Knatte

Diabetes tyyppi 1 ja raskaus

39 posts in this topic

En löytänyt samankaltaista ketjua joten aloitin tämän. Raskausajan diabetes kun on aikalailla eri juttu.

 

 

Löytyykö täältä muita joilla on 1 tyypin diabetes? Olisi mukava löytää oma tsemppiporukka ja kuulla miten te muut olette pärjännyt.

 

Mulla on ollut diabetes nyt 23 vuotta. Viimeiset 3 vuotta on ollut käytössä pumppu mihin olen todella tyytyväinen. Sokeritasapaino kun on oikeastaan aina ollut hieman hukassa. Parantunut huomattavasti pumpun kanssa.

 

Nyt tsemppaan valtavasti sokereitten kanssa, tuntuu että ne tahtoo elää hieman omaa elämää. Pieni huoli vauvasta on vaikka toisaalta on niin vahva fiilis, luottamus että kaikki on hyvin koko raskauden ajan.

Ehkä itsekästä, en tiedä, mutta synnytystä pohdin paljon. Tahdon alatiesynnytyksen. Tahdon niin paljon. Tai sanotaanko että en tahdo että diabetes on syynä siihen että se ei ole mahdollinen.

Ihan senkin takia koitan olla tarkkana sokereitten kanssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä myös yks 1 tyypin diabeetikko. Diabetes ollut 16 vuotta matkassa mukana ja on ollu hyviä ja huonoja aikoja ennen raskautta.

 

Tähän mennessä kaikki menny hyvin. Sokerit oli aluks todella hyvät ja ei oikeastaan ite tarttenu niitä ees mitenkään miettiä. Nyt on alkanu olee taas tosi korkeita ja esim. tänään on ollu tosi huono päivä sokereitten suhteen kokonaan. Välillä tuntuu että ei auta vaikka mitä tekis. Eka on korkeella ja sit vetää matalaks ja pitääki taas syödä. Tietyt ruuat näyttää nostavan kans ihan eri tavalla kun aikasemmin. Ja silti on niitä korkeita vaikka miten yrittää tsempata. Pitää vaan jotenki ajatella että parhaansa tässä tekee ja muuta ei oikeastaan pystykään tekemään.

 

Mä toivon myös alatiesynnytystä. Ja uskonkin että se on mahdollinen etenkin kun mulle on sanottu että synnytys käynnistetään ennen laskettua aikaa, just varmasti näiden sokereiden ja mun diabeteksen tason takia ennen raskauttakin. Toisaalta luotan myös siihen että ammattilaiset sanoo mikä on loppuvaiheessa mahdollista ja mikä ei. Mä en usko että pelkästään se vauvan iso koko vois jotenki estää alatiesynnytyksen, tuleehan niitä muutenkin isoja vauvoja maailmaan. On varmasti tosi paljon ihmisen omasta fysiologiasta kiinni.

 

Vaikka tosiaan on ollu tosi ihana raskausaika niin välillä tulee niitä ajatuksia että oonko mä nyt tehny tarpeeks sen vauvan eteen, mitä mä voisin vielä tehdä ja miten mä voisin korjata tasapainoa yms. yms. toisaalta ei kukaan nyt varmaan tahallaan sokereita ylhäällä muutenkaan pidä ja diabeteshoitajalta kuultuna monet joilla on ollu korkee hba1c on synnyttäny ihan normaalisti terveitä lapsia.

 

Ihanaa että täällä muitakin samassa tilanteessa olevia niin voi kysellä muidenkin ajatuksia ja menoa :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onpas ihanaa että kirjoittelit chaste!

Niin mukava lukea että en ole yksin ajatusten kanssa. Hauskaa myöskin se että mennään miltei samoilla viikoilla :D

 

itselleni tuli noin viikko sitten kunnon spurtti vatsan koon suhteen. Viikossa tuli todella isoksi. Samaan aikaan mun perusinsuliinin tarve nousi selvästi, itseasiassa se nousi hiukkasen ennen.

Mun on hieman hankalaa erottaa millon olen vain ollut hieman "huolimaton" laskemaan hiilareita ja millon oikeasti perusinsuliinin tarve nousee. Nyt kun nostin perusinsuliinia niin sokerit tasaantu taas heti.

Eli voisiko sinullakin olla kyse siitä että tarvitset enemmän perusinsulinia?

 

Aiemmin tässä raskaudessa niin insuliinnin tarve on enemmän ollut vain lasku suunnassa. Ehkä senkin takia tuntuu nyt niin hankalalta nostella annoksia että ei vaan tule liian matalia.

