Sukupuolisensitiivinen kasvatus

[anemone83]

Mie mietin, että miksi pitää väkisin pukea se poika tyttömäisiin ja tyttö poikamaisiin vaatteisiin. Siis mun mielestä kun lapsilla kuitenkin on se sukupuoli ja se on tärkeä osa identiteettiä, niin kyllähän siitä pitää puhuakin ja sukupuoli saa näkyä. Ja kyllä meidän perheessä/sisarusten perheessä huomaa myös selvää eroa tyttöjen ja poikien välillä. Tytöillä on selvästi se hoivavietti, mikä ainakin meidän pojilta samassa mittakaavassa puuttuu. Ei se silti estä meidän poikia leikkimästä kotileikkejä tai leikkimästä nukeilla, eikä taas tyttöjä leikkimästä autoilla tai riehumasta. Enemmän mie kiinnitän huomiota siihen, että lapsi saa persoonana tehdä sitä mitä haluaa ja koitan ohjata leikkimään erilaisia leikkejä jotta ne omat mielileikit löytyy ja mielikuvitus pääsee kehittymään kunnolla. Enemmän pitäisi yrittää huomioida lapsen oma luonne.

[Briony]

^Sukupuolisensitiivisyys ei tarkoita sitä, että väkisin puetaan pojat "tyttömäisiin" ja tytöt "poikamaisiin" vaatteisiin ja tuskin täälläkään kukaan (tai ainakaan moni, onhan täällä sentään satoja jäseniä ja enhän mä niiden kaikkien puolesta voi puhua) sitä tekee. Varsinkin kaksi viimeistä lausettasi kuulostaa just siltä sukupuolisensitiivisyydeltä.

[Chimelli]

Mutta jos haluaisi kehittää kulttuuria siihen suuntaan, että sukupuoli ei rajoittaisi pukeutumista, niin eikö sitten pitäisi pukea poikaa myös tyttömäisiin vaatteisiin ja toisinpäin?

[Briony]

^Niin no, voihan sitä niinkin tehdä, jos haluaa, ainakin siihen asti kunnes lapsi osaa jo ilmaista oman makunsa, mutta en mä tiedä pitääkö niin tehdä yleisen suhtautumisen muuttamisen takia. Henkilökohtaisesti mä varmaan tulen valitsemaan suht "unisexejä" vaatteita, jotka ei ole imelän pinkkiä röyhelöä eikä toisesta ääripäästä jotain mustaa monsteria. Ja sit vaan toivon, ettei lapsella ole joku mun mielestä ihan kauhea vaatemaku.

 

En mä tiedä pitäiskö meidän niin takertua tähän vaate- ja leluasiaan, onhan tässä kyse kaikenlaisesta muustakin.

[J A W]

Selvennän tonne ylle, että ne tutkimukset joita olen lukenut oli tehty nimenomaan lastenryhmien ohjaajilla, ja tulos oli, että ihmiset ei osaa oikeasti kovin hyvin itse arvioida sitä, kohtelevatko tyttöjä ja poikia samalla lailla vai eivät. Samanlaista tutkimusta lasten vanhemmista en ole nähnyt, mutta itse epäilen, että jos sellainen tehtäisiin, vastassa olisi samanlainen yllätys. Itse myös kuvittelen, etten tee eroa, mutta pakko myöntää kuitenkin, että luultavasti en ole tässä se poikkeus joka vahvistaa säännön, vaan yrityksistä huolimatta jotain roolitusta tulee puheeseen ja käytökseen. Mutta lähden siitä, että riittää kun yrittää, ja vähän tarkkailee itseään että huomaisi mahdollisesti näitä vaistomaisia juttuja joista ei olekaan tietoinen.

[Chimelli]

Ota vaan puheeksi jotain muutakin, minusta vaan tuntuu, ettei niissä näkymättömämmissä asioissa ole eroa, mutta sehän voi olla ettei sitä vaan näe Ja tarkoitan tällä siis omaa toimintaani. Mutta siis kun noissa näkymättömissä asioissa en oikeasti edes tiedä, mikä on se tyttörooli ja poikarooli, niin minun on tosi vaikea ylipäätään kiinnittää huomiota siihen, etten toimisi niiden mukaisesti

 

Kai se olisi sitten helppoa kun käyttäisi vain unisex-vaatteita, mutta kun minä tykkään tyttömäisistä vaatteista! Jos puen tytön tyttömäisiin vaatteisiin, mutta poikaa en, kasvatanko niitä sukupuolisensitiivisesti?

