koran_

Mieleenpainuvin imetyskokemuksesi

26 posts in this topic

Eräällä toisella foorumilla oli tällainen ketju missä ihmiset kertoivat jos jonkinlaisia imetyskokemuksiaan, olivat ne sitten -10 asteen pakkasessa suoritettu imetys kesken lenkin tai Ikean sohvalla rentoutuen kahden muun lapsen kiljuessa vieressä, kerro se täällä!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itselläni ei nyt ole imetystä takana kuin vasta 3kk mutta tähän saakka mieleenpainuvin kokemus oli se ihan ensimmäinen kerta kun olin heräämössä vielä ja lapsi tuotiin rinnalle ihan hetkeksi vain. Se tunne kun lapsi tarrasi kiinni ja mä ihan hätkähdin että tältäkö se tuntuu? Kokemus oli ihana eikä varmaan unohdu ikinä!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla taitaa olla mieleenpainuvin imetyshetki tuon toisen tytön ajalta. Neiti taisi silloin olla vajaa 2 kk ja kärsi siis refluksista. Menin entiselle työpaikalleni ostoksille ja tytölle tuli siinä sitten ihan kiljuva nälkä. Tiesin paikat ja menin sitten henkilökunnan tilojen puolelle imettämään. Paikalla ei ollut ketään. Ja kun sain imetettyä, päätti neiti sitten heittää kaikki maidot takaisin itsensä päälle ja mun päälle. Olin siis aivan yltäpäältä oksennetussa maidossa. Ja siinä vaiheessa kiitin ettei paikalla ollut ketään ;) Hyvin vähin äänin siivosin aiheuttamani sotkut ja poistuin paikalta :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä muistan parhaiten sen kerran kun olin Tampereen seudun kk-treffeillä, sain Pilke08:lta kyydin. Paluumatkalla autossa oli kolme lasta istuimineen ja minä istuin takana keskellä, Aune rupesi huutamaan nälkää joten muistin erään tarinan äidistä joka imetti joskus autossa. Ei muuta kun rinta paljaaksi ja tissi tytön suuhun, liikennevaloissa viereen pysähtynyt mies katseli hymyillen toimitusta. Vaikka takki oli valunut eteen suojaksi niin taisi tajuta mitä siinä tehdään :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olin kerran tulossa toiselta paikkakunnalta kaverin luota junalla kotipaikkakunnalle pojan kanssa, oli silloin n.8,5kk. Koska kyseessä oli taajamajuna niin vaunut oli pidettävä junan eteisessä - siis siinä missä leimataan liput laitteessa ja ihmiset tulee ja menee sisään ja ulos. Vaunut oli siinä sopivassa kolossa parkissa ja mä istuin pienellä penkillä vieressä. Ei mennyt kauaa kun pojalla iski nälkä joten ei mun auttanut muu kuin ottaa poika rinnalle siinä paikassa kun juna oli ihan täysi. Oli mulla kaulahuivi siinä suojana mutta kyllä kovin moni sisääntuleva ja poistuva matkustaja katsoi meitä siinä syöttöpuuhissa. :D Mulla ei kuitenkaan missään vaiheessa ollut kiusallinen tai nolostunut olo, mähän ruokin vain oman lapseni siinä nälän tullen. :) Mieleen kyllä jäi tuo tapaus.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla taas esikoisen ajoilta on jäänyt mieleen se, kun lähdettiin käymään kaupungilla ja neidille iski nälkä. Menin sitten anopin työpaikalle syöttämään neitiä. Syönnin yhteydessä neiti väänsi melkoiset niskakakat ja kaikki vaatteet kakassa. Ei auttanut muu kuin juosta kauppaan ostamaan uudet vaatteet neidille. :)

 

