Yazz

Vauva tulee/tuli taloon, mutta miten käy eläimille? (LUE ALOITUS!)

47 posts in this topic

Arvoisa ylläpito voi poistaa tämän jos näkee tarpeekseen.

 

 

Ilmiö: Perheeseen syntyy vauva - lemmikistä halutaan eroon

 

Julkaistu: 12.6.2012 14:13 (IltaSanomat)

 

1288476345449.jpeg

 

 

Helsingin eläinsuojeluyhdistys saa viikoittain useita soittoja ihmisiltä, jotka haluavat luopua lemmikeistään ja tuoda ne yhdistyksen hoitoon.

 

Lemmikkiä ei kuitenkaan voi hylätä eläinsuojeluyhdistykselle. Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry muistuttaa, että omistajalla on velvollisuus etsiä lemmikille uusi koti.

 

Useat lemmikin omistajat luulevat, että eläinsuojeluyhdistykset ottavat automaattisesti vastaan yksityisten ihmisten eläimiä tai etsivät näille uuden kodin.

 

Totuus on kuitenkin se, että eläinsuojeluyhdistykset ottavat vastaan lemmikkieläimiä ainoastaan eläinsuojelusyistä, kuten omistajan kuoleman, vakavan sairauden tai päihdeongelman takia.

 

Eläimen pitovaikeutta ei voi luokitella tällaiseksi ongelmaksi.

 

- Nuoret parit antavat lemmikin usein pois, kun perheeseen syntyy vauva. Toisinaan lemmikistä halutaan päästä eroon, kun sille ei löydy lomamatkan ajaksi hoitopaikkaa, sanoo HESYn puheenjohtaja Hannele Luukkainen tiedotteessa.

 

Muina syinä lemmikistä luopumiseen voivat olla esimerkiksi perheessä puhkeava allergia, muutto sekä avo- tai avioero.

 

HESY muistuttaa, että lemmikin omistajalla on aina vastuu eläimestään. Jos lemmikkiä ei voi pitää, omistajan on itse etsittävä sille uusi koti.

 

 

Itselleni syntyi esikoinen tammikuun lopulla ja sain jo ennen äitiyslomaa olevaa sairaslomaa kuulla pari kertaa kysymyksen: "mitä teet kissoillesi/lemmikeillesi nyt kun vauva tulee taloon". Haluan siis kuulla mielipiteitä, kysymyksiä, vastauksia yms. asian suhteen :)

 

Meille lemmikit jäi ja ovat niin hyvää pataa lapsen kanssa.

Edited by Yazz

Share this post


Link to post
Share on other sites

Haiskahtaa käsittämättömältä kertakäyttökulttuurilta, jossa lemmikki on alun perin ollut vain lapsen korvikkeena tai harjoittelukappaleena :(

 

Tietysti voi tulla yllätyksenä sellainen tilanne, että yhteiselämä ei kerta kaikkiaan suju yrityksestä huolimatta. Jos itselleni niin surullisesti kävisi, yrittäisin etsiä lähipiiristä hyvää kotia (todnäk semmoinen löytyisikin).

 

En myöskään oikein jaksa käsittää tuota, että jo ennen vauvan syntymää kysellään, minne lemmikit aiotaan dumpata.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minusta myös on käsittämätön ajattelutapa, että lähtökohtaisesti lemmikistä pitäisi hankkiutua eroon lapsen syntyessä. Miksi? Useimmissa tapauksissa yhteiselo on ihan mahdollinen ja kaikki perheessä asustelevat ovat tilanteeseen tyytyväisiä. Siihen tunteeseen ei kannata jämähtää, joka etenkin naisilla voi tulla, että koetaan oma lemmikki jotenkin vauvalle uhkana. Se tunne kun laimenee ajan ollen. Meillä ei harkittu kissojen pois antamista, vaikka monta kertaa olen kironnutkin niitä sen jälkeen, kun lapsia on ollut kuvioissa. Kissat ovat kuitenkin tulleet meille ensin ja niillä on täysi oikeus asua meillä elämänsä loppuun saakka, mikäli mitään ylitsepääsemättömiä vaikeuksia ei ilmaannu. Koen myös, että kissat rikastuttavat lastemmekin elämää. Siinä missä meidän aikamme ja huomiomme kissoja kohtaan on ehkä jäänyt vähemmälle, saavat kissat nyt lisää huomiota lapsilta.

