marlee

myöhäiset keskenmenot

150 posts in this topic

Meillä kolmannen lapsen odotus meni kesken viime torstaina, kun vedet menivät täysin yllättäen 17+3. Menin keskellä yötä hädissäni synnytysvastaanotolle kun vesien menon jälkeen alkoi supistelu. Käännyttivät takaisin kun mitään ei sillä hetkellä vuotanut (ihmekös tuo kun kaikki oli jo tullut kotona????). Edes lapsivesitestiä ei tehty. Varasin ajan aamulle yksityiselle ultraan jossa todettiin sikiö vedettömässä kohdussa, syke löytyi vielä mutta hidastuneena. Lähete naistentaudeille jossa sama löydös. Oli niin lohdutonta nähdä pieni ruudulla, sydämen syke oli todella hidas mutta yritti vielä sinnitellä ja muutaman liikkeenkin vielä tunsin. Lääkäri kuitenkin kertoi sen jonka jo tiesimmekin, noin pieni ei vedettömässä kohdussa selviäisi. Vaihtoehdot oli jäädä odottamaan ihmettä jota ei tulisi tapahtumaan, spontaania käynnistymistä tai käynnistämistä heti. Jälkimmäisen valitsimme ja sitä myös suositeltiin, koska minulla oli crp koholla (silloin yli 70). Synnytys käynnistettiin ja tunti siitä syntyi pieni poikamme. Niin suloinen, niin pieni, aivan isoveljensä näköinen. Saimme pitää poikaa sylissä syntymän jälkeen ja se oli todella tärkeää minulle ja miehelleni. Pieni oli niin levollisen näköinen, enää hänen ei tarvinnut kärsiä.

 

Perjantaina crp oli noussut 120 ja veriviljelyssä paljastui että bakteeri kasvaa veressä. Lisäksi kohtuun oli jäänyt runsaasti istukkaa jota ei saatu cytoilla ulos, joten eilen jouduin kaavintaan. Tuntuu, että kaikki menee vaikeimman kautta. Sen verran nyt on varmaa, että tulehdus aiheutti vesien menon eli aivan uskomattoman surkeaa tuuria. Minulla ei ollut mitään oireita, joten tätä ei olisi voinut ennakoida tai estää.

 

On tämä vaan kauheaa. Onneksi saamme haudata pienen. Ajattelimme muistolehtoa, johon poika saisi oman nimilaatan. Sinne, muiden liian aikaisin pois lähteneiden vauvojen kanssa.

 

Tuntuu, että ainoa mikä toisi tähän suruun lohtua olisi uusi raskaus. Onko tämä "väärin" vai onko muilla ollut samanlaisia ajatuksia? Ei sillä, että haluaisin korvata pienen enkelimme, häntä ei korvaa kukaan eikä mitään. Mutta.. Vaikea selittää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Suuret pahoittelut Lacrimosa ja Elliana, ja kovasti voimia! :lipsrsealed:

 

Lacrimosa, ei uudessa toiveessa ole mitään väärää. :lipsrsealed: Tai sitten suuri(n) osa menetyksen kokeneista tekee väärin. Onhan sitä lasta ehtinyt toivoa tuossa vaiheessa jo hyvin pitkään, mihin se toive siitä häviäisi saatuaan vauvan syliin pieneksi hetkeksi.

 

Mulla ehdottomasti suurin lohduttaja on tuo uusi vauva. Juuri häntä ei varmasti olisi ilman menetystä, sillä toivetta kolmannesta ei ollut, eikä varsinkaan koska menetyn lasketun ajan ja syliin saadun syntymän välille tuli puoli vuotta. Se tekee suremisesta tavallaan ristiriitaista mutta toisaalta lohduttaa todella paljon. En toisaalta osaa ajatella tuosta kauheasta menetyksestä kliseisesti "kaikella on tarkoituksensa", mutta toisaalta tuon "ansiosta" meillä on tuo rakas lapsi.

 

Musta tuntui heti menetyksen jälkeen, etten jaksaisi uutta raskautta heti, mutta hyvin pian vauvankaipuu meni tuon toiveen yli. Menetyksen ja vauvan syntymän väliin mahtui alle 10 kuukautta. Menetetyn la:n aika oli raskasta, mutta jo alkanut uusi raskaus teki siitä siedettävää.

