Lioni

Alkuraskauden hermoilijat

979 posts in this topic

Täällä uusi odottaja, toista odotetaan n. viikolla 8. En millään meinannut uskoa olevani raskaana, kun edellisestä kerrasta tutut vessajuoksut ja rinnan arkuudet puuttuivat. Mutta pahoinvointi on kyllä sitä luokkaa, että hetkeksikään ei voi tilaansa unohtaa. Silti koko ajan miettii, että onkohan tuolla oikeasti joku?!

Share this post


Link to post
Share on other sites

itse kans kaikissa raskauksissani aattelin et en kyl oo raskaana. mulla ei ollu pahoinvointia melkein ollenkaan kahdessa ekassa niin tuntui niin pitkältä ajalta odottaa ultriin. nyt tässä kolmannessa oli enemmän pahaa oloa mut en kyl oksennellu ollenkaan ja odotin kun kuuta nousevaa ensimmäistä ultraa :D elin alku viikoinna sillä käsityksellä et varmuuden vuoksi en syö salmiakkia ym raskauteen liittyvää. onneks en sit syönny ku aktiivinen ipana uiskentelee mahassa <3 :tender:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Todellinen hermoilija täällä! O/ Yksi lapsi piiirkän yrityksen jälkeen, sen jälkeen kkm ja kemiallinen, nyt 4+5 ja 2,5 viikkoa pitäisi jaksaa venata alkuraskauden ultraan... Huh!! Taidan uskoa vasta, kun saan vauvan syliin, jos saan. Oireet ihan hyvät ja monta plussatestiä tullu tehtyä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on päällimmäisenä tunteena epäusko  :o Tietysti olen innoissani ja testit näyttää plussaa, mutta oireita ei pahemmin ole (lievää etovaa oloa ja vatsan nippailuja) ja jotenkin asia tuntuu vielä niin epätodelliselta! Ehkä ar-ultra helpottaa  :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Molan ja kohdunulkoisen pelot pahimpina, mutta onneksi viime vuoden vaikeudet on tuoneet seesteisyyttä ja rauhaa: tapahtuu mitä tapahtuu.

Edited by tahdenlento

Share this post


Link to post
Share on other sites

Epäuskoinen minäkin. Toisaalta kunhan saan sisäistettyä asian, uskon että alkaa pelottaa kaikki mahdollinen mitä voi käydä. Täytyy yrittää ottaa rennosti.  :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä yksi hermoilija lisää. Kakkosta on yritetty lähestulkoon ensimmäisen syntymästä saakka ja nyt kun hoitotauolla tärppäsi luomusti, en mä voi uskoa tätä todeksi. Nyt näyttää siltä ettei välttämättä olekaan kestävää sorttia, 9 päivää sitten clearbluen viikkonäytöllinen testi näytti 2-3 viikkoa ja tänään edelleen sama tulos vaikka kaikkien laskelmien mukaan pitäisi olla pidemmäellä.. :(

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mitä muille hermoilijoille kuuluu? Täällä yksi lisää! On aivan epäuskoinen olo, voiko siellä olla ketään? Hyvä on, olo on aivan karmiva, mutta tarkoittaako se, että joku niitä hormoneita heiluttaa vai onko joku vinossa... Ja mistä se kertoo, että pari vähemmän karmivaa päivää on ollut välissä? Periaatteessa viikkoja olisi nyt kasassa 7+1, mutta ultra varmasti näyttäisi vähän vähemmän.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla joinain päivinä tulee sellanen olo että voiko tää olla totta. Oireita ei oikeestaan hirveästi ole. Nivusia nipistelee ja väsyttää. Rinnat on vähän arat. Kesken mennessä kärsin pahoinvoinnista heti alusta asti, mutta nyt ei ole pahaa oloa ollut. Huimaa kyllä välillä jos nousen äkkiä.

 

5+1

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua hermostuttaa myös töissä oleminen, koska voin oikeasti huonosti, eikä ruoka maistu, kahviin en voi koskeakaan. Ja voi jo nyt kyllä todeta, ettei ole jäänyt työkavereilta huomaamatta. Kunpa kaikki saisi olla hyvin ja ultra kertoisi hyviä uutisia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä yksi hermoilija, joka on aika varma tuulimunaraskaudesta.. tänään ois rv6+3.

