Alkuraskauden hermoilijat

[Scarleth]

AnelmaUnelma, kyllähän nuo oireet aina vähän lievittää hermoilua Itselläni oireet on kyllä tosi lieviä, mutta kun ne kuitenkin suurimman osan aikaa ovat jollain tavalla olemassa, niin olen sitten yrittänyt olla ajattelematta paljon mitään (ainakaan negatiivisuuksia) ennen ar-ultraa. Se on ensi maanantaina, joten ei tässä enää montaa päivää tarvi kärvistellä.

 

Miten muuten mahtoi mennä Eleonooran ultra?

[Eleonoora]

Hyvin meni, kiitos kysymästä!

Tosin lääkäri kyllä ensin säikäytti mut todella pahasti, kun alko ultraamaan ja hänen yksinpuhelunsa meni jotakuinkin näin:

L (=lääkäri): Jaa, sikiöpussi näyttää kyllä pienemmältä, kuin mitä näillä viikoilla pitäis

M (=minä): *apua, mitähän tästä tulee, en mä raskaana ookaan* (ajatuksia pään sisällä)

L: Ja ihan tyhjältäkin tää näyttää

L: Ei täällä oikein mitään näy

M: *no joo, se olikin sitten siinä, alanko itkee heti vai vasta hetken päästä*

L: Ei ku on täällä sivussa jotain

M: *apua, kuolenko mä, kuoleeko se, onko se elossa*

L: Joo, kyllä se täällä onkin piilossa

M: * jei, apua*

L: Mutta on kyllä vähän pienempi, kuin viikot antais ymmärtää

M: *apua, se on kuollu jo, ei tästä mitään tuu*

L: Mutta kyllä täällä ihan syke on, huomasitko?

M: No mun mielestä ovulaatio olikin vasta pari päivää sen jälkeen, ku laskennallisesti ois ollu

L: No jaa, kyllä tää sitten ihan viikkoja vastaa. Onneks olkoon.

 

Että olipa elämäni kamalin ultrakokemus. Huoh! Mutta onneks siis kaikki on hyvin. Sikiö oli 2 päivää pienempi, kuin lääkärin mittauksen mukaan, mutta sydän tosiaan löi ihan pontevasti ja kaikki näytti muutenkin olevan ok.

Mutta voitte uskoa että mä säikähdin!

[Scarleth]

Eleonoora, aika mahtavaa että kaikki oli hyvin!!! Mutta voi jeesus miten mua sitten voi ärsyttää nuo lääkärit, jotka päästelee suustaan mitä sattuu Ihan oikeasti, eikö nyt luulisi, että ihan jo maalaisjärjellä tajuaisi, että nuo on tilanteita joissa kannattaisi pitää mölyt mahassaan ja sanoa vasta sitten, kun on ihan varma siitä mitä näkyy. Mutta siis, nyt sain taas vähän uskoa siihen, että ehkä mullakin voi olla ultrassa kaikki hyvin, vaikka oireet on tosi lieviä ja mahassa ei juurikaan tunnu yhtään mitään, ei varsinaisesti edes mitään kovin isoa turvotusta, jota monet tuntuu valittelevan.

 

Mä täällä panikoin tuota ultraa, se on siis ens maanantaina eli takuulla aika piinaava viikonloppu on edessä. En tiedä mitä tekemistä sitä keksis, jotta ajatukset pysyisi pois koko ultrasta. Ärsyttää itseänikin, kun en oikein pysty keskittymään mihinkään muuhun.... JOS maanantaina satunkin saamaan kaikkien odotusteni vastaisesti hyviä uutisia, niin sitten kyllä juhlin tilannetta oikein kunnolla - menen vaikka ostamaan jonkun vauvanvaatteen

[Ride]

Tämä on ehdottomasti minun ketjuni. Olen niiiiin hermona tästä raskaudesta ja mielessä pyörii kaikki mahdolliset kauhukuvat mitä vaan voi ihminen kuvitella. Ehkä se johtuu siitä, että olen toivonut tätä enemmän kuin mitään. Voisiko vain nukkua ja herätä vaikkapa tammikuussa ja todeta, että hyvinhän se alkuraskaus meni?

