Iskikö vauvakuume synnytyksen jälkeen?

[-coco-]

Heti synnytyksen jälkeen oli sellainen olo että "näitä lisää ja heti". Sen jälkeen tunne laimeni onneksi hieman mutta tasaisin väliajoin vauvavuoden aikana on tullut pari päivää kestävä järjetön uusi raskaus&vauvakuume, vaikka edellinenkin on vielä vauva muutamia kuukausia.

 

Aivan sama minulla!

[näppis]

Ei iskenyt vauvakuume eikä oo kyllä tarkoituskaan yrittää toista vielä vähään aikaan. Keskitytään nyt meidän pieneen mieheen.

[Cecelia]

Vauva on nyt 2kk, ja välillä hormonihuuruissa tulee "tätä lisää" -tunne. Lähinnä ehkä sillon kun kuulee muiden (toisen lapsen) raskauksista, tulee tunne että mäkin haluan taas. Tosiasiassa en kyllä halua seuraavan raskauden alkavan ainakaan vuoteen, pariinkaan, tuon vauvan aika on nyt lisäks ihan järkisyistä ei parane kuumeilla, opinnot loppuun jne.

[Mayakk]

Mulla iski kauhea vauvakuume nyt kun tuo esikoinen on 5kk! Vaan varmaan tässä joutuu odottelemaan toisen tulemista kun menkoista ei tietoa jne. vaikka toinen saisi tulla vaikka heti

[Kaarlo]

Esikoinen on nyt 6kk eikä uutta vauvakuumetta vielä ole. Itseasiassa tuntuu tässä vaiheessa mahdottomalta edes kuvitella, että jotain toista voisi rakastaa yhtä paljon kuin tuota pikkuista (vaikka tietenkin asia muuttuu kun se toinen lapsi oikeasti tulee). Typy saa ainakin vielä jonkin aikaa olla se meidän silmäterä

Edited November 7, 2012 by Sannibal

[Ruska]

Ei ole vielä ainakaan iskenyt, poika on nyt 1,5 viikkoa. Raskaus alkoi vähän yllätyksenä ja vaikka ennen sitä olin kuumeillutkin, on äidiksi tulemisessa ollut kovasti sulattelemista ja on edelleen. Toisekseen haluaisin saada opiskelut alta pois ennen seuraavaa lasta, onneksi opintoja ei olekaan kuin vuoden verran jäljellä.

[bohemian]

Ei todellakaan. Tässä yhdessä on toistaiseksi ihan riittävästi. Varsinkin loppuraskaus ja ensimmäiset puoli vuotta vauva-aikaa oli sellaista, että mietin vakavasti yksilapsiseksi jäämistä (vaikka tyttö on ollut aika helppo vauva koko ajan). Nyt vaaka on aika vahvasti kallistunut kahden lapsen puolelle, mutta mitään vauvakuumetta ei kyllä vieläkään ole vähääkään, vaan kyse on lähinnä järkipäätöksestä. Ja ehkäisyä siis käytetään vielä ainakin pari vuotta, kun minun on hoidettava opinnot loppuun ennen kuin opintolinja lakkaa olemasta.

 

 

Aika sanasta sanaan oma tilanne. Paitsi että väliä tulee vielä varmaan vuosi enemmän kuin teillä kun olin pojan kanssa kotonakin pari vuotta ennen opintoihin palaamista. Plus että poika ei ollut helppo vauva.

[Melody]

Ei iskenyt ja ehkäisy oli käytössä. Ekaa kertaa iski jonkinlainen kevyt kuume lapsen ollessa n. puolivuotias. Se meni ohi ja tuli uudestaan lapsen ollessa 1-vuotias.

[TuiTui]

Luoja nähköön ei! Rankka raskauspahoinvointi, rankka synnytys ja rankka koliikkinen vauva-aika pitivät kuumeen tosi pitkään loitolla. Muistan, kun olin pudottaa silmäni, kun neuvolassa kysyttiin jälkitarkastuksessa, että oletteko suunnitelleet lisää lapsia!

 

Vasta nyt ihan muutaman kuukauden ajan (tyttö on nyt 2 v) on ollut kuumetta ilmassa ja nyt on yk 2 menossa.

[Maria Corona]

Olin vauvakuumeinen jo laitoksella pojan saatuamme mutta olenkin jonkinlainen kroonikko eikä vauvojen saaminen taida sitä kuumetta laskea, päinvastoin.

