23 posts in this topic

Lueskelin hieman vanhempaa Kauneus ja terveys -lehteä ja siinä olevassa jutussa kerrottiin, että Suomessa tehtävistä sterilisaatioista vain reilu 10 % tehdään miehille. Näin siitäkin huolimatta, että miehelle toimenpide on helpompi. Jos teillä tehtäisiin sterilisaatio, kummalle se tehtäisiin? Entä mitä muita ajatuksia sterilisaatio ja siihen liittyvä tasa-arvo herättää?

 

Polliin voi vastata, vaikkei sterilisaatio olisikaan "oma juttu".

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen vasta puolitosissani harkinnut sterilisaatiota. Tosissaan ei vielä tarvi, koska kriteerit ei täyty. Mutta jos meidän perheessä lähivuosina alettaisiin tuota harkita, se olisin mitä todennäköisimmin minä, jolle se tehtäisiin.

 

Syy on ihan yksinkertaisesti se, että itse en halua enempää lapsia, enkä usko mieleni muuttuvan, vaikka elämäntilanteet muuttuisivat. Luulen kuitenkin, että mikäli mun ja miehen tiet erkanisivat, mies voisi hyvinkin haluta mahdollisen uuden vaimon kanssa lisää lapsia.

 

Jos mies joskus tuota itse ehdottaisi ja kuulostaisi siltä, että on todella asiaa miettinyt ja haluaa sitä, sitten varmaan tehtäisiin se miehelle. Juurikin tuon helppouden vuoksi. Mutta ikinä en lähtisi ehdottamaan sitä saati painostamaan. Eroja ja kuolemantapauksia kuitenkin sattuu ja tuo on niin henkilökohtainen asia, että päätös pitää olla ihan oikeasti oma eikä vaimon vaikutuksenalaisena tehty.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä tästä on nyt keskusteltu paljonkin. Jos tämä raskaus menee nyt onnellisesti loppuun asti ja vielä yksi lapsi tähän saadaan niin sitten ehdottomasti lapsiluku on tässä ja toiselle tuo sterilisaatio tehdään. Mies on jo melkein sitä mieltä että se voidaan tehdä hänelle. Kriteerit kuitenkin täyttyy molemmilla joten sehän tuossa eniten painaa vaakakupissa että miehille se on niin paljon helpompi operaatio. Mies kun kuitenkin on vielä ehdottomampi siitä että lisää lapsia ei enää tule. Ja olen itse jo mielestäni tehnyt tarpeeksi näiden asioiden eteen, nyt olisi sitten miehen vuoro. Mikään hormonaalinen ehkäisy kun ei käy ja kumeilla ei viitsisi vuositolkulla räveltää joten tuo sterilisaatio olisi ehdottomasti järkevin vaihtoehto.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on paperit oottamassa jo, sterilisaatio tehdään seuraavan synnytyksen jälkeen kun sopivasti oon muutenkin sairaalassa eli menee samalla vaivalla.

 

Lapsiluku on täynnä kun 4. lapsi tulossa eikä hormonaalinen ehkäisy käy geenivirheeni vuoksi. Mulla on ainakin 2 ystävää ketkä ovat saman toimenpiteen synnytyksen yhteydessä tehneet, siksi osasin sitä jo kysellä. Parin viikon sisällä käydään läpi keskustelut lääkärin kanssa aiheeseen liittyen ja sitten vaan paperit odottamaan sairaalaan.

 

Kierukkakin mulla on ollut mutta sain siitä yhden tulehduksen ja muutenkin sen langat tuntuivat sekä tiputteluvuotoa oli. Enkä halua ikuisuukisa sitäkään käyttää, kuitenkin vasta 33 eli ei tiedä kauan kuukautiskierto vielä on päällä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ollaan kanssa alustavasti tätä mietitty, ei nyt vielä toisen lapsen jälkeen ja kun ikääkin on vielä alle 30 niin ei ole ihan ajakohtainen, mutta ehkä sitten kun mittarissa on joku 35 v. ja/tai mahdollinen kolmas lapse on jo olemassa niin sterilisaatio voisi olla hyvä vaihtoehto meille.

