Briony

Suhtautumisesi vapaaehtoisesti lapsettomiin?

175 posts in this topic

Pitäisikö heihin "suhtautua" jotenkin? Myös itse JoHen ja monen muun tavoin suhtaudun ihmisiin ihmisinä, omina persooninaan, heidän valintansa (etenkin lasten hankinnan suhteen) ovat heidän oma asiansa eivätkä mitään sellaista, mihin minun tulisi jotenkin suhtautua.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nää on nyt taas näitä asioita, mitkä saa mut näkemään punaista. Tässähän ei ole kyse taaskaan muusta kuin siitä, että ihmisiä kategorioidaan heidän omien henkilökohtaisten valintojensa perusteella tiettyyn kastiin, jonka pohjalta muut sitten kehittävät omat mielipiteensä kyseisistä ihmisistä. Mulle on ihan sama onko jollakulla lapsia vai ei ja onko se tahallista vai tahatonta. Eikai se nyt sitä ihmistä muuta miksikään? Kukin on oma itsensä, sama se mitä valitsee. Ainut mikä mulle ihan oikeastaan pohjimmiltaan merkitsee, on se, että kantaako vastuun valinnoistaan ja antaako muiden kantaa omat vastuunsa.

 

Ja omaan lähipiiriini kuuluu lapsellisia ihmisiä sekä tahattomasti että tahallaan lapsettomia. Kukin heistä on omalla tavallaan ihania ihmisiä, sillä mulle merkitsee eniten ihmisten persoonat, eivät heidän valintansa. 

 

Olen täysin samaa mieltä, on mielestäni jokseenkin rasistista ajatella että joku olisi "tahallaan" lapseton - on jokaisen oma valinta elää elämäänsä kuten haluaa. Itsekin pohdin piiiiiitkään (olen juuri täyttänyt 34-vuotta ja ensimmäinen raskaus aluillaan) haluanko lapsia, enkä todellakaan olisi katsonut hyvällä silmällä että joku "luokittelisi" minut sen perusteella onko minulla lapsia vai ei. Kaveripiiriini kuuluu muutama järkkymätön lapseton pari ja kunnioitan ja arvostan heitä siinä missä ketä muita tahansa. Ei ihmistä voi arvottaa sen perusteella, jatkaako hän sukuaan vai ei, vaan on paljon tärkeämpiäkin asioita, jotka merkitsevät - ainakin minulle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Samaa mieltä muutaman muun kanssa, että en ymmärrä miks pitäis jotenkin erityisesti "suhtautua" ihmiseen, olipa hällä sitten lapsia tai ei. Eli henkilökohtaisesti suhtaudun kyllä lähtökohtaisesti ihan ihmisenä, en ihmisenä joka on päättänyt olla tekemättä lapsia. Mutta ymmärrän tuon velojen selittelyn tarpeen, koska ilmeisen moni tässäkin yhteiskunnassa pitää lasten tekemistä normina ja pitää olla joku pätevä syy, jos ei lapsia ole. Samaa kategorisointia toki käytetään monessa muussakin asiassa. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Samaa mieltä tuosta, että jo "suhtautuminen" lähtökohtana on vähän kyseenalaista. Vaikka on se toisaalta luonnollistakin. Ihmisillä nyt vain on tarve kategorisoida; eri juttu sitten, miten tiukasti niitä luokitteluja noudattaa, ja miten niiden antaa vaikuttaa omaan suhtautumiseen.

 

Silloin tulee vähän surku toisen puolesta, jos vapaaehtoisesti lapsettomaksi itseään kutsuvasta paistaa kuitenkin läpi, ettei se taida niin kovin vapaaehtoista ollakaan. Joillekin se todennäköisesti on suojautumis- ja selviytymiskeino - toivottavasti lähinnä oman jaksamisen takia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minäkään en muodosta mielipidettäni ihmisistä sen perusteella haluavatko he lapsia vai eivät. Suhtautumiseni riippuu ihmisen luonteesta ja käytöksestä ja henkilön omasta suhtautumisesta minuun ja muihin ihmisiin. Halu saada tai olla saamatta lapsia ei vaikuta minuun, muutoin kuin jos he haluavat saada tai olla saamatta niitä minun kanssani.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ekaa kertaa kuulen koko vela-termin.. :) Ihmisillä voi olla ja saa olla erilaisia prioriteetteja elämässään, enkä minä ole niihin mikään puuttumaan. Mielikin voi muuttua asian tiimoilta, mutta yhtä hyvin olla muutumattakin. Lapset kuitenkin mullistavat elämää niin paljon, että mielestäni ne on parempi jättää "tekemättä", jos vanhemmuus ei siihen elämäntapaan sovi jollaisena sen itse haluaa pitää. Voin hyvin kuvitella että omien valintojen selittely ottaa pidemmän päälle kovasti päähän..  :mellow:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Suhtaudun neutraalisti.

