Sign in to follow this  
Followers 0
Briony

Sukupuolisensitiivinen kasvatus

148 posts in this topic

Minäkin kyllä tykkään muistakin väreistä kuin vaan pinkistä, mutta aika pinkki-voittoiselta tuo tytön garderobi näyttää. Sekaan kyllä mahtuu punaista, keltaista, violettia yms. Jos lapselle ei tuputa vain vaaleanpunaisia unelmia, niin kai se tottuu siihen, että kyllä tytöt voi muutakin pitää.

Ei minun mielestäni tarvitse pelätä sitä, että lapsi salakavalasti menettää valinnan mahdollisuutensa jos hänellä on pinkit vermeet yllä. Ainakaan, jos vanhemmat on tervepäisiä ja tasapainoisia ihmisiä.

 

Entäpä, oppiiko lapsi sitten sukupuolisensitiivisessä pukeutumisessa vastaavasti, että sukupuolta ei saisi näyttää? Niin, miksi siis pinkit vaatteet opettaisivat välttämättä ylikorostunutta seksuaalisuutta??

Kyllähän niille lapsille puhutaankin asioista, kun oppivat keskustelemaan, eikä pelkästään opeteta vaatteiden värien välityksellä..

 

Jännä juttu muuten, että lapsillehan moni asia on ihan itsestään selvää, mutta ongelmat usein on vain meidän vanhempien päässä. Ehkä teemme joistakin asioista vähän liian isoja mörköjä :) Ja nää lapsen kasvatusasiat aina on vähän hankalampia, koska jokainen meistä toki tuntee kasvattavansa itse parhaiten. No, ainakin omat kasvatamme paremmin kuin muut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun on ihan pakko ilmaista voimakas erimielisyys tuosta pinkkien vaatteiden haitallisuudesta. Mikäli vaaleanpunainen on lähtökohtaisesti vanhempien mielestä välteltävä väri vain koska se on leimallisesti tyttöjen väri, vanhemmat viestivät tytölle, että tyttöydessä on jotain huonoa.

 

Tytön pukeminen kiireestä kantapäähän pinkkiin ei kyllä millään tavalla rajoita tämän mahdollisuuksia, elleivät vanhemmat anna ymmärtää, että näin on. Tyttöydessä tai samaistumisessa omaan sukupuoleen ei ole mitään pahaa, ja toivoisin että voisin tämän välitttää omalle tyttärelleni. Oli se tyttöys sitten lapselle sitä, että hän haluaa pukeutua vaaleanpunaiseen tai sitten jotain muuta.

 

Lapsilla värit ovat niitä harvoja tapoja viestiä sukupuolesta pukeutumisessa, muutenhan esim. Suomessa kaikki lapset puetaan pääsääntöisesti arkisin saman mallisiin kurahousuihin, pipoihin, haalareihin ja ulkolenkkareihin. Näissä ainoastaan värit erottelevat tyttöjen ja poikien vaatteita.

 

Toista on aikuisilla. Naiset meikkaavat, pukeutuvat epäterveellisiin korkokenkiin jne. Vaatteet ja asusteet ovat tuulipukuja lukuunottamatta sukupuolittuneita, vaikkakaan ei välttämättä niinkään enää väreiltään. Kuitenkin pitäisi sitten tuomita pikkutyttöjen prinsessaleikit tai pinkit vaatteet ja paheksua jotain ylikorostunutta seksuaalisuutta. Ei mene jakeluuni.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei pidä paikkaansa, että naiset meikkaavat ja pukeutuvat korkokenkiin, jne. Esimerkiksi minä en, ja takuulla olen ihan yhtä nainen kuin joku muu. Meidän yhteiskunnassa miehet eivät yleensä tee niin - mutta siitä ei seuraa, että läheskään kaikki naiset tekisivät.

 

Tuo on minusta juuri sitä sukupuolittamista, että puhutaan, että no vaaleanpunainenhan on leimallisesti tyttöjen väri, joten jos ei pue lastaan siihen koska ei tykkää tästä sukupuolittumisesta, väistämättä tietysti opettaa sen häpeämään tyttöyttään. Ei sitä vaaleanpunaista ja prinsessaleikkiä pidä tuomitakaan jos ja kun lapsi siihen kuitenkin ikätoverien myötä pääsee/joutuu, mutta jos lähtökohta on se, että tyttöjen pitää leikkiä prinsessaleikkiä jotta ne oppii hyväksymään oman tyttöytensä, niin siinä kyllä juurikin annetaan sitä kuvaa, että tyttöys on pelkkää prinsessapinkkiä (ja naiseus meikkausta ja korkokenkiä).

Edited by J A W

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tyttöydessä ei ole mitään huonoa, väärää tai hävettävää. Päinvastoin.

Mutta haluan itse ainakin viimeiseen asti vastustaa sitä, että jokin tietty väri olisi nimenomaan tyttöjen väri. Se on keinotekoista koodausta, johon me tietyissä länsimaissa asuvat ihmiset olemme tottuneet. Tämä värikoodaus (vaaleanpunainen/sininen) on voimakkaasti voimistunut 1980-luvulta, jolloin itse olin lapsi. Ja kyllä silloin oltiin ihan yhtä tyttöjä ja poikia ihan ilman vaaleanpunaista ja -sinistäkin. Tai siis olivathan nuo värit jo toki keksitty, ja jossain määrin jo pikkuponien värimaailmassa ainakin alkoi tuota vaaleanpunaista enimmäkseen näkyä ollessani n. 8-vuotias, ja pikkuponejahan on aina mainostettu pääsääntöisesti tytöille. Minut on kuitenkin puettu pääsääntöisesti vaaleansiniseen lapsena, koska se väri sopi minulle kaikkein parhaiten. Enkä saanut kokea olevani yhtään sen vähempää tyttö, on niitä muitakin prinsessa- ja keijukaisvärejä kuin iänikuinen vaaleanpunainen! Ei niitä tarkkaan määrättyjä värejä tarvi voidakseen olla sitä sukupuolta jota on. Samoin kuin ei ole pakko olla kiinnostunut vaikka jalkapallostakaan, jos on syntynyt pippelin kanssa. :P Luomalla tuollaisia värikoodeja normistoomme, tavallaan juuri kiellämme vaaleanpunaista väriä pojilta, vaikkei esim. ihmisen kehitysbiologiaan tai -psykologiaan käsittääkseni millään lailla kuulu se, että pojat jotenkin tarvitsisivat suppeamman värimaailman. Tää liittyy pitkälti tavaroitten ja vaatteitten valmistamiseen ja kuluttamiseen tää värijaottelu ja tosiaan tällaisenaan käytössä vain tietyissä länsimaissa. Ei voida siis vaaleanpunaisesta sanoa, että se olisi "tyttöjen väri", vaan se on enemmänkin "tiettyjen länsimaalaisten nk. hyvinvointivaltioitten tyttöjen väri". Mun mielestäni kaikkien sateenkaaren värien kuuluis yhtä lailla olla kaikkien ihmisten ulottuvilla, eikä pojalta vaaleanpunaisen värin käyttäminen ole mitään erikoisuudentavoittelua, vaan paljon luonnollisempaa kuin tuo keinotekoinen värijaottelu mun mielestäni.

