Lioni

Alkuraskauden hermoilijat

979 posts in this topic

Oma mieli on kääntänyt asiaan jotenkin niin, että ennalta en halua panikoida vaikka aiemmista kokemuksista johtuen koen "plussan" raskaudeksi vasta sitten jos syke näkyy. Mulla kaksi tosi alkuvaiheen keskenmenoa ja ajattelen, että olen selvinnyt sekä niistää että oikeasta vauvasta, joten mulla ei ole muuta viahtoehtoa kuin ottaa vatsaan se, mikä tuleman pitää.

 

Ihana typo! girl_in_love.giflipsrsealed.gif (Olihan se typo, lihavointi mun?)

 

En minäkään pelkoa ja huolehtimista ole pystynyt tähän mennessä täysin välttämään aiemmista kokemuksista johtuen, mutta yritän tietoisesti elää tässä hetkessä ja miettiä, mikä tässä hetkessä on hyvää. Vältän ultrien, äitiyslomien ym. kaukaisten asioiden miettimistä ja yritän nauttia siitä, että just nyt olen raskaana.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^:girl_haha: oli se typo.

 

Vetäsin tossa muuten päikkärit asentella pää tyynyyn: krooh-pyyh.

Edited by Hilde

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hei.

 

Tänään 5+1.. viime pe:na tuli hieman kipua hartiassa ja niskassa. Otin yhteyttä naistenklinikkaan.. Tuntuu että yksi hoitaja ei ottanut sitä vakavasti :girl_sad: Sanoi vaan jos kipu on kovaa tai vointi muuten huononee, niin mun pitää mennä päivystykseen.. muuten uä vasta 2 vkon päästä. Nyt pelottaa kamalasti jos kyseessä kohdun ulkopuolinen raskaus ja munajohdin on kerennyt revetä.. :girl_cry2:

Ollaan yritetty lasta 1v 8kk.. Tämä tärppäsi puregonilla ja pregnylillä.. :girl_sad:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hei.

 

Tänään 5+1.. viime pe:na tuli hieman kipua hartiassa ja niskassa. Otin yhteyttä naistenklinikkaan.. Tuntuu että yksi hoitaja ei ottanut sitä vakavasti :girl_sad: Sanoi vaan jos kipu on kovaa tai vointi muuten huononee, niin mun pitää mennä päivystykseen.. muuten uä vasta 2 vkon päästä. Nyt pelottaa kamalasti jos kyseessä kohdun ulkopuolinen raskaus ja munajohdin on kerennyt revetä.. :girl_cry2:

Ollaan yritetty lasta 1v 8kk.. Tämä tärppäsi puregonilla ja pregnylillä.. :girl_sad:

 

 

lisään vielä tohon että on vielä kipua niskassa :girl_sad:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä. Oli pakko oman mielenrauhan takia.. Oli kuulemma oikeassa paikassa mutta silti to:na otetaan vielä verinäytteitä, jos on jotain niin sieltä ilmoittaa mulle. Jännittää.. 2vkon päästä tiedetään enemmän löytyykö pieni ihmisenalku.. nyt ei näkyny mitään, vain jotain pieni ruskuaispussi näkyi..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Heips!Täällä kans yksi alkuraskauden hermoilija. Millään ei voi uskoa, että kaikki on hyvin ja pienokainen siellä kasvaa. Todella kova pelko mielen päällä siitä, että tämä nyt menee kesken tai on tuulimuna tmv. Ja kun koko ajan pelottaa, sen myötä on myös koko ajan kova ahdistus. Varasin alkuraskauden ultran yksityiselle, aika kahden viikon päästä. Ne ovatkin kaksi pitkää viikkoa odottaa. Eniten ehkä siksi huolettaa, että kaikki ei ole hyvin, koska mm. edellisessä raskaudessa voin todella pahoin, mutta nyt olo on ollut hyvä ja normaali melkein koko ajan. Hyvin vähän on oireita ja välillä tuntuu, että ne vähäisetkin oireet "hiipuvat". Huoh. Voi kun kaikki olisi hyvin!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse en osaa pelätä. Jos alkio ei ole "kunnossa" niin sille ei sitten kukaan mahda mitään, vaikka surullista onkin. Olis kyllä kiva leijailla pilvissä pallomahana, mutta edelleen jalat maassa odotellaan... Tsempiä meille kaikille!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hermoilija ilmoittautuu. Joka päivä mietin, entä jos kaikki ei olekaan hyvin ja tarkkailen (ehkäpä neuroottisesti) "oireita" kaikesta mahdollisesta. Eka raskaus on menossa. Itsellä tai lähisuvussa ei ole mitään ongelmia ollut, joten näiden seikkojen valossa ei mitään hätää kai pitäisi olla.

