Pienet päivähoidossa

[Teppi]

Meidän pikkuinen menee päiväkotiin syksyllä 1v 2kk ikäisenä, saatiin tieto että on sijoittettu ns. sisarusryhmään, jossa lapset siis 1-4v. En oikein tiedä onko hyvä vai huono juttu? Ryhmässä on kolme hoitajaa ja 15 lasta. Ahdistaa jo valmiiksi! On kyllä tosi ahdistavaa kun itse haluaisi mennä töihin, mutta ei haluttaisi laittaa lasta hoitoon Tyttö on kyllä ihan reipas, mutta kuitenkin vielä niin pieni äidin kulta.. Onneksi ollaan molemmat miehen kanssa töissä liukuvalla työajalla joten voidaan vähän lyhentää tytön hoitopäiviä porrastamalla työaikoja.

Meillä myös tyttö on tähän asti nukkunut päiväunensa ulkona vaunuissa, päiväkodissa sitten nukutaan sisällä. Oletteko ryhtyneet nukuttamaan lasta sisällä ennen päiväkotiuran alkua?

Miten olette toimineet tutin kanssa? Meillä tyttö syö tuttia lähinnä yöunille mennessään, päiväunilla ei ole tuttia tarvittu (tyttö nukahtaa maitopullolle tai vaunujen heijaamiseen). Pitäisikö tutti laittaa päiväkotiin mukaan, vai onko vaarana sitten, että hoitajat antavat lapsen syödä tuttia jatkuvasti?

[RouvaS]

Aloitin aikanaan tämän ketjun, mutta tytön hoito siirtyi ja alkoi vasta nyt tytön ollessa noin 1,5vuotias. Kerron kokemuksista kuitenkin, kun ryhmä on samanlainen kuin Teppin kuvailema sisarusryhmä.

 

Ryhmässä on siis 15-16 lasta, määrä vaihtelee päivittäin. Kolme hoitajaa + lisäapuna avustaja lähes päivittäin. Meidän tyttö on ryhmän pienin, seuraava 2-vuotias ja muut 4-5-vuotiaita. Ensin itsekin vierastin ajatusta tästä, mutta nyt olen eri mieltä. Tyttö on saanut pienimpänä paljon huomiota niin aikuisilta kuin lapsiltakin. Toiset lapset "hoitavat" mielellään meidän tyttöä, auttavat tossuja jalkaan, "lukevat" kirjoja jne. Tytön lähes olematon sanavarasto kasvoi hetkessä (nyt ollut hoidossa siis reilun kuukauden). Tosin voi johtua iästäkin, mutta uskon myös ryhmän vaikuttaneen.

Ensimmäisinä päivinä tyttö jäi helposti hoitoon, ruoka ei oikein maittanut mutta nukkui hyvin. Siirtymätilanteissa itkeskeli päivällä vähän. Toisella viikolla muutamana aamuna itki vähän, mutta vain hetken. Ja muutaman kerran myös illalla hakiessa. Päivät kuitenkin meni jo reippaammin. Parin viikon jälkeen on kaikki mennyt tosi hienosti. Tyttö syö lähes kaikkea (eli nirsoilee siis yhtä paljon niinkuin kotonakin ), nukkuu hyvin ja itkut on jääneet pois kokonaan. Aamulla vilkuttaa reippaasti ja jää innoissaan leikkimään.

 

Meillä on nukuttu jo pitkään sisällä, joten siihen vaununukkumisasiaan en osaa vastata muuta, kuin että lapset tottuu nopeasti, teit muutoksen sitten kotona tai hoidossa.

 

Tuttia meillä syödään päivä- ja yöunilla, joten myös hoidossa se on mukana. Meiltä kysyttiin saako tutin antaa päivällä tarvittaessa ja annoimme luvan. Mielestäni se on "pieni paha", jos se tyttöä lohduttaa alussa, kun kaikki on uutta ja jännittävää. Kotona ei vaatinut tuttia hereillä ollessaan (kuten pelkäsin), vaikka alussa antoivatkin hoidossa sitä syödä enemmän kuin kotona. Ja kun sanoimme selkeästi toiveemme, että pääasiassa tuttia syötäisiin vain unilla, niin uskon heidän sitä noudattaneen.

