myöhäiset keskenmenot

[Lacrimosa]

Osanottoni Hyasintti <3

[Mammamutti]

Minulla myös kokemusta 22+4 viikolla kuolleesta pienestä pojasta.täällä jäänyt myös mysteeriksi miksi meni kesken.eivät tutkineet mitään silloin pari vuotta sitten.vaikka mm hyytymistekiä häiriötä suvussa ja sisko vast ikään kuoli veritulppaan...lääkäri totesi vaan kylmästi että näitä sattuu,mutta ei kun uutta yrittämään...sillon olisiko kerta kun meinasin jotain ihmistä lyödä ja kunnolla.

 

Jaksamisia hyasintti.luulen että jos vastauksia haluat joudut kääntymään yksitysen puoleen. Omat kokemukset kunnalliselta on että pitää säästää niin mitään mikä ei ole "pakollista" selvittää jää kyllä selvittämättä.

[Lacrimosa]

Kummallista ettei mitään selvittelyjä tehdä. Meidän vauva, sekä istukka meni patologin tutkittaviksi (joista molemmista löytyikin sitten vähän häikkää, vaikka keskenmenon syy ei siellä ollut). Lisäksi miusta otettiin kaikki mahdolliset kokeet, vaikka selvä syy keskenmenoon oli miulla se verenmyrkytys, joka tulehdutti kohdun ja aiheutti vesien menon.

[Elliana]

Mua kanssa ihmetyttää tuo touhu, meillä kun syy oli lähes alusta asti selvä ja silti oltaisiin saatu ruumiinavaukset ja kaikki jos oltaisiin haluttu. Hyytymistekijätkin otettiin varmuuden vuoksi. Mä veikkaan että enemmän lääkärikohtaista taitaa olla.

[Hyasintti]

Kiitos kaikille kommenteista ja iso halaus kaikille saman läpikäyneille.   Minäkin luulen, että on aika lailla lääkärikohtaista (tai sairaalakohtaista?), miten paljon tutkitaan. Kävi taas huono tuuri (yhtä huono tuuri oli vuosi takaperin samassa sairaalassa), lääkäri ei ollut pätkääkään empaattinen eikä kiinnostunut - näitä kuulemma saattuu jatkuvasti. Sikiölle ei tehdä patologista tutkimusta ja hyytymistekijöitä ei mitä ilmeisemmin tutkita. Jälkimmäisestä ajattelin kyllä vielä vähän käydä keskusteluja, sairaalassa ei voimat riittäneet siihen, mutta ehkä nyt pikku hiljaa jaksaa pitää paremmin puoliaan. Meillä on ihan lähisuvussa ollut aika paljon näitä keskeytyneitä keskenmenoja (mm. mun siskolla kaksi) ja oma äitini on menettänyt esikoisensa rv 28, eli hyytymistekijöihin liittyvät häikät ei ole ollenkaan poissuljettuja. Ehkä mun kaksi ekaa onnistunutta raskautta oli vaan aivan satumaista tuuria... Tai sitten mulle on tullut joku vika systeemeihin iän myötä. Voihan olla, että vielä kromosomit selviää keskenmenon syyksi, mutta np-ultrasta ja seuloista mentiin heittämällä läpi, riskit oli tyyliin 1:100 000 ja 1:5 000. Kaiken piti olla ihan tosi hyvin, ja en kerta kaikkiaan ymmärrä, mikä meni pieleen.

[Lilyana]

Hyasintti , todella surullinen tilanne tullut teille yhtäkkiä. Ja kuulostaa raskaalta, että sairaalassa ei osattu suhtautua tarpeeksi ymmärtävästi vieläpä toiseen perättäiseen keskenmenoon.  

 

Jos teille suinkin on mahdollista hakeutua tutkimuksiin, siitä voisi saada mielenrauhaa?

Suvussasi on kuitenkin tuon verran keskenmenoja ollut, että varmaan huolestuttaa.

(Minulle sanottiin, että kauemman aikaa sitten sattuneita sikiöaikaisia kuolemia on vaikea verrata nykytilanteeseen. Hoito ja tutkimus ovat olleet erilaisia, ja monet asiat tiedetään nykyään paremmin. Sinun ei ehkä tarvitse pelätä, että kävisi kuten äidille, kuitenkaan?) 

 

Niin kuin ajattelit, hyytymistekijät voisi olla hyvä testata sinulta verikokeella. 