 

J A W tuossa jo kirjoittelikin asiaa. Itsekään en tahtoisi tulla pidetyksi jotenkin "vähemmän naisena", vaikken korollisia kenkiä käytäkään ja meikkaankin harvoin.

 

 

Tuntuu että mä en oikein osaa enää sanoa mitään, joka saisi kenetkään paremmin ymmärtämään, että sukupuolisensitiivisyydessä ei ole kyse sukupuolisuuden, tyttönä tai poikana olemisen, tai henkilön omien vapaitten valintojen vastustamisesta, vaan päinvastoin niitten kunnioittamisesta ja tuollaisten teennäisten rajojen kritisoimisesta. Haluan itse suoda lapsilleni nimenomaan enemmän vapauksia olla oma itsensä kuin mihin tänä päivänä varsinkin markkinavoimat ihmisiä tuppaavat ohjailemaan. Pukeutumisen suhteen itselläni on koko elämäni ajan ollut nuo vapaudet ja hyvä niin. Muussa kasvatuksessa kiltiksi, hiljaiseksi, myötäileväksi tytöksi ohjaaminen sen sijaan on omassa elämässänikin saanut tuntua kurjalla tavalla. Monista rooleista alkaa päästä vasta kolmekymppisenä kunnolla eroon, jos tekee töitä sen eteen siis...

 

Tuskinpa ihmiset lähtevät estämään pikkutyttönsä pukeutumista prinsessaksi tai pakottavat poikaa mekkoihin. Sen sijaan esim. rintsikoita, verkkosukkia tai korsettimaisia toppeja en minä ala-asteikäiselle ostaisi. Prinsessaleikit ja aikuismainen, seksikäs pukeutuminen ovat kuitenkin eri asioita.

 

Vaikka kehaisenkin joskus ujomman lapseni (poika) reippautta, annan hänelle hyväksyntää myös juroina ja syrjäänvetäytyvinä hetkinä. Tässäkin saa harkita, milloin on aiheellista kehua lasta "oman itsensä ylittämisestä", vaikkapa rohkaistumisesta jossakin laululeikkitilanteessa, ja milloin tekee hyvää ihan vain antaa rehellistä palautetta siitä että rakastaa lasta tämän omana itsenään, oli se perusluonne sitten ujo mössykkä tai reipas raisuli.

Edited by poimulehti

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kannattaa muistaa, että tuskin löytyy sellaista kulttuuria ihmiskunnasta, jossa sukupuolten eroja ei korostettaisi vaatteilla/väreillä/meikeillä/kampauksilla/koruilla/tatuoinneilla/muilla ulkoisilla kulttuurisidonnaisilla jutuilla. Tai jos löytyy, ovat kovin pienessä vähemmistössä.

 

Näillä leveysasteilla sukupuolten välisiä eroja korostetaan mielestäni paljon vähemmän kuin monessa muussa maailmankolkassa. Esimerkiksi itse olen törmännyt siihen, että suomalaista tyttövauvaa ei ole meinattu uskoa tytöksi, koska tällä ei ollut korviksia, hiuskoristeita ja vaatteetkin röyhelöiden ja prinsessamekkojen sijaan käytännöllisiä potkuhousuja, vaikkakin "tyttöväreissä".

Share this post


Link to post
Share on other sites

Monenlaisia kulttuureita löytyy, enkä voi tietää, millaista olisi kasvattaa lastaan jossakin toisessa maailmankolkassa. Voi hyvin olla, että jossain toisaalla päin asuessanikin asettuisin (mikäli uskaltaisin...) kritisoimaan luotuja normistoja, jos kokisin ne jollain lailla turhiksi, epäreiluiksi ja/tai elämää rajoittaviksi. Esimerkiksi naisten asemassa ja oikeuksissa (kuten myös lasten) riittäisi paljonkin taisteltavaa eri puolilla maapallon. Kuitenkin silti pidän tärkeänä, että omilla lapsillani täällä kasvaessaan olisi yhtä paljon valinnanvaraa edes vaatevärimaailmassaan kuin itselläni oli lapsena. Joissain kulttuureissa on tosiaan tärkeää nähdä lapsen sukupuoli jo 100 metrin päähän, joissain maissa harrastetaan paljon esim. järjestettyjä avioliittoja ja automaattisesti oletetaan että kaikki ihmiset ovat heteroseksuaaleja ja tietysti vielä juuri sitä sukupuolta joksi ovat syntyneet... Monesti voi löytyä parantamisen varaa niiden odotusten suhteen, joiden mukaan ihmisten oletetaan elämänsä elävän tyttönä tai poikana, minne päin sitten satuimmekin syntymään.

 

Eihän tuo vaaleanpunainen kulttuurissamme mikään kovin perinteinen tyttöjen väri edes ole. Ainakin meidän suvussa on tyttöjä puettu enemmän siniseen ja keltaiseen ihan isoäitini ja -tätini lapsuuden ajoista asti (ehkä jo aiemmin, en ole kovin hyvä historiantuntija). Vaaleanpunameininki alkoi vahvistua kulutuspiikin aikoihin ja liittyy mielestäni enemmän amerikkalaistumiseen, kapitalismiin ja materialismiin, tuotteitten markkinointiin ahkerasti tietyn sukupuolen edustajille. 1970-80-lukujen monipuolinen värimaailma on se, jonka haluaisin takaisin. (Mutta täähän tois vähemmän rahaa kaupoille, kun vaatteet ja tavaratkin vois kierrättää perheen kaikkien lasten kesken, ja ihmistenhän ei tahdota kuluttavan vähemmän, vaikka maapallo ei tätä tahtiamme kestäkään..) En ole yleensä kovin perinteinen ihminen ja pidän muutosta tarpeellisena/välttämättömänä osana elämää ja maailman kehittymistä (ainut varma asiahan elämässä on muutos!) mutta tämä yksipuolisuuteen tähtäävä värijaottelu kuten myöskään muut sukupuolen perusteella tehtävät rajoitukset eivät ole omaan mieleeni. Muutosta voi pyrkiä luomaan itse, sillä me ihmisethän sen teemme. Ja joskus jotkut asiat ovat kaukana menneisyydessä voineet olla jopa paremmin...

