Lioni

Alkuraskauden hermoilijat

979 posts in this topic

Mie kuulun tänne kanssa. Keväällä meni ensimmäinen raskaus kesken 5+5. Nyt sitten olen uudelleen raskaana, kuinka pitkällä niin ei ole varmaa tietoa. Ilmeisesti aika alussa, viikolla 4 ehkä. Maanantaina kävin ultrassa(olisin kuukautisten mukaan voinut olla jo viikolla 14 joten halusivat katsoa missä mennään). No kätilö ei löytänyt mitään mutta lääkäri löysi pienen pisteen ja otettiin sitten verikoe silloin ja eilen jonka mukaan olen raskaana(hormoni määrä oli noussut kuten pitää). Tänään sitten kävin uudestaan ultrassa ja jotain siellä oli kasvanut mutta vielä ei näkynyt sikiötä siinä. On kuulemman ihan normaalia ettei tässä vaiheessa vielä näy. No kahden viikon päästä uudestaan ultraan määrittämään kuinka pitkällä olen jotta voi np-ultran tehdä oikeaan aikaan. Nyt sitten tietenkin pelko että meneekö tämäkin kesken(oireet kyllä olleet huomattavasti vahvemmat kuin viimeeksi) tai onko sitten tuulimuna tai jotain kun ei vielä näkynyt mitään. Kovin yritti lääkäri kyllä sanoa, että tällä raskaudella on ihan hyvät mahdollisuudet tulla täysaikaiseksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mie kuulun tänne kanssa. Keväällä meni ensimmäinen raskaus kesken 5+5. Nyt sitten olen uudelleen raskaana, kuinka pitkällä niin ei ole varmaa tietoa. Ilmeisesti aika alussa, viikolla 4 ehkä. Maanantaina kävin ultrassa(olisin kuukautisten mukaan voinut olla jo viikolla 14 joten halusivat katsoa missä mennään). No kätilö ei löytänyt mitään mutta lääkäri löysi pienen pisteen ja otettiin sitten verikoe silloin ja eilen jonka mukaan olen raskaana(hormoni määrä oli noussut kuten pitää). Tänään sitten kävin uudestaan ultrassa ja jotain siellä oli kasvanut mutta vielä ei näkynyt sikiötä siinä. On kuulemman ihan normaalia ettei tässä vaiheessa vielä näy. No kahden viikon päästä uudestaan ultraan määrittämään kuinka pitkällä olen jotta voi np-ultran tehdä oikeaan aikaan. Nyt sitten tietenkin pelko että meneekö tämäkin kesken(oireet kyllä olleet huomattavasti vahvemmat kuin viimeeksi) tai onko sitten tuulimuna tai jotain kun ei vielä näkynyt mitään. Kovin yritti lääkäri kyllä sanoa, että tällä raskaudella on ihan hyvät mahdollisuudet tulla täysaikaiseksi.

 

Tsemppiä ja tarrasukkia sinne! Toivokaamme, että pieni on siellä niin kuin hänen pitääkin olla!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä hermoillaan urakalla ja välillä uskalletaan jopa vähän iloitakin. Eka plussa päättyi keskenmenoon viikolla 6 ja tulee tarkkailtua olotilaa aika tiuhaan tahtiin. Toisaalta tuntuu, että jokainen päivä lisää auttaa rentoutumaan. Nyt viikolla 8 ja hormonit taitaa tehdä tehtävänsä, kun itku tirahtaa aika helposti. Varsinkin jos jostain tulee mieleen, että nyt mentäis jo viikolla 20 + jotain.

 

Sikainfluenssarokotteen ottaminen mietitytti aika lailla, mutta nyt on kuitenkin helpottunut olo, kun rokote on saatu. Yritän tietoisesti hokea itselleni, että eiköhän tämä tästä...

 

Tsemppiä kaikille!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua oikeesti hermostuttaa tämä oireiden puuttuminen. Vielä ei ole muuta ilmennyt, kuin mahan nippailu (sekin hellittänyt viime viikosta), kipeät rinnat ja ajoittainen kuvotus ja siihen liityvä huippaus. Äiti kyllä koitti lohduttaa, että on vielä niin alussa, ettei se mikään ihmekään ole, jos ei oireita ole. Mutta silti. Voi kun nää ekat viikot olisi jo ohi!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä kans yksi hermoilija..Nyt menossa rv 7+2 ja ihmettelen suuresti kun viikko sitten alkanutta pahoinvointia ei enää eilisen illan jälkeen ole tuntunut. Vielä toissapäivänä tuntui, että se vain pahenee...Omia oireita tulee tarkkailtua jatkuvasti ja pyörittyä tuolla keskenmeno-palstoilla...Varhaisultra vasta ensi viikon lopulla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla näkyi äsken vessassa käydessäni hiukan ruskeaa vuotoa. Näinköhän pääsen edes sinne alkuraskauden ultraan :(

