Sign in to follow this  
Followers 0
Aeria

Voiko äkillinen nirsoilu jäädä pysyväksi?

7 posts in this topic

Olisiko jollakin kokemuksia, vertaistukea ja erityisesti neuvoja tähän meidän tilanteeseen... Tyttö 1v 4 kk on aina ollut aika hyvä syömään, ei tietenkään mitä tahansa kelpuuta mutta yleisesti ottaen on ollut kaikkiruokainen ja utelias kokeilemaan uusia makuja.

 

Viime keskiviikkona iski joku vatsapöpö. Tyttö oksensi pari kertaa keskiviikkona, torstaina ei mutta perjantaina taas kerran. Vatsa ei mennyt sekaisin. Mutta ruoan suhteen alkoi ihan mahdoton temppuilu ja nirsoilu. Juuri mikään ei kelpaa, vähän maistelee mutta ei syö kunnolla mitään, tai torjuu tarjotut ruoat samantien edes maistamatta. Suurin osa entisistä herkuistakaan ei kelpaa. Ja kun syöty määrä on niin pieni, tyttö on valehtelematta puolen tunnin välein :girl_mad: syöttötuolilla kinuamassa ruokaa. Sitten taas mietin pääni puhki mitä tällä kertaa tarjoaisin. Itsetehdyn ja kaupan ruokien välillä ei näytä olevan eroa, ennen niin mieluisat hedelmätkin heitellään lattialle... Mulla menee ihan hirveästi aikaa päivässä tähän temppuiluun. Vatsaoireita tai muutakaan näkyvää ongelmaa ei ole ollut tänään mutta nirsoilu jatkuu. (Tyttö on edelleen osittaisimetyksellä, koska rinta ja imetys on selvästi vielä tärkeitä hänelle etten ole hennonut kokonaan vieroittaa. Sairastelun aikana taantui ihan vauvaksi sikäli että halusi rintaa monta kertaa päivässä, mutta se meni onneksi ohi.)

 

Pitäisikö mun vaan jääräpäisesti pitää kiinni jonkinlaisista ruoka-ajoista, vaikka tyttö söisikin huonosti ja itkisi sitten väliajat nälkäänsä? :unsure: "Kannustaisiko" se syömään taas kunnolla kuten ennen? Ymmärrän että sairaana ei ruoka maistu ja ruokaa pitääkin tarjota usein ja vähän kerrallaan, mutta vatsataudin olisi pitänyt olla ohi kolmessa päivässä eikä sen oireita enää olekaan ollut (viimeksi siis oksensi vähän perjantaiaamuna). Ruoka ei vaan maistu.

 

Samaan aikaan yöunille nukuttaminen on käynyt hankalaksi, tyttö vaikuttaa väsyneeltä mutta kestää ikuisuuden ennen kuin hän nukahtaa. Ja yöllä herää vaatimaan rintaa, vaikka yövieroitus onnistui jo ajat sitten. Ei mua haittaisi imettää aamulla, illalla ja kerran päivällä, mutta yöllä en millään haluaisi ryhtyä maitobaariksi ja huvitutiksi (oikeaa tuttia ei koskaan kelpuuttanut). Yövieroittaisin uudelleen, mutta siitä seuraa kamalaa huutoa, ja kun en tiedä onko tässä edelleen jonkun pöpön jälkivaikutusta vai ei niin en ole halunnut huudattaa... Joten tyttö on tottunut taas saamaan rintaa aamuneljältä <_<

 

Mistä voi olla kyse? Pitäisikö tyttö viedä lääkäriin, vaikken tajua mitä siellä voitaisiin tutkia kun ihan pirteältä vaikuttaa eikä vatsataudin oireita ole? Onkohan tämä joku vaihe vai onko tuo nirsoilu tullut jäädäkseen?

 

Apua...?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Siis muutama päivä sitten oli se vatsatauti? Eihän siitä ole vielä kovinkaan kauaa, kai tytöllä voi vielä olla huono/heikko olo vaikka ei perjantain jälkeen olekaan oksentanut. Eli ajattelisin, että tilanne voisi hyvinkin tuosta pian kuitenkin normalisoitua.

 

Mutta meillä oli kyllä tuo sama, että oksutaudin aikana poikani halusi olla tissillä usein. Sitä ennen imetys oli jo aika lailla vähenemässä, mutta taudin aikana & jälkeen tilanne muuttui. Lehmänmaito ei enää taudin jälkeen kelvannut ollenkaan, eikä korvike (ne 1v. tarkoitetut) myöskään. Sitä ennen oli juonut pullosta ihan hyvin maitoa, jonkin verran myös mukista ja sitten tuli täysi stoppi. Muistaakseni taudista on nyt aikaa jo pari kuukautta (?) ja vasta nyt on taas pikkuhiljaa alkanut kelpuuttaa muutakin kuin tissimaitoa välillä... :girl_sigh:

Edited by Juksu

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos Juksu :)

 

Varmaankin tosiaan huolestuin ennenaikaisesti sikäli, että pöpön vaikutus voi kestää kauemmin kuin olin kuvitellut oireiden jo hävittyä. Tytön ruokahalu oli tänään selvästi parempi siinä mielessä, että söi pari ihan kunnolista annosta - mutta vasta sitten kun oli vihdoin ja viimein löydetty sellainen ruoka joka sillä hetkellä kelpasi. Yleisesti ottaen kyllä "nirsoilu" jatkuu edelleen eikä entisistä herkuistakaan voi mennä enää takuuseen. Myös rinta maistuu, ja sitä kaivataan, selvästi useammin kuin ennen sairastelua. Lehmänmaitokin kelpaa mutta ei yksistään tyydytä maidonkaipuuta...

