Suhtautumisesi vapaaehtoisesti lapsettomiin?

[Roosi]

^En kai mä sanonutkaan että on sama asia (kommentin pointti oli, että ymmärrän kyllä miksi joku ei halua lapsia, koska olen itsekin aikoinaan niin ajatellut). Silti, nykyään opiskellaan pitkään, hankitaan vakityöt, matkustellaan ja vietetään sinkkuelämää ennen paikoilleen asettumista, joten monille lapsia haluavallekin perheen perustaminen tulee ajankohtaiseksi vasta kolmekymppisenä. Sen kertoo jo tilastot ensisynnyttäjien iästäkin.

 

 

Mua ei kiinnosta toisten lapsettomuusratkaisut, ja jos ei niitä itse ala julistaa, en niistä ala kysellä. Ei tulisi mieleenkään tänä ei-vapaaehtoisen lapsettomuuden aikakautena. Lapsia tulee jos tulee, ei ole minun asiani. Samoin minun lisääntymiseni ei pitäisi olla kenenkään muun asia, varsinkaan lapsettomien joilla ei lapsiarjesta ole edes kokemusta. Tuskin olen ainoa lapsellinen, jolta on tivattu syytä lasten haluamiseen. Valitettavasti molemmissa "porukoissa" on ihmisiä, jotka osaavat tuputtamisen jalon taidon. Mikään pakko ei ole julistaa ja tuputtaa omaa ratkaisuaan suuntaan eikä toiseen, vaan tässäkin asiassa langat on jokaisella itsellään.

[Saaqa]

Mielestäni se on jokaisen oma valinta haluaako lapsia vai ei. Mitä siitä seuraisi jos ihminen hankkisi lapsia niitä haluamatta? Tuskin mitään. hyvää.

[Henja]

Minun mielestä lisääntyminen on jokaisen oma valinta.

[Nina-]

Lähipiiristä löytyy vapaaehtoisesti lapsettomia pareja ja ihania ihmisiä ovat siitä huolimatta! Ei ole minun valintani, eikä heidän valintansa vaikuta minun asenteeseen tai mielipiteeseeni heistä. Kuten ei heidänkään osalta tule minkäänlaista moitetta, vaikka perhettä ollaankin oltu perustamassa aina. Yhdestä vapaaehtoisesti lapsettomasta pariskunnasta tulee meidän lapsen kummit

[emmiko]

Mulla on kaveri joka on steriloitu. Mulle ei sillä mitään väliä, oma on päätöksensä, ei vaikuta meidän suhteeseen. On todella onnellinen noin, mutta ei väheksy sitä että mä haluan lapsia.
En usko että kummemmin muuttaa meidän suhdetta kun saamme lapsen. Kunnioitamme toistemme ratkaisuja

[Nimimerkki]

Eihän mikään laki lasta määrää hankkimaan, mutta ympäristön paineet saattavat määrätä, mikä kyllä ei ainakaan lapsen kannalta ole hyvä asia.

[Nimimerkki]

Toiset haluaa lapsia, toiset ei. En osaa suhtautua mitenkään eritavalla omasta halustaan ilman lapsia eläviin.

[Elyna]

Mielestäni päätös on jokaisen oma.

Ystäväpiiriini kuuluu niin lapsellisia kuin lapsettomia ihmisiä, se onko heillä lapsia vai ei, ei vaikuta ystävyyteemme - enkä kyseenalaista kenenkään päätöstä olla hankkimatta lapsia / hankkia lapsia. 

[OnnenApila]

Mä oon kyllä huomannut, että enemmän tulee pidettyä yhteyttä sellaisiin ystäviin, jotka osaavat keskustella muustakin kuin lapsistaan. Suurin osa kuitenkin tietää, että olen ihan onnellisesti lapseton, steristä tulee kohta kuluneeksi kaksi vuotta, ja ystävieni kanssa minua ei etupäässä kiinnosta heidän lapsensa tekemiset. 

 

Enkä nyt tarkoita, ettei niistä saisi puhua lainkaan, mutta jos muuta puhuttavaa ei ole, niin yhteydenotot vähenee molemmin puolin.

[Lilyrose]

Mun mielestä vapaaehtoiseen lapsettomuuteen ei tartte suhtautua sen kummemmin kuin lasten hankkimiseenkaan. Ne on henk.koht. valintoja joihin muilla ei oo nokan koputtamista.

 

Mä olisin voinut ihan yhtä hyvin elää elämäni loppuun asti vapaaehtoisesti lapsettomana, jos puoliso olisi ollut asiasta samaa mieltä. Mies kuitenkin alkoi haluta kovasti lasta, joten punnitsin arvomaailmaani uudelleen ja totesin, että mulle on loppupeleissä sinänsä ihan samantekevää saanko lapsia vai en. Koska toiselle meistä asia oli samantekevä ja toiselle tärkeä, ehkäisy jätettiin pois. Me ollaan siis oltu yhdessä 13 vuotta, eikä näitä lapsiasioita oo sinä aikana juuri mietitty ennen kuin oikeastaan vasta viime vuonna.

