Alkuraskauden hermoilijat

[Rautalanka]

Ihanaa, että täällä on tällanen ketju!

 

Mulla menossa eka raskaus ikinä ja tänään kait 5+4.

Kaikki mahdollinen huolestuttaa. Huolettaa ettei siellä olekaan ketän kun alku-ultraan mennään. Huolettaa että raskaus menee kesken heti kun siitä on alkanut nauttia, että np-ultraassa on kaikki huonosti, että iskee raskausverenpaineet jne...

 

Koska tämä raskaus on vasta niin alussa, olen yrittänyt pitää jalkoja maassa ja olen yrittänyt olla rakastumatta tähän tulevaan vauvaan liikaa. Hormonitko ne on, jotka saa mun järjen äänen hiljaiseksi? ? Päivä päivältä tuntuu enemmän siltä, ettei ne jalat enää yllä maahan. Pää on ollut pilvissä jo pitkään.

 

Ja vielä pitäisi jaksaa reilu viikko ennen alku-ultraa.

[arvoitus]

Täällä on kans yks hermoilija. o/

Pelottaa monikin asia. Oli jo ruskeaa tuhruvuotoa noin viikon ajan. Hätäpäissäni varasin ajan Femedaan josta löytyi viikkoja 5+5 vastaava alkio, sydän +.

Nyt silti jännittää, että miksi se oli niin pieni. Ehkä rauhoitun toisen ar-ultran jälkeen, ehkä.

Tai sitten en.

[Hanttaleena]

^ Toivotaan, että pienokainen ottaa vain rennosti ja kaikki on koosta huolimatta hyvin!!

[tepsu]

Toivotaan, että Arvoituksella ja hänen pienokaisellaan on tosiaan kaikki hyvin!!

 

Itse aloin hermoilemaan vasta äsken kun sain omien ja neuvolan kesälomien vuoksi ensimmäisen neuvolan vasta rv 11:lle. (Eka ultrakin on sitten varattu jo siitä seuraavalle viikolle) Haluaisin, että joku asiantuntija pitäisi mua kädestä jo ennen sitä... Nyt kun tämä konkretisoituu neuvolakäyntien aloittamisen takia vasta noin myöhään, pelkään jo kuvittelevani kaiken siitä supervahvasta plussaviivasta lähtien... Toivottavasti lomalla saan ajatuksetkin lomalle. Pitäis varmaan noudattaa sukulaistädin neuvoja siitä, että turha asioita on surra kahta kertaa, riittä kun suree silloin kun ne tapahtuu... Yritän ainakin, mutta voi olla, että epäonnistun.

[Elena]

Minäkin toivon ja myös uskon, että arvoituksen masuasukki jatkaa kasvuaan ja kaikki on hyvin!

 

Täällä hermoillaan lähinnä oireettomuutta nyt.. Raskauskaan ei ole vasta kuin 5+3-viikoilla, mutta silti... Tuntuu että ne vähäisetkin raskausoireet joita mulla on ollut (lievää etomista, väsymystä, vatsan ja alaselän juilimista välillä rajustikin) ovat hävinneet. Jäljellä on oikeastaan enää lievä väsymys ja tosi arat ja kipeät rinnat. Huolestuttaa vähän, mutta yritän rauhoittaa mieltäni ajattelemalla, että kyllä minulta jotain vuotoa tulisi jos kohdussa ei olisikaan elämää.. Tämä epätietoisuus on kuitenkin piinaavaa, ja eka neuvola on vasta elokuun puolessavälissä!

[Catla]

Minulla on Elena ihan sama tilanne. Ollaan menossa 5+4 ja oireita ei ole. Rinnat on "pyöreämmät" kuin normaalisti, silloin tällöin nippaa vähän vatsasta mutta ei juuri muuta. Tai en ehkä vaan osaa tunnistaa oireita. Oon ollut väsynyt, mutta hei, pitkä työviikko takana ja heti putkeen viikonlopun kestävät festarit käynnissä. Vähempikin väysttää. Sellaisia hetken kestäviä ällötyksiä oli viikolla ja tänä aamuna oli huono olo kun heräsin, mutta töissä oli lähes 30'C lämmintä eikä ilma vaihtunut... Kaikkeen siis on selitys. Onneksi mie en oo taikauskoinen, koska neuvola ois perjantai 13sta päivä.