 

Tuo olikin hyvä pointti, että ei se pelkkä lapsen iso koko tarkoita että alatiesynnytys on pois suljettu. Jotenkin itse olen ajatellut että ilman muuta se on lapsen koko joka on syynä.

Mitä muita syitä sektion suosioon diabetikoilla on? Sokerit heittelee liikaa esim pitkittyneessä synnytyksessä? Muita riskitekiöitä?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mul on käytössä Levemir ja Novorapid ja tota Levemiriä jouduin nostaa jo tosi paljon muutamia viikkoja sitten. Nyt sokerit pysyy tasasina jos syö vähähiilarisesti, mut heti jos sattuu vähänki esim. leipää syömään niin jostain syystä joutuu pistää tuplasti enemmän ku normaalisti. Kyselin kans toissaviikolla diabeteshoitajalta että mitä pitäs tehä niin käski vaan kattoa varsinkin aamupalalla sitä ravinnon laatua. Et toi perusinsuliini pitäs olla kyl ihan ok. Aikasemmin söin aamusin bran flakeseja ja vaikka söi ihan pienen kupin ja pisti 5-6 yksikköä niin silti sokerit saatto tunnin päästä olla jossain 12 lukemissa. Aikamoista säätöä tää on kyl koko ajan.

 

Mulle näytettiin ekalla lääkärikerralla sellanen kaavio että miten diabeetikon perusinsuliinin tarve vaihtelee raskauden aikana ja aluks mul meniki tosi hyvin ja joutu pudottaa yksikköjä tosi nopeesti alas kun sokerit alko vetää koko ajan matalaks. Mut se nousukausi pitäs alkaa vasta tässä 20 viikon korvilla ja mulla sitä on ollu jo ainaki 3-4 viikkoa, et ei ihan mee samassa tahdissa sen peruskaavion kanssa. Noh, kai sitä jokainen ihminen on oma yksilönsä.

 

Ärsyttää kans et ei voi jotenki syödä samalla tavalla ku aikasemmin ku joutuu niin paljon pistää tota insuliinia per ateria ja sit pelkää et noh, jos nyt pistääki sit vaikka yhenki yksikön liikaa, ni sit heti vetää matalaks. Tänään söin 'burgerin' lounaaks missä oli yks pala leipää ja päällä sit lohta ja muita sörsseleitä ja pistin jo ennen ruokaa 5 ja ruoan jälkeenki viel 4 yksikkö, mikä on kyl enemmän ku mitä siin koko burgerissa oli hiilareita ja silti tuli sellanen olo et nyt on sokerit korkeella ja janottaa ja tosi inhottavaa ja mittasin ni ne oli 12. Eilen söin lounaaks picnikin caesar salaatin ja pistin jotai 4 yksikköä (söin myös patonkia) ja oli koko päivän sokerit ihan perfect. Rasittavaa :D Aikasemmin mul on tullu noita korkeen sokerin tuntemuksia vasta kun sokerit on jotai yli 15 mut nyt niit tulee vaikka ois 9.

 

Mä en yhtään tiiä että mitä syitä siihen sektioon on, mä veikkaan et varmaan suurin on se lapsen koko verrattuna äidin mittasuhteisiin, sit varmasti se että miten päin se vauva siellä on ja et onks sillä kaikki kunnossa. En oo yhtään perehtyny kyllä näihin, vois ens kerralla kysyä vähän lisää. Oon menossa rakenneultraan 16. päivä joten siellä vois samalla sit vähän kysellä tarkemmin kaikkea.

 

Joo, on kyl tosi mahtavaa et täällä on joku toinenkin jolla sama 'tauti' niin on joku joka ymmärtää et millasta tää on. Välillä vaan tekee mieli sillai vaipua oikeen itsesääliin kun on nii hankalaa noitten sokereitten kaa ja nousee ja laskee ja plaah, mut sit toisaalta vois olla asiat tosi huonostiki ja kuitenki sitä pitää itestään huolta.

 

Mun maha kasvo viime viikolla tosi paljon. Olin viime viikon lomalla ja ku tulin takas ni kaikki töissä ihmetteli et miten iso toi nyt jo on :D Alkaaki koht mietityttää että mihin sitä pystyy pistää kun alkaa jotenki toi maha kiristyä ja ite oon ennen pistäny alavatsaan, niin sinne ei oikeen enää onnistu.