[Scarleth]

Täällä on eilen käyty ultrassa ja siellä se sydän vahvasti sykki!! Huh, voitte uskoa miten helpotti... eihän se vielä kaikkea jatkosta kerro, mutta oli kyllä tosi huojentavaa nähdä, että tuolla oikeasti on elävä sikiö. Nyt ei ainakaan tarvitse pelätä enää tuulimunaa eikä kohdunulkoista, mutta jäähän niitä pelkäämisen aiheita silti vielä aika mukavasti

 

Ride, mullakin on ollut tämä alku melkoista kauhukuvien vuoristorataa. Tämä eka ultra helppasi vähän, mutta jospa sitten, jos toisessakin on kaikki kuten olla pitää, voisi pikkuhiljaa alkaa uskoa että siellä se alkio nyt kasvaa. Koko raskausajanhan voi viettää hirveiden pelkojen kourissa jos niin haluaa, mutta eihän sitä kenenkään mieli kestä. Itse ajattelin ottaa näitä pelkoasioita vähän puheeksikin ekassa neuvolassa joka on onneksi jo kolmen päivän päästä!

[Ride]

Scarleth voi miten hieno uutinen ja varmasti helpottava tunne! Itse pääsen ultraan vasta kahden viikon kuluttua eli siihen asti täytyy kärvistellä tässä epävarmuudessa. Ehkä parkkeeraan siksi aikaa tähän ketjuun itseni

[Scarleth]

Olen tässä itse tänään stressannut kuukautiskipua muistuttavasta jomotuksesta selässä. Sitä on tässä alkuraskauden mittaan tullut ja mennyt - ihan alussa sitä oli pitkään, myöhemmin sitten jonain yksittäisinä päivinä. Tänään on taas jomotellut enemmän. Onko kellään kokemusta tällaisesta, ja meneekö vielä normaalien kasvukipujen tm. piikkiin, vai pitääkö huolestua?

[Kenguru]

Kyllä täälläkin välillä hermoillaan, vaikka yllätyksekseni olenkin ollut yllättävän rauhallinen. Koska pientä pahoinvointiakin on jo nälän yllättäessä ollut, toistaiseksi tuntuu siltä, että voi olla vähän rauhallisemmin mielin, vaikkei se mitään oikeasti takaa.

[elleam]

Nyt löytyi sopiva ketju! Viikko sitten sunnuntaina tein plussatestin ja ekat päivät meni silleen ettei oikeen vielä osannut ajatella plussaa todeksi. Nyt sitten tulin kipeeksi ja kotona sairastellessa on ollut aikaa murehtia kaikkea mahdollista! Raskaus alkoi inssistä puolentoista vuoden yrityksen jälkeen ja olen todella peloissani ja tarkkailen joka ikistä "oiretta" itsessäni. Vuoden vaihteen jälkeen ar-ultra. Lääkäri oli sitä mieltä että voin lopettaa luget, mutta ihmetyttää tuo ratkaisu kovast enkä tiedä uskallanko lopettaa... Pitää varmaan ottaa uus soittoaika lääkärille. Mulla kun on ennen raskautta tutkituissa verikokeissa ollut todella alhainen progeseroni ja lähes aina ollut myös välivuotoja.

 

Huh, mitenköhän tästä pelosta selviää!? Oon koittanut ajatella, että jos jotain kamalaa tapahtuu niin se on sitten niin tarkoitettu, mutta no, eipä paljon lohduta... Haluaisin vaan nauttia tästä kaikesta nyt kun plussa on todellakin piirtynyt testiin! Mitäs tuntemuksia muilla plussanneilla?

[Sama vieras]

Mua pelottta tosi paljon kans. Tein eilen +testin, ja vielä aivan liian aikaisin, ehkä dpo9. Tässä nyt ensin saa kammolla odotella että tuleeko menkat vai ei, sitten jos ei, niin kuinka pitkälle tätä onnea nyt riittää. Edellisellä kerralla meni jo niin alussa kesken, silloin testasin vasta dpo16 ja siitä jo muutamien päivien päästä meni kesken. Nyt vaan oli pakko testata noin aikaisin, kun olin pienen juhlinnan jälkeen todella huonovointinen, mitä mulle ei yleensä käy, ja siksi oli pakko saada mielenrauha. Ja raskaanahan sitä testin mukaan ollaan. En vaan uskalla iloita Toi edellinen alkanut raskaus oli siis ensimmäiseni, eli ei ole vielä mitään onnistumisen kokemuksiakaan taustalla, toivotaan että tästä tulisi sellainen Ymmättän Elleam hyvin sun tuntemukset.

