Sign in to follow this  
Followers 0
Guest Katri

Steiner-koulu

19 posts in this topic

Onko täällä kellään kokemuksia Steiner-peruskoulusta tai muusta Steiner-pedagogiikasta? Aihe kiinnostaa kovasti, vaikka ei vielä omalla kohdalla olekaan ajankohtainen. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen itse ollut Steiner-koulussa eskarista 5. luokan loppuun asti, enkä ikinä laittaisi omaa lastani sinne. Tai laittaisin ehkä siinä tapauksessa, että lapsi olisi hitaanpuoleinen oppija tai tarvitsisi runsaasti erityishuomiota - ainakin omassa koulussani opetus eteni sen luokan hitaimman tahdissa (ja olen käynyt Steiner-koulua kahdella eri paikkakunnalla, joten huomioni pätevät ainakin kahteen eri kouluun).

Koulukirjoja ei alakoulussa ole vaan kaikki piirretään itse (väreillä - ääriviivoja ei saa piirtää). Eurytmiaa, näytelmiä yms. harrastetaan paljon. Valitettavasti kuitenkin opetus ei vastaa yleistä tasoa (tämä ainakin oma kokemukseni 90-luvulta) ja suhtautuminen tieteisiin on vähättelevä. Kieliä toki aletaan opiskella jo ekalla (saksan lisäksi joko ruotsi tai englanti) mikä on positiivista, mutta kaikki muut taidot melkein väistämättä jäävät jälkeen muusta ikäluokasta. Lapsi, joka on innokas opiskelija ja kiinnostunut esim. matikasta tai biologiasta, turhautuu varmasti aika nopeasti paikassa, jossa biologianopetus on 11-vuotiaille tasolla "lehmä on leppoisa eläin, joka syö ruohoa". Uskonto on vahvasti esillä Steiner-koulussa, jossa me elämänkatsomustiedon opiskelijat saimme kuulla usein olevamme pakanoita jne.

Sattuneista syistä en siis suhtaudu kovin innokkaasti ko. kouluun. Vaihdoin peruskouluun heti kun sain itse päättää asiasta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Huh! Kiitos kun kerroit kokemuksesi. Itse toivoin, että Steiner-koulussa välttyisi kristilliseltä propagandalta, mutta sepä ei taidakaan olla asian laita. :girl_prepare_fish: Luulin, että Steiner-koulun "yksilöllinen oppimistahti" (tai mitä siellä nettisivuilla nyt lukikaan) tarkoittaisi, että myös muita lahjakkaammat ja älykkäämmät saisivat tarvitsemaansa huomiota, mutta ilmeisesti sekään ei pidä paikkaansa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä oon ollu Steiner-koulussa luokat 1-9. Steiner-kouluhan on alkujaan tarkoitettu 12-vuotiseksi yhtenäiskouluksi, jolloin lukio on mm. 4-vuotinen ja jatkuu suoraan yläasteen perään samassa koulussa ja samojen luokkakavereiden kanssa. Tämä tarkottaa sitä, että loppuen lopuks yo-kirjotuksissa pitäis olla ns. normaalin peruskoulun (tai siinä vaiheessa lukion) kanssa samalla tasolla opinnoissa. Toki monet vaihtaa toiseen lukioon, mutta tiedän monia entisiä luokkakavereitani, jotka kirjoitti hyviä arvosanoja kirjotuksista Steiner-koulussakin.

 

Oon toki kuullu puhetta tutkimuksista (en oo itse etsinyt enkä törmännyt) minkä mukaan Steiner-koulusta kirjotetaan keskimäärin heikommin arvosanoin. Tästä mulla tosiaan ei oo käsitystä, mutta meidän koulussa kyllä edettiin ihan opintosuunnitelman tahtiin ja mikäli oli haasteita oppia, sai tukiopetusta ja siihen suhtauduttiin yksilöllisesti ilman leimaamista.

Toki he, jotka oli sitten joillain osa-alueilla lahjakkaita (matikka, historia, kielet löyty ainakin meillä) saivat myös opetuksen ihan opintosuunnitelman mukaisesti eikä meillä hidastettu sen vuoksi, että joku oppi hitaammin.

Steiner-koulussa annetaan kyllä herkemmin aikaa oppia ja mahdollisuus siihen on sen vuoksi, että opetus on luokkamuotoista ja tapahtuu jaksoissa.

 

Meillä oli jatkuvina aineina koko lukuvuoden kielet, musiikki, matikka, äidinkieli, kuvaamataito muistaakseni, eurytmia tietysti (tää jakaa vahvasti mielipiteet, mutta ei siitä traumoja oo jääny :girl_wink: ) ja liikunta. Jaksot oli ihan koko kouluajan 4-5vkoa kerrallaan ja sen ajan oli joka päivä 2 tuntia jotain reaaliainetta. Eli oli biologiaa/historiaa/maantietoa/ihmisoppia/kasvioppia/tähtitiede/fysiikka/kemia sen 4vkoa joka päivä 2 tuntia eikä sitten muuten laisinkaan. En muista milloin alkoi varsinaiset kokeet, mutta ne oli aina jakson päätyttyä reaaliaineista ja jatkuvista aineista aina tilanteen ja tarpeen mukaan. Tällöin esim. ei tullut koeviikkosumaa.

Käsityöt, puutyöt, hopeatyöt, metallityöt, jopa kirjansidontaa oli aina vuorollaan jossain jaksossa kun kuului... (Tosin noista osa vasta lukioluokilla.)

 

Meillä sai tuoda jokaisen reaaliaineen jaksolle erilaisia aiheeseen liittyviä kirjoja kotootaa ja niitä tutkittiin yhdessä ja niistäkin opittiin paljon.

Valmiita oppikirjoja ei tosiaan ollut vaan valkoiset vihot mihin piirrettiin kannet ja sisälle kuhunkin aineeseen liittyvät asiat. Ensimmäinen ainekirja tuli matikkaan 4. luokalla. Yläasteluokilla tuli kieliin.

Myös tehtiin paljon esitelmiä, ryhmätöitäkin ja muutenkin haettiin itse tietoa.

