Nimivalinnan kriteerit

[Sipuliina]

Menee vähän OT:ksi mut ymmärrän ton toinen nimi kutsumanimenä esim. sellasessa tapauksessa, jossa on 2 nimeä, jotka ehdottomasti halutaan antaa lapselle, esim. Linda Annika. Ja halutaan, että Annika on kutsumanimi, mut kokonaisuus kuulostais (ainakin mun korvaan) tyhmältä toisin päin Annika Linda.

 

Juuri tästä syystä esikoisella toinen nimi on kutsumanimenä.

 

Meillä nimivalinnan kriteereitä olivat:

1. Ei saa olla liian erikoinen nimi

2. Ei TOP10-nimien joukossa

3. tavallinen suomalainen nimi, ei esim. c- tai x-kirjaimia

4. sovittava yhteen sukunimen kanssa eikä saa vääntyä mihinkään häröihin muotoihin.

5. nimessä saa olla korkeintaan yksi r-kirjain. Mulla on itselläni ollut pienenä r-vika ja joudun vieläkin vähän keskittymään, jos joudun sanomaan sanan, jossa on useampi r-kirjain.

6. Nimi ei saa olla liian samanlainen kun sisaruksilla, mutta ne eivät voi olla myöskään täysin eri tyyppisiä.

[ihanko]

Me halusimme vanhahtavat, melko tavalliset suomalaiset nimet jotka löytyvät kalenterista, mutta ei ihan lähipiiristä. Tärkein kriteeri oli tietysti se että niet olisivat meidän molempien mielestä kauniita.

[Guest brio]

Nimen tuli mielellään alkaa vokaalilla, jotenkin tuntui pehmoisemmalta nimi tällöin. Mahdollisimman lyhyt ja ytimekäs nimi sekä sellainen mitä ei suurella todennäköisyydellä kotimaassa joudu tavaamaan oikean kirjoitusasun varmistamiseksi, kuten esim. Julia-Juulia, Kim-Kimi, Tia-Tiia jne. Siinäpä ne tärkeimmät.

[Ella F]

Jollain näkyi olevan kriteerinä, ettei halua kristillistä nimeä. Se saattaakin olla aika haastavaa, koska tosi monet nimet juontaa juurensa johonkin kristilliseen nimeen tai sellaisen muunnelmaan.Taisivat keskiajalla melkein kaikki eurooppalaiset nimet olla juuriltaan kristillisiä.

 

Onneksi nimiä on keksitty runsain mitoin keskiajan jälkeenkin ja erityisesti 1900-luvulla on käyttöön otettu kymmenittäin / sadoittain uusia nimiä, joiden alkuperä on ihan muualla kuin raamatussa. Ei-raamatullisia nimiyhdistelmiä ei ollut meidän ainakaan lainkaan vaikea keksiä, kun niitä on almanakkakin pullollaan.

Edited September 19, 2012 by Ella F

[Ella F]

tuplat pois

Edited September 19, 2012 by Ella F

[hernevarvas]

-vanhahtava nimi

-kaksi tavua

-toisessa nimessä kolme tavua

-pehmeän kuuloinen

-kaksoiskonsonantti

[Guest vieras]

Etunimen kriteerit:

 

- harvinainen nimi, joka ei ole niiden suosituimpien nimien listalla

- tulee olla kansainvälinen, mutta silti sopia suomenkieliseen ja ruotsinkieliseen suuhun

- lausutaan, kuten kirjoitetaankin

 

Toinen ja kolmas nimi otetaan sukupuun perusteella eli toinen nimi miehen suvusta ja kolmas minun suvustani.

[emily]

-Kaksitavuinen etunimi (toinen nimi 3-tavuinen, etunimeen sopiva)

-Nimestä ei saa tulla sukunimen kanssa mitään outoja väännöksiä ja pitää kuulostaa hyvältä

-Ei sellainen nimi, mistä saa helposti väännettyä lempinimiä

-Ei lähipiirissä olevilla lapsilla oleva nimi, eikä saa olla kenenkään ärsyttävän tutun tai puolitutun nimi.

[iiki]

Onhan näitä kriteereitä näköjään kertynyt

 

- Ensimmäisessä nimessä mielellään yli viisi kirjainta

- Ei käytössä kovin läheisillä ihmisillä, ainakaan lapsilla

- Selkeästi tytön tai pojan nimi

- Selkeä kirjoitusasu (ettei joka kerta joudu tavaamaan nimeään lapsiraukka)

- Suomalainen nimi tai ainakin suomalaiseen suuhun sopiva

- Ei liian yleinen

- Ei kenenkään "varaama"

- Ei saa tulla negatiivisia mielleyhtymiä

- Kaunis ja juuri sille lapselle sopiva

[framboise]

-kansainvälinen nimi, joka kuitenkin sopii suomalaiseen ääntämisasuun

-ei nimeä jota tarvitsee selitellä (esim. i vai y, kaksi ii:tä vai yksi jne.)

