Lioni

Alkuraskauden hermoilijat

979 posts in this topic

Pistänpä tämmösen aiheen pystyyn ja huhuilen samalla muita hermoilijoita.

 

Mulla raskaus siis vasta aivan alussa, 12 rv:n maagiseen rajaan on vielä monta viikkoa eikä rintojen arkuuden lisäksi muita raskausoireita vielä ole ilmaantunut. Suurimman osan ajasta olen siinä vakaassa uskossa että kaikki menee niinkuin pitääkin ja saadaan keväällä kauan kaivattu nyytti syliin... Mutta välillä mielen valtaa hirvittävä epävarmuus ja pelko, mitä jos? Malttamattomana odottelen alkuraskauden ultraa joka on sekin vasta kahden viikon päästä, jospa sykkeen toteaminen vähän rauhoittaisi. Ja vaikka tätä ehkä jälkikäteen kadunkin, tällä hetkellä kaipaan pahoinvointia :wacko: tai muuta selkeää oiretta, mikä tekisi odotuksesta konkreettisempaa ja todellisempaa. Nyt olo on "liian" normaali. :blink:

 

Miten te muut selviätte alkuraskauden epävarmuudesta?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla oli myös tuo alkuraskaus aika stressaavaa aikaa, johtuen edellisen raskauden keskenmenosta. Mutta ei siinä oikein auttanut mikään muu, kuin elellä päivä kerrallaan eikä kasata suotta murheita harteille. Eikä kannata käydä lueskelemassa keskenmenotarinoita tai muita huonoja kokemuksia, ne ainakin minulla vaan lisäsivät pelkoja. Mutta kyllä se aika lopulta meni, ja pian tuli se 12 viikkoa täyteen ja näin pikkuisen ultrassa ekaa kertaa :rolleyes: Ja noista oireista/oireettomuudesta: kannattaa muistaa että on ihan yhtä normaalia olla oireeton kuin kärsiä pahoinvoinneista yms. Monesti tämä unohtuu helposti ja minua ainakin ärsytti kaikkien kysymykset "onko ollut pahoinvointeja, onko väsymystä, onko hajuaisti herkistynyt, tekeekö jotkut ruoat pahaa" kun lähes kaikkiin sai vastata ei, ei, ei. Mulla siis alkuraskaus oli todella helppo, vain lievää väsymystä ja etomista oli alussa. Eli yritä vaan rentoutua (helpommin sanottu kuin tehty), kyllä se aika menee :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä muistan kanssa nuo jatkuvat pelon tunteet ja sen ettei aika meinannut kulua millään. Se alkuraskauden ultra helpotti oloa noin 1-2viikoksi ja sen avulla selvisi yli pahimmasta. Senjälkeen ajan kuluessa pelot taas palasivat, mut toisaalta masu alkoi kasvaa ja pahoinvointi muistutti raskaudesta onneksi ajoittain. Paras vinkki on kuitenkin varmaan se että yrittää keksiä elämäänsä muuta sisältöä noille ensimmäisille viikoille ettei kokoajan miettisi omaa mahaansa. Silleen se aika kuluu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eikä se pahoinvointikaan aina takaa sitä että kaikki olisi hyvin...Mä sit taas hermoilen tätä

mun alkuraskauden oksennus kautta :angry: Eikö se lopu ikinä? Tosin vasta 9 päivää

oksennellut mutta siltikin ARGH...Esikoisestakin oksensin 7 viikkoa putkeen <_<

Mutta silloin oli hyvä kun sai vaan maata ja oksennella :) Nyt täytyy tota taaperoa

