Onko ihmiset avuliata?

[Tiikeri-äittä]

Jos porukka kiireellä tunkemassa hissiin ennen kun minä jään rattaiden/vaunujen kanssa pois, niin sanon yleensä riittävän kovalla äänellä "ANTEEKSI, pääseekö täältä pois ennen, niin mahdutte paremmin sisään". Yleensä ihmiset tajuaa tehdä tilaa (ja kukaan ei halua tuplavankkureita varpaille). Pariin kertaan olen sitten varpaille astunut hissistä ulos peruuttaessani/päälle rattailla ajanut (osin tosin vahingossa) kun on pitänyt änkeä ja tunkea. Pyydän aina anteeksi toki, mutta teen äänensävyllä selväksi mitä mieltä olen.

 

Lentokentillä olen aina saanut apua aivan loistavasti, samoin lennoilla. Kokemusta on 3v ajalta lapsen kanssa matkaamisessa, pisin matka yksin lapsen kanssa (kaksosia odottaen rv 19+) oli 10h lento Suomeen, matkatavaraa "riittävästi" kun olin noin 6kk ajalle jäämässä maahan (eli synnytyksen ylitse). Sain apua ihan pyytämättäkin, myös keski-ikäisiltä naisilta.

 

Itse pyrin pitämään ovea auki, jos joku sitä tarvitsee tai autan vaunuja/rattaita bussiin. Kiitän jos minua autetaan, jos kukaan ei auta, niin pyydän apua. Bussissa olen joskus kysynyt, että "löytyykö ketään riittävän vahvaa miestä nostamaan minun kanssa rattaita?" ja johan on apua tullut. Tarjoan vanhemmille ihmisille täpötäydessä bussissa istumapaikkaa ihan automaattisesti (ja monesti joku mies sitten tarjoaa minulle sen jälkeen). Jos porukka seisoo keskellä käytävää vaikkapa juoruamassa tai kassajonot tukkii välikäytävän niin pyydän nätisti "anteeksi, pääsisikö tästä menemään" ja aina löytyy tilaa jostain välistä.

 

En jaksa ottaa paineita, jos joku ei säntää minua auttamaan, pyrin itse auttamaan muita tarpeen tullen ja jopa niin, ettei toisen tarvitse pyytää apua. Jos joku siitä loukkaantuu (kun pidän ovea hetken auki hänelle) niin sittenhän loukkaantuu. Samoin voisi hän loukkaantua jos en pitäisi ja ei se minulta ole pois, jos hetken seison ovistopparina/ovimikkona.

 

Lapsilleni koitan opettaa kohteliaita käytöstapoja, muitten huomioimista yms. Kun autoilija pysähtyy päästämään meidät suojatien ylitse (kuten hänen liikennesääntöjen mukaan kuuluukin) esikoinen osaa iloisesti hymyillen vilkuttaa kuskille kiitokseksi. Tuskin kenenkään päivä menee siitä piloille?

 

Uskon, että metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. Joskus saa vain karjua aika kovaa, että kuulee sen vastauksen Yleensä ihmiset ovat kuitenkin avuliaita, varsinkin kun apua pyytää selvästi ja kertoo, mitä apua tarvii. Suurin osa huomioimattomuudesta on ihan tilannetajun puutetta eikä niinkään huonoja käytöstapoja. Pitkän työpäivän jälkeen porukka on ajatuksissaan/puolinukuksissa, miettien päivän hommia ja mitä illalla on edessä. Ei sitä heti tajua että nuo vaunut olisi jäämässä bussista pois. Kun vaunujen kanssa olija pyytää apua, niin kyllä sitä löytyy. Ja kun apua saanut kiittää, niin ainakin se ihminen, joka auttoi, saa varmasti paremman mielen sekä auttaa toistekin. Monesti itse kyllä törmään tilanteeseen, ettei sitä kiitosta tule, vaikka auttaakin. Onneksi eskoinen huutaa silloin monesti kuuluvalla lapsenäänellä "ole hyvä!".

Edited December 15, 2010 by Tiikeri-äittä

[Chimelli]

Hissit on minulle se isoin ärsytyksen aihe kuitenkin -- En minäkään tiedä, kuka jaksaa kävellä rappuset ja kuka ei, mutta ainakin Lahden isoimmassa kauppakeskuksessa on liukuportaat eli niitä ei tarvitse edes kiivetä. Ja toki kaikki lastenvaatteet toisessa kerroksessa. Monesti kun yritän päästä hissiin, joku puikkelehtii ohitseni sinne tai siellä jo olevat kaksi ihmistä eivät väistä, ovet menee kiinni ja minä jään suu auki katsomaan että kiitti.