-ei kaksiosaista nimeä

-ns. pehmeältä kuulostava nimi, joka sointuu hyvin yhteen sukunimen kanssa

-ei turhan yleinen nimi

-ei nimeä, mistä ihmisillä tulee outoja mielikuvia (en kyllä nyt keksi tähän mitään esimerkkiä )

-ei luontonimiä, eikä muutenkaan kovin erikoisia nimiä ainakaan etunimeksi

 

Onneksi tässä on vielä aikaa pohtia...

[TuiTui]

- Helppo lausua

- Helppo kirjoittaa oikein heti ensi kuulemalta

- On molempien mielestä kaunis ja ajaton

- Sopii jollain tavalla sukunimeen

- Ei vierasperäisiä kirjaimia

- Ei liian yleinen

 

Tästä viimeisestä sitten jouduimme tinkimään, kun nuo toiset vaatimukset menivät ylitse muiden.

[Armiannikki]

1. Ei liian tavallista, muttei liian erikoistakaan nimeä. Nimen pitää kuulostaa "normaalilta"

2. Kirjoitetaan samalla tavalla kuin lausutaan.

3. Kutsumanimen tulisi olla lyhyt ja ytimekäs, pitkätkin nimet ovat kauniita mutta niistä helpommin väännetään lempinimiä joita sitten käytetään enemmän kuin oikeaa nimeä.

4. Sointuu sukunimen kanssa.

5. Nimi on helppo lausua ja myös lapset osaavat sen sanoa ilman suuria vaikeuksia.

Tässähän se tulikin melko kattavasti!

Itse lisäisin ainoastaan kuudenneksi sen, että on plussaa jos nimellä on jotain historiaa. Toiset nimet meillä on suvuista (molemmin puolin) ja etunimi taas sellainen jolla on yhteyksiä jonnekin muualle.

[fredina]

Meillä on muutama sukurasite nimien kanssa jotka haluan ottaa huomioon, on perinteitä jotka jatkunut jo niin monta sukupolvea että olisi sääli rikkoa niitä. Tärkeää on että ei löydy lähipiiristä montaa samannimistä, muuten ei haittaa vaikka olisi suosittukkin nimi, miehen kanssa ollaan vaan luonnostaan kallistuttu vähän harvinaisten nimien puolelle sillä itselläni on aika harvinainen nimi ja miehellä on vanhahtava nimi.

 

Tytöllä:

 

-nimi alkaa S-kirjaimella

-viisikirjaiminen

-selvä ja lausuttava

-kolme nimeä

-viimeinen nimi Maria

 

Pojilla ei ole niin tiukkaa, on kaksi suvussa yleisesti menevää nimeä joista toisen varmaan annan jos tulee poika. Kolme nimeä tulisi pojallekkin.

[Black]

-Nimi on lyhyt 1 tai 2 tavuinen

-Nimi on kansainvälisesti helppo lausua, mutta myös suomeksi

-Etunimi on kutsumanimi

-Ei kovin yleinen

[Kettumainen]

- Tavallinen suomalainen nimi

- Sointuu yhteen sukunimen kanssa (ns. sävelkulku on mulle tärkeä)

- Yksiselitteisesti lausuttava ja kirjoitettava

- Sellainen, ettei koulussa tule samalle luokalle kolmea saman nimistä

- Sanamuunnoksena ei saa muodostua mitään härskiä tyyliin Pentti Hirvonen

- Sopii juuri kyseiselle tyypille, eli nimeä ei voi lyödä lukkoon, ennen kuin vauvan näkee ja häneen tutustuu

[Fallow]

Minä taas valkkaan lapsen nimen (sitten joskus kun sellainen viimein tulee) suvun nimistä eli esimerkiksi mummini ja isomummini nimi oli sama, ja se kuulostaisi kivalta nimeltä antaa omallekin tyttärelle. Tai sitten mieheni ukki oli saman niminen kuin isoukkini...jne...vanhat suvun nimet siis ovat minun suosikkejani lapsen nimeä miettiessäni

[Preciosidad]

- Nimen pitää sopia niin suomalaisen, espanjalaisen kuin katalaanin suuhun, eli siinä ei voi olla tuplakonsonantteja, j- tai h-kirjainta, eikä aksentillisia vokaaleja

- Niin lyhyt, ettei siitä voi millään vääntää mitään lempinimeä

- Sopii isän sukunimeen, äidin sukunimi tulee toisena, joten sillä ei ole niin suurta väliä

- Ei missään nimessä mikään suvussa kulkeva nimi, toinen nimi voi viitata johonkin sukulaiseen, mutta modernimpana versiona 

[Kurukulla]

- Nimen pitää sopia kummankin äidinkieleen.

- Nimi lausutaan niin kuin kirjoitetaan.

- Sopii myös englanninkieleen ja muutoinkin kv-elämään.

