Lioni

Alkuraskauden hermoilijat

979 posts in this topic

Mä hermoilen, kun mulla on niin paha olo. Mut kahta kauheammin hermostun, jos yhtäkkiä pahoinvointi katoaakin. Mietin heti, että nyt on jokin mennyt pieleen, enkä osaa iloita hetken hyvästä olosta. :girl_mad:

Share this post


Link to post
Share on other sites

On tullut hermoiltua oireista sekä oireiden puuttumisista. Eilisen jumpan jälkeen on kivistänyt ja kouristellut alavatsaa, mikä on huolestuttanut.

 

Sitten erehdyin vielä lukemaan tämän artikkelin, jossa sanotaan, että lähes puolet raskauksista keskeytyy syystä tai toisesta ennen viikkoa 22. Voiko se oikeasti olla noin paljon?!

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ no voi ei mikä artikkeli! Tollasista tulee aina sellainen olo, että voi ei, mulla on kuitenkin tuulimuna tai rypäleraskaus :( Olis melkein parempi olla vaan autuaan tietämätön kaikista mahdollisista ongelmista, että pysyis järjissään :D

 

Tossa "50% ennen vk22" on varmasti mukana arvio kaikista niistä raskauksista, mitkä keskeytyy ennenkuin raskaudesta on edes tietoa, eli tyyliin menkat vähän myöhässä ja tuleekin runsaampi vuoto. Jostain luin, että todetuista raskauksista menisi kesken alle 15% Mikä sekin on kyllä liikaa :(

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itselläni on pelko koko aika että tämänkin menee kesken niin kuin ne kaksi aikaisempaa. Eniten pelkoa lisää vielä kun tällä kertaa pahoinvointi on koko päiväistä ja erittäin voimakasta aikaisempiin verrattuna.Aikaisemmin oli vain aamu pahoinvointia ja kerran taisin oksentaa ekaa kertaa odottaessa. Nyt on useemman kerran tullu päivän menu ylös. Pelko on että onkin tuulimuna tai jotain pielessä siksi olisi erittäin huono olo koko aika. Mieheni koitti piristää ja kertoi että netistä oli lukenut että mitä korkeampi raskaushormoni arvo on sitä huonompi olo voi tulla. Ja jos on erittäin korkea arvo saattaisi olla kaksoset. (toivottavasti ei ihan esikoiseksi tulisi kaksosia, yksi terve riittää minulle.) Maanantaina uusi soitto yritys neuvolaan että saisi ensimmäisen ajan. Tyhmää ku ma-pe soitto aika ajanvaraukseen on klo 9-10. Koittaa nyt siinä päästä läpi. Ehkä jos kaikki on ok 13vk ultrassa saattaisin hieman rauhoittua.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minäkin hermoilen. Nyt on menossa vasta viides viikko ja taustalla on yksi kemiallinen raskaus. Myönnän tehneeni jokaisena plussatestin jälkeisenä päivänä uuden testin nähdäkseni, mitä viivoille tapahtuu. Nyt ajattelin lopettaa testauksen, uskon olevani raskaani. Etova olo alkoi jo ennen plussaa, ja eilen aloin jo huolestua, kun olo olikin ihan hyvä. Tänään etovuus onneksi palasi. Kumma kun aika tuntuu lentäneen koko kevään, mutta nyt päivät kuluvat todella hitaasti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä yksi hermoilija ilmoittautuu. Takana pitkä vuosi yritystä, testejä ja lääkärillä ramppaamista ja kaupanpäälle kaksi varhaista keskenmenoa tän vuoden sisään. Nyt rv 5+2. Ja kakkonen tulossa. Huomenna jo ekan kerran ultraan katsomaan onko alkio oikeassa paikassa. Oireita on vähänlaisesti, mikä epäilyttää et onko kukaan kyydissä. Varhaisultraankin ajattelin mennä, jos rahatilanne sallii. Pelkään niin sitä ettei mahassa oo ketään, keskenmenoa, että sikiö ei ole terve, kaikkea mahdollista. Miehen kanssa ei edes puhuta vielä asiasta, ollaan hiljaa vaan ja toivotaan. Mitään suunnitelmia ei uskalleta tehdä.