Oireet on paljon lievemmät kun aiemmissa raskauksissa näillä viikoilla ja lisäksi on tullut 2 kertaa vaaleanpunaista vuotoa.. 

Siitä asti kun vuotoa tuli ekan kerran olen ollut varma että tämä raskaus on tuhoon tuomittu.

Menen ykistyiseen neuvolaan ultraan ensi tiistaina.. mutta tuntuu kyllä että pää ei kestä sinne asti  :(

Tää lapsi ois ollut niin toivottu.. 2 vuotta toivottu lasta ja siihen on mahtunut yksi keskenmeno ja yksi raskaudenkeskeytys. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hermoilija potenssiin sata ilmottautuu! :dash2:

 

Rv 7+4 menossa ja 7+0 nähty terve sydämensyke varhaisultrassa. Hullu keskenmenon pelko ei kuitenkaan jätä rauhaan... Oireet tulevat ja menevät, jokainen päivä tosin alkaa yökkäilyllä ja lievällä oksentelulla, joka kuitenkin paranee yleensä aamiaisen jälkeen. Rinnat olivat tosi kipeät mutta ostin tukevammat liivit ja liekö auttanut, sillä pahimmat kivut ovat poissa. No tämähän se vasta sekopäisyyttä ja paranoiaa aiheuttaa. Miehen mukaan reagointini (ulinaa, itkemistä, hysteerisyyttä ja kyyneleitä) oireiden muutoksiin ( = keskenmeno?!? omassa päässäni siis) on vahvempi raskausoire kun mikään muu :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuulostaa siltä et ihan hyvin sielä on:) Pakko kyl tunnustaa et ei sitä koskaan tiedä millo keskenmeno tulee. Itse olen kaksi keskenmenoa kärsiny ja nyt kolmas on mahassa. Ei siis ole yhtään lasta ennestään. Hermoilin kans paljon toisessa ja tässä kolmannessa. Toisessa se tuli toteen. Ja pelko on suuri vieläkin vaikka viikkoja on jo 21+1 mut sitä pelkää vaikka mitä.

Itselläni autto kun oli muuta ajateltavaa. Lähin ryyppyreissuille (olen siis täysin absolutisti, niin kaikki tietää etten ota), telttailee ja piirsin paljon. Kyl se ajatus sielä aina kurkkas mielessä mut yritin parhaani jatkaa vaan tekemistä. Sanotaan et stressi tekee kans hallaa mut mihinkään keskenmenoon sitä ei ole linkitetty. Ne vaan yleensä tapahtuu valitettavasti :(

Paljon voimia!!!! Ja yritä nauttia. Todennäköisyys on suurempi että saatte nyytin syliin kun tulisi toinen keskenmeno perään. Tseppiä! ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ensimmäisessä raskaudessani - josta siis syntyi terve lapsi - en osannut pelätä oikein mitään. Ehkä vähän jännitin kromosomitestin tulosta, kun sen aika oli.

 

Toinenkin raskaus alkoi rennosti, mutta päättyi keskenmenoon. Kolmannen raskauden kohdalla saatoin ajatella, että eihän keskenmeno voi toistua heti perään; no, huonostihan siinäkin kävi.

 

Nyt jälleen raskaana olen, vasta viikoilla 5+4. Keskenmenon pelko on koko ajan taustalla. Haluaisin käydä alkuraskauden ultrassa, mutta se on hirvittävän kallista. Kammoksuttaa, että vaikka tämä ei menisi nyt kesken vertavuotavasti, niin np-ultrassa todetaan tuulimuna ainakin. Raastavia nämä varhaiset viikot!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä kuulun tänne. Ensimmäinen olisi tulossa ja pelottaa. Ihan alussa ollaan, ja pelottaa että tulee keskenmeno, että on kohdunulkoinen, ettei ar-ultrassa näy sykettä, että menee myöhemmin kesken. Mikä tahansa pelko - you name it, I got it. :(

Share this post


Link to post
Share on other sites

Rosetta82, Täällä niin samat fiilikset! Ensimmäistä myös ootellaan ja 11 päivän päästä olis ar-ultra. Pelottaa vaan niin vietävästi, että on kohdunulkoinen tai muuten vaan kesken.  :girl_sad:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hermoilija ilmoittautuu! Samat fiilikset kuin teillä Rosetta82 ja Wiiamiilia. Ensimmäinen tulossa ja raskaus ihan alussa. Pelkoa lisää se, että lokakuussa tullut plussa meni ihan alkuvaiheessa kesken. Nyt vain toivotaan että tämä pieni olis tarrautunut paremmin  kiinni/olisi muuten kunnossa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