 

Mulla ei ole koskaan ollut vauvakuumetta ja elämä kaksin on ollut oikein mukavaa just sen vapauden takia. Mut tää tuleva vauva on tullut raskauden aikana jo niin rakkaaksi, että en luopuisi siitä mistään hinnasta. Mua on helpottanut huomata, että sillä on ihan oikeasti oma persoona jo kohdussa, se ei ole vain joku kuolaava ja kakkaava tyyppi.

 

Itse pyrin pitämään äitiysjutut puheissa vain tietyn samasta aihepiiristä kiinnostuneen porukan kanssa, enkä piinaa niillä lapsettomia kavereita, elleivät ne itse kysy. Ei muakaan ihan hirveästi kiinnosta puhua tai kuunnella pelkkiä lapsijuttuja.

[Chantala]

Minusta lasten haluaminen tai vapaaehtoinen lapsettomuus on jokaisen henkilökohtainen valinta, enkä suhtaudu kehenkään eri tavalla sen takia.

[Arya]

Minusta se on jokaisen oma valinta ja sellaisia päätöksiä tulee kunnioittaa. Yksi ystäväni on päättänyt olla hankkimatta lapsia ja ihan siitä syystä, ettei koe olevansa äiti tyyppinen, rakastaa vapauttaan ja matkustelee aina kun voi. Välillä sitä itsekkin kadehtii tuota vapautta, muutei tietenkään vaihtaisi omaa tilannetta mihinkään!!

[Marrasmami]

Kaikki perhesuunnitteluun liittyvä on jokaisen oma asia niin vapaaehtoinen lapsettomuus kuin vaikka nuorena lasten saaminen. On vaan rohkeutta tehdä omat valinnat, jos ne poikkeavat "normeista".

[Guest Pikkuinen13]

Jokaisen oma asia. En suhtaudu heihin mitenkään eri tavalla jos ei halua lapsia.

Yleensä nämä vapaaehtoisesti lapsettomat kuitenkin tykkäävät lapsista mutta eivät halua omia.

Mulle asia on ok. Koska itsekkin joskus ajattelin niin mutta niin ne asiat vaan muuttuu.

[Onda]

Olin itse joskus teinivuosina melko varma, että en halua omia lapsia ollenkaan, voisin enintään sijaisvanhemmaksi joskus vanhempana ryhtyä. Asia kuitenkin muuttui myöhemmin ja tuli pohdittua, miksi olin joskus tuota mieltä ollut. Totesin, että ehkä en tuntenut itseäni kovinkaan naiselliseksi ja se sellainen hoitovietti puuttui. Nyttemmin olen siis täysin erimieltä ja kuulemma olen äitihahmo, melkein mihin tahansa porukkaan sitten menenkin (sitä kuulee välillä väsymiseen asti).

 

Minusta lapsettomat saavat olla lapsettomia, jos niin haluavat. Olen johonkin toiseen ketjuun kommentoinutkin, että olen itse kova heittämään lastenhankintajuttua tutuille (tyyliin, jos on ollut puhetta, että parilla on molemmilla siniset silmät, saatan heittää että teille pitäisi sitten tulla sinisilmäisiä lapsiakin yms.) ja toivonkin, ettei sitä kukaan ole ottanut "teidän pitää hankkia lapsia" -tuputuksena. Se, että velat eivät halua lapsia ei mielestäni ole itseltäni mitenkään pois.

 

Joissakin asioissa ymmärränkin myös sellaisia "ääriveloja", jotka osoittavat myös negatiiviset mielipiteensä lapsista - en minäkään välitä kirkuvista ja huutavista lapsista ravintoloissa ja kaupoissa tai siedä sitä, että lasten annetaan huutaa ja meuhkata ihan miten tahtoo. Se pitäisi kuitenkin osata kohdistaa tilanteeseen eikä yleistää kaikkiin lapsiin. Olen kuitenkin nähnyt tästä(kin) ääritapauksia - olin töissä tiimissä, jossa oli sisäisiä kahnauksia kahden naisen kesken. Toisella siis ei lapsia ja on päättänyt elää yksin, toisella itsellään yksi lapsi ja oli juuri tullut isoäidiksi, molemmat suht samanikäisiä. Yksineläjä sitten meni tilittämään ihan suoraan tälle tuoreelle isoäidille, että "siitä ipanasta ei sitten tarvitse puhua täällä!". Se, että hän itse on päättänyt elää yksin ja ilman lapsia, ei saisi olla syy painaa tuoretta, innostunutta isoäitiä maanrakoon. Kyseessä ei siis ollut tilanne, jossa tuore mummu puhuisi vain ja ainoastaan lapsenlapsesta, vaan siitä ei saanut puhua yhtään, ei edes riemuta lapsen syntymäpäivänä. Tällaisissa tilanteissa tipahdan kyllä "lapsellisen" puolelle.

