Lioni

Alkuraskauden hermoilijat

979 posts in this topic

Mulla on valitettavasti kokemusta tosta tuulimunasta.. Eikä se nyt niin varhaisessa vaiheessa lähtenyt menemään kesken.. En tiedä koska olisi ees spontaanisti alkanut poistua, sillä 13. vkon alettua käynnistettiin lääkkeellisesti keskeytys, kun sikiötä ei alkanut ultrassa n. kuukauden odottelun jälkeen näkymään. Raskaus oli pahoinvointeineen ja kaikkinensa ihan ns. normia vastaava. Hcg ei mennyt ylärajoilla (kuitenkin viitearvojen sisällä), mutta ei se kaikissa onnistuneissakaan raskauksissa kuulemma mene. Eka vihi siitä saatiin, että jotain on ehkä pielessä, kun käytiin yksityisellä alkuraskauden ultrassa vkolla 7 (eli 6 + jotain).

 

Mutta pidän peukkuja, että kaikki on teillä hyvin!! :) Samoin kuin kaikilla muillakin tässä ketjussa. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

joo just ton takia olen varannut varhaisultran ensi keskiviikolle, et saan tietää onko kaikki hyvin. Silloin pitäis kuulemma näkyä jo sydämenlyönnit. Siskolla näkyi 7+2 sydämenlyönnit. Ekassa ultrassa viikoille 6+ ei näkynyt mutta sitten meni seuraavalla viikolla uudestaan niin siellä näkyi, sillä onkin kohta laskettuaika..=) Toivon todella että kaikki olis hyvin, ettei olis sitä tuulimunaa tai kohdunulkoista. Tosi surullista kuulla että ssull kävi niin..=( *hug*

Share this post


Link to post
Share on other sites

No nyt mäkin joudun liittymään tänne mukaan :( Alavatsaan sattuu tosi paljon! Selvästi kohdun alueella nipistelee tosi lujaa ja jos hengittää syvään niin sattuu vieläkin enemmän :unsure: Toistaiseksi ei ainakaan tunnu siltä, että mitään vuotaisi, mutta en myöskään halua mennä vessaan asiaa tarkistamaan :mellow:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tänne kuulun ehdottomasti. Oon ylipäätään huolehtija/murehtija joten tässä asiassa mä pääsen sitten todenteolla vauhtiin.

Raskausviikot siis nyt huimat n. 4+3. Viimeksi tänään päivällä teki tosi tiukkaa kun tuli kunnon menkkakramppia, tuli paha fiilis. Vihlaisut jotka tuntuu alaselässä ja lantiossa on taas niin uutta mulle että niitä en osaa pelätä. Valkovuotoa lorahtelee ja vähän väliä saa käydä katsomassa että nytkö kävi huonosti.. kyllä mä myös pystyn varovaisesti nauttimaankin, päätin että niin teen, mutta on tosi vaikeeta luopua murehtimisesta.

 

Alkuraskauden ultraan meinaan aikaa varata, se on mulle ihan selvä asia. En voisi kuvitellakaan että 2 kuukautta odottelisin, tässä asiassa yksityisen ar-ultra on parasta mahdollista rahankäyttöä :D Vaikka se ei mitään takaa, niin kyllä uskon että sen jälkeen saattaisi edes pikkaisen helpottaa...

 

Aika menee hitaaaaaasti B)

Share this post


Link to post
Share on other sites

On todella turhauttavaa, kun ei tiedä varmasti, mitä omassa kropassa tapahtuu.. Mulla on ihan luotettavat oireet, mutta silti pelko takoo ajoittain takaraivossa. Olen antanut miehelle jo luvan puhutella masukkia, kun on kärttänytkin sitä viimeisen viikon. Mies sanoi, että ollaan edes sitten tämä hetki onnellisia ja innoissammme, ei murehdita ennakkoon mitä saattaa käydä, vaan iloitaan siitä mitä nyt tapahtuu. Silti on ajoittain hankala antaa itsensä luottaa siihen, että tällä kertaa kaikki menisi hyvin.

 

Nyt on menossa 5+4 (JEE :) ) Päätimme miehen kanssa alkaa varailemaan neuvolaa rv 7 tai 8 täytyttä, tilanteen mukaan.