 

Itse olen kyllä sitä mieltä, että meidän tapauksessa sterilisaatio tehtäisiin mulle. Naisella kun se lisääntymiskyky kuitenkin päättyy aiemmin kuin miehillä eli sikäli musta olisi luonnollista tehdä se itselleni kun niitä hedelmällisiä vuosia olisi joka tapauksessa enää vähän jäljellä. Lisäksi kun elämässä ei koskaan tiedä mitä käy ja jos esim. minä kuolen ja mies löytää uuden puolison, jonka kanssa haluaakin lapsia niin olisi kurja jos tämä olisi sterilisaation takia mahdotonta. Toki sterilisaatio on aina iso päätös ja se pitää miettiä sekä parisuhteen kannalta (halutaanko me lisää lapsia) että henkilökohtaiselta kannalta (haluanko minä ikinä lisää lapsia), mutta joku tuollainen puolison menetys nuorella iällä ja sen jälkeinen uudelleen avioituminen on kuitenkin sellainen juttu mitä harva osaa kuvitella kohdalleen ja siksikin musta olisi vähän väärin sulkea portit lopullisesti mieheltä kun kerran sterin voi yhtä hyvin tehdä minullekin.

 

Edit. Kamalan epäselvää tekstiä, sori...

Edited by Solja

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mekin ollaan tätä mietitty, ja luultavasti mä olisin se jolle steri tehtäisiin. Muut ehkäisyvaihtoehdot ei sovi kauhean hyvin. Miestä pelottaa kivut, joten ei ole kovin suostuvainen. Mutta tää nyt ei ole vielä mitenkään ajankohtaista meillä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meilläkin on sterilisaatio vakavassa harkinnassa. Tai itseasiassa mies oli jo kunnallisella puolella jonossakin ko. toimenpiteeseen, mutta aikataulujen joustamattomuuden vuoks lähti jonosta kokonaan. Eli jossain vaiheessa sitten yksityiselle, vielä ei ole kiirettä kun mulla on kierukka.

 

Meillä mies hoitaa kyseisen toimenpiteen, koska mä olen tähän asti huolehtinut meidän ehkäsystä ja koska itse toimenpide on miehelle tosiaan helpompi. Ajatus on tullut mieheltä itseltään ja on sitä mieltä että tapahtui meille mitä tahansa, on hänen lapsensa tehty. (eikä kuulemma vois kenenkään muun kanssa tullakaan yhtä täydellisiä lapsia :grin: )

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä tätä asiaa pohdittiin kovastikin toisen lapsen raskausaikana, kun molemmat ovat varmoja siitä, että kaksi lasta riittää meille. Meillä päädyttiin siihen, että mies kävi vasektomiassa (n.2kk sitten). Painotin kovasti miehelle sitä, että päätös on hänen henkilökohtaisesti tehtävä eikä meidän perhe/parisuhde saa siihen vaikuttaa. Mies on vakuuttunut siitä ettei lisää lapsia haluaisi vaikka joskus puolisoa vaihtaisikin. Itse en ole varma olisinko ollut valmis sterilisaatioon menemään, joten miehen päätös oli meille juuri sopiva :lipsrsealed:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mies haluaisi itsensä steriloitavan. Olisi jo nyt valmis, kun hänen mielestään lapset on nyt tehty. Onneksi vielä ei oo tarpeeksi ikää. Muutenkin vielä voidaan mennä ihan hienosti niin että syön pillereitä, kun on löytynyt sopivat napit.