 

Ehkäisy on ollut käytössä pojan syntymästä lähtien. Meillä ei etukäteen ollut mitään "suunnitelmia" lasten sopivasta ikäerosta vaan toisen lapsen yritys ei ole mm. työjuttujen vuoksi ollut heti ajankohtaista. Itse esimerkiksi halusin töihin lasten välissä, siis ekan jälkeen, ennen kuin tokaa aletaan edes yrittää.

 

Poika on nyt kuukautta vaille 2 v. ja ehkäistään edelleen. Yritys alkaa joskus tulevaisuudessa, mahdollisesti jo ensi vuoden aikana. Jos nyt huomaisin olevani raskaana ehkäisystä huolimatta, olisin tietenkin onnellinen, koska joka tapauksessa haluttaisiin pojalle jossain vaiheessa sisarus.

Edited November 29, 2012 by Maria Corona

[Salma]

Ei todellakaan iskenyt! Sen verran yöelämää meillä vauva-aikana on eletty, että eipä olis tullu mieleenkään uusi raskaus ihan heti

[Guest Ravenna]

Ekasta ei iskenyt, tästä toisesta lähes välittömästi. Saapi nähdä, tuleeko meille sittenkin vielä kolmas lapsi....taidan kyllä kallistua siihen, että tulee

[Anmiina]

Iski hurjasti n. kuukausi synnytyksen jälkeen... Jännä juttu sinänsä, että tää eka on kuitenkin koliikkilapsi ja muutenkin suuritarpeinen. Todella kovilla ollaan oltu, mutta siitä huolimatta nää hullut hormoonit saa mut kuumeilemaan toista.

[nykerö]

Iski kuume muutama viikko synnytyksestä ja aion maanitella miestä pikkusisaruksen yritykseen heti kun mahdollista.

[Guest *iia*]

n. 4kk meni synnytyksestä kun iski

[Guest Pikkuinen13]

Muutaman viikon päästä iski kuume. Tai lähinnä ikävä sitä mahaa ja vauvaa siellä. niitä liikkeitä.

Esikoinen syntyi sektiolla joten ajateltiin ainakin kaks vuotta odotella ennen kun toista ruvetaan yrittämään.

[Mymmelin tytär]

Mulla meni 1 v ja 8 kk ennenkuin uusi vauvakuume iski

[haisuvanukas]

Voi, minä niin olisin halunnut, että masussani olisi ollut vielä toinen pieni ihme, jonka olisin voinut synnyttää saman tien. Synnytys oli tietysti kivulias kokemus, mutta lopputulos niin ihana, että melkein itketti, kun ei voinut sitä toista pyöräyttää siltä...ööö...makaamalta. En ollut koskaan ymmärtänyt semmoista "vauvantuoksuista" höpötystä siitä, miten pitäisi vielä tehdä yksi vauva, vaikka lapsia perheessä olisi ennestään jo riittämiin (siis ihan sen vauvakuumeilijan mielestä). Mutta siinä ja silloin ymmärsin sen. Vauvakuume jatkui hyvän aikaa, mutta laantui kyllä aikaa myöten. Ei se koskaan kokonaan kuitenkaan hävinnyt. Nyt, kun tätä toista lasta odotan, tuntuu kyllä tosi ihanalta, että kohta on taas (jos kaikki vain menee hyvin) pieni nyytti sylissä. Toisaalta arjen tasapainottelu kaksivuotiaan ja pikkuisen kanssa vähän hirvittää.

 

Luulisin, että kyseessä on joku luonnon tapa varmistaa, että äiti pitää huolta lapsestaan, ja toisaalta haluaa hankkia lisää jälkeläisiä. 

[Armiannikki]

Päällimmäinen tunne oli kyllä ekat pari vuotta että "ei koskaan enää!". Varsinaisesta vauva-ajasta en kyllä haaveile nytkään, vaikka toivon mukaan kesäkuussa pääsen siitäkin "nauttimaan" Itse tykkään enemmän lapsen taaperoajasta.