Onneksi anopin työpaikka on keskustassa joten ei ollut pitkä matka shoppailemaan ja onneksi oli alennusmyynti aika. Ja tuosta tapahtumasta eteenpäin on aina ollut hoitolaukussa vaihtovaatekerta. :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä muistan kun Aukusti oli 9-kk vanha ja lensimme takaisin Suomesta tänne Yhdysvaltoihin. Me saimme siitä heti ovien vierestä ne vähän kivemmat paikat ja rupesin siina imettämään poikaa samalla kun koko loppukoneellinen ihmisiä valui minun ohitseni sinne taakse. Poika ei huolinut mitään suojusta päälle joten siinähän sitten imetettiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ensimmäisenä tulee mieleen ihan tavallinen imetyskerta kotisohvalla pojan ollessa noin kuukauden ikäinen. Oli oppinut juuri edellisenä päivänä hymyilemään ja soi yhden ensimmäisistä hymyistään minulle imetyksen päätteeksi. :wub:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oltiin Ruotsin Pajalassa markkinoilla (iso tapahtuma siellä), ja saatiin hampurilaisravintolassa juuri annokset pöytään, kun pojalla (2kk) tuli hirveä nälkä. No, eipä siinä sitten muu auttanut kuin alkaa imettää ulkopöydässä tien vieressä keskellä markkinahumua (väkeä oli PALJON). Tuuli oli kova, joten mun imetyssuojaksi tarkoitettu harso ei pysynyt paikallaan ollenkaan, joten siinäpä sitten istuin tissi paljaana. Ja yritin hyvin säälittävän näköisenä ja nälkäisenä syödä toisella kädellä hampurilaista (ei onnistunut). :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tyttö oli varmaan vähän reilun kuukauden ikäinen. Mä kävin jossain parin tunnin ajan ja tyttö oli mummonsa kanssa kotona sen aikaa. Maitoa sai pullosta ja sitä kiltisti ottikin. Sitten kuitenkin, kun mä tulin kotiin, tuli tytölle hirmuinen tissinnälkä vaikka oli juuri syönyt. Istuin sohvalle ja tissi vauvan suuhun. Tyttö vähän aikaa imi onnessaan, irroitti sitten otteensa, katsoi mua suoraan silmiin ja hymyili ensimmäisiä kertoja ennen kuin jatkoi taas imemistä. :lipsrsealed: Aivan mahtava "mä tiedän, että oot mun äiti ja mä tykkään susta" hetki.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun ehdottomasti mieleenpainuvin kokemus oli silloin, kun poika oli kuukauden ikäinen. Oli muuten tasan 1kk silloin.. Olin 300km päässä kotoa, ensimmäistä kertaa vauvan kanssa kylässä siskon luona. Kuinka ollakaan mulle tuli migreeni, kohtauslääkkeet oli jäänyt kotiin.. Olihan sitä aika paljon muuta pakattavaa, kun ekaa kertaa lähdin pojan kanssa kaksin noin kauas. Huoh. No minä sitten makasin sohvalla, vedin huppua silmille, olin kalpea kuin lakana (valmiina oksentamaan) ja vauvalle tuli nälkä.. Ei muuta kun poika tissille kainalosta roikkumaan (en voinut pitää mahan päällä, kun oksetti niin pirusti), sisko istui lattialle sohvan viereen ja oli varma et vauva tippuu hetkenä minä hyvänsä.. Näytti kuulemma karulta, kun roikkui siinä tississä kiinni.. Samalla soitin serkulleni, jolla myös migreeni, kun muistin että sillä ollut samoja kohtauslääkkeitä. Puhelu vaan kuullosti siskon korviin vinhalta.. "mitä sul on tarjolla?" "ok, en mä sitä.. onko jotain muuta?" "ok, pääsetkö tuomaan tänne heti?" Näytin ja vaikutin kuulemma siltä kun olisin hankkimassa aineita :girl_crazy:

 

Sain lopulta lääkkeet ja unta kaaliin, sisko hoiti vauvaa.. Mutta imetys oli kyllä kokemus. Muutenkin jostain syystä kaikki imetykset mm. mahataudin aikana on jääny mieleen..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle on tähän mennessä jäänyt mieleen ensimmäinen imetys kotona. Oltiin just tultu kotiin, mä olin ihan hormoneista sekaisin, tottunut sairaalan turvallisiin rutiineihin ja ihan sekaisin että nytkö sitten täällä pitäis pärjätä. Mentiin sitten imettämään, varmaan enemmän itseäni rauhoittaakseni kuin että vauvalla olisi nälkä.

