Sign in to follow this  
Followers 0
Doremifa

Nimivalinnan kriteerit

100 posts in this topic

- Kutsumanimessä ei r-kirjainta

- Ei eksoottinen/vieraskielinen 

 

Nuo oli tärkeimmät, meidän sukunimi on sen verran suomalainen, alkaa r:llä ja on luokkaa Möttönen, Räsänen, Kärki jne. joten esim. Vanessa olisi ollut ihan hirveä. Onneksi löytyi sopivat nimet ja ihan lähisuvusta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

- Nimen pitää sopia niin suomalaisen, espanjalaisen kuin katalaanin suuhun, eli siinä ei voi olla tuplakonsonantteja, j- tai h-kirjainta, eikä aksentillisia vokaaleja

- Niin lyhyt, ettei siitä voi millään vääntää mitään lempinimeä

- Sopii isän sukunimeen, äidin sukunimi tulee toisena, joten sillä ei ole niin suurta väliä

- Ei missään nimessä mikään suvussa kulkeva nimi, toinen nimi voi viitata johonkin sukulaiseen, mutta modernimpana versiona 

 

Utelen, minkälaisia vaihtoehtoja olisi, noin esimerkinomaisesti, tästä teidän listasta? Varsinkin tuo ykköskohta on sellainen, jonka ilman muuta ymmärrän, mutta en keksi esimerkkiä ja asia kiinnostaa ihan "kiva tietää" -periaatteella.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän kriteerit ovat:

- kaksitavuinen

- selkeä ja helppo lausua, ei tarvitse tarkennusta

- sopii toisiin nimiin jotka kulkevat suvussa

- eri alkukirjain kuin sukunimessä tai muilla perheenjäsenillä

- nimestä ei tule väännettyä lempinimeä, jota käytettäisiin vaan lasta on helppo kutsua juuri sillä nimellä

- ei mielellään r-kirjainta

Share this post


Link to post
Share on other sites

- Kaksitavuinen

- Suomalaisen suuhun sopiva, sillä sukunimi on myös ihan suomalainen

- Ei yleinen

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän kriteerit oli: 

 

- Haluttiin löytää nimi, joka olisi jollain tavalla italialais-, saksalais- ja suomalaisperäinen, johtuen mun perhetaustasta

- Nimen piti kuitenkin sopia suht tavalliseen suomalaiseen sukunimeen

- Ei kovia konsonantteja

- Suomalaisen kuuloinen kansainvälisestä taustasta huolimatta

- Erikoinen, muttei liian erikoinen (tätä valitsemaamme nimeä on annettu vuosien 2010-13 välillä n. 300 pienelle pojalle)

- Toinen nimi miehen papan mukaan Olavi, joten siihen piti myös sopia tämän etunimen

 

Ihme ja kumma, löydettiin tällainen nimi :). Germaanista alkuperää, ja nimipäivää vietetään Suomessa, Saksassa ja Italiassa!

Share this post


Link to post
Share on other sites

- helppo lausua

- ei mikään keksitty väännös

- ei kovin yleinen (esikoisen nimeä on annettu v. 2010-2013 välillä muistaakseni alle 300. Tulokkaalle ei olla vielä nimeä päätetty, mutta kaksi vahvinta vaihtoehtoa ovat harvinaisia ja silti hyviä ja selkeitä)

- ei selkeää vierasperäisyyttä, esim. C-kirjainta

- nimi, josta ei saa kovin helposti väännettyä lempinimeä

- vanha nimi tai "vanhan kuuloinen"

- puolisolla kriteerinä myös se, että ei saa olla ruotsinkielinen, koska sukunimi on eikä puoliso halunnut, että lapsia luullaan suomenruotsalaisiksi

- ei sellainen nimi, joka on yleinen romanien keskuudessa, koska sukunimen kanssa tulisi helposti väärinkäsityksiä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

- lausutaan kuten kirjoitetaan

- ei esim. c:tä, w:tä tai muita vierasperäisiä kirjaimia, joista joutuu huomauttelemaan usein muille ihmisille

- mielellään harvinaisempi nimi, koska meillä vanhemmillakin on melko harvinaiset nimet, eli ei haittaa vaikkei löytyisi kalenterista

- taipuu selkeästi

- ei sukupuolineutraaleja nimiä

- ei montaa s- tai r-kirjainta

Share this post


Link to post
Share on other sites

-Ehdottomasti kansainvälinen

-Pitää lausua samalla tavalla suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi (ehdoton pakko)

-Mielellään nimi mitä ei pysty kirjoittamaan väärin (tämä epäonnistui, koska pojan nimessä on K ja se kirjoitetaan niiiiiiiiin usein Cnä että se ärsyttää.) koska joutuu kuitenkin tavaamaan sukunimensä joka ikinen kerta kun on Suomessa. 