 

Minä ja pikkuveljeni käytimme vauva- ja taaperoikäisinä samoja, kaikenvärisiä vaatteita. En muista, oliko veljelläni tapana osallistua prinsessaleikkeihin, enkä muista sitäkään, nauroivatko aikuiset hänelle, jos hän mekon päälleen puki.

 

e: viestistäni hävisi jostain syystä puolet, joten töksähtää nyt vähän keskeneräisenä, kun en osaa sitä enää entiselleen muotoilla :P

Edited by poimulehti

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esimerkiksi itse olen törmännyt siihen, että suomalaista tyttövauvaa ei ole meinattu uskoa tytöksi, koska tällä ei ollut korviksia, hiuskoristeita ja vaatteetkin röyhelöiden ja prinsessamekkojen sijaan käytännöllisiä potkuhousuja, vaikkakin "tyttöväreissä".

Korvikset on tosiaan monissa maissa ihan ehdoton tyttövauvojen tunnusmerkki. Olen jo varautunut siihen, että kun kesällä mennään miehen kotimaahan niin saan koko ajan korjata adjektiivien ja substantiivien muotoja, kun tuntemattomat käyttävät maskuliinimuotoja luullen tyttöämme pojaksi puuttuvien korvisten takia :grin:

Edited by Eva Luna

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ei erityisesti olla pohdittu etukäteen, että kasvattaisimme lapsia jonkin tietyn suuntauksen mukaisesti. Olemme vain todenneet, että haluamme lapsiemme olevan sitä mitä ovat, onnellisiä ja hyviä empaattisia ihmisiä. Jos pojasta tulee kampaaja tai kätilö ja se on se mitä haluaa tehdä niin loisto juttu. Sama homma, jos tyttö ja tuleva pikkusisko haluavat vaikka putkimiehiksi tai poliiseiksi niin siitä vaan. Pääasia, että tekee jotain mistä tulee onnelliseksi... Sitä samaa sanoivat minulle omat vanhempani. Tärkeätä on hankkia koulutus oli se mikä tahansa ja olla hyvä ihminen...

 

En ainakaan itse näe siinä mitään haittaa tai jotenkin se on itselleni sivuseikka, jos tyttö puetaan vaaleanpunaiseen mekkoon tai poika siniseen. Ei ne vaatteet määrittele persoonaa omast mielestäni. Tytöllä on paljon sinistä niiden perinteisten tyttövärien (vaaleanpunainen, valkoinen, liila yms), kun siitä satun tykkäämään ja sopii tytön ihonväriin. Pojalla on taas paljon reippaita värejä kaapissa (oranssia, turkoosia, punaista, sähkönsinistä), kun taas sopii jotenkin vilkkaan 4v persoonaan. Varsinkin mitä vanhemmaksi lapset ovat kasvaneet heillä on mielipiteitä myös siitä mihin haluavat pukeutua. Poika haluaa kuulua ryhmään päiväkodissa ja sen takia - vaikka itse inhoan noita Spiderman, Cars yms juttuja - niin päiväkotiin saa laittaa spiderman paidan, Autot-sukat ja dinokalsarit eikä tulisi mieleen kieltää. Ja tyttö vaikka on vasta 2.5v niin tietää Hello Kittyn ja tykkää laittaa kissapaidan päälle. Muistelee mitä päiväkotikavereiden paidoissa on ollut jne. Siitä huolimatta kummatkin leikkivät sekä kotia että autoilla täällä kotona. Miekkailu taisi olla viime viikonlopun suurin harrastus... :P Eikä tulisi mieleenkään sanoa tytölle, että et saa miekkailla koska se on poikien juttu.

 

Mies tykkää meillä mm. tehdä ruokaa ja poika onkin usein isänsä apuna paistamassa lättyjä tai leipomassa pullaa. Miehellä on usein vaaleanpunainen kauluspaita/vaaleanpunainen solmio yms. Mä voin nakutella nauloja seiniin ja tehdä jotain ns. miesten juttuja vaikkapa mökillä. Ehkä meidän kasvatusmenetelmä on se, että kaikkea saa tehdä jos on ikään sopiva juttu. Suurempi rajoittava tekijä tytön osalta on ikä, ei niinkään sukupuoli. Tyttö, kun useimmiten haluaa tehdä samoja juttuja kuin poika.

 

Isovanhemmat ovat aina välillä kauhistelleet jotain juttuja kuten kun lakkasin varpaankynteni niin tyttö tuli siihen ja halusi myös varpaisiin lakkaa. Perässä tuli poika ja sitten lakattiin kaikkien kynnet. Tyttö valitsi pinkin värin ja poika mustan kynsilakan. Mummo oli hieman ihmeissään, että miten pojalla voi kynsilakkaa... Mutta miksi ihmeessä olisin kieltänyt? Ei tosiaankaan haittaa ketään. Myös se saa mut raivon partaan, kun varsinkin isoisät sanovat pojalle hänen itkiessään, että "ei pojat itke/ihan pieni juttu" jne. Mies onneksi aina reagoi tähän sanoen, että jos itkettää niin sitten itketään.

 

Mä toivon, että me pystymme omalla esimerkillä opettamaan suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä. Voi olla naisellinen nainen ja silti olla putkimies ja tykätä rallista tai sitten voi olla ihan päinvastoin tms.

 

Olipa sekava sepustus... :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Luin tänään pojalle Tammen kultaisen kirjaston kirjaa Pikku Pelle Puputti ja vaikka se on kirjoitettu 1955 niin sillä on yllättävän tuoreet teemat tämän sukupuolisensitiivisyyden näkökulmasta.