Niinpä... Liukuportaat ja portaat on tosiaan olemassa, ja en tajua, miksi niin moni käyttää vapaaehtoisesti hissiä. Hissit on niin hemmetin ärsyttäviä, aina täynnä ja niitä saa odottaa ja jonottaa ja... Rattaidenkin kanssa menisin mieluummin liukuportaita, mutta kun niissä on se kielletty Paitsi meidän ainoassa kunnon kauppakeskuksessa Siellä tosin jostain kumman syystä hisseihinkään ei ole jonoa! (Omituista, kun ei niitä hissejä Stockalla ja Sokoksellakaan rattaiden kanssa kulkevat täytä, vaan kaikki muut...)

 

Kerran minullekin kävi juuri noin, että hississä oli vain pari ihmistä, joten olisin ihan hyvin mahtunut rattaiden kanssa sinne, mutta ne ei voineet yhtään tiivistää. No, aloin kuitenkin työntää rattaita sinne, ajattelin että kyllä ne sitten tajuaa väistää, mutta ei! Joku juuri sellainen keski-ikäinen nainen alkoi marmattaa, että "Älä nyt päälle työnnä! Sä et nyt vaan mahdu tänne!" Joo, no en mahtunut, kun ei voinut yhtään siirtyä. Pakko oli sitten peruuttaa pois (vaikkakin nyt jälkikäteen tulee mieleen enemmän kuin pari valittua sanaa, jotka olisi voinut sille sanoa).

 

 

Bussissa mua ärsyttää, kun ihmisten pitää väkisin tunkea vaunujen ohi ulos, vaikka mä olisin jäämässä pois. Ne muut pääsisivät paljon helpommin, jos mä saisin jäädä ensin vaunujen kanssa.

Sama Kerran oli kahdet vaunut siinä, joten olin oikeasti siinä sen käytävän tiellä. Molemmat vaunut oli lähdössä ulos, ne toiset ensin. Sitten minulle joku siinä käytävällä rupesi huomauttelemaan, että "voisitko väistää, mä haluaisin ulos". Olin että joo no niin minäkin, mutta täytyy odottaa että toiset menee ensin Silti se vähän siinä jatkoi tuuppimista...

 

Samanlainen on kyllä tapahtunut ihan ilman vaunujakin: bussi oli niin täynnä, että käytävällä seisoi ihmisiä. Joku pappa siinä sitten jo edelliseltä pysäkiltä lähtiessä alkoi valittaa "menkääpäs nyt pois tieltä, että pääsen ulos". Joo no ei ollut kauheasti tilaa mihin mennä, ja ainakin puolet niistä siinä edessä olevista ihmisistä oli myös jäämässä samalla pysäkillä, joten sitten kun pysäkille päästiin ja ovet aukesi, ongelma ratkesi ihan itsestään. Sillä hetkellä vain ei voinut ulos kuitenkaan mennä, kun bussi oli liikkeessä Ärsyttäviä nuo ihmiset, joiden on pakko päästä heti ja ensimmäisenä. Siinä vielä sitten yksi penkillään istuva toinen vanha mies alkoi päivitellä, että "on kyllä huonokuuloista tämä nykynuoriso", kun kukaan ei väistänyt sen papan pyynnöstä. Olisi vissiin pitänyt sanoa, että "on kyllä kärsimätöntä tämä nykyvanhusto, kun ulos pitää päästä vaikka ei pysäkilläkään olla".

 

Samoin junassa kun oltiin, se oli niin täynnä lastenvaunuja ja rattaita, ettei kaikki mahtuneet siihen niille varattuun tilaan, vaan osa joutui jäämään siihen välikköön. Meidän vaunut, jotka ei vielä kauheasti olleet tiellä, ja sitten toiset vaunut, joiden takia käytävä jäi aika kapeaksi. Sitten kun lähestyttiin asemaa, jossa lähes kaikki jäivät pois (mukaanlukien molemmat käytävässä olevat rattaat), niitten sisällä olevien rattaiden kanssa piti lähteä tunkemaan siitä ahtaasta välistä Niitten tiellä olevien rattaiden omistaja yritti sitten ovien avautuessa saada niitä rattaitaan siitä pois tieltä, mutta kun kaikki tungeksivat jo niiden edessä, niin eihän se heti onnistunut, ja sillä aikaa kun se odotti, että edessä olevat saavat mentyä ulos, uusien ihmisten täytyi ruveta yrittämään siitä välistä tunkemista

