Sign in to follow this  
Followers 0
Jenny-Maria

Imetyksen lopettaminen ns. itsekkäistä syistä?

27 posts in this topic

Nostetaan karvakorva pöydälle, kun en ollut löytävinäni tästä keskustelua. Palstan kaimapalstalla on tapeltu tästä teemasta nimettöminä perinteisten "olet p**** äiti" ja "mitä teit lapsia, jos et niitä halua hoitaa" -teeseillä.

 

Yritin muotoilla otsikon jotenkin järkevästi, mutta avataan ajatusta hieman. Onko Vaukkareissa niitä, jotka ovat lopettaneet imetyksen jostain muusta syystä kuin esim.:

 

-N kuukauden ikä tuli täyteen

-maito loppui

-jokin lääkekuuri N, jonka jälkeen ei voinut imettää, eli terveydelliset syyt?

 

Nuo tulivat ensimmäisenä yleisimmistä mieleen. Tavoittelen tällä siis niitä mammoja, jotka ovat lopettaneet imetyksen omasta tahdostaan ja alle yleisten suositusikärajojen. En kaipaa ohjeita imetykseen, enkä sitä, mistä apua saa, vaan jonkinlaista toivoa siitä, että en olisi aatoksineni yksin.

 

Oma tilanne: meillä tenava on ollut osittaisimetyksellä elämänsä ensimmäisistä päivistä siten, että korvike on ollut pääsääntöisesti ykkösruokana ja imetystä kerran, max. kaksi kertaa päivässä jonkin aikaa. Tähän on päädytty "jotenkin", vaikea selittää, mutta en osaa ajatella imetystä minkäänlaisena äitiyden huipentumana. Lähinnä tällä hetkellä homma toimii siten, että rintakumi-imetys (ainoa missään vaiheessa onnistunut yritys, näistä "töpseleistä" ei vain otetta löydy, vaikka apuakin on haettu) on kohtalaisen kovaa taistelua ja suoraan sanoen päivän kaikki hyvät hetket eli ensimmäisiä hymyjä, hyvin nukuttuja päikkäreitä, kaikenlaista, nollautuvat täysin imetyshetkinä. Viime päivät olen jättänyt imetyksen kokonaan väliin, koska päivät ovat olleet muutoin hyviä, enkä ole tavallaan halunnut pilata näitä hyviä päiviä. Käsillä on suuri houkutus lopettaa koko touhu lopullisesti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Höpsistä, ei kuulosta yhtään itsekkäältä. Eiköhän se ole se kuuluisa lapsenkin etu jos äiti jaksaa?

 

Mulla on kohta 2 kk ikäinen poika. Mulla imetyksen tähtihetkiin kuuluu miehelle laukaistu kommentti "V**** tää on p**seestä!" :grin:

 

Eli samassa veneessä ollaan. On tää välillä yhtä soutaamista ja huopaamista.

 

Mikä se on, joka saa naiset venyttämään jaksamistaan äärimmilleen tämän asian tiimoilta? Ulkopuolisten syyllistäminenkö? Kuitenkin korvike on ihan yhtä hyvää ruokaa vauvalle, ei äidinmaito mikään autuaaksitekevä voimaruoka kaiketi ole.

 

Anteeksi, ei multa hirveästi fiksumpaa nyt löydy.

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

Mikä se on, joka saa naiset venyttämään jaksamistaan äärimmilleen tämän asian tiimoilta? Ulkopuolisten syyllistäminenkö? Kuitenkin korvike on ihan yhtä hyvää ruokaa vauvalle, ei äidinmaito mikään autuaaksitekevä voimaruoka kaiketi ole.