 

Mutta eiköhän tämä tästä kun jaksaa odotella... Harmittaa vaan että tuli näin takapakkia imetyksen suhteen, kun tarkoitus on ollut vieroittaa kesän aikana ja nyt onkin päinvastainen suunta :girl_sigh: tai olisi ainakin mikäli antaisin jokaiselle kinuamiselle periksi.

 

Siispä ootellaan...

Edited by Aeria

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hyvä, että suunta on ollut parempi! Tsemppiä, tosiaan meillä tuttua tuo että imetyksestä vieroittaminen otti takapakkia mutta mitään neuvoja en osaa siihen oikein antaa, kun itse annoin siinä periksi.. mutta ei se mua varsinaisesti haitannut. Nyt onneksi siinä ollaan kuitenkin taas edetty. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle tulee yhtäkkisestä nirsoilusta (ja siis nimenomaan tuollaisesta ettei herkkuruoatkaan maistu) mieleen se, että onkohan lapsella joku sairaus, joka hankaloittaa nielemistä tai tekee syömisestä muuten epämiellyttävää? Meillä poika on sairastanut vuoden sisällä sekä enterorokon että angiinan, joissa kummassakin oli ekoina oireina lakkoilu syömisen kanssa (ja hölmöt vanhemmat ei tietenkään ymmärtäneet pojalla olevan jotain vialla vaan ajateltiin sen olevan jotain ihme temppuilua :(). Esim. tuossa enterossa suun alueen rakkulat ilmestyvät usein ensimmäisinä, joten jollei suuhun tajua katsoa voi mennä tovi ennen kuin tajuaa taudin olevan päällä.

 

Olen kyllä kuullut sellaisestakin, että monella aiemmin hyvin syöneellä lapsella iskee joskus 2-3 vuoden iässä joku nirsoiluvaihe, jolloin kaikesta ruoasta tulee yhtäkkiä epäilyttävää ja inhottavaa eikä lapsi suostu enää syömään yhtään mitään outoa vaikka siihen saakka olisikin maistellut eri ruokia ennakkoluulottomasti. Mutta teillä nyt tuskin on kyse tällaisesta. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meilläkin meni vatsataudista toipuessa yllättävän kauan (yli viikko muistaakseni ainakin) ennenkuin ruoka alkoi taas maistua, vaikka itse oksentamiseen ei mennyt kuin yksi ilta. Imetin edelleen, ja se olikin lähes ainoa mikä varmasti kelpasi. Tyttö oli silloin joku 1v1kk. Olin itse valmis lopettamaan imetyksen jo vuoden imettämisen jälkeen, mutta tytön koko kevään kestänyt sairastelu ei antanut sille tilaa. Nyt sitten viimein pidemmän terveen jakson aikana saatiin imetys lopetettua (1v3kk). Lehmänmaidon menekki ei siitä huolimatta ole lisääntynyt, että en tiedä sen suhteen mitä pitäisi tehdä, mutta se nyt on asia taas täysin erikseen tästä aiheesta.

 

Eipä muuta kuin tsemppiä, eiköhän se ruokahalu sieltä ala pikkuhiljaa tulla takaisin. Ja sen myötä sitten hiljalleen vaan vieroittamistakin taas kehiin. Noista sun kuvailemista "oireista" en vielä hätäilis nirsouden jääneen päälle tai vieroittamisen hankaloituvan, vaikkakin ehkä vähän siirtyvän. Niin meillä meni.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos kommenteista!

 

Soljalla oli hyvä pointti yhdestä potentiaalisesta nirsoilun syystä, vaikka meillä ei taidakaan olla siitä kyse. En usko että suu tai kurkku olisivat kipeät, kun välillä tyttö vetelee hyvällä halulla esim. karkeaa, jyviä sisältävää leipää ihan kuiviltaankin ilman levitettä, ja toisaalta taas jotkut silkinsileät pikkuvauvojen soseet, joita olen "epätoivoissani" yrittänyt tarjota, eivät kelpaa. Suussa ei myöskään näy mitään kummallista, kun se tulee hampaiden harjauksen yhteydessä päivittäin nähtyä.

 

Jos taas kyseessä on tuo mainitsemasi nirsoiluvaihe niin aikaisinpa aloitti...Ikää on nyt "jo" 1v 5kk (toisin kuin aloitusviestissä kirjoitin), mutta yksilöllisiähän nuo vaiheet on. Ja kun tosiaan vieroksuu vanhoja tuttuja ruokiakin. Toivon silti että aiempi kokeilunhalu ja hyvä ruokahalu vielä palaisivat kunhan vatsapöpöstä on kulunut tarpeeksi aikaa. :)

 

Ensimmäinen, tutulta kuulostaa. Eiköhän tilanne tästä hissuksiin parane, kun vaan mulla riittäisi kärsivällisyyttä keksiä uusia ruokia kokeiltavaksi - ja kekseliäisyyttä johtaa tytön mielenkiinto toisaalle tuon jatkuvan syöttötuolilla kinuamisen aikana, että säilyisi edes jonkinlaiset ateriavälit, kun ei syö kerralla itseään täyteen vaan tahtoo vähän väliä napostella.

 

(Imetyksen lopettaminen kokonaan tulee olemaan paha pala purtavaksi, kun tyttö on edelleen tottunut siihen että illan viimeinen juttu on imetys ja sitten nukkumaan... :blush: Täytyy nyt ensin kitkeä pois tuo uudelleen alkanut yönautiskelu, ja sitten hissuksiin hilata iltaimetystä aiempaan ajankohtaan jotta jossain vaiheessa oppisi nukahtamaan ilmankin. Mutta se on sitten jo toisen ketjun aihe.)

Edited by Aeria

Share this post


Link to post
Share on other sites

Please sign in to comment

You will be able to leave a comment after signing in



Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0