Edited March 12, 2012 by Chimelli

[Briony]

^^Jep, jep ja jep.

 

Jos puen tytön tyttömäisiin vaatteisiin, mutta poikaa en, kasvatanko niitä sukupuolisensitiivisesti?

 

Jaa. Hyvä kysymys. Johon en ehkä osaa antaa vastausta.

Edited March 12, 2012 by Briony

[Forelli]

Kyllä minusta sukupuoliroolit ovat paljon isompi asia kuin vaatteiden väri. On oikeasti aika samantekevää, miten pikkulapsensa pukee. Väitän, että paljon siitä mitä mieheyteen ja naiseuteen liitetään, näkyy vanhempien käyttäytymisessä ja toistensa kohtelussa ilman, että tätä käyttäytymistä pystyy tietoisesti ohjailemaan. Ja vasta sitten kun lapsi alkaa itse tiedostaa ja pohtia identiteettiään ja minuuttaan, alkaa olla merkitystä sillä minkälaisia miehiä ja naisia hän ympärillään näkee.

 

Olen valitettavasti nähnyt nuorissakin perheissä sellaista asenteellisuutta, että äiti aliarvioi älyllisiä kykyjään (syyttä!) eikä ole perillä esim. perheen vakuutusasioista tai sähkösopimuksen sisällöstä koska "en minä niistä mitään ymmärrä, miehet tietää noista asioista" tai isä väheksyy naisen mielipiteitä koska "turha se on odottaa naiselta rationaalista keskustelua". Jos riitatilanteessa tulee arvostelleeksi toisen uskottavuutta koska miehet sitä tai naiset tätä, niin onko mikään ihme, että nämä asenteet juurtuvat myös jälkikasvuun? Tai jos käytännön tasolla tietyt tehtävät ovat sataprosenttisesti naisen tai miehen vastuulla eikä toinen koskaan laita pyykkiä koneeseen tai luo lumia, onko ihme että lapsi omaksuu nämä sukupuoleen perustuvaksi työnjaoksi? Äiti ja isähän edustavat kotona lapselle miestä ja naista, ja sieltä se malli myös tulee, mitä tässä elämässä mieheltä ja naiselta odotetaan ja mikä on mahdollista miehelle ja naiselle. Hyvin harvoin mahdollisuudet oikeasti ovat riippuvaisia x- ja y-kromosomista, mutta huomaamattaan moni ajattelee, että "kunnon" mieheyttä tai naiseutta toteutetaan jollakin tietyllä tavalla. Kyllähän monen mielestä hyväksyttävään ihmisyyteen kuuluu mm. heteroseksuaalisuus, ja siksi homo ei muka voi toimia jossakin tietyssä tehtävässä, kuten nyt nähty on.

 

Minulla on anopin kanssa sukset hieman ristissä eräässä roolikysymyksessä: hänelle nainen hoitaa perheessä kaiken sosiaalisen yhteydenpidon, myös miehen sukuun. Minulle taas on itsestään selvää, että miehen suhteet omaan perheeseensä eivät muuttuneet naimisiinmenomme myötä, vaan hän saa hoitaa kuulumisten vaihdon suoraan sukulaistensa kanssa. En myöskään ole mikään kanaemo, joka huolehtii miehen henk.koht. asioista. Anoppi taas saattaa kysellä ja holhota jotain mieheni asiaa kyselemällä siitä minulta, ja kun sanon ihan nätisti, että en minä tiedä, sinun kannattaa kysyä sitä suoraan häneltä, hän närkästyy! Eikö tämä ole sukupuolirooli jos mikä? Minä en ole paapojatyyppiä, en ole erityisen sosiaalinen edes. Miksi minulta ilman muuta oletetaan sitä kanaemoutta vain sukupuoleni perusteella?

