Salia

(Itse)hypnoosin käyttö synnytyksessä

10 posts in this topic

En pikaisella haulla löytänyt keskustelua hypnoosista. Onko kenelläkään kokemusta itsehypnoosin käytöstä synnytyksessä?

 

Itseä kiinnostaa kovasti, mutta en ole kovin motivoitunut maksamaan montaa sataa euroa valmennuksesta. Googlettelin ja sain vaikutelman että tuo Hypnobirthing: The Mongan Method olisi the kirja jos haluaa aiheeseen perehtyä itse ja tehdä harjoituksia etukäteen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen vähän harkinnut tuota Cowasjin kurssia (http://www.luonnollinensynnytys.com/), lähinnä siksi, että siinä saisi sitten mieskin valmennusta. Aluksi oikeastaan pidin koko juttua vähän huuhaana, mutta tulin sitten toisiin ajatuksiin - sivustollahan korostetaan, että hypnoosilla tarkoitetaan syvää rentoutumista. Synnyttäjien kertomukset kuulostaa hyvältä. Mäkin kuulisin siis mielelläni kokemuksia :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on hypnobabies self study course, koska kaverini suositteli sitä. Hänellä oli myös joku hypnobirthing kirjs. Vielä en ole aloittanut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kirjoitan tänne synnytyskertomuksen, jos jotain auttaa, vaikka en lopulta niin hirveästi hypnoosia käyttänyt.

 

Hypnobabiesiin kuuluu itseopiskelukurssina viisi viikkoa kestävä kurssi. Jokaisella viikolla on omat hypnosiisitallennetta. jota kuunnellaan kerran päivässä. (muutama per viikko) Tämän lisäksi kurssikirjassa on tietoa raskaudesta, raskausaikaisesta ravinnosta, jumpasta, synnytyksestä yms. eli siis teema per tunti ja tunteja viisi. Hypnoosia myös harjoitellaan. Lisäksi on raskauteen liittyvä tallenne, joka ei ole hypnoosi vaan siinä yritettään saada jattelemaan posiitivisesti raskaudesta ja synnytyksestä. Synnytystä varten oli omat tallenteensa, kaksi hypnoosia (yksi avautumista ja toinen ponnistamista varten), sekä sellainen synnytyspositiivinen tallenne.

 

Lyhyesti vielä ekasta synnytyksestä sen verran, että pelkäsin synnytystä sen verran, että kävin pelkopolilla. Sain kätiltä ohjeeksi luottaa hoitohenkilökuntaan. Sain tutulta neuvon muistaa, että se sattuu paljon, mutta se on hyvää kipua. Suunnittelin ottavani kaikki mahdolliset kipulääkkeet, mutta koitan suihkua ensimmäiseksi. Itse synnytys päätyi sitten veren vuodon takia käynnistykseen tilanteesta 2 senttiä auki. Kalvot puhkaistiin, 2 h myöhemmin oksitoonitippa, ja alle 2h myöhemmin esikoinen oli maailmassa. Varsinaiset kivuliaat säännölliset synnytyssupparit alkoivat pari tuntia ennen neidin syntymää eli vähän ennen oksitisiinia. Jostain syystä supparit eivät näkyneet käyrillä, vaikka minua sattui todella paljon ja ne olivat rajuja. Kätilö ei sitten katsonut edes tilannetta, vaan höpisi jotain, että minun täytyy levätä, jotta kestän sitten oikeat supparit. Toistin päässäni mantraa, "tämä on hyvää kipua." eli jotain hypnoosin tapaista kai sekin. Luulin kuolevani kipuun, mutta onneksi vaihtoi vuoro ja uusi kätilö ei tutkinut käyriä, vaan tarkisti tilanteen, koska olin ihan tuskissani, ja olinkin jo täysin auki. Esikko syntyi siis vahingossa luomuna. Tosin käynnistettynä.

 

