Guest RGB

Iskikö vauvakuume synnytyksen jälkeen?


137 posts in this topic

Ekasta eikä tokasta kuume iskenyt, mutta heti kun sain kolmannen syliini tuli hirrmuinen kuume ja ajatus neljännestä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Iski ja kuume vain pahenee, kun vauva kasvaa. Raskausaikaa ei kyllä ole yhtään ikävä, vaikka ihan hyvävointinen olinkin. Tuo vauva on niin ihana, että haluaisin lisää sellaisia pieniä tuhisijoita. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ääh, meillä on lapsiluku täynnä ja kolmonen on vasta 3vko vanha. Tässä sitä havahtuu välillä kuitenkin pohtimaan, että jos sitten vielä yksi kuitenkin joskus... Vaikka en haluaisi olla enää ikinä raskaana (ei mun juttu, liikaa ollut hankaluuksiakin niissä) mutta vauvat ovat vain niin ihania.

 

Järjellä meillä kyllä on oikeasti lapsiluku täynnä, ollaan molemmat sitä mieltä. Kummasti tämä ihana vauva-aika kuitenkin on saanut myös miehelle tämän jos vielä - ajatuksen. Apua, mä en valmistu ikinä :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei todellakaan iskeny. Ei mulla kyllä ollu vauvakuumetta esikoista yrittäessäkään (tai siis tjottaillessa). Ekat pari viikkoa vauva-arkea sai pohtimaan, miksi ihmeessä ihmiset hankkii useamman kuin yhden lapsen. Vauva on nyt reilu kolme viikkoa vanha ja varovaisesti voin jo ajatella toista lasta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä oon tässä tajunnut, että mulla on vauvakuume :huh:Nippanappa napanuora katkaistu ja nyt jo mielessä pyörii toinen.. En tiiä. Miehen kanssa on puhuttu että yksi riittää, ja tavallaan oon sitä mieltä itsekin. Nyt vaan koko ajan on alkanut pyörimään mielessä se, miten haluaisin olla taas raskaana ja käydä kaikki ne hyvät asiat läpi uudelleen. Tää raskaus meni jotenkin osittain ohi, kun eka pelkäsi keskenmenoa/että jotain käy, sitten synnytyspelko vei oman osansa. Fyysisesti kuitenkin raskaus meni hyvin, jos ei aikaisin alkanutta supistelua lasketa, että sen puoleen jäi hyvä mieli raskaudesa, samoin hyvin menneestä synnytyksestä jäi hyvä mieli. Sitten kun mietin että jos olisi uudelleen raskaana, huomaan heti mieleen tulevan kaikkia niitä ajatuksia, että jos ei menekään hyvin, se tietty pelko hiipii mieleen uudelleen. Mutta haluisin silti olla uudelleen raskaana ja ottaa se aika vähän rennommin ja vähemmän peläten, kokea se kaikki hyvä uudelleen.. Vauvakin on toistaiseksi ollut helppo, ja esim. huomaan olevani nyt vähemmän väsynyt kuin loppuraskaudessa.

Mies ei varmasti tule mieltään muuttamaan toisen lapsen suhteen, enkä sitä siltä voi vaatiakaan, kun ympäripuhuminen tähän yhteenkin hiukan sitä ympäripuhumista vaati.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hmm, olenkohan jo vastannut tähän? No, vauvakuume iski kyllä heti vauvan syntymän jälkeen, se kesti muistaakseni muutaman kuukauden ja alkoi todenteolla taas uudestaan kun vauvamme täytti vuoden. Ja nyt sitten vaan odotellaan... :girl_pinkglassesf:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä itkin ja hämmästelin kaksi ekaa viikkoa sitä, et miksi kukaan ei kertonu et "tää on niin hirveetä", enkä todellakaan ymmärtänyt, miksi ihmiset näkee sen vaivan et ylipäätään hankkii lapsia huutamaan ja itkemään syystä, joka voi olla IHAN MIKÄ VAAN. Meni kaksi kuukautta ennen kuin olo meni ohi ja aloin oikeasti elää vauva-arkea. En käyny yksin vaunulenkilläkään sitä ennen, olin niin epävarma et mitä jos vauva itkee. Saatikka lähtenyt vauvan kanssa kauppaan...!!