hoitaa/vahtia :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aivan varmasti tuun sanojani katumaan, jos pahoinvointi kunnolla jossain vaiheessa alkaa, mutta nyt kaipaisin jotain konkreettista oiretta raskaudesta... Eikä kyse ole edes siitä, että pelkäisin ettei kaikki ole kunnossa kun oireitakaan ei ole, mutta kun olisi jotain mikä tekisi odotuksesta todellista. Nyt ollaan vaan sen yhden testitikun varassa... Kaksi viivaa ja kaikki muuttuu, vaikka olo on samanlainen kuin aina ennenkin. :blink: Pieni pää ei pysty moista käsittämään. :lol: Noh, mitä enemmän päiviä kuluu, sen suuremmaksi kasvaa usko siitä että kaikki menee hyvin. Puolitoista viikkoa ekaan ultraan, se kertoo paljon... Löysin tutkimuksen, jonka mukaan keskenmenoriski olisi vain n. 2% jos alkuraskauden ultrassa on todettu kaiken olevan hyvin. Ja tuohan olisi ihan järkeenkäypää, eihän ne terveet sieltä ulos tule. Nyt vaan sormet ja varpaat ristiin... ;)

 

Ja mitä pahoinvointiin tulee, se alkaa varmasti kun ollaan Italiassa reissussa. Oksentaa nyt kalliissa hotellissa... Mikäs sen mukavanpaa! :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Mä ajattelin ihan samaa että Italian reissulla sitten lentää sick006.gif

Mä tässä panikoin kun mulla oli jo paha olo kolmatta viikkoa ja sitten se yhtäkkiä hävis :blink:Tässä on muutama viikko aikaa että alkaa uudestaan sitten kun ollaan reissussa.

Edited by Maro

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä myös yksi alkuraskauden hermoilija! Testin tein viime torstaina eikä ole mullakaan oikeastaan mitään klassisia oireita - rintojen arkuus ja lievä väsymys ehkä, mutta nekin tulee ja menee. Tuhnuvuotoa on koko ajan, sekin pelottaa - varsinkin, kun sekin välillä melkein loppuu ja sitten yks kaks tulee taas vähän enemmän :unsure:

 

Viime yön olen nukkunut äärest huonosti, koska illalla vessassa tuli paperiin hitusen ihan punaista. Lisäksi mahaa möyri ikävästi, joten olin ihan varma, että km sieltä on tulossa :( Mahakivut taisivat kuitenkin olla ilmaa - tämä poikanen ei tunnu hyväksyvän mitään epäterveellistä, pizzasta, ranskiksista ja karkeista tulee heti maha kipeäksi :blink:

 

Varhaisraskauden ultra on mullakin n. puolentoista viikon päässä, joten samassa veneessä ollaan, Lioni :) Pitää vaan yrittää tosiaan miettiä jotain muuta, kun ei sitä ennen ultraa uskalla niin hirveästi toivoakaan...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Arvioiden 50-70% sikiöistä menehtyy kohtuun raskauden ensimmäisten viikkojen aikana. Poiketen muista lajista, ihmissikiö on kovasti uhattuna etenkin raskauden alkutaipaleella. Oheisessa taulukossa esiteteään sikiön mahdollisuuksia selvitä hengissä raskauden loppuun asti (Lähde: Medicine of the Fetus and Mother, Reece et al, 1992).

 

Raskauden kesto (hedelmöityksestä) Selviytymismahdollisuus loppuraskauteen Riski kuolla kohtuun kyseisenä aikana

0-6 pv 25% 56%

7-13 pv 55% 25%

14-20 pv 73% 8%

3-5 rvk 80% 8%

6-9 rvk 96% 7%

10-13 rvk 92%* 4%

14-17 rvk 96% 1%

18-21 rvk 97.5% <1%

22-25 rvk 98% 0.33%

26-29 rvk 98% 0.30%

30-33 rvk 98% 0.30%

34-37 rvk 99% 0.34%

>37 rvk >99% 0.7%

 

*: Luvut ovat suoraan oppikirjasta. Selviytymistä koskevaa lukua tulkitaan siten, että esim. jos pääsee rakennekaikututkimukseen (n. 18-21 rvk) asti ongelmitta, niin tuolloin enään. 2% raskauksista menee kesken. 3-5 rvk:n keskenmenoista suurin osa tapahtuu ennen 5. rvk:a)

 