[Ella_]

Sama vieras!!!!!!! Nyt elokuisiin yhdessa mun kanssa hermoilemaan Mut ymmarran kylla, etta toi keskenmeno jattaa jalkensa, mutta toisaalta mun mielesta saa aina iloita siita, etta TANAAN on raskaana. Isosti peukut pystyssa etta kaikki menis sulla(kin) hyvin <3

[Sama vieras]

^Kiitti Ella

Siirryn noihin odottajiin heti, kun on varma ettei menkat tule ajallaan

[Ella_]

No laita meille vaik plussatestikuvia sillä välin ajanvietteeks

[Lilyrose]

Täällä kans yksi joka on ihan alussa, rv 4+6 tai vastaavaa (en pysty laskemaan tarkkaan, kun en muista milloin edelliset menkat alkoivat...). Tänään varasin just ekan neuvola-ajan. Mulla ei oo kauheasti noita nippailuja, tai ne on tosi jaksottaisia. Nyt tätä kirjoittaessa nippailee, mut sitä ennen ei ole tuntunut pariin tuntiin mitään. Kaksi plussaa on testeissä viime viikon lopusta, joten uskottavahan se on, mutta odotan ihan sikana että näkisin sen pienen sykkeen ja tietäisin, että siellä kohdussa on joku. 

 

Tosin luulis, että jos on tuulimuna, niin sen kiinnittymättömän munasolun pitäis tulla verenä ulos, right? Multa ei oo tullut verta (koputan puuta), eli toivon kovasti että siellä on ihan koko alkio. Eka raskaus on alussa ja kovin toivottu, koska me ei oikeastaan edes yritetty, kun ei uskottu että voisin tulla luomuna raskaaksi.

[fredina]

Tänne ilmottaudun minäkin, Nyt rv 4+4 taustalla yksi km ja tämä raskaus sai inssistä alkunsa. Uudenvuoden jälkeen pääsen alkuraskauden ultraan missä sitten näkyy onko kaikki hyvin, mutta nyt olen välillä innoissani ja onneni kukkuloilla ja välillä pelottaa ja murehdittaa, mitäs jos taas.

 

Nännini ovat todella kipeät ja koska se on oikeastaan vielä ainut raskauden oire niin painelen niitä aina välillä ihan vaan tarkistaakseni että ne ovat vielä kipeät, viime raskauden ensimmäinen merkki keskenmenosta oli juuri raskausoireiden katoaminen vuorokausi ennen vuodon alkua. Nyt toivon kovasti että tulisi toisia raskausoireita, kärsisin mielelläni pahoinvoinnistä ja muista yleensä ikävistä oireista koska se toisi hieman mielenrauhaa. Tekisi mieli tehdä joka aamu uusi raskaustesti ihan vaan nähdäkseni sen plussaavan. 

[tipzu]

Täällä pitäisi olla menossa rv7+?. Plussan sain viikko sitten Ensimmäinen raskaus menossa ja kaikki niin uutta. Nyt hermoillaan, että onko kaikki niinkuin kuuluu, ensimmäistä neuvolakäyntiä joutuu odotamaan vielä melkein kaksi viikkoa. Onneksi työt pitää sen verran kiireisenä, ettei jatkuvasti tule mietittyä, mikä kaikki voi menä pieleen

[Sirra]

Hah, täällä mennään "jo" viikoilla 11+, mut silti oon ihan hermona! Ärsyttävää, kun ei ole mitenkään raskaana oleva olo.Ensimmäinen ultra on vajaan parin viikon päästä ja jännittää ihan hirveästi. Välillä tuntuu, ettei pysty keskittymään mihinkään muuhun, kuin murehtimiseen

[Pilke08]

Liitytään nyt tänne hermoilijoihinkin, koska sellanen mä tosiaan oon... Ekan plussan tein aikasin eli pe, jolloin oli dpo10. Tänään on siis dpo13 ja Apteekin omassa on selvä viiva, vaikkei mikään kontrolliviivan vahvuinen tosiaankaan. Muahuolettaakin nyt se, kun se testiviiva ei tuu heti näkyviin, vaan menee n. 30s. ennenkuin alkaa haaleena näkymään. Siihen 5 minuuttiin mennessä viiva sitten vahvistuu ihan selkeeksi, mutta miksei se näy heti?!? Onko muilla näin aikasin testanneilla käyny tällä lailla noidentestien kanssa? Ite oon käyttänyPregcheckiä ja tota Apteekin omaa ja molemmilla tosiaan sama homma. Tosin mietin sitäkin, etvoisko johtua siitä, kun dpo:t ei oo vielä ton isommat?

