RouvaS

Pienet päivähoidossa

57 posts in this topic

Minua mietityttää ihan pienen, reilu vuoden ikäisen lapsen aloitus päiväkodissa.

 

Olen nähnyt alle vuosikkaitakin aloittajia päiväkodin näkökulmasta (ja omalle kohdalle sattuneet ovat pärjänneet muuten hyvin, vaikka yleinen käsitys onkin usein ihan muuta..) mutta minua kiinnostaisi nyt äitinä tietää millaisia tunteita pienen laittaminen päiväkotiin on herättänyt teissä vanhemmissa? Miten pitkään olette pitäneet lasta lyhyempiä päiviä hoidossa? Miten hoidon aloitus on näkynyt kotona? Miten lapsi reagoi muutokseen? Miksi valitsitte päiväkodin pienelle hoitomuodoksi? Ihan kaikki kiinnostaa! Kertokaahan! :)

Edited by RouvaS

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän tyttö meni päiväkotiin samassa kuussa kun täytti vuoden ja kaikki on menny tosi hyvin. Päivät yritettiin pitää max. 8 tuntia ja onneksi käytönnössä oli usein vähemmän, koska itse opiskelin. Ja nyt sitten onkin enää 3-4 pvä viikossa hoidossa ja noin 4-8 tuntia päivässä. Itselle oli todella kova paikka hoitoon viemienn ja en ollut valmistautunut sittenkään kunnolla, vaikka päiväkotiin ja hoitajiin yhdessä tutustuttiin yli viikon ajan ja senkin jälkeen vajaa viikko oli muutaman tunnin harjoittelupäiviä. Mutta niinhän siinä kävi, että äiti itki enemmän kuin tyttö ekoina hoitoviikkoina ja kaikki on tosiaan mennyt tosi hienosti ja tyttökin näyttää viihtyvän toisten lasten seurassa, vaikka pienten leikit ovatkin vielä omien leikkien leikkimistä vierekkäin.

 

Päiväkoti hoitomuodoksi vaikoitui olosuhteiden pakosta, mutta en ole kyllä yhtään harmitellut. Pienten ryhmä on ainakin meillä on aivan mahtava, lapsi otetaan yksilönä huomioon ja yhteistyö kodin ja päiväkodin välillä pelaa hyvin. Ei tarvitse miettiä mitään varahoitoja, vaan aina on sama paikka ja tuttuja hoitajia, vaikka oma hoitaja sairatuisi tai olisi lomalla.

 

Aluksi oli kyllä huomattavissa kiukuttelua ja väsymystä iltaisin hoidon jälkeen ja varsinkin jos on hoidossa sen kahdeksan tuntia niin onhan se rankkaa lapsellekin. Itselle on oikein täytynyt muistuttaa, että kotona lapsen pitää saada purkaa väsyä ja sitä kautta on helpompi itsekin jaksaa kiukuttelut.

 

Mutta kaiken kaikkiaan on ollut positiivinen kokemus päiväkoti noinkin pienelle, mutta toisaalta, mielellelläni kotonakin hoitaisin, mutta talous ei enää siihen repeä.. Ehkäpä sitten kun pikkuinen sisarus tulee ajankohtaiseksi niin pysytyisi jäämään hoitovapaalle pidemmäksikin aikaa..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pohdin paljon pk vs. pph asetelmaa kun rankkasin vaihtoehtoja mieluisuusjärejstykseen hoitopaikkahakemuksessa. Valinta oli vaikea koska koin pph:n plussaksi kodinomaisuuden ja pienimuotoisuuden, mutta miinuspuolella suuren epävarmuuden ja riskin hoitajan persoonaan ja toimintatapoihin liittyen. Tarhassa taas uskoin saavani lapselle asiantuntevaa ja pätevää, ”kontrolloidusti kunnollista” hoitoa, mutta ehkä turhan hälyisessä ympäristössä. Asetimme lopulta ykkössijalle tarhan johon kovasti ihastuimme, toiseksi erään ryhmiksen.

