Ataraxia

Patronyymi

34 posts in this topic

Moniko on antanut lapselleen toiseksi/kolmanneksi nimeksi patronyymin (tai miksei vaikka matronyymin)? Tuleeko siitä koulussa kiusaamista?

 

Vaikea selvittää kuinka yleinen tapa patronyymien anto on, kun ei sitä oikein voi väestörekisterikeskuksenkaan sivulta selvittää. Paitsi jos käy kaikki yleisimmät nimet läpi :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Patronyymeista minulla ei ole kokemusta*, mutta en sita ainakaan mahdollisen tulevan kiusaamisen takia valttelisi. Jos lapset aikovat jostain toistaan nalvia, niin kylla ne siihen keinot keksivatolivat nimet mitka tahansa. Annatte ihan rohkeasti sen nimen, joka teidan mielesta lapselle parhaiten sopii. :)

 

*eikakun hei, yksi kaveri antoi pojalleen toiseksi nimeksi Andersson, pojan isan mukaan - mutta he ovatkin norjalaisia, ja siella kaytanto voi olla yleisempikin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Patronyymejä annetaan jonkun verran, ja Hattuhirmua komppailen liki kymmenen vuoden opettajauran kokemuksella: kiusata voidaan mistä tahansa. Anti mennä vaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllähän noita kastetuissa näkee, välillä jopa useinkin. Pari kaveria on myös antanu pojalleen patronyymin kolmanneksi nimeksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

...mutta välttäisin kuitenkin isän nimestä tytölle väännettyjä nimiä. Se vasta saattaakin aiheuttaa hilpeyttä ala-asteikäisistä lähtien, eikä hyvässä mielessä. En tarkoita tällä "jonkintytär"-nimiä (vaikka itse pidän sitäkin perinnettä vähän outona Suomessa), vaan nimiä tyyliin isä = Jere, tytär = Jeremiina.

Edited by Jenny-Maria

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Juhanpoika, Nikonpoika, Kallenpoika tms isän-nimi-tähän -poika

TAI

Juhantytär, nikontytär, Kallentytär tms isän-nimi-tähän -tytär.

 

MUOKS: Jenny-Maria, tekeekö ihmiset tollasta oikeesti?! :huh: Huhhuh.

Edited by NeNNNi

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä voisin ihan hyvin laittaa tuollaisen Jenny-Marian tarkoittaman nimen toiseksi nimeksi, jos se olisi jokseenkin järjellinen nimi (Jeremiina ei minusta ole, koska se on yhteenkirjoitettu yhdysnimi pojannimestä ja tytönnimestä). Patronyymiä en laittaisi. Se ei ole varsinainen nimi ja sen sijaan pitäisi joko jättää joku oikea nimi käyttämättä tai sitten pidentää sillä nimeä turhaan. Se pitäisi laittaa kaikille lapsille, muuten tuntuisi tyhmältä, mutta tuntuisi sekin tyhmältä että kaikilla lapsilla olisi sama nimi (sukunimen lisäksi). Patronyymi tuntuu oudolta vakuuttelulta siitä, että kyllä tuo mies on tämän lapsen isä. Sukunimi riittää perheen yhteiseksi nimeksi (vaikka meillä sekin on alun perin minun nimeni).

 

En silti pidä outona, jos jonkun muun lapsella on patronyymi, enkä tosiaankaan usko, että siitä tulee kiusaamista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Samoilla fiiliksillä näistä kuin Chimelli.

 

 

Moniko muuten on tavannut poikaa/miestä, jolla yhtenä nimenä matronyymi? :) Mä en yhtäkään, mutta rupes kiinnostaan. Joku "Helenanpoika" vois olla kyllä ihana nimi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos NeNNNi!! :) taas hieman viisaampi..

 

Mut joo, ite en ikinä antais lapselleni tommosta nimeä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Muistaakseni meidän luokalla peruskoulussa oli yhdellä pojalla patronyymi 2.nimenä eikä kolmatta nimeä ollut ollenkaan eli tyyliin Matti Simonpoika Meikäläinen. En muista että kukaan sitä olisi kummastellut saatika kiusannut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Moniko muuten on tavannut poikaa/miestä, jolla yhtenä nimenä matronyymi? :) Mä en yhtäkään, mutta rupes kiinnostaan. Joku "Helenanpoika" vois olla kyllä ihana nimi.

