Lioni

Alkuraskauden hermoilijat

979 posts in this topic

itse en niinkään pelkää raskauden VARHAISTA keskeytymistä (koska sittenhän luonto on katsonut parhaaksi keskeyttää raskauden ihan vain vauvan itsensä hyväksi) vaan sitä että sikiöllä olisi jotain pahasti vialla. tuntuisi aivan hirveältä synnyttää lapsi, joka tulee kohtaamaan vaikeuksia jo ensimmäisestä päivästä. se ei vain olisi oikein kun itse on saanut elää tervettä elämää kuten aiemmatkin lapseni, joista saan olla onnellinen. mutta pitää toivoa että kaikki on hyvin!! :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä yksi alkuraskauden hermoilija.. Raskaus on niin kovin alussa (rv4+3) että jokainen päivä on jännitysnäytelmä: sekoitus onnen kippuraista ihmettelyä ja esiin pyrkivää epävarmuutta ja pelkoa. Onhan se toki turhaa pelätä etukäteen sitä mihin ei voi itse mitenkään vaikuttaa. Km tulee jos on tullakseen ja onnellisessa tapauksessa masukki tulee terveenä ja suloisen vauvantuoksuisena tähän maailmaan, vaikka äiti olisi koko raskauden ajan elänyt epävarmuudessa. :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä taas hermoilemassa. Huhtikuinen tärppi meni kesken vajaan kuukauden sisällä plussasta. Nyt toivon ihan hirmuisesti, että raskaus jatkuisi normaalisti huhtikuuhun saakka. Tässä kierrossa optimismiin kannustaa poisjääneet kuukautiset. Viimeksi ne tulivat raskaudesta huolimatta. Nyt vasta 4+1, joten pitkän pitkä matka ar-ultraan, jota ei olla vielä edes varattu. Oireina ehkä selvimpinä paineen tunne kohdun tietämillä, nipistelyt ja vihlonnat alavatsassa sekä lisäänyt vessassa ravaaminen. Viime tärpissä rinnat olivat tosi kipeät, nyt vastaavaa oiretta ei ole ollut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mitä mieltä muut hermoilijat olette ar-ultrasta? Ilmeisesti suurin osa on menossa? Ite en ole ollenkaan varman meenkö vai enkö ( pitäis varmaan pikkuhiljaa alkaa päättämään, jos meinaa aikoja saada). Toisaalta joo, olisi mahtava nähdä, että alkio on oikeassa paikassa ja sykekin olisi hienoa kuulla, mutta toisaalta taas, entä jos syke ei kuulukaan ( koska en tiedä hedelmöittymispäivää, voi alkio olla pienempi kuin luulen)? Sanooko ultraaja sitten, että odota rauhassa pariviikkoa, niin ultrataan uudestaan. Kauheaa. Olenkin siis kääntymässä sille kannalle, että en mene ar-ultraan. Eiköhän luonto hoida alkion pois, jos ei hengissä ole. Tai jos on kkm, niin sitten np ultrassa sen näkee.

 

Pitäisi tässä hermoilun lomassa koittaa muistaa, että suurin osa todetuista raskauksista jatkuu onnellisesti loppuun saakka!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on tosi ristiriitaiset fiilikset alkuraskauden ultran suhteen, ja päätin etten siihen mene ellei yhtäkkiä alakin vuotamaan kunnolla verta tai tule kipuja. En koe siitä olevan kovin suurta hyötyä tässä vaiheessa, ennemminkin se tuntuu rahan tuhlaukselta kun jotain voi mennä pieleen vaikka siellä jotain näkyisikin ja kaikki vaikuttaisi hyvältä.

 

Mielummin elän sinne nt-ultraan asti sillä mielellä, että kaikki on hyvin. Ei siihen nyt kuitenkaan niin pitkä aika ole. Hermoiluahan tämä jokatapauksessa on heti jos tuhrua tulee, nyt onneksi jo toinen päivä ilman, joten uskallan vähän löysätä. Sain nukuttuakin hyvin, kun kirkasta verta ei ole tullut sunnuntaiaamun jälkeen ollenkaan. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me emme mene ar-ultraan, vaikka sykkeen näkeminen huojentaisikin mieltä hetkeksi. Mitä tahansa voi kuitenkin tapahtua sen jälkeen. Ja entä jos sykettä ei löydy kun sikiö oikeasti onkin luultua nuorempi ja ultraaja tulkitsee keskeytyneeksi keskenmenoksi? Turhaa huolta ja tuskaa. Toki jos vuotoa alkaa tulla, niin ultraan olisi hyvä päästä tarkistamaan, onko kyseessä km vai vieläkö pikkuinen pitää tiukasti kiinni.