 

Hoitopaikka jota meille ensinnä sitten tarjottiin oli pph. Tiesin kuitenkin tyypin (tutuilla oli ollut lapsia hänellä hoidossa) ja olin vähän skeptinen. Tämä pph kun oli tosi paljon sairaslomalla jolloin lasta olisi joutunut kuskaamaan kaikenlaisiin varapaikkoihin. Muutenkin tuli esiin joitain vähemmän kivoja asioita. Olin siis melkoisen huojentunut kun saimme sittenkin peruutuspaikan ykkösvaihtoehto-tarhastamme.

 

Valitsemassamme tarhassa minua viehätti heidän puitteensa ja ympäristönsä ja se että hoitaja/lapsisuhde oli aika hyvä; ei siis aivan tiukimmilleen vedetty. Yksi aspekti oli myös tarhan kaksikielisyys, joka oli suuri plussa puheen kehitystä ajatellen kun omakin lapsi on kaksikielinen. Ylipäänsäkin se kuva jonka tarhasta saimme ennakkoon oli hirmu positiivinen joten sillä lailla tuntui turvalliselta ajatukselta jättää lapsi niihin oloihin ja niille ihmisille.

 

Tottahan sitä mietti että saako lapsi siellä niin paljon esim. läheisyyttä ja syliä kun tarvitsee, ja tästä syystä sitä tietenkin olisi mielellään pitänytkin lapsen vielä kotona. Meillä on kuitenkin ollut mahdollisuus aika lyhyihin hoitopäiviin (n. 7 h) ja ensimmäinen kevät menikin niin että hoitopäiviä oli 4 viikossa. Nyt kesän jälkeen siirrytään viiden päivän viikkoon (poika on silloin n. 1,5 v).

 

Hoidossa on sujunut minusta ihan hyvin, toki sitä syliä ja huomiota varmaan saisi olla enemmänkin. Mutta kun poika oli ryhmänsä selvästi pienin, oli hän myös aika lailla erityisasemassa ja esim. oikein muiden ryhmän lasten pikku maskotti. Nopeasti poika myös kiintyi oman ryhmän täteihin; pihalla muut tarhatädit ei olleet ollenkaan yhtä mieluisia hoitajia. Joskus pojalla oli itkuisempia päiviä hoidossa (väsymystä? hampaidentekoa?), mutta kotiin päästyään ei juuri näkynyt mitään poikkeavaa käyttäytymistä tai reagointia. Äitiriippuvaisuutta kyllä, ainakin ensimmäiset ajat, mutta se saattoi varmaan olla muutennkin ikään kuuluvaa?

 

Se mikä meillä taisi olla aika kriittistä hoitoon tottumisessa ja sopeutumisessa tuossa muuten aika äitiriippuvaisessa vaiheessa, oli isän rooli. Palasin itse töihin pojan ollessa reilu 9 kk jolloin mies jäi isäkuukaudelle+joululomalle. Lapsi sai siis totutella olemaan päivällä äidistä erossa ensin tällä lailla pehmeämmin oman kodin rauhassa, toisen läheisen ihmisen kanssa. Samoin se pehmensi omaa angstia siitä että joutui lähtemään lapsen luota pois aamuisin. Tarhaan jättö ei silloin enää tuntunut (itselle ainakaan) yhtä brutaalilta kuin se varmasti olisi ollut ”kylmiltään” suoraan äitiyslomalta.

Edited by Anouk

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille kävi niin, että esikoisen ollessa vuoden mulle tarjottiin pitkää työsopimusta (joka muuttui vakituiseksi) omalta alalta ja paikkakunnalta johon oltiin suunniteltu omakotitalon rakentamista. Ajattelin, että tuommoista tarjousta tuskin tulee heti vastaan, joten ei auttanut kuin laittaa poika hoitoon vuoden ikäisenä.