 

Uskontoa toki opetettiin alaluokilla, mutta muistaakseni eri uskontoon kuuluvat sai ainakin jostain luokasta alkaen oman uskonnon opetusta, jos oli mahdollista. Vaihtoehtoiseksi elämänkatsomustiedon kanssa se tuli jossain vaiheessa.

Meillä tosin etenkin yläasteella uskontoa opetettiin hyvinkin ns. tiedemuodossa. Se ei ollu uskonnon tuputtamista eikä ollu sitä mun mielestä ala-asteellakaan, en juuri siitä muista mitään. Mutta siitä ei kyllä oo millään tapaa jääny sellasta oloa, että ois käännytystyötä tehty ja aivopesty. Toki oli heitäkin, jotka alko jossain vaiheessa kyselemään vaihtoehtosuutta. Myöskin elämänkatsomustiedon opiskelijoita oli yläasteella meidän luokalla enemmän kuin uskonnon eikä meillä ollu kumpaankaan suuntaan mitään sormella osottamisia.

 

Steiner-koulu ainakin tuolloin vältteli pitkälti kilpailua oppilaiden välillä enkä muista meidän luokalla sellaista edes esiintyneen. Oltiin ilosia toisten menestyksestä ja yhdessä harmiteltiin toisten heikompaa menestystä Me saatiin ensimmäiset numeroarvosanat vasta 7. luokalla (muistaakseni) ja sitä ennen 1-3 luokilla runot kesälomaksi opeteltavaksi ja niitä esitettiin sitten luokan edessä. Muistan nuo runot vieläkin ulkoa... Noiden luokkien ajoilta kuitenkin opettaja teki tietenkin arvioinnit oppilaista ja meillä ainakin lähetettiin vanhemmille kirjeellä tietoa miten on vuosi mennyt, mitä oppinut, mitä tarvii kehittää jne. Nää kirjeet oon nähny jälkikäteen itsekin.

4. luokalta alkaen saatiin kirjalliset lausunnot, missä kunkin aineen opettaja oli kirjoittanut arvion opituista asioista ja mitä tarvii kehittää jne. Muistaakseni 9. luokkaan mennessä en saanut lausuntoihin arvosanoja, mutta ne jaettiin erikseen ja varsinaisessa peruskoulun päättötodistuksessa oli sitten sen vuoden arvosanat. Muista vuosista sain jonkin koonnin numeroista.

 

Se mikä on tietysti alaluokilla erilaista, niin luokkamuotoisessa opiskelussa reaaliaineet ainakin silloin opetti yks ja sama opettaja eli oma luokanopettaja. Eihän silloin toki tietotaito välttämättä yllä samalle tasolle kuin yksittäisen aineopettajan, mutta se kyllä mielestäni tasottu myöhemmin. Yläasteluokilla alko olla enempi ainekohtaista opetusta ihan aineopettajilta.

Yleisesti ottaen kun miettii opetusta, niin ala-asteluokillahan tulee aika perustietoa, yläasteella sen kertausta ja päälle uutta ja lukiossa sit yhä noita aiempia ja niitä syventäen ja laajentaen. Eli se, ettei alaluokiolla tyrkätä sitä kaikkea nenän eteen, ei tarkota etteikö se tule jossain vaiheessa yläasteluokilla vastaan tai sitä ehtisi ja voisi oppia lukiossa.

 

Mun on vaikea sanoa mitään negatiivista ko. koulusta, sillä mä en oo koskaan ollut mikään koulukeskeinen ihminen eikä kotona sitä oo vaadittu. Paremmin en usko, että asiat ois olleet ns. normaalissa peruskoulussakaan.

Uskon vahvasti siihen, että niin lahjakas, tavalliseen tahtiin oppiva kuin hidaskin oppija voi hyötyä Steiner-koulusta. Näen paljon myös olevan merkitystä sillä, miten kotona asioita hoidetaan.

 

Lukiosta mitä tiedän, niin siellähän kielissä esim. yks oppikirja käsitellään per syys- tai kevätlukukausi (näin ainakin englannissa oli) toisin kuin tavan lukiossa per jakso eli 4vkoa. Opetusta on yleensä 2-3h/vko. Toki oppimistahti on täten hitaampi, mutta uskon myös että perusteellisempi.

Osa mun luokkakavereista kyllä vaihtoi lukiota ja menijöitä oli Sibelius-lukioon, Ressuun, kuvataide- ja ilmaisutaidonlukioon ja tais mennä myös luonnontiedelukioon sekä niihin omiin lähimpiin ja oisko sitten ammattikouluihinkin. Eli en myöskään näe Steiner-koulun estävän mahdollisuutta lukioon, mikä painottuu johonkin itseä kiinnostavaan aihealueeseen.

 

Kaikkiaan Steiner-koulu on kinesteettistä eli tekemällä oppimista. Toki siellä opettaja kertoo asioita ihan samaan tapaan kuin muissakin kouluissa, näistä tehdään itse muistiinpanot ja niistä teksti vihkoon. Yläasteelta alkaen ainakin. Lukiossa lienee jatkunut sama kuvio. Kädentöitä, kuvaamatitoa, taidehistoriaa yms. oli ainakin tuolloin todella paljon. Kemian ja fysiikan tunneilla tehtiin paljon konkreettisia kokeita.

 

Mä en ole (tai ainakaan silloin sitä itsestäni löytänyt, kun ei kiinnostanut) missään nimessä kinesteettinen oppija enkä voi sanoa tuon olleen ehkä just mulle sopiva koulu, mutta missään nimessä en koe että tavan peruskoulu ois ollut mulle parempi vaihtoehto.

Monilla on selkeenä jo tuolla koulussa, mitä haluaa alkaa tekemään aikuisena. Mulle ei oo vieläkään. Itse vaihdoin eri lukioon ja päivälukiosta vielä aikuislukioon ja nyt pähkään mikä musta tulee isona. Töitä oon tehnyt kyllä ja nykysinkin vakityössä eli ei se oo estänyt sitäkään.