 

Näillä näkymin yritämme siis vain kestää epävarmuutta ensimmäisiin neuvolakäynteihin ja nt-ultraan, toivoen että tulokas on kyllin vahva ja terve pysyäkseen mukana. :)

 

edit. Saimmekin ensimmäisessä neuvolassa yllättäen lähetteen neuvolalääkärille ultraan, kun tulokkaan iästä oli useamman viikon epävarmuus. Ilman tuota emme varmaan olisi käyneet ar-ultrassa, mutta kyllä se odotus olisi ollut tuskaa np-ultraan asti! Sitä se on nytkin vaikka syke on kertaalleen nähty ja alkio oikeassa paikassa kehittymässä. Mutta kun on kipuja ja pieniä vuotoja.. (joille ei löytynyt ultrassa syytä). Nyt km olisi vielä kamalampaa, kun ollaan siirrytty 10. viikolle ja kaapissa on ultrakuva pienestä tulokkaasta.

Edited by Liljaana

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mies haluaa kertoa vanhemmilleen raskaudesta jo ennen 12 viikkoa ja nt-ultraa. Siksipä mietin, että ar-ultra voisi olla hyvä, että tietää edes, onko pikkuinen oikeassa paikassa ennen kertomista.

 

Mä olen välillä hirveän pessimistinen ja odottelen vain menkkoja alkavaksi, mutta pääosin kyllä haaveilen jo ihan täysillä siitä, kun pääsee tutustumaan uuteen ihmiseen, jonka on ihan itse saanut rakkaan miehensä kanssa aikaiseksi :)

 

Hermoilen vähän sikaflunssasta ja siitä, kun kohdussa on koko ajan paineen tunne. Ettei se nyt yritä työntää tulokasta ulos sieltä, vähän kuin kevyt harjoitussupistus joka ei laukea ollenkaan. Viime kerrasta on niin pitkä aika ettei enää muista, mikä tuntemus kuuluu asiaan ja mikä ei.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle on ihan selvä, että ar-ultraan mennään. Vaikka viimeksi vuoto ehti alkaa just päivää ennen ultraa niin on mahdollista, että raskaus on väärässä paikassa ja/tai keskeytynyt keskenmeno. Ja nämä uutiset haluan tietää ennen nt-ultraa, tai mahdollisimman aikaisin. Ja voi olla, että ainakin mun vanhemmille kerrotaan jo ar-ultran jälkeen.

 

Hermoilen vähän sikaflunssasta ja siitä, kun kohdussa on koko ajan paineen tunne. Ettei se nyt yritä työntää tulokasta ulos sieltä, vähän kuin kevyt harjoitussupistus joka ei laukea ollenkaan. Viime kerrasta on niin pitkä aika ettei enää muista, mikä tuntemus kuuluu asiaan ja mikä ei.

Muakin vähän hermostuttaa sikainfluenssa, mutta toisaalta siihen on aika selvät ohjeet: Raskaan ollessa lääkekuuri. Tietysti mitä vähemmän lääkkeitä raskausaikana niin sen parempi. Mä olen jostain syystä helpottnut paineen tunteesta. Viimeksi ei ollut mitään, paitsi painetta pari päivää ennen kuukautisten alkua (joka tietysti vähän hämmentää). Nyt tuntuu konkreettisemmin, että jotain siellä tapahtuu. Varmaan (toivottavasti) kohtu tekee voimakkaita kasvuharjoituksia ja se aiheuttaa erilaiset tuntemukset.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En kanssa ole ihan varma siitä ar-ultrasta (jos tässä nyt edes raskaana ollaan :)), toisaalta ajattelen että silkkaa rahantuhlausta, toisaalta 3kk on pitkä aika odottaa nt-ultraa tietämättä..mitään? Mutta eiköhän se jossain vaiheessa selviä ilman ultraakin onko siellä joku ja onko oikeassa paikassa. En tiedä. Vessapaperia kytätään täälläkin :D

Share this post


Link to post
Share on other sites
En kanssa ole ihan varma siitä ar-ultrasta (jos tässä nyt edes raskaana ollaan :) ), toisaalta ajattelen että silkkaa rahantuhlausta, toisaalta 3kk on pitkä aika odottaa nt-ultraa tietämättä..mitään? Mutta eiköhän se jossain vaiheessa selviä ilman ultraakin onko siellä joku ja onko oikeassa paikassa. En tiedä. Vessapaperia kytätään täälläkin :D

Mä olen käsittänyt, että keskeytyneessä keskenmenossa tietoa ei välttämättä saa muuten kuin ultraamalla, koska silloin ei vuoto ala. Kohdunulkoinen aiheuttaa käsittääkseni voimakkaita kipuja jos siis alkio kehittyy ja kasvaa normaalisti, mutta on väärässä paikassa. Tavallinen keskenmeno tietysti ilmenee vuodolla.