Tokaa varten aloin sitten miettimään, että yritän myös luomuna. Kaverini suosittelemana ostin sitten tuon Hypnobabies kurssin, jotta saisin jotain tukea synnytykseen. (Minulla on sairaalakammo ja piikkikammo ja vaikka mikä, joten ilman epiduraali pärjääminen on sen takia itselleni hyvä juttu.) Noin kuukautta ennen laskettua valvoin muutaman tunnin supitusetn takia ja kävin myös vessassa aika tiheään. Supistukset kuitenkin laantuivat. Viikolla ennen laskettua tuli päivittäin supistuksia. Ei mitään pahoja, menkkamaista jomotusta. Pystyin hyvin nukkumaan, kun kuuntelin hypnoositallenteita. Laskettua edellisenä päivänä menin jälleen nukkumaan jomotusten kanssa, mutta tällä kertaa heräsin supistukseen parin tunnin kuluttua. Eka käänsin kylkeä, mutta sitten päätin nousta ja ajattelin, että pakkaan kuitenkin sen sairaalakassin. Supistukset eivät olleet oikeastaan pahasti kipeitä niitä tuli siiloin tällöin harvakseltaan, eikä minun tarvinnut tehdä mitään niiden tullessa. Tässä vaiheessa ajattelin niiden vielä laantuvan, eivät siis olleet vielä mitään kivuliaita synnytyssuppareita. Mietin kyllä, että kuuntelen varmuuuden vuoksi sitä ei-hypnoosia, mutta ajattelin että helpompi pakata, kun en kuuntele mitään. Lajittelin myös vauvan vaatteita, koska ei väsyttänyt (tämä olisi pitänyt ottaa vihjeenä!). Aloin ramppaamaan vessassa ja pian huomasin, että pitää alkaa keinumaan, kun suppari tulee. Selvää vatsan kovettumista ja säännöllisyyttä oli. Kello oli noin kaksi ja päätin soittaa varmuuden vuoksi vanhemmille , jotka olivat tunnin ajomatkan päässä. Olin vielä puhelimessa ihan varma, että laantuu vielä. Päätin akaa suppareita kellottamaan ja niitä tuli viiden minuutin välein ja kesto 1.5 min. Ei pahemmin sattunut, mutta päätin mennä suihkuun, vaikka ajattelinkin, että turhaan jo tässä vaiheessa.Suihkussa olin puoli tuntia ja kun sieltä tulin, ajattelin, että pakko tilata taksi, en pysty enää odottelemaan. Suihku siis rentoutti ja varmasti myös edisti. Ennen suihkua edelleen vähän epäröin tilannetta, mutta suihkun jälkeen tiesin, että synnytys on käynnissä.Taksi en kuitenkaan tilannut, vaan puin päälle ja soitin Jorviin. Kätilö sitten puhelimessa, että "Jos susta nyt tuntuu, että nämä ovat sellaisia kivuliaita synnytyssupistuksia." Joo, tuntui! (Olin kontillani keittiön lattialla.) Kun miehen sain herätettyä, niin vanhemmatkin ehtivät paikalle. Kello on täss vaiheessa jotain neljää. Lähteminen oli hieman vaikeeta, kun supistusten aikana oli vaikea liikkua. Autossa en pitynyt istumaan, vaan "halasin" takapenkkiä. Autossa välillä tutntui jo kuolemalta, joten toisaalta tiesin synnytyksen olevan ihan lopulla, mutta toisaalta pelkäsin, että ei se olekaan. Hypnoositallenteita en uskaltanut kokeilla, ettei synnytys nopeudu. Olin muuten vain niin rentona, kun pystyin.

 

Sairaalassa oksetti jo aika paljon ja tuntui, että odotin miestä ikuisuuden, kun oli parkeeraamassa autoa. Hän kuitenkin ehti ennen kätilöä, joka otti miedät suoraan saliin ilman trakastusta SVOlla, koska hänet näytin niin kipeältä. Kätilö oli sama, joka oli esikonkin aikana viimeisenä vuorossa. Kieltäydyin ilokaasusta, koska en kokenut sitä tarvitsevani, koska olin salissa ja nyt sai vauva syntyä. Tämä tieto auttoi todella paljon. Tarkastuksessa olin 9 senttiä auki. Siinä sitten odoteltiin vauvan laskeutumista ja kätilö totesi minun olvan todella rauhallinen, eikä osannut sanoa millloin tulee supistus. Yleensä kuulemma lääkkeettömät huutavat, mutta itse olin ihan hiljaa. Jossain vaiheessa pyysin päästä kontilleni, kätilö tarjosi jakkaraa, josta kieltäydyin ja sitten ehdotti, että menisin polvilleni ja hän nostaa sängyn päädyn ylös. Näin teimme ja seuraavan supparin aikan aloin ponnistaa, kun tunsin kievwlyä ja kätilö totesi pään olevan puoliksi ulkona työnsin vaan, enkä välittänyt supistaako vai ei ja vauva sitten syntyi nopeaan. Ponnistusvaiheen kesto 2 min, sairaalassa olimme 36 min.

 

Synnytyksestä jäi tosi hyvä mieli, juuri sellainen luomuhörhö synnytys, jota toivoinkin. Ei ollut kuitenkaan yhtään voimaannuttav kokemuksena kuin enismmäinen synnytys.

 

Auttoiko: auttoi, vaikka en ehtinyt niitä tallenteita itse synnytyksessä kuunnella, enkä varsinaisesi yrittänyt hypnoosiin mennä, en olisi ikinä osannut olla niin rento ilman harjoituksia, joita lin tehnyt.

 

mikä hyvää: kokonaisvaltainen kurssi sisältää muutakin kuin hypnoosia. Tosin suomessa neuvolajärjestelmän takia, osa "vanhaa" tietoa, mutta kuitenkin rakenne oli kiva.