 

Tosin olen törmännyt sellaisiin vapaaehtoisesti lapsettomiin, jotka ovat tivanneet minulta vihaisena selitystä, että miksi haluan lapsia hankkia. En ollut itse ollenkaan ihmetellyt heidän valintaansa, joten minusta tällainen aggressiivinen hyökkäys oli enemmän kuin outoa.

 

Kyllä tämmöisen hyökkäyksen jälkeen tulee mieleen, että mikä ihme syy on näillä ihmisillä takana, kun pitää olla niin vihainen lapsia ja lapsiperheitä kohtaan? (Ei olla kuulemma enää tervetulleita jos/kun lapsia tulee)

Edited by Jellona

Share this post


Link to post
Share on other sites

Häh, Jellonan osakseen saama hyökkäys kuulostaa tosi oudolta. Minkä ikäisiä nuo ihmiset ovat, onko heillä jokin bilevaihe niin pahasti kesken että lapset häiritsisivät sitä?

 

Omasta puolestani olen samaa mieltä Höpönassun kanssa, oli tosi osuvasti sanottu :)

Ylipäänsä halua saada tai olla saamatta lapsia ei mielestäni ole kenenkään pakko mitenkään perustella kenellekään, asia on ihan oma valinta. En oikeasti ymmärrä yhtään, miksi olisi itsekästä haluta lapseton elämä. Siitä ei ole kenellekään haittaa, sen sijaan mielestäni voi ajatella että olisi huono juttu hankkia lapsia, joita ei oikeasti halua... Parempi että jokainen elää sellaista elämää mitä itse haluaa, joko lasten kanssa tai ilman.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Catherine, en todellakaan tiedä mikä muiden lapsissa heitä risoo. Noiden kommenttien jälkeen on minulle kyllä yksi hailea, jos eivät halua enää nähdä. :(

Edited by Jellona

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minun paras ystävä miehineen ovat veloja, eikä se ole meidän ystävyyteen mitenkään vaikuttanut.Sielunsiskoja ollaan, vaikka minä jo 4 lapsesta haaveilen =) vitsaillaan vaan, että olemme heidänkin lapsikiintiön täyttänyt :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen itsekin ollut vapaaehtoinen lapseton, kunnes tapasin nykyisen mieheni ja kaikki muuttui.

 

Minun on vaikeaa ymmärtää paitsi aiemmin mainittua ihmisten kategorisointia lapsettomuus/lapsellisuusperusteilla, myös jossain määrin sitä, että jälkeläisasia muodostaa joillekin niin vahvasti sen identiteetin. Tai siis en pysty samastumaan jälkimmäiseen, mitään tuomitsemista tms en edes yritä. Hahmotan ihan riittävän selvästi, ettei minun tapani kokea maailma ole Se Oikea Tapa tai Se Väärä Tapa, se vain on mitä se on.

 

En siis ajatellut olevani vapaaehtoisesti lapsettomana ensisijaisesti vela, vaan yksinkertaisesti vain minä. En edes ajatellut koko lapsiasiaa muulloin kuin silloin, kun joku sitä minulta epäkohteliaasti tivasi. Kun sitten ehdin tässä muutaman miinuskierron aikana jo sovitella itseäni lapsettoman identiteettiin (ikää on jo sen verran, että lyhyestä yrittämisestä huolimatta tämä vaihtoehto oli järkevää ottaa huomioon), en löytänyt itseäni siitäkään. Koin edelleen olevani vain minä, samaan aikaan korkeintaan suluissa vastentahtoisesti lapseton. Sitä nyt sitten pohdin, että jos raskaudessa kaikki menee hyvin, olenko kohta minä ja ikäänkuin suluissa äiti? Vai käykö niin, että identiteettini vaihtuu ensisijaisesti äidiksi?