Vauvakuume siis ei nostanut päätään vielä silloin. Nyt, neljä vuotta myöhemmin kuume on korkealla ja uskon, että mahdollisen seuraavan kanssa vauva-arki ei iske niin pahasti vasten kasvoja.

Edited by yell

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla se on iskenyt jo raskausaikana :grin:  Jo seuraavasta lapsesta kuumeilu siis :girl_crazy: Oon miettinyt kummassakin raskaudessa ja nyt tässäkin puolesta välistä lähtien että seuraavakin pienellä ikäerolla, jos vaan jaksaa ja kaikki menis hyvin. Vauvan syntymän jälkeen vauvakuumetta ei varsinaisesti ole ollut, oon vaan nauttinut oksentamattomuudesta (ekan ja tokan raskauden oksensin paljon ihan alusta loppuun ja tämä kolmaskin samalla kaavalla tuonne puoliväliin) niin ihanaa olla vähän aikaa kuitenkin normaali ja syödä oksentamatta. Mielessä on ollut kuitenkin jo aina seuraava muksu, vaikka en ihan heti perään ole halunnutkaan.

 

Ja samoin nyt tässä raskaudessa, vuoden verran sais olla väliä synnytyksessä ja uudessa raskaudessa että sais huilata tästä oksentelusta ja pahoinvoinnista ja sitten ehkä seuraava... :grin: 5-6 lasta ois toiveissa, vähintään se 4 ainakin. On niin kova haave että ei oksentelukaan haittaa. Hulluahan se on.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei iskenyt synnytyksen jälkeen, oli niin raskasta aikaa tuo ensimmäinen 6 kk (refluksivauva). Mutta nyt, kun tyttö on kohta 10 kk, niin joo, voisi vauvakuumetta ollakin... :)  Edellinen raskaus oli vielä niin vaivaton, että se varmaan myös vaikuttaa tähän fiilikseen - mutta voihan se olla, että seuraavalla kerralla ei olisikaan. Mutta toisaalta lapsettomuutta taustalla, joten voi olla, että "pitää" alkaakin kuumeilla, ettei vuoden lopu kesken....

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sekä esikoisen, että kuopuksen syntymän jälkeen vauvakuume on virinnyt siinä joskus 3kk jälkeen, ja kun vauva on puolivuotias, on jo kova kuume päällä! :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä itkin ja hämmästelin kaksi ekaa viikkoa sitä, et miksi kukaan ei kertonu et "tää on niin hirveetä", enkä todellakaan ymmärtänyt, miksi ihmiset näkee sen vaivan et ylipäätään hankkii lapsia huutamaan ja itkemään syystä, joka voi olla IHAN MIKÄ VAAN. Meni kaksi kuukautta ennen kuin olo meni ohi ja aloin oikeasti elää vauva-arkea.

:D Pitkälti samoja fiiliksiä! Vauva-arki oli vaan niin shokki, vaikka toivottu nyytti oli. Melko vaativa vauva ja univajeeseen totuttelu, plus neljän seinän sisällä kökkiminen kun mihinkään ei muka voinut lähteä jos vauva alkaa huutaa... Noh, 2 kk iässä kun itkuisuus väheni huomattavasti ja vauva alkoi ottaa enemmän kontaktia, havahduin toivomaan toistakin lasta. Poitsu on nyt kuitenkin vasta 4,5 kk joten vielä ei olla siirtymässä tuumasta toimeen :)

Edited by Rimpula

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jo raskausaikana. :D Kolmannen odotusaikana iski kuin salama kirkkaalta taivaalta halu neljännestä lapsesta. Nyt synnytyksen jälkeen halu on edelleen olemassa. Minulla vauvakuume lievittää vasta nuorimman lapsen tultua leikki-ikään (jolloin lapset ovat ymmärtävämpiä, omatoimisempia jne., eikä ole suurta halua palata vauva-ajan vaikeuksiin).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei todellakaan! :) Nyt on pikkuhiljaa alkanut tuntua siltä, että voisin haluta toisen lapsen joskus, mutta ei tätä vieläkään vauvakuumeksi voi kutsua.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei iskenyt ihan heti synnytyksen jälkeen, mutta nyt kun poju on 4 kk niin on alkanut toinen lapsi pyöriä mielessä. Asia ei kuitenkaan ole ajankohtainen vielä hetkeen eikä mies kuulemma ole toistaiseksi valmis keskustelemaan aiheesta.  :grin: Mutta olen jo lähes päättänyt että tämä kaikki on saatava kokea uudestaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ekan jälkeen ei... Vauva-arki oli mullekin pieni shokki, mies oli paljon töissä ja olin sit aika paljon itsekseni koliikkivauvan kanssa. Olin myös nuori, 19 vielä kun esikoinen syntyi. Tunsin hirveesti suorituspaineita ikäni vuoksi. Piti pärjätä ilman apua. sit kun vauva oli itkuinen ja tyytymätön, syytin itseäni..ja huoh. Se oli hemmetin rankkaa. Samaan aikaan luin yliopiston pääsykokeisiin, oli muutto, menetin äitini. paljon kaikenlaista.