 

Poika aloitti hoidossa käymisen samana päivänä kuin täytti vuoden. Ensimmäiset kuukaudet muksu oli ryhmäperhepäivähoidossa, jossa homma sujui kohtuu hyvin. Poika oli hieman ujo ja arka ja välillä tuntui olevan hieman pallo hukassa kyseisessä hoitopaikassa ja parin kuukauden kuluttua saatiin vaihdettua poika perhepäivähoitoon. Perhepäivähoidossa poika viihtyi todella hyvin ja pääsi hyvin porukkaan sisään. Hoitokaverit oli tärkeitä ja meni mielellään hoitoon. Hoitotätikin paras mahdollinen. Hoitotäti kuitenkin jäi keväällä eläkkeelle ja poika siirtyi takaisin ryhmäperhepäivähoitoon. Tuolloin poika oli juuri täyttämässä 2 vuotta.

Nyt hieman vanhempana tuo ryhmäperhepäivähoito on ollut toimivampi ratkaisu kuin silloin vuosi sitten. Poika on jo tottunut perhepäivähoidossa toisiin lapsiin ja on kuin vanha tekijä hieman isommassakin lapsiryhmässä. Kotona puhuu iltaisin hoitokavereistaan ja joskus päiväkodin ohi lenkkeillessä poika hokee, että haluaa tätin luo leikkimään.

Hyvin sujuu nykyään siis ryhmiksessäkin.

 

Pojan hoitopäivät ovat harvoin kovin pitkiä, sillä vuorotyön vuoksi saamme sumplittua pojalle lyhyitä hoitopäiviä. Koko kesän poika on ollut hoidossa 10 päivää kuussa, koska kesälomien ja mun arkivapaiden vuoksi hoitopäiviä ei ole kertynyt enempää.

Nyt syksyn alkaessa vaihdamme 15 päivää/kk hoitomuotoon.

 

Reagointia hoidossa oloon on tapahtunut hoitopaikan muuttuessa perhepäivähoidosta ryhmikseen. Lisäksi nyt kesällä poika on ollut muutamina aamuina itkuisempi hoitoon mennessään.

Nämä aamut ovat olleet sellaisia, kun mä olen ollut pahan raskausoksentelun vuoksi sairaalassa tiputuksessa ja mua ei siis ole kotona muutamiin päiviin näkynyt. En uskoisi että reagoisi hoitoon menoon jos olisin ollut normaalisti kotona.

 

Seuraavan lapsen synnyttyä aion kuitenkin olla kotona pidempään jos vaan mahdollista. Nyt kun tietää, että työpaikka ei mihinkään karkaa vaikka jäisikin hoitovapaalle...

 

 

Edit. Lisään vielä, että pojan hoitoonlaittamista helpotti se, että tiesin itse millainen paikka tuo ryhmis on, koska itse olen aikoinaan ollut siellä työharjottelussa ja tunsin henkilökuntaa muutenkin.

Perhepäivähoitajakin oli tuttu, vanhan koulukaverin äiti...

Jos olisi johonkin ihan vieraaseen paikkaan pojan laittanut, olisi jännittänyt enemmän.

Edited by HelmiQ

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen varmaan jo aiemminkin täällä tuonut esille huoleni siitä että emme miehen kanssa haluaisi

lapsemme syövän päiväkodissa herkkuja.

 

En ollut aiemmin edes ajatellut että myös pienten puolella tuo on ihan normaalia toimintaa,

ennenkuin muutamastakin suunnasta sellaista infoa sain. Toinen oli kaverini, jonka lapsen hoitopaikassa

välipalalla voi olla jätskiä, pullaa tms. (Ei tietenkään aina, vaan sillointällöin), toinen on lastentarhaopettaja

joka oli itsekin keskustellut asiasta kollegoiden kanssa että miksi välipala on niin makeapainotteista. Välipalan lisäksi

makeaa saatetaan tuoda tarjottavaksi syntymäpäivinä (vanhempien taholta). Minua tuo asia ihmetyttää suuresti!

 

Meillä poika 1v4kk ei ole syönyt vielä mitään makeita juttuja tai juonut mehuja jne (ollaan vissiin harvinaisen nipoja :()

sillä meidän mielestä poika ei niitä tarvitse ja on parempi olla ilman niin pitkään kuin mahdollista. Poika ei niitä edes itse

vaadi, vaan hänelle herkkuja ovat kurkun ja omenan palat tms.