 

Hui, tuntuu ikävältä kirjoitella keskenmenoista. Toivottavasti säästytään kaikki hermoilijat siltä ja päästään nauttimaan raskaudesta tämän pahimman hermoiluajan jälkeen :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aiheesta sitä tulikin sitten hermoiltua eilinen ilta ja tämä päivä. Keskenhän tämä menee/meni/on menossa :(

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voi ei talviuni :(

 

Tuntuu aika toivottomalta lukea näitä kun tuntuu että vähintään joka toiselta menee kesken alkuviikoilla. Kaverini joka oli raskaana ei lukenut mitään nettipalstoja ja säästyi huomattavasti vähemmällä hermoilulla. Kaikki meni myös hyvin ja vauva on jo maailmassa. Pitäisi itsekkin olla lukematta ainakin ikäviä tarinoita.

 

Menen kyllä tänään apteekista ostamaan vielä apteekin oman raskaustestin, josko näkyisi vahvempi viiva kuin kiinalaisilla halpis-testeillä (tosin varmaan samalta valmistajalta suunnilleen kaikki :))

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä just luin joku päivä, että jossain tutkimuksessa tutkittiin jollain systeemillä, millä saatiin raskaus tosi aikaiseen tiedettyä, todetuista raskauksista 25% meni kesken ennen 6. viikkoa. Joukossa tietty monta sellaista, mitä ei normaalisti välttämättä edes km:ksi huomaisi (ei-niin-herkkä testi tai ei testattu kun menkat ei ole edes myöhässä). Mä odotan jännityksellä lauantain testitulosta (3+6 oli melko selkeä viiva jo) että onko miten vahvistunut. Jos ei niin sitten murehdin taas (turhia, toivottavasti). Yhden testin jätän varuilta vielä ajalle ennen ar-ultra-aikaa. Jos siellä syke näkyy niin yritän uskaltaa jo hengittää vähän vapaammin :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tänään soittelin neuvolaan ja sanoin että olen aika pessimistinen tämän suhteen kun on niin paljon ikäviä tarinoita tullut luettua niin täti sanoi että älä semmosia lue :) Tottahan se toki on, kaverini joka ei netistä perusta, oli hyvinkin rauhallinen eikä panikoinut mitään tällaisia. Mistä ei tiedä sitä ei osaa pelätä. Pysyn tiukasti poissa tuolta keskenmeno-puolelta mutta täällä voi vähän käydä kurkkimassa :)

Niin ja tänään soittelin myös ja kyselin ar-ultran hintoja, n. 100e sanottiin molemmissa paikoissa, toisessa sanottiin että siitä pois kelan korvaus ja toisessa että ne ei nykyään enää välttämättä korvaa ja sitä voi joutua hakemaan jälkikäteen. äh, parempi olis korvata. Mies sanoi hinnat kuultuaan että mennään. Saa sitten maksaa kanssa :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä nostelen taas tätä ketjua ja toivon, että nyt tämä tarina saisi osaltani onnellisen lopun. Allekirjoituksesta nuo pääpiirteet historiastani näkeekin, mutta siis takana vuoden sisään yksi kemiallinen raskaus, yksi alkuraskauden keskenmeno sekä yksi kohdunulkoinen. Tämä raskaus on todella todella alussa, kun intoilin niin, etten malttanut olla testaamatta naurettavan aikaisin. Pitkä on aika np-ultraan... Vaikka senkin jälkeen asiat voi mennä ketuilleen, niin sitten todennäköisyydet alkaa jo olla puolellamme, niin ehkä uskaltaisin jo relata. Siihen asti ... huhhuh.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä toinen hermoilija liittyy seuraksi...

 

Meillä siis takana lähes 5 v. lapsettomuutta ja epäonnistuneita inssejä 3 kpl. Nyt tärppäsi luomusti ja olo on sellainen, että ei tää voi olla totta... Hermostuttaa, että onko tässä kohdunulkopuolinen, tuulimuna, keskenmeno tulossa tms. Pitäisi osata relata, mutta se on tosi vaikeaa...