 

book-9789513034733-tkk-059-pikku-pelle-puputti-10467541.jpg

 

Kirjassa pohditaan siis mikä Pellestä tulee isona ja siellä ehdotetaan kaikkea intiaanipääliköstä palomieheen, mutta mikään ei kelpaa Pellelle, koska Pelle haluaa ison tulla koti-isäksi joka hoitaisi päivät pitkät pikkupupuja kotonaan. Tuossa minun mielestäni se sukupuoliroolien rikkominen on tehty kivasti eikä mitenkään omaa sukupuolta kieltämällä. Tytöillehän taitaa helpommin löytyä satuja joissa tytöt rikkovat rooleja, mutta ainakaan itse en muista löytäneeni montaakaan kirjaa jossa pojat esim. haaveilevat kotivanhemmuudesta tai vauvojenhoitamisesta. Kaipa satujen maailma on ollut vain pupuille tasa-arvoisempi jo 60 vuotta sitten.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuosta JackieO:n kirjoituksesta tulikin mieleeni (miehen vaaleanpunainen kauluspaita..), että nuoret ihmisethän ovat jo astumassa ulos roolikuplasta! Nuorilla miehillä tosiaan on paljonkin vaaleanpunaisia paitoja ja mestarikokit on miehiä! Lisäksi koti-isyys ja isyyslomat ovat nousussa. Oma mieheni on koti-isä, eikä kukaan ei ole ihmetellyt, päinvastoin, monet tutut ovat oikein kateellisia!

Että eihän tämä maailma nyt niin kamala ja roolisidonnainen ole enää.. :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eva Luna, mulla on mielikuva että olen nähnyt jonkun oikean tutkimuksenkin aiheesta, mutta nyt en tietenkään löydä sitä mistään. Sanotaan siis varmuuden vuoksi tutkimisen sijaan, että aihetta on pohdittu ja analysoitu ja siitä on kirjoitettu paljon.

 

Valinnanvapauden menettämisellä ei tietenkään tarkoiteta sitä, että vanhemmat pakottaisivat tyttärensä vaaleanpunaisiin vastoin tämän tahtoa. Prosessi on paljon hienosyisempi ja alitajuinen. Onhan se ihan helposti ymmärrettävissä, että jos tyttö puetaan/totutetaan laitokselta saakka (lähes pelkästään) pinkkiin, ja varttuessaan hän näkee kavereiden päällä lähestulkoon aina samaa väriä, hän laskee yhteen yksi plus kaksi ja tekee yhtälön sukupuolensa ja kyseisen värin välille - varsinkin kun sitä ei pojilla näe juuri koskaan. "Koska olen tyttö, käytän vaaleanpunaista. Koska käytän vaaleanpunaista, olen tyttö."

 

Tätä kautta muodostuu vähitellen mielestäni kapea-alainen ja rajoittava kuva naiseudesta. Vaaleanpunaiseen ja pinkkiin maailmaan limittyvät usein hissuksiin kaikenlaiset prinsessahemmottelut, glitter ja hörhelöt, korkkarit ja meikit, hajuvedet ja kiltteys, passiivisuus, ulkonäön korostaminen ja "naisellisten avujen" hyväksikäyttö jne... Siis kaikenkaikkiaan todella ahdas, stereotyyppinen, heteronormatiivinen ja latistava lokero sille mitä on olla nainen.

 

Lasten ajattelussa on usein vielä maagista realismia, sadun ja totuuden sekoittumista, eikä heillä ole kykyä analysoida ja arvottaa asioita kuten aikuisilla, joten tietyn värin ja oman sukupuolen välinen ilmiselvä linkki vaan vahvistuu. Jos näin käy, niin on aika todennäköistä tai vähintäänkin mahdollista, että tyttö huomaa lelukaupassa aina sen pinkin lelun (vaikka muun värinen vastaava olisi paljon monipuolisempi/kiinnostavampi) ja pyöräkaupassa pinkin polkupyörän (vaikka se olisi huonompilaatuinen kuin joku muun värinen saman hintaluokan pyörä).

 

Haluan tässä nyt mainita sen, että varmaankin tähän keskusteluun osallistuvat foorumilaiset ovat niitä tiedostavia vanhempia, jotka osaavat ja tajuavat keskustella lapsensa kanssa tämän mahdollisuuksista ja potentiaalista, vaikka vaatteet olisivatkin pinkit ;) Mutta on suuri joukko vanhempia jotka eivät uhraa ajatustakaan asialle, vaan ostavat sitä pinkkiä kimallusta tottumuksesta ja rutiinilla, "kun kaikki muutkin ostaa ja täähän nyt on tyttöjen väri."

 

Entäpä, oppiiko lapsi sitten sukupuolisensitiivisessä pukeutumisessa vastaavasti, että sukupuolta ei saisi näyttää?

 

En usko kenenkään tarkoittaneen, että sukupuolta ei saisi näyttää. Omasta puolestani en kuitenkaan tajua miksi tietylle sukupuolelle pitää "varata" joku väri ja sen kautta oikein alleviivaavasti julistaa, että kai te nyt kaikki tajuatte että tyttöjä tässä ollaan. (Onko pojilla vastaavasti tarve julistaa "poikuuttaan" - pardon the pun - sinisillä tai mustilla vaatteilla?) Kyllä sukupuoli tulee mielestäni esille tilannekohtaisesti ja muista ulkonäkö- ym. seikoista ihan tarpeeksi ilman että sitä täytyy erikseen korostaa. (Ja ihan pikkulasten ollessa kyseessä sillä on harvoin todellista merkitystä (ulkopuolisille ainakaan) onko joku vauva/taapero tyttö vai poika.)

 

Niin, miksi siis pinkit vaatteet opettaisivat välttämättä ylikorostunutta seksuaalisuutta??

 

Ei mikään väri opetakaan, vaan taustalla jylläävät markkinavoimat, jos ilmiö menee samaan suuntaan kuin se USA:ssa on mennyt. Ne samat markkinavoimat, jotka jo kauppaavat "mitä tahansa" tavaraa ja vaatetta tytöille pinkin voimalla, vaikuttavat siihen millaisia vaatteita tytöille on tarjolla ja korostamalla "tyttömäisyyttä" 1) korostavat sukupuolta aina ja kaikissa tilanteissa ja 2) tuottavat ns. seksikkäitä vaatteita aina vaan nuoremmille kohderyhmille. Suomessakin on myynnissä naruolkaintoppeja ja minihameita leikki-ikäisille, ja olikos siitä montaakaan vuotta kun kohun saattelemana vedettiin pois myynnistä 8-vuotiaille tarkoitetut rintaliivit? Toinen USA:sta Suomeen raahattu hömppäilmiö eli Halloween tukee samaa linjaa, todella niukkoja sisäkön/noidan/lentoemännän/tanssijan asuja löytyy juuri vaippaiän ohittaneelle ikäluokalle. Ja tässä seksualisoimisen vaarassa ovat lähinnä ne tytöt, joiden vanhemmat eivät tiedosta ilmiötä vaan menevät massan mukana ja pitävät 5-vuotiaan minihametta söpönä.