 

Pojan hoito alkaa ensi viikolla ja täytynee varmaan kysyä/jutella asiasta että miten siellä toimitaan jos joku

ei syö herkkuja tai onko muita "nipovanhempia" edes olemassa :huh: No kaipa tämäkin asia selviää tutustuessa

mutta olisi kiva kuulla asiasta käytännön kokemuksia! ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meiltä ainakin kysyttiin tutusmiskerralla, että saako lapselle tarjota ja vastasin, että saa niin en tiedä mitä sitten jos ei saa. Tuodakko omat "namit" vai mitä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä välipalat on yleensä kiisseliä, voileipää, rahkaa tai hedelmä yms.

Äitienpäivänä tarjottiin äideille kakkukahvit ja lapset sai kakkua jos vanhemmat antoivat. Vissiin isänpäivänä sama systeemi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Nuo kokemuksethan kuulostavat hyvilta, aina sitä vaan etukäteen tulee pelättyä

että miten asiat sujuvat. No, maanantaina sitten selviää.. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä poitsu ei saa mitään sokrua sisältävää pk:ssa. Ihan hyvin ottivat ja kehuivat oikein ;) Saa sitten banskua tms. ei allergisoivaa hedelmää :) (pojallahan on tsiljoona ruoka-aineallergiaa..)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meiltä kanssa kysyttiin päiväkodilla oikein kirjallisesti että saako antaa makeita herkkuja, joita tarjotaan vain silloin kun toiset lapset haluavat tuoda jotain spesiaalia esimerkiksi syntymäpäivinään. Välipalat on aina kuitenkin käsittääkseni terveellisiä. Meidän neidille saa myös antaa, joten en sitten tiedä mikä huuto siitä tulisi jos muut syövät ja hän ei saisi :huh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Meille sanottiin samaisessa päiväkodissa, että jos karkkia ei saa antaa niin heillä on sitten aina keksejä niitä lapsia varten :blink: Eikös keksit kuitenkin ole ihan yhtä paha kuin karkit, jos haluaa makeaa vältellä?!?

 

Sorry OT ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

mun kaverin mukula ainakin pysyi herkuttomana päiväkodissakin siihen asti että vanhemmat aantoivat luvan niille joskus 3v aikoihin. mitään ongelmia ei ollut...

 

mutta alkuperäiseen aiheeseen..meillä esikoinen aloitti päikyssä 1v1kk iässä ja hyvin sujui. mä pelkäsin etukäteen hirveästi, etenkin kun kaikki tapahtui tosi nopeaan ja me käytiin vaan kerran tosi nopeasti katsastamassa päiväkoti ennen kun se sitten sinne jäi. mutta turhaan olin huolissani, poika tykkäsi ja tädit hoitovat hommansa enemmän kun kiitettävästi.

 

poitsu aloitti päiväkodin sillon heinäkuussa joten ehkä tarhassakin oli vähän hiljasempaa sillon. tai sitten ei koska kyseessä taisi olla päivystävä päikky. mä tein kuyitenkin sen heinäkuun ihan klo 8-16 töitä ja työmatkaankin kului sellanen puolituntia. ei siinä kauheasti jäänyt aikaa työpäivän jälkeen pojalle joten elokuusta aloinkin sitten tekemään 6 tuntista päivää ja siirryin myös lähemmäs päiväkotia / kotia töihin. sitä jatkoin vajaan vuoden ja hyvä niin, oli oikein toimiva ratkaisu! pakko myöntää että täydet päivät / 5 päivää viikossa voi olla noin pienelle liikaa. äidistä puhumattakaan...ne illat kun on oikeasti sitten tosi lyhyitä ja siihen on saatava mahtumaan kauppa/ ruoka/ pyykit / leikit yms...