 

Toinen pöyristyttävä asia on se, että kuvitellaan eläinsuojeluyhdistysten olevan jotain lemmikinvälitystoimistoja, johon lemmikki voidaan kiikuttaa, kun siihen on kyllästytty. Ei se kyllä ihan niin mene. Ja ylipäätään: vaikka lemmikille etsisi itsekin uuden kodin, niin täytyy muistaa, että eläinkin kiintyy paikkaan ja ihmisiin. Ei sille ole ihan yhdentekevää, kuinka pitkään missäkin kodissa asutaan - ihanne kun olisi, että lemmikki saisi heti alusta alkaen pysyvän kodin.

 

Juuri eilen hieman haikeana luin Apulan sekä paikallisten eläinsuojeluyhdistysten sivuja. Miten paljon siellä onkaan lemmikkejä vailla kotia, enimmäkseen kissoja. :( Yleensä kotia etsitään elämänmuutoksen (lapsen syntymä?) tai muuton (miksei kissa voi muuttaa mukana?) vuoksi. Joillekuille karvakavereille kodin piti löytyä vuorokauden sisällä tai muuten joutui piikille. Ymmärrän, että joskus eteen tulee tilanteita, joissa lemmikistä on pakko luopua, mutta varmastikaan suuressa osassa tapauksista ei kyse tällaisesta ole.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oikeastaan tuon jutun ymmärtää vain niissä tapauksissa, jos joku perheestä kehittää allergian tai jos koira on ollut se hanipuppeli perheessä ja käsittelee laumahierarkian muutosta ottamalla erää vauvan kanssa.

 

Kaikille Cesar Milania tms. ei ole tarjolla, joten tuossa jälkimmäisessä tapauksessa taitaa usein ainoa vaihtoehto olla lemmikin uusi koti tai huonommassa tapauksessa lopettaminen. Tuttavapiirissä pistettiin kaksi iäkkäämpää koiraa (eri perheet) unille, kun purivat pariin otteeseen perheen lapsia. Ongelmia syntyi vasta silloin, kun vanha, tiettyyn maailmaan tottunut koira ja pieni, koiran kupille möngertävä lapsi kohtasivat.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meiltä myös odotusaikana kyseltiin, joko koiralle on löytynyt uusi koti. En ensin edes ymmärtänyt miksi mutta joillekin on kai selviö, että koirat tai muut lemmikit on lasten korvikkeita. Samoiten ihmeteltiin kun lapsi kärryissä menin vetämään tottelevaisuustreenejä ja vauva kantorinkassa tekemään koiralle jälkeä. Siihen koiralliseen, koiria harrastavaan perheeseen lapsi kuitenkin oli syntynyt ja siihen elämäntyyliin solahti. Mitään ongelmia ei koskaan ole ollut. Koira (tai nyt kaksi) tietää paikkansa laumassa, lapsi on opetettu myös kunnioittamaan koiria . Muistan äreilleeni sitä, että monissa tuttavaperheissä koira tai muu lemmikki lingottiin uuteen kotiin milloin minkäkin syyn takia. Ja onhan se väsyneenä ja kiireisenä vaikeaa antaa aikaa vielä yhdelle elävälle olennolle mutta itse en suuremmin arvosta tapauksia "Lapsi taloon, lemmikki pihalle kun ei enää kiinnosta". Toki harrastelut ovat jääneet vähemmälle perhekuvioiden myötä mutta koirat ovat olleet itselle ihana tapa irroittautua arjesta ja olla hetken oma itsensä. Nykyisin tosin tytär lähtee mielellään seuraksi koirarientoihin joten taitaa päätyä yhteiseksi harrastukseksi koko perheelle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Myös meiltä kysyttiin monesti, mitä aiomme kissalle tehdä kun vauva syntyy. Ihmeissäni ja pitkään jatkuneen jatkuvan kyselyn päätteeksi raivostuin, miten ihmiset edes kehtasivat kysellä moista ja ilmoitin hyvin terävästi ja selvästi kaikille kitisijöille, ettemme aio tehdä kissalle yhtään mitään, hän on perheenjäsen kuten vauvakin. Monet kauhistelivat sitä, miten kissa menee vauvan päälle nukkumaan ja sitä ei saa jättää hetkeksikään vauvan kanssa kaksin. En ole kertaakaan elämäni aikana lukenut tai kuullut, että kissa olisi mennyt vauvan päälle nukkumaan ja vauva tukehtunut tms. Naurettava pelko.