 

Tytöille luodaan muutenkin kohtuuttomat ulkonäköpaineet aivan liian nuorina. Suosituimmat nuket ovat anorektisen laihoja ja ylimeikattuja, nuortenkin lehdissä vilisee "supermalli"-esikuvia, hoikkana täytyy pysyä jne jne.

 

Mikäli vaaleanpunainen on lähtökohtaisesti vanhempien mielestä välteltävä väri vain koska se on leimallisesti tyttöjen väri, vanhemmat viestivät tytölle, että tyttöydessä on jotain huonoa.

 

Itse en ole sitä mieltä, että juuri vaaleanpunaista pitäisi välttää, vaan olisi parempi välttää yhtään mihinkään tiettyyn väriin jämähtämistä. Tytön voi kasvattaa sisäistämään sen, että tyttöys on itsessään arvokasta ja hienoa, eikä se ole tiukasti sidoksissa mihinkään tiettyyn väriin tai muuhun ulkoiseen. Tyttö on tyttö sinisessäkin asussa, tai sateenkaarenkirjavassa. Vaaleanpunainen on väri muiden joukossa, ei sen huonompi mutta ei parempikaan. (Aikuisilla sukupuolen korostaminen - esim. naisilla usein meikkaaminen - on mielestäni perustellumpaa siitä yksinkertaisesta syystä, että aikuiset ovat sukukypsässä iässä ja oman sukupuolen tuntomerkkien korostamisella on selkeä, lisääntymisbiologian sanelema syynsä. Sukupuolella on siis "käytännön merkitystä".)

 

En ole tuomitsemassa prinsessaleikkejä ja vaaleanpunaista, vaan kannatan sitä ajatusta että ehkä ei ole terveellistä yksipuolistaa tyttöyttä ja tytön lapsuutta ja itseilmaisua (lähes) pelkästään niihin. Tytöllä pitäisi olla vapaus halutessaan liihotella pinkkinä prinsessana, mutta yhtä lailla rämpiä metsässä ryvettyneissä farkkuhaalareissa ja olla silti muidenkin silmissä ihan yhtä paljon tyttö. Toivon ettei pikkulapsia ahdettaisi kovin tiukkoihin ja ulkonäkökeskeisiin sukupuolirooleihin niin varhaisessa vaiheessa, kun heillä ei vielä ole mitään eväitä kyseenalaistaa asioita.

 

Mua hämää tässä vaaleanpunaiseen keskittymisessä (myös) se, että siinä vanhempi ikäänkuin päättää lapsen lempivärin tämän puolesta. Lapsi totutetaan vauvasta asti yhteen hallitsevaan ja toistuvaan väriin - joko siksi, että vanhemmalla on tarve julistaa lapsen sukupuoli koko maailmalle ensisilmäyksellä, tai siksi että se sattuu olemaan vanhemman oma lempiväri. Mun mielestä molemmat syyt ovat huonoja.

 

Silläkin uhalla että toistan itseäni, sanon että (lähes) kokonaan vaaleanpunainen vaatekaapin sisältö on rajoittavaa. Kaikista ihanista väreistä, joita maailma on tulvillaan, osa vanhemmista hommaa tytölleen sitä yhtä ja samaa. Se on musta vaan jotenkin omituista - lähes sama kuin että lukisi lapselleen vain yhden tietyn lastenkirjailijan teoksia, soittaisi vain yhden laulajan CD:itä ja kävisi ulkomailla vain yhdessä samassa kaupungissa joka vuosi. Tylsää! Mutta tämä oli siis puhtaasti mielipide, ei faktaa :grin:

 

Ajatusleikki: Kuinkahan moni tyttö valitsisi lempivärikseen vaaleanpunaisen, JOS heitä ei olisi vanhempien taholta siihen puettu jatkuvasti vauvasta saakka - jolloin siihen on "kasvettu kiinni" - ja JOS kaveripaine ei pakottaisi siihen koska halutaan kuulua joukkoon...? Tähän ei tietysti koskaan voi saada vastausta, koska viimeistään päiväkodissa tai koulussa tytöt yhdenmukaistetaan tykkäämään pinkistä yli kaiken.

 

...Joo, olen osallistunut keskusteluun aiheesta kauan sitten eräällä toisella foorumilla ja pitkälti samoja argumentteja siellä käsiteltiin... :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Hyvin kirjoitettu, niin kuin moni muukin teksti tässä keskustelussa.

 

Kaverin lapsi täytti hiljattain 5 vuotta. Minun antamaani lahjaa lukuunottamatta kaikki muut lahjat olivat barbeja, leikki-koruja ja -meikkejä ym. "tyttöjen juttuja". Niin, ja toki pakolliset keittiöön ja siivoukseen liittyvät lelut... Vaatteet olivat yksinomaan vaaleanpunaista hörhelöä. Lempilahjaksi nousi kuitenkin minun antamani lahja, joka olisi sopinut yhtä hyvin tytölle kuin pojallekin. (En viitsi paljastaa lahjaa, sillä lapsen äiti saattaisi tunnistaa minut tältä palstalta.)

 

Vastaavasti saman perheen poika saa lahjaksi (minun lahjojani lukuun ottamatta) vain ja ainoastaan autoihin ja moottoripyöriin liityviä leluja sekä tummansinisiä vaatteita. Silti olen huomannut poikaa hoitaessani, että jos hänen antaa itse etsiä leikkinsä, häntä kiinnostaa kaikkein eniten siskon vaaleanpunaiset hörhelöt, tykkää laittaa ylleen siskon koruja, leikkiä siskon leluilla jne. Kunhan poika menee hoitoon, oppii hänkin varmaan halveksimaan "tyttöjen juttuja", mikä tuntuu tosi surulliselta.