 

En uskalla iloita yhtään, koska olen niin rikki tästä lapsettomuudesta, etten tiedä miten taas kestäisin uuden pettymyksen. Mielenterveyshän tässä on kohta koetuksella!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Uusi foorumilainen ja semi-hermoilija ilmoittautuu! Plussasin viime sunnuntaina, kun mentiin kp 39/28-32, ja Clearbluen viikkonäytöllinen ilmoitti "Raskaana 3+". Edellisistä menkoista laskien tänään rv 6+1. Ja esikoinen siis tulollaan.

 

Plussa tuli kieltämättä hieman yllätyksenä: yritystä oli takana jo 1v9kk, oltiin miehen kanssa hakeuduttu jo lapsettomuushoitoihin ja ensikäynti polille olisi ollut 31.8., mutta "luomuplussa" pääsi yllättämään. :D Nyt hermoilen lähinnä siksi, ettei olo ole kovinkaan raskas: ainoat oireet tähän mennessä on olleet menkkojen poisjäänti sekä lievähkö etova olo, jos unohdan syödä säännöllisesti. Alkuraskauden ultraa olen alkanut miettiä, mutta rahatilanne ei oikein sallisi ylimääräisiä menoja tällä hetkellä...

 

Osittain hermoilen myös siksi, etten osaa ainakaan vielä varsinaisesti pelätä keskenmenoa tai tuulimunaa tai muita komplikaatioita. Ehkä en vain vielä ole sisäistänyt olevani raskaana, kun oireilutkin on näin lieviä vielä tässä vaiheessa. :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Noniin, tämä ketju on sitten täysin mua varten. Hermoilen kaikista asioista muutenkin, joten eipä ole kovin suuri yllätys, että alkuraskaus (rv 4+3 menossa) aiheuttaa panikointia, että meneekö kaikki nyt niin kuin pitää. Ja kun on eka raskaus kyseessä, niin ei oikeastaan edes tiedä, miten asioiden kuuluisi oikeasti mennä ja miltä mikäkin tuntuu.

 

Olen mitannut koko kierron ajan aamulämpöjä ja lämmöt ovat toimineet juuri niin kuin kirjoissa sanotaan eli ovulaatioon asti lämmöt oli alhaalla, ovulaation jälkeen pompsahti ja siellä on pysynyt plussan jälkeenkin, PAITSI TÄNÄÄN. Mittasin aamulla lämmöksi 35,7, joka on asteen vähemmän kuin eilen aamulla. Tarkoittaako tämä nyt jotain? Raskaustesti on edelleen positiivinen, mutta sehän ei keskenmenoa heti kerrokaan, vuotoa ei ole, suurempaa kipuakaan ei tunnu, rinnat ovat arat ja väsymys on armoton (tänään nukuin neljän tunnin päikkärit). Mitään erikoisempaa pahoinvointia ei ole vielä ollut muutenkaan havaittavissa.

 

Auttakaa tietämätöntä hysteerikkoa!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla rv 5 alkoi tänään ja hieman jännittää vaikka on päättänyt olla stressaamatta ja iloita tästä raskaudesta. Esikoista piti odotella noin 7kk ja 3km läpikäyneenä mieltä huojentaa se, että tällä kertaa raskausoireet ovat jo varhaisessa vaiheessa niin vahvoja ja että plussasin jo kp 27 (esikoisessa kp36).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Låla: meninpäs sitten uteliaisuuttani kuitenkin avaamaan tuon linkin tekstissäsi, vaikka ekalla kerralla sen huomatessani päätin, etten lue grin.gif Nyt epäilykset ja hermoilu vaan paheni, kun luin sen, kovat kivut viittaavat niin kohdunulkoiseen!! Kauheaa tuo rypäleraskaus, miten kauan joudutaan seuraamaan hormonitasoja tyhjennyksen jälkeen, jopa 6-12kk, jonka aikana ei saisi raskautua uudestaan!!