 

Meidän päiväkodissa ei karkkia saa tuoda synttäreillä, mutta totta mitä joku sanoi aiemmin, että aika paljon on kiisseliä välipalaksi!

Edited June 9, 2009 by RouvaS

[Papu007]

Meidän neiti aloitti päiväkodissa ollessaan 9,5kk. Kyllähän se äitiä hirvitti, mutta taloudellisessa tilanteessa oli pakko.

 

Ensimmäisessä päiväkodissa oli sisarusryhmät eli neidin ryhmässä oli 2-5 vuotiaita ja muutama eskarilainen.

Päiväkotiin käytiin ensin tutustumassa yhdessä ja sitten neiti yksin muutaman tunnin päivässä. Hyvin se sujui eikä neiti yhtään osoittanut mieltään. Nukkuminenkin sujui hienosti, koska neiti sai nukkua päikkärit ulkona omissa vaunuissa, päiväkodilla oli oikein hienot itkuhälyttimetkin sitä varten.

 

Neidin ollessa 1v jouduttiin muuton takia vaihtamaan päiväkotia. Nykyisessä päiväkodissa on pientenryhmä eli alle 3v.

Omasta mielestäni tämä on paljon brutaalimpi ryhmä varsinkin aamuisin, kun viisi lasta taistelee samasta sylistä

Ensimmäisessä päiväkodissa oli aina syli avoinna pienelle, jos ei aikuisen niin sitten vanhemman lapsen

Kehitysaskeleet pk:n aloittamisen jälkeen oli hurjat. Kävelykin alkoi sujua hienosti, koska aina oli isompia lapsia innoissaan auttamassa opettelussa. Ja pakko sanoa, että äitikin huomasi jaksavansa olla paljon aktiivisempi neidin kanssa kun sai viettää omaa aikaa töissä.

 

Meidän muksu on kyllä ollut superhyper reipas. Aamuisin menee mielellään päiväkotiin.. vilkuttaa vaan iloisesti ja toivottaa äidille hyvää työpäivää

Ainoastaan jos paikalla on esim.sairastumisen takia hieman vieraampi hoitaja saattaa itku tulla, mutta onneksi näitä päiviä on todella harvoin.

Meillä päiväkoti on kuulunut niin pienestä asti rutiiniin, ettei siitä (ainakaan vielä) ole aiheutunut hankaluuksia.

[Teppi]

Helpotti omaa oloa paljon lukea teidän RouvaS ja Papu007 kokemuksista! Taitaa olla yksi vaikeimmista asioista vanhemmuudessa viedä lapsi ekaa kertaa päivähoitoon..

[Guest Neiti.Aurinko]

Miten oonkin voinut tän ketjun missata!?

 

Meidän tyttö aloitti pk:n vähän yli vuoden iässä. Neiti on äärettömän herkkäuninen ja nukkui kotona vielä silloin todella lyhyitä päikkäreitä. Pelkäsin että miten neiti nukahtaa muiden lasten seassa kun nilkan naksahduskin kotona tytön herättää.

 

Meillä on hirveän sosiaalinen ja jo 1veenä jonkin verran jutteleva tyttö, joka sopeutui mielestäni mielettömän hyvin pk:n rytmiin. Toisaalta, neiti on myös väsyneenä tooosi helposti hermostuva ja äkäinen, luonteeltaan super temperamenttinen. Menin paniikissa ekan pvän jälkeen neitiä hakemaan ja ajattelin että tyttö on varmasti vienyt hermot kaikilta tädeiltä/lapsilta. Neiti oli nukkunut 3h päikkärit, syönyt ITSE ihan sairaan hyvin, leikkinyt, jutellut, nauranut... Ainoa itku oli aamuinen itku kun isi vei tytön niin erotessa tuli itku. Tämä itku oli loppunut seinään heti kun isi oli lähtenyt. Itku erotessa jatkui about 3-4 vkoa, sitten ei enää. Neiti jota on kotona saanut päiväunille nukuttaa KAUAN nukahtaa tarhassa heti, tätien mielestä kaikista helpoin nukutettava. Olin ihan puulla päähän lyöty että puhutteko nyt mun tytöstä

 

Ihanasti huomioivat tytön yksilölliset tarpeet, jos oli herännyt aamulla kotona tosi aikaisin ja näkivät että on väsy niin nukkui aamu-unet kun muut ulkoilivat...