[Sappiska]

Lähipiiristä löytyy vapaaehtoisesti lapsettomia pareja ja ihania ihmisiä ovat siitä huolimatta! Ei ole minun valintani, eikä heidän valintansa vaikuta minun asenteeseen tai mielipiteeseeni heistä. Kuten ei heidänkään osalta tule minkäänlaista moitetta, vaikka perhettä ollaankin oltu perustamassa aina. Yhdestä vapaaehtoisesti lapsettomasta pariskunnasta tulee meidän lapsen kummit

 

Tää oli varmasti tarkoitettu kieli poskessa? 

[Guest Kisu3]

Minulla on suvussani kolme vapaaehtoisesti lapsetonta. Serkkuni on valinnut elämäntapansa, koska tuntee itsensä. Hän myös on tullut siihen tulokseen, että paras ratkaisu hänelle ja tosi pitkäaikaiselle kumppanilleen on asua eri osoitteissa. Serkkuni on tosi ihana lasteni kanssa, eli ei mikään lapsivihaaja tms. Kaksi tätiäni puolestaan ovat valinneet lapsettomuuden (molemmat jopa tehneet abortin) ja he ovat ihan sietämättömiä "kasvatusneuvojia". Eivät itse halua lapsia, eivätkä tiedä siten lapsiperhearjesta ainakaan kovin syvällisesti, ja hyvin äänekkäitä jakelemaan neuvoja tai puhumaan selän takana.

[Senna]

En suhtaudu mitenkään eri tavalla kuin muihinkaan, ihan luonnollista on olla haluamatta lapsia. Ei mullekaan ole mikään itsestäänselvyys ollut, että lapsia haluan hankkia.

[Sadepisara90]

Mun mielestä se on jokaisen henkilökohtainen valinta haluaako lapsia vai ei. Minulla on tuttavapiirissä eräs omasta halustaan lapseton. Ainut asia mikä minua ärsyttää on se, että hän yleistää hirveästi sitä miten raskaana oleva / äiti käyttäytyy. Hän siis välillä paasaa siitä, että ihmiset haluaa lapsia. Minun mielestäni tämmöinen käytös on asiatonta.

[Maoam]

Vapaaehtoinen lapsettomuus on vähän kuin 'värjäsin hiukseni ruskeiksi'. Jokainen suunnittelee elämänsä itselleen parhaaksi mahdolliseksi tallustaa ja jotkut vielä onnistuvat suunnitelmissaan

[Aino-Amanda]

Mielestäni täysin jokaisen oma valinta. Ei kuulu sinänsä muille mitenkään, niin kuin ei perheen perustaminenkaan. Itseäni ärsytti ennen kaikenlaiset vihjailut "kyllä sinäkin vielä..." jne., jotka hyvästä (?) tarkoituksestaan huolimatta lähinnä loukkasivat.

[Titiri]

Jokaisen oma asia . En voi ymmärtää sitä, että jotkut pitävät vapaaehtoisesti lapsettomia itsekkäinä tms.

[Guest Keiki]

Suhtaudun samoin kuin muihinkin ihmisiin, jokainen valitsee oman tapansa elää Ainut asia, mikä saattaa ärsyttää on se liiallinen oman näkemyksen korostaminen (eikä tämä siis koske vain veloja vaan ihmisiä ihan yleensä). Yleensäkin jos on hyvin kielteiset näkemykset perheitä ja lapsia kohtaan, niin sellaisen koen aika hyökkäävänä. 

 

Yksi parhaista ystävistäni on koko ikänsä korostanut sitä, ettei ikinä hanki lapsia. Häntä myöskin ällöttää raskaana olevat ihmiset, imetys ja muut sellaiset asiat. Itselläkin oli aiemmin vähän se ajatus, että elämäni olisi ihan hyvää ilman lapsiakin. Tästä asiasta keskustelimme paljon ystävän kanssa, ehkä jopa lietsoimme sellasita "lapsi-inhoa" toisissamme. Sitten aloin kuitenkin odottaa yllärivauvaa, ja raskaus oli alkushokin jälkeen kiva juttu. Täytyy sanoa, että jännitin tosi paljon raskaudesta kertomista juuri tälle ystävälle. Hän kuitenkin oli uutisesta iloinen, ja toivon ettei tämä lapsen saaminen muuta ystävyyttämme.

[Otilia]

Jokaisen oma asia ja täysin kunnioitettava Mielestäni ihan turhaa ko valinnan tehneille muistuttaa että kuinka mukava on sitten vanhana kun joku pitää huolta jne... Elämä on kuitenkin tässä ja nyt

[Napisija]

Jokaisen omassa harkinnassa oleva asia, johon ei pitäisi muilla olla nokan koputtamista. Asia erikseen on sitten ne tapaukset, jotka pajattavat omaa valintaansa muille suureen ääneen ja syyllistävät toista osapuolta, ja tämä koskee yhtälailla vapaaehtoisesti lapsettomia kuin lapsellisiakin.