[haisuvanukas]

Voi, minä niin olisin halunnut, että masussani olisi ollut vielä toinen pieni ihme, jonka olisin voinut synnyttää saman tien. Synnytys oli tietysti kivulias kokemus, mutta lopputulos niin ihana, että melkein itketti, kun ei voinut sitä toista pyöräyttää siltä...ööö...makaamalta. En ollut koskaan ymmärtänyt semmoista "vauvantuoksuista" höpötystä siitä, miten pitäisi vielä tehdä yksi vauva, vaikka lapsia perheessä olisi ennestään jo riittämiin (siis ihan sen vauvakuumeilijan mielestä). Mutta siinä ja silloin ymmärsin sen. Vauvakuume jatkui hyvän aikaa, mutta laantui kyllä aikaa myöten. Ei se koskaan kokonaan kuitenkaan hävinnyt. Nyt, kun tätä toista lasta odotan, tuntuu kyllä tosi ihanalta, että kohta on taas (jos kaikki vain menee hyvin) pieni nyytti sylissä. Toisaalta arjen tasapainottelu kaksivuotiaan ja pikkuisen kanssa vähän hirvittää.

 

Luulisin, että kyseessä on joku luonnon tapa varmistaa, että äiti pitää huolta lapsestaan, ja toisaalta haluaa hankkia lisää jälkeläisiä. 

Enpäs tiennytkään tuota yllä olevaa tekstiä kirjoittaessani, että vuorokauden päästä olisin jo synnyttänyt toisen pienokaisemme.     

Ja taas kävi muuten sama juttu: olisin heti halunnut toisen ihanuuden! Vaikka tällä kertaa synnytys oli ongelmallisempi kuin ensimmäinen (lapsi perätilassa), kaikki sujui kuitenkin lopulta hyvin. Synnyttämänen oli näin jälkikäteen ajatellan jopa "miellyttävä"  kokemus. Tuntui, että tiesin, mitä olin tekemässä ja tein kaiken oikein! Aika harvoin elämässä siltä tuntuu. Ja vauvakin pääsi kotiin pienistä ongelmista huolimatta päivää aikaisemmin kuin esikoinen aikoinaan. 

 

Eiköhän tää kuume taas laske, kun arki kunnolla pärähtää käyntiin...viimeistään sitten, kun palaan töihin... Mutta vaikka ollaan puhuttu miehen kanssa vain kahdesta lapsesta, haluankin nyt ainakin kolme! Vaikka ei nytkään meinata mahtua meidän pieneen kotiin... Kaikkea sitä...

Edited March 16, 2013 by haisuvanukas

[las1helm1]

Heti synnytyksen jälkeen tuli ikävä mahaa ja vauvan liikkeitä, siitä ikävä sitten pian kypsyi vauvakuumeeksi. Ensimmäisen synnytyksen jälkeen tiesin, mitä vauvakuume on, sillä esikoista en niinkään kuumeillut, vaikka lapsia olen aina halunnutkin. Esikoisen vauva-aikana kuumeilin toista ja kuopuksen vauva-aikana olin haikeana, jos se jääkin viimeiseksi vauva-ajaksi. Eli joo, ensimmäisen synnytyksen jälkeen on ollut vauvakuume non-stoppina, toki sekin on aaltoillut, välillä se on voimakkaampi ja välillä vaan ajatus, että uusi vauva olis kiva.   

[niba]

Ennen kuin edes alettiin yrittämään ensimmäistä, kuumeilin kovasti useammasta lapsesta...tai itseasiassa jo ennen kuin edes seurustelin Eikä se vauvakuume ole tässä mihinkään kadonnut (esikoinen nyt 4kk). Seuraavaa aletaan yrittämään noin 1,5kk päästä. Ehkä sitä seuraavan lapsen yrittämistä ei kuitenkaan ajatellut/ajattele ihan niin aktiivisesti, kun nauttii nyt tuon esikoisen kanssa olosta.

[variola]

Ensimmäiseen kolmeen kuukauteen ei ( vauva itki kaiken ajan mitä vain voi ), mutta sitten kun tilanne rauhoittui niin aika nopeasti alkoi vauvakuume vaivaamaan ja kun esikoinen oli 5kk, odotin jo toista =)

[Vadelmainen]

Heti kun lapsi oli syntynyt niin olisin halunnut olla uudelleen raskaana ja saada tuntea ne liikkeet sisällä <3 Mutta minulla voi vaikuttaa se kun sektiolla äkisti syntyi. Raskaudenkaipuu oli palava!

[Kultimo]

Liikkeitä on ikävä mutta muuten oon niin huojentunut että raskaus on vihdoin ohi!! Ja täytyy kyllä tulla todella kova kuume ennen ku tähän rumbaan enää ryhdytään vaikka toki mieli voi vielä muuttua, nyt takana vasta reilu viikko synnytyksestä. Synnytyksestä mulla ei jäänyt mitään traumoja, mutta raskaudesta sen sijaan joo.