(Vinkkinä, vaikka itselläni ei niistä vikaa löytynyt, lääkäri määräsi Aspirin 100 mg:aa, joka auttaa istukan kehitystä ja verenkiertoa. Kannattaa ehkä kysyä tulevaisuutta ajatellen, ihan vaikkei kokeisiin menisikään.)

Jos haluatte saada tiedon, onko kummallakaan perinnöllistä altistusta johonkin kromosomihäiriöön, molemmilta voidaan kartoittaaa verikokeella kromosomit.

Sitten ainakin tietäisitte, miten nuo asiat ovat. 

(Toistuvissa keskenmenoissa, ainakin jos lapsia ei ole, tarkistetaan myös kohdun alueen rakenteelliset ongelmat.)

 

Teillä on kaksi lasta, joten ihmettelisin, jos löytyisi "mitään isoa vikaa" edes iän myötä tulleena. Lääkäristä sanottiin meille, että ikä ei näissä tapauksissa ole muuttanut hedelmällisyyttä mitenkään muuten, kuin että ihmisen solut väistämättä vanhenevat.

Ja vaikka minusta vaihtoehto tuntuu kohdalle sattuessa tosi surulliselta, kyse on voinut ollut tosi huonosta onnesta. Kromosomeissa on voinut olla satunnaista vikaa. Alkuraskauden seuloissa ei käsittääkseni tule ilmi kuin yleisimmät 2-3 kromosomiongelmaa.

Kovasti voimia tähän suruun ja raskaaseen tilanteeseen. Toivoa on kuitenkin olemassa! 

[Hyasintti]

Lilyana

 

Varattiin aika yksityiselle tutkimuksiin marraskuun lopulle. Odotellaan ensin julkisen puolen tulokset (mm. sikiön kromosomit) ja mennään muutama päivä sen jälkeen ensikäynnille. Aion ehdottomasti kysellä noista hyytymistekijöistä ja Aspirinista jos ei mitään ilmeistä syytä keskenmenolle löydy. Kohdun alueen rakenteellisista ongelmista ei varmaan tule muu kyseeseen kuin kaavintojen myötä tulleet kiinnikkeet tms. Muuten ei ole ollut ongelmaa sen kanssa että sikiöt lähtisivät syntymään liian aikaisin tai istukat lähtisivät irtoamaan (päin vastoin, kroppa pitää liian tiukasti kiinni vielä kuolleistakin pienistä ja viimeisin istukka lähti irti vaan palasina kaavinnassa, niin tiukasti oli kiinni   ).

[Lilyana]

Hyvä, että saatte tietää, oliko kromosomeista kyse, ja että katsotte hyytymistekijät. Näissä asioissa epätietoisuus lisännee tuskaa enemmän kuin tieto. Voimia odotteluun!

Lohdullistahan on, että raskaus yritti jatkua kuin mitään ei olisi tapahtunut; se puolihan meni siis hyvin ja oli kunnossa. 

[Dottelia]

Meille syntyi 29.10.2015 rv 19+5 pieni tyttö. Hänellä todettiin äärimmäisen vaikea rakennepoikkeavuus päässä  ja sydämessäkin oli iso poikkeavuus, eikä annettu selviämismahdollisuuksia. Juuri nyt tuntuu että hukun suruun enkä selviä tästä koskaan. 

[Elliana]

Dottelia olen todella pahoillani. Seuraavat viikot ovat todennäköisesti tähän astisen elämänne raskaimmat ja surulle täytyy antaa tilaa. Kaipaus, suru ja ikävä eivät lopu, mutta niitä oppii käsittelemään.

[Hyasintti]

Dottelia  Osanotto ja paljon voimia vielä tätäkin kautta.

[Mammamutti]

Voimia Dottelia! Mitkään sanat eivät suruasi vie pois.mutta muista tehdä surutyö rauhassa ja anna sille oma aikansa.isot halirutistukset

[Lacrimosa]

Dottelia ♡ Voimia, niin paljon voimia.

[wii]

Hyasintti ja Dottelia...

Sanat ei riitä. Olen niiin pahoillani Hurjasti voimia!

 

Jotenkin tuntuu erityisen pahalta huomata, että maaliskuisista tullaan vielä pois. Itse kun en sinne edes oikein ehtinyt edes mukaan...

Edited November 2, 2015 by wii

[Hyasintti]

wii

[Linn]

Lämpimät osanottoni kaikille pienensä menettäneille. Itsellä takana myöhäiset keskenmenot (rv 16, rv 20 ja rv 21+2).  Haluaisin valaa uskoa ja toivoa - vaikka suurimman surun syvyyksissä tuntuu, ettei valoa enää koskaan voi nähdä, niin se löytyy vielä. Voimia surutyöhön ihan valtavasti .