 

Saaks kysy Knatte että minkä ikänen sä oot? Mä oon 29 v. Et onks meil melkeen sama ikäkin kun noi raskausviikotki on melkeen samat :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jaahas, oon ite kirjotellu tähän viimeks 2012 :D

 

Noh kysytäänpäs nyt että onko täällä tällä hetkellä muita ykköstyypin diabeetikkoja raskaana? Miten teillä on sokerit pysynyt?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen täällä myös. Viides tulossa ja sokereiden kanssa nyt taistellaan. Hankalaa tuntuu olevan, mutta se on tuttua edellisistä odotuksista. Aina kun näyttää paremmalta niin sitten taas tarvitaan lisää tai vähemmän insuliinia. Mulla on pumppu, ja tää kyllä helpottaa tasapainon pitämistä. Ja varsinkin kun tuon sensorin voi aina aika-ajoin laittaa kiinni niin saa hyvän kuvan vuorokauden kulusta.

Kirjoittelen lisää, ja paremmin, kun pääsen koneelle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Fifth mites sä voit tällä hetkellä?

 

Mulla sokerit edelleen heittelee, mutta ehkä vähän parempi ku oon aamupitkää lisänny. Vaikka lääkäri viime viikolla sano että pudota, mutta omasta mielestäni on vaan pakko lisätä jottei tartte pikainsuliinia pistää niin jumalattomasti. Ja mieluummin mä otan ehkä vähän matalat ku sen että koko ajan on korkeella ja joutuu pistää lisää. Mulla ei koskaan oo menny pahasti matalalle, että ois jonku muun pitäny auttaa. Ja herään aina öisinki jos menee sokerit alas.

 

Viime hba1c oli 7,5 mikä oli mun mielestä hyvä, ottaen huomioon ne tosi isot heittelyt ja korkeet mitä mulla on ollu. Pitääkin soittaa diabeteskätilölle että onhan mulla lähete että voin käydä labrassa mittaamassa ton millon vaan haluan.

 

Ja flunssa ja allergia vaivaa jatkuvasti, ehkä niilläki on vaikutusta sokereihin että ovat vähän koholla. On tää tällasta mittailua mittailun perään ja jatkuvaa korjaamista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä menee nyt ihan kivasti. Kävin just tiistaina d.hoitajalla ja -lääkärillä.
Hba1c oli 7,2 ja muutamia korkeita arvoja lukuun ottamatta oli edellinen viikko varsin hyvässä tasapainossa. Mullakin on ollut flunssa ja se selittää kyllä noi korkeat. Mulla ainakin pienikin kuume nostaa heti verensokereita.

Kauan sä olet Chaste sairastanut diabetesta? Mulla tuli 30 vuotta täyteen tammikuussa. Eli on tässä jo tottunut siihen, että ei mene aina kaikki niin kuin Strömsössä. Onneksi nyt aikuisena on jo helpompaa. Teininä meinas karata mopo käsistä kun ei vaan kiinnostanut. :/

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla tulee kohta täyteen 20 vuotta. Must itestä tuntuu että viime aikoina on ollu vähän vaikeampaa tän sairauden kanssa, varsinkin kun on lapsi niin omat hypot ja muut tuntuu jotenkin paljon vaikeammilta kun pitäis toisesta huolehtia siinä samalla. Vaikka tosiaan en koskaan oo ulkopuolista apua tarvinnu, niin kyllä tää tauti välillä ihan suoraan sanottuna vituttaa. Mutta pois siitä ei pääse ja onneks ei oo vakavampaa.

 

Mul oli joskus opiskeluaikoina sokerit tosi korkeella välillä et nykyään pitkät veret on kyl paljon parempia, mutta välillä silti tuntuu fyysisesti pahemmalta. 

 

Ja mitään lisäsairauksia mulla ei oo todettu, oikeessa silmässä oli jotai muutoksia pari vuotta sitten mutta nyt en oo ees viime kuvien tuloksia saanu :/ Ja oon miettiny että eiköhän ne sieltä lääkäristä ota yhteyttä jos mulla jotain tosi pahasti ois vialla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla oli ensimmäisen synnytyksen jälkeen muutoksia/vuotoja kummassakin silmänpohjassa. Ne laseroitin silloin ja sen jälkeen ei ole ollut mitään ongelmia niiden kanssa. Käyn silmäpolilla tarkastuksissa ja juuri ennen tätä raskautta sovittiin, että siirryn tavallisiin terveyskeskuksessa tehtäviin tarkastuskuvauksiin. Mutta nyt kun raskauduin taas niin siirrettiin takas sinne polin listoille. Muita lisäsairauksia ei ole todettu ja vuosikokeissa maaliskuussa kaikki verikokeidenkin tulokset oli mallillaan. Eli aika vähällä tässä on päässyt.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oli pakko pistää viestiä tulemaan, kun löysin tämän ketjun. Mukava kuulla että kohtalotoverreita löytyy :) Tosissaan itselläni tyypin 1 diabetes ollut 25 vuotta. Esikoista odotetaan tällä hetkellä. Lisäsairauksilta ollaan tähän asti vältytty.. ensiviikolla olis silmänpohja kuvat...toivottavasti sieltä ei mitään hälyyttävää löydy..ja nyt tässä raskausaikana on yövirtsaan alkanut erittyä valkuaista, Siihen sitten määrättiin lääkkeet ja lääkärin sanojen mukaan ei usko että on pysyvää.. todennäköisesti valkuainen häviää virtsasta kun raskaus on ohi ja arvot palautuvat ennalleen, no toivotaan parasta. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiva kun kmk löysit ketjun. Mä uskon, että odottavaa diabeetikkoa kyllä tarkkaillaan, ja hoidetaan, Suomessa hyvin. Eli lääkäri kyllä puuttuu asiaan jos on aihetta huoleen.