 

Mä yritän nyt lukita pelkoni johonkin aivojen pimeimpään nurkkaan ja aloittaa ajttelemaan positiivisemmin. Ehkä on hyvä uskoa miestä ja olla onellinen, edes tämä hetki, koska tulevaisuudelle harvoin mitään voi yhtään mitään :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niinhän se on, että jos keskenmenoa murehtii etukäteen ja sitten se oikeasti osuu kohdalle, tulee sama asia murehdittua kahteen kertaan. Eikä se eka murehtimiskerta ennen keskenmenoa varmasti vähennä yhtään sitä tuskaa keskenmenon jälkeen. Eli etukäteen murehtimalla lisää vaan omaa taakkaansa ihan turhaan. Pitäisi murehtia vasta sitten, kun siihen todella on aihetta. Mutta helpomminhan se on sanottu kuin tehty.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Niinpä :)

 

Mä nyt yritän rauhoittua ja antaa ajan kulua rauhassa, vaikka välillä tiukkaa tekisikin. Olen jo ihastunut mun vatsakumpuun ja mieskin on onnellisempi kun saa höpötellä masukille :lol: Mieskin tietää että kaikkea voi viel tapahtua, mutta nyt nautitaan tästä hetkestä :wub:

 

Tsemppiä kaikille hermoilijoille ja kiitos Molly tsempeistä :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla tällä hetkellä kovin hermojen kiristäjä on endokivut koska ne saa kohdun supistelemaan todella ikävän tuntuisesti... tällä hetkellä mennään päivä kerrallaan-fiiliksellä ja toivotaan parasta :mellow:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämä on kyllä todellakin sitä aikaa joka saa tunteet myllertämään. Odottaminen on ihanaa ja hetkeksi tähän olotilaan unohtuu, kunnes taas muistaa, ettei mikään voi olla varmaan. Kaupassa huomaa jo hypistelevänsä ihania pienen pieniä vaatteita. Mä olen kyllä kans yrittänyt ajatella ettei sitä kannata liikaa murehtia. On vaan helpommin sanottu kuin tehty... Voi kun aika kuluis nopeampaa. Nipistelyt/vihlaisut sijoittuvat mulla aina yöaikaan, jota ihmettelen suuresti...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en ehkä kestä tätä h e r m o i l u a.<_<

 

edit. Pitäisiköhän lohduttautua sillä, että sitten kun (jos) lapsi syntyy, se hermoilu vasta alkaakin? Onko tämä niin kuin treenausta loppuelämään hermorauniona?

Edited by avena

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo, yks hermoilija täällä... Vatkaan asialla meenkö ar-ultraan vai en ja oonko oikeesti raskaana vai en. Taidan tehdä sen CB:n viikkonäyttöisen testin huomenna ja sitten hermoilen varmaan sitä, jos se näyttää raskaana 1-2 eikä 2-3 vaikka näillä víikoilla toi eka vaihtoehto olis varmaan todennäköisempi. Noh, mulla ei ole mitään keskenmenoa tmv. kokemusta taustalla vaan hermoilu johtuu ihan oman lapsuuden kodin elämästä... En osaa luottaa siihen, että asiat voi OIKEESTI mennä myös hyvin, kuten mulla tähän mennessä on käynyt omassa elämässäni!!! Huoh, piitkiä nää ekat päivät ja viikot! Mutta silti olen onnellinen, erittäin onnekas ja yritän keskittyä siihen! :wub:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ar- ultraa pitäisi odotella vielä noin 2 viikkoa.. Huh! Luulisi, että voisivat keskenmenoja enemmän kokeneille tarjota ar- ultran aikaisemmin, ettei ainakaan turhasta stressistä menisi kesken!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kaippa sitä tännekkin "uskaltaa" jo ilmoittautua.. Kovin menee hitaasti aika, on tää varsinaista ODOTUSTA :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voihan h e r m o i l u!!! Mä en enää kestä tätä oottelua, varsinin kun oon lähes oireeton! Vielä 100 viikkoa kärvisteltävää ennen neuvolaa ja nt-ultraa. Mielessä käy kyllä lähes päivittäin meniskö sittenkin ar-ultraan, muttakun ei sekään takaa mitään varmaksi... :unsure:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pakko osallistua, kun tuntuu että sekoan tähän epätietoisuuteen ihan just!!!! :hysteric:

 

Kolmas lapsi olisi tulossa, raskaustesti näytti plussaa 3.3., mutta verikokeen ja tänään tehdyn yksityisen varhaisultran perusteella olisin nyt vasta viikolla 6. Testi olisi näyttänyt plussaa siis jo viikolla 3! Tämän yksityisen kokeneen terkkarin mukaan jotkut testit näyttää plussaa ovulaation aikoihin. Sykettä ei vielä näkynyt, mutta muuten masussa näytti hänen mukaansa hyvältä. Keskenmenokin on tietysti mahdollinen, mutta sitä ei voinut tuosta vielä sanoa. Antoi uuden ajan viikon päähän, samaan hintaan tietysti. En vaan tiedä miten selviän tästä viikosta taas.