On tää kyllä ihan hermoja piinaavaa aikaa. Saa miettiä joka toinen päivä että miksi joku oire katos, ja toisaalta miksi nyt vaikka näin selkeet menkkajomot. Onneks viivat testeissä (joo niitä muutama tullut tehtyä) vahvistuneet vaan. Menis nyt nopeasti aika! :D Rv nyt 4+jotain, tai saattaa olla "jo" 5+ kun kierrot vähän vaihdelleet, eli hyyyyvin alussa eli piinaviikkoja riittää...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täälläkin yksi hermoilija nostaa kättä ylös ja ilmoittautuu mukaan. Minua on välillä huolestuttanut kaikki mahdollinen alkaen siitä voimmeko saada lapsia ylipäätään,epämääräinen kierto, pco tyyppiset munasarjat, ovuloinko ollenkaan , raskaaksi tulon jälkeen sitten kemiallisen, tuulimunan, kohdunulkoisen, keskenmenon yms mahdollisuus. Myös kovin vähäiset oireet ja alkuraskauden vuoto josta ko. ketjussa kirjoittelinkin huolestuttavat. Toisessa ar ultrassa ainakin hetken helpotus tuli :) Mutta oli pitkä aika odottaa eka ultraa ja sen uutisten myötä vielä pidempi seuraavaa (mulla ollut ilmeisesti myöhäinen hedelmöityminen ja olin liian aikaisin liikenteessä ekalla ultrassa). Nyt koetan ottaa rennommin ja olla ylimääräistä stressaamatta kun ei näille asioille juuri mitään itse voi. Muuta kuin yrittää olla mahdollisimman rauhallisin mielin. Helpommin sanottu kuin tehty mutta yritys on kova!☺

Share this post


Link to post
Share on other sites

Uusi hermoilija linjoilla! Raskaus ihan alussa, 5+1 ja ultraan 8 päivää. Olen monta kertaa päivässä varma että alkio kuoli juuri nyt jos siellä mitään edes on. Pelkään ettei ar-Ultrassa löydy sykettä. Lisäksi on menkkaoireita eli mun tapauksessa kohdunkaulan kipuja. Välillä myös niitä menkkakipuja joita nuorempana oli kohdun kohdalla. Meillä takana kaksi perustua ivf-kiertoa ja ongelmia klinikan kanssa. Pelkään ettei uutta mahdollisuutta tule jos jotain nyt käy. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täälläkin hermostuttaa, tai ehkä paremminkin vaivaa sellainen epätodellinen olo. Voiko tää raskaus oikeasti jatkua? Oireet ovat löytäneet jonkin kultaisen keskitien eivätkä ole viikkoon pahentuneet tai muuttuneet. Pari testiä on tehty ja viiva vahvistunut. Viikkoja 4+0. Onko jotain konsteja, mikä tähän oloon auttaisi? Ei jaksaisi seuraavaa kahdeksaa kuukautta kuluttaa aavistelemalla pahinta. Onko raskaudesta mahdollista iloita turvallisin mielin, vai onko tää hermoilu vain pakko lusia läpi?

Share this post


Link to post
Share on other sites
On 30.9.2017 at 11:19 PM, mustikankukka said:

Täälläkin hermostuttaa, tai ehkä paremminkin vaivaa sellainen epätodellinen olo. Voiko tää raskaus oikeasti jatkua? Oireet ovat löytäneet jonkin kultaisen keskitien eivätkä ole viikkoon pahentuneet tai muuttuneet. Pari testiä on tehty ja viiva vahvistunut. Viikkoja 4+0. Onko jotain konsteja, mikä tähän oloon auttaisi? Ei jaksaisi seuraavaa kahdeksaa kuukautta kuluttaa aavistelemalla pahinta. Onko raskaudesta mahdollista iloita turvallisin mielin, vai onko tää hermoilu vain pakko lusia läpi?