Edited by Onna

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lacrimosa olen todella pahoillani. <3 Meilläkin todennäköisesti haudataan poika muistolehtoon. Kuulostaa todella tutulta tuo ajatus uudesta raskaudesta lohduttajana. Uudelleen yrittäminen ja raskauden toivominen ei ole pois menetetyltä lapselta, eikä tee tätä yhtään vähemmän toivotuksi ja halutuksi. Ylipäätään suremisessa ei ole oikeaa tai väärää. Jotkut pystyvät sivuuttamaan koko asian lähes olankohtautuksella ja joillekin se on vielä vuosikymmeniä kipeä kohta sydämessä. Lähes kaikki kantavat tuota muistoa kuitenkin loppuikänsä mukanaan. Itselle nuo ensimmäiset viikot menivät ihan sumussa silmät itkusta turvonneina ja sen jälkeenkin ollut ristiin rastiin hyviä ja huonoja päiviä. Saitteko sairaalasta mitään kriisiapua? Jos sopii kysyä niin aiheuttiko tuo kaavinta jotain odotusaikaa ennen kuin saa yrittää? Toivottavasti teillä jälkivuodot ja muut eivät kestä tuhottoman kauaa, stressaavia muistomerkkejä raskaudesta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos kun kommentoitte ♡ Elliana, ei sanottu mitään odotusajasta. Jälkitarkastus on 4 viikon päästä. Eilen hoitajalta kysyin missä vaiheessa uutta raskautta voisi yrittää ja vaikuttaako kaavinta mahdollisuuksiin negatiivisesti sanoi että ei vaikuta. Ja että asiasta on kahdenlaisia mielipiteitä, jotkut lääkärit neuvovat odottamaan yhdet menkat ja toisten mukaan uutta voi yrittää heti. Ja totesi vielä, että eihän se uusi raskaus ala ennen kuin kroppa on siihen valmis.

 

Kyllä me aiotaan alottaa yritys heti kun mahdollista kun jälkivuoto on ohitse ja bakteeri selätetty.

Edited by Lacrimosa

Share this post


Link to post
Share on other sites

Suuret pahoittelut Lacrimosa! On tuo niin kohtuuttoman väärin :(

Mulle kaavinnan jälkeen gyne sanoi suoraan lainaten: "Suositus on odottaa yhdet kuukautiset, mutta jos nyt sattuisit tulemaan ennen sitä raskaaksi niin siitä ei ole yhtään mitään haittaa". Eipä odoteltu.

 

Ja tuosta toiveesta... Se on munkin hartain toive. Näen, että se on ainoa keino päästä ylitse tästä. Niinkai se vain on.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille kotiuttava lääkäri sanoi yhdet kuukautiset, mutta kun kysyin että onko ihan välttämätöntä, niin sanoi että ei. Eli nyt on sitten lääkärinkin lupa uudelle yritykselle heti kun mahdollista.

 

On tämä kyllä sellaista tunteiden vuoristorataa. Ja kun tuntuu että mistään ei saa oikein vertaistukea. Nettissä on palstoja kohtukuoleman kokeneille ja tietysti paljon tarinoita keskenmenoista, mutta niitä varhaisilla viikoilla tapahtuneita. Enkä oikein tunne yhteenkuuluvuutta niihinkään, vaikka yhtälailla menetyksiä kaikki.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle taidettiin sanoa tyyliin "no yleensähän se on yhdet kuukautiset". (Ei tosin kaavintaa.) Mulla tosin kierto käynnistyi sen verran vauhdilla, että jälkivuoto kesti melkeinpä ekoihin menkkoihin asti eli se eka mahdollinen ovis oli vasta menkkojen jälkeen. Toivotaan, että teilläkin lähtee kaikki menemään mallillaan. Onko bakteeri lähtenyt taintumaan, Lacrimosa? Miten sitä seurataan?