 

 

Yhdyn noihin. Itse raskausaikana ajattelin, että en ota stressiä imetyksestä. Toisin kävi. Poika oli alusta lähtien vaativa, ruokaa ja heti. Maitokin "nousi" rintoihin 5 päivää synnytyksen jälkeen ja ainoa miten sen huomasi oli, että toisesta rinnasta tihkui maitoa imetyksen aikana. Ei siis tätä kuuluissa "Dolly Parton" efektiä yön aikana. Eli poika on kanssa ollut korvikkeilla heti sairaalasta lähtien kun 4 h imetyksen jälkeen poika edelleen huusi nälkäänsä. Myöskään paino ei lähtenyt nousemaan kotona kun yritin olla ilman lisämaitoa. Yritin pitkään imetys+lisämaito yhdistelmällä mutta kun lisämaitoa alkoi menemään imetyksen perään 130-150 ml (joka kerralla) niin mietin onko tässä mitään järkeä? Istua sohvalle 30min/rinta ja ja silti kaikki maito tulee pullosta. Imetystä jatkoin 4kk ikään asti, vain aamuisin, sillä niin sain hetken pidennettyä unia kun poika nukahti kainaloon.

 

Mutta tuosta korvikkeesta olen kuullut paljon, esim. kun poika oli 6 kk niin työkaverit olivat, että kai imetät edelleen? No en. Myös apteekissa sain osakseni aikamoisen imetyspuolustuspuheen farmaseutilta kun kävin hakemassa maidonsakeuttajaa helpottaakseen pojan refluksia.

 

Toisaalta poika oli ensimmäisen kerran kipeänä 6kk iässä kun kaveri tuli kipeänä käymään. Allergia epäilyjä on ollut mutta todettuja allergioita ei ole.

 

Saikohan tuosta selvää; kommentteja tulee varmasti korvikkeita vastaan mutta koittakaa olla välittämättä. Miksi "kiusata" itseään asialla, joka ei suju? Kaikki kuitenkin sanovat, että nauti vauva-ajasta niin miksi siitä ei tekisi sellaista että ajasta voisi nauttia?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sanotaanko niin, että jos arvon poika ei olisi niin tissiin rakastunut niin olisin varmaan jo lopettanut imettämisen yrittämisen jo aikapäiviä kun maitoa ei vain ole lähellekään riittävästi tuolle meidän pikku syöpölle. Ja kyseessä siis on ilmeisesti ihan fysiologinenj ongelma (johtuen PCOsta), johon ei mikään aivanvarmastitepsivä kikkakolmonen auttanut. Maitorauhasia kun on vaikea kasvatella lisää ihan tuosta vaan... :rolleyes:

 

Onhan se ihan kivaa ja hienoa ja upeaa, mutta siinä vaiheessa kun lapsi alkaa huutamaan joka imetyksellä rinnalla ja tarvitsee sen toistasataa milliä korviketta päälle alkaa hitusen usko loppumaan... no, nykyään meillä mennään 2-3 imetyksellä, pääosin imetän yöllä kun poika ei unissaan tajua olevansa oikeasti nälkäinen ja se tissi tarjontoineen riittää yön yli.

Eiköhän se imetys ala tästä loppumaan jahka poika alkaa kiinteiden myötä nukkumaan yönsä kertaakaan känisemättä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Heitänpä tähän junaan myös sellaisen itsekkään syyn kuin toisen lapsen yrittäminen.. Eli olen itse miettinyt että JOS alamme yrittämään kakkosta vielä tänä kesänä niin voisinko lopettaa imettämisen ihan vain kierron palauttamiseksi..

 

Jos imetys on jotenkin tuskaista tai epämiellyttävää niin mitä sillä turhaan stressaamaan. On olemassa lapsia, joilla ei edes ole mahdollisuutta rintaruokaan ja ihan kelpo kansalaisia niistäkin kasvaa. Minusta tuo imetyksen lopetus "toisen lapsen takia" kuulostaa paljon itsekkäämmälle kuin Jenny-Marian itsekkyys ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Emlilja, mä imetin kyllä ja hups vaan, oon taas paksuna :D

 

Nyt oon tietosesti yrittämässä lopettaa imetystä töiden takia. Ei oo kovin kivaa olla lähes puolta päivää erossa pojasta ja tissit tursuaa maitoa, ja vihaan rintapumppua. Mut onneks myöskin poika on ite päättäny et tissi ei enää juur kiinnosta. Nyt ollaan siirrytty vain aamuyöimetykseen (normaalisti herää vain sen kerran yössä), ja tässä yritän siitäkin eroon, mutku tissejä jo vähän pakottaa ku on ollu lähes vuorokauden imettämättä.