 

No, tiedän että joitakin ihmisiä pelottaa se, että jos ne eivät ole ensimmäisinä ovilla jo kauan ennen niiden avautumista, niin ne eivät ehdi ulos Mutta minua se ärsyttää. Ettei voida mennä ihan rauhassa ja hyvässä järjestyksessä ulos, vaan kaikkien pitää ryntäillä ja tungeksia. Kerrankin yksi pyörätuolin työntäjä valitti varmaan koko puolentoista tunnin junamatkan, että heidän täytyy sitten päästä ulos ja kun tuossa on nuo vaunut tiellä ja niitä täytyy sitten siirtää ja ... Piti alkaa pukea sitä pyörätuolissa istujaakin jo ainakin puoli tuntia ennen kuin oltiin perillä. Pyörätuolissa istuva mies suhtautui ihan leppoisasti ja yritti rauhoitella, että antaa muiden mennä ensin, ei meidän tarvitse olla ensimmäisiä (Oikeasti minun ja mieheni vakiopuuhaa on naureskella noille ärsyttäville hätäilijöille )

 

 

 

Meinasi jo mennä vähän OT:ksi, mutta täytyy sanoa, että kyllä minua välillä autetaankin. Kerran ihan vain ohikulkeva nainen auttoi minua hankalan oven kanssa, mistä olin erityisen tyytyväinen. (Perushommaa on minusta auttaa silloin, kun on itse kulkemassa samoista ovista (silloin on joskus vähän pakkokin auttaa jos meinaa joskus itsekin päästä).)

[Guest Vieras]

Lastenvaunujen kanssa liikkuessa olen huomannut että jos on laittautunut (mitä nyt ei ihan joka päivä tämä kotiäiti ole...) ja meikannut yms, niin ovenavausapua tulee hyvinkin automaattisesti Mutta niinä päivinä kun se apu todella piristäisi niin ei...Ja jako menee niin että "kauniina" päivinä miehet auttaa mielellään ja "rumina" päivinä naiset auttaa vähän säälivästi...mutta kai noina huonoina päivinä on kireä ja kiukkuinen ettei moni uskalla lähestyäkään...

Linja-autossa saa onneksi usein helposti apua vaunujen nostoon ihan pyytämättä.

 

Ja tästä mie pääsenkin kysymykseen että miten pinnallista arkikin alkaa jo olla...huoh...

[J A W]

Mun tarvi vielä tulla tunnustamaan, että kun olin nuorempi, mulla oli semmoinen vaihe, että en uskaltanut auttaa vaunujen nostamisessa jne. Kun nimittäin kerran olin tarjoutunut enkä sitten ollut osannut kunnolla, kun en kokemattomuuttani ymmärtänyt mistä kohdasta vaunua olisi pitänyt nostaa jne, niin neuvomisen sijaan vauvan kanssa liikkunut täti haukkui minut ihan lyttyyn... Luulin sitten vähän aikaa, että oikeasti pitää osata jotain erityistä tai on vaaraksi lapsille.

[höpöli]

Mun äiti huomautti mulle tänään, että kylläpäs sua autetaan ovien kanssa. Oltiin siis menossa Stockalle ja mulla oli vaunut, joissa pienempi oli kopassa, ja sit isompi seisoi laudalla. No, ekaks yks mies jää pitämään ovea auki (ei oltu edes ihan oven vieressä, joten hän piti sitä aika kauan) ja sit keski-ikäinen nainen piti samalla tavalla seuraavaa ovea auki

Mun on pakko myöntää, että mua autetaan aika hyvin, vaikken meikkaa lähes koskaan, joten siitä ei ainakaan voi olla kyse

Ja ihan Helsingissä asun

[Neferica]

Pitääpäs tähänkin kirjoittaa, kun käytiin perjantaina esikoisen kanssa kaupungilla ja oltiin vaunuilla liikkeellä. Käydään todella harvoin kaupungilla, joten ei ollut mitään käsitystä ihmisten avuliaisuudesta. Mentiin bussiilla ja siinä tuli reissun ainoa negatiivinen kokemus. Eli sama kuin monella muulla, että ihmisten on aivan pakko tunkea sinne ovelle ennen sinua, vaikka olisi helpompi odottaa, että vaunujen kanssa kulkeva pääsisi ensin ulos.