 

Toinen oli sitten automatkalla kun olin kahdestaan vauvan kanssa. Auto bussipysäkille, kuskin penkki taakse, vauva kopasta syliin ja ruokaa nassuun. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ensimmäinen imetys kotona juuri kotiutumisen jälkeen. Vähän sama tunnelma kuin edellisessä vastauksessa, eli hämmentynyt että miten sitä nyt kotona tulisi toimia. Tytölle tuli kova nälkä, äkkiä vaippa pois (vaatteetkin lähti jostain syystä, sitä en muista tarkkaan miksi), uusi vaippa päälle ja kiireen vilkkaa sängylle imettämään peiton alle. Noh tyär väänsi sellaiset kaakat että ei vaippa oikein pitänyt, oli sitten tyttö, sänky ja äitikin ihan kakassa.

Tilanteesta selvittiin ihan nauramisella :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sanoisin, että mieleenpainuvin oli kuopuksen ensimmäinen imetys synnytyssalissa. Esikoinen ei salissa tajunnut tissihommista yhtään mitään, ja olenkin ihmetellyt, että onko ihan oikeasti sellaisia vastasyntyneitä, jotka hakeutuvat heti rinnalle ja alkavat syödä. Kuopuksen synnytys oli nopea. Jonkin aikaa synnytyksen jäkeen kokeilin imettää, ja poika söi 45 minuuttia hyvällä otteella. Siinä oli kyllä aika uskomaton olo, että kuinka tuo nyt tyytyväisenä tuossa imee tissiä, kun juurihan se oli mun mahassa. :girl_pinkglassesf:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Poika oli reilun 2kk kun auton hajoamisen takia, pakon edessä jouduttiin matkustamaan junalla yli 3h matka. Olin aivan paniikissa jo ennen matkaa kun tiesin että vauva on ruokittava reissun aikana. Imetin rintakumilla ja imetystyynyn avulla kotona joten olisihan sen voinut arvata millainen härdelli siitä imetyksestä syntyi kun junassa yrittää imettää. En osannut ottaa hyvää asentoa enkä saanut rintakumia paikoilleen vaan se melken heti lensi kaaressa likaiselle junan lattialle. Olin varannut huivin jolla peittää vähän tilannetta mutta kiemurteleva vauva joka ei osaa syödä ilman rintakumia esti sen käytön. Olin valinnut kohtuullisen rauhallisen paikan junasta jossa imettää ja junamatkan aikana istuin ikkunapaikalla kun eihän kukaan junan liikkeessä ollessa ikkunasta sisään katsele. No enpä ollut ajatellut sitä että se juna tulee asemallekin ja siinä sitten istuin rinta paljaana ikkunapaikalla kun juna pysähtyi ja ihmiset tuntuivat tuijottavan suoraan sisään junan ikkunasta. Vannoin etten ikinä enää junaile vauvan kanssa vaan odotan että tyyppi kasvaa vähän isommaksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mieleenpainuvin imetyskokemukseni oli tytön täyttäessä kuukauden. Sairaalassa ollessa imettäminen onnistui hyvin, mutta kotiin tultua tyttö ei kertakaikkiaan suostunut syömään rintaa kuin tosi satunnaisesti, tyyliin kerran viikossa. Kolme viikkoa pumppasin päivittäin rintamaitoa ja tuon kuukauden rajapyykin kohdalla ajattelin, että nyt saa riittää pumppaamiset, siirrytään kokonaan korvikkeeseen. Tarjosin illalla kuitenkin tottumuksesta rintaa tytölle ja yhtäkkiä se tarttui rintaan kiinni ja alkoi imeä. Oli vähän hämmentävä hetki. Siitä lähtien siis imetys on sujunut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle on jäänyt mieleen tilanne, jossa istun keskellä kävelytietä ja ympärillä vilisee ihmisiä, maalaan katuun auton kuvaa, nautin auringosta ja imetän 1 kk vauvaa samalla :tender: Aivan ihana kesäinen hetki, ekaa kertaa synnytyksen jälkeen mielikin lepäsi 100 %. Täällä siis alkukesästä on perhepuiston viereisellä kävelytiellä maalaustapahtuma ja se on niin kivaa että pakko oli maalata itsekin vaikka lapsillehan tuo on etupäässä tarkoitettu :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla ehkä huvittavin ja mieleenpainuvin oli se, kun oltiin partioleirillä iltanuotiolla. Syötin tytön just ennen nuotiolle lähtöä, mutta kuitenkin sille tuli kamala väsymys ja sitten yliväsymys ja huutoparku johon ei auttanut mikään. Menin sitten sotilastelttaan ja imetin siellä partiolaisten ollessa iltanuotiolla ja meiän äitiysneuvolan terkka vieressä kaverina. :grin: Mikäs siinä.