Poitsua ei tosiaan juurikaan enää kiinnosta tissi, veikkaisin raskaushormonien muuttaneen maidon makua. Kai. Toisaalta hyvä niin, tuntuu et muksut imee musta kaikki mehut irti. Esikoinen tissin kautta ja mato mahassa imee sit kaiken muun.

 

Jenny-Maria, en potis sun tilanteessa huonoa omaatuntoa. Jos se on niin vaikeeta, eikä vauvakaan osaa ottaa otetta, niin varmasti tuo saa paremmin maitoa pullon kautta sitten, ja kasvaa paremmin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kaikki,minkä äiti kokee oman jaksamisensa kannalta hyväksi, koituu vauvan eduksi. Korvikkeet on hyviä ja jos imetys on hankalaa tai ei onnistu, niin ennemmin pullo kuin jatkuvasti imetyksen kanssa tuskaileva äiti! Äiteinä joudutaan murehtimaan isommistakin asioista, joten tästä ei tarvitse!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mukelon imetyksen alkutaipaleeni oli aika karu. Se oli lähes ylitsepääsemättömän vaikeaa tuonne kaksikuiseksi asti, sitten alkoi helpottaa. Oli monenlaista ongelmaa mm. imuotteen kanssa, pieni ei jaksanut syödä kerralla riittävästi vaan ois asunut tissillä erityisesti öisin. Olin aivan hilkulla luovuttaa ja antaa pelkkää pullomaitoa. (oli siis saanut pullosta rinnan ohella synnäriltä saakka) Mutta sitten tapahtui jotain, en tiedä mitä, mutta imuote vain parani ja lapsi oppi syömään tissiä. Sitten ei enää pullo kelvannutkaan ja imetyksellä jatkettiin. Nyt jälkeenpäin mietin, että oliko se imetys oikeasti sen arvoista että stressasin, itkin ja kärsin kipuja sen ekat 2kk? Oli ja ei. Parhaimmillaan imetys on mulle ollut hirveän hellä hetki lapseni kanssa. Pahimmillaan se on ollut kipua ja vihaa lastani kohtaan. Alkuaika tuntui tosiaan olevan silkkaa sohvalla istumista ja imettämistä 24h/7. Sanotaan sen olevan luonnollista. Mulla ei sisu antanut periksi luovuttaa, vaikka todennäköisesti olisin jaksanut olla parempi äiti imettämättä. Nyt imetän enää aamuin illoin. Jos lapseni ei niin säälittävän kuuloisesti vinkuisi tissiä, lopettaisin tähän paikkaan. En vaan jaksa kuunnella sitä ulinaa niin helpompaa on lykätä tissi suuhun... nykyään onneksi kelpaa se pullomaitokin joten ehkä tää tästä alkaa loppua...

 