Keskenmenoriskiin vaikuttavat oleellisesti myös äidin ikä, aikaisempien keskenmenojen tai onnistuneiden raskauksien määrä. Pienimmät riskit ovat <35 vuotiailla (keskimäärin 5-10%). Tämä nousee 17%:iin >35 vuotiailla, 23%:iin >40 vuotiailla ja on >50% yli 44 vuotiailla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä hermoilen, enkä vähiten sen takia että reilu vuosi sitten meni kaikki niin pieleen kuin voi mennä. :(

 

Tänään on alkuraskauden ultra ja jännittää niin ettei mitään järkeä. Tietenkin (tyhmänä..) menen samalle lääkärille jolta sain vimeksi huonot uutiset.. :rolleyes:

 

Mutta joo, iltapäivällä ollaan viisaampia. Tiedän ainakin onko raskaus tällä kertaa oikeassa paikassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla oli kans semmosia hermoiluja että onko siellä masussa nyt kuitenkaan mitään ku missään ei tunnu ja oireilua oli ollut enemmän ihan parin ekan viikon aikana, plussauksen jälkeen: nippailua alavatsassa, arat rinnat jne. Ensimmäinen neuvolakäynti teki homman vähän todellisemmaksi. Sen jälkeen oireet on vähentynyt ja tuntuu että mitään ei tapahdu - aika hiljasta on. Nyt ollaan viikkolla 10 ja 2 viikon päästä on eka ultra (ei menty alkuraskauden ultraan vaan odotetaan kaupungin tarjoamaan rv 12 ultraan). Luulen että sen jälkeen tunteet muuttuu ihan täysin ja sitten viimeistään uskoo että kyllä siellä pikkunen kasvaa (toivottavasti!!). Mutta tällä hetkellä positiviinen raskaustesti, menkkojen poisjäänti ja ruokahalun pieneneminen /ajoittainen huono olo, ovat ne seikat joilla todistelen ittelleni että kyllä siellä masussa varmaan joku asuu. Kohta se selviää...

 

Toivottavasti kaikki pääsevät turvallisesti ensimmäiset 12 vk ja siitä sitten menestyksellä loppuun saakka!!

Edited by Beibi

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä myös hermoillaan.. tällä hetkellä viikkoja n. 8 (neuvolan mukaan 8+3).

 

Pahoinvointi on seurana nähtävästi viikon sykleissä. Ensimmäinen jakso ajoittui melko pian plussaamisen jälkeen ja jokapäiväistä oksentelua kesti viikon verran, sitten huilittiin viikko ja taas alkoi. Nyt tänään näyttää olevan vain "tavallisen" kuvotuksen päivä oksentelun kestettyä sen melkein viikon. *koputtaa puuta*

 

Mutta se huoli että onko masussa elämää on jotain ihan käsittämätöntä. Tosin siihen vastauksen saa ensi perjantaina, mutta jokaista nippailua ja tuntemusta kuulostelee ja pelkää. :unsure:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihanaa löytää muitakin hermoilijoita!! :rolleyes:

 

Meillä yritystä takana vuosi (eikä yhtään keskenmenoa). Oireita on, rintojen arkuus, kuvotus/muutamaan otteeseen oksennus, lämmöt korkealla, turvottaa jnejne.. Mutta vaivana tuhruttelu :unsure:

Tiistaina ultra ja mua pelottaa aivan jäätävästi. Melkein tuntuu, että jopa odotan huonoja uutisia, sillä hyvät tuntuu ihan mahdottomilta :huh: Testin tein viimeksi eilen (ja kuten miltein kuukauden ajan, se oli edelleen +)..

Lapsi on erittäin toivottu, mutta jotenkin vain en voi uskoa tätä todeksi!? Ja keskenmenon pelkoa lisää vielä tieto siittä, että uusi tärppi ei tule käymään helposti..

Välillä en edes viitsi kertoa tunteistani, kun tulee sellainen tunne, että oikein vaikutan toivovani pahinta..niin ei ole, vauva olisi parasta mitä ikinä voisin vielä saada ja sehän siittä tekee niin pelottavaa.. On päässyt "koskettamaan" jotain niin ihanaa, niin siittä luopuminen ois varmaan hetkellisesti maailman loppu..