- Nimellä on syvempää merkitystä (ts. muistuttaa yhteisestä vakaumuksemme).

- Nimi tulee olla lyhyt.

 

 

Valinta oli loppujen lopuksi helppo. Tytölle oli yksi nimi, joka oli ylitse muiden. Jos veikkaukset menisivät pieleen niin varmuuden vuoksi myös pojalle on nimi. Mies löysi sen ja minun oli helppo hyväksyä.

 

Mitään kaunista rimmausta en nimeen kyllä saa, mutta se johtuu siitä, että miehellä on jokseenkin epäsoinnukas ja kovalta kalskahtava sukunimi. No, vaihtakoon nimensä sitten isona, jos ei kelpaa.

[Daizy]

Meidän nimivalinnan kriteereinä oli:

- ei mikään suosittu nimi

- ei mikään liian erikoinen tai keksimällä keksitty nimi, vaan ihan ns. tavallinen suomalainen nimi

- mieluiten ei r-kirjainta nimessä

- rimmaa sukunimen kanssa

[Guest Juliet]

Me valittiin neidin nimi näillä kriteereillä:

 

- ei saa olla suosittu viime aikoina (eli tyyliin Ella, Sofia, Aada, Aino...)

- selkeästi suomalainen nimi

- ei r-kirjainta

- sopii myös ulkomaalaisen suuhun (esim. Terhi on ihan mahdoton ulkomaalaisille)

- ei muodosta pöllöjä nimikirjainyhdistelmiä tokan nimen kanssa (mä en voinut valita nimiä joista nimikirjaimiksi tuli P.A.... )

- kaveripiirissä on hirveästi vauvoja, joten sellainen nimi jota ei ole kukaan kaveripiirissä antanut

 

Näillä kriteereillä taisteltiin nimen kanssa 4kk ennen kuin se keksittiin.

[tiinanni]

Etunimille:

- ei liian suosittu, mutta löytyy kuitenkin almanakasta

- sopii sukunimeen

- sopii sisarusten nimiin

- helppo ääntää sekä lapselle että suomea taitamattomille

 

Toiset nimet ovat löytyneet suvusta vähän liiankin helposti. Pojalla on isänsä ja isänsä isoisän toinen nimi, tytöllä mun isoäitien nimirimpsusta osat. Jos meille lisää lapsia vielä siunataan, otetaan tytölle nimet miehen isoäideiltä ja/tai pojalle sitten mun suvustani.

[Nirppu]

Esikoisen nimi muodostettiin seuraavin kriteerein:

- kaksitavuinen

- vokaaliloppuinen

- ei r-kirjainta (ainakaan etunimessä)

- toiset nimet suvusta

- ei liian suosittu.

 

Nyt toisen kohdalla lisänä on se, että nimen pitää olla samaa sarjaa esikoisen nimen kanssa. Eli siis saman kuuloinen, sama tavujako ja muutenkin yhteen sointuva. Samoja alkukirjaimia ei edellytetty eikä niitä näillä näkymin ole tulossakaan.

[Hauki]

 

1. Ei liian tavallista, muttei liian erikoistakaan nimeä. Nimen pitää kuulostaa "normaalilta"

2. Kirjoitetaan samalla tavalla kuin lausutaan.

3. Kutsumanimen tulisi olla lyhyt ja ytimekäs, pitkätkin nimet ovat kauniita mutta niistä helpommin väännetään lempinimiä joita sitten käytetään enemmän kuin oikeaa nimeä.

4. Sointuu sukunimen kanssa.

5. Nimi on helppo lausua ja myös lapset osaavat sen sanoa ilman suuria vaikeuksia.

Tässähän se tulikin melko kattavasti!

 

 meillä kanssa tuollainen listaus aikalailla. Sen lisäksi vielä se, että ei vieraskielisiä kirjaimia eikä mitään "munasaannoksia" tai muita pilkkanimiä tule nimestä helposti.

[N_D]

Ehdoton kriteeri, että nimi pitää kirjoittaa ja lausua samalla tavalla. En halua, että lapsi joutuu koko ikänsä selittelemään nimeään tyyliin "Maija ya:lla (Maya)" tai "Nico ceellä". 

 

MUOKS: Tälle toiselle haluttiin samantyylinen nimi kuin esikoisella, mutta etukirjain tai kirjainten määrä ei tartte olla sama.

Edited June 17, 2013 by NeNNNi

[PiipaKaa]

Kriteerinä, että täytyy olla kaksi samaa vokaalia peräkkäin kutsumanimessä. 

Eli tyytiin VEEra (ee), NOOra (oo), KAApo (aa)...

Ja nää ei siis oo meidän lasten nimet, mut noin niin kun esimerkkinä.

Kolme etunimeä ja ainakin yksi suvusta.

Ei semmonen nimi mistä saa ikäviä väännöksiäkäännöksiä...

Edited June 18, 2013 by PiipaKaa