Edited by Tuulispää78

Share this post


Link to post
Share on other sites

Huolestuttaa alaselän kipuilu. Toisaalta pahoinvointi pahenee päivä päivältä,joten ei kai mulle keskenmeno voi tulla vai voiko?Viikkoja nyt 6+0.Alkuraskauden ultraankin pääsee vasta ensi viikolla. Hermostuttaa!!

Share this post


Link to post
Share on other sites
6-9 rvk 96% 7%

 

Kiitoksia Haisulle, tämmöistä olen kaivannutkin. :lipsrsealed:

 

 

Ihmisenä, jolla on lääkäri joskus sanonut, että et todennäköisesti tule koskaan raskaaksi se keskenmeno on SUURI peikko kun on jotenkin semmoinen olo, että tässä ollaan pahoilla teillä kun ollaankin raskaana, luomustikin vielä.

 

Mutta 96% todennäköisyys antaa uskoa, sen lisäksi, että maha kasvaa, mutta kuitenkin... uskon vasta kun näen, että siellä joku möyrii.

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kokoajan hermoilen minäkin ja sen sijaan, että tässä nyt pystyisi nauttimaan siitä, että alku ollut kovin oireeton, hermoilen että onko kaikki hyvin kun oireita ei juurikaan ole.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Noita Haisu_vanukkaan esittämiä prosenttilukuja on kiva nähdä.. ne jotenkin lohduttaa. Mutta ikävä kyllä eivät poista epävarmuutta. Huomaan, että etenkin yksin ollessani mietin enemmän raskautta ja pelkään ettei kaikki menekään niin kuin haluaisi. "Pelon" vuoksi en halua vielä kenellekään kertoa raskaudesta, vaikka mieli tekisi ja kovasti. Odotan kovasti viikkojen kulumista, jotta raskaus muuttuisi itsellekin konkreettisemmaksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hirveä hermoilija löytyy täältäkin! Nyt menossa 7+2 ja olen koko ajan varma että jotain on pielessä. Nyt jo toistamiseen tulee niukkaa vuotoa, ensin tuli viikon ajan, sitten puolitoista viikkoa ilman vuotoa ja nyt tätä on taas kestänyt 4 päivää. Käytiin kuitenkin viikko sitten sekä tänään ar-ultrassa toteamassa, että kaikki on ok ja sintti on kehittynyt hienosti. Mutta minkäs teet, kun pessimistillä pyörivät pelkät kauhuskenaariot koko ajan mielessä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä puolestaan hermoilen sitä, että vastaako nt- ultrassa sikiö oikeita viikkoja vai onko sikiö kuollut :girl_to_take_umbrage2: me kun ei ar- ultraan menty, enkä rupea sitä enää tässä vaiheessa varailemaan kun nt- ultra on reilun parin viikon päästä.

 

Siksi kysyinkin nyt kun en ole netistä löytänyt mistään tietoa, en edes tuolta keskenmeno- osiosta... Jos sikiö on kuollut kohtuun, tuleeko se automaattisesti jossain vaiheessa pois itsestään vai tarvitaanko yleensä lääkkeellinen tyhjennys tai kaavinta?

 

Ihan eniten pelottaa just tuo sikiön kohtukuolema, koska itselläni ei ole ollut missään vaiheessa minkäälaisia raskausoireita, muuta kun älytön väsymys. Rinnat ei ole aristanut missään vaiheessa, pahaa oloa ei ole ollut, ei mitään :girl_to_take_umbrage2:

Ja se, että minulta tuli kirkasta verta viikoilla 5-6 jonkun verran, ei tosin ollut mitään klimppejä seassa ja se oli todella niukkaa. Ainostaan vessareissulla verta jäi paperiin eikä tullut pöksyihin asti missään vaiheessa. Pieni pelko on ollut tuosta lähtien matkassa, ja nyt sitten pelottaa tuo kohtukuolema.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vilhelmiina, ei automaattisesti kohtu tyhjene, jos olisi sikiö kuollut kohtuun, vaan joskus tarvitaan lääkkeellinen tyhjennys ja jopa kaavinta. Sitä kai kutsutaan keskeytyneeksi keskenmenoksi, viisaammat korjatkaa, jos olen väärässä.