 

Ar-ultrassa en ole käynyt kun on niin kallis ja nt-ultra on vasta hiukan yli parin viikon päästä. Toivottavasti siellä on kaikki kädet ja jalat kohdallaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yksi hermoilija lisää! Vaikka sitä kuinka yrittää itelleen tolkuttaa että asiat menee omalla painollaan enkä mie tällä hetkellä niihin voi mitenkään vaikuttaa niin silti pelottaa. girl_mad.gif Mies ottaa onneks tän kaiken paljon rauhallisemmin, hyvä vaan ettei meitä ole täällä kaksi hyppimässä seinille.. Ja vielä kun netistä on lukenu miten monelle on sattunut huono tuuri keskenmenojen / tuulimunien kohdalla, niin tottakai sitä miettii että mitä jos itelleenkin käy niin. Tiedän, että pitäis pysyä kaukana tommosista keskusteluista mutta ei voi mitään. Noh, osaan kuitenkin olla myös superiloinen tästä raskaudesta eikä auta muuta kuin toivoa että pikkusella on kaikki hyvin ja että pysyy kyydissä loppuun asti. Ei se asian vatvominen mielessä sitä ainakaan yhtään paremmaksi tee.. Onneksi pääsee muutaman viikon päästä varhaisraskauden ultraan niin eiköhän tää pelko ehkä sitten PIKKASEN hälvene sen myötä. Meille on tosiaan esikoinen tulossa, siksi olen ihan paniikissa ja ymmälläni kaikesta. :o Oltiin varauduttu yrittämään lasta paljon pidempään mutta kas, hetihän se tärppäs.. Ei ehtiny oikein henkisesti valmistautua ja pelottaa, kun kaikki on menny tähän asti niin vaivattomasti niin mites sitten jatkossa.. No, ei auta muuta kuin pitää lippu korkealla ja yrittää NAUTTIA!lipsrsealed.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täälläkin yksi hermoilija ilmoittautuu... Kolmatta viedään (toivottavasti, jos sielä mitään on) ja viikkoja 6+1... Keskenmenoja takana 2 (16 vuotiaana ja juuri ennen kuopuksen mukaan tarttumista)... Eli Keskenmeno ja tuulimuna yms pelottaa... Oireita myöskin tarkkailen ihan hulluuteen asti... Muutaman päivän olivatkin poissa mutta alkoivat kahtakauheampina uudestaan.. mielitekoja ja pahoinvointia, huimausta, pissahätää, jatkuvaa nälkää... huhhuh :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuli itsekin hermoiltua alkuviikosta, kun tiistaiaamuna (8+1) vessassa huomasin vuotavani kirkasta verta (varmaan pari ruokalusikallista tuli aamupäivän aikana), vatsa oli kuukautismaisesti kipeä ja edellisenä iltana oli vihlonut. Olo oli koko aamupäivän huono. Mielenrauhan saamiseksi kävin keskivikkona töiden jälkeen yksityisellä ultrassa ekaa kertaa ja olin jo varautunut henkisesti siihen, että kyseessä on tuulimuna tai jotain muuta ikävää . Silloin aamulla verta tuli vielä vähän paperiin vessassa käydessä, mutta muuten olo oli jo parempi.

 

Ultrassa onneksi näkyi 8-viikkoinen alkio, jonka sydän sykki hurjaa tahtia :lipsrsealed:. Ekaa kertaa pääsin sellaista ihmettä hämmästelemään sisälläni, toivottavasti sillä pienellä menee kaikki hyvin jatkossakin! Vuoto oli tullut kuulemma kohdunsuun ohuelta limakalvolta ja ei ollut vaarallista. Nyt ainakin tiedän, että on tuolla massussa ihan oikeasti joku.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yksi hermoilija lisää :) Ensimmäistä odotan juuri plussanneena. Jännittää kovin, onko pikkuista kasvamassa ja miten asiat ovat. Tätä on odotettu pitkään eikä millään haluaisi luopua.. Eihän jänskääminen mitää auta, mutta vaikea on olla ajattelematta. Kiva saada täältä tukea! girl_smile.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä kanssa yksi hermoilija. Ärsyttää, kun ensin sitä pelkää ettei koskaan tule raskaaksi ja sitten kun tärppää on karmea pelko, että menee kesken girl_to_take_umbrage2.gif