 

Neiti oli vuorohoito pk:ssa, joten lapsiakaan ei ollut samaan aikaan aina montaa. Meidän neiti on sosiaalisuudestaan huolimatta ollut aina sellainen, että liikaa ihmisiä ympärillä hermostuttavat ja väsyttävät tyttöä. Tyttö on vauvasta asti ollut todella viihdytettävä tapaus, mutta pk:ssa oppinut myös leikkimään enemmän itsenäisesti. Myös minä itse- meininkin on vahvistunut. Ennen pk:seen menoa ei ollut kiinnostunut esim. syömään itse.

 

Sanoisin, että tyttö on nauttinut kovasti koska vapaapäivinäni kun ollaan kotona niin neiti lähtee herättyään hakemaan haalaria että nyt tarhaan ja heti!

 

Niin ja meillä siis mies yrittäjä(pitkät päivät) ja mulla vuorotyö. Meillä sitten myös sen takia mahdollisuus ollut osapäivähoitoon, koska mun vapaat usein vkolla ja sillon ei mene tarhaan, miehellä taas vkonloppuna jolloin on tytön kanssa kotona

[Iiris]

Mukavaa oli lukea, että itkut erotilanteissa helpottavat lopulta. Meillä tyttö nyt vuoden vanhana aloitti tarhassa. Kävimme ensin kolmena päivänä yhdessä leikkimässä ja sitten tyttö jäi kolmena päivänä hoitoon kunnes tulikin joululomat ja taukoa. Ensimmäisenä päivänä jäi ihmeissään vilkuttamaan hoitotädin syliin, ei siis edes ymmärtänyt että hänet jätettiin nyt tänne (sen sijaan minä itkin). Toisena päivänä tuli ihan pienen pieni itku erotilanteessa ja kolmantena päivänä tajusi jo homman jujun ja lähes karjui kun lähdin. Tänään vein taas tauon jälkeen ja sinne jäi karjumaan kun lähdin Päivät on kuitenkin sujuneet hyvin, eli on syönyt ja nukkunut päiväunet ihan hyvin eikä kuulemma itkeskele paljoa päivän aikana. Ja illat kotona on mennyt ihan sopuisasti noina päivinä.

 

Joka kerta kun olen mennyt hakemaan tyttöä on hän alkanut itkeä... Onko kenelläkään muulla ollut näin?

 

Entä miten yleensä toimitte aamulla kun jätätte lapsen tarhaan ja hän alkaa itkeä? Ymmärtääkseni on lapsen kannalta helpompaa ettei jää sitä sinne lohduttelemaan ja paijaamaan vaan päättäväisesti vilkuttaa ja sanoo heiheit ja poistuu paikalta ettei tunnekuohu vaan paisu entisestään? Onko lisää kokemuksia että kuinka pian nämä erotilanteet helpottuvat.

 

Me asutaan Australiassa enkä osaa niin sujuvasti englantia että osaisin puhua hoitajien kanssa niin paljon kuin haluaisin. Suomessa varmaan jaarittelisin ja analysoisin ja miettisin asioita paljon enemmän. Nyt näillä mennään. Miten teille aina kerrotaan lapsen päivästä? Jutteletteko lasta hakiessanne paljon miten on mennyt? Meillä on täällä vihkot joihin on merkattu päivän syömiset, nukkumiset ja vaipanvaihdot kellon tarkkuudella (tämä myös hoitajia varten koska vaihtuvat päivän mittaan - tarha on auki aamu kuudesta ilta kuuteen) ja lähtiessä joku hoitajista sanoo että juu hyvin meni päivä...

 

Makeista... meidän tyttö ei myöskään ollut syönyt herkkuja ennen tarhaan menoa. Täällä tarjoillaan välipalalla paahtoleipää ja juustoa mutta usein myös piparia ja taisi olla hilloakin ja jos haluaa lapsen syövän jotain muuta niin pitää viedä omat hedelmät ja jugut...

 

Ryhmässä on kahdeksan lasta ja kaksi hoitajaa. Pienin on kaksi kuukautta (!!!) ja vanhimmat 15 kk. Aamuisin kaikki vauvat ja taaperot tuodaan samaan tilaan josta jakautuvat sitten kahteen ryhmään päivän ajaksi. Siellä on aamuisin sitten aina ihan järkyttävä melske ja vain pari hoitajaa...