 

Miulla on ollut työasennosta johtuen selkäsärkyä, joka ulottuu jalkaan ja hartioihin. Se palasi eilisiltana pitkän seisomisen ja kävelemisen jälkeen, toivottavasti siitä ei oo mitään haittaa toiselle. Särkylääkkeitä ja relaksantteja en uskalla enää syödä.

[Katsu86]

Täällä ja toisinaan kova stressaaja, alussa ollaan ja ns. konkreettisia raskausoireita on melko vähän ollut. Odotankin innolla ekoja neuvola ja ultrakäyntejä jossa saisin jotain "todellista". Nyt tuntuu melko epätodelliselta tämä raskaus, ja välillä pelko että jotain käy on kova, mutta kun asiaa rauhassa miettii niin saan luottavaisen mielen. Ja luulen että jokainen ekaa odottava on samanlainen hermoilija joskus Ihanaa kun täällä voi lukea muita samanlaisia kommentteja ja tietää ettei ole ainoa !

[Spring]

Ihana ketju! Mua hermostuttaa tosi paljon, että joko siellä on tuulimuna tai sitten menee muuten vaan kesken. Kaikilla tunttuu olevan tissit kipeät paitsi mulla.

[Chikara]

Itse päätin melko pian positiivisen testin jälkeen, että menen yksityiselle tarkistuttamaan että kaveri on oikeasti matkassa ja oikeassa paikassa. Kävin kin 8. viikolla ja kaikki oli silloin hyvin, alkio vastasi viikkoja ja sydän löi. Tuo rauhoitti mieltä kummasti muutamaksi viikoksi.

 

Mulla on alusta asti ollut eriasteisia alavatsakipuja ja pari viikkoa sitten alkoi kunnolliset kasvukivut, ainakin oletan että ne olivat kasvukipuja, ja saatoin olla rauhassa kun päättelin, että siellä se kaveri kasvaa ja kohtu sen mukana.

 

No nyt ei ole viikkoon ollut minkäänlaisia alavatsakipuja, ei menkkamaista poltetta eikä mitään muutakaan. Pelkään, että se on merkki siitä ettei mikään enää kasva Mulla on np- ultraan aikaa vielä 2 viikkoa ja harkitsen vakavasti menisinkö sitä ennen vielä yksityiselle tarkistamaan tilanteen, koska seuraavista viikoista tulee piiitkät jollei vatsakivut palaa. Mietin sitäkin, että jos soitan neuvolaan niin suostuisivatko kokeilemaan josko sydänäänet jo kuuluisi, mutta koska viikkoja on huomena vasta 11, veikkaan etteivät siihen suostu kuitenkaan.

 

Aaargh!!

Edited July 22, 2010 by Chikara

[Nattunen]

Onpa hauska lukea toisten hermoilusta! Monet jutut sopii yksiin kyllä itsenikin kanssa, mieskin tänään sanoi, että koko ajan on enemmän ja enemmän onnessaan, mutta samalla myös pelko kasvaa.

 

Mulla on kolme raskautta ja siis kolme km takana ja vaikka taas stressi ja huoli on kova, niin silti jotenkin... olo on erilainen, luottavaisempi. Kovin paljon oireitakaan ei ole 5+0, mitä nyt välillä mahaan sattuu ja rinnat ovat kuulemma isommat kuin ennen.

 

Täällä eka ultra on vasta joskus viikolla 12-? ja kovasti haluaisin mennä jo aikaisemmin katsomaan että kaikki on kohdallaan.

[Iida83]

Hermoilija täälläkin! Eilen sain tietää raskaudestani ja nyt oon aivan paniikissa, että entä jos jotain sattuu. Miten ihmeessä sitä selviää järjissään sinne viikolle 12 asti, kun niin iso keskenmenon riski kokoajan päällä?

[Elena]

Pelottaa, kun on tänään tullut pienenpientä rusehtavaa tuhruvuotoa, mitä ei oo tapahtunut tähän mennessä kertaakaan aiemmin. Nyt siis tasan 7 viikkoa raskautta takana. Mun sydän niin särkyy, jos tää meneekin kesken.

[nipsukka]

Hieman hermoilua täälläkin... Ensimmäinen raskaus päättyi aikaiseen keskenmenoon 5+ ja nyt uudelleen raskaana. Viikot tänään 6+5 ja ensi viikolla varhaisultra. Jännittää!

[lumppa]

Sama hermoilu täällä, verhaisultra ensi viikolla ja jännittää, löytyykö alkio edes oikeasta paikasta.