Tää on mun kokemus. En tarkoita siis arvostella ketään imettämättömyydestä tai imetyksen lopettamisesta ns. itsekkäistä syistä. Lapsesta kasvaa aivan yhtä ihana saipa se tissiä tai pullomaitoa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Juteltiin tästä aiheesta sivumennen kaveriporukassa ja yllättävän moni oli lopettanut imettämisen yksinkertaisesti siitä syystä, että ei jaksanut enää. Kenelläkään ei siis ollut mitään haasteita imetyksen kanssa, äidit olivat vain väsyneet imettämiseen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla oli vähän sama kun Hinnillä eli kaksi kuukautta olin kokoajan ihan hilkulla lopettaa koko touhu kun se oli niin työlästä. Kaikkea tuli hankittua (rintapumppu, nänninkohottaja, erilaisia rintakumeja, kaalinlehtiä ja rasvoja kipeisiin nänneihin). Jos en olisi kokenut että imetys öisin on helpompaa kun alkaa leikkimään pulloilla puoliunessa olisin luovuttanut jo monta kertaa. Sitten yhtäkkiä imetys alkoikin sujumaan. Nyt mä oon ihan ihmeissäni kun olin jotenkin ehtinyt asennoitumaan etten imetä pitkää. Lupasin itselleni että kun tyttö on neljä kuukautta saan lopettaa taiston. No nyt imetys ei ole enään taistoa, lisämaidostakin on luovuttu (tyttö ei edes huoli pulloa tällä hetkellä) mutta minä haaveilen silti siitä hetkestä kun imetys loppuu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En minä ajattele itsekkäänä lopettaa imetystä esim. Jenny-Marian tilanteessa, jossa vauva saa muutenkin suurimmaksi osaksi korviketta ja imetys ei taida olla kummastakaan mukavaa. Kyllä kai yleensäkin jos imetys lopetetaan aikaisin, se lopetetaan siksi, että imetys on hankalaa ja vauva syö siksi osittain korviketta, ja siitä vaan jotenkin siirrytään pelkkään korvikkeeseen. Harvinaisempaa kai niin, että täysimetys haluttaisiin yhtäkkiä lopettaa, ja silloin se voisi olla ns. itsekkäistä syistä.

 

Minä olen imettänyt molempia lapsia vähän yli vuoden ikään, mutta mielestäni olen kyllä lopettanut itsekkäistä syistä. En tykännyt enää imetyksestä enkä halunnut imettää. Pienemmän kohdalla kyllä odottelin että se vuosi tulee täyteen ennen kuin lopetan, joten periaatteessa "N kuukauden ikä tuli täyteen".

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä poika oli täysi-imetyksellä noin 2 viikkoa (sairaalassa tosin sai lisämaitoa, kun minulla ei ollut maito vielä noussut). Tuon kahden viikon aikana poika kasvoi ihan hyvin, mutta huusi jatkuvasti nälkäänsä ja imettäminen oli välillä lähes tauotonta. Sen jälkeen totesimme miehen kanssa, että kokeillaan korviketta pullosta. No, huudot vähenivät ja poika oli selvästi kylläisempi.

 

Jatkoin osittaisimettämistä (lopulta vain öisin) siihen saakka, että poika oli 3,5 kuukautta. Viimeisinä aikoina päivällä imettäminen ei onnistunut, sillä rinnoista suihkusi "kymmeneen" eri suuntaan ja poika ei pitänyt siitä. Imetyksen lisäksi pumppasin rintoja useamman kerran päivässä, joten poika sai lisäksi rintamaitoa pullosta (ja sitä korviketta). Pumppailua jatkoin vielä reilun pari viikkoa imetyksen lopettamisen jälkeen, mutta sitten maito väheni niin paljon, ettei enää kannattanut.

 

Olisin todennäköisesti voinut imettää pidempään, jos vain oltaisiin jaksettu "taistella" pojan kanssa. En kuitenkaan missään vaiheessa erityisesti nauttinut imettämisestä (yksittäisiä kertoja lukuunottamatta) ja näin mies on päässyt/joutunut osallistumaan pojan syöttämiseen tasavertaisesti - myös öisin. :) Ja jossain vaiheessa kuin myös fyysisesti pahoinvointia imetyksen aikana.

 