 

Ääähh..en tiedä..kai ne on nää hormonitkin :unsure: ja ensi tiistaina ollaan taas viisaampia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täälläkin yksi uusi hermoilija ilmoittautuu! Viikkoja on takana vasta säälittävän vähän, mutta yritystä sen sijaan vaikka kuinka kauan... fiilikset on aika samat kuin adamolla, oireitakin (onnekseni) on ainakin jonkin verran. Huono olo ei kuitenkaan ole vielä yllättänyt, ja siksi hermoilenkin ihan jatkuvasti 24/7. Täytyy vaan uskoa, että kaikki voi olla ihan kunnossa vaikka ei huonovointisuus olekaan seurana, ja alussahan tässä vasta mennään :rolleyes:

 

Mulla kanssa sellaista menkkamaista kipua, varsinkin öisin. Kohtaukset kestää ehkä minuutin ja sitten olo on taas ihan normaali. Mäkin pääsen tiistaina ultraan (piti mennä ihan muista sysistä mutta käynti vähän muuttaa nyt luonnettaan), voihan se olla että sieltä ei kauheasti vielä tietoa saa näin alkumetreillä.

 

Tsemppiä kaikille alkuviikoilla oleville!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on niin kirkkaasti vielä muistissa alkuraskauden aikainen huoli, mikä toisaalta muuttui sitten keskiraskauden huoleksi ja sitten loppuraskauden huoleksi/paniikiksi.

 

Mullakaan ei ollu sellaista hirveää pahoinvointia, väsytti paljo ja ruoka ei maistunu. Mutta sitten kerran oksensin, koska oli niin kova nälkä ja voileipien tuoksu jotenkin laukaisi sen. Olin niin onnellinen siitä, että mun piti soittaa kaikille läheisille ihmisille, että mä oksensin äsken (super onnellisella äänellä) :lol:

 

Mut mulla oli todella pahat venymiskivut silloin ja luulin joka kerta, että kyseessä oli km. Kun sitten vihdoinkin tuli se kovasti odotettu ultra, olin niin hermona ja varma siitä, että siellä ei ole enää ketään. Mun teki mieli oksentaa siitä hirveästä paniikista.

 

Itkin joka päivä, koska pelkäsin niin paljon sitä km, mutta lopuksi rauhotuin hieman, mutta huoli jatkui raskauden loppuun asti. Oikeastaan huoli hävisi, kun oli sairaalassa rv 36-39 silloin olin joka päivä kolme kertaa päivässä ktg-laitteessa kiinni ja sain kuunnella vauvan sydämmenääniä ja välillä sen hikkaa.

 

Ei tainnu olla kovinkaan rohkaiseva tarina, mutta se on vaan niin, että se huoli tulee kestämään koko sun loppu elämäsi ja luultavasti vielä haudan takaa. Se on äidin tehtävä ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä myös yksi huolehtija... Viikkoja kasassa vasta 4+6 ja plussan sain viikko sitten. Edelleen kuitenkin testeissä näkyy haalea viiva, joka ei meinaa tummua :(

Oireet hyvin vähäisiä, vatsan turvotusta ja juilimista sekä rinnat aavistuksen arat. Mielialan vaihtelut ja itkuherkkyys on myös kuvioissa mukana... Ei auta kun odottaa :huh:

Edited by Esmeralda

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olin tosi kova hermoilemaan ensimmäisen lapsen odotusaikana -ja ihan kuin pipa kirjoitti, se huoli jatkuu ja kasvaa samalla, kun lapsikin. Nyt 15kk:n ikäisen pojanviikarin äitinä voin sanoa, että se alkuraskauden huoli oli pientä tähän verrattuna :rolleyes:

Mutta joo, nyt uusi raskaus vaikuttaisi olevan aluillaan, rv 4+1 menossa.. Jotenkin nyt olo on paljon levollisempi sen suhteen, että raskaus menee omalla painollaan. Jos joku on pielessä, en voi siihen mitenkään vaikuttaa.. nyt vaan toivon kovasti kaiken olevan kohdallaan ja koitan ottaa rennosti. Ehkä se toisen lapsen kohdalla on helpompaa, kun esikko vie ajatukset tehokkaasti toisaalle.. Saa nähdä. Kovasti voimia kaikille hermoilijoille!!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en nyt tiedä hermoilenko varsinaisesti vielä....viime yönä plussasin mutta jotenkin ei tunnu todelliselta ja silti tuntuu. Pakko tehdä varmuus testi, mutta mitä jos se ei huomenna näytäkään plussaa? :blink: Se ois kyllä kamalaa kun kumminkin siihen plussatetsiin vaan joetnkin uskoo vakkei tunnukaan yhtään siltä, että olisi raskaana...jos tulisikin negatesti seuraavaksi niin aika korkealta tippuisi....