 

En haluaisi huomaamattani vahvistaa asenteita, joiden mukaan elämässä olisi alueita, jotka kuuluvat miehelle tai naiselle ilman mitään todellista syytä. Tottakai biologinen sukupuoli ja hormonit väistämättä tekevät meistä tietynlaisia. Silti sukupuoli yksin ei määrittele ketään. Luulen, että sukupuolisensitiivisyydessä on loppujen lopuksi kysymys kaipuusta tasa-arvoon, ei siis pelkästään rakenteelliseen vaan sellaiseen joka vaikuttaa myös asenteiden tasolla. Siihen että kaikenlainen mieheys ja naiseus on hyväksyttävää, ja ihmisiä kohdellaan sillä lailla neutraalisti, että ulkoapäin ei yritetä sukupuolen perusteella ohjailla pyrkimyksiä, joita ihmisen sisältä kumpuaa. Tasa-arvo ei ole samanlaiseksi tekemistä tai sukupuolen piilottamista, vaan yksinkertaisesti ihmisen arvostamista ja kunnioittamista sellaisena kuin hän on.

Edited March 12, 2012 by Forelli

[Briony]

^Komppaan vaan taas.

[Felicidad]

Kyllä minusta sukupuoliroolit ovat paljon isompi asia kuin vaatteiden väri. On oikeasti aika samantekevää, miten pikkulapsensa pukee.

Olen samaa mieltä tästä.

 

Itse olen vasta aikuisena huomannut, että lapsuudenkodissa mun ja veljeni koulusuorituksiin suhtauduttiin eri tavalla. Esimerkiksi veljeni äidinkielen yo-kokeen eximia oli ihan uskomaton ilon aihe vanhemmilleni ja sitä päiviteltiin miten hyvin hän osaa kirjoittaa. Itse kirjoitin myös e:n, mutta ei kukaan ihmetellyt miten hienosti kirjoitan. Ajateltiin ehkä, että niin tytön kuulukin tehdä. Tästä aiheesta on tehty joskus tutkimuskin, siis äidinkielenopettajien suhtautumisesta tyttöjen ja poikien koulusuorituksiin ja silloin tajusin, että meillä tapahtui kotona ihan samaa. En löytänyt itse tutkimusta, mutta tässä uutinen siitä http://www.esaimaa.fi/Online/2010/10/27/%C3%84idinkielenopettajat+lelliv%C3%A4t+poikia/201019922252/4

[Ida-Mari]

Siis ihan klassikkoesimerkki tästä asiasta on koulun käytösnumerot; jos tyttö saa kasin, se on ihan kamalan huono, jos poika saa kasin, se on ihan älyttömän hyvä. En kyllä tiedä kuinka paljon tota todellisuudessa enää esiintyy, mutta on se mun mielestä onneksi vähentynyt jo.

[Chimelli]

Siis tottakai kyseessä ovat isommatkin asiat kuin vaatteiden väri, minua mietityttää vain se, että en haluaisi opettaa lapselleni, ettei hän voi pukeutua jollain tavalla siksi kun on tyttö tai poika, vaikka niinhän se käytännössä kuitenkin on. Ja joku muu sen lapselle kuitenkin opettaa, jos en minä, joten samapa kai se Jos en kuitenkaan kiellä sukupuolen takia mitään. Mutta eihän ne asenteet kyllä niin muutu ja erilaiset saavat jatkossakin kokea itsensä syrjityiksi.

 

Se on totta että äidiltä ja isältähän lapset paljolti katsovat mallia, mutta eivät äiti ja isä tietenkään mitenkään voi edustaa kaikkia mahdollisia tapoja olla nainen tai mies, joten yksi esimerkkihän se vain on.

 

En ole kyllä yhtään osannut ajatella noita kouluarvosanojakaan tuolla tavalla sukupuoliroolittuneiksi. Ehkä se johtuu sitten siitä, että olen itse ollut hyvä matematiikassa mutta en kovin hyvä kirjoittamisessa, eikä pikkuveljenikään ole mikään huligaani, vaikka onkin poika Näistä asioista olen kyllä melkoisen varma, että suhteuttaisin nuo kouluarvosanat lapseen itseensä enkä hänen sukupuoleensa. Eli ihastelisin ja ihmettelisin, jos lapsi olisi ylittänyt itsensä jossain, ihan riippumatta siitä mitä arvosanoja muut saman sukupuolen edustajat saavat, varsinkin kun todennäköisesti en edes tiedä muiden arvosanoja kuin oman lapseni.