 

Mullakin oli alkuun tosi vahvana kuulumattomuuden tunne. Mutta pahimman shokin mentyä ohi aloin löytää tuttuja tunteita vähän joka puolelta ja ymmärtää, että ei se mitä on kokenut vaan miltä se tuntuu. Löysin tuolloin hyvää vertaistukea samankaltaisten tilanteiden lisäksi mm. rv 12 kkm:n kokeneesta ja rv 35 kohtukuolemista, ja jopa lapsettomuutta ja avioeron kokeneet tunnistivat samoja tunteita. Nykyäänkin tosin vähän tuntuu helposti ulkopuoliselta, jos lähtee liikaa vertaamaan ("enhän mä noin pahoin ole kokenut" tai hölmösti "ei kai tuo nyt itseään muhun vertaa") mutta yritän olla vertaamatta. Enhän mä oikeasti tähänkään ketjuun kuuluisi, mutta sitten taas lukiessani teidän tekstejä en osaa olla kuulumattakaan. :girl_sigh:  :lipsrsealed:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos taas viestistä ♡ Ab kuuri on tehonnut hyvin ja nopeasti, maanantaina pääsin tosiaan tipasta eroon ja kotiin lääkkeitä napsimaan, sillon crp oli 20 tietämillä, ja koko ajan muutenkin laskusuhdanteinen. Huomenna käyn kontrollissa ja sitten seuraavan kerran katotaan vielä jälkitarkastuksen yhtedessä. Oma fyysinen olo on hyvä ja jälkivuotokin tosi vähäistä.

 

Hyvä pointti tuossa mitä kirjoitit, samanlaisia menetyksen ja pettymyksen ja surun tunteita kokevat varmasti kaikki keskenmenon/kohtukuoleman kokeneet, eikä pitäisi lähteä vertailemaan omaa surua muitten suruun, koska kukaan ei niitä pysty vertaamaan. Jokainen menetys on menetys, tapahtuipa se missä vaiheessa tahansa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hyvä että siellä on nopeasti fyysinen puoli lähtenyt kohenemaan. Täällä yhä jälkivuodon kanssa ongelmia kun lähtenyt pahenemaan vain ja alkanut tulla hyytymiä. Pelottaa että ultrauksesta huolimatta kohtuun jäi jotain ja joutuukin kaavintaan/uudelle antibioottikuurille/jotain. Odottelen huomiselle soittoa sairaalasta että milloin on gynelle aika kun antoivat terveyskeskuksesta lähetteen sinne.  Äärimmäisen tuskastuttavaa että joka ikinen vessakäynti muistuttaa yhä menetyksestä vaikka siitä on jo kuukausi, olisin toivonut pikaisempaa toipumista. Tämä kun siirtää koko ajan yrityksen aloitustakin.

 

Vertailuun olen ainakin itse sortunut. Eniten ahdistaa se että kaikki sinne 22 viikolle asti on keskenmenoja vaikka kumpaakin kokeneena, sekä varhaisen että myöhäisen jäljiltä oon sitä mieltä että eivät ole vertailukelpoisia. Tämä myöhäinen keskenmeno oli siinä pisteessä että tunsin jo vauvan liikkeet, oltiin ultrassa monesti tavattu jne. Se solumyökky jonka sydän ei ehtinyt edes ikinä sykkimään, joka syksyllä meni kesken ei ollut lainkaan niin konkreettinen vauva kuin tämä oli. Suru silti on samanlainen vaikka kokemus on erilainen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voi Elliana, ihan hurjasti voimia! :girl_cry::lipsrsealed: Mä niin tunnen miltä susta tuntuu. (Ja jos mitenkään tuntui, että yritin neuvoa tuossa yllä tuntemaan toisin, pahoittelen, ei ollut yhtään tarkoitus. Yritin vain sanoa, että musta tuntui aluksi _juuri_tuolta_, mutta että se onneksi helpotti ajan kanssa. Helpotti, ei mennyt pois. :girl_sigh: ) Toivoisi kyllä pääsevän helpolla edes keskenmenon jälkipeleissä, ihan on tarpeeksi raskasta muutenkin. :girl_cry: Saitko gyneaikaa?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onna ei tuntunut että yritit tuntea toisin. :) Gyne-ajan sain ensi maanantaille. Tää on se mikä myöhäisessä keskenmenossa myös risoo, mistään ei löydy tietoa mikä on normaalia. Varhaisissa on se 1-2viikkoa, kohtukuolemissa jotakuinkin samalla lailla kuin elävänä syntyneen kanssa mutta tää toinen kolmannes on taas tyhjä arpa joka voi olla ihan mitä vaan maan ja taivaan väliltä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ootko tehnyt raskaustestiä? Ihan vaan varalta. Mulla oli vajaassa kolmessa viikossa käytännössä nollilla. Raskausviikkoja oli vähän enemmän kuin sulla ja jälkivuoto kesti muistaakseni runsaampana pari viikkoa (enintään) ja ehkä nelisen viikkoa kokonaisuudessaan (viiden viikon jälkeen alkoi menkat).