Share this post


Link to post
Share on other sites

Buttercat, tiedän tunteen! Haluaisi heti tietää, jos raskaus ei olekaan kunnolla alkanut.. Sinä mielessä nämä ihan ekat viikot ovat kurjimpia. Mutta onneksi tarvittaessa pääsee ultraan jo parin viikon päästä menkkojen jäämisestä. Viimeksi kävin 7+3 ja kummasti rauhoitti mieltä, kun näki pienen sykkeen:) Että sitäkin kannattaa harkita, jos on stressaavaa tyyppiä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^- Mä en edes ole stressaavaa tyyppiä, mutta jotenkin vaan tämä, kun ei ole mitään oireita, pistää miettimään, että onkohan tämä nyt todellista? Tein sen ekan testin aconin testillä ja tuli ihan suht tumma, selkeä plussa. Tänään tein aamulla yövuorosta kotiin päästyäni apteekin raskaustestin ja siinä juuri ja juuri oli havaittavissa ns. viivanpaikka. Eli plussahan sekin on, mutta ei kyllä kovin vahva. Huoh, kai se täytyy vaan sitten joskus viikolla tehdä vielä yksi testi, ihan hullua :rolleyes: Miksei voi vaan luottaa siihen yhteen plussatulokseen?!? :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Buttercat, semmoista määrää testejä ei mulla olisi edes ollut, että olisin uskonut olevani raskaana. :) Teinköhän niitä jotain 5 tai 6.. siihen asti kuitenkin että ne kaapista loppuivat. Mies ei antanut enää ostaa uusia.. :lol::rolleyes:

 

t. nimim. "minäkö raskaana vihdoin?"

Share this post


Link to post
Share on other sites

Myönnettäköön, mullakin on testi kaapissa odottamassa aamua;) haluan nähdä ne oikein kunnon viivat, ennen kuin uskon tämän ihan todeksi. Vaikka eikai ne edes välttämättä vahvistu, mutta esikolta niin kävi ja nyt en ole vielä ihan vastaavaa nähnyt.. Mutta meitä on monta, kiva kuulla. Eikai tämä varmistelu ole mikään ihmekään, kun näin isosta asiasta on kyse.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mäkin tein testejä varmaan joku 7kpl. Joskus käskin miehen yöllä menemään YA-apteekkiin kaupungille hakemaan mulle uuden testin ja mieluiten missä kaksi testiä. :lol:

Ja muistan, että viime vuoden ilotulitusten loputtua helsingissä mentiin siitä suoraan manskulla sijaitsevaan apteekkin :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on huomenna varhaisultra (viikolla 8+4) kun molempia askarruttaa että onhan siellä kaikki hyvin! Nähdäänpä ainakin sykkiikö sydän! Sitten voi ehkä rentoutua hetkeksi..!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hih, ihana että teitä testailijoita on muitakin :P Mä en ole vielä uudelleen testannut, ajattelin odotella loppuviikkoa ja sitten testata. Nyt on pelko persiissä, että mitä jos meneekin kesken?!? :huh: Juu, ei saisi ajatella niin, mutta silti. Parhaalle ystävälleni kerroin heti, tottakai ja mies omalle ystävälleen. Nyt tänään kerroin yhdelle hyvälle työkaverilleni kun tuli tilanne vastaan, että oli pakko ja hän (luvan kanssa) kertoi toiselle työkaverilleni. Nyt kun jo useampi ihminen tietää, niin alkaa kummasti pelottaa aina vaan enemmän..hassua...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now