 

Toisen syntymä oli aivan eri juttu, kaikki meni paaaljon paremmin, aivan ihanasti. Kai sitä oli itsekin kasvanut aikuiseksi. Tuli vauvakuume heti uudestaan, mut ei sitten kolmatta alettukaan heti tekemään (mies oli vastahakoinen)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Iski melko nopeasti mutta haihtui onneksi poiskin tytön ollessa 6vk :girl_crazy:  ei ihan vielä toista, kun toinenkin vielä niin pieni :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olin hyvin vakaasti sitä mieltä ettei meille tuu toista lasta ikinä (koska sen joutuu synnyttämään) :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miulla oli ainakin omasta mielestäni aika ikävä synnytys, joka päättyi sektioon. Silti olin seuraavana päivänä tenttaamassa lääkäriltä, milloin saa aloittaa yrittää sitä toista. :D

Eli kyllä iski heti ekan synnyttyä se vauvakuume.

 

Sitten se tietysti katosi, kun piti vuosi odotella, mutta nosti päätänsä suunnilleen 10kk synnytyksestä. Sitten on taas ollut niitä juupa-eipäs -kausia, mutta nyt on jo kova kuume!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Viime viikolla (12 viikkoa synnytyksestä) vauvakuume iski. Katselin vauvaa ja ajattelin: toivottavasti meille tulee toinenkin  :wub:  (ei tosin vielä pitkään aikaan  ^_^ ). Sitten pitää vielä neuvotella miehen kanssa, se kun on edelleen sitä mieltä että yksi riittää... 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla ei ole vauvakuumetta mutta raskauskuume kylläkin. On ollut jo varmaan kuukauden päivät päällä ja tekee melkein fyysisesti kipeetä kattoa muiden plussatestien kuvia kun niin haluais itsekin. Tuo meidän pienin on vielä niin vauva ettei tosiaan nyt heti toista vauvaa meidän perheeseen mutta kovasti haluaisin sen kolmannen lapsen. Miehelle vaan pahimmassa hormonimyrskyssä sanoin ettei enää koskaan lisää lapsia mutta naisellahan on oikeus muuttaa mieltään, eikös? :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pitkän, sektioon päättyneen synnytyksen jälkeen meni kolme kuukautta ennenkuin uskalsin ajatella, että olisin joskus vielä uudestaan raskaana. Nyt kun esikoinen on 7 kk, on kuume alkanut toden teolla nostaa päätään. Jokohan tässä pitäisi miestä ryhtyä pehmittämään..? :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Synnytyksen jälkeen jälkitarkastuksessa kätilö toivotteli tervetulleeksi uudestaan, jolloin ajattelin että ei ehkä ikinä koskaan. Ekat kuukaudet vauvan kanssa eivät myöskään vauvakuumetta juuri herätelleet.

 

Oiskohan poika ollut n 4kk vanha, kun aloin ihastella vauvamasuja ja muistella raskausaikaa yms. Ensin tuli siis ehkä raskauskuume kuin vauvakuume, mutta pojan ollessa 6kk tuli vauvakuume niin voimakkaana päälle, etten olisi voinut arvatakaan. Liittyi varmaan siihen, kun poika kasvoi ja kehittyi niin vauhdikkaasti juuri niihin aikoihin. Nyt on vauvakuume ihan hillitön.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Iski ja pahasti, oikeastaan jo ennen synnytystä iski kaipuu toistakin lasta kohtaan. Synnytys ei missään vaiheessa onnistunut tuohon vaikuttamaan, ei myöskään se että meidän vauva nyt ei vain oikein tuon nukkumisen päälle ymmärtänyt ekan 10kk aikana, sen jälkeenkin jatkunut heräily mutta vähentynyt enää pariin kertaan yössä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now