 

Kai tämä on ihan normaalia kaikilla odottajilla?? Varasin nyt kuitenkin ensimmäisen äitiysneuvolan 26.4 ennen sitä kyllä ajattelin kävästä yksityisellä ultrassa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vaati kauan saada tarpeeksi rohkeutta rekisteröityä tänne. Kai minä parhaiten tähän topickiin kuulun.

 

Raskaana ollaan todistettavasti ja suunniteltu, toivottu tämä on. Aavistin jo kauan ennen plussaamista että nyt on tärpännyt. Ja niin tein plussan. Oli joitain pieniä alkuraskauden oireita, ei nyt riesaksi asti mitään mutta jotain kuitenkin. Erityisesti tuntui siltä että nyt se on menoa vihdoinkin. Pari viikkoa plussasta ja alkoi tuhruvuoto. Sinä päivänä kaikki muuttui. Se olo että olen raskaana hävisi. Samoin kaikki vähäisetkin oireet. Olin ihan varma että kesken meni. Ensimmäisellä neuvolakäynnillä yrittivät ultrata mutta mitään ei löytynyt. Sanoivat että viikon päästä tilanne olisi jo ihan eri, katsotaan viikon päästä uudestaan. Noh, viikko meni ja uusi neuvolakäynti tuli. Sieltähän se löytyi - viikkoja vastaava pieni vauvanalku jolla sydän löi reippaasti. Kaikki siis näyttää olevan hyvin. Mutta yhä on olo että tätä lasta emme tule kotiin asti saamaan.

 

Se tässä pelottaa eniten kun tämä ei ole "vain pelkoa". Tämä on selittämätön vahva tunne. Samallalailla kuin aavistin reilusti ennen plussaa että nyt on tärpännyt, yhtä vahvasti nyt on tämä olo. En panikoi, en ole pahemmin edes ahdistunut. Jotenkin vain "tiedän". En ymmärrä itseäni. Lapsi on tosiaan odotettu ja toivottu, eikö nyt pitäisi olla iloinen kun kaikki on hyvin.. Onnellinen olen jos tämä lapsi kotiin asti tulee. Ei ole kyse siitä etteikö tervetullut olisi. Silti on vain tämä selittämätön vahva olo ettei tämä nyt ole vielä se vauva jonka saamme tuoda kotiin asti elämäämme rikastuttamaan.

 

Voinko olla nyt vain jotenkin niin säikähtänyt tuosta tuhruvuodosta että olen alitajuisesti kieltäytynyt ajattelemasta koko vauvaa koska syvällä sisällä pelkään menettämistä niin paljon. Vai onko tämä nyt sitä kuuluisaa äidin vaistoa, jota ei voi järjellä aina selittää. On aika ristiriitainen olo. Nyt eletään aikaa jolloin minun pitäisi olla sydän selällään onnesta kun vihdoinkin saamme lapsen - mutta minä olen vain neutraali että "ei nyt ajatella asioita noin pitkälle". En tunne olevani raskaana, vaikka tiedän olevani. Toivon saavani lapsen, mutten tunne saavani sitä. En ymmärrä tätä ollenkaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Alkuraskaus on mennyt ok, enkä ole raskauden etenemistä hermoillut. Femman kirjoitus sai kyllä ajattelemaan, että ei tästä silti oikein iloitse kuten voisi kuvitella. Sitä asennoituu kylmän rauhallisesti, jotenkin varautuen että jos kaikki ei menekään kuten toivoo. Mutta se on toisaalta mielestäni tervettä itsensä suojelemista, koska tiettyyn epävarmuuteen tässä kai pitää vain sopeutua. Emme ole käyneet varhaisultrassa, ja ensi viikon np-ultra on siis ensimmäinen kerta kun toivon mukaan varmistuu että jotain tuolla kasvaa ja voi hyvin.