 

Selviä raskausoireita ei ole ollut, mikä selittyisi toisaalta varhaisilla viikoilla. Aiemmissa raskauksissa pahoinvointi on alkanut pikkuhiljaa viikolta 6. Rintojen aristus kyllä muistaakseni aiemmin. Tällä hetkellä olo on enemmän toivoton kuin toiveikas. Välillä tulee olo, että eihän mulle voi tulla keskenmenoa, kun ei ole ennenkään tullut, ja että kaikki menee varmasti hyvin. Ja koska mulla on jo kaksi lasta, sekin on jo lottovoitto. Silti jännittää ja pelottaa niin vietävästi!!! :girl_sad:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niin unohdin sanoa, että mulla ei ehtinyt tulla kuukautisia kuopuksen imetyksen lopetuksen jälkeen, jonka vuoksi en tiedä raskauden alkamisajankohtaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Taalla on yksi uusi hermoilija. Olen toista kertaa raskaana pitkien ja todella raskaiden lapsettomuushoitojen jalkeen. Viime raskaus paattyi keskenmenoon viikolla 5 tai 6. Lasta on yritetty kolme vuotta ja hoitokertoja kertynyt seitseman. Nyt olen viikolla 8. raskaana ja odotan ja odotan etta seuraavat viikot hujahtaa ohi ja tulee 13. viikko.

 

Mulle on tehty jo kaksi varhaisultraa (olen ulkomailla hoidoissa) ja syke oli viime viikolla nakyvissa, eli kaikki on niin hyvin kuin voi olla tassa vaiheessa.

 

Oireita on mahan juiliminen ja kipeat rinnat. Rinnat kasvoivat kerralla yhden kuppikoon. Niita aina koittelen koko ajan etta ovatko viela hellat ja isot, kun ne ovat ainut ns. nakyva oire!

 

Menen myos aika paniikissa vessaan, pelkaan nakevani punaista.

 

Tiedan etta tassa ei auta kuin aika ja karsivallisyys.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Keskenhän se sitten meni :girl_sad:

 

Pahat aavistukset puuttuvien raskausoireiden vuoksi piti paikkansa, hermoilu oli tosiaan ennenkuulumatonta ja taisi olla enne, etten tällä kertaa halunnut raskaudesta kertoa heti lähipiirille kahta ystävää lukuunottamatta. No, ainakin oli hyvä, ettei moni ehtinyt innostua asiasta, itse kun olin viimeiset pari viikkoa ihan varautunut tähän. Oman arvion mukaan raskaus oli noin viikolla 8-9, alkio viikolla 6. ollut ehkä parisen viikkoa.

 

Ei mun maailma nyt kuitenkaan tähän kaadu, ja toivottelen onnea ja rauhallista mieltä kaikille alkuraskauden hermoilijoille! :girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Alkuraskaudesta hermoilin jos jonkinlaista ja pahoinvointi joka vain pitkittyi ja pitkittyi lisäsi hermoiluani entisestään. Huoli oli jatkuvasti vauvan hyvinvoinnista, omasta syömisestäni jne.

Eikä ne huolet aivan turhia näköjään olleetkaan, vauvan kokoa on nyt seurattu rakenneultrasta asti, koska on kokoajan pienempi kuin LA tai vastaavat mitat antavat ymmärtää. Lisäksi vauvallamme todettiin toisen jalan kampura, joka on ollut iso shokki meille tuleville vanhemmille. Odotus kuitenkin jatkuu, ja toivottavasti syntymän jälkeen asioihin osaakin jo suhtautua hieman paremmin.

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä kanssa yksi hermoilija... Noin vuoden verran yritetty, ja nyt näyttäisi tärpänneen. Pelottaa, ahdistaa ja stressaa... Olen aikamoinen kontrollifriikki, ja se tässä on ärsyttävintä, kun ei juurikaan voi itse vaikuttaa asiaan (raskauden jatkumiseen) mitenkään. Terveet elämäntavat yms. tietty, mutta...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nostelen vähän tätä ketjua, jos juttua vielä vaikka löytyisi.