 

Omassa hoitotasapainossa on nyt seesteinen vaihe. Korkeita ei juurikaan tule ja mataliakin harvakseltaan. Jee! No ensi viikolla jo varmaan toisin. :)

 

19+5

Share this post


Link to post
Share on other sites

Juu kyllä odottava diabeetikko varmasti saa suomessa hyvää hoitoa :)

Silmänpohjakuvat takana päin eikä niissä mitään muutoksia ollut, eli ei tarvii enää raskausaikana kuvata. Rakenneultrakin jo takana päin ja siellä kaikki ok :) Viikkojakin jo kasassa huimat 22+0 mihin tämä aika oikeen on hujahtanut? :)

Sokeritkin oli tuohon 21 viikolle asti tosi hyviä, ehkä vähän matalanpuoleisia.. nyt on jo havaittavissa selvää nousua eli insuliinia saanut alkaa lisäilemään, mutta muuten kaikki hyvin :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Fift ja kmk mites teillä menee?

 

 

Mulla sokerit heittelee ihan miten sattuu ja en saa niitä yhtään mitenkään hallintaan. Vaikka mittaan tosi usein ja pistän sen mukaan mitä syön niin ei tässä silti oo mitään päätä eikä häntää. Pahoin pelkään että hba1 on taas ihan sika korkee. Tänään just hyvä esimerkki että oli klo 15 verensokeri 4,0 ja siihen sitten söin ehkä 40g hh (mihin myös pistin) ja tunnin päästä ku mittasin niin oli 15,6! Että sillai. Ei täs oo mitään järkee. Oon kyllä ollu tosi stressaantunu ja se varmaan vaikuttaa noihin sokereihin, mutta milläs sit näitä pidät yhtään kurissa ku en tollasiin asioihin ite pysty vaikuttamaan tai johonkin hormoneihin. Ens viikolla äippäpoli, pitää siellä taas valittaa. Ja hiivaa on ku sokerit heittelee mut en mä siitä eroonkaan pääse ku ei noi pysy yhtään kurissa. Tää on ihan perseestä. Esikoisesta ei ollu mitään ongelmia, koko ajan pysy tasasena vaikka mitä söi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vähän samanlaista tänne. Heittelee ja pomppii vs:t. Mutta näillä mennään ja parhaamme yritetään.

Luuletko, että voisit saada sensorin joka mittaa sokereita ympäri vuorokauden? Se saattaa auttaa löytämään syyn nouseviin sokereihin.

Edited by Fifth

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mul on ollu joskus aikasemmin pari kertaaa se sensori ja en kyl voi sanoa että siitä ois ollu yhtään mitään apua. Plus että se kun ottaa kudoksesta sen verensokerin niin se näkyy aina viiveellä että onko menossa ylös vai alas. Jotenki nää mun tuntemukset vaan pahenee vuosien myötä, ei mulla nuorempana ollu mitään pahoja tuntemuksia korkeista. Emt, pitäis varmaa alkaa jolleki tiukalle dieetille tai söis vaan jotain tiettyjä ruokia et tietää miten ne reagoi kropassa. Mut tosiaan ei mul paria vuotta aikasemmin oo tällasia ongelmia ollu vaikka ois syöny ties kuinka paljon hiilarillista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo se sensori ei kerrokaan sen hetken tilannetta, eli pitää aina mitata lisäksi. Mutta sillä saa aika hyvän kokonaiskuvan vuorokaudesta ja siitä mistä nousut johtuvat. Mä sensoroin noin kerran kuukaudessa viikon ajan odotusaikana.