Itse en haluaisi itselleni sterilisaatiota, jotenkin inhottava ajatus. En tiedä mistä päähän iskenyt. Enkä tahdo sitä vielä piiiitkään aikaan miehellekään. Jos vielä mieli muuttuisi ja kolmas joskus saatais. Mutta joskus 10v päästä kun alkaa 4-kymppiä lähestyä niin sitten voisi olla vaihtoehto miehen käydä nipsauttamassa piuhat poikki.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse suhtaudun hyvin varovaisesti noin lopulliseen toimenpiteeseen. Tällä hetkellä ainoastaan sellainen tilanne, että uusi raskaus olisi terveydelleni hengenvaarallinen, saisi minut harkitsemaan sterilisaatiota.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos meistä jompikumpi steriloitaisiin, niin varmaankin minut toimenpiteen vaativuudesta miehen toimenpiteeseen verrattuna huolimatta. Lähinnä siksi, että ikää mulla alkaa olla jo sen verran, etten mä enää ikuisuuksia ole lisääntymiskykyinenkään, ja mies taas siippaa vaihtamalla voisi vielä lapsia saada pitkäänkin (kaikkeahan voi elämässä sattua, mähän voin vaikka kuolla). Niin, ja olenhan mä jo puoliksi steriloitu kun toinen munanjohdin puuttuu. :D Aion kyllä ensin kokeilla hormonikierukkaa, koska se on sterilisaatiota varmempi ehkäisykeino (niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin), ja hoitaa samalla mahdollisia iän tuomia vuotohäiriöitä. Tosi monihan joutuu mirenan ottamaan premenopaussissa, vaikka ois sterilisaatiokin tehtynä. En oo Mirenaa koskaan kokeillut, joten en tiedä soveltuvuudesta, mutta ainakin normipillerit sopivat, joten semmoiset sitten lähtökohtaisesti ennen sterilisaatiota kuitenkin. En uskalla olla niin varma oman mielipiteeni pysyvyydestä. :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Onnea kolmannen odotukseen! :)

 

Olipa ainakin minulle uusi tieto, että sterilisaatiossakin voi joutua lisäehkäisyä käyttämään! :o

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tästä aiheesta ollaan miehen kanssa puhuttu vakavasti :) Mies sanoi, että kunhan se meidän yhteinen, toivottavasti, joskus saadaan tänne maailmaan saakka menee mies tasapuolisuuden nimissä toimenpiteeseen. Itse olen myös täysin valmis tekemään sen. Jos meille tuo yhteinen suodaan, on se minulle kolmas lapsi ja miehelle neljäs, joten tämä luku riittää molemmille. OLi elämäntilanne mikä tahansa. Itse en halua syödä ja muistaa syödä pillereitä, enkä myöskään halua kierukoita. Jos sitten sterilisaatiosta huolimatta tulisi raskaaksi, on se sitten jonkun muun kun meidän päätettävissä :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen nyt näillä näkymin menossa ensi kuussa sterilisaatioon, jos vuoto-ongelmat eivät taas sotke suunnitelmia. Nykyään se voidaan tehdä alakautta, eli ei tehdä uusia reikiä mihinkään, joten en tiedä voiko sitä nyt enää sanoa vaikeammaksi naisilla kuin miehillä? Vai mihin se näkemys perustuu, että olisi naiselle isompi operaatio?

Share this post


Link to post
Share on other sites

^No itselläni ainakin se näkemys perustuu ihan siihen että naiselle se tehdään kropan sisäpuolelle ja miehelle taas kropan ulkopuolelle niihin ulkona roikkuviin killuttimiin. :grin: Eli noin lääketieteellisesti ja syvällisesti sitä ajattelen. :grin: Oma näkemykseni perustuu pitkälti siihen että minulle on erinäisistä syistä tehty sen verran monta leikkausta ja tähystystä etten enää yhteenkään ihan "kevyin" syin mene.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^mutta sterilisaatiohan pitää tehdä sen puolisoista, joka on aivan varma, ettei halua enää ikinä, kenenkään kanssa lisää lapsia eikä sen, jolle se on helpompi lääketieteellisesti tehdä. Nythän tuo "helppous" on uusien menetelmien, lähinnä Essuren, johdosta kääntynyt naisille, koska naisen sterilisaatio ei enää tarvitse leikkausta. Miehille tehdään edelleen leikkauksellinen sterilisaatio, vasektomia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Juu. Tiedän. Ja kuten tuossa jo sanoin, mies on meistä se ehdottomampi. :) Miehille tuo leikkaus kuitenkin tehdään paikallispuudutuksessa joten ei se niin kauhean iso leikkaus ole. Ja lisäksi miehillekin on se "veitsetön vaihtoehto".