Oma usko on jo jokseenkin mennyt koko hommaan, ja jos tämä nyt menee kesken, niin en tiedä, jaksanko enää yrittää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Joo, niin mäkin olen käsittänyt. Nyt vaan jotenkin pelkään, että muuttuu kirkkaaksi. No, sille ei mitään voi, joten parasta olisi rauhoittua hiukan, ja koittaa keskittyä ihan muihin asioihin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

itse hermoilen, jos ei esim. kuvotusta olekaan joka päivä tai rinnat kipeät. olen ajatellut, että menee niinkuin menee ja oltava hermoilematta, äidin tunnetilathan vaikuttavat vauvaankin. Tämä internet on kyllä hermostuttava tekijä esim näissä raskausoireiden häviämisjutuissa....minulla ei vielä 12 viikkoa täynnä, mutta sitkeästi odottelen, vielä muutama viikko...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minäkin hermoilen... Nyt on 4+5 menossa eikä mitään muita oireita ole kuin metallin maku suussa. Esikoisesta oli selvää kuvotusta, rinnat oli arat ja ruokaa piti saada tasaisin väliajoin. Nyt ei mitään semmoista. Tosi hämärää. :huh:

 

Muoks. tuhlasin roponi uuteen raskaustestiinkin ja tumma viivahan sieltä pärähti heti, kuten toki oletettavaa olikin. Nyt yritän olla ihan oikeasti ajattelematta koko asiaa. Esikoisesta kun soitin ekaa kertaa neuvolaan ja märisin keskenmenopelkojani vanha ja viisas neuvolantäti sanoi, että nykyään ihmiset ei osaa ottaa näitä asioita luonnollisesti ja antautua "luonnon käsiin". Pitäisi rauhoittua sellaisista asioista, joille ei kuitenkaan mitää voi. Joten yritän nyt tehdä näin... ;) VAIKKA ekalla kerralla mulla oli kuitenkin edes oireita!

Edited by Taken

Share this post


Link to post
Share on other sites
nykyään ihmiset ei osaa ottaa näitä asioita luonnollisesti ja antautua "luonnon käsiin". Pitäisi rauhoittua sellaisista asioista, joille ei kuitenkaan mitää voi.

 

 

Tuo on kyllä niin totta, ainakin minun kohdallani. Pitäisi vaan relata, kun jos jotain kurjaa tapahtuu, niin ei sille kuitenkaan mitään voi tehdä. Helpommin sanottu kuin tehty...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä yksi semi-hermoilija. Raskausviikkoja nyt kasassa 8+2, ja pelko keskenmenosta aina välillä hiipii mieleen. Ensimmäinen neuvolakäynti oli kyllä tosi ihana ja rauhoittava kokemus - suosittelen! ;)

 

Itsellä oireina aamuinen (joskus myös päivä- ja ilta-..) pahoinvointi ja ajoittaiset menkkakipumaiset tuntemukset alavatsassa. Nyt tuntuu rinnatkin suuremmilta, mikä on tällaiselle laudalle ihan mieletön kokemus.. :D Viime sunnuntaina tuli seksin jälkeen verta, mikä säikäytti suuresti. Neuvolatädin mukaan se on kuitenkin todennäköisesti normaalia. Sanoi myös, että oireet (kuten pahoinvointi tai kivut) yleensäkin tulee ja menee - ei siis kannata heti huolestua jos ei jonain aamuna olekaan kuvotusta.

 

Ensimmäistä ultraa ja joulua odotellessa! Mikä olisikaan parempi joululahja kuin 12 viikkoa onnellisesti takana. :) Onnellista odotusta muillekin, hermoilusta huolimatta!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minäkin hermoilen. Tämän ketjun alkupään viestit ovat kuitenkin tuoneet toivoa km-riskiprosenttimietintöjen ja oireiden tarkkailun lomaan: odottavat äidit ovat hermoilleet kovasti, mutta tickereistä näkyy, että pienokaisia on tullut maailmaan. :wub:

Täytyy tehdä huomenna vielä raskaustesti - ne jotenkin rauhoittavat mieltä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä oon kans tosi alussa ja teen aivan samoja asioita kuin kaikki muutkin täällä.. Puristen jo pirun kipeitä rintojani, ettei ne vaan ala "palautua" ja ole merkki keskemenosta. Samoin on kaikkien muidenkin oireiden kohdalla. Huomenna olis soitto neuvolaan.. Kait sitä on vain jaksettava olla turhaan ajattelematta ja spekuloimatta liikaa.. Tsemppiä meille kärvisteleville!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yksi hermoilija lisää joukkoon...

