Briony

Mistä lapsesi etunimi on tullut?

52 posts in this topic

Ei tarvitse nimiä paljastaa, jollei halua, mutta musta olisi mielenkiintoista tietää mistä ja miten olette keksineet lapsellenne etunimen/etunimet. Periytykö joltain sukulaiselta, bongasitteko nimikirjasta, keksittekö itse aivan uuden, annoitteko nimeämistehtävän isosiskolle tai -veljelle, nappasitteko joltain esikuvaltanne vai jollain muulla tavoin?

 

Tuli mieleeni tällainen aihe, kun itse "keksin" unessa erään nimen, joka tarkistettuani Väestörekisteristä on vielä tosi harvinainenkin (mutta olemassa kuitenkin) ja nyt olen tykästynyt siihen aika lailla. Jos ko. nimen joskus mahdollisesti tulevalle lapselleni antaisin niin olisi ainakin kiva tarina sen synnystä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän tyttö on nimetty miehn isoäidin mukaan. Ei tarkoituksella etsitty suvussa kulkevaa nimeä, mutta pidimme nimestä ja se sopii sekä suomen että ruotsinkieleen. Toinen nimi taas kulkee isäni suvussa ja se on tarkoituksella valittu, Kolmannen nimen keksimme itse, mutta saimme jälkeenpäin tietää, että se on isäni tädin nimi. Musta on ihana kiva, että nimellä on "merkitys" tai joku tarina.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Neiti on saanut etunimensä lapsuuden naapurin mukaan. Kun olin pieni, naapurissa asui vanha hieno rouva, joka oli meille lapsille aina hirmuisen mukava. Hän oli minun idoli. Kauniisti vanhentunut, aina tyylikkäästi pukeutuva ja hillitysti käyttäytyvä, mutta armoitetun hupsuttelun taidon omaava leidi. Jo lapsena päätin, että ensimmäisen tyttäreni nimetään tämän rouvan mukaan. Rouva, joka nyt on jo yhdeksissäkymmenissä, oli erittäin otettu kaimastaan :)

 

Toinen nimi tulee perintönä molempien suvuista ja kolmas (Onneli) tulee Marjatta Kurenniemen Onneli ja Anneli- kirjoista, joita äiti meille lapsena paljon luki. Onneli onnellinen, hyvän mielen nimi. Ei sen suurempaa merkitystä, minusta oli vaan niin symppis nimi, ett sen väkisin miehelleni läpi ajoin ;):)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoisen synnyttyä ja lastani katsoessani minulle tuli jotenkin sellainen mielikuva, että nimen pitäisi alkaa M:llä. Vähän outo ajatus :D Selasin sitten tyttöjen nimiketjua täällä ja tein listaa kivoista M:llä alkavista tyttöjen nimistä. Listasin myös muutamia muilla kirjaimilla alkavia nimiä. Niitä sitten yhdessä pohdittiin ja mies sai lopulta valita. Ei kai siinä sen kummempaa.

Toinen nimi on aika lapsesta asti jostain syystä ollut suosikkinimeni, en oikein tiedä miksi. Joskus teininä pidin sitä tietynlaisena mielikuvitusystävänäni, jonka saatoin laittaa esim. koulutehtäviin, joissa piti kysyä kavereilta jotain juttuja, joita en kehdannut kysyä keneltäkään :rolleyes:

 

Kakkosen nimeä mietittäessä mies kysyi alle puolitoistavuotiaalta esikoiselta, mikä olisi lapselle hyvä nimi. Esikoinen yritti toistaa sanaa nimi, ja se kuulosti kuin se olisi sanonut Emmi. Mies ei siitä sitten luopunut, vaikka minusta se oli ehkä vähän turhan tavallinen ja liian samanlainen esikoisen toisen nimen (Emilia) kanssa.

Toiseksi nimeksi halusin sitten jonkun harvinaisemman. Lapsi syntyi helmikuussa ja ekaksi nimeksikin olin miettinyt mm. nimiä Lumi ja Helmi, jotka kuitenkin kaatuivat ärsyttävään taivutukseen (ja Helmi lisäksi yleisyyteen). Yksi kaikkien aikojen suosikkinimistäni on ollut Tuisku, jota en kuitenkaan voinut esikoiselle laittaa kun syntyi syksyllä, eikä sitten kakkosenkaan syntymän aikaan ollut pientäkään lumisadetta, joten ei se sopinut. Tuiskusta ja noista talvinimistä muutenkin tuli mieleen yksi kirja, jossa oli pingviinilapset Pyry, Tuisku ja Vanilja. Vanilja oli oikein sopiva, koska siitä tuon takia tulee mieleen talvi, ja sitten toisaalta se sopii esikoisen ekan nimen (Manna) kanssa, kun molemmat liittyy jotenkin ruokaan :P Lisäksi se oli sopivan harvinainen yleisemmän etunimen pariksi.