[tähkä]

Mun plussasta on nyt 5 päivää ja tänään on ollu ihan hirvittävät menkkamaiset kivut! Kun kävelin töitten jälkeen parkkipaikalle, ajattelin että miten hitolla selviän sinne asti, "kramppas" niin kovin että meinas taju lähteä.

 

Onko muilla ollu alkuraskaudessa menkkamaisia kipuja, mutta voimakkaampina kun normaalisti menkkojen yhteydessä? Pelottaa vaan pikkasen, kun masuasukkia on odotettu jo vuosi eikä mun edes pitäny ovuloida niin kauhistuttaa et jos tuleekin km, että onnistuuko uusi plussa ja millä aikataululla.. En usko että mun pää kestäisi uutta pitkää yrittämistä tähän perään enää.

 

Stressaaa....!!

[Guest Kasma]

Tähkä, mulla on kanssa ollut tosi voimakkaita menkkamaisia kipuja. Kerran ruokakaupassa olin koko ostostenteon ajan kaksinkerroin ostoskärryn työntökahvan päällä, kun se helpotti vähän oloa. Niitä kipuaaltoja tuli 2 viikon ajan ja sitten ne loppui. Näitä aaltoja ennen mulla oli viikon ajan sellaisia perusmenkkatuntemuksia.

 

Nyt menossa on siis vko 10.

[ameliina"]

Hermoilua ja jännitystä koko ajan. Alkuraskauden ultra reilun kahden viikon päästä. Jos ei ole vatsa/selkäkipua, pelottaa ettei ole oireita eli on mennyt kesken. Ja jos on kipuja, pelottaa että kun on kipuja, on mennyt kesken... Sama vuotojen kanssa. Ensimmäinen raskaus oli keskeytynyt km, toisessa raskaudessa (josta vauva) oli reilusti vuotoja. Nyt siis tavallaan toivon vuotoja, koska niillä on ennenkin ollut hyvä lopputulos, toisaalta pelottaisi ihan hirveästi jos vuotaisi, että se olisi merkki keskenmenosta... Argh.

[tähkä]

Päivitettäköön tietoa: kävin gynelle kun kipuaaltoja alkoi tulla jo päivittäin. Ultrassa oli kaikki ok, siis mitä nyt tässä vaiheessa voi nähdä. Sikiöpussi oli kohdun sisäpuolella, eli ainakin siltä osin kaikki kunnossa.

 

Kipujen selittäjäksi löytyi n.3 senttinen keltarauhasrakkula, joka kyllä kehittyy kaikilla kun munasolu irtoaa, mutta se on vaan mulla melkoisen iso ja aiheuttaa sitten kramppimaista kipua. Pitäisi pienentyä ja kadota kokonaan noin rv 10 paikkeilla. Oli kyllä huojentavaa kuullaa syy kivuille ja tietää että ainakaan ei ole kohdunuloisesta raskaudesta kyse. Vielä kun parin viikon päästä voidaan selvittää ettei ole tuulimunasta kyse, niin uskaltaa taas iloita vähän enemmän. Nyt stressaa siis vähän vähemmän...

[diamante]

Täälläkin ilmottautuu yksi alkuraskauden hermoilija !

 

On alkanu aivan hervottomat mahakivut.. Aivan kuin menkat alkaisi, vaikkei mitään vuotoa missään vaiheessa ole tullutkaan.

Viikkojakin niin vähän, että ei malttaisi millään odottaa edes ensimmäiseen ultraan saati sitten neuvolakäyntiin, joka on vasta syyskuun 10.pvä.

Pelottaa, jos tämä onkin jossai ihan muualla kiinni, kun kohdussa.. Entä jossei sydän lyökää?

[Guest Ellu]

Mulla on kans ollut 2 vkon ajan menkkamaisia alavatsakipuja, mut luulin et menkat on tulossa enkä osannut niistä huolia...

Mulla 2kk sitten poistettiin hormonikierukka ja gyne varoitteli et hyvinkin voi menna 2 kk ennen kuin vuodot alkaa, mulla kun ei ollut vuotoja kierukan kanssa...