 

Tuo on minunkin suuri pelko, että ei tiedä raskauden menneen kesken kuin vasta ultrassa sitten. Itse olen ihan alkuvaiheessa (5+1 tänään), mutta silti jo pelkään sitä :/ Yritän kovasti olla hermoilematta hulluna, mutta kun olen vuosien yrittämisen ja luovuttamisen jälkeen vihdoin ensimmäistä kertaa eläissäni plussannut ja ikääkin reippaasti yli 30, ei voi mitään, että hermostuttaa. Yritän kuitenkin iloita raskaudesta, kun ajattelen, että ei kai se sitä helpommaksi tee keskenmenon sattuessa, jos voi sanoa, että "mähän tiesin että näin käy". Tietty itseä pitää yrittää suojellakin, ettei ihan romahda jos kesken menee.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä kanssa yks hermoilija.Omien laskujen mukaa viikkoja nyt 7+2,plussan tein viikolla 4+4.

Tänään tein uuden testin vielä iha vaa varmistukseksi =)Viikko sit tuli vuorokauden verta paperiin pyyhittäessä ja olin varma et km,en osanu sillo ajatella jätkevästi,se veri tuli oikeasti varmaa siitä ku harrastettii vähä rajummin seksiä...sen jälkee en oo ku kerran uskaltanu harrastaa,sillo ei tullu mitää veriä mut olipa se paljon rauhallisempaa menoaki.

Mulla ei pahemmin oo ollu oireita,tissit kipeenä enemmä ja vähemmä,tänää ei ollenkaa =/

Kuvotusta ollu ja jos en oo muistanu syödä ni äärettömän paha olo iskee(mä ku oon voinu aina olla yli vuorokaudenki syömättä ilman mitää huonovoinntisuutta tai heikotusta),autossa tulee huono olo varsinki jos peruuttaa,ja kaikki autot haisee iha älyttömä pahalta!

2 päivää on ollu itkupäiviä,jouduinn töistäki lähtee pois ku vaa itketti,viikko saikkua ja lepoa.

 

Kiva kuulla et tääl muitaki jotka hermoilee,mä kokoajan mietin et tulee km varsinki ku tissi ei enää oo kipeet eikä muutenkaa nyt nii tunnu et olis raskaana.Eka neuvolaki vasta 2 viikon päästä.Varhaisultraa enn mee ku ei oo rahaa,pakko odottaa sitä kaupungin järkkäämää...

Tsemppiä meille kaikille

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ensimmäinen neuvola on perjantaina ja jännittää! Onko kohdussa mitään? Entä jos menen sinne vain kuulemaan, että sori, et ole raskaana... Samoin siis minäkin pelkään, että kesken menee enkä huomaan mitään. Omien laskujeni mukaan olen viidennellä viikolla, tosin viimeisten kuukautisten perusteella jo lähempänä kymppiä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Moi vaan kaikki hermoilevat kanssasiskot!

 

Itsellä oli alkuvuodesta km joskus viikolla 5, ja sen jälkeen murehdin tehokkaasti viimeiseen plussaamiseen asti. Ahdistuspa ei sitten yllätyksekseni hellittänytkään positiivisesta tuloksesta. Niin kuin näköjään moni muukin hermoilija täällä, keskenmenon peikko väijyi olkapäällä ja esti iloitsemasta alkaneesta raskaudesta. Olo oli tosi surkea. Miehen kanssa ei puhuttu asiasta muutamaa lausetta enempää pariin viikkoon, taisi olla molemmilla sama syy. Ei haluttanut nuolaista ennen kuin tipahtaa.