 

Ja hintahan on ihan järkyttävä - 42 euroa päivässä. Täällä siis pienten päivähoito tapahtuu enimmäkseen yksityisissä keskuksissa ja paikalliset saavat niihin jotain etuja (verohelpotuksia vai mitä lie) mutta me maksettaan täyttä hintaa. Meidän neiti on neljä päivää viikossa hoidossa ja nyt helmikuun puoleen väliin asti pystyn tekemään lyhyttä päivää kun teen kotoa töitä mutta sitten alan käydä yliopistolla niin päivistä tulee väkisinkin pidempiä.

 

Tässä nyt jotain kysymyksiä ja kokemusia täältä, olisi mukava lueskella kommenttejanne!

[Alexia]

Meillä on annettu ohjeeksi, että vanhemman pitää hyvästellä lapsi reippaasti ja lähteä ilman että jää lohduttelemaan lasta. Muuten erosta tulee vielä vaikeampi ja lapsi takertuu vanhempaan. Yleensä itku loppuu pian kun äiti tai isä on hävinnyt näkyvistä.

 

Meillä ekat viikot oli hankalia päivähoidon aloittamisen jälkeen, mutta nyt lapsi menee hoitoon mielellään. Meillä päivähoitoon voi seinälle viedä lapsen vanhempien kuvat, lapset saavat lohtua siitä että vanhemmista on kuvat joita voi katsella ikävän iskiessä.

 

Jos lapsi on pieni, niin kannattaa mahdollisuuksien mukaan pitää hoitopäivä kohtuullisen mittaisena, pitkä hoitopäivä on rasittava kokemus pienelle. Ja tietysti hoitajien kanssa kannattaa keskustella hoitopäivästä ja selvittää heidän hoitoperiaatteitaan ja kertoa omista toiveistaan. Esim. voit kertoa, että sinusta on tärkeää että lapsi saa olla paljon sylissä tms.

 

Voithan pyytää keskusteluaikaa jossa käytäisiin läpi näitä asioita, jos keskustelun järjestäminen vain onnistuu. Älä anna kieliasioiden häiritä, voihan asioita kirjoittaa etukäteen paperille keskustelun pohjaksi.

[Kirppu]

meillä lapset olivat 10kk ja 2v1kk, ja menivät samaan ryhmään- siis 1-3v. sen takia uskallettiin ottaa päiväkotipaikka, kun saatiin molemmat lapset siihen. oli meidän ykköstoivekin, kun on ihan lähellä kotia.

ja sinälläänkin unelmaa, että siinä talossa oli vain 1-3v ryhmä jossa oli 12 lasta ja sitten eskarit, eli pikkanen

tuon ikäisenä nuorempi vielä nukkui kahdet päiväunet, ja sekin onnistui, plussaa siitä. samoin se että normipäiväkotiin pystyi viemään superallergikon jolla oli 10 sopivaa ruoka-ainetta, siitäkin iso plussa.. nimittäin allergiapäiväkotiin olisi pitänyt mennä kahdella bussilla, ja siitä kolmannella koulun, ja samoin iltapäivällä kun kotiintuloaika olisi ollut! ollaan siis autottomia

kun esikoinen täytti 3v, siirtyi hän isojen ryhmään, ja pikkusisko jäi äidin kanssa kotiin kun koulu jäi tauolle. esikoisen talossa on 3-4 ja 5-6v ryhmät vain, ja tuossa pienempien ryhmässä on 12 lasta joista 2 on kahdenpaikkalaisia, ja 5!!!!! tätiä joista 4 on aina paikalla, enkä ole nyt puoleen vuoteen nähnyt koskaan että siellä olisi kaikkia kahtatoista lasta paikalla, meillä on siis 15 päivän sopimus koska teemme puheterapeutin ja elton kanssa yhteistyötä-meinattiin sitä 11 päivää kuussa mutta he ja päiväkodin tädit suosittelivat tuota viittätoista meidän tapauksessa

nyt jos koulua jatkan syksyllä, onkin toiveissa että saataisiin kuopus samaan päiväkotiin