Ja nyt sitten 5 pvää sitten tein testin, kun olin rtg kuvaukseen menossa, noin ikään kuin varmuudenvuoksi, ja plussaahan se oli

 

Soitin äitiysneuvolaan, lähinnä röntgenistä kysyäkseni, ja hoitsu pillastui mahdollisista viikoistani. Et jos heti olis tärpännyt niin olisin ollut viikoilla 10+... Ja toissapäivänä kävin nla lääkärillä joka vahvisti viikot 6-7 ja siellä oli pikkuinen kaveri jolla ruskuaispussi vielä jäljellä ja pikkuinen sydän löi. Aika uskomaton fiilis, kun muutamassa päivässä "menkkakivut" muuttuu kohdun venymiskivuksi ja pikkuisen on nähnytkin.

 

Muttamutta. Nyt tietty nuo kivut jatkuvat, ja lääkärin kommetti kohdun koosta vaivaa mieltä.

 

Oli ennen ultraa sitä mieltä että viikkoja vois olla enemmänkin, kohdun koon perusteella.

- Ja nyt tietty huolettaa että entäs jos vaavilla ei olekaan kaikki kunnossa, kun se on "pieni" kohdun kokoon nähden. Olen itse järkeillyt että ehkä kohdun limakalvo oli turhan ohut alkion kiinnittyessä ja siksi ehkä kasvanut hitaammin alkuun??? Ja kun buranaakin on tullut syötyä aikapaljon. Mulla kun ol pikkuinen murtuma olkapäässä jonka vuoksi siis olin sinne röntgeniin menossa... Puhumattakaan niistä 3:sta rtg kuvasta joissa pikkuinen on ollut, ja magneettikuvauksestaota ei suositella "varmuudenvuoksi" 12 ekan rv aikana.... äääh.

Vaavi on kyllä todella toivottu, mut tää kävi niin äkkiä ja mikä ajoitus!

 

Siis mä olen ollut "5 pvää" raskaana ja jo nyt ihan skitso!

[Alya]

^ Kun mä menin aikanaan ekaa kertaa plussan jälkeen lääkärille ultrattavaksi (oltiin laps.hoidoissa joten siellä tehtiin ar-ultra), niin lääkäri paineli ensin kohdun mahan päältä ja veikkasi, että meille tulisi kaksoset, kun kohtu tuntui niin isolta. Silloin oli n. rv7. Yksi siellä vaan oli, ja normaalisti kehittyi. Joten älä huoli, varmasti kaikki on hyvin. Onnea raskaudesta!

[Aallotar]

Huomenna rv 9+0 ja ensimmäinen raskaus. Jotenkin kyllä raastavaa tämä alkuraskaus.

 

Kävin alkuraskauden ultrassa, sillä viikoista oli niin suuri epävarmuus. Tein heinäkuun puolessa välissä haamuplussan ja seuraavana aamuna negan (kierto normaalisti lyhyt eli 21-22 päivää). Seuraavana päivänä alkoikin menkat, jotka olivat mielestäni ihan normaalit, joten unohdin koko haamuplussankin. Rintojen jatkuvat kivun vuoksi (ja siksi, ettei tehnyt mm. kuoharia yhtään mieli, erittäin epätavallista minulle =) tein testin 11.8 ja se olikin onnellisesti selvä plussa. Silloin oli toki jo menkat tuohon lyhyeen kiertoon myöhässä, mutta joskus kiertopäiviä oli ollut myös se "normaali" 28. Kävin sitten viikoilla 5-7 (omien laskujen mukaan) alkuraskauden ultrassa, jossa selvisi, että alkion koon mukaan olikin silloin jo 7+5. Kyllähän se antoi kovasti mielenrauhaa nähdä pieni toukka ja tiuhaan sykkivä sydän, mutta ei se kovin pitkään kantanut...

 

On jotenkin ahdistavaa, kun ei voi tietää, että kaikki on hyvin. Tavallaan kehittyvästä alkiosta ei kuitenkaan ole merkkejä. Yritän relata enkä miettiä asiaa, mutta vaikeaa se vällillä on. Ainakin kaikkia terveen raskauden oireita on, mutta sitten jos joku päivä rinnat eivät olekaan niin kipeät kuin aikaisemmin tai ei koko ajan olekaan etova olo, niin heti tulee mieleen, että onko siellä enää ketään.

 

Nyt on masu aika iso (viikkoja kuitenkin vasta 8+6) ja siitäkin piti varmuudeksi jo vetää stressiä: liikaa lapsivettä? kehittyvissä munuaisissa jotain vikaa?