 

Rakas kissamme jouduttiin lopettamaan n. kolme viikkoa sitten pahentuneen ja levinneen syövän takia. Se oli kamala isku koko perheelle ja itkemme pientä rakastamme vielä pitkään. Mutta toivottavasti nämä ihmiset jotka vaahtosivat kissa-asiasta, ovat nyt tyytyväisiä, kun kissamme on kuollut. :(:girl_cry:

Edited by Kiraru

Share this post


Link to post
Share on other sites

Paljon voimia Kirarulle ja koko perheelle rakkaan menetyksestä :lipsrsealed:

 

Itse kyllä ymmärrän, että joudutaan luopumaan eläimestä jos/kun lapselle/perheenjäsenelle (ylipäätään) tulee esille pahanlaatuinen allergia, ettei muuta keinoa ole. Tai sitten juuri edellämainittu käytösmuutos. Kyllä itekin, sekä mieheni, pelkäsin kuinka noi meidän nelijalkaiset pallot suhtautuu uuteen tulokkaaseen. Hyvin suhtautuivat ja yksi jopa on sellainen, että tulee viereen ihmettelemään ja maukumaan, jos lapsi huutaa pääpunaisena (kuuma, jne)

 

Itse en vauvasta saakka ole elänyt lemmikkien kanssa, mutta miehelläni on mm. hyviä muistoja ajasta jolloin hän oli pieni. Anoppini on kertonut ajoista jolloin mieheni oli vauva/taapero ja heillä oli samoihin aikoihin syntynyt koiranpentu. Myös oli vanhempi koira että kissoja. Itsekin olen kuullut näitä "entäs jos nukkuu päällä jne". Ei ole nukkunut korkeintaan pinniksen toisessa päässä silloin kun vauva ei ole siellä. Mieheni oikein yllättyi kun kissat vaan oli kopan ulkopuolella nukkumassa kun vauva nukkui kopassaan.

Edited by Yazz

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vielä ei ole jälkikasvua tullut meidän taloon, mutta omista lemmikeistäni en kyllä luopuisi muuten kuin vauvan todella pahan allergian tms. vuoksi. Tällöinkin pyrkisin saamaan karvaturrit johonkin lähipiiriin. Aivan ihmeellistä vauhkoamista nykyaikana noiden eläinten kanssa. Moni maalla asuva tuttavani on sujuvasti putsaillut kissan hiekkalaatikot jne. raskausaikana. Eikä eläimistä luopumista ole missään nimessä edes harkittu, nehän kuuluvat perheeseen siinä missä muutkin. Olisi varmaan 40 vuotta sitten ollut aikamoinen vitsi, että kotieläimistä olisi lasten takia alettu luopumaan. Surettamaan pistää kun tajuaa miten vähän nykyihmiset kunnioittavat eläimiä ja luontoa, vaikka ihmisten oma olemassaolo on niistä täysin riippuvainen :( Ei ehkä lemmikeistä suoranaisesti, mutta monesta muusta asiasta. Kertakäyttökulttuuri ja itsekkyys kai siihen on ainakin osittain syynä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voimia Kiraru :lipsrsealed: Suurimmat osanottoni :(

 

Meiltäkin on moni kysynyt kun kuullut raskaudesta että "mites lemmikit" "mihin teidän kissat sitten menee" "mitä aiotte tehdä linnuille".... Ei niinkään tuon koiran olemassa olo ole aiheuttanut kysymyksiä, mutta jostain syystä ihmiset tuntuvat pitävän kissoja, lintuja ja pupua jotenkin sellaisina eläiminä jotka eivät sopisi vauvan kanssa samaan taloon? En ymmärrä miksi.. Meidän kaikki eläimet ovat sellaisia, että en usko että tulee ongelmia, tai vaikka noista meidän turreista kissoista kaksi sekä koira ovat tosi hellyydenkipeitä ja haluavat syliin aina kun syli on tyhjä, niin ovat jo ennestään oppineet "jakamaan" koska näistä sylivauvaeläimiäkin on jo useampi. Koirakin osaa kyllä erottaa, että jos sylissä on jo kissa niin ei sinne kannata änkeä vaan käy makaamaan johonkin lähelle ikäänkuin "odottamaan vuoroaan" vaikka sitä vuoroa ei koskaan tulisikaan (jos vaikka itse lähteekin liikenteeseen suoraan siitä kissanrapsuttelusta).