Neljäs raskaus on alussa, yksi aiemmista on onnistunut. Aivan ensimmäinen päättyi keskeytyneeseen keskenmenoon, toisen raskauden pätteeksi syntyi ihana, nyt 2v, poika ja viime keväänä oli aivan alkuraskauden spontaani keskenmeno.

 

Oireita on mutta niihin en osaa luottaa, koska tuossa ensimmäisessä raskaudessa oli alkuun tähän mennessä pahin pahoinvointi... Pitäisi varmankin varata alkuraskauden ultra. Sinne voisikin kai kohta jo mennä kun viikkoja on kasassa 6+4.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hei,

 

Mullakin tässä hermoilut menossa.. en ole vielä uskaltanut tehdä raskaustestiä, kun menkat on ollu niin epäsäännölliset.. mutta kovasti plussaa toivoisin:)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Takaraivossa kyllä on joka päivä se, että toivottavasti pikkuinen jaksaisi olla mukana. Liialle hysterialle en halua antaa valtaa. En kyllä pysty edes kuvittelemaan miten vaikeaa olisi jos raskaus keskeytyisi nyt kun maha on jo vähän näkyvilläkin. Onneksi kohta on kuitenkin pahin takana, nyt siis rv 11+4, mutta silti en vieläkään tuulettele.. taikauskoinen kun olen, mutta toivon että kaikki menee hyvin meillä kaikilla hermoilijoilla :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Uusi ilmoittautuu... Tänään menossa rv 7+2 ja hermostuttaa ihan hirveästi. Jouluna alkoi alavatsakivut, jotka on jatkunut melkein tasasesti tähän päivään asti. Oon miettinyt tosi paljon, onko se normaalia, mutta kun ei mitään vuotoja tai muuta ole, niin kai sitä voi olla rauhassa.

Pari jo äidiksi ehtinyttä kaveria totesi, että luultavasti ne on vain kasvukipuja ja sitten kun oon treenannut niin monta vuotta ammatikseni, niin vatsalihakset saattaa olla kipeät ihan sen takia ettei ne halua antaa myöten. Esim. eilen alavatsan lihakset oli ihan kovat ja tuntui niin kuin olisin treenannut vatsoja todella kovaa.

Ensi viikolla ensimmäinen neuvola, toivotaan että se rauhoittaisi hieman. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Uuh, huolestuttaa. Kuusi vuorokautta vielä varhaisultraan, tänään 6+5/6+6.

 

Aamulla oli vessapaperissa vaaleanpunaista vuotoa. Raskausoireita on ollut, mutta välillä mulla on sellainen tunne, että onkohan siellä masussa yhtään mitään. :unsure:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ahdistavaa tämä alkuraskauden aika. Tätä raskautta odotti itsessään niin paljon, ettei silloin tullut mieleenkään, millaista tämä odottelu onkaan raskaana ollessa. Vaikka raskausoireita (=lähinnä pahoinvointia) on vaikka muille jakaa, niin eihän se mitään takaa. Surullisena sitä on saanut lukea monien muidenkin raskauksien päättyneen alkumetreille, vaikka oireita olisi ollutkin. Suurin pelko tällä hetkellä onkin tuulimunasta, sitä kun ei voi todeta kuin vasta ultrassa. Ja ultraan on luultavasti vielä noin 6 viikkoa aikaa eli ikuisuus! Mutta ei auta kuin odotella, kun en viitsisi mennä yksityisellekään ensinnäkään siksi, että se maksaa ja toisekseen, koska kaikkea voi sattua vielä alkuraskauden ultran jälkeenkin... <_<

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Ihan samalaisia fiiliksiä täälläkin. Ja vaikka kuinka vielä yrittää ottaa rauhallisesti, niin oon ollu aivan hämmästyny siitä kuinka paljon voi jo siitä omasta pienestä välittää, vaikkei sen olemassaolosta ole edes aivan varma :o

 

Itse olen menossa varhaisultraan yksityiselle ja nitistän sen summan opiskelijabubjetista ihan mielenrauhan takia, vaikka tietysti mitä vaan voi tapahtua sen jälkeenkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites
^Ihan samalaisia fiiliksiä täälläkin. Ja vaikka kuinka vielä yrittää ottaa rauhallisesti, niin oon ollu aivan hämmästyny siitä kuinka paljon voi jo siitä omasta pienestä välittää, vaikkei sen olemassaolosta ole edes aivan varma :o

 

Itse olen menossa varhaisultraan yksityiselle ja nitistän sen summan opiskelijabubjetista ihan mielenrauhan takia, vaikka tietysti mitä vaan voi tapahtua sen jälkeenkin.