 

 

ensimmäinen syksy meni sairastellessa mutta sen jälkeen poitsu ei sen kummemmin ole sairastellut. nyt poitsu on jo reipas koululainen :)

Share this post


Link to post
Share on other sites
^ Meille sanottiin samaisessa päiväkodissa, että jos karkkia ei saa antaa niin heillä on sitten aina keksejä niitä lapsia varten :blink: Eikös keksit kuitenkin ole ihan yhtä paha kuin karkit, jos haluaa makeaa vältellä?!?

 

Sorry OT ;)

 

 

Hmm- Ymmärsinköhän mä sit väärin?? Ei kai ne voi makeaa antaa jos vanhemmat sen kieltää??

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän 11 kk poika on aloittamassa ensi viikolla päiväkodissa. Tarkoitukseni oli olla kotona hoitovapaalla vuoden loppuun, mutta olosuhteiden pakosta joudun palaamaan töihin jo nyt. Aloitan tekemällä 6-tuntista päivää. Kyllä äidin sydäntä ihan kuristaa, äidillä taitaa olla suurempi eroahdistus kuin lapsella.

 

Olemme käyneet harjoittelemassa muutamana päivänä parin tunnin ajan ja heti poika tuli kipeäksi, ollut kuumeessa ja räkätaudissa koko viikonlopun. Emme siis pääse alkuviikostakaan harjoittelemaan, saa nähdä joutuuko poika sitten menemään kylmiltään hoitoon vai pääseekö isä loppuviikoksi vielä mukaan päiväkotiin.

 

Sekin ahdistaa kun jotenkin hoitajat tuntuivat aika välinpitämättömiltä omaa lastani kohtaan ja muitakin :( . En sitten tiedä johtuiko siitä, että olin itse mukana vai siitä että kaksi hoitajaa kolmesta olivat sijaisia vai mistä, mutta jotenkin sitä olisi odottanut hieman lämpimämpää vastaan ottoa. Olisi varmasti voinut jättää lapsen luottavaisemmin mielin hoitoon. Mutta kai tämä tästä jossain vaiheessa helpottaa...

Share this post


Link to post
Share on other sites
Kyllä äidin sydäntä ihan kuristaa, äidillä taitaa olla suurempi eroahdistus kuin lapsella.

 

Tuntuu että vuosikkaiden hoitoon vievillä äideillä tää eroahdistus on kyllä kovin kuten itsellä. 2-vuotiaiden tarhauraa

aloittavien äidit enemmän hihkuvat kun pääsevät töihin.

Meillä on toinen viikko tarhaharjoittelua menossa ja itsellä on kyllä todella paha fiilis kun joudun pienen

sinne viemään. Huoh koskakohan tämä ahdistus helpottaa :unsure:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä poika joutui menemään aikaisemmin päiväkotiin olosuhteiden pakosta kuin mitä oltiin ajateltu, hieman yli vuoden ikäisenä. Mutta kaikki meni tosi hienosti. Kävimme tutustumassa päiväkotiin yhtenä päivänä muutaman tunnin ajan ja seuraavana päivänä poika jäi jo tosi iloisesti hoitoon. Aluksi kotona tuli uni tavallista aikaisemmin (mikä kyllä oli ihan hyvä juttu).

 

Nyt syksyllä päiväkoti vaihtui ja sopeutuminen uuteen paikkaan on mennyt taas tosi hyvin. Poika tuntuu nauttivan siitä kun pääsee hoitoon. Yleensä aamulla ei ehdi sanoa lapselle edes heiheitä kun toinen on jo mennyt jonnekin leikkimään. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä jouduin (tai pääsin) töihin, kun napero täytti vuoden. Tuli sellainen tilaisuus vastaan, josta ei vaan voinut kieltäytyä. Mutta onneksi ollaan saatu mun sisko kesäksi hoitamaan ja anoppi tulee nyt syksyksi, kun siskon koulu alkaa syyskuussa. Tarhaan oli tarkoitus mennä elokuusta, mutta oltaisiin saatu joko tarhapaikka toiselta puolelta kaupunkia tai pph-paikka. Pph:ta ei haluttu juurikin noista syistä mitä yllä mainittu. Kaukaisempaa tarhapaikkaakaan ei haluttu, koska on ikävä sitten taas heti paikan auetessa vaihtaa tarhaa ja aloittaa tottumisprojektit uudelleen. Venytimme sitten hoitoon vientiä tammikuulle ja saamme haluamastamme naapuritalon tarhasta paikan. Ihanaa! Ja ihanaa on myös, kun anopille avautui mahdollisuus tulla hoitamaan.