Share this post


Link to post
Share on other sites

En oo tehnyt, ahdistaa ajatus että näkisi positiivisen kun 100% varmasti ei ole raskaana. Mul tuossa 3 viikon kohdalla rauhoittui vuoto pieneen tiputteluun ja meinasin jo siteen jättää pois mutta sit reilu viikko sitten alkoi tulla taas ihan kaatamalla ja pikku hiljaa tuntuu vaan runsastuvan. Eilen ei onneksi tullut lisää isoja hyytymiä, ti ja ke tuli muutamia viinirypäleen kokoisia, yök.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hei nyt hämmentää. Miulla on siis jälkivuotoa edelleen (se ei siis ollut se yllätysmomentti, onhan kaavinnasta alle 2 vkoa..) Mutta tein äsken huvikseni ovistestin joka oli selkeä nega, vaikka raskauden alkuvaiheessa näytti plussaa silloin kun r-testitkin. Mietin että voiko se hcg muka laskea näin nopeasti (jos kerta ovistestit reagoivat myös raskaushormoonin)? kannattaako sitä ovista sitten oikeasti ruveta metsästämään kun jälkivuoto on ohi ja petipuuhat on ajankohtaisia? Lääkäriltä yritin silloin kysellä kuinka pian raskaustestin tulisi olla nega, mutta sain vaan tuhahtelua osakseni ja lääkäri sanoi että se riittää kun verikokeessa käy ennen jälkitarkastusta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en yleisemmin tiedä mutta annanpa omat tilastotietoni.

 

Kävin hcg-verikokeessa muistaakseni 2,5 viikkoa synnytyksestä (itselleni se oli synnytys vaikkei virallisesti ollutkaan) ja tulos oli 10-20 paikkeilla, jos en ihan väärin muista, lääkärin sanoin kuitenkin "käytännössä nega". Tuosta pari päivää oli jälkitarkastus, joihin aikoihin muistan tunteneeni vahvoja ovisoireita, eli melko tasan 3 viikkoa synnytyksestä. Oviksen oikeus jäi tietenkin varmistamatta. Epäilytti/epäilyttää voiko noin pian tulla, vielä raskaushormonin ollessa vähän koholla, mutta melko tasan tarkkaan 2 viikkoa tuosta (5 vk synnytyksestä) alkoi menkat, eli ei kai se mahdotonta ollut.

 

Jälkivuodon kestoa en kovin tarkkaan muista mutta yli tuon mahdollisen oviksen, varmaan 4-5 viikkoa siis. Menkkojen jälkeen kierto lähti liikkeelle ihan normaalina.

 

Enpä siis oman kokemuksen pohjalta pidä pikaista ovista mitenkään mahdottomana. ;) Kokeile tehdä raskaustesti? Milloin sulla on jälkitarkastus?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jälkitarkastus on 24.8 vasta. Ostanpa tänään pari raskaustestiä kun ei niitä varastossa ole, niin pääsee seuraamaan tilanteen kehittymistä. :D Kiitos oman kokemuksen jakamisesta Onna! On niin hankalaa tässä tilanteessa kun ei yhtään tiedä mitä odottaa ja missä vaiheessa.. Varsinkin kun en tunnista ovulaatiota varmaksi ilman testejä niin olisi kiva tietää kannattaako niitä tehdä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lacrimosa mulla on ilmeisesti suoraan jälkivuodon hiipuessa alkanut kuukautiset, eli ne ne oli mitä tuolla aikaisemmassa ihmettelin kun vuoto alkoi taas. Kuukautiset on siis alkaneen 3,5 viikkoa keskenmenon jälkeen joten vaikea sanoa onko ovista tullut vai ei, mutta jos on niin se on tullut jo jälkivuodon aikana. Nää ekat menkat on kyllä jotkut megalomaaniset, vieläkin jatkuu vaikkakin enää tuhruna.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Okei! Miulla jälkivuoto on tällaista tosi minimaalista, valkovuotoa jossa satunnaisesti seassa veriviiruja.