 

Toinen oli pääsiäisenä kun oltiin mummolassa. Lähettiin pilkille ja tulistelemaan ja neitillä tuli nälkä, siinä sitten nuotiolla takki auki ja ruokaa tytölle.

 

Ja sitten oli ihan hauska viikko sitten partiomessussa, kun yhtäkkiä tuli iltapuuron aika eikä neitin nokan edessä ollutkaan ruokaa. Mentiin sitten sakastin sohvalle imettämään ja sitten muina miehinä takaisin kirkon puolelle. :grin:

 

Lisäys; oon imettänyt myös kaupan parkkipaikalla autossa ja levikkeellä autossa. Parkkipaikalla ihmiset tuijotti aika avoimesti ja sitten käänsi korvat punaisena päät pois kun tajusivat mitä autossa tapahtuu :girl_crazy:

Edited by Ida-Mari

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vappuna oltiin ravintolassa syömässä ja mun piti imettää siinä sitten. Mä menin naisten vessaan kun en siinä toisten syödessä viitsinyt kaivaa tissiä tiskiin.

Vessa oli sellainen, että siellä oli se yksi wc-koppi ja lavuaari siinä "odotustilassa". Mä imetin ensin siellä kopissa pöntöllä istuen mutta pian ovi kävi ja joku halus vessaan. Mä yhdellä kädellä taiteillen tyttö tississä roikkuen siirryin "odotustilan" puolelle. Juuri kun tämä ihminen poistui tuli jo toinen tilalle. Imetin sitten seisaallaan siinä pienessä odotustilassa. Tämä jälkimmäinen "vessakaveri" oli vanhempi nainen joka sanoi vaan nopsaan käyvänsä pissalla, että pääsen sitten istumaan. Sanoin että en mä taida raaskia pantata sitä ainoata vessaa, että mä voin olla tässäkin niin se nainen sanoi niin ihanasti, että mulla on paras syy pantata vessaa vaikka kuinka pitkään :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo ja lisään vielä muuten sen, että oltiin uudenvuoden aikoihin meillä kotona pelaamassa lautapelejä, paikalla oli miehen veli, serkku + tämän poikaystävä ja mun miespuolinen kaveri. Tyttö heräsi syömään ja hain sen sitten siihen pöytään niin mies kysy vähän epäillen että oikeestikko siinä aiot imettää niin sanoin vaan että "no ruokapöytähän tämä on" :grin: Paikallaolijat hörähti kaikki nauramaan ja se mun kaveri sanoi ihanasti että teidän kotihan tämä on, jos jotakin haittaa niin voi kyllä lähteä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä oon imettänyt vähän joka paikassa, molemmat lapset on ollut sellaisia että niitä on helppo imettää ja rauhoittuvat helposti tissille. Lisäksi ollaan tosi paljon liikkeellä koko ajan, joten ruokaa annetaan kun tulee nälkä. Ihan ekojen imetysten (synnytyssalissa esikoinen ja leikkaussalissa keisarileikauksen jälkeen kakkonen) lisäksi mieleenpainuvin on ehkä ollut kun pikkusiskoa imeti Thaimaassa kun oltiin norsusafarilla. Oli