 

Jaksamista inkkumaa <3

Share this post


Link to post
Share on other sites

Huh, hurja on sun historiasi, Empsu. Ja sitten vielä luomuraskaus, ihanaa! Onnea! Joo, semmoista pelko persiissä olemistahan tämä on, mutta toisaalta, eipä sille mitään ole tehtävissä vaikka miten stressaisi. Pitäisi vaan yrittää nyt olla onnellinen ja uskoa, että johonkin sen paskan määräkin loppuu. :) Onneks seuraavat pari kuukautta on mulla mukavaa aikaa, viimeiset opinnot mutta ei yhtään tenttiä jne. Voisi melkein keksiä jonkun ajatuksia harhauttavan harrastuksen. :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Uusi fooumin jäsen ilmoittautuu alkuraskauden hermoilijaksi. Ihan aluksi hermoiltiin sitä, että tuli vain haalea testiviiva ja että vahvistuuko se siitä. Testejä tuli tehtyä aika monta ennen kuin siitä saatiin yhtä vahva kuin kontrolliviivasta :)

 

Tällä hetkellä suurinta hermoilua aiheuttaa päällä oleva flunssa <_< Vaikka kovaa kuumetta ei olekaan, sitä miettii että aiheuttaako flunssa vahinkoa pikkuiselle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jatkankin vielä...

 

Oikeastaan flunssan lisäksi hermoilua aiheuttaa raskauden oireettomuus. Tiedän kyllä, että raskaudet on erilaisia, jotku oireilee enempi ja jotkut vähempi, mutta kuitenkin... Kokoajan miettii, että onko kaikki kunnossa kun ei ole pahoinvointia, rinnat arat, ym. Tänään aamulla kyllä saatu vahva plussa testiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mäkin olen suoltanut testejä ihan hillittömät vuoret. Kohta on kaatopaikalla yksi nyppylä täynnä mun tikkuja... Vielä on pari tikkua kaapissakin, hehe. Ne tuovat varmuutta hetkeksi, mutta vain hetkeksi... Kun nyt ekaksi tietäis, että onko tämä oikeassa paikassa, niin ei tarvitsisi sitä kohdunulkoista enää pelätä, sitten voisi keskittyä pelkäämään keskenmenoa. :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tervetuloa hermoilemaan kanssamme Piiuska! Ja onnea plussasta <3

 

Mulla on nyt omien laskujen mukaan rv 5 + 2. Jos lasketaan ns. normikierron (28 pv) mukaan, kuten neuvolassa kai tekevät, niin ois menossa jo rv 5 + 5. Kävin aamulla verikokeessa ja hCG-arvo oli noussut. Viikko sitten oli 178 ja nyt oli 2459. Elikkäs jotain mun sisuksissa kai tapahtuu. Vaikea vaan uskoa, että kaikki voisi mennä vihdoinkin hyvin ja voitaisiin saada odotettu, pieni ihme <3 Pakko se on kai pikkuhiljaa koettaa rentoutua ja nauttia...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä uusi hermoilija. Raskausviikkoja on menossa tällähetkellä 8+1. Huomenna minulla on varattuna ensimmäinen neuvola. Tuskin siellä vielä ultrataan. Jännittää kyllä kovasti. Yhdelle kaverilleni olen ainoastaan sanonut, mieheni ei ole kertonut kenellekään. Ei viitsitä kertoa ennenkuin pahin riskiaika on mennyt ohi. Meillä plussaaminen tapahtui ensimmäisellä yrityskierrolla.

Edited by Tinni87

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mukava, ettei ole yksinäistä täällä. ;) Mulla alkoi vasta viides raskausviikko, eli nyt ois rv4+0. Eilen tuli veristä vuotoa ja olin ihan paskana, mutta tänään sitä ei ole näkynyt. Eilen olisi pitänyt menkkojen normaalisti alkaa, joten toivon sen johtuvan vaan siitä. Tokikin pessimistisemmistäkin skenaarioista on ihan laajaa omakohtaista kokemusta. <_< 2kk vielä ainakin pitäis jaksaa tätä stressaamista, voi moro. Nää viis päivää on jo olleet melkoinen koettelemus. :D Vähän harmittaa, kun esikoista odottaessa mä en millään uskonut, että mikään vois mennä pieleen, kun ihmeraskaus oli alkunsa saanut, mutta nyt on sitten nuo lukuisat keskenmenot "hieman" tehneet vainoharhaiseksi.

 

Mä olen ajatellut "paloitella" tätä alkuraskautta, ja saatan jopa tickerinkin jakaa aluksi paloihin. Eka odotan huomista, kun näen lekurin, joka tehnee mulle lähetteen alkuraskauden ultraan ja saan kuulla tän päivän hcg:n tuloksen. Sitten jos kaikki menee mallilleen siirryn odottamaan ensi viikkoa, kun otetaan toinen hcg ja näen sen tuloksen. Jos sielläkin vielä olisi asiat hyvin, ois edessä se odotetuin välietappi, eli alkuraskauden ultra, jossa toivottavasti ei näkyisi kohdunulkoista... ja sitten joskus ois se np-ultra, joskus ikuisuuden päässä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now