 

Kyllä mua surettaa viedä tuota siinä kohtaa 1,5 vuotiastani tarhaan, vaikka tällä hetkellä ei sureta yhtään jättää sitä kotiin tuttujen hoitoon. Nyt on kuitenkin tutut ihmiset, tuttu ympäristö ja takuulla henkilökohtaista huomiota :) Toivotaan, että tä pehmeä hoitojen aloitus helpottaisi tuota päikynkin aloitusta sitten vuodenvaihteessa. Niin lapsen kuin äidinkin näkökulmasta.

 

Anoppi on tosiaan lastentarhaopettaja ja siellä ei ainakaan herkkuja anneta, jos vanhemmat on kieltäneet. Ei edes sitä ruuan jälkeistä xylitol-pastillia, jos toivomus sellainen on.

Edited by Agatha.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän tyttö meni päiväkotiin 1 v 3 kk -ikäisenä. Kävimme kaksi kertaa etukäteen tutustumassa paikkaan ja aloitus meni loistavasti. Ryhmä oli pieni ja tädit tosi mukavia. Pientä kiukuttelua taisi alussa olla kotona - oliko sitten väsymystä vai protestointia. Kertaakaan ei jäänyt itkien aamulla päiväkotiin. Haittapuolena oli muutamat sairastelut talven aikana, mutta olisihan niitä pöpöjä voinut muualtakin saada.

 

Nyt kun pitkän kesäloman jälkeen tarha alkoi uudestaan, ajattelin, että itse asiassa nyt 2-vuotiaana aloittaminen olisi varmasti ollut vaikeampaa. Omaa uhmaa on enemmän ja päiväkotiryhmä on suurempi. Lisäksi kotonaoloon olisi varmaan totuttunut ihan eri tavalla. Olen siis jopa tyytyväinen, että aloitimme niinkin ajoissa. Onneksemme tyttö ei joudu olemaan hoidossa pitkiä päiviä vaan neljänä päivänä viikossa n. 7 tuntia kerrallaan. Ja viihtyy erinomaisesti sekä tätien että omien sanojensa mukaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Ei edes sitä ruuan jälkeistä xylitol-pastillia, jos toivomus sellainen on.

 

En lukenut koko ketjua, mut ihmettelin miks joku haluis pastillin kieltää?

Share this post


Link to post
Share on other sites
En lukenut koko ketjua, mut ihmettelin miks joku haluis pastillin kieltää?

 

 

No niin, en mä tiedä?? Mutta siellä niiden tarhassa on joku 3-v, joka ei oo koskaan saanut mitään makeaa ja niiden vanhemmat oli toivoneet, ettei anneta edes sitä xylitol-pastillia. Kai ne sit laskee sen karkiksi :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä poika aloitti päiväkodissa 10 ja puoli kuisena. Kolme kertaa kävimme tutustumassa ja sen jälkeen vietiin normaalisti hoitoon. Hoitopäiviä on viikossa 3-5, keskimäärin neljä ja päivät ovat 3-8 tuntia pitkiä, yleensä noin kuusi tuntisia. Hoitopaikka on vuoropäiväkoti vaikkei poika ikinä kello 20 jälkeen hoidossa olekaan, yleensä isä hakee viimeistään kello 18 kotia.

 

Kaikki on mennyt maniosti! Hoitajat on ihania (ehkä liiankin tarkkoja ja huolehtivaisia) ja poika on sopeutunut hyvin. Kertaakana ei ole jääty itkemään perään ja muutenkin hoidon aloitus meni kivuttomammin kuin olin ajatellut. Itsellä tietysti oli aluksi huono omatunto, mutta pian sekin helpotti kun poika sopeutui niin hyvin.