Vielä en osaa sanoa, miten menettelen mahdollisen toisen lapsen kanssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä lopetin esikoisen imetyksen 6kk iässä koska haluttiin toinen lapsi mahdollisimman pian. Vieroitus sujui täysin kivuttomasti parissa viikossa. Kuulun niihin joilla imetys estää raskautumisen, toista lasta imetinkin niin pitkään kun lapsi sitä halusi ja menkat alkoi tasan 28pv vikasta imetyksestä (sekä ekan että tokan kanssa) eli aika selkeä homma. Halusin kuitenkin imettää esikoista puolen vuoden ikään asti vaikka toista lasta toivottiinkin jo aikaisemmin eli en ollut aikaisemmin valmis lopettamaan imetystä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä lopetin imetyksen puhtaasti itsekkäistä syistä kun neiti oli vähän vajaa 7kk-ikäinen. Samoin lopetin täysimetyksen ja aloitettiin kiinteät jo 4kk-iässä vain ja ainoastaan siksi, että halusin imetyksestä eroon. Mun syy oli siis se, etten missään vaiheessa tykännyt imetyksestä. Ei se nyt varsinaisesti ällöä tai mitään sellaistakaan ollut, muttei kyllä todellakaan kauhean kivaakaan. Meillä imetys sujui vieläpä tosi hyvin, että senkään piikkiin en lopetusta saanut. Paska äiti- pisteitä ropisee. :girl_sigh:

 

Jos joku haluaa ja jaksaa venyä imetyksen vuoksi äärimmilleen ja sietää puhdasta kipua ja epämukavuutta, niin se hänelle suotakoon. Kyllä se varmasti palkitsee, jos todella tahtoo imettää ja se vaikeuksien jälkeen onnistuu edes jotenkuten. Mutta mun mielestä ei todellakaan kannata kokea huonoa omatuntoa, jos ei jaksa tapella. Korvikkeet on hyviä ja läheisyyttä saa annettua ihan paitakin päällä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä tää imetys meilläkin loppuu itsekkäistä syistä. Mä olen mielestäni imettänyt ihan riittävän kauan enkä oikein jaksais sitä hommaa ainakaan useammin kuin tuon pari kertaa vuorokaudessa. Yhä useammin mua vain ärsyttää koko touhu. Mä haluaisin muutenkin jo palailla työelämään ainakin osittain. Tyttöhän kyllä söis tissiä ja inuu sitä aina aamuin illoin, joskus päivälläkin. Me äidit saadaan tuntea syyllisyyttä monestakin asiasta ja imetys tai imettämättömyys on varmasti yksi niistä, mut eiköhän jokainen vaistomaisesti tee niin kuin oikealta tuntuu. Mut tässä ketjussa kai kaivattiin enempi niitä kokemuksia, kun imetys on lopetettu alle 6kk iässä tai jotain. Sori jos tulin tuppaamaan tänne :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mikä se on, joka saa naiset venyttämään jaksamistaan äärimmilleen tämän asian tiimoilta? Ulkopuolisten syyllistäminenkö? Kuitenkin korvike on ihan yhtä hyvää ruokaa vauvalle, ei äidinmaito mikään autuaaksitekevä voimaruoka kaiketi ole.

 

Tähän sanoisin, että mulla syynä on ollut ihan oma, vahva tahto tarjota lapselle äidinmaitoa. Niin vahva tahto, että imetin ekat 6 kk nännit kunnon haavoilla ja nyt pojan ollessa kohta 11 kk haavat ovat edelleen, joskin pienet. Mä en ole kokenut minkäänlaista syyllistämistä, vaan ihan itse olen näin halunnut. Eikä tämä ole mulle mikään äitiyden huipentuma, en koe kantavani mitään superäidin kruunua enkä erityisesti nauti imetyksistä, oikeastaan odotan imetyshetken loppumista (ja imetyksen loppumista ylipäätäänkin). Olen vain ulkoistanut itseni ja ajatukseni imettämisestä sen ajaksi. En koe suuria negatiivisia/positiivisia tunteita imettämistä kohtaan, oikeastaan pidän sitä lähinnä mun velvollisuutena, jota jatkan X ajan verran. Lukuisia kertoja kuluneen vuoden aikana olen miettinyt, ettei imettämisessä ole mitään järkeä (se kun sattui niin järjettömästi), joten hyvin voin kuvitella, että joillekin se jaksamisen raja tulee jossain kohtaa vastaan. Ja se on ihan sallittua! Jos korvike olisi yhtä terveellistä kuin äidinmaito, en varmasti olisi yrittänyt yhtä kovasti, mutta mulle se oli tärkeää, että lapsi (meillä allergiaa perheessä) saa kaikki mahdolliset vasta-aineet ja suojat äidinmaidosta mitä vaan voi saada. Ei se mikään voimaruoka ole, mutta on siinä omat etunsa verrattuna korvikkeeseen.