Edited by Chimelli

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on toiset nimet kutsumaniminä. Ensimmäisenä nimenä pojalla on miehen edesmenneen isän nimi ja tytöllä taas mun ensimmäinen nimi, joka on myös äitini ensimmäinen nimi ja äitini isoäidin kutsumanimi.

Pojan kutsumanimi löytyi netistä. Se on vanha suomalainen nimi, joka oli jo kokonaan kadonnut. Poika on siis ainoa sen niminen.

Tytön nimi on nimi, joka mielestämme sopii hyvin esikoisen nimeksi. Se on paljon yleisempi kuin pojan nimi, mutten ole toiseen sillä nimellä kutsuttavaan lapseen törmännyt (yhden tiedän, jolla on toisena, ei kutsumanimenä, kyseinen nimi).

Nyt sit pähkäillään nimeä kolmannelle. Näillä näkymin kyseessä on poika. Voi olla, että ensimmäiseksi nimeksi tulee edesmenneen isoisäni nimi. Toiseksi nimeksi (eli kutsumanimeksi) on vielä muutama vaihtoehto...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lumi ja Helmi, jotka kuitenkin kaatuivat ärsyttävään taivutukseen

 

Mä kyllä taivuttaisin nuo niminä tyyliin Lumin ja Helmin. Eikö yleensäkin muutakin tarkoittavat nimet taivuteta tuolla tavalla vai kuvittelenko vaan?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lumi ja Helmi, jotka kuitenkin kaatuivat ärsyttävään taivutukseen

 

Mä kyllä taivuttaisin nuo niminä tyyliin Lumin ja Helmin. Eikö yleensäkin muutakin tarkoittavat nimet taivuteta tuolla tavalla vai kuvittelenko vaan?

 

Ilmeisesti kumpikin tapa on sallittu. Mun kaveri taivuttaa tyttärensä nimen Lumi, Lumen, Lumelle jne, ja minusta se on ärsyttävä taivutustapa. Mutta en ole sitä sille kyllä sanonut :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä kaksikielisyyden takia jouduttiin hieman pähkäilemään nimien kanssa. :girl_sigh:

 

Meidän esikoisen nimi päätettiin miehen kanssa jo ajat sitten, kun seurusteluaikana pohdittiin huviksemme hollantilaisia nimiä.

Tämä tytön nimi tulee vielä minun nimestäni (ja mummon, hänellä sama nimi kuin minulla), joten tavallaan sitten jatkoimme suvussa kulkevaa nimeä hieman muuttamalla sitä. Toinen nimi on sitten tädiltäni, hän oli tytön syntymän aikaan vakavasti sairas, joten se oli luontainen valinta. Kolmas nimi tulee sitten miehen äidiltä.

Kuopuksen eka nimi tulee serkultani ja hänen tytöltään, mutta siitäkin otettiin hollantilainen muunnos. Toinen nimi on jo edesmenneeltä äidiltäni, sitäkin nimeä hiukan muokattiin, jotta se olisi hollantilaisten helpompi lausua. Kolmas nimi on sitten yhdistelmä miehen isän ja miehen parhaan kaverin nimistä.

 

Päätettiin myös pojan nimi silloin vuosia sitten, mutta tällä hetkellä sekä pomoni että kunnanjohtaja ovat sen nimisiä, joten jääpi se nimi käyttämättä, jos meille joskus vielä kolmas tulisikin. :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän tytöllä on tuplanimi väliviivalla ja sitten toinen nimi. Tuplanimen toinen osa on mun toinen nimi, ja mä oon saanut sen mun papan äidin mukaan. Oli ihan itsestäänselvää että jos tulee tyttö, niin joku etunimistä on tuo nimi. Ensimmäinen osa taas oli aika luonnollinen valinta, ei hirveästi edes mietitty mitään toista kun se sopi tuohon niin hyvin. Toinen nimi on miehen mummon toinen nimi. Valittiin se, koska haluttiin tuplanimen pariksi pidempi nimi (toi on nelitavuinen) ja se sopii mun mielestä kauniisti tohon tuplanimeen. Ei etsitty tarkoituksella suvusta, mutta kun sopiva sattui vastaan niin se oli ihan kiva lisä kuitenkin. Ristiäisissä mun pappa kertoi että se toinen nimi on myös papan yhen siskon toinen nimi, ei edes tiedetty sitä, ihan hauska :D