[Hyasintti]

Kiitos Linn. On kyllä hurja ajatus, että olet joutunut tämän käymään läpi kolmesti. Jos haluat kertoa, kuulisin mielelläni, oletko käynyt tutkimuksissa ja onko keskenmenoille selvinnyt jotakin syytä (joko tässä ketjussa tai yksityisviestillä). Minulla on takana vasta kaksi perättäistä keskeytynyttä keskenmenoa, mutta meinaa vähän usko mennä siihen, että asiat voisi enää mennä hyvin.

[Hyasintti]

Syy meidän pikkuisen poismenoon ei selvinnyt. Kromosomit olivat kunnossa ja todennäköisesti kromosomihäiriötä ei siis tarpeen meiltä tutkia, koska neljästä raskaudesta ainakin kolmessa on ollut terveet kromosomit (yhdestä ei tiedetä, kun varhaisemmassa keskenmenossa ei mitään tutkimuksia tehty). Mitään syytä (parvovirus, tokso, listeria tms.) ei löytynyt minulta otetuista näytteistä ja siitä olen tosi helpottunut. Hyytymistekijöitä ei tutkittu eikä patologin tutkimusta tehty.

 

Lilyanan aspiriinivinkki kuulostaa hyvältä. Täytyy ottaa asia puheeksi, kun menemme seuraavaksi yksityiselle juttelemaan asiasta. Oma fiilikseni on, että vika on ollut istukassa.

[Lilyana]

^Voi että, no ehkä toisaalta on hyvä, jos kromosomien taholta ei ole syytä pelätä mitään. Ja että kyse ei ollut viruksesta tai tulehduksestakaan.

Itsellä herää kyllä kysymyksiä verenkierron ja kuten mainitsit, istukan suhteen. En tosin tiedä, millä tolalla nuo asiat voivat olla, jos teillä ovat raskaudet aiemmin onnistuneet. (No, eivät ainakaan hirveän huonosti? Toivoa on.  )

 

Aiotteko tutkituttaa veren hyytymistekijöitä? Joka tapauksessa tuo mainitsemasi aspiriini 100 mg ja sen lisäksi isompi annos foolihappoa (5 mg? eli tosi paljon enemmän kuin tyypilliset 400 mikrogrammaa) ovat olleet täällä lääkärin määräämänä tukena, vaikka veriongelmia ei meiltä löytynytkään. Ilmeisesti näitä helposti määrätään naisille, jos 40 alkaa olla lähempänä. 

 

Voimia Hyasintille ja kaikille muillekin! Tämän ketjun tarinat ovat kaikki sellaisia, joita ei toivoisi kenenkään joutuvan kokemaan. 

[Lacrimosa]

Minäkin mietin Hyasintti sen istukan osuutta, harmi kun sitä ei pystytty tutkimaan. Meillähän keskenmenon yhteydessä todettiin istukan olevan pieni viikkoihin nähden, mutta histologin tutkimuksessa se todettiin normaaliksi, oli vain jostain syystä pienikokoinen. Mutta hyvä ettei teillä kromosomeista löytynyt mitään selittävää tekijää eikä viruksellakaan ollut osuutta asiaan. Voimia jatkoon ♡

[Hyasintti]

Kiitos Lilyana ja Lacrimosa. Mennään yksityiselle ja varmaan hyytymistekijät pyydetään tutkimaan, jos lääkäri yhtään näkee siihen aihetta. Ilmeisesti tutkimus on mahdollinen aikaisintaan 3 kk kuluttua keskenmenosta, eli vielä on jonkun verran odoteltava. Näin ainakin sanoivat julkiselta, kun soittivat keskenmenon syiden selvittelyn tuloksista. Julkiselta eivät siis tuota tutkimusta tarjoa.

[Lilyana]

^Joo, kolme kuukautta on odotettava, ymmärtääkseni hormonitasapainon takia. Voimia siihen! Sen jälkeen tulokset tullevat aika nopeasti.

[Haaveissa]

Heip kaikki,

 

näyttäisi, että tämä ketju ei ole hetkeen liikkunut, mutta kirjoitan tänne silti tarinamme.

 

Ensinnäkin, osanotot kaikille lapsensa menettäneille <3 tällä ketjussa on jo muutama, jotka tarinani tuntevat, älkää kyllästykö...