 

Toivottavasti femma sinulla nuo tuntemukset jossain vaiheessa väistyvät ja mieli rauhoittuu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Epävarmuuden sietäminen on tässä kai vaikenta.. Kovin paljon ei kuitenkaan voi itse vaikuttaa siihen, mitä tulee tapahtumaan. Kovasti pitää toivoa, että kaikki on hyvin. Ehkäpä ar-ultra vähän helpottaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihana tämä ketju! Helpottaa huomata, että muitakin hermoilijoita.

 

Itsellä ensimmäinen raskaus. Plussasin viikko sitten ja noin 4 päivää ennen kuin menkkojen olisi pitänyt alkaa arvasin, että nyt on tärpännyt! Reilun viikon kesti menkkamaiset kivut ja yöt nukuin lämmin vesipullo mahalla. No nyt on sitten noin 4 päivää menty ilman minkäänlaisia kipuja, ja se tässä nyt pelottaa ja ihmetyttää. Välillä kyllä mahassa tuntuu turvonneelta, mutta ei mitään muutaa. Edes rinnat eivät ole kipeät.

 

Sitten yksi kysymys! Minkä takia suurin osa menee varhaisultraan?

 

Itse haluaisin, koska haluaisin varmistua raskaudesta ja siitä, että kaikki on hyvin. Tuntuu todella pitkältä ajalta odottaa ensimmäistä neuvola käyntiä. Tiedän itsestäni sen etten mihinkään pysty keskittymään ennenkuin joku on minulle kertonut, "kyllä olet raskaana ja kaikki on hyvin".

 

Miestä käy sääliksi kun joutuu katsomaan näin sekavaa naista.:girl_cry2:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Heipä hei. Mä olen nyt jo pitkällä raskaudessa, mutta ihan alussa viikkoon 12 tai 13 asti pelkäsin. Alkuun oli oireita, joskus vähän enemmän ja joskus vähän vähemmän. Olin joka tapauksessa aivan varma, ettei kaikki ole hyvin. Samanlainen selittämätön tunne kuin femmalla. Siksi siis varasin alkuraskauden ultran yksityiseltä. Viikkoja oli 7+2. Olin täysin varma, että kuulen huonoja uutisia ja olinkin melko hämmentynyt, kun pieni masusta löytyikin. Muutaman päivän pienempi, mutta vastasi ovulaation ajankohtaa. Ja sydän sykki lipsrsealed.gif. Eipä se pelko vaan siihen laantunut täysin, vaan huomasin taas nt-ultrassa olevani hermostunut. Sydän hakkas täysillä, koska olin taas täysin varma, että jotain on sattunut. Vaan pienipä vastasi viikkoja ja sydän sykki hurjasti. Siitä viitisen vai kuutisen viikkoa eteenpäin ja tunsin liikkeitä. Nyt tämä typy myllertää sen minkä kerkiää, varsin vauhdikas tapaus. Rakenneultrasta on jo useampi viikko aikaa, mutta se ei siis enää jännittänyt yhtään smile.gif

Esikoisen raskauden aikana mikään ei pelottanut eikä jännittänyt, vaan ajattelin aina kaiken menevän hyvin. Niinkuin menikin. Esikoinen tosin tärppäsi jo toisesta kierrosta. Tämä toisikko antoi odottaa itseään vähän kauemmin, plussa tuli vasta puolen vuoden päästä yrityksen aloittamisesta. Sinänsä lyhyt aika, mutta olin jo melkein luopunut toivosta. Ehkä siksi on siis pelottanut enemmän, koska tätä raskautta kerittiin toivoa pidempään. Ja itkeä moneen kertaan, ettei meille taida vauvaa tulla.

Varmimmastakin epäonnen tunteesta huolimatta kaikki on mennyt hyvin ja menee toivottavasti loppuun asti girl_sigh.gif

Edited by Yosa

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä vähän samat tuntemukset kuin femmalla. Esikoista odotan (toivottavasti) ja on sellainen tosi epävarma tunne, että mitä tästä oikein tulee. Raskausoireita kun ei ole niin epävarmuus on sitä suurempi. Toivon, että olisi edes jotain oireita, ihan sama mitä kunhan vain jokin merkki siitä, että todella olen raskaana. Kaikki testit näyttivät plussaa ja cb:n testi 3+ viikkoja. Mutta kun mikään testi ei kerro mitä siellä masussa on. Koska en saa ajateltua parhaillaan mitään muuta kuin sitä mitä sisälläni on tai ei ole niin varasin ultran torstaiksi. Silloin viikkoja 7+3. Toivottavasti silloin jotain selviää. Maksaa mitä maksaa, täytyy saada tietää!