[Guest ehkä apua]

Kyllä vähän ihmeissäni luen näitä teidän äitien kuvauksia n.1v:aan lapsenne hienoista päivähoidon aloituksista ja lapsen erinomaisesta päiväkodissa viihtymisestä pitkät päivät. Olen 15v:n ajan varsin laajasti tutustunut taaperoiden tilanteeseen päiväkotihoidossa, kuunnellut tuhansien hoitajien kokemuksia ja kuvauksia, seurannut itse tiiviisti pitkiä aikoja taaperoita eri lapsiryhmissä ja olen syvästi huolestunut taaperoikäisten, ja myös heidän äitiensä hyvinvoinnista. Päiväkotipäivät ovat pitkiä ja raskaita taaperoikäiselle.Aikuisia ei tavallisesti ole riittävästi. Lapsia on liikaa,ärsykkeitä ja hälinää yli taaperon sietokyvyn jne.

Taaperoikäisen aikuisen läsnäolontarve on jatkuva koska omat taidot pärjätä puuttuvat. Päiväkotien aikuiset tekevät parhaansa auttaessaan taaperoita päivittäisen äidin ikävän ja erossalon tuskan kanssa. Ikävä kyllä liian usein hoitajat eivät riittävästi äidille kerro miltä lapseta pitkä päivä on tuntunut uskoen ehkä että näin äitdin tunteita säästävät mutta todellisuudessa silloin äidillä ei myöskään ole mahdollisuutta lastaan lohduttaa ja tukea ja ehkä ajan myötä todella alkaa uskoa että taapero mielellään päiväkodissa päivät viettää.

 

Tarkoitukseni ei ole loukata tai herättää huonoa oloa teissä äideissä jotka olette työelämään palaamassa.Tiedän että jokainen äiti toivoo että juuri heidän kohdallaan päiväkodin aloitus tulee olemaan helppo.Aloitus ei kuitenkaan koskaan ole helppo, kyse on ennemmin siitä olemmeko valmiita tai halukkaita näkemään mitä aloitus lapsen ja äidin näkökulmasta pitää sisällään. Mitä pitkä päivittäinen erossaolo äidistä taaperoiässä merkitsee ja mitä vaikeuksia siihen liittyy. Kun meillä on näitä asioita mahdollisuus yhdessä päiväkodin hoitajan kanssa pohtia ja päiväkoti pystyy vanhemmille tarjoamaan tuen joka mahdollistaa lapsen auttamisen yhdessä hoitajan kanssa, vasta silloin äidit pystyvät elämään taaperon arkea hoitajan avulla ja välityksellä ja silloin äidit myös tuntevat miten vaikeata taaperolle on olla erossa äidistä pitkät päivät mutta samalla äidillä kuitenkin mahdollisuus lasta auttaa. Ei ole helppoa olla töissä ja samalla olla taaperon äiti!

[Felicidad]

^En oikein ymmärrä mihin viittaat kirjoituksellasi. Täällä jokainen on kertonut omakohtaisia kokemuksia päivähoidon aloituksesta, olivat ne sitten positiivisia tai negatiivisia. Lapset ovat luonteeltaan erilaisia ja siksi ei voi yleistää, että päiväkotipäivä ylittäisi taaperon sietokyvyn tai ärsykkeitä olisi liikaa. Uskon, että jokainen meistä tuntee oman lapsensa ja näkee viihtyykö hän päiväkodissa. Itse olen ainakin huomannut, että pojasta on tullut päiväkodin aloituksen jälkeen sosiaalisempi ja puhe on kehittynyt huimasti verrattuna aikaisempaan ja muutenkin hän on tykännyt olla päiväkodissa, miksei sitä saisi sanoa ääneen ja olla siitä iloinen?

Edited March 9, 2010 by Eva Luna

[Guest ehkä apua]

^En oikein ymmärrä mihin viittaat kirjoituksellasi. Täällä jokainen on kertonut omakohtaisia kokemuksia päivähoidon aloituksesta, olivat ne sitten positiivisia tai negatiivisia. Lapset ovat luonteeltaan erilaisia ja siksi ei voi yleistää, että päiväkotipäivä ylittäisi taaperon sietokyvyn tai ärsykkeitä olisi liikaa. Uskon, että jokainen meistä tuntee oman lapsensa ja näkee viihtyykö hän päiväkodissa. Itse olen ainakin huomannut, että pojasta on tullut päiväkodin aloituksen jälkeen sosiaalisempi ja puhe on kehittynyt huimasti verrattuna aikaisempaan ja muutenkin hän on tykännyt olla päiväkodissa, miksei sitä saisi sanoa ääneen ja olla siitä iloinen?