Edited March 12, 2012 by Chimelli

[J A W]

Jos puen tytön tyttömäisiin vaatteisiin, mutta poikaa en, kasvatanko niitä sukupuolisensitiivisesti?

Et ehkä just siinä kohdassa, mutta minusta tämä ei ole mikään kaikki tai ei mitään -juttu, niin kuin yleensäkään vanhemmuudessa asiat ei ole. Yksi osa sukupuolisensitiivistä kasvatusta ehkä on se, että tunnistaa itsessään nämä kohdat, joissa oikeasti menee vähän "ideologiaansa vastaan" - eli periaatteessa haluaisi, että asia ei olisi sukupuolittunut, mutta käytännössä noudattaa kuitenkin oman yhteisönsä tapoja. Ja että voi lapselle sanoa senkin, että aika hölmö semmonen tapa, että pojilla on kravatti mutta tytöillä ei, mutta semmonen tää nyt vielä kuitenkin on, tehään nyt niin. Että ennen maailmassa oli vielä hullumpaa tämä erottelu, ehkä sitten kun kasvat on vielä järkevämpää.

 

Kun siis ei "sensitiviisyys" oikein sitäkään voi olla, että teeskennellään, että kasvattajina emme ole kulttuurimme osia.

[Chimelli]

^ Joo. Ja jos lapsi on itse sitä mieltä, että kulttuuri todella on tyhmä, ja haluaa toimia toisin, en ole estämässä Mutta ehkä minä en voi olla se, joka lapseni kustannuksella päättää, että puenpa nyt poikani tyttöjen mekkoon, että maailmasta tulisi vähemmän sukupuolirajoittunut. Muistan kun itsekin lapsena joskus ihmettelin miksi meidän täytyy tehdä niin ja niin, ja äitini sanoi vain että se johtuu kulttuurista. En voinut sietää sitä, ja minusta oli järjetöntä perustella omaa toimintaansa vain sillä että no kun muutkin tässä kulttuurissa tekee niin

[J A W]

Mä vihasin kanssa kun mun äiti selitti asioita niin, että "on tapana". Olisi voinut avata mulle vaikka vähän sitä, että tapoja noudatetaan siksi, että halutaan osoittaa olevansa samaa porukkaa, tms.

 

Luulen, että jos pukee pojan mekkoon ilman että poika pyytää, ei itse asiassa tule poistaneeksi sukupuolirooleja, vaan päinvastoin vahvistaneeksi niitä, sillä poika saa silloin helposti hirveän paljon palautetta siitä, että ei sovi pojille. Näissä asioissa on ehkä se, että niitä on helpompi muuttaa hiljaa hivuttamalla kuin kertalaakista.

[Briony]

Niin kyllä mustakin tuntuisi oudolta pukea poika johonkin todella selvästi "tytötettyyn" vaatteeseen tyyliin pinkki röyhelömekko ellei lapsi sitä juuri itse haluaisi ja pyytäisi. Ja jos hän haluaisi niin haluan olla se äiti joka sallii ja olen varmasti ensimmäisenä puolustamassa lapseni oikeutta pukeutua niin kuin haluaa.

[muimui]

Minä kyllä puen tyttöni erittäin tyttömäisiin vaatteisiin, aina on pinkit ja pitsiset vermeet yllä. Minusta siinä ei ole mitään pahaa, eikä liity muuhun kasvatukseen. Varmasti saa tyttö tehdä elämässään mitä haluaa, hänestä on mihin vain, eikä sukupuoliainakaan määritä, mitä saa tehdä. Olkoon isona sinisiin pukeutuva rekkakuski tai hempeä sairaanhoitaja, kunhan on onnellinen.

Meillä ei vaatetus siis kasvatukseen vaikuta. On vaan nätti kuin karamelli vaaleanpunaisissaan

 

Ehkä en tuossa vaatetusasiassa ole sukupuolisensittiivinen, mutta en näekään sitä tarpeelliseksi. Mun mielestä rooleista ulos kasvattaminen voi tapahtua muutoinkin. Mutta jossain määrin lähes kaikki kasvattavat lapsensa sukupuolisensitiivisesti (toivottavasti) nykyaikana.