 

Ovia avattiin todella kiitettävästi meille. Ei varmaan ollut yhtään ihmistä, joka ei olisi siinä kohdalla auttanut meitä. Yhdessä kaupassa käytiin, jossa oli neljä puolikasta kerrosta (jos ymmärrätte), ja kaupassa on vain luiskat vaunuille. Kahdesti tuli myyjä kysymään, että tarvitsenko apua. Sääli oli sanoa, että en, kun toinen niin tarjoutui auttamaan.

 

Junassa ollaan matkustettu esikoisen kanssa todella paljon ja kantamuksia on meillä yleensä aika paljon. Joka kerta ollaan matkustettu semmosella vanhanaikaisella pikajunalla, ei siis IC. Yhden kerran on joku tarjoutunut auttamaan meitä laukkujen kanssa. Eipä siinä, kyllä me ollaan hyvin pärjätty, kun aina on joku meitä vastassa.

 

Aina kun me jäädään junasta pois, niin käsken esikoisen odottaa minua siinä eteisessä, kun nostan laukut alas ja sen jälkeen nostan esikoisen alas, kun portaat on niin jyrkät. Kerran kävi niin, että ihmiset vaan törkeästi ohitti minun esikoisen ja tunkivat portaita alas, kun minä yritin saada lapseni pois junasta. Mä siinä sitten kailotin kovaan ääneen, että ANTEEKSI vain, mutta saisinko ottaa lapseni ensin!

[J A W]

Itse (toistaiseksi lapsettomana) en kyllä ole samaa mieltä siitä, että olisi helpointa, jos kaikki odottaisi bussissa kunnes vaunut on menneet ulos, ja sitten mentäisiin vasta muut. Toki jos vaunut on oikeasti suoraan tientukkeena, mutta yleensä eivät ole, vaan ihan siististi siinä vaunupaikalla ja äiti mahtuu viereen seisomaan. Minusta on yleisesti ottaen helpointa jos bussista poistuessa ne jotka menee nopeasti ja ketterästi menee ensin ja sitten hitaammat (toki niin, että joku jää auttamaan apua tarvitsevia). Bussiin noustessa sitten taas vastaavasti hitaammat ensin, että ehtivät asettua paikoilleen samalla kun muut nousee bussiin. Eikö se mene nopeiten ja käteviten niin?

[Guest Gerda]

*

Edited January 8, 2011 by Gerda

[höpöli]

Tohon bussista ulos menemiseen vaunujen kanssa, niin mä ryysään aina vaunujen kanssa niin, että menen ensimmäisenä ulos. Tähän on ihan selkeä syy: Kuski näkee ihmiset, jotka seisovat, muttei vaunuja, jotka ovat matalammalla. Tästä syystä en ole nähnyt, että ihmisiä yleensä jäisi oven väliin, mutta vaunut aika usein jäävät. Jos menen ensimmäisenä ulos, niin kuski ei ehdi laittaa ovia kiinni vaunujen päälle. Tähän vielä lisäksi se, että esikoinen (2v2kk) ei ole vaunuissa, joten hänetkin pitää saada ulos ja kauhukuvana on, että saan vaunut ulos, mutten lasta tai saan lapsen ulos, mutta sit ovet menee kiinni ja vaunut jää sisälle. (Ja nyt on turha sanoa, ettei näin voi käydä, kun kälylleni kävi näin raitiovaunussa, että esikoinen jäi sisälle, kun oli nostanut vaunut ekaks ulos. Kyseessä oli naiskuski, joka teki sen tahallaan, mutta silti.)

[J A W]

Joo, toki jos joku seisoo käytävällä eikä sillä ole tilaa väistää, silloin minustakin on tolkullista sen mennä (oli sillä vaunuja mukana tai ei) ensin.

 

Tuota vaunujen jäämistä oven väliin en ollutkaan koskaan nähnyt enkä kuullut, siinä on ihan pointtinsa jos sellaista käy.