 

That said, mun mielestä jokainen voi tehdä ilman huonoa omatuntoa imetyksen suhteen ihan niin kuin haluaa. Mä vähentelen parhaillaan imetystä töihin paluun takia, ja koen senkin jollain tavalla itsekkääksi, vaikka lehmänmaito kohta otetaankin mukaan kuvioihin. Toisaalta olen helpottunut, että kohta se on ohi, mutta jollain tavalla myös fiilis on haikea. Imetysliivit ajattelin heittää sitten ensi töikseni roskiin. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Öö, pitäisikö sitten sanoa, että niin on, jos se ei kuitenkaan ole totta? Kommentoin myös, ettei kenenkään tule imettämistä jatkaa jos se ei itsestä tunnu hyvältä. Mun mielestä tässä asiassa pätee samat jutut kuin monessa muussakin: aina ei voi/halua/pysty tekemään niitä valintoja (lapsenhoidossa/elämässä), jotka tutkitusti tms. olisivat niitä "parhaita". Mutta mitä sitten? Epätäydellisyys on ihan sallittua. Joskus lapsen joutuu laittamaan hoitoon aikaisemmin kuin olisi "parasta", joskus ravinto tulee korvikkeesta, vaikka se ei ominaisuuksiltaan ole äidinmaitoa täysin vastaava. Tärkeintä on se, että itse on päätöstensä kanssa sinut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En tiedä kuuluuko kommenttini tähän ketjuun, mutta huokaisin helpotuksesta, kun sain kuulla lääkäriltä, että imetystä ei kohdallani suositella. Onneksi. Lapsi on vasta tuloillaan, mutta ajatuskin imettämisestä on tuntunut "ei niin omalta" ja nyt voin ns. hyvillä mielin pitää mielipiteeni ja olla imettämättä. Vaikkakin paperilla syy olla imettämättä on lääkkeestä johtuva, niin miellän lopulliseksi syyksi kuitenkin halun olla imettämättä juurikin itsekkäästä syystä. :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä lopetin esikoisen imettämisen jossain 3,5 kk kohdalla, kun en vaan jaksanut raivareita. Vauva oli silloin osittaisimetyksellä joten tiesin että pulloruokinta onnistuu eikä korvikkeesta tule oireita. Epäilemättä ne raivarit oli vaan joku "vaihe" joka olisi mennyt ohi kun olisin sankaroinut, mutta en kadu hetkeäkään päätöstä lopettaa. Suhde vauvaan parani samantien kun ei tarvinnut stressata siitä raivoamisesta ja tapella joka syöttöä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä oon nyt lopettamassa imetystä, vauva just 7kk (korjattua ikää 5kk, syntyi rv31+4). Lopetan imetyksen siitä syystä että muilla ois helpompi hoitaa vauvaa ja että vauvan saisi myös yöksi hoitoon esimerkiksi mummulle. Meidän vauva on ollut todella itkuinen kotiutumisesta tän vuoden alkuun asti. Meillä on ollut todella vaikeaa ja tällä hetkellä imetyksen lopettaminen tuntuu oikealta vaihtoehdolta. En ole sitten itse niin kiinni vauvassa eikä vauvakaan niin riippuvainen minusta. Vauvalla on myös maitoallergia ja itse olen siis maidottomalla dieetillä.

 

Imetyksen alku meni pumppaillessa maitoa yöt ja päivät (toivottavasti en koskaan enää joudu siihen samaan rumbaan) ja rintakumia on käytetty koko ajan, koska nänninpäät niin matalat eikä vauva oppinut syömään paljaasta rinnasta. Koko ajan olen imettänyt vain yhdestä rinnasta, sillä toisesta ei vaan koskaan tullut kunnolla maitoa. 