 

Ja sitten vielä jee! Mulla on ollut edeltävä viikko tasaista. Ei oikeastaan ollenkaan överikorkeita. Jeeee! Jospa se taas tästä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Samoilla linjoilla mennään täällä... eli korkeittenkanssa painitaan. Aamulla varsinkin tuntuu ettei mikään insuliini annos riitä. Löytyis vaan se kultainen keskitie :) Sensorointi mullekkin tehtiin alkuraskaudesta kun oli tarkotus pumppuun siirtyä, mutta se ajatus jätettiin hamaan tulevaisuuteen... En tiiä pitäiskö nyt taas pyytää sensorointia vai vaan yksinkertaisesti yrittää pärjätä jollain vähä hiilihydraattisella ruokavaliolla... no katotaan ens viikolla kun äippäpoli...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voi ***tana! Vs yli 13 ja kaksi kertaa laittanut lisäinsuliinia 3 yksikköä. Ja edelleen se 13.3! Ota tästä nyt taas selvää. Illalla se sitten tietty tippuu alas ja koko yö menee tankatessa.

Se siitä tasaisesta vaiheesta. :(

 

24+3

Edited by Fifth

Share this post


Link to post
Share on other sites

Fifth kuulostaapa tutulta!

 

Mä oon joutunu nyt sikana nostaa pikainsuliinia, ei pärjää normiannoksilla enää ollenkaan. 

 

kmk mulle esikoisesta kävi sillai et aamulla joutu pistää sekä pitkää että lyhyttä heti aluks ja sit vielä lyhyttä erikseen aamupalalla. Ne vaan nous pilviin aina aamusin. Sitä taas odotellessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

hiphei täällä kans yks 1 tyypin diabeetikko viikoilla 18+4. diabetestä olen sairastanut vuodesta 2008 eli muutaman vuoden vasta..

esikoista täällä ootellaan ja tähen asti kaik ihan hyvin mennyt jos ei kauheaa närästystä oteta huomioon.

Ja nyt sitten alkanuyät korkiat sokerit täälläkin temppuilemaan :/

hmm,onkohan mulla sit hassut lääkärit ja hoitajat kun ei ne ole mitää kaavioita näyttänyt eikä mitään. kerran kuussa vaan sisätautilääkärin kanssa katsotaan pitkäsokeri ja että tarviiko annoksia nostaa.. Mulle ei olla kerrottu mitään miten mun raskaus eroaa ei diabeetikon raskaudesta..? tässähän rupiaa paniikki iskemään

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiva sekhmet kun löysit tänne. Kai sulla on kumminkin äitiyspolilla ultrat odotusaikana? Varmasti se on paikkakunta kohtaista kuinka seuranta toteutetaan. Mulla oli np-ultran jälkeen seuraava sisätautipolikäynti, ei ä.puolia, neljän viikon päästä. Siitä seuraava taas neljän viikon päästä ja silloin myös ä.polilla rakenneultra. Ton jälkeen neljän viikon välein aina kumpikin. Ja viikolta 34 eteenpäin kerran viikossa ultra ja toinen käynti viikossa käyrällä myös siellä äitiyspolilla. Sisätautilääkärillä käynnit koko ajan 4 viikon välein.

Huh mikä selostus. Saakohan siitä mitään tolkkua?

Share this post


Link to post
Share on other sites

ultrat on joo seuraava kahen viikon päästä se rakenneultra. sisätautilääkäril on ollu käynti kerran ja viimeks se soitti mulle kahen minuutin puhelun vaan että mikä se pitkäsokeri on. noo täytyypi itse kysellä vähän kaikesta kun eipä rennie auta näihin tapponärästyksiin enään ja nyt on ruvennut tulemaan kunnollisia pahoinvoinnin aaltojakin päivittäin

Share this post


Link to post
Share on other sites

sekhmet suosittelen omepratsolia jos kovasti närästelee ja tuntuu korventavan. Itelläni on refluksi ja syön sitä päivittäin, saa syödä raskausaikana. Toivottavasti lääkärikin osaa enemmän kertoa sit rakenneultrassa että miten noi käynnit yms. menee.

 

Miten te pärjäätte tällai kuumalla? Mulla on tosi paha olla, päätä särkee ja sokerit nousee ylös. Vaikka luulis että kuuma ilma laskee sokereita, mut ei kyllä mulla. On tosi tukalaa :/ Juon kyllä koko ajan mut ei tunnu auttavan. Jalat ja kädetki on turvonnu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

täytyypi kokeilla sitä joskos se tähwn närästykseen auttaisi paremmin kuin tuo rennie. juu päätä täälläkin särkee jatkuvalla syötöllä että tekisi mieli vaan maata pimeässä. nyt on iskenyt vielä hartia jumitukset ja väsymyskin päälle. ei mukavaa lainkaan

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now