Edited by annukka_2

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sitten yksi kysymys! Minkä takia suurin osa menee varhaisultraan?

 

Nyt menin verenvuodon takia. Tänään juuri neuvolassa sanoin, että jos olen joskus toistekin raskaana, varaan varmaan ar-ultran joka tapauksessa. Nyt ekaa kertaa raskaana ollessa ajattelin aluksi, että onpas jotenkin noloa sellainen hötkyily, mutta ajatukset ovat muuttuneet. Mielenrauhan lisäksi etuja ovat ainakin:

 

1. Tietää, onko oikeasti raskaana.

2. Tietää, onko kyseessä tuulimuna. Ja jos on, niin kai se on helpompi "hoitaa pois", kun se ei pääse niin pitkälle ja toisaalta itsekään ei ehdi luoda ehkä niin vahvaa tunnisidettä kuin silloin, jos sen huomaisi vasta kuukautta myöhemmin. No, ikävä ja raskas tilanne tuo olisi joka tapauksessa. Niin ja pääsisi ehkä nopeammin yrittämään uudelleen.

3. Mahdollinen kohdun ulkoinen raskaus selviäisi pian ja tässäkin mitä aiemmin, sen parempi.

4. Tietää jo aikaisessa vaiheessa mahdollisista monikkoraskauksista, tosin tämä ei taida alussa vielä vaikuttaa juuri mihinkään.

 

Jos siis rahat eivät ole tosi tiukoilla, niin miksipä tuonne ei voisi mennä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onko muilla kuukautismaisia kipuja? Tein testin viime viikolla, ja oikeestaan siitä lähtien on pientä nippailua tuntunut mahassa. Ällötystä on ollut hieman, väsymys jotain ihan kamalaa, ja sekä rinnat ovat kasvaneet kahdella koolla ainakin :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onko muilla kuukautismaisia kipuja? Tein testin viime viikolla, ja oikeestaan siitä lähtien on pientä nippailua tuntunut mahassa. Ällötystä on ollut hieman, väsymys jotain ihan kamalaa, ja sekä rinnat ovat kasvaneet kahdella koolla ainakin :girl_haha:

 

Mulla on ollut pelkästään "menkkamaisia" kipuja! Pitäisi kai olla onnellinen kun ei vielä muuta ollut! Rinnat sais kyllä kasvaa myös edes siihen B-kuppiin :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä vähän samat tuntemukset kuin femmalla. Esikoista odotan (toivottavasti) ja on sellainen tosi epävarma tunne, että mitä tästä oikein tulee. Raskausoireita kun ei ole niin epävarmuus on sitä suurempi. Toivon, että olisi edes jotain oireita, ihan sama mitä kunhan vain jokin merkki siitä, että todella olen raskaana. Kaikki testit näyttivät plussaa ja cb:n testi 3+ viikkoja. Mutta kun mikään testi ei kerro mitä siellä masussa on. Koska en saa ajateltua parhaillaan mitään muuta kuin sitä mitä sisälläni on tai ei ole niin varasin ultran torstaiksi. Silloin viikkoja 7+3. Toivottavasti silloin jotain selviää. Maksaa mitä maksaa, täytyy saada tietää!

 

Muokataan tännekin, viikkoja tänään kasassa 6+2. Olin viikon edellä pari päivää sitten...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Uskomatonta.. Np-ultran jälkeen alkoi se epävarmuus ja "varma olo/tunne" hävitä. Vaikka olin nähnyt vauvan ultrassa jo aiemmin, tuon jälkeen alkoi oikeasti helpottamaan. Me saadaan vauva. En tiedä, laitanko sen aiemmin vallinneen tunteen mun omien pelkojen vai hormonien piikkiin, mutta kyllä tuntuu hyvältä olla väärässä! Rohkaisuksi kaikille teille muille hermoilijoille: vaikka se olo/tunne olisi miten varma ja todellinen tahansa, yrittäkää nousta sen päälle ja hallita sitä. Näin jälkikäteen ajateltuna meni kolme kuukautta arvokasta aikaa hukkaan kun itse olin hermorauniona kun luulin ettei tästä mitään tule. Vaan kyllä tuntuu hyvältä voida myöntää että olin väärässä - vaikka niin varma asiasta silloin olinkin!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now