 

Lisäys; tosiaan haluttiin myös että nimi taipuu saameksi, ja niin se taipuukin. Toi vaatimus sulki muutaman vaihtoehdon toisesta nimestä pois, esim. tykkään paljon Vaniljasta ja Oliviasta mutta ei sitten laitettu niitä. :)

Edited by Ida-Mari

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä kyllä taivuttaisin nuo niminä tyyliin Lumin ja Helmin. Eikö yleensäkin muutakin tarkoittavat nimet taivuteta tuolla tavalla vai kuvittelenko vaan?

Joo joo, mutta minusta tuo kuulostaa ärsyttävältä :D Koska se särähtää aina siihen kielikorvaan, joka on tottunut taivuttamaan noita sanoja eri tavalla. Jotenkin kuulostaa vaan teennäiseltä ja hienostelevalta sanoa Lumille. No ei silti auttaisi taivuttaa yleissanankaan mukaan, koska kuulostaisihan sekin tyhmältä, jos sanoisi esim. "Voitko hoitaa Lunta huomenna?" tms. :lol: Silloin se ei kuulosta enää nimeltä ollenkaan vaan tulee vain se yleissana mieleen. Eli toisinsanoen: ei tuollaisia nimiä meille ekaksi nimeksi. Toisena nimenä ei haittaisi, koska sitä ei yleensä taivutella. Nuo vaan on liian lyhyitä tokaksi nimeksi, kun meidän lapsilla on vain kaksi nimeä. Mietin kyllä itse asiassa kakkoselle sellaistakin toista nimeä kuin Lumihelmi, mutta en edes tiedä mitä se tarkoittaa :rolleyes: Päädyttiin että Vanilja on parempi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lasten etunimet ei tule mistään oikeastaan, keksittiin miehen kanssa ne lasten raskausaikana kun oltiin rakenneultrassa saatu vahvat sukupuoliveikkaukset.

 

Lasten toiset nimet sitten periytyykin. Tytöllä on sama toinen nimi kuin mulla (kulkee mun äidin puolen suvussa) ja pojalla on sama toinen nimi kuin miehellä. Haluttiin antaa esikoistytölle ja -pojalle samat toiset nimet kuin meilläkin, toinen tyttö/poika saakin sitten ihan "oman" toisen nimen. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Etunimi periytyi isoäidiltäni. On mielestäni mukavaa, kun nimellä on joku "tarkoitus" tai historia. Minulta on usein ulkomailla kysytty, mitä nimeni tarkoittaa... ja siihen on todella tylsä vastata "ei oikeastaan mitään".

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoisen kutsumanimeen ei liity mitään erikoisempaa tarinaa, tykättiin vaan molemmat kyseisestä nimestä ja siinä se :girl_in_love: (Tai no, itse olen kyllä joskus tuntenut esikoisen kaiman, joka mielestäni oli söpö... :tender:). Toisena nimenä on miehen veljeltään lapsena saama lempinimi.

 

Kuopuksen kutsumanimi tuli päätettyä jo esikoisen ollessa ihan vauva. Mies jutteli jostain vanhasta koulukaveristaan ja sillä hetkellä päätettiin, että jos meillä joskus on toinen poika, niin tämä tulee olemaan hänen nimensä ja niin tulikin :girl_in_love: . Toinen nimi tulee minun isopappani toisesta nimestä. Molempien toiset nimet alkavat samalla kirjaimella ja ovat yhtä pitkiä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toisena nimenä on miehen veljeltään lapsena saama lempinimi.

 

Oo, nyt on pakko kommentoida kun sattu tää silmään - meillä nimittäin sama juttu! (Sillä erotuksella, että Isännällä on 2 siskoa.) ^_^

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nimi tulee suvusta: etunimi on niin mieheni isosedän kuin mun isopapan etunimi, toinen nimi on mun äidin isän etunimi ja kolmas tulee perinteenä miehen puolelta :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Etunimi löytyi nimipäiväkalenterista. Haluttiin, että nimi on kalenterissa, pidettiin sitä kriteerinä sille, ettei ole liian harvinainen ja saisi aina olla tavaamassa. Sukunimi kun jo on sellainen, että sitä saa olla yhdeksässä tapauksessa kymmenestä tavaamassa. Listasin 4D-ultran, josta saatiin aika vahva sukupuoliveikkaus, kalenterista minusta kivoja nimiä. Miehen kanssa yksiin maun kanssa meni tasan kaksi nimeä, joista valitsimme sitten harvinaisemman. Ei kyllä pelkästään siksi, vaan siksi, että se vaan kuulosti molemmista loppujen lopuksi kivemmalta.