Itsellä nyt rv 5+3. Ensin pelkäsin, että plussa on pelkkää kemiallista, ja nyt kun se pelko on todettu vääräksi pelkoja riittää edelleen.

Mistä tiedän, jos se ei olekaan oikeassa paikassa? Mistä tiedän, ettei ole tuulimuna? Mistä tiedän, kuinka kovat jomotukset vatsalla ovat normaaleja?

En uskalla toimia, kuten ennen raskautta. En uskalla pelata golfia, jos raju kiertoliike vahingoittaa. Pihatyöt on unohdettu, etten riehumisellani saa toista tulemaan ulos. Jos vaikka törmään kottikärryn aisaan. Eihän sitä koskaan tiedä. :D

Nämä on näitä ensiodottajan mietteitä, kun pelkää ihan liikaa, että kaikki menee pieleen. Rationaalisuus ehkä inasen kärsii. :)

Kertokaa viisaammat ja kokeneemmat, millä olette itse selvinneet alun yli täyspäisinä!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aivan varmasti tuun sanojani katumaan, jos pahoinvointi kunnolla jossain vaiheessa alkaa, mutta nyt kaipaisin jotain konkreettista oiretta raskaudesta... Eikä kyse ole edes siitä, että pelkäisin ettei kaikki ole kunnossa kun oireitakaan ei ole, mutta kun olisi jotain mikä tekisi odotuksesta todellista. Nyt ollaan vaan sen yhden testitikun varassa... Kaksi viivaa ja kaikki muuttuu, vaikka olo on samanlainen kuin aina ennenkin. :blink: Pieni pää ei pysty moista käsittämään.

 

Piti lainata vanhaa viestiä, kun natsaa ihan omien ajatusten kanssa yksiin. Tosin, en kyllä kaipaa pahoinvointia tähän tehosteeksi, mutta jotenkin on välillä epäusko siitä, että ollaanko tässä nyt muka ihan oikeasti raskaana, kun se pari päivää sitten podettu heikko olokin vaan hävisi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nostelen vähän tätä ketjua, jos juttua vielä vaikka löytyisi.

Itsellä nyt rv 5+3. Ensin pelkäsin, että plussa on pelkkää kemiallista, ja nyt kun se pelko on todettu vääräksi pelkoja riittää edelleen.

Mistä tiedän, jos se ei olekaan oikeassa paikassa? Mistä tiedän, ettei ole tuulimuna? Mistä tiedän, kuinka kovat jomotukset vatsalla ovat normaaleja?

En uskalla toimia, kuten ennen raskautta. En uskalla pelata golfia, jos raju kiertoliike vahingoittaa. Pihatyöt on unohdettu, etten riehumisellani saa toista tulemaan ulos. Jos vaikka törmään kottikärryn aisaan. Eihän sitä koskaan tiedä. :D

Nämä on näitä ensiodottajan mietteitä, kun pelkää ihan liikaa, että kaikki menee pieleen. Rationaalisuus ehkä inasen kärsii. :)

Kertokaa viisaammat ja kokeneemmat, millä olette itse selvinneet alun yli täyspäisinä!

 

Täällä ihan samat mietteet. Ei uskalla ajatuksia edes siirtää ensi kevääseen, kun pelottaa niin kovasti. Toivon, että alkuraskauden ja np-ultrien jälkeen uskallan vähän hengähtää, jos kaikki on silloin hyvin. Tosin tiedän, että suurin osa omasta huolestani aiheutuu tästä hormonimyrskystä ja uuvuttavasta helteestä. Ehkä tämä henkinen puoli pikkuhiljaa tasaantuu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä pelkäsin eilen jo kohdunulkoista raskautta, kun mahakivut olivat välillä melko kovat. Onneksi tänään on ollut jo parempi päivä! :) Ja ainakaan kipu ei ollut toispuoleista, kuten kuulemma usein k.u.:ssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Raskausviikko neljää vaivasi ruskea valkovuoto, joka aiheutti ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Koska esikoisen odotuksessa

ei mitään sellaista ollut. Tänään kun alkoi rv 5, niin ruskea valkovuoto lakkasi! Jee! girl_dance.gif

 

Ihanasti me maaliskuiset olemme täällä edustettuina! girl_haha.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now