@mustikankukka jos löysit jonkun keinon mikä auttoi siihen oloon niin kerro. Tänään laskennallisesti 5+0 ja oon ihan hermoheikko. Jokainen muutos oireisiin aiheuttaa lähinnä paniikin :ph34r:

Share this post


Link to post
Share on other sites

@Charlottenburg Ah muistan tämän! En löytänyt mitään yhtä maagista keinoa, mutta yleinen "come what may" -asenne tuntuu parhaiten auttavan. Jos keskenmeno tulee, niin ei sille mitään voi. Ja toisekseen hermoilu kuuluu asiaan, se ei tarkoita, että mikään oikeasti olisi vialla. Keskustelupalstoilta ei kannata lukea kauhutarinoita, tai jos lukee, niin kannattaa siihen päälle katsoa keskusteluja teemalla "raskaudet, joissa kaikki meni hyvin". Valtaosa kun kumminkin on niitä. Voi myös miettiä, onko mahdollinen pettymys oikeasti yhtään pienempi, vaikka olisikin valmistautunut henkisesti pahimpaan. Miltä odotus tuntuisi, jos päättäisikin vain uskoa, että kaikki on hyvin, kunnes toisin todistetaan? Nyt olet kuitenkin raskaana, jippii! Elämä on saatu alulle. Jonkin pituinen elämä, toivottavasti pitkä. Tsemppiä, toivottavasti näistä ajatuksista oli edes pientä lohtua! Alkuraskaus on epävarmuudessaan ja -tietoisuudessaan rajua aikaa, ja toisaalta ihanaa ja ainutkertaista.

Itsellä alkaa taas hermoilua esiintyä, kun tuo 12-viikon ultra alkaa lähenemään. Nyt olis vähän niin kuin tosi kyseessä! Ei auta kuin sitoa rambohuivi otsalle ja mennä rohkeasti tuntematonta päin.

9+3

Share this post


Link to post
Share on other sites
10 hours ago, mustikankukka said:

@Charlottenburg Ah muistan tämän! En löytänyt mitään yhtä maagista keinoa, mutta yleinen "come what may" -asenne tuntuu parhaiten auttavan. Jos keskenmeno tulee, niin ei sille mitään voi. Ja toisekseen hermoilu kuuluu asiaan, se ei tarkoita, että mikään oikeasti olisi vialla. Keskustelupalstoilta ei kannata lukea kauhutarinoita, tai jos lukee, niin kannattaa siihen päälle katsoa keskusteluja teemalla "raskaudet, joissa kaikki meni hyvin". Valtaosa kun kumminkin on niitä. Voi myös miettiä, onko mahdollinen pettymys oikeasti yhtään pienempi, vaikka olisikin valmistautunut henkisesti pahimpaan. Miltä odotus tuntuisi, jos päättäisikin vain uskoa, että kaikki on hyvin, kunnes toisin todistetaan? Nyt olet kuitenkin raskaana, jippii! Elämä on saatu alulle. Jonkin pituinen elämä, toivottavasti pitkä. Tsemppiä, toivottavasti näistä ajatuksista oli edes pientä lohtua! Alkuraskaus on epävarmuudessaan ja -tietoisuudessaan rajua aikaa, ja toisaalta ihanaa ja ainutkertaista.

Itsellä alkaa taas hermoilua esiintyä, kun tuo 12-viikon ultra alkaa lähenemään. Nyt olis vähän niin kuin tosi kyseessä! Ei auta kuin sitoa rambohuivi otsalle ja mennä rohkeasti tuntematonta päin.

9+3

@mustikankukka kiitos :) jotenkin näin alussa vatsakipu tai mikä tahansa oire on yhteys siihen puolikkaaseen papuun tuolla vatsassa. Jotenkin siksi kaikkea kyttää kuin vihikoira saalista. Tosi on, mitään ei voi jos tämä ei päättyisi hyvin. Yritän lohduttautua että todennäköisesti huomaisin jos kaikki ei olisi hyvin.. siis jostain muusta kuin pienen vatsasäryn puuttumisesta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

@Charlottenburg Juu, ei niitä raskausoireita oikeastaan kannata kytätä, ne kun vaihtelevat ihan luonnostaan kauhean paljon. Tuo vatsakipujen vaihtelu on normaalia. Ainoa, mistä kannattaa huolestua, on voimakas jatkuva vatsakipu ja/tai runsas verenvuoto. Ja jos on jotain, mikä mietityttää, niin kannattaa soittaa neuvolaan, siellä kyllä osaavat arvioida, mikä on tilanne. Mutta tosiaan, huolehtiminen on myös normaalia, se on varmaankin vain elettävä läpi ja toivottava parasta. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now