Kriteereinä meillä oli, että etunimi ei saa olla kristillistä perua. Toisessa nimessä (yhdysnimi) emme tätä noudattaneet, koska halusimme antaa toisen nimen kunnioittaen molempia isoäitejä ja se olisi ollut mahdotonta, jos olisimme tuosta kriteeristä pitäneet kiinni.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joskus teininä törmäsin ihanaan nimeen, ja siitä pidin kiinni kun sopi hyvin miehellekin, hih! Toinen suosikkinimeni oli sellainen, ettei sitä voi koskaan antaa, koska se on miehen lähisuvussa käytössä etunimenä. Toinen nimi valittiin siihen sointuvaksi, ja kriteerinä oli myös, ettei sitä ole kummankaan suvussa kenelläkään.

Edited by Ravenna

Share this post


Link to post
Share on other sites

Poikani sai nimensä lempikitaristini mukaan ja tytär sitten taas erään erittäin hyvän kirjan ja lukemisvimmani perusteella. :lol: Tokihan siis katsottiin että nimi sopii, mutta näistä lähti ainakin nimi-ideat ja päätyivät sitten lopulta nimeksi asti... :)

Edited by seamrog

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ellei nimi ehdi vaihtua ennen ristiäisiä, tulee oikeastaan vain nimikirjan selailun tuloksena. Etsinnässä oli tietty kriteeripatteristo ja yhdestä kriteeristä(ni) tingittiin eli ääntämiskelpoisuudesta muillakin kielillä. Perinteinen suomalainen nimi, viittaa omissa aatoksissani sellaiseen naishahmoon, jolle ei paljon vastaan sanota :D Osataan takuuvarmasti kirjoittaa kaikkialla Suomessa, lausumisessakaan ei ole tulkinnanvaraa. Hieman suositumpi 2000-luvulla kuin olisin itse toivonut, mutta ei ainakaan löydy lähialueilta (maaseutuasumisen ilot) tai lähipiiristä. Käy mukavasti yksiin miehen sukunimen kanssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä lapsen etunimi on puhtaasti molempia miellyttänyt nimi, jota ei ole kenelläkään suvuissa. Kakkosen nimi aiotaan antaa samalla periaatteella.

Edited by Ravenna

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän pojalle tulee nimeksi ukin lempinimi ja toinen nimi on sitten sama mikä on miehellä ja hänen isällään toisena nimenä. Kolmas nimi tuleekin sitten miehen nimestä ja perään poika. Esim. Mikonpoika.

Edited by Vilhelmiina83

Share this post


Link to post
Share on other sites

Molempien lasten etunimet löytyvät suvusta, tosin ne on valittu silti eniten siksi, että miellyttävät meitä. Tuo suvussa esiintyminen on vain kiva lisä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä nimet on annettu ihan sillä perusteella että ne on ollut meistä tosi nättejä. Ei perintönimiä. Jos kolmannesta tulee poika niin kutsumanimen hän saa omien mieltymystemme mukaan, mutta toinen nimi tulee hälle miehen suvusta. Jos tyttö, niin mennään taas siitä mistä tykätään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Molempien lasten etunimet löytyvät suvusta, tosin ne on valittu silti eniten siksi, että miellyttävät meitä. Tuo suvussa esiintyminen on vain kiva lisä.

 

Meillä pojan nimi on valikoitunut juuri samoin. Toinen nimi on valittu ihan sillä perusteella että pidimme nimestä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä nimi valikoitui siten, että se kelpasi miehelle. :) Mä ehdottelin varmaan sataa nimeä ja mies aina keksi jonkun tekosyyn miksei ja miksei. No sitten kun tuota nimeä ehdotin, niin mies sanoikin että joo, se olikin kiva.

 

Mä pelkään että jos meille joskus tulee poika, me ei saada sille nimeä ikinä valittua.. Kun mulla on tosi suppea lista pojannimisiä jotka "kelpuuttaisin" ja pelkään ettei miehelle kelpaisi mikään niistä.. Noh, katotaan miten käy, vielä ei ole kakkosta edes suunnitelmissa Ja voihan se mahdollinen kakkonen olla taas tyttö (ja sitten käydään läpi taas ne sata ehdotusta varmaan)..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now