 

Tuntuu, että aika kuluu tosi hitaasti ja tietenkin asiasta haluaisi kovasti puhua, mutta kun ei vielä voi. Oon tosi onnellinen, että en ole joutunut kärvistelemään ihan alkuviikoilta tietäen raskaudesta, sillä tämä pari viikkoakin on tuntunut ikuisuudelta.

 

Tsemppiä siis muillekin hermoilijoille! Hyvä ystäväni sanoi minulle samaa, mitä hänen gyne oli sanonut hänelle alkuraskaudessa (samanlainen hermoilija): iloitse nyt siitä, että olet ainakin raskaana. Koitan pitää sitä aina mielessä. Hyvä neuvo kaikille hermoilijoille =). Ja toinen minkä voi kanssa pitää mielessä on, että siinä vaiheessa, kun suurin km-ja kehityshäiriöriski on ohi, on raskaudesta kulunut jo kolmannes!

 

- Aallotar

[curly]

Itse olen nyt rv 30 menossa ja yhä vieläkin välillä nousee huoli, jos pikkuinen ei ole esim. pariin tuntiin liikkunut (kun pikkuinen nukkuu ja/tai on kääntyneenä rankaan päin, jolloin liikkeet eivät kunnolla tunnu).

 

Ja ne iikkeet.. Itse en tuntenut mitään ennen viikon 21 rakenneultraa, jolloin makasin noin tunnin selälläni ja pikkuinen vimmastui tänä aikana kunnolla potkimaan huonon asennon ja lääkärin painellessa uä-anturilla vatsaa

 

Pähkinän kuoressa: uskaltakaa iloita jokaisesta hetkestä!

 

Kahden peräkkäisen keskenmenon jälkeen kielsin miestä puhumasta vatsalleni ennen rv 8 koska peökäsin niin paljon uutta keskenmenoa. Sitten jossakin vaiheessa oli pakko antaa itsensä ja miehensä iloita raskaudesta, koska muuten kaikki aika menee murehtimiseen eikä stressi ainakaan tee hyvää odottajalle.

 

Suuri apu meille oli myös Angelsounds- dopplerista, jonka ostimme netistä. Sillä on monet yöunet saatu takaisin En nyt muista millä viikoilla olimme kun henkimme sen, ehkä rv 15? Sydänääniä emme heti saaneet kuuluviin, mutta istukan "viu viu viu" kuului noilla viikoilla vaimeasti (itsellä taaksepäin kallistunut kohtu, jonka vuoksi neuvolassakin äänten kuuntelu ollut ajoittain haastavaa).

 

Aallotar: Vatsan kasvu on niin yksilöllistä Itselläni taaksepäin kallistunut kohtu ja joidenkin mukaan raskaus pitäisi näkyä muita myöhemmin: Itselläni kuitenkin vatsa pullahtanut joka kerta esille jo positiivisen raskaustestin aikoihin ja SF- mitatkin huitelevat taulukkojen ulkopuolella vaikka kaikki edelleen hyvin Neuvolan tehdessä tosin dopplerilla tutkimusta pikkuisen sydänäänistä äänet kuuluivat vasta viikolla 18 koska vatsaa painettaessa pikkuinen kipitti selkärangan luokse pakoon. Ei taida pojusta oikein linssiludea tai luontaista esiintyjää tulla

 

 

[Ocean]

Täälläkin yksi hermoilija. Viikolla 5 ilmeisesti mennääm,ainakin uusien laskujen mukaan

Neuvolakäyntiin on puoltoist viikkoa,neuvolantäti tahtois mut mahd.pikana paikalle ku tuo BMI elää ihan omissa sfääreissään,huoh

 

Painosta ja verenpaineesta tulee jo nyt harmaita hiuksia, tai lähinnä pieniä paniikkikohtauksia.

Tupakat lensi jo mäkeen,omituista kyllä ei oo tehnyt edes mieli!!

Vielä kun pääsis sipseistä,suklaasta ja muusta typerästä mätöstä eroon yhtä helposti

 

Kenelläkään kikkakolmosia täydelliseen elämänmuutokseen

Edited August 25, 2010 by Ocean

[Guest Ellu]

Kiitos Alya, kommenttisi rauhoitti kovasti.

 

Mulla ainakin ruokavalion terveellisenä pitämiseen auttaa vaavin ajatteleminen. Unohda verenpainet ja ylipaino, Ajattele vain että syöt vauvan puolesta. Siksi ruoan pitää olla terveellistä ja ravinteikasta. Eihän sitä mitätahansa sontaa vauvalleen halua syöttää