 

Mitä sitten tulee täälläkin sivuttuun sukupuolineutraaliin kasvatukseen, niin voisiko joku valaista ajatusta?? En ymmärrä, tuntuu, ettei se voi olla kovin hyvä lapselle.. Miksi pitäisi peitellä sitä, mikä on? Siis toki lapsi on ennenkaikkea persoona, mutta miksi ei voi olla ylpeästi oman sukupuolensa edustaja?

Tuntuu jotenkin kapinoinnilta, että tehdään näin koska yhteiskunta odottaa jotain muuta. Onkohan se hyväksi lapselle vai vanhemmalle? Joku aiemmin mainitsi vanhemman erikoisuuden tavoittelun ja olen kyllä aika samoilla linjoilla..

Toisaalta, jokainen tallaa tavallaa ja kasvattaa lapsensa kuinka tykkää.

[Chimelli]

Minusta sukupuolineutraalin kasvatuksen idea on herätellä muita siihen, ettei sukupuolen tietäminen ole mikään välttämättömyys, ja tietysti säästää omaa lastaan sukupuoliroolitetulta kohtelulta. Minusta ihan hyvä tarkoitus, mutta ei tosiaan välttämättä lapsen etu. Maailmaa ei välttämättä kannata yrittää liikaa muuttaa oman lapsensa kustannuksella

[muimui]

Maailmaa ei välttämättä kannata yrittää liikaa muuttaa oman lapsensa kustannuksella

 

Samaa mieltä. Tuntuisi liian suurelta uhraukselta, että lapsi joutuisi kärsimään vanhemman maailman parantamisen vuoksi. Kuitenkin sellainen kasvatus varmasti kirvoittaa kysymyksen ja kommentin, jos toisenkin ja lapsi voisi joutua kohteeksi ymmärtämättä itse mistä on kyse.

[Briony]

Musta sukupuolineutraalikin kasvatus on ok, mutta mä oonkin sellainen kapinoinnin rakastaja ja mun tärkeimpiä asioita elämässä on "maailman parantaminen", joten saattaisin tehdä sitä sitten lapsenkin kustannuksella. En siis tiedä vaikuttaako ja miten sellainen kasvatustapa lapseen. Ja en kuitenkaan toistaiseksi ole ajatellut kasvattaa sukupuolineutraalisti, koska musta on esimerkiksi kivaa olla terveellä tavalla ylpeä omasta sukupuolesta.

[Ouna]

Olen mielenkiinnolla seurannut tätä keskustelua. Kasvatusasioissa olen vielä aika noviisi, kun ei ole tarvinnut juurikaan asiaan törmätä omassa elämässä. Tietysti olen kuitenkin myös miettinyt minkälainen vanhempi minusta toivottavasti joskus tulee. Pitkin ketjua olen monessa kohtaa lukiessani sujuvasti nyökytellyt mukana, että juuri noin, niinhän sen pitää ollakin. Ei mulla juuri ole asiaa lisättävänä.

 

Sukupuolisensitiivisyys on siin varsin jees. Lapsi saa kasvaa tutustuen maailmaan ilman että biologinen sukupuoli asettaa tiukkoja rajoja, mutta myös tutustua sukupuoleensa. Ympäristössä ja kulttuurissa on kuitenkin selviä rajoja, lasikattoja ja oletuksia siitä millainen naisen, tai toisaalta miehen tulisi olla. Nämä on varmasti kasvavan lapsenkin hyvä tunnistaa, mutta tietää että hän voi olla ja tehdä sitä mitä haluaa normeista riippumatta.

 

Ja kun tässä omaa elämääni pohdin, niin mielestäni olen itse saanut aikalailla sukupuolisensitiivisesti kasvaa.

[Aeria]

Pari sanasta lasten vaatteista ja tavaroista, ja varsinkin niiden väreistä... Asia ei ole niin yksinkertainen kuin äkkipäätä luulisi.