 

Raskaustesti tehty, tyylipuhdas nega. :o mitä ihmettä, voiko olla näin pian? Oon ihan ymmälläni.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kaavinnassahan kyllä saadaan se massa aika hyvin pois, joten mutuna kuvittelisin, että se hyvinkin voi olla jo nega :) itekkin siitä ekasta kierrosta muinoin raskauduin, joten aika nopeaa se on silloin pudonnut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Mullakin kävi mielessä tuo, josko kaavinta vielä nopeuttaisi asioita. Mutta enpä tosiaan mahdottomana pidä, kun mullakin oli ihan todistetusti 2,5 viikon jälkeen sellainen lukema, että kotitesti ois ihan hyvin voinut näyttää negaa (ja viikkoja enemmän, mutta en nyt tiiä vaikuttaako se mitään noin isoilla viikoilla). Nyt siis vaan vuodon loppua odotellen! :dancegirl:

 

Elliana, jee!  :give_heart:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minäkin kuulun tähän ketjuun, valitettavasti. Vajaat kaksi viikkoa sitten, rv 16+6, menin neuvolaan, kun en enää tuntenut vauvan liikkeitä. Ajattelin, että ehkä johtuu etuseinäistukasta tms., mutta sisimmässäni taisin tietää, etteivät asiat ole hyvin. Sydänääniä ei löytynyt. Viikko sitten sunnuntaina syntyi meidän pieni poika, joka vastasi kooltaan suurin piirtein raskausviikkoa 16+0. Hän näytti ihan täydelliseltä eli ainakaan ulkoisen tarkastelun perusteella syytä keskenmenolle ei selvinnyt. Patologin tutkimusta ei tehdä, koska kyseessä oli "vasta" toinen perättäinen keskenmeno. Myös istukka näytti normaalilta ja oli niin tiukasti kiinni, että jouduttiin irrottamaan palasina kaavinnassa. Menetin lähes kaksi litraa verta ennen kuin pääsin kaavintaan ja olo on ollut sekä fyysisesti että henkisesti aikamoinen.

 

Onko teistä kukaan mennyt yksityiselle tutkimuksiin keskenmenon tai keskenmenojen takia ja mitä siellä on tutkittu? Julkisella meidän tapauksessa tutkitaan vain sikiön kromosomit ja minulta otetut näytteet (tokso, listeria, parvovirus jne.). Tulosten saaminen kestää vielä nelisen viikkoa. Tuntuu, että oman pääkopan takia olisi tärkeää kääntää kaikkki kivet ja tutkia mahdolliset tukostaipumukset ym. Uudesta raskausyrityksestä olemme keskustelleet, mutta se vielä arveluttaa, koska en tiedä, miten selviäisimme kolmannesta keskenmenosta. Myös lasten takia mietityttää, kun he jo ymmärtävät niin paljon ja emme haluaisi, että heidän lapsuutensa menee siinä, että äiti ja isä kerran vuoteen surevat kohtuun kuollutta pikkusisarusta... Toisaalta kolmannen lapsen kaipuu on meillä molemmilla kova ja ikä alkaa kohta tulla vastaan, eli jos halutaan vielä yrittää, ei voida odotella kovin kauan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pahoittelut Hyasintti. :( Eikö sinulta siis tutkita hyytymistekijöitä? Minulta ainakin nekin otettiin vaikka suhteellisen selvästi tiedettiin että istukan tulehtuminen oli lopullinen syy. Niihin hyytymistekijöiden mittaamisiin piti odottaa pari kk että kaikki raskaushormonit katoavat kehosta ensin. Jos haluat tarkemmin jutella aiheesta niin voit laittaa viestiä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now