 

Mitä tulee vaaleanpunaiseen väriin, se on ehdottomasti inhokkivärini. Oli sitä jo ollessani lapsi. Jos meille tyttölapsi tulee, vaaleanpunainen on pannassa, vaikka tästä joutuisi varmaan sanomaan etukäteen kaikille, jotka lapselle lahjoja haluavat antaa. Luultavasti asiasta joutuu myös jonkin verran vänkäämään, vaikka tuskin vanhemmat yleensäkään haluavat lapselle paljon vaatteita ja tavaroita värissä, jota pitävät hirvittävän rumana. Toki isompana lapsi voi saada vaaleanpunaistakin jos niin haluaa, mutta oma-aloitteisesti en sitä lähtisi tälle hankkimaan. Omalla kohdallani vaaleanpunainen aiheuttaa lähinnä yökötysreaktion, varsinkin jos sitä väriä on koko huone tai vaatekaappi täynnä. Maailma on täynnä muita, ihania värejä, joista voi nauttia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En tiedä kyllä ketään vanhempaa, joka pukisi tyttönsä vain vaaleanpunaiseen. Sen sijaan lukuisissa perheissä ihmetellään, kun tyttö haluaa vain vaaleanpunaisia vaatteita. Meillä poika haluaa tällä hetkellä vain tummansinisiä vaatteita, koska hän ihailee poliiseja ja pitää tummansinistä poliisivärinä.

 

Tätä ennen oli vihreä kausi, jostain syystä kaikkien vaatteiden olisi pitänyt olla vihreitä. En koe tällaisen yhteen väriin keskittyvän kauden rajoittavan lapsen elämää mitenkään tai tekevän hänestä ulkonäkökeskeistä.

 

Mitä tulee tuohon kulttuurisidonnaisuuteen. Ei mikään sukupuolen ulkoinen tunnusmerkki ole markkinatalouden vika. Sukupuolta korostetaan ihan kaikenlaisissa talousjärjestelmissä, ulkoiset merkit vain vaihtelevat.

 

Ihminen ei ole yhteisöstään irrallinen olento, ei edes lapsi. Lapsellakin on sukupuoli, näkyi se vaatteista tai jostain muusta. Esim. laki kieltää pojan nimen antamisen tytölle, eikö se ole varsin keinotekoinen rajoitus, eihän sukupuoli siitä muutu vaikka tytön nimi olisi Pekka.

 

Ei se vaaleanpunainen estä lasta kirmaamasta metsässä tai tekemästä yhtään mitään, joskaan ei myöskään sen vaaleanpunaisen puuttuminen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pari sanaa vielä kun tuli sopiva väli...

 

En koe tällaisen yhteen väriin keskittyvän kauden rajoittavan lapsen elämää mitenkään tai tekevän hänestä ulkonäkökeskeistä.

 

En minäkään. Lapsilla on ja saa olla lempivärejä, jotka vaihtelevat kausittain. Itse olen tässä ketjussa uskoakseni purnannut vain sitä vanhempien/kavereiden/vaate- ja tavaravalmistajien taholta mahdollisesti tulevaa vaaleanpunaisen/pinkin tuputtamista vastaan, ja sitä vastaan että tyttöys olisi - vaikka sitten vaan kavereiden silmissä - riippuvainen yhteen tiettyyn väriin ripustautumisesta. Se on ihan eri asia kuin lapsen itsensä omista mielialoista johtuva tietyn värin kausi.

 

Ei mikään sukupuolen ulkoinen tunnusmerkki ole markkinatalouden vika.

 

Muistaakseni "sukupuolen ulkoisiin tunnusmerkkeihin" kuuluvat naisilla rinnat ja miehillä parta, vai miten se nyt menikään... ;) Sukupuolen tunnusmerkit ovat osa ihmisen fyysistä kokonaisuutta, eivät vaatteita tai koruja tms. Voimme ihan rauhassa olla tästä asiasta eri mieltä. Omasta mielestäni silloin, kun vaatteita ei tehdä itse vaan ne haetaan kaupoista, niin taustalla ei ehkä ole markkinavoimat sinällään mutta suuret ja kasvottomat voimat kyllä, jotka muokkaavat ihmisten kauneusihanteita, tarjoavat trendi- ja sukupuolisidonnaisia vaatteita vauvoista lähtien ja - siis edelleen omasta mielestäni - pyrkivät erottelemaan tytöt ja pojat vastakkaisiin leireihin tarpeettoman jyrkästi ja tarpeettoman varhain.

 

Sukupuolta korostetaan ihan kaikenlaisissa talousjärjestelmissä, ulkoiset merkit vain vaihtelevat.

 

Niin korostetaan - aikuisilla, joille sukupuolella on käytännön merkitystä. Tietääkseni koskaan ennen missään kulttuurissa, siis maailmanlaajuisesti, ei ole eroteltu vauvoja ja pikkulapsia sukupuolen mukaan pukeutumisen perusteella niin jyrkästi kuin nykyajan ns. länsimaisessa kulttuurissa tehdään. Päin vastoin pienet pojat ja tytöt kulkivat lähes identtisissä mekoissa melkein murrosikään asti Euroopassakin vielä pari-kolme sukupolvea (100+ vuotta) sitten, ja muualla maailmassa paikoitellen edelleen.

 

En myöskään mielestäni sanonut, tai ainakaan tarkoittanut, että tämä ilmiö olisi minkään tietyn talousjärjestelmän vika, vaan siihen liittyy kaikenlaisia kulttuurillisia suuntauksia, vaateteollisuuden ja -suunnittelijoiden metkuja, muoti-ilmiöiden leviämistä, USA:n apinoimista, kuluttajien kritiikinpuutetta jne.

 

Lapsellakin on sukupuoli, näkyi se vaatteista tai jostain muusta.

 

Tietenkin on. Mielestäni tässä ketjussa on selkeästi monen kirjoittajan toimesta todettu, että se sukupuoli on mikä on ilman että sitä pitäisi joka hetki erikseen korostaa. Voimme olla tästäkin eri mieltä, en omasta puolestani jaksa enää uudestaan perustella asiaa.

 

Esim. laki kieltää pojan nimen antamisen tytölle, eikö se ole varsin keinotekoinen rajoitus, eihän sukupuoli siitä muutu vaikka tytön nimi olisi Pekka.