 

Mä en myöskään mitenkään voi uskoa siihen, että kissa kävisi vauvan päälle makaamaan. Sen verran mukavuudenhaluisia on noi meidän kissat ainakin, että ei niille niin muhkurainen alusta kelpaa :grin: Pinniksen uskon kelpaavan löhöilyyn, mutta samoin kuin meidänkin sängyssä, jos osuu emännän varvas naamaan niin kissa/koira siirtyy - eli meillä ei ole sellaisia eläimiä jotka "uhmaisivat" meitä ja kävisivät esim. öisin varpaiden kimppuun.

 

Koiran kanssa meillä oli projektina talvella opettaa, että sohvalle eikä mitenkään syliin/sohvan reunalle saa hypätä kun siinä on joku. Meidän rontti kun tapasi olla vähän sellainen että jos sohvan nurkassa oli pienikin kolo niin tuo hyppäsi sen valtaamaan, ja itteä arvelutti se siinä mielessä että voisi käydä niin ettei huomaa sohvalla pötköttävää vauvaa ja hyppää päälle. Mutta tuo oli pieni projekti hauvalle opettaa - menee enää sohvalle vaan jos se on kokonaan tyhjä (käytännössä menee siihen vaan öisin kun me nukutaan tai kun ollaan kokonaan poissa kotoa).

 

Koiran myös opetin jo raskauden alussa kunnioittamaan paremmin mun omaa tilaa, eikä koira enää hypi ollenkaan mua vasten eikä yritä pyytämättä tulla syliin (kuten teki ennen, ei tää siis mikään käytöskukkanen tää koira ole koskaan ollut :grin:) kun jo raskauden alusta rupesin "suojelemaan" omaa kasvavaa mahaani. Nyt ei ole siis pitkään aikaan enää ollut koiran kanssa ongelmaa, kissat kyllä mahan päältä ottaa välillä vauhtia loikkiin, mutta koira kunnioittaa eikä hipaisekkaan.. Voi toki myös olla että aistii nahan alta vauvankin, ja jotenkin ymmärtää sen haurauden..

 

Allergiat ja suuremmat käytöshäiriöt (tiedän jo, että anoppilan koira ei varmasti tule vauvaa sietämään eikä kohtelemaan nätisti...) ovat toki aina erikseen. Sormet ja varpaat ovat ristissä, jotta omat lapset säästyisivät eläinallergioilta.. Itelle kun tuntuu vaikealta kuvitella elämää ilman yhtäkään lemmikkiä.

Edited by duudeli

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ne jotka ovat heti heittämässä raskaaksi tultuaan lemmikkinsä kadulle, antamaan/myymään sen eivät ole alunperinkään ansainneet eläintä. En ymmärrä tuollaisia ihmisiä, en laisinkaan. Mitään ymmärrystä ei tipu. Ehkä olen jyrkkä, mutta se on mielipiteeni.

Meillä ei yksikään koira ole lähtenyt mihinkään eikä lähde.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämä aihe saa minut niin surulliseksi. Ymmärrän agressiivisuuden, allergiat ynm. ongelmat joihin ainoa ratkaisu on lemmikin antaminen tai myyminen hyvään kotiin, mutta tämä että lemmikistä halutaan eroon kun vauva tulee taloon. Surullista ja käsittämätöntä.

 

Meillä on 6-vuotias kultainennnoutaja narttu, rakas perheenjäsen jonka ottaessa tiesin että haluan lapsia joku päivä. Vähän tahallani hankin lapsirakkaan rodun. On päivä kun kiroan sitä kilokaupalla lähtevää kultaista karvaa, vesisateessa tehtäviä lenkkejä, varsinkin tässä tilassa, mutta oli kuinka vaikeaa, koira on ja pysyy. Se on minulle niin käsittämättömän tärkeä ja rakas. Minua pelottaa ja hirvittää kahden lapsen ja koiran arki mutta kyllä siitä selvitään. Olemme myös siinä hyvässä tilanteessa, että innokkaita hoitajia löytyy.