 

Tuommoisista nimistä vanha kansa miettisi, että eikö sillä ole isää. Meidän sukukirjoista löytyy paljon patronyymejä ja yhdeltä mieheltä "Helenanpoika" tyyppinen nimi. Tuo onkin ollut aikansa jonkunlainen skandaali, kun isää ei ole tosiaan tiedetty. Ainakaan vielä en siis laittaisi lapselle matronyymiä (onko tuo oikea sana?), mummojen sydämiä säästääkseni.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ehkäpä siis annetaan toiseksi nimeksi patronyymi, vaikka ois meillä tuollainen miehen nimestä oleva feminiininimikin mahdollinen (tyyliin Johannes-> Johanna).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itselläni on patronyymi kolmantena nimenä. En ole pitänyt sitä mitenkään erikoisena asiana, vain yksi nimi muiden joukossa. Esikoiselle annettiin myös patronyymi kolmanneksi nimeksi, ja sama tulee olemaan pikkukakkosellakin.

Edited by Auringonkukka

Share this post


Link to post
Share on other sites

Musta on todella suloista, että ihmiset antaa lapsille nimiksi patronyymeja :lipsrsealed: Itse en kuitenkaan omalle lapselleni antaisi, koska suosin lyhyitä ja yksinkertaisia nimiä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mielestäni ihan kiva ajatus, vaikka me emme sitä edes voisi harkita miehen ulkomaalaisen nimen takia - kuulostaisi todella huvittavalta!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meilläkin mies on ulkomaalainen, mutta mietittiin pojalle sellaista etunimeä, jonka loppuosa olisi son ja alkuosa siihen sitten miehen nimestä. Siis vähän samalla tyylillä kuin tämäkin, tosin tuollainen nimi soveltuisi kutsumanimeksikin (koska ainakin ulkomailla olen törmännyt siihen nimeen), mutta eipä se toimisi Suomessa että jonkun nimi olisi Seponpoika Virtanen :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onpas hyvä juttu, eihän sellainen toimisi nimenä, ainakaan minusta.

Tuo meidän ajattelema nimi kuitenkin on sellainen, jonka voisi nimeksi laittaa, ainakin sen nimisiä löytyy Suomesta ja muualtakin maailmalta :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä vierastan noita patronyymejä siksi, että minun korviini se kuulostaa isän itsekorostukselta. Lapsi nimetään tavallaan oman itsen jatkeeksi. Lisäksi siitä tulee ajatus, että suku jatkuu oikeammin miehen kautta. Tämä on minulle sarjassamme perinteet, jotka olen valmis heittämään romukoppaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun veli antoi aikoinaan lapseilleen toiseksi nimeksi patronyymin, mutta sukunimenä oli äidin huomattavasti harvinaisempi sukunimi. Tällä tavoin molemmat pääsivät nimeen "mukaan".

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tiedän muutaman joilla on patronyymi nimenä, tai siis toisena tai kolmantena. Tiedän yhden perheen, joissa pojille on annettu toiseksi nimeksi, nuorin on tyttö ja jäinkin miettimään että onkohan myös hänellä. Yhden vanhan koulukaverin tiedän antaneen myös pojalleen toiseksi nimeksi, mutta mielestäni sitten nuoremmalla pojalla ei ole, mikä on minusta hieman outoa. Itse en antaisi, ei vain jotenkin ole itselle sopiva juttu.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Minä vierastan noita patronyymejä siksi, että minun korviini se kuulostaa isän itsekorostukselta. Lapsi nimetään tavallaan oman itsen jatkeeksi. Lisäksi siitä tulee ajatus, että suku jatkuu oikeammin miehen kautta. Tämä on minulle sarjassamme perinteet, jotka olen valmis heittämään romukoppaan.

Samoilla linjoilla! Jos se isukki on siihen mukaan otettava, niin miksei sitten voi antaa vaan isän nimeä toiseksi/kolmanneksi nimeksi? Siis jos isä on Matti niin poika olisi vaikka Vertti Matti Simonen. Miksi se moinen hankala genetiivimuoto siihen pitää laittaa?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now