 

Kuten sanoin, tarkoitukseni ei ole loukata, vaan ottaa puheeksi asia joka on hyvinkin ajankohtainen päivähoidon kasvattajien mielessä,eli että äidin käsitys taaperon päiväkodissa viihtymisestä ja kasvattajan näkemys tilanteen haasteellisuudesta poikkeavat toisistaan usein hyvinkin räikeästi.Eli hoitajan arvio päivän rasittavuudesta taaperolle on liian usein hyvin erilainen kuin äidin arvio.Tämä on todellinen huolenaihe. Hoitajan ja äidin taaperon tarpeiden ja tunteiden yhdessä näkeminenhän on edellytys sille että lapsella on hyvä olla.

[Felicidad]

No kyllä meille on ainakin ihan suoraan sanottu onko ollut hyvä tai huono päivä päiväkodissa ja kyllä vanhempien täytyy voida luottaa siihen, mitä hoitajat ja lastentarhanopettajat kertovat ja tehdä sen ja omien havaintojen perusteella johtopäätökset lapsen viihtymisestä. Esim. en pysty uskomaan, että kasvatuskeskustelussa pari viikkoa sitten lastentarhanopettaja olisi päin naamaa valehdellut tai jättänyt kertomatta lapsen sopeutumiseen ja viihtymiseen liittyviä asioita kun niistä pitkään keskusteltiin. Ja jos olettettaisiin että näin olisi, niin silloin todellinen ongelma on siellä päiväkodin henkilökunnan suunnalla.

[Guest ehkä apua]

No kyllä meille on ainakin ihan suoraan sanottu onko ollut hyvä tai huono päivä päiväkodissa ja kyllä vanhempien täytyy voida luottaa siihen, mitä hoitajat ja lastentarhanopettajat kertovat ja tehdä sen ja omien havaintojen perusteella johtopäätökset lapsen viihtymisestä. Esim. en pysty uskomaan, että kasvatuskeskustelussa pari viikkoa sitten lastentarhanopettaja olisi päin naamaa valehdellut tai jättänyt kertomatta lapsen sopeutumiseen ja viihtymiseen liittyviä asioita kun niistä pitkään keskusteltiin. Ja jos olettettaisiin että näin olisi, niin silloin todellinen ongelma on siellä päiväkodin henkilökunnan suunnalla.

 

Ongelma on pikemmin yhteistyömuodoissa ja mahdollisuuksissa sekä työkäytännöissä. Asia jonka suhteen vanhempien ja taaperoiden äitien tulisi olla tosi tarkkoja on että päiväkoti tarjoaa sen kaltaiset työkäytännöt jotka mahdollistavat hyvinkin läheisen taaperon arjen seuraamisen.Tosiasia on että päiväkodeissa ei näitä käytäntöjä riittävästi olla pystytty kehittämään monestakin syystä ja ollaan tänäpäivänä tilanteessa jossa taaperoiden äitien ja päiväkodtien kasvattajien arviot taaperon päiväkotiryhmässä viihtymisestä ja mahdollisuuksista saada riittävän hyvää tukea kehitykselleen poikkeavat hyvinkin radikaalisti toisistaan. Tämä kertoo todellisen yhteistyön puutteesta.

[Lara]

Ehdottaisin että nimimerkki käy ensin rekisteröitymässä ja tulee sen jälkeen kertomaan huolistaan taaperoiden pärjäämisen suhteen. On huomattavasti hedelmällisempää keskustella, kun toinen ei kirjoita vieraana..

[Felicidad]

^Olen samaa mieltä.