 

Korpeaa se että lemmikkiä ottaessa ei ymmärretä että se on parhaimmillaan mukana matkassa parikymmentäkin vuotta. Ihan samalla tavalla en ymmärrä kuinka lapsen/lasten tullessa lemmikit, varsinkin koirat, alennetaan piha-aidan takana haukkuviksi "rasittaviksi riippakiviksi" kun ei ole aikaa lenkittää, leikkiä tai muutenkaan harrastaa. Sitten ihmetellään kun Musti järsii sohvanpäälliset irti turhautumistaan. On varmasti rotuja jotka tähän tyytyvät mukisematta mutta useimmat koirat tarvitsevat liikuntaa, aktiviteettia ja seuraa. Tutustu eläimiin, tutustu rotukuvauksiin, juttele muiden lemmikinomistajien kanssa, harkitse ja punnitse ennen ostoa. Lemmikki ei ole lelu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meiltä löytyy neljä kissaa ja vauva olisi matkalla. Ainakaan vielä ei kukaan ole kysynyt, että mitä kissoille sitten tapahtuu. Tosin taitaa olla, että kaikki tutut tietää miten tärkeitä nuo kissat meille on ja että ainakin minä suutun samantien, jos joku edes kehtaa vihjata kissojen poisantamista. Kissat on otettu ja niistä pidetään huolta. Pelko tietysti on, että mitä jos vauva onkin allerginen tai joku kissoista osoittautuu vauvaa kohtaan agressiiviseksi.. No, pientä vainoharhaa ehkä ilmassa. Sama senkin kanssa, että mitä jos joku noista kateista meneekin pinnikseen kun vauva on siellä. No ihan mun mielenrauhaksi mies lupasi kyhätä jonkunlaisen turvaverkon pinniksen päälle.:D Se ei kuitenkaan mitään kivaa olisi, kun tuo meidän vanhin (no, vasta 3v.) kisu hyppää vauvan päälle kauniilla 8kg:n elopainollaan.

 

Tiedän yhden pariskunnan, joilla oli myös neljä kissaa. No, jälkikasvu ilmoitti tulostaan ja kas, kaikki kissat saivat luvan siirtyä uusiin koteihin. Ite ihan kuvittelin, että olivat kissaihmisiä. Mutta eivät sitten vissiin..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Menee vähän OT, mutta mulle ei nyt muistu yhtään juttua mieleen kissoista, jotka olisivat olleet vauvalle vaarallisia. Ainoastaan joku sellainen juttu on ollut, missä kissa on mennyt vauvan kasvojen päälle (vaunuihin?) nukkumaan ja vauva on tukehtunut. Mutta oikeasti senkin pystyy estämään melko helposti. Mun käsittääkseni kissa kuitenkin ennemmin varoo vauvaa kuin tuppautuu liian lähelle. Ainakin meillä kissat oli esikoisen kanssa supervarovaisia: kulkivat hitaasti ohi ja tarkkailivat, mitä tuo meinaa. :D Vasta tämän kolmannen kohdalla on kehdattu tulla lattialla olevan vauvan kasvoihin hierautumaan ja oltu panikoimatta vauvan huudoista.

 

Koirien kanssa taas on eri asia, koska koira voi sillä yhdellä puraisulla saada jo vauvalta hengen, mutta ei sitäkään mielestäni pidä pelätä.

Edited by Nadda

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä asustaa myös kaksi kissaa ja koira ja vauva asettui taloksi maaliskuussa. Raskauden aikana saimme useamman kerran vastailla näihin "minnes kissat menee nyt?"-kysymyksiin. Osa ihmisistä oli ihmeissään kun sanottiin että eivät ole minnekään menossa... Koiran pysymistä perheessä ei kukaan kyseenalaistanut. Miehen ja miun uusioeläinperhe on koottu jo kahdesta eläinperheestä ja koko suhteen ajan on ollut itsestään selvää, että jos vain meille lapsi/-a suodaan niin ne ovat tervetulleita. Eläimet ovat sopeutuneet vauvan tuloon erittäin hyvin. Koira otti heti vahtijan roolin, tarkistaa vauvan hyvinvoinnin useamman kerran päivässä ja alussa piti hieman tähän puuttuakin kun alkoi blokata itsensä vauvan ja vieraiden väliin... Kissat ovat suhtautuneet hyvinkin välinpitämättömästi vauvaan, oikeastaan nyt vasta ovat tehneet lähempää tuttavuutta vauvan kanssa (käyneet kurkistelemasta puolta metriä lähempää)... Toinen kissa on sen verran tyhmän sutjakka, ettei voi luottaa kaksin vauvan kanssa. Hyvinkin saattaisi läheisyyden kaipuussa mennä esim. vauvan päälle makailemaan... Tästä syystä kissat eivät oleskele samassa huoneessa nukkuvan vauvan kanssa jos ei miehen kanssa olla itse hereillä/paikalla... En usko, että kukaan näistä karvasista tovereista tahallaan vahingoittaisi vauvaa.