Share this post


Link to post
Share on other sites

No, se on "veitsetön", koska reikä tehdään jollain muulla kuin veitsellä.

 

Essurea jossain määrin vastaava miehille olisi RISUG, mutta se on vielä tutkimusvaiheessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

No siksi juuri laitoin "veitsetön" eikä veitsetön. On se reikä nyt kuitenkin hieman eri asia isompi viilto joka taas tulee mieleen sanasta leikkaus. En nyt oikein ymmärrä miksi tästäkin pitää väkisin vängätä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei tän nyt ollut tarkoitus olla vänkäämistä vaan keskustelua aiheesta ja vaihtoehdoista eikä kommenttini ollut missään nimessä tarkoitettu provokaatioksi mihinkään suuntaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ja ei minunkaan ollut tarkoitus provosoitua tyhjästä joten pahoitteluni kärkkäästä kommentistani. :)

 

Minua vain aina häiritsee se että miesten sterilisaatiota kyseenalaistetaan yleensä, ei siis vain täällä, paljon enemmän kuin naisten. Ikään kuin se olisi miehille henkisesti ja fyysisesti roimasti isompi juttu kuin naisille.

 

Meillä mies "innostui" tuosta vasektomiasta ihan sen takia että hänen ystävälleen tuo toimenpide tehtiin juuri puolisen vuotta sitten ja hänen kokemuksensa olivat tosi hyviä. Ja kyllä minä itse mielelläni annan välillä vuoron näissä toimenpiteissä hänelle.

Edited by ireis

Share this post


Link to post
Share on other sites

Näin nuorena ja yhden lapsen äitinä en kyllä ainakaan vielä osaa ajatella sterilisaatiota minun/meidän ehkäisykeinona. Meistä ei tunnu vielä siltä, että olis lapsiluku täynnä emmekä ole "suunnitelleet" mitään tiettyä lapsilukumäärää, joten nähtäväksi jää, milloin se on täynnä. Sitten voikin olla ihan eri näkökulma tarkastella asiaa. Itselleni voisin kuvitella operaation tehtäväksi sitten kun ikää olisi liikaa lapsensaamiseen mutta teoreettinen riski raskaaksi tulemiseen. Siinä tilanteessa vaikka esim. jonkun uuden puolison kanssa ajatus yhteisestä lapsesta olisikin mukava, en sitä iän vuoksi kuitenkaan yrittäisi, joten siinä tilanteessa sterilisaatiosta tuskin mitään peruuttamatonta haittaa olisi. Mieheltä joskus kysyin, mitä mieltä on ko. toimenpiteestä ja että voisiko kuvitella sitä itselleen joko meidän lapsiluvun täytyttyä tai ollessaan omasta mielestään liian vanha tulemaan uudelleen isäksi ja vastaus oli aika jyrkän kielteinen, ei kuulemma haluaisi operaatiota itselleen tehtävän. Kaiketi enemmän periaatesyistä (lopullisuus jne.) kuin käytännön (operaation helppous/vaikeus jne.).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toistaiseksi ei ole tarvetta eikä ikä riitä lähellekään, mutta voisin hyvinkin kuvitella että kun mulle tulee suunnilleen 35 mittariin niin mulle sterilisaatio voitaisiin tehdä. Samankaltaisia syitä mulla kuin edellisilläkin, eli mä tuskin haluan enää tuon iän jälkeen yhtään kenenkään kanssa lapsia, mutta mies voisi hyvinkin haluta jos meiän tiet jostain syystä eroaisi. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now