 

Ehkäpä pojan etunimi tytöllä kuitenkin vaikeuttaisi tämän elämää jonkin verran vakavammin, kauaskantoisemmin ja pysyvämmin kuin se, onko päällä pinkki röyhelömekko vai kelta-oranssit haalarit? :girl_sigh:

Edited by Aeria

Share this post


Link to post
Share on other sites

Monissa maissa muuten laki ei kiellä tuollaista pojan nimen antamista tytölle tai päinvastoin. Esimerkiksi englanninkielisissä maissa useimmissa (kaikissa?) ei. Niissä kielissä onkin sitten nimiä, jotka voivat olla kumman tahansa sukupuolen nimi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mielestäni on mielenkiintoista, että keskustelu lasten sukupuolisidonnaisesta vaatetuksesta jne. lähtee melkein aina pyörimään tyttöjen ja pinkin ympärillä, kun kuitenkin tytöillä (ja naisilla) on ainakin mun mielestäni enemmän vapautta pukeutumis- ja väriasioissa kuin pojilla (ja miehillä). On melkoinen sosiaalinen paine olla pukematta poikaa (ainakaan yhtään vauvaikäistä isompaa) pinkkiin tai muuten tyttömäisinä pidettyihin vaatteisiin, kun taas tyttö saa olla poikamaisempi ilman että siitä syntyy sen kummempaa haloota. Aikuinen nainenkin voi ihan kaikessa rauhassa pukeutua miesten vaatteisiin ja mennä niissä vaikka töihin, mutta mies ei oikein voi tavallisena arkipäivänä laittaa päälleen naisten vaatteita herättämättä jos jonkinlaista huomiota. En mäkään sinänsä kannata sitä, että tytöillä on kaikki pelkkää pinkkiä (ylipäätään yksivärisyys on tylsää), mutta miksi se on aina tää pinkki ja ns. tyttömäiset jutut, jotka joutuvat heti silmätikuksi? Poikalasten vaatetarjonta on mun mielestäni keskimäärin ihan yhtä sukupuolisidonnaista kuin tyttöjenkin, se ei vain ole vaaleanpunaista vaan sitä sinistä, mustaa, harmaata erilaisilla enemmän tai vähemmän hurjilla kuvioilla. Miksei se herätä samanlaisia vastareaktioita kuin pinkki? Vai onko ehkä edelleen niin, että vähintäänkin alitajuisesti maskuliinisena pidetty on neutraalia eikä herätä sen kummempia tunteita ja nainen/tyttö on sitten se sukupuoli, johon pitää puuttua ja ottaa kantaa?

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Erittäin hyvä huomio, Isetnofret! Itse olen ainakin miesten kohdalla harmitellut heidän puolestaan hyvin rajoitettua pukeutumiskulttuuria. Mutta kyllähän se alkaa ihan pienestä pojasta lähtien.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Se tosiaan alkaa. Jos katsoo vaikka kenkiä niin yleensä tytöille löytyy sen seitsemän vaihtoehtoa ja pojille ruma ruskea ja vielä rumempi tummansininen. Onneksi toisinaan sieltä tyttöjen hyllystä löytyy myös pojallekin sopivia vaihtoehtoja (meillä raja menee pinkeissä ja paljeteissa) ja esim tälle keväälle pojalle löytyi tumman violetit Gore-nilkkurit. Mistä lähtien muuten violetti on ollut tyttöjen väri? Itse ostaisin pojalle myös usein vaatteitakin tyttöjen puolelta, mutta sen jälkeen kun siirryttiin taaperopuolelle niin tyttöjen paidoissa on melkein järjestään jotain röhelöä ja strassia vaikka kuosinsa puolesta ne voisivat olla hyvinkin unisexiä :( Kalliiksihan tämä unisex-pukeminen tulee kun tälläkin hetkellä lapsen käyttövaatteet käytännössä ovat Metsolaa, Villervallaa, Småfolkia, PO.Pia ja Me&I:ta

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nuo röyhelöt ja strassit on kyllä pain in the ass tyttölapsenkin vanhemmalle, ainakin meille. Me emme halua pukea lastamme paljetteihin ja röyhelöihin ja pitseihin. Tämä nyt on tietysti enemmän makuasia, kuin sukupuolisensitiivisyyteen liittyvää. Mä en vaan näe mitään järkeä koristella jokaista vaatetta jonkunlaisella röyhelöllä. Ainoat lahjaksi saadut vaatteet, jotka on meillä jääneet täysin käyttämättä, on just niitä röyhelöllisiä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meilläkään ei muuten käytetä röyhelöitä vaikka niitä saatu onkin, koska mun mielestä ne on noin pienellä jo tosi epäkäytännöllisiä. Tuli muuten mieleen ku mentiin neuvolalääkäriin ja tytöllä oli kirkkaanvihreä body ja ruskeat housut niin lääkäri kysyi että mites pikkumies jakselee. Sanoin että tyttö tämä kyllä on niin meni ihan noloksi. Ei siinä mun mielestä mitään noloa kyllä ollut, mutta jälkeenpäin kyllä mietin että oikeastiko se vaatteista noin päätteli vai oliko sillä menny vaan paperit sekasin tms.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Isetnofret, mun veikkaus "tytöt ja pinkki" -keskustelun toistuvalle esiinpulpahtamiselle on se, että tuo yksi ainokainen väri on niin silmiinpistävästi nostettu päärooliin ja hallitsee tyttöjen vaate- ja tavaramaailmaa selvemmin kuin mikään toinen väri pojilla. "Poikavärejä" on enemmän - itsekin mainitset kolme eli sinisen, mustan ja harmaan. Joidenkin mielestä myös vihreä ja ruskea, jopa keltainen (!!) ovat poikavärejä. Tytöille on sitä pinkkiä, pinkkiä, pinkkiä. Vai pitäisikö sanoa pinkkiä, vaaleanpunaista ja roosaa. Edelleen pinkki nousee silmätikuksi siksi, että samalla kun se on tyttöjen "ykkösväri", sitä ei esiinny pojilla juuri ollenkaan.

 

Se on kyllä totta, että pojille tarjottu värimaailma on synkkää ja kuviokieli yksipuolista. On oikein alleviivattu eroa tyttöjen ja poikien "maailmojen" välillä: tytöille pinkkiä, kimalletta, kukkia ja keijuja, pojille sinistä/mustaa, hirviöitä ja koneita. Eläinkuviota on sentään tasapuolisesti molemmille.