 

En tiedä miten eläimet suhtautuu sitten vauvaan kun hän alkaa enemmän liikkua, yms. Sen näkee sitten ja mennään tilanteen mukaan, niin että se on kaikille turvallista, niin lapselle kuin eläimillekin. Itsellä on liki aina (7 ikävuodesta eteenpäin) ollut lemmikki joten ne ovat muodostuneet hyvin tärkeäksi osaksi elämää ja kovasti toivon, että tyttö kiinnostuu myös lemmikeistä samalla tavalla :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ylipäätään lemmikkejä otetaan aika hetken mielijohteesta nykyään. Minulle koko termi "kodinvaihtaja" on ollut aiemmin ihan vieras, jotenkin itselle on ollut aina ihan selvää että etenkin koira, joka kiintyy voimakkaasti ihmiseen, on luonnollisesti aina alkuperäisessä kodissaan kuolemaansa asti. Nykyään se taitaa olla enemmänkin poikkeus...

 

Itselläni on ollut aina lemmikkejä ja olen ollut työkseni eläinten parissa heti kun se on ollut mahdollista, miehen suvulla taas on ollut maatila viimeiset 200 vuotta joten meidän perheessä lemmikit ja muut eläimet ovat aina olleet itsestäänselvyys. Tuttavapiiri on myös pääasiassa ammattimme piireistä joten eläimet eivät ole kenellekään mikään ihmetyksen aihe. Meille ei onneksi kukaan ole ikinä vihjannutkaan lemmikeistä luopumisesta lasten takia, en usko että omille tutuille tai sukulaisille sellainen tulisi mieleenkään, itse asiassa en taida tuntea lähemmin ainoataan ihmistä, jolla ei olisi jotain lemmikkiä. :grin: Eli toki ne kommentit riippuvat myös siitä, miten kenenkin tuttavat itse elävät.

 

Mutta sitten kun katselee "ulkomaailmassa" vähän ympärilleen, niin aika harva pystyy opettamaan edes marsun kokoiselle koiralle alkeellisiakaan käytöstapoja. Mielestäni se herättää kertakaikkiaan melkoista myötähäpeää kun pikkukoira terrorisoi aikuisia ihmisiä, ei ole edes hupaisaa enää. Silloin on toki hyvä jos koirasta hankkiudutaan eroon ennen kuin se tekee jotain lapselle, joka nyt on koiran pilaamiseen syytön. En vain ymmärrä miten tällaiset ihmiset sitten lasta kasvattavat, koira on kuitenkin aika suoraviivainen otus pikkulapseen verrattuna.

 

Itse en ihan äkkiä osaa kuvitella että eläinten ja lasten kanssa tulisi jotain ongelmaa, mutta lemmikit ovat kuitenkin vain eläimiä, eli jos lapsille jostain käsittämättömästä syystä (taitaa olla kuitenkin eläinperheen lapsilla melko harvinaista) tulisi kovin vaikea allergia niin toki luopuisin lemmikeistä ennen kuin vaarantaisin lasten loppuelämän terveyden. Nuo muut eläimet eli hevoset ovat meidän elinkeino mistä ei ihan niin vain luovutakaan, mutta niistä nyt olisi ainakin teoriassa mahdollista pitää lapset erossa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meilläkin kauhisteltiin tätä eläintarhaa raskausaikana kovasti. Koira oli ainut mikä muiden mielestä olisi saanut meille jäädä.

Käärme ja lisko ovat kaikista pahimmat kun ilmeisesti käärme karkaa terraariostaan ja kuristaa vauvan hengiltä (peukalon paksuinen viljakäärmevauva). Ja kun niissä on niitä sairauksiakin.. just niin..