 

Viikko sitten sunnuntaina illalla koko viikonlopun jatkunut vatsan ja selän pieni särky muuttui koviksi kouristuksen omaisiksi kipukohtauksiksi. Aiemmin päivällä kivut olivat vielä lievempiä ja lääkärikin sanoi, että ota särkylääkettä ja lepää, jos pystyt kipujen kanssa elämään. Illalla kun soitin polille uudelleen, sanoivat että ota Panadol ja käy kuumassa suihkussa, jos ei auta, tule käymään. Tuolloin kouristusväli oli ollut useamman tunnin ajan 5 min ja kesto 10-20 sekuntia. Menimme nukkumaan, mutta kivut olivat niin kovat kohtauksen koittaessa, että purin patjaa. Kävin pissalla, ja seassa oli haaleaa verta, mutta hyvin vähän. Sitten lähdettiin polille hakemaan "kasvukipuihin" lääkettä, toki säikähdin verta, mutta en halunnut uskoa, että nyt tämä loppuu.

 

Polilla lääkäri sanoi saman tien, että kaksoset syntyvät nyt. Viikot tuona päivänä olivat 20+3. "Kouristukset" ja "kasvukivut" olivat olleet avaavia supistuksia. Ensiodottajana oloni oli todella tyhmä, miksi kestin niin kovia kipuja niin pitkään, miksi emme lähteneet aiemmin... Nopeasti nämä ajatukset unohtuivat, kun sanottiin, ettei se olisi auttanut. Estotippaa ehdottivat sekä oleilua pää alaspäin osastolla, mutta vedet tulivat saman tien ja lähdimme saliin, jossa rakkaamme syntyivät välittömästi, poika ensin ja tyttö muutaman minuutin perästä. Myös istukat tulivat kokonaan. Saimme nähdä pikkuiset heti synnytyksen jälkeen kapaloituna, mitä kaunokaisia!!!! Varmasti kaikki kokevat saman kauneuden tuolla hetkellä <3

 

Yö sairaalassa oli yksi elämäni kamalimmista. Vaikka kaikki olivat todella ihania siellä. Oli hullua olla mieheni kanssa kahdestaan perhehuoneessa, kun muissa huoneissa oli äitejä vastasyntyneet kainalossaan....

 

Pian pääsimme kotiin. Nyt vaan jotenkin yritetään selvitä. On kova ikävä pikkuisia, mutta se lohduttaa, että joskus vielä saamme pitää rakkaitamme sylissämme, kun aika ajassa loppuu ja siirrymme taivaan kotiin.

 

Siunaustilaisuus pidettiin eilen, ja veimme pikkuiset tuhkattavaksi.

 

Tänään kävin polilla toteamassa lievän kohtutulehduksen johon sain lääkkeet. Sairauslomalla olen vielä ja töihin paluu tuntuu todella kaukaiselta...:/ ehkä joku päivä.

 

Kuinka pian itse palasitte työelämään?

Edited March 8, 2016 by Haaveissa

[Ekaterina]

Pahoittelut haaveissa kamala kohtalo jota ei kellekään soisi.

 

Mä olin vain viikon saikulla, pakko oli palata töihin kun kotona seinät kaatui päälle. Työskentelin rauhallisessa sisätyössä lankakaupan tätinä, ja kaipasin arkea ja rutiineja. Meillä 19+3 kuollut tyttömme oli niin sairas ettei olisi selvinnyt mitenkään, ja se helpotti asian hyväksymistä. Meillä myös alkoi heti uusi yritys, joka toimi johtotähtenä. Uusi raskaus lohdutti paljon. Kävin nt-ultrassa tyttömme laskettuna päivänä, ja tuntui että silloin sai asian päätökseen. Terve poika syntyi sitten 27 viikkoa myöhemmin

 

En käyntt ammattilaisella juttelemassa, vaan koin pystyväni puhumaan lähimmäisilleni. Kannattaa silti ottaa tarkottu apu vastaan ja yrittää käsitellä asia. Alkuun on ihan turta, suru voi tulla myöhemmin ja tuleekin varmasti, huutoitkua räkä poskella kaikki maan rakoon kiroten. Mutta aika parantaa haavat. Meillä tapahtumasta tulee kesällä 3 vuotta.

 

Lämpimiä ajatuksia tuleviin päiviin, viikkoihin jne. ❤

[Haaveissa]

Kiitos Ekaterina <3

 

Ihanaa että tarinanne sai onnellisen lopun, vaikka pikku tyttönne siirtyi taivaan isän suojiin <3

 

Hyvää jatkoa sinulle ja koko perheelle täällä mennään laidasta laitaan, mutta valoa on hetkittäin tunnelin päässä....

Edited March 23, 2016 by Haaveissa