 

Mua henkilökohtaisesti vähän surettaa aina kun vastaan tulee joukko leikki-ikäisiä tai ala-asteikäisiä tyttöjä, joilla on vaan pinkkiä/vaaleanpunaista päällä päästä varpaisiin. Maailma on niin täynnä aivan ihania värejä, mutta monet tytöt kasvavat pienestä pitäen aivan tosissaan uskomaan - vanhempien ja/tai kavereiden ansiosta - että pinkki on ainoa tytöille sallittu väri. Tulee paine kuulua joukkoon, ja koska "kaikilla" muilla tytöillä on vaaleanpunaista, niin muita vaihtoehtoja ei uskalla edes harkita. Pienelle tytölle voi olla hyvin tärkeää oma sukupuoli ja tyttöys, ja koska pinkki on niin voimakkaasti koko ryhmän tunnusväri, siitä ei uskalla välttämättä poiketa, vaikka oma lempiväri sattuisikin olemaan vaikka vihreä. Vaaleanpunainen aivopesu on levinnyt meille tietääkseni "Amerikoista". Mun lapsuudessani sitä ei vielä ollut, ja harmittelen etukäteen että oma tyttäreni joutuu kasvamaan sen ympäröimänä.

 

On hänellä vaaleanpunaisia vaatteita, mutta myös vihreitä, sinisiä, violetteja, ruskeita ja oransseja jne. Varsinaista "Barbie-pinkkiä" ei ole koska en itse pidä siitä. Pinkki/vaaleanpunainen on tyttöjen kehitykselle haitallinen vasta sitten kun siitä tulee pakkomielle.

 

Yhteen - mihin tahansa - väriin kiintyminen on mun mielestä todella rajoittavaa, ja pieni tyttö tajuaa kyllä varhain että pinkit lelut, vaatteet, laukut ja hammasharjat ovat hänelle tarkoitettuja. VAIN ne pinkit. Muuten tulee kavereilta kommenttia, että "Miksi sulla on poikien pyöräilykypärä?" Yritä siinä sitten puolustaa omaa lempiväriä (lue: omaa tapaa olla tyttö). Joillakin riittää jo pienenä itsetunto "pinkin paineen" torjumiseen, joillakin ei.

 

Mikä siinä yhteen väriin jumahtamisessa sitten on muka vaarallista? Se, että lapsen kasvaessa pinkki tuo tullessaan helposti ja salakavalasti kaikenlaisia lieveilmiöitä. Se vähentää valinnanvapautta, rajaa tyttöyden ja naisellisuuden pienelle kapealle alueelle, viekottelee tytöt passiivisiksi ja unelmiensa-prinssiä-odottaviksi pikku prinsessoiksi, korostaa ulkonäkökeskeisyyttä, ja saattaa johtaa (vaateteollisuuden muiden metkujen kautta) liian varhaiseen seksualisoimiseen ja sukupuolen korostamiseen niissä tilanteissa, joissa sillä ei oikeasti ole mitään merkitystä. Ja se erottaa tytöt pojista siinä varhaisessa vaiheessa, jossa vielä voitaisiin leikkiä yhdessä, mutta eipä aina voidakaan kun "sulla on vaan tyttöjen leluja ja mä oon poika, niin muut naurais mulle..."

 

Ja vastaavasti, markkinavoimat saavat myytyä tytöille mitä tahansa (roskaakin), kunhan se on pinkkiä.

 

Tilanne ei ole meillä läheskään niin paha kuin esim. Yhdysvalloissa, joissa kuulemma vaipatkin on jaoteltu sukupuolen mukaan (ja voin arvata että tyttöjen vaipat ja niiden pakkaus ovat vaaleanpunaisia), mutta samaan suuntaan mennään vauhdilla.

 

Aihetta on tutkittu paljon (usein vielä yhteydessä prinsessa-teemaan - ja tyttöjen kasvattamiseen):

 

Should we not dress girls in pink?

http://news.bbc.co.u...ine/7817496.stm

"We have got to get something done about the effect marketeers are having. We are creating little fluffy pink princess, an image of girliness, that is very specific and which some girls don't want to go along with, but due to overwhelming peer pressure, are having to conform to."

 

The Destructive Culture of Pretty Pink Princesses

http://www.livescien...princesses.html

"When you look through the princess products there's a lot of makeup, there's a lot of 'my princess wedding,' you know, things that are pretty retrograde on that level. But while they're not sexualized per se, they're certainly appealing to what goes kind of hand-in-glove with that, as girls are going to get older, which is about consumerism and narcissism. And certainly they're encouraging girls to, you know, think that looking pretty and getting a lot of feedback from others about what a pretty princess you are is pretty important, and that having the most stuff is very important."