 

Ylipäätään on jännä, että miten ihmisen identiteetti muodostuu ja mitä asioita elämästään hän haluaa siihen laskea mukaan (ja etenkin, että miksi). Se vaikuttaa niin kovasti myös siihen, miten itsensä toisille näyttää ja missä asioissa onnistumiset/epäonnistumiset tuntuvat "koko minuuden" romahtamiselta, missä asioissa taas ne kohtaa muuna kuin identiteettiä uhkaavana/vahvistavana asiana.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on lähipiirissä lapsellisia ja vapaaehtoisesti sekä tahtomattaan lapsettomia ihmisiä, ja monen muunkin vastanneen tavoin en muodosta heistä mielipidettä sen perusteella onko heillä lapsia vai ei, vaan sen perusteella, minkälaisia tyyppejä ja persoonia ovat.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Suhtautumiseni on hyvinkin neutraali, koska olinhan itse vielä vähän aikaa itse ihan tyytyväisesti vapaaehtoinen lapseton. Kuten monella muullakin, en muodosta käsitystä ihmisestä lapsien perusteella vaan aika monesta muusta asiasta.

Enemmän tässä ihmetyttää omien läheisten reagointi nyt meidän elämän suunnan muutokseen, on ihmisiä joiden mielestä minä olen aina julistanut suurinpiirtein vihaavani lapsia (enpä mielestäni ole vaan suhtautunut koko lisääntymispuuhaan asenteella "ei vaan kiinnosta") ja nyt kun ollaan raskaana, niin porukka hyppii seinille ajatuksesta. No, ehkä alkujärkytys menee kohta ohi :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on lähipiirissäni pari ystävää, jotka ovat ilmoittaneet tai kertoneet, etteivät näe itseään äitinä. Ovat enemmänkin urakeskeisiä sinkkuja ja haluavat elää "aikuista elämää". Minun on helppo ymmärtää heitä, koska tunnen molemmat niin hyvin.

 

Huomaan kuitenkin "tuomitsevani" tuntemattomia pariskuntia. Kummastelevani on varmaan oikea sana. Vaikka jokaisen oma asiahan tämä on. Mun on vaan hankala käsittää, miksei joku pariskunta halua lapsia. Itselleni se on niin selvä juttu, että perhe.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miksi lapsettomiin pitäisi suhtautua jotenkin erityisesti? Jokaisen oma valinta olla vapaaehtoisesti lapseton. Maailmassa on jo ihmisiä yllin kyllin, jopa liikaakin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vapaaehtoisesti lapsettomia löytyy ainakin oman kokemuksen mukaan monenlaisia, ei voi kategorisoida pelkän vela-asenteen perusteella kovin pitkälle. Moni tuttu vela tuntuu suhtautuvan aika ennakkoluuloisesti ja jopa vähän vihamielisesti lapsiin noin niinkuin yleensä. Mutta niitäkin tapauksia löytyy, joiden mielestä lapset on ihan ok (tai ainakin ihmisiä siinä missä muutkin), mutta eivät vain itse vanhemmiksi halua.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jokaisella on oikeus valita elämäntapansa, ja mulla ei ole mitään sitä vastaan, varsinkaan jos sitä omaa tapaansa ei kovaäänisesti julista ainoaksi oikeaksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse mietin kanssa pitkään haluanko lapsia ollenkaan. Nyt kuitenkin viimeisen parin vuoden ajan olen huomannut ajattelevani usein että olisihan lapsi kyllä ihana asia. Ikää nyt 31 ja ensimmäistä odotellaan. Mielestäni jokainen saa ihan itse päättää hankkiiko lapsia vai ei. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jokaisen oma valinta, kaikenlaisia ihmisiä mahtuu maailmaan. Tunnen monia lapsiystävällisiä veloja, ei kaikkien tarvitse haluta vanhemmaksi. Ja vaikka ei tykkäisi lapsistakaan niin heidän asiansa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En suhtaudu mitenkään. Jokainen tekee omat valintansa, eikä kaikkien tarvitse saada lapsia. On ihanaa, että ihminen tunnistaa itsestään sen tarpeen saada elää elämäänsä ilman lapsia eikä tee niitä minkään ulkopuolisen paineen tai oletuksen vuoksi. Se ei olisi oikein ketään kohtaan, kaikkein vähiten sitä viatonta lasta kohtaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jokainen tehkööt omat valintansa ja omat ratkaisunsa, ei ole minulta pois jos joku tahtoo kymmenen lasta ja toinen ei yhään. Samoin minun valintojen ei pitäisi kutittaa kenenkään napaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now