 

Jos oletetaan, että kirkkaat perusvärit (sininen, punainen, keltainen ja sanotaan nyt vielä oranssi, valkoinen ja vihreä) ovat neutraaleja ja sopivat kummalle sukupuolelle vaan, niin niitä sentään löytyy molemmille sukupuolille. Mutta. Jos pienelle tytölle pukee melkein mitä tahansa muuta kuin pinkkiä - kuten Ida-Marin esimerkistäkin käy ilmi - häntä luullaan helposti pojaksi. Meillä kävi vastaavasti vuosi sitten niin, että naapuri osui paikalle kun tyttö nukkui vaunuissa lämpöpussissa, jossa on vihreää ja turkoosia kuviota tummalla pohjalla. Naapuri kurkkasi vaunuihin ja kysyi heti "Onko se poika?" Eli tavallaan tytöille kyllä sallitaan muutkin värit kuin pinkki, mutta samalla heidän sukupuolensa kyseenalaistetaan tai oletetaan heti ensinäkemältä pojaksi. Tiedä sitten johtuuko se pinkin poissaolosta vai "poikavärien" läsnäolosta.

 

Eihän se pojaksi luuleminen (ainakaan vauvojen kohdalla) niin kamalaa ole, mutta kertoo kyllä paljon ihmisten jämähtäneestä ajattelusta värien suhteen.

 

Pinkki väri pojalla aiheuttaa monissa kyllä voimakkaamman vastareaktion kuin mikään väri tytöllä. Se liittynee tähän:

 

On melkoinen sosiaalinen paine olla pukematta poikaa (ainakaan yhtään vauvaikäistä isompaa) pinkkiin tai muuten tyttömäisinä pidettyihin vaatteisiin, kun taas tyttö saa olla poikamaisempi ilman että siitä syntyy sen kummempaa haloota. Aikuinen nainenkin voi ihan kaikessa rauhassa pukeutua miesten vaatteisiin ja mennä niissä vaikka töihin, mutta mies ei oikein voi tavallisena arkipäivänä laittaa päälleen naisten vaatteita herättämättä jos jonkinlaista huomiota.

 

Mun nähdäkseni kyse on siitä, että edelleen maskuliinisuus ja miehille tyypillisinä pidetyt ominaisuudet ovat ihmisten arvomaailmassa korkeammalla kuin naisten vastaavat. Toisin sanoen, on ihan OK ja ymmärrettävää jos tyttö/nainen pukeutuu/puetaan poikamaisesti, siinähän selvästi haetaan "miehekästä reippautta ja uskottavuutta" yms. Jos taas poika puetaan pinkkiin, niin hänen miehekkyyttään epäillään nolostuttavalla tavalla, hänet "kastroidaan" mielikuvatasolla ja häneen samaistetaan feminiinisiä piirteitä ja ominaisuuksia. Samaan hengenvetoon voidaan myös ajatella, että pojan luuleminen tytöksi olisi pojalle ja tämän vanhemmille jotenkin suurempi häpeä ja kauhistus kuin tytön luuleminen pojaksi, ja siksi on sallitumpaa pukea tyttö siniseen kuin poika pinkkiin. Näin siis kärjistetysti. En usko tähän keskusteluun osallistuvien ajattelevan näin, mutta tämä asennemaailma on mielestäni edelleen alitajuisesti taustalla siinä, että tytöille sallitaan "poikavärit" ja housut, mutta pojille ei edelleenkään kovin helposti laiteta vaaleanpunaista tai mekkoa päälle. (Housuistahan on tullut unisex-vaate, mutta mekoille ja hameille niin ei ole ainakaan länsimaisessa kulttuuripiirissä käymässä ihan pian.)

 

(Edit: Korjasin typoja)

Edited by Aeria

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Tuosta tuli vielä mieleen se, että on yleisesti hyväksyttyä, jopa tietyllä tavalla siistinä ja tavoiteltavana pidettyä se, että tytöllä olisi niitä ns. poikamaisia piirteitä, kun taas pojan ns. tyttömäiset piirteet ovat kauhistus edelleen monelle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuota poikien rajoittunutta pukeutumista minä olen koko ajan keskittynyt miettimään. En edelleenkään tiedä, mitä minun pitäisi tehdä jos saisin pojan :girl_sad: Mutta siis kyllähän nuo tyttöjen pukeutuminen pinkkiin ja poikien pukeutuminen ei-pinkkiin on aika lailla saman asian kääntöpuolia, ei niinkään eri asioita. Kun pinkkiä tuputetaan tytöille niin paljon ja tytön tunnistaa pinkistä vaatetuksesta, niin aika hankala on laittaa pojalle pinkkiä vaatetta, kun se tulkittaisiin heti merkiksi tyttöydestä. Enkä usko että kukaan vanhempi varsinaisesti tarkoituksella haluaa näyttää muille, että poikansa on tyttö. Ei myöskään, että tyttönsä on poika, mutta kun ei niitä poikien vaatteita pidetä niin varmana merkkinä. Siis toki moni veikkaa poikaa vihreästä tai sinisestä vaatetuksesta, mutta eipä siitä kukaan kovin yllättynyt ole, jos sanookin lapsen olevan tyttö. Mutta jos sanoisikin pinkkiin pukeutuneen lapsensa olevan poika, niin voisi vähän ihmetteleviä katseita tulla...

 

No, ainakaan tummansiniseen, harmaaseen ja mustaan en haluaisi sitä pukea (pelkästään siis, yksittäisiä vaatteita on noita meidän tytöilläkin). Ja tänään sain kuulla että kaksivuotias tyttöni haluaa harmaat vk-rukkaset -_- Minusta harmaa ei kyllä ole mitenkään poikien väri, mutta se on tylsä ja ruma epäväri :rolleyes: Harmaat velourhousut on kyllä kivat tonttuhousut ja muutenkin kivan neutraalit värikkään paidan kanssa käytettäväksi, mutta että harmaat rukkaset :huh: Nojaa, tämä kuuluukin kyllä siihen ketjuun, että milloin lapsesi saa itse valita vaatteensa, kun ei tämä mikään sukupuolikysymys ole :D

Edited by Chimelli

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän pojalla on kyllä pinkkejä vaatteita, mutta kukaan ei ole vahingossakaan tytöksi luullut :girl_haha: Tosin päiväkodissa yksi äiti luuli sitä tytöksi kun puin pojalle violettia-oranssa-harmaata toppahaalaria ja oranssia kypärämyssyä. Meidän pojan ihon väriin sopii vaaleanpunainen tosi hyvin eli siitä syystä sille ostetaan pinkkejä vaatteita,tai no nyt ehkä enemmänkin sellaisia joissa on vaikka mustan tai harmaan kanssa pinkkejä tehosteita.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mistä sen tietää mikä väri sopii lapsen väriin? :D En osaa kyllä yhtään katsoa tuollaista, toivottavasti en ole pukenut meidän lapsia ihan epäsopivasti...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0