 

Tänään kun viikkoja tuli täyteen 8, uskaltauduin lopulta soittamaan neuvolaan ja varaamaan ajan eka käynnille. Jotenkin kun puhuin asiasta terkkarin kanssa puhelimessa, se kun kirjoitin kalenteriin "neuvola" ja kerroin ajankohdan miehelle raskaus tuli ilmeisesti jotenkin konkreettisemmaksi, ja pelko ja ahdistus helpotti ainakin vähäsen.

 

Vielä pitäisi kitkutella 4 pitkää viikkoa, että tähän kuitenkaan uskaltaisi alkaa uskoa. Nyt se tuntuu ihan epäinhimilliseltä suoritukselta kun jokainen päiväkin on niin käsittämääääättömän pitkä. Hermoileminen vie myös keskittymiskyvyn; työnteko, kotityöt, nukahtaminen ja seksielämäkin kärsii! Silti tänään sain hiukkasen toivoa, että ehkä tämä on sittenkin totta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä kävin tänään kaiken hermoilun jälkeen ultrassa (rv 6 +4). Takana siis yksi keskenmeno.

 

Olen oireilut viimeisen viikon toispuoleista kipua ja olin jo varma, että kyseessä on kohdunulkoinen raskaus. Lisäpelon teki myös pieni vuoto, mutta onneksi ainakin tällä hetkellä kaikki näytti hyvältä ja sikiö oli oikeassa paikassa ja sydänäänetkin näkyivät. :lipsrsealed: Pelko kulkee mukana kuitenkin joka päivä. Luulisin, että nt-ultran jälkeen uskaltaisin ottaa vähän iisimmin. Toivottavasti tämä kestää. Neuvolan ajattelin varata vasta rv:lla 8, jolloin aion käydä vielä toisen kerran yksityisen puolella ultrassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Heippa kaikille hermoilijoille!

 

Mä tein positiivisen testin eilen :lipsrsealed: Mutta mua hermostuttaa, että tämä menee taas kesken, sillä edellinen päätyi keskenmenoon rv 9+1... En osaa vielä iloita niin paljon tästä plussasta, kuin edellisestä, koska on tuo km kokemus alla.

 

NickiJ. :n tavoin mulla olis tarkoitus käydä jossain ultrassa tässä nyt pikapuoliin. Pitääkö sellaiseen mennä yksityiselle, vai onnistuukohan ihan julkisella puolella? Tässä meidän paikkakunnalla ei ole ultraa, mutta kunnan keskustan terveyskeskuksesta sellainen kyllä löytyy...

Share this post


Link to post
Share on other sites

^mä menin suoraan yksityiselle ja varasin toisen ajan gynen suosituksesta parin viikon päähän.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miehen näkökulmasta: muistan km jälkeisen hermoilun, kun tämä (nyt puolivälin huitteilla menossa oleva) plussa tuli ja alkuraskaus oli menossa. Jälkikäteen ajatellen vaimosta varmaan tuntui ettei mies oikein ollut menossa mukana, kun jokaisesta nippaisusta ja särystä kuultuaan alkoi vaan päässä pyörimään "no niin, se oli siinä sitten :(" ja osanotot toisen pelkotiloihin oli heikoilla kun velloi vaan omassa kurjuudessaan.

Pettymyksen jälkeen on todella hankala saada toiveet takaisin korkeuksiin. Perusvastauksena toimi "eiköhän tuo kuulu asiaan", kun ei halunnut toista huolestuttaa omilla huolillaan ja toivottavasti se jaksoi kantaa edes sen hetken yli. Päivä kerrallaan, niin kun sanotaan...

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Tuo päivä kerrallaan -neuvo, on juuri se jonka mukaan yritän mennä vaikka olen suurimman luokan hermoilija. Toisina päivinä se vaan onnistuu paremmin kuin toisina. Missähän vaiheessa sitä uskaltaa alkaa kunnolla iloita tästä raskaudesta?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now