 

Edelleen kaipaisin jonkinlaista perustaa, esim. konkreettisia tutkimuksia noille väitteille eikä pelkästään mutu-tuntemuksia tai "tuhansien tapaamiesi hoitajien" kertomaa, niin kuin kirjoitit. Olen siinä kanssasi samaa mieltä, että päiväkodin aloitus on todella iso asia lapsen elämässä, mutta en ymmärrä näitä väittämiä, että päiväkoti olisi liian rasittava paikka kaikille taaperoille ja päiväkodin henkilökunnan mielipide eroaisi radikaalistiäitien (ja isienkin) näkökulmasta. Haluaisin myös kuulla, minkälaisia yhteistyötapoja sinä ehdottaisit päiväkodin ja kodin välille, jos nykyiset eivät ole mielestäsi riittäviä? Ehkä meillä on sitten edityksellinen päiväkoti, mutta kyllä mun mielestä säännölliset kasvatuskeskustelut, vanhempainillat, kasvunkansio, reissuvihko ja päivittäinen/viikoittainen juttelu hoitajien kanssa lasta viedessä/haettaessa on ollut ihan riittävää.

[Guest ehkä apua]

Varhaisen ja pitkän päivittäisen päiväkotihoidon vaikutuksista äiti-lapsi suhteeseen on runsaasti kansainvälistä tutkimusta. Tässä joitakin yhteenvetoja jotka auttavat myös lisäinformaation löytämiseen. Ikävä kyllä asiallista keskustelua päiväkotihoidon haasteista ja riskitekijöistä ei riittävästi Suomessa käydä.

 

Googlatkaa esim.:" Day care information: effects on infants emotional development."

Sekä yhteenveto kattavasta päivähoidon vaikutuksia kartoittavasta tutkimuksesta: Psychology today: "The Trouble with Day Care".

 

Nämä tutkimukset kertovat huolesta joka liittyy pitkään päivähoitoon ja lapsen ja äidin välisen kiintymyssuhteen rasitteista tässä yhteydessä ja miten häiriöt tämän jatkuvuudessa vaikuttavat lapsen kehitykseen.

[Felicidad]

Varhaisen ja pitkän päivittäisen päiväkotihoidon vaikutuksista äiti-lapsi suhteeseen on runsaasti kansainvälistä tutkimusta. Tässä joitakin yhteenvetoja jotka auttavat myös lisäinformaation löytämiseen. Ikävä kyllä asiallista keskustelua päiväkotihoidon haasteista ja riskitekijöistä ei riittävästi Suomessa käydä.

Päiväkoti vs. kotihoito nousee aika ajoin keskustelun kohteeksi, esim. viimeksi varmaan Mikkosten maailma-ohjelman takia.

 

Googlatkaa esim.:" Day care information: effects on infants emotional development."

Sekä yhteenveto kattavasta päivähoidon vaikutuksia kartoittavasta tutkimuksesta: Psychology today: "The Trouble with Day Care".

Tuota ensimmäistä artikkelia en kyllä pitäisi kovin luotettavana lähteenä. Siinä ei ole mainittu lähteitä mistä tieto on peräisin. Muutenkaan en soveltaisi suoraan ulkomaalaisia tutkimuksia Suomeen, koska monissa maissa äitiysloma on paljon lyhyempi ja työpäivät pidempiä. Kaikista luotettavimmat tutkimustulokset päiväkodin vaikutuksesta lapseen saataisiin varmaan parinkymmenen vuoden tutkimuksesta, jossa lapsen kehitystä seurattaisiin aikuisikään asti. Me osallistutaan nyt lapsen kanssa tällaiseen parinkymmenen vuoden tutkimukseen, joka ei kylläkään ole pelkästään päivähoitoon liittyvä, vaan se on monitieteellinen tutkimus, jossa tutkitaan kaikkia kehityksen osa-alueita ja mahdollisia vaikutuksia mm. eri sairauksien syntyyn. Kyselykaavakkeissa on myös päivähoitoon liittyviä kysymyksiä ja mielenkiinnolla odotan tulevaisuudessa minkälaisia tutkimustuloksia saadaan.