Ja nuo kaksi kissaa joista toinen käy vaan kotona syömässä..Kyllä mä hiekkalaatikonkin putsasin koko raskauden ajan.

Hiiristä ei tainnut paljoa puheita tulla, kai siinä lohdutti muita niiden lyhyt elinikä.

 

Mutta missään vaiheessa en kyllä harkinnut yhdestäkään luopumista, se on sitten eri asia jos jossain vaiheessa allergia puhkeaa.

 

Vaunulenkeillä koira kävelee nätisti mukana ja metsälenkkejä varten vauvalla on kantoreppu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä yhteiselo vauva ja kahden melko vilkkaan koiran kanssa sujuu loistavasti. Odotusaikana ainoa, joka kyseli koirien kohtalosta oli anoppi puolisoineen... Olivat niin huolissaan ja kyselivät, että eikö niistä koirista millään voisi luopua?! Ja olivat siis ihan tosissaan. Vieläkin ärsyttää, olisi silloin pitänyt vastata jotain nasevaa takaisin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille tuli myös näitä kummasteluja "mihis eläimet?" kun raskaus tuli ilmi. En käsitä MIKSI sitä kysytään kun kautta aikain on elukoita ollut ihmisillä, ja lapsia siinä samassa yksi tai seitsemän.

 

Meillä on kuitenkin tällä hetkellä se tilanne, että etsimme uutta kotia koirallemme. Meillä on siis 3 kissaa ja koira. Koira on enemmän ja vähemmän ollut ongelmatapaus. Mielessäni on pyörinyt useampaan kertaan, että olisiko tuolle koiralle parempi olla jossain missä sitä osattaisiin auttaa ongelmiensa vuoksi, kun itsellä ei taito riitä. Kuukausi sitten tuli piste iin päälle kun koira kävi varoittamatta kissaan kiinni, ja jos en olisi niskasta repinyt niin olisi se ollut hei hei kissalle. Koira myös alkanut minulle ja miehelle näyttämään hampaitaan ja vartioi kissoilta millon mitäkin milloinkin. Eli hyvin arvaamaton on. Kyseessä siis epävarma ja heikko hermoinen koira.

En halua asettaa tytärtämme siihen vaaraan, että joskus kun alkaa liikkumaan niin koira flippaa ja tekee jotain peruuttamatonta.

 

Itse olen aina ollut sillä periaatteella että se mikä otetaan niin se pidetään. Mutta nyt se vauva menee ehdottomasti koiran edelle. Erittäin raskasta, monet itkut on tullut itekttyä ja tulee vielä jatkossakin.. Mutta tämä ahdistus joka puristaa rinnassa ei lähde pois ennen kuin tuo koira muuttaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Valitettavasti omassa lähipiirissä on näitäkin tapauksia, missä lemmikit saavat väistyä lapsen tultua perheeseen. Henkilökohtaisesti en ymmärrä sellaista, vaikkakin huomaan kuinka paljon enemmän se vaatii hoitaa lapsia ja eläimiä saman katon alla. Meillä on kolme kissaa ja itsekkin yllätyin näistä " mites kissat kun vauva tulee" -kyselyistä. Ei tullut mieleenkään, että ne hävitettäisiin lapsen tultua. Minusta tuntuu, että osa sukulaisista jopa närkästyi ajatuksesta, että kissat ovat ja jäävät. Paljon tuli tarinoita missä kissa on raapinut lapsen naaman (just joo, ehkä jos on kiusannut tahallaan) tai missä kissa on mennyt vauvan päälle nukkumaan (näin on kyllä valitettevasti oikeasti käynytkin). Meillä tilanne ratkaistiin niin, että pinniksen päälle kyhättiin kissaverkko ja jo ennen vauvan tuloa tehtiin selväksi, ettei pinnikseen ole asiaa vaikka siellä ei vauvaa olisikaan (meillä ei ollut makkariin suljettavaa ovea, joten kissojen menoa sinne ei voi estää).