 

Toki mä myös koen saaneeni ihan mielettömästi vahvistusta itsetunnolle Steiner-koulussa, sillä luokkamuotoisessa ja pienessä koulussa ei ainakaan sillon ollu niiin paljoa kiusaamista ja niihin oli helpompi ehkä puuttua. Toki sitä oli ja mitä joiltain luokilta kuulin, niin ei se aina loppunutkaan (tosin eipä välttämättä opettaja tiennyt).

Yhtä lailla voi siis tulla vastoinkäymisiäkin kuin tavan koulussa, mutta oma MIELIKUVA asiasta on, että Steiner-koulu on pehmeempi opetuspaikka.

 

Se, että kenelle Steiner-koulu sitten sopii, onkin ehkä hankalampi tietää. Ainakin omasta mielestäni.

 

Syy, miksi "puolustelen" Steiner-koulua, on se, etten kauheesti suosittelis sitä että toisten kokemusten perusteella koulu määritellään huonoksi ja olemattomaksi vaihtoehdoksi.

Jos kiinnostaa Steiner-koulu, niin ensisijaisesti tutkisin netistä mitä niitä kouluvaihtoehtoja on, olisin yhteydessä kouluun ja tiedustelisin asioista ja kävisin myös tutustumassa.

 

Se, että jollain on jostain tietystä koulusta tietynlainen kokemus ja kuva, ei tarkota, että se olisi jollekin toisellle myös sitä. Pätee niin negatiiviseen kuin positiiviseen kokemukseen.

 

Itse olin Helsingissä Elias-koulussa vuodet 1992-2001 ja nämä kokemukset poihjaa tiettykin siihen aikaan ja paikkaan.

Kirjotus oli varmasti todella epäselvä ja poukkoileva (pahottelut jos on kovin kirjotusvirheitä), mutta vastaan kyllä lisää, jos jotain tulee mieleen...

 

 

:lipsrsealed: Anerina

Edited by Anerina

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lisään sen verran, että oon pitkälti sitä mieltä, että mikäli on todella lahjakas jossain aineessa ja erittäinkin kiinnostunut, niin sitä voi kyllä harrastaa myös vapaa-ajalla tai hakeutua aineeseen suunnattuun kouluun esim. musiikkikoulu/-luokka tjsp.

En koe, että koululla ku koululla tulee olla välineet ja mahdollisuus erityisen lahjakkaan oppilaan lisäopetukseen. Toki lisätehtäviä voi olla tjsp. mutta yleisesti opetuksen tulis olla opintosuunnitelman ja luokan yleisen tason mukaista ilman hidastamista tai nopeuttamista sen mukaan, jos joku on jompaa kumpaa ääripäätä.

 

Paljon siis painotan myös kodissa tapahtuvaa työtä, mistä itse olen jäänyt tietyllä lailla paitsi.

 

Meillä oli pari historiasta todella vahvasti kiinnostunutta ja ne ties varmaan jo ala-asteella enemmän ku mä ikinä opinkaan ko. aineesta. Ne luki siitä myös kotona ja kerto paljon asioita luokassa yhteisesti jne.

Eli en näe, että varsinaisen oppimisen ja oppimismahdollisuuden tulee rajottua kouluun. Toki koulun ei tule sitä kiinnostusta ja mahdollista luovuutta johonkin aineeseen tukahduttaa, mutta sitä en ainakaan meillä koe tapahtuneen vaan meillä myös opettajia innosti se, miten oppilaat oli jostain asioista tietoisia ja kiinnostuneita.

 

Jooh, ehkä mä nyt hiljenen. :girl_haha:

 

 

:lipsrsealed: Anerina

Edited by Anerina

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä tosiaan oli vielä 5. luokalla useampi oppilas, joka ei osannut lukea eikä kirjoittaa - tietty ihanaa että saavat "edetä rauhassa ja omaan tahtiin", mutta toisaalta kyllä nämä oppilaat hidastivat muiden opetusta ja vastaavasti voi miettiä, miten vaikeaa on kuroa kiinni tasoeroa sitten tulevaisuudessa.

 

Omat kokemukset pohjaa ihan samalle ajanjaksolle kuin Anerinan, ja tässä muutama "poikkeavuus" peruskouluun verrattuna opetussuunnitelmasta (silloinen, varmasti muuttunut vuosien saatossa).

- Ekalla luokalla opetellaan isot kirjaimet, tokalla pienet, kolmas luokka kirjoitettiin pelkästään vanhanaikaista kaunokirjoitusta SULKAKYNÄLLÄ ja MUSTEELLA (I kid you not). Eipä siinä mitään, mulla on ainakin todella kaunis käsiala.

- Neljännellä luokalla yksi "jakso" keskittyi kokonaan Helsingin syntyhistoriaan, yksi jakso Raamattuun (ja tämän jakson kävivät kaikki uskontokunnasta riippumatta). Eli esim. Raamattuun liittyvää opetusta oli useamman kuukauden ajan n. 3 h per päivä. Samalla tavalla käytiin läpi myös mm. Kalevalaa.

 

Anerinan käymä Elias-koulu on hieman erillinen yksikkö, Helsingin "muut" Steinerithan ovat aika isoja (mun luokkakoot ovat olleet molempien paikkakuntien Steinereissä 32 ja 35 oppilasta, eli mitään pientä kyläkoulua niistä ei saa tekemälläkään). Vanhemmilta vaaditaan paljon osallistumista kouluasioihin, etenkin leipomista ja talkootyötä yms. Monet siitä pitävätkin, ja lapsethan nauttivat esim. Mikael-juhlista yms. Omat vanhempani eivät kauheasti arvostaneet, kun sunnuntaisin saatettiin soitella että mikseivät ole mukana askartelemassa myyjäisiä varten tms.

 

Mun negatiivinen näkemys johtuu myös siitä, että oma luokanopettaja oli aivan ihmishirviö (ja opettaa valitettavasti vieläkin), ja luokalta lähti ainakin 10 ihmistä muutamassa vuodessa jouduttuaan systemaattisesti opettajan kiusaamaksi. Koulu ei tähän puuttunut, vaikka ongelma tiedostettiin - opettajaa haastettiin oppilaiden vanhempien toimesta myös käräjille.