 

(Vähän off-topic, mut satuin just muistamaan kun mulle opetettiin pikkulapsena, että mä menen aina ensin ulos bussista ja sitten tulee äiti ja pikkusisko, ja jos käy niin, että ovet menee välistä kiinni, niin pitää pysyä bussipysäkillä; äiti jää sitten heti seuraavalla ja tulee hakemaan. Taisin säikähtää opetusta kun se on jäänyt elävästi mieleen. Ei kylläkään koskaan tullut sille asialle tarvetta.)

[Esmeralda]

Täällä Tampereella ihmiset on mielestäni avuliaita, ainakin suurin osa niistä, joihin itse oon törmännyt. Toki joukkoon mahtuu aina vähemmän avuliaita ja röyhkeitä ihmisiä. Röyhkeät ihmiset (etuilijat ja turhasta purnaajat ym.) saavat mut näkemään punaista ja saatankin pitää heille lyhyen käytösoppitunnin Avuliaita ihmisiä pyrin aina kiittämään.

 

Itsekin pyrin olemaan avulias muille ihmisille. Yritän myös olla mahdollisimman vähän "haitaksi", kun kuljen rattaiden kanssa.

 

Viime viikolla mulle tuli erityisen hyvä mieli, kun meidän naapurin pappa oli niin avulias. Olin purkamassa autosta ostoskasseja ja tyttö odotteli auton vieressä. Naapurin pappa oli viemässä roskia ja sanoi mulle, että hän kipaisee nopeasti viemässä roskat ja tulee availemaan meille sitten ovia. Pappa kirmaisi juoksuun ja vei roskat vauhdilla. Sitten kun olimme rapun ovella, hän sanoi tytölle, että "setä auttaa sinut" ja kantoi työn rappukäytävään ja samalla availi minulle ovet Tulin tosi hyvälle tuulelle, kun naapuri oli niin auttavainen

[Humbug]

Ei todellakaan. Suorastaan nykyään ihmettelee jos joku auttaa. Esim olin tässä talvella bussissa. Se oli aaaaivan täynnä ja jäin kahden kassini kanssa seisomaan muidenkin seisojien joukkoon. Jouduin laittamaan kaverille tekstaria, että olen myöhässä ja meni aika hankalaksi, kun koitin samalla kasseja pitää kädessä/pystyssä lattialla. Yksi nuori mies siinä lähellä nousikin ylös ja kysyi tahdonko istua! Olin aivan ällikällä lyöty ja en oikein osannut kuin sönköttää kiitos.

[whipped cream]

On kyllä todella avuliaita! Joka ikinen kerta, kun olen tarvinnut apua, olen sitä saanut heti ensimmäiseltä ohikulkijalta. Kaupassa kurottelin pakastehyllyllä ison mahani kanssa, niin eka ohikulkija kysyi että mitä haluaisin hyllyltä. Toisella kertaa pukkasin loskassa ostoskärryjä lapsi kyydissä, niin taas eka ohikulkija nappasi kärryjen etuosasta kiinni ja veti kaverina. Leos leikkimaassa mun lapsi kaatui, näin sen kauempaa. Niin yks iskä riensi siihen paikalle ja kysyi lapseltani että sattuiko jne. Näitä esimerkkejä on kyllä paljon. Ja hyvä niin.  

[Symbioosi]

Pääosin avuliaita. Täällä ei ehkä niin tuppauduta, jos on joku tilanne päällä, mutta ovia avataan ja viiime talvena avustettiin rattaiden pukkaamisessa suojatien lumipenkan yli. Kivoin fiilis tuli kassajonossa. Esikoinen itki kantoliinassa ja toisella kädellä hyssyttelin.  Nuori mies edellä reippaasti halusi auttaa ja latoi mun ostokset hihnalle.  Olisin aivan hyvin selvinnyt itsekin, mutta ajatus on tärkein. 

Hissien käyttö kyllä herättää kummastusta. Laivalla erään erään keski-ikäisen herran piti päästä meidän ja parin vanhuksen kanssa väkisin samaan hissiin. Oltiin kaikki ihan puristuksissa ja kehtasi vielä neuvoa siirtämään rattaita sen viimeiset pari senttiä,että hän mahtuu paremmin sisään. Teki mieli sanoa,että mahasta päätellen, voisi olla terveydelle parempi kävellä ne pari kerrosta, kun ilman muita kantamuksiakin on liikkeellä. Totesin vain hymyillen,että vähän on pienet hissit. 

[Pahakka]

Välillä muksujen kanssa liikkuessa olen saanut apua, aina en. Vähemmän nyt kun ovat isompia