 

 

Tuo on niin totta. Ihmetyttää, miten siitä pikkuisesta voikin välittää jo nyt näin paljon. Ja miten paljon se voikin olla ajatuksissa, kun jo nyt tulee mietittyä, millaista se on, kun vauva syntyy ja kasvaa. Vaikkei tosiaan ole edes varmaa, kasvaako tuolla kohdussa ketään. :unsure:

 

Se on kyllä myös totta, että varhaisultrasta voisi saada myös mielenrauhaa. Ja voi olla, että saattaisin ehkä itsekin käydä ultrassa, jos en olisi juuri kuukausi sitten (ennen kuin tiesin olevani raskaana) käynyt gynellä. Oli sen verran kallis käynti, etten haluaisi näin pian käydä uudestaan. Saa nyt nähdä, miten hermot kestää odottelun. Onneksi sentään neuvola on jo ensi viikolla, niin saa sitten keskustella näistä huolista ja toki muustakin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mie kuulun ehdottomasti tänne! Varmaan tuosta allekirjoituksestakin selviää, että miksi... On siis takana pitkä lapsettomuushistoria ja viime syksyn tuulimunaraskaus, joten nytkään on vaikea uskoa, että onnistuttaisiin saamaan pienokainen. Toivottavasti tää ei ole kiinni uskosta.. ;)

 

Tunnustelen jokaista pientä nippailua masussa, käyn katsomassa, että onko tullut verta, testejä menee vähintään 1 päivässä jne. Alkuraskauden ultraan varasin ajan, vaikka tiedän, että jos mitään ei näy, niin odottelu on hermostuttavaa, mutta silti...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Heissan.

Olen uusi täällä, kuulin siskolta tästä foorumista ja kehui kauheasti. =) Tässä sitä kanssa ollaan raskaana monen monen positiivisen testin jälkeen, sillä en yhden positiivisen testin jälkeen millään uskonut sitä joten ostin "muutaman" lisää. Ollaan yritetty lasta mieheni kanssa reilu 8kuukautta ja siihen väliin kuuluu (valitettavasti) yksi keskenmeno. Keskenmeno tapahtui todella alkumetreillä taisi olla viidesviikko vasta meneillään. Nyt tällä hetkellä on menossa seitsemäsviikko, ensi viikon keskiviikkona menen ultraan. Minä myös pelkään kuollakseni tuulimunaraskautta.=( Tosin neuvolastta sanottiin et tuulimunaraskaudet menee yleensä todella varhaisessa vaiheessa kesken ja et ne on harvinaisia, joten toi ehkä hieman auttoi mun oloani. Mutta kyllä se silti pelottaa. Voi kumpa olis jo 12:Sta viikko menossa, että pääsis siitä piinaavasta odotuksest yli ja sais tietää onko kaikki hyvin. Mitä oireita teillä oli ennen kun saitte tietää että olette raskaana etä sen plussan jälkeen? Onko teillä pelkoja myös tuulimunasta, onko teillä siitä kokemusta ja jos on niin kuinka varhaisessa vaiheessa se meni kesken?

Mun raskausoireet ennen plussaa oli:

- järkyttävä palelu (paljon oli vaatteita päällä ja monta peittoo päällekäin ja sitli palelin)

- lämmöt oli korkeella 37.3-37.5 (mittasin lämmön sen takia koska oli todella kipeä olo)

- pääsärky

- todella pahat mielialavaihtelut(yhtäkkiä itki, sitten nauroin, suutuin helposti yms)

- alavatsannippailu (luulin että on vaan menkkakipuja)

- kaamea väsymys

 

plussan jälkeen

- Rinnat ihan älyttömän kipeet, niit vihloo, särkee ja jos pikkusenkin koskee sattuu ihan älyttömästi.

- todella todella todella paha väsymys

- huono-olo aaltoja

- alavatsannippailuja

- ihan kamala nälkä, lähes koko ajan

- valkovuoto on erittäin runsasta

-vessassa saa rampata vähän väliä

- maha on välillä todella sekaisin

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now