Peruskoulussa taas oli pienempi ryhmä, parempi opetus ja parempi yhteishenki. Tämähän on taas täysin yksilöllistä, kaikki on valitettavasti tuurista kiinni.

 

Lukion tasosta en osaa sanoa, koska en Steiner-lukiota käynyt - sisäänpääsemiseen vaadittava keskiarvo on melko matala, ja lukiohan käydään lähes poikkeuksetta neljässä vuodessa (vrt. "normilukion" standardisuoritus on 3 v). Ja toisaalta nyt yliopistossa ei kukaan ole yo-papereiden perään kysellyt, joten niiden merkitys loppuelämälle ei välttämättä ole kovin järisyttävä.

 

Mutta Anerina on oikeassa siinä, että muutaman ihmisen kokemuksen perusteella on vaikea arvioida kelle sopii ja kenelle ei. Kuitenkin itse oma lähtökohta on, että valtion tarjoama ilmainen koulutus on parempaa - mutta mielipide-erojahan nämä ovat. Onneksi koulu ei kestä kovin kauaa. :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Uskomattomia kokemuksia koulusta Armiksella - oli siis kyse Steinerista tai mistä vain, tuollaista ei toivottavasti enää ainakaan kovin useassa koulussa ole. "Uskonto on vahvasti esillä Steiner-koulussa, jossa me elämänkatsomustiedon opiskelijat saimme kuulla usein olevamme pakanoita jne." ---

miten voi olla mahdollista... huh. Mukava lukea kuitenkin erilaisia kokemuksia, itseänikin on Steiner kiinnostanut kovasti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä tais viimeset oppia lukemaan 3. luokalla eli se ei kauheemmin mun mielestä hidastanut oppimistahtia. Mä luin jollakin tapaa jo kouluun mennessä.

Ainut, missä se ehkä näky, oli lukutehtävä kun luettiin kirjaa vuorotellen. Kirjaa sai lukea omalta paikalta tai edessä, oman taidon ja tahdin mukaan. En muista oliko tuo pakollista, jos ei vielä osannut lukea sujuvasti tai ylipäätään arkaili. Joka tapauksessa siinä kyllä opettaja sitten auttoi ja tuki, jos jotain sanaa ei osannut.

 

Ala-asteluokilla opetus oli muutenkin hyvin riippumatonta lukutaidosta. Oli paljon loru- ja laululeikkejä aamusta (eli ns. aamunavaus), piirtämistä satuihin pohjautuen, harjoteltiin kirjaimia ja aineopintoina oli tietysti reaaliaineet, mutta niistä ei oo muistikuvaa.

Työskentelytavoista muuten sen verran, että ainakaan meillä ei ollu puukyniä eikä lyijykyniä käytössä ennen 4. luokkaa. Käytettiin vahaliituja niin ns. palikkamuodossa kuin liitumuodossakin. 3. luokalla tuli meille myös mustekynät, mutta ne oli kyllä ihan patruunalliset eli ei tarvinnu kastaa musteeseen. Niillä sitten harjoiteltiin kaunokirjoitus ja kirjotettiinkin vihkoihin tekstit.

 

Mulla on tallessa Steiner-kouluajalta luokkien 1-9 vihkoja piirustuksista ja saduista yms. jos joku haluaa kuvia nähdä. :girl_haha: Vannotan, etten oo koskaan ollu hyvä piirtäjä enkä myöskään sellaiseksi oppinut. Pääasia oli, että yritti ja teki omien taitojen mukaan.

Aikataulullisesti en lupaa millon ehdin ottamaan kuvia, kun laatikko on jossain varaston perukoilla... Mut olemassa kyllä.

 

Myöskin meillä oli jonain vuonna ihan oma jaksonsa Helsingin historiaa. Se oli musta kyllä hurjan mielenkiintosta (sen, mitä historista ylipäätään kouluaikana "kiinnostuin") ja vierailtiin mm. Sederholmin talossa jne. Eli oppiminen on myös toiminnallista. Raamatun historiaa ei kyllä ollu erikseen... Ainoastaan uskontoa sen 1(?) tunti viikossa.

Kaikkiaan opiskelu ja opettaminen oli myös itsenäiseen työskentelyyn kannustavaa ja tietyllä tavalla odotettiin, että itse myös etsittiin tietoa, jos oli tarve.

 

Elias-koulu on joo ihan oma koulunsa toki. Koko koulussa (luokat 1-12) on yhteensä n. 350 opiskelijaa eli luokkakoko ois keskimäärin 29 oppilasta. Toki aikoinaan ei ollu jaettu luokkia eli kutakin ikäluokkaa oli yksi luokka. Nykytilannetta en tiedä... Meillä alotti 1. luokalla yli 30 oppilasta, mutta niistä kyllä osa lähti jo ekalla luokalla ja pysyvämpi koko tais olla jotain reilu 20 oppilasta meidän luokalla sen mun opiskeluajan.

 

Vanhempaintoiminta tosiaan oli ainakin tuolloin aktiivista. Me vietettiin mm. myyjäisissä yleensä molemmat päivät ja täytyy sanoa, että ainakin itse viihdyin lapsenakin suuresti. Oli kaikenlaista toimintaa ja aktiviteettia. Ja koulun rappusia oli kiva juoksennella...

Enkä tiedä, että meillä oltais soiteltu peräänkään, jos ei osallistunut johonkin. Toki se ajatus on, että kaikki toimii yhteisesti ja koska me oltiin yleensä aika aktiivisesti mukana, ni ei meille soiteltu.

Mutta en toki näe sitä mahdottomuutena, että noin toimittais. Se oli tuolloin ainakin niin ryhmätoiminnallista, että odotettiin osallistumista.

 

Ja tosiaan koska nää on niin henkilökohtasia kokemuksia ja kouluissa on suuresti eroja, niin kannattaa oman lähialueen Steinereihin tutustua. Mulle on jäänyt hyvä mieli, mutta enhän mä tiedä esim. muista luokkalaisistani ovatko samoilla ajatuksilla.