 

Toisen ja kolmannen nimen suhteen ei ollut samoja vaatimuksia. esim. pojan toista nimeä kukaan suomalainen ei osaa kirjoittaa tai ääntää ilman apua. Pojan kolmas nimi on sellainen että jopa mies tuppaa ääntämään sen väärin, miehen puolen sukulaiset eivät todellakaan osaa kirjoittaa tai ääntää sitä. 

Mutta molemmat nimet ovat suvuista, ja se oli meille tärkeätä, yksi miehen suvusta (se toisena oleva) ja yksi mun suvusta (se kolmas).

 

Mä olisin halunnut että meidän pojan nimeen oltaisiin laitettu yksi nimi lisää, koska silloin herran nimikirjaimet olisivat melkein olleet VROOM! :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aika samat kriteerit kuin muillakin:

 

- helppo ja kivan pehmeä lausua

- lausutaan kuten kirjoitetaan

- ei mielellään r-kirjainta

- vähän harvinaisempi nimi olis kiva

- tykkäisin myös jos nimi tarkoittaisi jotain (esim. luontonimi)

 

Tavallaan noi kriteerit on aika turhia, koska kuitenkin joku nimi vaan kolahtaa ja joku toinen ei.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aika samat kriteerit kuin muillakin:

 

- helppo ja kivan pehmeä lausua

- lausutaan kuten kirjoitetaan

- ei mielellään r-kirjainta

- vähän harvinaisempi nimi olis kiva

- tykkäisin myös jos nimi tarkoittaisi jotain (esim. luontonimi)

 

Tavallaan noi kriteerit on aika turhia, koska kuitenkin joku nimi vaan kolahtaa ja joku toinen ei.

 

Totta tuo, että tavallaan kriteerit on turhia, koska harvoin sellainen nimi sitten edes kolahtaa, jossa on esim. paljon r-kirjaimia tai muita seikkoja, joista ei itse tykkää :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoisen nimeämiseen: selkeä, mielellään suomalainen nimi, mielellään ei "suoraan Raamatusta". Ei liian pehmeä, sopii miehen erikoiseen ja äänneasultaan hieman hankalaan nimeen.

 

Kuopuksen nimeämiseen: "samasta maailmasta" esikoisen kanssa. Muuten samat kriteerit, mutta en halunnut tytölle liian pehmeää tai "lällyä" nimeä. Mikä on lälly ja mikä ei, on tietysti ihan omien korvien välissä. 

 

Eniten hankaluuksia tuotti ehkä oikeanlaisen pojan nimen löytäminen, nyt siis tuntuu ettei vaihtoehtojakaan ollut kuin tuo yksi. Tytönnimissä on enemmän vaihtoehtoja, jotka on mun mieleen, mutta moni ei sitten oikein sopinut sukunimen kanssa. Toisaalta tytönnimissä ei sitten samanlaista selkeää suosikkia ollutkaan.. Mutta kun sitten iskin silmäni valittuun nimeen, niin se vaan tuntui oikealta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itsehän vasta kuumeilen, mutta olen silti jo kovasti stressannut tulevien lasten nimistä... :rolleyes:

 

Mieheni sukunimi (siis minunkin nykyään) on ruotsinkielinen, mutta olemme kumpikin täysin suomenkielisiä. Olisi kiva, että lastemme etunimet sointuisivat sukunimeen, joten "ruotsihtavat" nimet sopisivat parhaiten - jotenkin silti tuntuisi hassulta antaa lapsillemme ruotsalaisen kuuloinen koko nimi, kun emme kuitenkaan ruotsinkielisiä ole...

 

On jotenkin niin vaikea keksiä hankalaan, kaksiosaiseen, paljon konsonantteja sisältävään sukunimeemme (joka on siis tyyliä "Bergström") sointuvia nimiä, jotka eivät kuitenkaan kuulostaisi liian ruotsinkielisiltä. Hmmm.... No, onneksi tässä on vielä aikaa miettiä. ;)

 

Onkohan kellään muulla ollut tällaisia ongelmia?! :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eipä sen kummempia kriteereitä ole kuin että nimestä tykkään ja että se kuulostaa passelilta sukunimen kanssa.