"And her friend actually looked at it – I mean, I swear, these kids sometimes just hand me these things – but she looked at Daisy and said, 'How come your helmet's not pink? It's not a girl's helmet.' --- Or did that other girl learn that maybe there's something out there, maybe the one measly pink Lego set in the store is not the only thing she could play with?"

"If you take a look at any girl product line, you're going to start finding massive amounts of makeup, and you know, the sexy Halloween costumes and everything for 6-year-olds. So on one hand, it's dress-up, on the other hand, it's sexualizing in a way that really isn't necessary."

 

Saving Our Daughters From An Army Of Princesses

http://www.npr.org/2...y-of-princesses

"--- my daughter's first foray into the mainstream culture, the first time the influences on her extended beyond the family. And what was the first thing that culture told her about being a girl? Not that she was competent, strong, creative, or smart but that every little girl wants — or should want — to be the Fairest of Them All."

"According to the American Psychological Association, the girlie-girl culture's emphasis on beauty and play-sexiness can increase girls' vulnerability to the pitfalls that most concern parents: depression, eating disorders, distorted body image, risky sexual behavior."

 

Is There Danger In The Pink Princess Evolution?

http://jezebel.com/5...ncess-evolution

"I found all this pink princess evolution fascinating while reading a review the other day of Cinderella Ate My Daughter by Peggy Orenstein, but what really stuck with me was the far-reaching impact of breaking up everything — clothes, toys, sports equipment — into the colors of today's gender roles. Blue for boys. Pink for girls. In the end, the two sexes don't learn to play well together very early on because of these divisions."

 

The dangerous world of the princess

http://www.newstates...om/200607030027

"For now, however, the gender stereotyping of toys seems certain to continue. While the idea of non-gendered toys was a good, utopian one, the forces of consumerism demand strictly defined markets for their goods. Toys that aim to appeal to kids regardless of gender don't fit simplistic notions of a "target audience", while those that adhere to the most rigid and boring images (pink, blue, princesses, guns) can take advantage of the marketing shorthand written into those stereotypes."

 

Who says pink is for girls?

http://blogs.babycen...k-is-for-girls/

Edited March 12, 2012 by Aeria

[Memminkäinen]

^ Mielenkiintoista luettavaa. Tosin ehdin lukea vain nuo tänne lainaamasi kohdat. Mutta ei kyllä ainakaan mieli kohonnut tässä tehtävässä kasvattaa nykypaineen alla tyttöä. Mä mietin sitä, mitä joku, olisiko ollut Chimelli, kysyi, että mitä sitä voi vanhempana tehdä. Jos siis itse jo pukee lapsensa sukupuolineutraalisti, tai no, meillä on Tylleröllä sekä tyttöjen. poikien että unisex-vaatteita, leluja on laidasta laitaan ja kiinnitetään ihan joka päivä huomiota siihen, ettei vahingossa puhutella tyttöä sillä stereotypisellä tavalla. Meillä on kuitenkin vaan tuo yksi lapsi, niin on mahdotonta verrata, eroaako siitä, miten kohdeltaisiin poikaa, mutta en usko, että eroaa paljon, sillä tähän asiaan on tosiaan kiinnitetty huomiota jo siitä asti, kun lasta alettiin yrittämään. Myös isovanhemmille puhutaan näistä asioista, että osaisivat ottaa huomioon meidän kasvatusperiaatteet. Mutta mitä me voidaan tehdä tuolle jossain vaiheessa vastaan tulevalle kaveripaineelle, muuta kuin yrittää kasvattaa tyttäremme itsetunnosta siihen mennessä niin vahvan, että hän voi paineesta huolimatta käyttää juuri niitä vaatteita kuin haluaa, leikkiä juuri niillä leluilla haluaa, leikkiä juuri sen kaverin kanssa kuin haluaa jne.

[Felicidad]

Aihetta on tutkittu paljon (usein vielä yhteydessä prinsessa-teemaan - ja tyttöjen kasvattamiseen):

Tiedätkö onko aihetta tutkittu oikeasti esim. yliopistotasolla? Olisi mielenkiintoista lukea aiheeseen liittyviä tutkimuksia.