Kuten Armis tuossa totesi, ni taitaa vähän koko koulumaailma olla tuurista kiinni, että sikäli on loppuen lopuks vähän hakuammuntaa. Enkä ihmettele, että on jääny negatiivinen tunne noista Armiksen kokemuksista, sillä varmasti itse kullekin jäis. Omasta kokemuksesta noi on hyvinkin kaukana.

 

Itse kaipaisin jonkinlaista tavan peruskoulun ja Steiner-koulun risteytystä. Steiner-koulussa on paljon hyvää perustoiminnassa ja oppilaisiin suhtautumisessa, mutta se ei sovellu kaikille ja on siellä monia ylimääräisiäkin asioita, kun on taidepainotteinen (jos siis ei ole sen luonteinen lapsi, että se sopii). Tavan peruskoulussa on varmasti myös paljon hyviä asioita, mutta itselleni siitä on valitettavasti jäänyt hyvinkin kylmä ja tuloskeskeinen mielikuva. Eli että opetuksessa alotetaan tehokkuusputkeen tähtääminen jo 1. luokalta.

Todellisuutta en tiedä ja ajankohtainen tää aihe on vasta usemman vuoden kuluttua...

 

 

:lipsrsealed: Anerina

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä osasin 5-vuotiaasta lähtien lukea, kirjoittaa ja laskea (yhteen- ja vähennyslaskut). Niinpä koulun (tavallisen peruskoulun, siis) ensimmäiset vuodet olivat minulle tylsiä ja opin sen asenteen, että koulussa voi tunneilla itsekseen puuhailla omia juttuja ja mennä siitä, mistä aita on matalin. En haluaisi (sitten joskus) omalle lapselle samanlaista kokemusta ja siksi olen kiinnostunut vaihtoehdoista tavalliselle peruskoululle. Steiner-koulussa on varmasti paljon hyvää, mutta kuulosta siltä, että kaipaamaani tarkoitukseen se ei sovi. (Omalla kohdallani tämä on tosiaan hypoteettista pohdiskelua, lapsenihan voi olla aivan erilainen kuin itse olin.)

 

On silti hirveän mielenkiintoista kuulla ihmisten omia kokemuksia aiheesta. Steiner-pedagogia poikkeaa kuitenkin aika paljon (sekä hyvässä että pahassa?) julkisten koulujen linjauksista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuosta tylsistymisestä tuli mieleen, että isoveljeni tylsistyi tunneilla aikoinaan (oisko ollu kolmatta luokkaa) ja täten häiriköi. Hänet siirrettiin luokkaa ylemmäksi ja rauhottui kummasti. Kävi siis samaa koulua kuin minä.

En tiedä isoveljeni osalta oliko lahjakkuudesta kyse vai mistä, mutta ei malttanu keskittyä ja oli vähän sitten villimmän puoleinen luokassa. Myöskään en muista miten asia eteni, koska olin tietty itse nuorempi, mutta tosiaan kolmannella ollessaan siirtyi neloselle ja siellä rauhottui, kun oli vanhempien oppilaiden seurassa ja opinnotkin oli haasteellisempia. Ei mun velikään mikään kouluorientoitunut varsinaisesti ole ollut, mutta tuolloin malttoi paremmin.

Tämä oli toki kultaista 90-luvun alkupuoliskoa...

 

Eroa opetuksessa on kyllä tavan peruskouluun ja jos on audio-visuaalinen (tai vain toista) oppija, niin Steiner-koulu ei välttämättä ole se paras. Steinerin opetusmetodit taitaa tosin loppuen lopuksi tukea kaikkea, sillä tunneilla kerrotaan ja keskustellaan ja luetaan ja niiden perusteella itse tehdään tekstejä ja itselleen tavallaan oppimateriaali siihen kirjotusmuotoon, mistä itse oppii. Toki opettaja tarkistaa tekstit.

 

Tyylillisesti sitten tuo kinesteettinen painotus voi rajata joitain pois sekä tietysti taideaineiden ja sen nivoutuminen lähes kaikkeen oppimiseen tekee sen, ettei se kaikille sovellu. Sekä jo ihan opintosuunnitelma sekä se Steiner-pedagogiikka.

 

Mä itse pidän Steiner-kouluaihetta aina mielenkiintoisena, koska monilla on valitettavasti ihan kummallisiakin käsityksiä ko. oppilaitoksesta.

Eikä se oo ihme, sillä kyllähän niistä kouluista välillä vähän villejä huhuja liikkuu. Valitettavan usein myös oon törmännyt ihan siihenkin, että Steiner-koulun oppilaiden ajatellaan olevan jotenkin vajaita, tosiaan hitaita oppimaan ja muutenkin vähän "outoja". Itsestäni toki en mee ton outouden suhteen takuuseen, mutta kyllä siellä ihan tavan kansalaisia kasvatetaan ja opetetaan. :girl_wink:

 

 

:lipsrsealed: Anerina

Share this post


Link to post
Share on other sites

Opin myös kirjoittamaan ja lukemaan 5-vuotiaana, eli ensimmäiset 3 v jolloin koulussa ei juuri luettu vaan harjoiteltiin kirjaimia pääasiassa oli turhauttavaa aikaa. Steinerissä ei minun aikanani myöskään harjoiteltu tavuttamista - ei sillä että olisin sitä kauheasti kaivannutkaan.