 

Periaatteessa olisi kiva, jos nimessä ei olisi r-kirjainta, tai jos nimi olisi sen verran ytimekäs, ettei lempinimeä tarvittaisi, ja jos nimi ei lisäksi olisi kovin yleinen, eikä toisaalta liian erikoinen tai ulkomaalaisperäinen, mutta niin monet omista nimisuosikeistani jo rikkovat näitä kaikkia sääntöjä, että olen luopunut niistä jo :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oli kriteerinä oikeastaan lähinnä se, että nimen on toimittava suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi, sillä olemme kaksikielinen perhe. Nimestä täytyy myös käydä selvästi ilmi lapsen sukupuoli, myös kansainvälisissä yhteyksissä. Miehen nimi on sellainen, että ulkomaalaiset jatkuvasti luulevat häntä nimen perusteella naiseksi, joten sama haluttiin välttää lapsen kohdalla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ykköskriteerinä on, että nimen pitää toimia lausumisen ja kirjoittamisen suhteen sekä suomeksi että saksaksi. Käytännössä karsiutunee ainakin kaikki V:n sisältävät nimet (lausutaan Saksassa kuten suomen F, toki korvaamista W:llä voi joissain tapauksissa harkita), tuplakonsonantit ja monet suomalaiset diftongit... Hyvin tärkeää on myös, ettei nimellä ole mitään noloa "piilomerkitystä" (esim. Fanny). Eli ihan satavarmasti olen googlettamassa nimivaihtoehdot vielä tarkistusmielessä läpi :girl_haha: Sitten mun oma "symmetriakriteeri" on se, että jos ekan lapsen etunimi valitaan alkamaan A:lla, pitää samaa jatkaa myös seuraavien nimissä, koska myös mun ja miehen etunimet alkavat molemmat A:lla. Täähän on tosi oleellista, kun muuten ne vois tuntea olonsa ihan ulkopuolisiksi  :grin:

Edited by Senna

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille odotellaan esikoista, joten nimipohdinta käy kuumana. Tässä meidän kriteerejä:

 

- Sukunimemme sisältää kovia konsonantteja, joten etunimeksi haluamme "pehmeän" nimen.

- Sukunimemme sisältää myös ä-kirjaimia, joten ei-suomalaiset eivät kuulosta luontevilta. Pidämme muutenkin perinteisistä suomalaisista nimistä.

- Nimen tulee olla helposti lausuttava ja tunnistettava. Syynä niinikään sukunimemme, joka on harvinainen ja jota joutuu lähestulkoon aina tavaamaan.

- Nimi saisi olla kivasti vanhahtava.

- Haluamme lapselle kolme nimeä, joista kahdesta jälkimmäisestä toinen tulee meiltä vanhemmilta perintönä ja toisella saisi olla jokin kaunis merkitys, siis tyyliin Onni, Aarre, Helmi, Hertta...

 

Siinäpä tärkeimmät!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei oo vielä plussaakaan mutta nimet on olleet valmiina tytölle sekä pojalle jo vuoden päivät varmaan, hah.

Lähtökohtana oli ajatus yhdestä pitkästä etunimestä (=minulla itselläni yksi kaksiosainen, väliviivaton nimi, miehellä kaksi nelikirjaimista nimeä), joka saisi peilata suomen kielen kauniita kippokappoärränpärränsihisuhi-äänteitä (=olemme suomen kielen ammattilaisia), ja nimi saisi herättää talvisia tai jouluisia mielikuvia (=olemme kovasti talvi-/jouluihmisiä). Keksimämme pojan nimi on siis pitkä, kaksiosainen, väliviivaton nimi, joka herättää talvisia mielikuvia. Emme millään keksineet mieleistä kaksiosaista tytönnimeä, joten tällä hetkellä kärjessä on kaksi nimeä, joista ensimmäinen viittaa jouluun ja toinen talveen.

Olipas kryptisesti ilmaistu :lol:
 

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Olispa kyllä mielenkiintoista kuulla tuo pojan nimi.:) Tuleeko hänelle joku lempinimi vai aiotteko käyttää koko etunimeä kutsumanimenä?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hih. Pidän nimen vielä vakan alla. B)  Luulen, että tulee käytettyä koko nimeä ja nimen ensimmäistä osaa vaihdellen. Tää on varmaan tätä omasta kokemuksesta kumpuavaa, kun on tottunut itse pitkään nimeen niin ei sitä osaa sillä tavalla arastella käyttää. Siis että ihan sujuvasti se pitkäkin nimi sopii suuhun siinä missä lyhyempikin. Omat vanhempani ovat niin ikään vaihdellen, vähän tilanteen mukaan, kutsuneet minua joko koko kymmenkirjaimisella nimelläni tai käyttäneet sitten nimen jälkimmäistä osaa sellaisena kotikutsumanimenä. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meilläkin tärkein kriteeri nimelle tulee siitä, että asumme ulkomailla. Nimen tulisi sujahtaa suht. helposti sekä Suomessa että asuinmaassamme kuulijan suuhun, jotta sitä ei ihan jatkuvasti tarvitsisi olla tavaamassa. 