 

mikä huonoa: vähän liian anti-lääketiede, ja tuntuu, että helposti voi jollekin tulla epäonnistumisen tunne, jos sitten ottaakin lopulta epiduraalin, vaikka on kurssin tehnyt. Lääkkeetömmät synnytyksert ovat kurssin mukaan yleensä nopeampia mutta kumpi näistä on sitten syy ja kumpi seuraus. Ovatko synnytykseni olleet nopeita (2h ja 3,5h säännöllisistä suppareista) koska en ole käyttänyt lääkkellistä kivunlievitystä vai koska ne ovat nopeita, olen selvinnyt ilman lääkkeitä? Nämä asiat pystyy kuitenkin hyvin sivuuttamaan ja täytyy muistaa, että kyseessä on jenkkikurssi ja siellä meno ainakin osissa sairaloita on paljon enemmän toimenpidekeskeinen kuin Suomessa.

 

Suosittelen kuitenkin kurssia ja jos vielä kolmonen tulee, teen sen ihan varmasti uudestaan. Nämä taitavat kyllä olla vähän uskon asioita, jos ei oleta sen toimivan, niin ei se toimikaan.

 

 

Lisätietoa siis täältä: https://www.hypnobabies.com/

Edited by Spring

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on taustalla esikoisen synnytys joka ei mennyt ihan putkeen ja joka on jäänyt häiritsemään jonkinasteisena pelkona, epävarmuutena tai traumana, miksi sitä nyt haluaisikaan kutsua. Tätä taustaa vasten aion valmistautua tulevaan synnytykseen (la marraskuussa) niin että mulla olisi ihan oikeita aktiivisia keinoja rentouttaa ja rauhoittaa itseäni, luoda epäuskon sijaan uskoa itseeni, ja toivottavasti edistää synnytyksen etenemistä. Hypnosynnytys on kiinnostanut jo jonkin aikaa, mulla on kova usko itsesuggestion voimaan tällaisissa asioissa. Olen muutenkin aika varautunut ja kontrollinhaluinen ja mun on vaikea ns. päästää irti, joten uskon että tuosta voisi olla hyötyä mulle ilmankin edellistä synnytyskokemusta. Ilmoittauduinkin nyt Jaana Cowasjin Luonnollinen Synnytys -kurssille, jossa luvataan opettaa syvärentoutus- eli itsehypnoositekniikoita. Tulen sitten kurssin jälkeen kertomaan miltä se vaikutti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä merkkaan tän ketjun ja tulen kertomaan oman kokemukseni, kun vauva-arjelta ehdin ja muistan. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hauskaa, että täällä on tällainen ketju! :) olen itse käynyt lyhyen hypnoosikurssin, jonka aikana totesin olevani aika hypnoosiherkkä. Olenkin monesti esim. migreenikohtausten aikana onnistunut hypnotisoimaan itseltäni kivun pois. Toivottavasti pääsen testaamaan itsehypnoosin toimivuutta synnytyksessäkin :) nyt vasta 4+4 eli piiitkä matka edessä vielä!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olin unohtanut tän.

 

Mä kävin miehen kanssa Jaana Cowasjin kurssin ennen synnytystä. Mulla tavoitteena ei ollut lääkkeettömyys vaan se, että pärjään syvärentoutuksella, jos en syistä x ja y saa selkäpuudutteita.

 

Synnytys käynnistyi vesien menolla iltapäivällä, supistukset seuraavana aamuyönä. Käytin aamuyöstä alkaen TENS-laitetta ja kurssilla opittuja hengitysharjoituksia ja liikkeitä, ja niiden avulla pärjäsin kotona aamuun. Aamulla sairaalaan mennessä olinkin 7 cm auki. Mulle tärkeintä oli hengitystekniikat ja niiden avulla pysyin rauhallisena ja läsnä, nuo liikehdinnät auttoi kivun sietoon enemmänkin. Kurssi auttoi myös positiivisien mielikuvien ja lauseiden ajatteluun ennen synnytystä ja sen aikana. :)

 

Kurssilla sai myös paaaljon enemmän tietoa mm. kohdun ja kropan toiminnasta, kuin neuvolan valmennuksessa. Minusta tuollaisia juttuja pitäisi olla ihan kaikkien saatavilla. Synnytys kun on positiivinen asia ja tapahtuma eikä negatiivinen, välttämätön pakko - tai näin sen pitäisi olla.

 

Uskon, että noilla tekniikoilla rentouduin ja keskityin niin hyvin, että synnytys oli mielestäni helppo ja voimaannuttava kokemus. Suosittelen, siis!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Noniin, synnytyksen jälkeen raportoimassa :) itsehypnoosi toimi aika hyvin supistuksiin. Etenkin harjoiteltu turvapaikka-mielikuva auttoi supistusten huippujen yli. Lisäksi hengitys ja ajatus siitä, että kipu on hyvästä ja vie oikeaan suuntaan. Ponnistusvaiheessa olin ihan unohtanut kaiken tällaisen, mikä harmittaa nyt jälkikäteen :D mutta siinä vaiheessa oli aivotoiminta jo niin nollissa että unohdin kaiken muun.. mutta siis oma kokemus on että kyllä itsehypnoosista oli hyötyä :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now