[Chimelli]

Joo, täytyy muistaa jatkossakin käyttää kaikenvärisiä vaatteita. Minä olen aina tykännyt kaikista väreistä, tai lähinnä niin, että mitä värikkäämpää, sen parempi. Mustasta, ruskeasta, harmaasta, valkoisesta jne. en ole erityisemmin tykännyt, enkä kauheasti sinisestä. Erityisesti tummansinistä en voi sietää (no ei vaan, siedän kyllä ja käytän meidän tytöilläkin jos jostain sen väristä vaatetta saavat, mutta en toki tahallani osta). Onneksi meillä ei ole poikaa, koska usein vaihtoehtoina ovat pinkki ja tummansininen No ei vaan, kyllä yleensä muitakin vaihtoehtoja löytää kun vähän etsii.

 

Mutta kun oikeasti tykkään vaaleanpunaisesta ja pinkistä, niin en kyllä suostu antamaan "sukupuolisensitiivisyyden" rajoittaa meidän lasten pukeutumista. Ihan yhtä huono sekin on, on jos sukupuoliroolin takia ei voi käyttää muuta kuin pinkkiä (ja tätä roolia minä en kyllä ihan suoraan usko olemassaolevaksi, että ihan jokaisen vaatteen ja tavaran pitäisi olla pinkki) tai jos sukupuolisensitiivisyyden takia ei voi käyttää pinkkiä. Meillä siis käytetään paljon muitakin värejä. Pinkistä vaan taitaa olla vähän ylitarjontaa, joten kun bongaa kivan vaatteen, se on useammin pinkki kuin vaikka oranssi (koska oransseja vaatteita ei ole niin paljon, eikä niistä kaikki ole kivoja, ihan niin kuin kaikki pinkitkään ei ole). Haluaisin käyttää enemmän oranssia ja keltaista, mutta ei niistä ole tarpeeksi tarjontaa. Juuri tässä yhtenä päivänä mietin, että harmi kun esikoisella ei ole oikein mitään kunnolla keltaista vaatetta. (No nyt on kumpparit, joista lisää seuraavassa kappaleessa!)

 

Tuo pinkki vaan aiheuttaa helposti sellaisen kierteen, että kun yksi vaate on pinkki, niin sitten toisenkin pitää olla, että ne sopii yhteen jne. Huomasin tämän kun käytiin eilen Prismassa ostamassa uusia kumisaappaita meidän lapselle. Syksyllä ostettu vk-haalari on pinkki (ostettu huuto.netistä, en välttämättä olisi tuollaista väriä kaupasta valinnut), ja syksyllä sen kanssa käytettiin Cirafin kumppareita, jotka kuitenkin menivät rikki jo syksyn aikana. Prismassa pikaisella vilkaisulla kaikki pinkin ja vaaleanpunaisen sävyiset kumpparit näyttivät olevan Cirafia tai muuta halpismerkkiä, enkä halunnut ostaa enää sitä, kun viimeksi oli huonoja kokemuksia. Jouduin miettimään, voidaanko ostaa keltaiset Vikingin saappaat (tyttömalli kyllä sekin, ja minusta nätimmät kuin ne pinkit ja vaaleanpunaiset), jotka eivät sovi haalarin väriin, vai toiset Cirafin halpissaappaat, jotka ehkä menevät taas rikki. No, päädyttiin keltaisiin, vaikka edelleen uskon, että ne näyttävät vähän pöhköltä tuon haalarin kanssa. Jos oltaisiin otettu pinkit saappaat, niin seuraavia kuravaatteita ostaessa olisin saattanut erityisemmin ajattelemattakin valita pinkkiä, kun sopii saappaiden väriin (vaikka kuravaatteet yleensä kyllä sopii erivärisinäkin). Ja jos saappaat mahtuvat vielä syksyllä, mutta vk-haalari ei, niin sitten seuraava vk-haalarikin olisi ehkä pitänyt mätsätä saappaiden väriin, ja seuraavan kevään saappaat sitten taas sen haalarin väriin jne. Enkä tarkoita tällä sitä, etteikö eri värit voisi sopia yhteen, mutta minusta nuo saappaat ei nyt vaan kauheasti sovi tuohon haalariin, kun vertaan niihin syksyllä käytettyihin saappaisiin.

Edited March 13, 2012 by Chimelli