 

Toinen seikka on Sennankin mainitsemat "piilomerkitykset" (hyvänä esimerkkinä juurikin nimi Fanny) Haluamme siis eliminoida tällaiset kiusalliset merkitykset ja mielleyhtymät, joten otamme tarkasti selvää nimien taustoista ja kulttuurisista merkityksistä. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yritys vasta aluillaan, muuta nimiä olen miettinyt jo pidemmän aikaa:)

 

Ainoa ehdoton kriteeri on ettei nimi sisällä r-kirjainta. Haluaisimme myös, että nimen perusteella käy ilmi sukupuoli. Jos asiaa miettisi tarkemmin niin tietynlaiset nimet kuulostavat hyvältä omaan korvaan ja muitakin kriteerejä varmaan olisi, mutta nuo on ne miehen kanssa yhdessä "päätetyt" kriteerit.

Edited by AnnaP

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me jossain vaiheessa pohdeimmin ihan mielenkiinnosta, että millaisen nimen antaisimme tulevaisuudessa lapselle, jos sellainen joskus tulee.

- tytön toinen nimi on sama kuin oma toinen nimeni

- kaikki nimet löytyvät suvusta

- ensimmäinen ja toinen nimi, joista ensimmäinen on kutsumanimi

- ei kaksoisnimeä

- etunimien pitää kuulostaa hyvältä keskenään ja yhdessä sukunimen kanssa

- jos samasta nimestä on suomenkielisen version lisäksi vieraskielinen versio niin pääsääntöisesti vaihtoehtona se vieraskielistä versio, jos ne lausumisessa eroavat, koska se vieraskielinen etunimi kuulostaa vieraskielisen sukunimen kanssa paremmalta

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän kriteerit:

 

Lausutaan samalla tavalla molemmilla kotimaisilla

Ei nimenä lähimpien tuttujen lapsilla, joten suurin osa yleisimmistä ekan kriteerin täyttävistä täytyi hyllyttää.

 

Monet on täällä kirjoittaneet, että sukunimen täytyy sointua etunimeen, eli Charlotta Virtanen ei kävisi tai vaihtoehtoisesti Väinö Skogberg ei kävisi. Meillä lapsilla on suomenkielinen sukunimi, mutta esikoisen etunimi etenkin on enemmän tuota Charlotta-linjaa. Mun mielestä se, että nimi on enemmän ruotsinkielinen tuo esiin lapsen äidinkielen ja kaksikielisyyden, kun sukunimi on aika tavallinen suomalainen. Tavallaan siis tuo sen puolen identiteetistä esiin. Mä en siis näe mitäön ristiriitaa eri kielisissä nimissä. Sama on kyllä useimmissa tuttavaperheissäkin, jos kaksikielisessä perheessä lapsilla on suomenkielinen sukunimi.

Edited by pingu

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Samaa mieltä. Meillä on venäläisperäinen sukunimi, ja vaikka siihen tavallaan sopisikin venäläiset etunimet, minusta olisi harhaanjohtavaa että meidän lapsilla olisi kokonaan venäläinen nimi vaikka ovat ihan suomalaisia. Minusta on kiva jos monikulttuurisen lapsen nimessä näkyy ne monet kulttuurit eikä vain valita niistä yhtä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Monet on täällä kirjoittaneet, että sukunimen täytyy sointua etunimeen, eli Charlotta Virtanen ei kävisi tai vaihtoehtoisesti Väinö Skogberg ei kävisi.

 

Meillä pojan nimi olisi sellainen, että se olisi vierasperäinen ensimmäinen nimi, hyvin suomalainen toinen nimi ja vieraskielinen sukunimi.

Tytön molemmat etunimet olisivat suomalaisia.

Tärkeintä on se, että ne kuulostavat hyvältä yhdessä ja on myös vierasmaalaisten sukulaisten helppo lausua. Mulla on supisuomalainen nimi, joka on ulkomaalaisten vaikea lausua ja musta miehen sukulaiset käyttääkin paljon heidän kieleensä paremmin sopivaa väännöstä.

Kaksikielisyyden näkymistä nimessä ei edes pohdittu, koska meidän sukunimi on alunperin otettu miehen suvun käyttöön Jenkeissä ja meistä kumpikaan ei itse ole englanninkielinen äidinkieleltään. Jos taas miehen kielitausta näkyisi sukunimessä niin myös pojan etunimi olisi suomalainen juuri sen suomalaisen taustan ja kaksikielisyyden korostamisen vuoksi.

 

EDIT: Ja voihan lapsi sitten muuttaa sen nimensä joskus jo haluaa. Mun miehenikin etunimi on muutettu suomalaiseksi versioksi nimestä hänen ollessa lapsi.

Edited by Leleth

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0