 

Mutta totta on myös, että mitään yleistyksiä ei "Steiner-lapsista" voi tehdä. Vanhoista luokkakavereistani on pikaisen Facebook-tutkailun perusteella tullut lääkäri, väitöskirjatutkija, BB-julkkis, tähtiurheilija, taksikuski ja sitä rataa, eli koulu ei sen enempää välttämättä rajoita tai mahdollista oli se peruskoulu tai Steiner.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on kokemusta Steiner-pedagogiikasta vain päiväkotimaailmasta, kuopukseni kun käy nyt ensimmäistä vuotta Steiner-päiväkotia, ja olemme olleet todella tyytyväisiä päiväkodin vaihtoon! Ehkä näistä kokemuksista nyt tähän viestini alkuun vähän... Normipäiväkodissa tätä hitaastilämpiävää ja nurkassa ujostelevaa pojanjörrikkää ei saatu yhteisiin laululeikkeihin mukaan sitten millään, koska työntekijät eivät osanneet lähestyä häntä oikealla tavalla, vaan koettivat pakottamisen kautta osallistaa lapsen, kuitenkaan koskaan tässä onnistumatta. Steiner-päiväkodissa poikaani taas suhtauduttiin hyväksyvämmin, hänen annettiin edetä omassa tahdissaan ja kas - parissa kuukaudessa pojasta kuoriutui se iloinen, aurinkoinen, huolettomana puuhaileva poika, joka hän sisimmässään on aina ollutkin. Hän pystyi voittamaan estoisuutensa, kun osaavat hoitajat suhtautuivat häneen juuri oikein: jämptisti, turvaa antavasti, mutta hyväksyvästi, ja pojan oman temperamentin huomioiden. Päiväkodilta alkoi tulla aivan loistavaa palautetta siitä, kuinka meidän poika on nykyisin ryhmässä se aurinko, joka huolehtii siitä, että kaikki otetaan leikkeihin mukaan, eikä hän itse koskaan kiusaa ketään. Näiden 7 kuukauden aikana pojassani on tapahtunut aivan valtava muutos avoimempaan ja tasapainoisempaan suuntaan ja mä annan tästä kyllä isot kiitokset päiväkodin suuntaan! Siellä käydessä oma olokin aina jotenkin rauhoittuu, kun se ympäristö ja henkilökunta kokonaisuutena on monin verroin harmonisempi kuin tavallisen päiväkodin päivät koskaan. Lapsiin suhtaudutaan yksilöinä, joille puhutaan fiksusti, asiallisesti ja empaattisesti. Tavallisen päiväkodin puolella kuuli lähinnä joko lässytystä tai tiuskintaa...

 

Poikani on jonossa Steiner-kouluunkin, jonka eskarin hän aloittaa ensi syksynä. Mun monien kavereitten lapset ovat tuota samaa koulua käyneet ja sekä vanhemmat että lapset ovat pääsääntöisesti tykänneet kyseisestä koulusta todella paljon. Ainoat kuulemani harmistuksen aiheet ovat liittyneet juuri tuohon uskontokasvatukseen, kun koululaisen vanhempien uskonnottomuutta ei olla hyväksytty. Mutta hirmuisesti on kiinni siitä luokanvalvojasta, joka kohdalle osuu. Osa Steiner-opettajista ovat liberaalimpia näissä uskontokysymyksissä ja suhtautuvat et-oppilaaseen tasaveroisesti muitten kanssa. Meidän perheessä ei kuuluta kirkkoon ja esikoiseni saa normaaliperuskoulussa et-opetusta, mutten ole kieltänyt lapsiltani osallistumista esim. päiväkotien juhliin tai koulun joulukirkkoretkiin, jos ovat halunneet. Tulisin kyllä puuttumaan asioihin, mikäli lasteni kirkkoon kuulumattomuuteen suhtauduttaisiin tuomitsevasti. Mä oon sellainen, että mielelläni teen yhteistyötä päiväkodin ja koulun kanssa, jos se vaan omien aikataulujen puitteissa suinkin on mahdollista. On hienoa päästä vaikuttamaan päiväkodin/koulun toimintaan aivan konkreettisella tasolla sekä osallistumaan moniin iltamiin/juhliinkeskustelutilaisuuksiin. Kasvaahan lapseni tuossa paikassa kolmasosan jokaisesta arkivuorokaudestansa!

 

Esikoiseni käy normaalikoulua erityisopetuksessa, eikä hänelle Steiner-pedagogiikka varmaankaan sopisi sitten ollenkaan. Hän on erittäin lahjakas ja hyvin tieteellisesti suuntautunut tyttö, joka rakastaa oppikirjoja, kirjojen ulkoa oppimista, pitkien kirjojen lukemista (on osannut lukea 5-vuotiaasta asti), kirjoittamista jne. ja autistisena hän myös tarvitsee erittäin selkeän struktuurin ympärilleen, hyvin ennakoitavissa olevan kaavan oppitunnin ohjelmasta, erittäin selvät säännöt kaikessa, mahdollisimman jäsennellyn opetusmateriaalin. Jo ennen hänen kouluunmenoaan oli jo monta vuotta selvillä, ettemme tulisi häntä Steiner-kouluun laittamaan. Ja tuolla normaalikoulun erityisluokalla onkin mennyt ihan mielettömän upeasti tytöllä. (Hänen kohdallaan siis noudatetaan normaalia peruskoulun opetussuunnitelmaa, mutta hän tarvitsee ohjausta ja ennakointia, jotta esim. pysyisi paikoillaan pulpetissa, eikä tulisi levottomaksi. Tyttö tuo kotiin täysiä pisteitä kokeista, nauttii koulusta ja opiskelusta aivan suunnattomasti ja käy koulua selkeästi juuri oikeassa paikassa. Sen lisäksi, että ekaluokan opelta on saanut erilaisia lisävihkoja tehtäväkseen sillä välin kun luokkakaverit opettelevat lukemista, kotioloissa tyttö nyt seitsenvuotiaana lukee mm. mikrobiologian ja kasvatuspsykologian teoksia. Opettajansa sanoin: "Tästä tytöstä tulee vielä jotain suurta!") Mutta lapsia on niin erilaisia...