 

Soseita meillä on syöty jo monta kuukautta, joten päivittäinen maitomäärä on muutenkin jo vähentynyt. Korvikkeet on maistunu hyvin ja ei tunnu että vauva muutenkaan kauheasti rinnan perään olisi. Oon kyllä ylpeä että näinkin pitkään sain imetettyä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse olen päättänyt tänään lopettaa imettämisen. Poika 7kk ja 7 päivää. Ihan siitä itsekkäästä syystä, että en saa nukutuksi. Poika nukkuu täysiä öitä omassa huoneessaan ja äiti valvoo omassaan. Olen tullut siihen tulokseen, että hormonit ovat osa syy tähän unettomuuteen (neuvolasta antoivat ohjeen, että kärvistele jos meinaat imettää). Lisäksi minulla on koko ajan jano ja hiki. Olen yksinkertaisesti kyllästynyt tähän tilanteeseen. Ja täytyy sanoa, että jo nyt tuntuu siltä, että päätös on oikea =)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä tyttö lähestyy hyvää vauhtia 6 kk:n ikää, mikä on nostanut mieleen ajatukset imetyksen lopettamisesta kokonaan pikku hiljaa. Imetys on sujunut alkutaisteluiden jälkeen ihan hyvin, mutta 4,5 kk:n iässä neuvolassa painonnousu oli hidastunut, joten aloitimme kiinteät tuolloin. Nyt viljat ja liha on jo ruokavaliossa, ja kiinteät uppoavat hyvin pieneen suuhun. Meidän yöt ovat tosi levottomia, joten tarkoitus olisi kokeilla kohtapuoliin jonkinlaista lempeää unikoulua ja vähentää tätä kautta yösyöttöjä, ihannetapauksessa lopettaa ne kokonaan. Ehkä mullakin syy imetyksen lopettamisen pohtimiseen liittyy juuri tuohon, että vauva on niin paljon kiinni minussa. Multa on tullut aina huonosti maitoa pumppaamalla, ja tällä hetkellä en saa pumpattua muutamaa pisaraa enempää, joten rintamaidon juottaminen tuttipullosta on poissuljettu vaihtoehto. Jos haluaisin jättää vauvan esim. miehen hoitoon vähän kauemmaksi aikaa, pitäisi turvautua korvikkeeseen kuitenkin. Itse olen asennoitunut vähän niin, että kesään tultaessa en imettäisi enää lainkaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä lopetettiin nyt tytön imetys ihan siksi että raskaudesta johtuen mun tissit on niin kipeet, että imetys tekee kipeää. Tyttö kuitenkin syö hyvin pullosta maitoa ja kiinteitä menee myös hyviä määriä eli ei tuo nälkään kuole. Lisäksi olen viime viikkoina imetännyt vaan 1-3kertaa vuorokaudessa eli ei muutos suuri ole.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Todellakin haluaisin lopettaa imetyksen, ja eiköhän syyt ole aika itsekkäitä, vaikka sinänsä ymmärrettäviäkin:

- imetys tuskaa, vaikka ammattiapuakin on ollut katsomassa, että imuote on oikea. Silti nännit jatkuvasti haavoilla ja verillä, imetys tekee tosi kipeää ja nännit on niin arat, etteivät siedä muutenkaan enää mitään kosketusta, hipaisukin sattuu > vältän vaistomaisesti halailua, lapsen kantamista ja sylittelyä, koska rintoihin sattuu! tekee varmaan tosi hyvää äiti-lapsi-suhteelle...