 

Kovasti tsemppiä muille hermoilijoille!!

Edited December 31, 2012 by Pilke08

[Sirra]

^ Mulla ainakin toi Pregcheck toimi juurikin kuvaamallasi tavalla. Tein ekan testin joskus kp 35 paikkeilla. Ihan ekaks tuli haaleana näkyviin "viivan paikka", sit tuli se kontrolliviiva. Sit ehkä just puolen minuutin kuluttua testiviiva alkoi näkymään haaleana, mistä tietenkin seurasi hermoilupaniikkia. Ja sit 4-5 minuutin jälkeen viiva vahvistui. Ihan aluks jäi kontrolliviivaa haaleammaksi, mutta sit myöhemmin testiviivavahvistui. Testailin siis varmuuden vuoksi muutamaan otteeseen useampana päivänä Eli en huolestuisi, kyllähän niillä testeillä menee hetken aikaa reagoida, luulisin.

[Pilke08]

Joo, ehkä tää on ihan normaalia kumminki! Ei auta, ku jatkaa aamuisia testailuja ja toivoa, et viiva lopulta pärähtää kunnolla näkyviin aikasemmin.

[smile lady]

Tein plussan 9.12. Silloin testi näytti 2-3 viikkoa raskaana.. Huomenna eka neuvolakäynti ja hermostuttaa kyllä hirveesti. Pahoinvointia ollut jo nyt.

[katah]

Pilke08, mulla on ihan samanlaisia kokemuksia apteekin omasta testistä kuin sulla. Digitestin hyvä puoli on, ettei se ole tulkinnan varainen, vaikka menin testin avaamaan kun näytössä ei enää patterin loputtua näkynyt mitään. 

 

Muutenkin sitä tulee hermoiltua jonkin verran. Yritystä kuitenkin takana yhteensä n. 4 vuotta. Toisaalta nyt ainakin tietää että voin tulla raskaaksi. 

[fuksia]

Mun koskee alaselkään aika kovaakin tänään, mahaan koskee myös aika usein, tänään koko päivän. Lähinnä mahan sivuille. Pelottaa.

[-Maisa-]

Miekin ilmottaudun hermoilijaksi. Tänään siis laskelmieni mukaan rv4+2 ja tein toisen testin(ensimmäisen testasin 1.1) ja molemmat ollu selviä plussia, mutta minullakin pregchekin plussaviiva jäänyt kontrolliviivaa vaaleammaksi, mutten tiedä voiko sitä kuitenkaan haaleaksi tulkita. Ja puolne minuutin paikkeilla se on mullakin ilmaantunut. Turhaa hermoilua ehkä, mutta se vain kuuluu luonteeseeni . Mutta neuvolaan ajattelin soitella vasta ensi viikolla, ihan varmuuden vuoksi sinne oottelen. Mites Pilke08, joko sie olet neuvolaan soitellu? Ite ensikertalaisena ihan hoomoilasena olen. Sitten nuista oireista,kun välillä nippailee ja välillä ei niin niittenkin takia panikoi, että kun on oireita niin onko se normaalia ja sitten kun ei ole niin onko se normaalia..Ittiäkin huvittaa välillä tämä oma "kamppailu"

[Sirena]

Täällä myös hermoillaan. Tänään 8+0 ja elokuu tuntuu jotenkin kuin se ois 10 vuoden päässä. Oon olevinani hirveen cool tän asian kanssa mutta salaa pääni sisällä syötän itelleni koko aika ajatuksia pahimmasta mahdollisesta. Sain viime yönä pitkästä aikaa nukuttua mahallani ilman että rakkoon tai muualle alavatsaan ois sattunut ja aamulla töihin ajaessa mietin heti että tää tarkottaa sitä ettei siellä vatsassa enää nyt ole mitään...huoh..  Miksi pitää kiduttaa itseään näin, eikä osaa olla onnellinen siitä mitä on...jos on...?  Ultraan pääsen vasta ensi viikon perjantaina.