 

Steinerin oppilaaksi sopii käsittääkseni parhaiten juuri sellainen kinesteettinen oppija, joka kaipaa luovuuden vaalimista enemmän kuin valtavaa määrää ulkoa opittavaa faktatietoa. En usko, että oisin pojalleni millään lailla huonompia eväitä tarjoamassa valitsemalla hänen koulukseen Steinerin. Hän sopinee temperamentiltaan tuollaiseen ympäristöön, jossa tehdään paljon itse ja jossa kyllä opitaan ne tärkeät oppimäärän mukaiset asiat, mutta vähän enempi omassa tahdissa/rytmissä ehkä. Mun on oikeastaan vaikea kuvitella poikaani tavalliseen peruskouluun, kun olen nähnyt miten hyvää Steiner-pedagoginen kasvatus on hänelle tehnyt. Hänen parhaat puolensa, joiden olemassaolon olemme toki tiedostaneet jo hänen vauva-ajastaan asti, ovat ikään kuin päässeet puhkeamaan kukkaan siellä päiväkodin taitavassa ohjauksessa ja hänelle sopivassa rauhallisessa ilmapiirissä. Poikanikin on oppinut kirjaimet varhain, ja pidän häntä todella fiksuna tyyppinä joka osaa esittää hyviä kysymyksiä ja jonka kanssa voi käydä kiinnostavia keskusteluja, mutta hän ei ole esim. eri tieteenalojen faktatietojen oppimisen suhteen samalla lailla tiedonjanoinen kuin isosiskonsa, vaan hänelle varmaankin sopii juuri tuo tekemisen tahtiin oppiminen ja kinesteettinen meininki kaiken kaikkiaan. Se, että saa olla vähän pidempään lapsi. Voin vain toivoa, että poikani kohdalle osuisi Steinerissa hyvä ja avarakatseinen opettaja, joka hyväksyisi uskonnottomuutemme. Ihan yhtä lailla toivon, ettei tyttärenikään kohdalle tuolla normikoulupuolella koskaan osuisi ketään ikävää opea...

 

Itselläni on todella huonot kokemukset normiperuskoulumaailmasta, vaikka ns. mallioppilas olinkin. En milloinkaan kokenut sopivani siihen maailmaan, voin pahoin joka päivä, ja koin eläväni keskellä painajaista koko sen 9 vuotta (oikeastaan vielä lukiossakin), siitä huolimatta että toin kotiin kiitettäviä arvosanoja ja minua pidettiin kilttinä oppilaana. Melkein jokainen opettajan normikoulussa oli jotenkin pelottava, epäreilu tai kummallinen, eikä juuri kukaan heistä puuttunut koulukiusaamistilanteisiin, vaan saattoi jopa osallistua niihin itsekin. Minulla on tietysti voinut käydä vain huono tuuri. Luulen että näitä ei-niin-kiittäviä ja kiittäviä kokemuksia löytyy niin tavallisen peruskoulun käyneiltä kuin sieltä Steinerin puoleltakin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Piti tulla kommentoimaan että alunperin "jouduin" Steiner-tielle koska tavan päiväkodissa sain hankalan ja pikkuvanhan lapsen leiman, koska olin melko asenteellinen muksu (ainoa lapsi, kuljin paljon vanhempieni mukana aikuisten menoissa ja varmasti olin ärsyttävä kyseenalaistaja ja kapinoija jo 4-vuotiaana). Sen sijaan Steiner-päiväkodissa ja esikoulussa viihdyin todella hyvin ja voisin oman lapsenikin laittaa sinne; meillä ainakin Steiner-päiväkodissa oltiin kuin "kotona", eli kaikki osallistuivat siivoukseen (siis me silitimme verhoja ja lakanoita 5-vuotiaana) ja touhuttiin paljon käsillä (sanoisin että vähän haastavampia juttuja kuin tavan päiväkodissa) ja luettiin tarinoita ja käytiin todella paljon esim. nukketeatteria katsomassa. Lapsille annettiin aika paljon vastuuta, mikä oli mielestäni hyvä asia.

 

Kiva kuulla/lukea erilaisia kokemuksia ko. koulusta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Opetin puolisen vuotta musiikkia Steiner-koulussa ja miehelle sanoin silloin, että meidän lapset eivät sinne sitten mene.

Ihme hihhulitoimintaa minusta. Sori vaan kaikille.

 

Minulle sanottiin heti ekana päivänä, että hengellisiä lauluja ei sitten tarvitse laulattaa, joten minusta tuo uskonnon korostaminen tuntuu kummalliselta, kun en siihen törmännyt kertaakaan puolen vuoden aikana.

 

Ruokarukouksen tilalla oli sellainen pitkä runo, jossa ei mainittu sanaakaan Jeesuksesta eikä siinä ollut muutakaan hengellistä.

 

Olin säestämässä eurytmiaa ja sen opettaja oli todella tiukka, jos olisin ollut oppilas olisin varmasti pelännyt häntä, nytkin harjoittelin niitä kappaleita ihan simona, kun en osannut tulkita niitä ikinä oikein (vaikka siis ammattimuusikko mukamas olenkin)

Lukiolaiset suorastaan vihasivat eurytmiaa ja sen takia moni vaihtoikin koulua. Lisäksi siellä soitettiin sitä huilua(en muista sen nimeä) ja voi niitä montaa poikaparkaa kenelle se oli todella hankalaa. Mutta pakko oli yrittää muiden mukana, sitä huilua kun soitettiin vähän joka tunnilla, ei pelkästään musiikkitunnilla.

 

Lisäksi tuolla paikkakunnalla oli tapana dumbata kaikki ongelmalliset nuoret Steiner-kouluun, joka oli minusta aivan väärä päätös. Eräskin poika kertoi että se oli kolmas koulu puolen vuoden sisään, onko sellainen pompottelukaan sitten hyvä asia?

Lisäksi sinne kouluun oli laitettu myös sellaisia lapsia joiden olisi varmasti ollut parempi olla tavallisen koulun erityisluokalla kuten tuossa poimulehden tapauksessa. Yleensä ne lapset, joista opettajat varoittivat minua, olivat musiikin tunnilla niitä kilteimpiä. Ehkä olin sitten avoimempi heitä kohtaan ja annoin heille enemmän aikaa ja tilaa ihan huomaamattani enkä ajatellut sen kummemmin. Muutenkin minua ärsyttää suunnattomasti tuollainen luokittelu, vaikka ymmärrän sen että onhan lapsilla erityistarpeita, musiikin tunnilla ainakin toimi ihan hyvin tämä ajattelumalli, että kaikki ovat samalla viivalla ja kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet saada osallistua musiikin opiskeluun omista taidoista tai rajoitteista riippumatta.