 

Ainut miinuspuoli tuolla on pojan huonot päiväunet. Kotona nukkuu usein ulkona 2-4 tuntia kerrallaan, mutta päiväkotiin on hankala viedä omia rattaita kun mies pääasiassa hakee ja hänellä on niin pieni auto ettei ne kyytiin sovi. Kotona menopelejä kuitenkin tarvitaan. Päiväkodissa unet ovat sitten ½-1½ tuntia kun sisällä nukkuu ja eihän se noin pienelle riitä. Meillä sitten nukutaan 12-14 tuntia yössä ja usein sammutaan jo kello 18 yöunille jos se on mahdollista. Jos on iltahoitoa, rytmi menee ihan pipariksi. Vapaapäivät ja viikonloput menee sitten univelkaa takaisin nukkuessa. Saattaa nukkua kolmetkin päikyt, kun on vapaata. Tuo unijuttu tietysti helpottaa kun poika kasvaa ja enää ei päiväunta niin hirveästi tarvita. Nyt vaan tilanne harmittaa kun illat kotona on aika rätinää aina hoitopäivän jälkeen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän poikanen meni päiväkotiin vähän alle vuosikkaana. Todella hyvin meni aloitus, vaikka äidistä tietysti tuntui kuin sydän olisi riistetty rinnasta. Mies oli hoitovapaalla jonkin aikaa ennen lapsen päiväkotiin menoa, joten tätä "luopumis"prosessia tehtiin pikkuhiljaa.

Menin siis pariksi kuukaudeksi tekemään yhden projektin loppuun. Halusin, että en jää suoraan äippälomalta työttömäksi. Sitten kun jäin työttömäksi, kävi poika päiväkodissa 10 pv / kk. Ei otettu kokonaan pois, koska tiedettiin että elokuussa pitäisi kuitenkin taas hoitoon palata, koska tiesin silloin työllistyväni.

 

Nyt poika on 6-7 h /päivä hoidossa ja viihtyy hyvin. Tottakai joskus äidin lähtö aamulla harmittaa, mutta se unohtuu todella nopeasti kun touhut alkavat. Meillä on kyllä todellinen onni ollut päiväkodin suhteen. Nytkin poika on pienessä kodinomaisessa ryhmässä täysin erillään "isojen" päiväkodista. En tiedä miltä sitten tuntuu kun poika aikanaan siirtyy sinne isojen puolelle...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämä ketju onkin mielenkiintoinen, itse kun ajattelen nyt jo kauhulla sitä kun joudun tämän vatsa-asukin viemään hoitoon jo n 10kuisena. Taloudellisesti ei ole varaa olla kotona sen jälkeen kun vanhempainrahakausi päättyy.

 

Esikoinen meni päiväkotiin vasta 3-vuotiaana, ja oli sitä ennen ollut puistossa jne ja tottunut myös hoitopaikkoihin.

 

Toivottavasti tästä toisesta tulee myös reipas yksilö, vaikka takuulla parkua vääntäen jätänkin hänet hoitoon sitten kun sen aika koittaa.

 

Päiväkoti tulee olemaan sama kuin missä esikoinen on nyt (esikko tosin menee silloin jo kouluun) ja hiukan helpottaa (kai) että tunnen talon ja hoitajat jne.

 

Meillä on joka paikassa (lapsi ollut useamassa päiväkodissa muuttojen takia) kysytty tuosta makeiden antamisesta. Useasti nyt tuolla (ja aina ollut) välipalaksi kiisseliä, keksejä, pullaa, rahkaa (joka ei takuulla ole sokeritonta) ja tuntuu, että joka viikko välillä parikin kertaa viikossa on jonkun synttärit (=tarjoilua) tai sitten syödään esim niitä herkkuja kun jäi ed. päivältä tms. Tänään välipalana näytti listan mukaan olevan muroja (=riisimuroja) Ihmeen paljon työntävät lapsiin sokeria...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now