 

On olemassa ihmisiä jotka innostuvat erinäisistä asioista, välillä ne innostuu eläimistä, välillä jostain muusta harrastuksesta ja paneutuvat uuteen innostukseen niin, että vanha unohtuu ja sitten niistä eläimistä pitää päästä ties milläkin verukkeella eroon. Surullista ja liiankin yleistä. Itse jopa pelkäsin, että mitäs jos jostain syystä en jaksakkaan enää kissoja lasten tultua. Onneksi kiintymys eläimiin ei ole vähentynyt yhtään ja monesti koen huonoa omatuntoa kun vauva on ollut sylissä koko päivän ja kissa odottaa vieressä, että milloinkahan olisi hänen vuoro saada hoitoa. Liian monelle eläin on vaan korvike jollekkin tyhjyydelle jonka vauva sitten täyttää.

 

Jos jotain allergiaa ilmenee, niin tottakai lapsi tulee ensin. Toivottavasti sellaista päivää ei tule vastaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille ei onneksi ole kissasta mitään kyselyjä tullut. Kyllähän sen huomaa että vauvan tultua taloon ei kissa saa enää huomiota samalla tapaa. Nyt on kuitenkin onneksi kesä ja kissakin viihtyy suurimman osan ajasta ulkona. Sisälle tulee vain syömään ja nukkumaan öisin. Vauvaa kissa lähinnä väistelee, eikä vaikuta mitenkään halukkaalta tekemään tuttavuutta. Pinnasängyssä on sumutepullo ja kissa oppi aika nopeasti että ei ole hänen paikkansa vaikka vauva ei siellä olisikaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meiltäkään ei kukaan onneksi ole ruvennut kyselemään kissojen kohtalosta. Taitaa olla lähipiirille aika selvää, ettei noista karvapalloista luovuta kuin äärimmäisen pakon edessä.

 

Välillä kyllä itsekin mietin, miten mahtavat suhtautua, kun vauva kotiutuu. Tähän asti kohdattuihin vauvoihin / pikkulapsiin kissat ovat suhtautuneet varautuneen uteliaasti. Ihan pienet vauvat eivät niinkään ole noita kiinnostaneet, mutta sellaiset ryömivät tai konttaavat tapaukset on käytävä tarkistamassa lähempää :D. Sitten jos ipanat osoittavat vastavuoroista kiinnostusta, kissat yleensä hyppäävät kiipeilypuuhun turvaan ja tarkkailevat sieltä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille tuli kissojen kohtalosta idioottimaisia kommentteja lähinnä mun isovanhemmilta, joilta on kyllä ennenkin tullut vaikka mitä sammakkoja lemmikkieläimiin liittyen. Itse en luopuisi kissoista ellei jollain talouden ihmisellä puhkeaisi todella paha allergia.

 

Itse en jännittänyt kissojen suhtautumista ja kaikki on mennyt hyvin. Hieman kissoilla meni aikaa tajuta, että pieni sylinvaltaaja muutti tänne pysyvästi. Onneksi vauva viihtyy jo lattialla, niin kissoillekin riittää taas sylitysaikaa. Eniten hermoja on syönyt karvatorjunta, kun en halua vauvan tavaroiden uivan kissankarvoissa. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ystäväni, joka toimii chichillakasvattajana ja on kahden alle kouluikäisen äiti, on kertonut että hänelle useasti (viimeksi viime viikolla) tuli ilmoitus, että hänen kasvattinsa annetaan takaisi juuri raskauden ilmentymisen vuoksi. Parilla muullakin kaverillani jotka kasvattavat chincilloja on ollut useampi samantapainen tapaus. Ja myös on tää "ei tää olekaan niin kiva, otan jonkun muun" tai "jos et ota takaisin, lopetan yksilöt"-tapauksia -.-

 

Tämä "vauva tulee taloon, annetaan lemmikit pois"-tapaukset ovat siis yleisiä jopa pien jyrsijöilläkin -.-

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en vois ikinä luopua meidän koirista ellei olis aivan pakko, juurikin esim. allergian takia. Kyllä ne on niin rakkaita perheenjäseniä, eikä vauvan tulo sitä muuttais. Varmasti suurin huomio olis siinä käärössä, ja välillä tulee aivan varmasti tunne ettei aika ja jaksaminen tahdo riittää kotitöiden, koirien ja vauvan hoitoon. Meilläkin kuitenkin koiria on neljä. Onneksi tässä on kuitenkin kaks aikuista niitä hommia jakamassa. Koirat vaan vaunulenkeille mukaan, ja omalla takapihalla on hyvä kirmailla :)

Vois sappi kiehahtaa jos joku olettais että annettais vauvan takia koirat pois...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now