- rintatulehduskierre ja jatkuva pelko rintatulehduksen uhasta

- tahmeat ja rasvaiset maitotahrat joka paikassa ärsyttävät, lapsiperheessä riittää siivottavaa ja pyykättävää muutenkin ihan tarpeeksi

- nännirasvan, liivinsuojusten ja imetysvaatteiden kanssa säätäminen käy jo hermoille

 

Yksinkertaisesti haluan päästää rintani jo rauhaan, jatkaa elämää normaaleissa vaatteissa, joihin ei ilmesty maitotahroja, inhoan kun maitoa vuotaa vaatteille, ja ennen kaikkea haluan, että nännit paranevat ja rintoihin ei satu, jotta voin pitää lapsia sylissä ja hellitellä ilman, että samalla irvistelen tuskasta. Esikoisen kanssa ongelmia ei ollut, ja vaikka en koskaan pitänyt imetystä mitenkään ihmeellisen ihanana, vaan lähinnä käytännöllisenä toimituksena, niin se sujui hyvin, täysimetin 6 kk ja kiinteiden ohella vielä seuraavat 6 kk, eli ihan suositusten mukaisesti. Toka vauva on nyt 3 kk enkä malta odottaa kiinteiden aloittamista. Pähkäilen, jaksaisinko jatkaa imetystä ja taistella siihen asti, että kiinteiden ansiosta imetyskerrat harvenevat muutamaan päivässä, ja ehkä nännit kestäisivät sen, vai siirrynkö jo suosiolla kokonaan korvikkeeseen ja kuukauden kuluttua sen lisäksi kiinteisiin. Tämän vauvan kanssa olen inhonnut imetystä alusta asti, 3 kk nyt kärvistelty, eikä aika tunnu kuluvan tarpeeksi nopeasti, että sen voisi hyvällä omallatunnolla lopettaa!! Mietin, että riittävätkö imetyksen ja äidinmaidon "ylivertaiset edut" korvaamaan sen haitan, mitä äiti-lapsi-suhteelle syntyy siitä, että äiti kärsii ja inhoaa joka sekuntia imettäessään eikä kipeiden rintojen takia halua/pysty pitämään lasta sylissä, rintarepussa tai vastaavassa. Läheisyys vai tissimaito, kumpi on tärkeämpää vauvalle?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meilläkin imetyksen lopettaminen on ollut paljon ajatuksissa jo ensi metreiltä saakka. Aluksi ensimmäiset kaksi kuukautta oli tuskaa, mutta pikku hiljaa imetys muuttui kivuttomaksi lapsen kasvaessa. Koko ajan on kuitenkin ollut halu lopettaa, että saisi rinnat takaisin itselleen. Korviketta ei juurikaan ole annettu, tyttö ei pulloa ole huolinut mutta nyt kyllä jo juo nokkamukista. Täysimetystä siis nelisen kuukautta, sen jälkeen kiinteiden ohella, pumpulle en heru joten se on pois kuvioista. Nyt seitsemän kuukautinen ei haluaisi muuta syödäkään kuin maitoa tissistä. Ruokailujen välillä on aikaa vain kaksi tuntia kun on taas nälkä, yöllä heräillään parin tunnin välein ja tissillä roikuttaisiin joka kerta jos antaisin. Pidettiin jo unikoulu, jossa jätin yösyötöt pois mutta heräilyt jäivät. Jossain välissä yösyötötkin palasivat kun en jaksanut juosta lastenhuoneessa viemässä tuttia vartin välein. Nyt toiveissa olisi että tähänkin taloon saataisiin taas vähän unta jos lopettaisin imetyksen kokonaan.

 

Tyttö on ollut pari kertaa yökylässä mummilla, jossa nukkui lähes tauotta illasta aamuun tarvitsematta ruokaa. Haluaisin jo käyttää normaaleja vaatteita, unohtaa pukluliinojen jokapäiväisen pyykkäämisen, ottaa päänsärkylääkettä tarvittaessa ja nukkua öisin! Toisaalta lapsi on säästynyt tähän saakka flunssilta vaikka itse olen sairastanut, nauttii silminnähden rintamaidostaan ja muutenkin omalla maidolla on etunsa vastikkeeseen verrattuna. Jotenkin kipu tuntuisi oikeutetummalta syyltä lopettaa kuin pieni väsymys, eikö muka uniongelmat "kuulu" jokaiseen lapsiperheeseen? Miksi niitä hyvä äiti -pisteitä pitää yrittää kerätä joka välissä?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0