lähemmäs 40 astetta lämmintä ja rintarepussa ollut vauva alkoi kitisemään, niin pakkohan sille oli tissiä tarjota. Harva vauva (varsinkaan länsimaalainen) on varmaan norsun selässä tissiä syönut :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ehkä mieleenpainuvinta aikaa oli se, kun imetin meidän 8 kk esikoista sairaalassa. Poika oli vedossa, eli selällään remmeillä kiinni sängyssä, jalat kattoa kohti pystyssä. Ei saa ottaa syliin, ei saa vaihtaa asentoa, selällään sairaalan pinnasängyssä liivillä kiinni keskellä sänkyä. Lääkäri jo sanoi, että tähän loppui sitten teidän imetys, mutta minusta 8 kk oli vielä liian pieni lopettamaan imetyksen seinään ja sinnikkäästi jatkoin imetystä niin, että kumarruin pinnasängyn päälle ja tissit roikkui alaspäin suoraan lapsen suuhun. Tämähän ei tietty ollut mulle ergonomista, mutta jotenkin sain aina ihan hyvänkin asennon siihen sängyn päälle retkottamiseen. Meillä ei edes ollut yksityistä huonetta, vaan huoneessa ravasi muitakin pikkupotilaita ja niiden vanhempia, näkivät sitten vähän performanssitaidetta kun minä pyllötän tissi paljaana ja imetän omaa potilasta... Ei se aina aikaa ja hetkeä kysynyt kun piti sairasta lasta vähän lohdutella...

 

Mutta ihaninta oli, että pystyin aika haasteellisena aikana antamaan lapselleni edes imetyksen verran läheisyyttä eikä imetys loppunut tuohon 2 vko sairaalajaksoon.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Varmaankin se ihan ensimmäinen imetys. Jotenkin sitä vaan luonnostaan tiesi mitä pitää tehdä, ja niin tiesi vauvakin: nappasi kiinni heti kun tuotiin niin lähelle että ylettyi :). Tuli sellanen olo, että imetyksessä ihminen, niin lapsi kuin äitikin, on jotenkin puhtaimmillaan ja elämän peruskysymysten ääressä...

Myöhemmin vauvan tyytyväiset maiskuttelut ja nautinnollinen ilme ovat tuottaneet iloa ja onnea.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Muutaman päivän takainen imetys jää varmaan mieleen pidemmäksikin aikaa. Vauva nukkui mulla Manducassa ja kävelin keskustassa ihmisvilinässä. Vauva heräsi nälkäisenä ja hetken aikaa ympärille katsottuani päätin tehdä sen, mitä olin aikaisemmin kokeillut vain kerran rauhallisessa junavaunussa suojassa ihmiskatseilta. Löysensin repun hihnoja, kaivoin imetyspaidasta vähän tissiä esille ja tadaa, imetin kävellessäni, enkä huomannut kenenkään vastaantulijan huomaavan koko juttua :grin: . Mukana ollut miehenikin tajusi mitä tapahtui vasta kun sille sanoin, että katsos, se syö. Vähän aikaa vauvalla meni hoksata, että kappas, tässäkin voi syödä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now