 

Tuolla koulussa todellakin huomasin sen, että minulle ei sovi yksi tietty tyyli, vaan haluan pitää ovet auki kaikelle, ymmärtääköhän tuosta yhtään mitään. :grin:

Tykkään siis opettaa monella eri tavalla, koska jokainen lapsi ja aikuinenkin on erilainen, joten täytyy kokeilla montaa eri tapaa, että löytäisi sen oikean oppimismuodon jokaiselle. Toiset oppivat parhaiten lukemalla nuotista, toiset korvakuulolta, toiset mallin mukaan. Ja lisäksi yritetään kokeilla näitä kaikkia tapoja. Koska kirjoja ei ollut musiikin opettaminen oli aika vaikeaa ilman kirjoja, ja moni musiikillinen asia oli aivan vieras vielä 6-luokkalaisillekin, sellaiset asiat jotka normaalisti osataan jo 3-luokalla. Oppilaat olivat aika turhautuneita, kun piti opiskella nuotteja ihan alusta lähtien, heillä oli ollut joku venäläinen opettaja, joka ei ollut niitä opettanut, mutta pakko niitä oli opettaa, koska se oli opetussuunnitelmassa.

 

Päiväkoti ja eskari voisivat ollakin paremmat, mutta kyllä meidän tuppukylän päiväkodissakin on hyvä olla meidän lasten. Esikoinen oli hiljainen ja arka, mutta päiväkodin aloituksen jälkeen hänestä on tullut todella reipas nuori neiti ja pienempikin on pärjännyt päiväkodissa todella hyvin.

Meidän lapset tarvitsevat rajoja, ja niitä ei ainakaan tarpeeksi ollut tuossa Steinerkoulussa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

On jäänyt mielikuva varsinaisesta apukoulusta, samaa mieltä on rakas siippani, joka opettaa amiskan puolella, ja jolla myös steinertaustaisia opiskelijoita ollut. Lisäksi ainoat tuntemani steinerilaset on tukeneet kyllä tuota mielikuvaa. Sanottakoon, että en tunne montaa, eli ei ole kovin vertailukelpoinen otanta tämä. :grin: Mutta omat lapset ei mene, todellakaan. Montessori-päiväkotiin ja eskariin sen sijaan voisin mielelläni laittaa aikanaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lueskelin uskontojen uhrien tuki-sivuilta juttuja teosofiasta ja Steinerin antroposofiasta. huh huh... Eipä taida olla Raamatun Jeesuksen kanssa mitään tekemistä tuolla filosofialla... http://www.uskontojenuhrientuki.fi/uskonyhteisot/synkretistiset-yhteisot/84-teosofia-ja-rudolf-steinerin-antroposofia?start=2

Siks jotenkin hämää joidenkin ihmisten käsitys Steiner-koulun kristillisyydestä. En tiedä, miten tuo maailmankuva näkyy käytännön opetuksessa, mutta...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Heippa, ihan nopeasti kommentoin etta kavin Helsingissa Steineria luokat 1-9ja vaihdoin sitten Ressuun omasta tahdostani. Mitaan traumoja mulle ei ole jaanyt, jos olisi Steiner-koulu jossain lahella niin voisin miettia laittavani oman lapsen sinne.

Steiner-koulut on varmaan aina jakaneet mielipiteita. Mut ilmoitettiin aikanaan sinne juuri peruskoulu-uudistuksen aikoihin, silla mun vanhemmat halusivat laittaa mut jonnekin muualle kuin peruskouluun. He eivat siis taysin allekirjoittaneet kaikkea Steineriin liittyvaa, mutta katsoivat etta se oli varteenotettava vaihtoehto peruskoululle.

Eurytmia tietty tuntui teinina todella oudolle, mutta muuten nautin taideaineista, naytelmista, luokan kanssa yhteenkuuluvuden tunteesta jne. Koska tosiaan sama opettaja opettaa alaluokan aineet, niin voi tietenkin tulla ongelmia jos persoonallisuudet ei sovi yhteen. Meilla oli varsin persoonallinen opettaja, mutta paa-asiassa siita on hyvia muistoja. Mulle sopi jaksoissa oppiminen, ja esim. monet tavalliset lukiothan ovat nykyisin jaksomuotoisia.

Itse taisin oppia lukemaan aika myohaan, mutta silla ei ole ollut mitaan negatiivista merkitysta elamaani. Lahinna ehka nyt mietin taalla Englannissa jossa lapset menee kouluun 4-vuotiaina, etta mika kiire siina on? Kylla varmasti ehtii lukea ja laskea yms elamassa. En muutenkaan muista etta oltaisiin edetty hitaasti hitaampien mukaan...

Vaihto lukioon multa sujui hyvin enka tuntenut olevani mitenkaan perassa, varsinkin kun kaikki lukiokurssit alkoi jonkunlaisella kertauksella. Steinerin luokkakaverini (jotka kavivat siella myos lukion) ovat kasittaakseni menestyneet mukavasti elamassaan ja heita tyoskentelee mm arkkitehteina jne.

 

Kuten Anerina ylempana sanoi, etta jos on kiinnostunut Steinerista niin kannattaa ottaa yhteytta ja menna tutustumaan.

 

Jatkan viela... Peruskoulusta Suomessa mulla ei ole kokemusta joten en tieda siita, mutta mun mielesta Steiner-koulu opetti myos muita taitoja kuin varsinaisia lukuaineita. Eli sosiaalisuutta, itsetuntoa, myotatuntoa, analyyttisyyta, rohkeutta jne. Muistan kylla 1-3 luokan aikana kun kavereilla oli kirjat yms ja meilla niita ei ollut, tunsin oloni ulkopuoliseksi. Mulle lopulta ostettiin kotiin matikan kirjoja etta sain tehda tehtavia :grin:

Edited by Annick

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua kiinnostaisi myös kuulla Turun Steiner-koulusta kokemuksia. Tytär on nyt tokalla ja harkitsemme koulunvaihtoa. Tavis peruskoulusta siis nyt huonoja kokemuksia, tosin johtuu pelkästään opettajasta tässä tapauksessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0