[NamiNami]

Kovin monella on päiväkotiura alkanut loistavasti nuoresta iästä huolimatta. Minä voisin kertoa hieman erilaisen tarinan Meidän esikoinen aloitti päiväkodissa 1v3kk ikäisenä ja se oli yhtä helvettiä! Poika itki ekat kaksi viikkoa kaiket päivät. Istui koko päivän tutti suussa joko rattaissa tai jonkun tädin sylissä. Aamuisin jäi huutamaan tädin syliin kädet ojossa ja itse yritin vain iloisesti vilkutella, voi luoja! Muutaman hoitoviikon jälkeen itkut helpotti jo sen verran, että itki vain aamuisin ja iltapäivisin kun mentiin hakemaan. Päiväkotiin meni elokuussa ja jouluun mennessä varmaan oli aamuitkut vähentyneet, mutta ei poika koskaan jäänyt mitenkään iloisena päiväkotiin. Ja kotiin lähti lähes aina todella mielellään. Pikkuveli syntyi kun esikoinen oli 1v8kk ja pian tämän jälkeen päiväkotiin meno vaikeutui taas. Tähän vaikutti varmaankin se, että esikoinen siirtyi 10pv/kk sopimukselle ja hän tajusi, että äiti on kotona ja hänet viedään hoitoon. Noin 2-vuotiaana esikoinenkin jäi sitten kokonaan kotihoitoon.

 

Nyt odotan kauhulla sitä päivää, kun nämä lapsoset pitää viedä taas päiväkotiin. Näillä näkymin se tapahtuu silloin kun kuopus täyttää 2v. Elän siinä toivossa, että tilannetta helpottaa se, että pääsevät toivottavasti samaan päiväkotiryhmään!

[höpöli]

Meillä poika on nyt ollut 2 viikkoa hoidossa. Oli vähän vajaa 1v5kk, kun aloitti. Oli ennen aloittamista isänsä kanssa viikon tutustumassa paikkaan. Kyseessä on pienten ryhmä suht pienessä päiväkodissa. Lapsia on päiväkodissa yhteensä n. 55 ja pojan ryhmässä 13, mutta osa näistä 13 on vain 3 päivänä viikossa paikalla. Sillä viikolla, kun mies oli tutustumassa, ei kertaakaan käynyt niin, että kaikki lapset olisivat olleet paikalla. Ryhmässä on 2 hoitajaa ja 1 lastentarhan opettaja. Lisäksi siellä on ollu harjoittelija ainakin nämä viikot.

Hoito on sujunut hyvin. Yhtenä aamuna on vähän itkenyt, kun mies vei hänet sinne, mutta viimeks perjantaina juoksi iloisena hoitajan syliin aamulla. Poika näyttää myös viihtyvän silloin, kun haen hänet iltapäivällä, mutta lähtee myös mielellään kotiin.

Pojan hoitopäivät ovat n. 6-tuntisia. Meille tuli hoidon tarve yllättäen, sillä miehen piti olla kotona pojan kanssa kesäkuuhun asti, mutta saikin unelmatyöpaikan ja aloitti siellä jo maaliskuussa. Poika on nyt sit nää 3 kuukautta hoidossa ja jää sit varmaan kotiin mun kanssa. Hoidossa on kuitenkin sujunut niin hyvin, että mietin vielä, pitäiskö poika pitää hoidossa vielä, kun toinen lapsi syntyy. Ongelmana on osittain se, että hoitopaikka ei ole ihan meidän lähellä, joten matkoihin menee jonkin verran aikaa. En kuitenkaan tiedä, haluanko yrittää saada paikkaa lähempää, kun on nyt käynyt niin hyvä tuuri tuon päiväkodin ja ryhmän kanssa, niin toisessa paikassa vois olla asiat huonommin...

[Minttu_77]

Lapsissa on eroja ja myös siinä miten päivähoito lähtee rullaamaan. Tyttäremme aloitti perhepäivähoidossa 1v 5kk ikäisenä ja sopeutui hyvin. Kahtena ensimmäisen vkona jääminen oli vaikeata, mutta siitä se sitten lähti hyvin rullaamaan.

Päiväkotiin siirryttiin 2v ja 5kk ikäisenä. Taas kaksi ekaa vkoa oli itkuista, mutta sen jälkeen ei enää mitään. Tietenkin lasten on usein parasta omien vanhempien kanssa, mutta jos taloudellinen tilanne ei mahdollista kotihoitoon niin eihän sille mitään mahda. Ai niin, joku überfiksu saattaa nyt sanoa, että miks sitten hankkia lapsia jos ei ole varaa kasvattaa niitä kotona. Juu samaa mietin minäkin ennen äidiksi tuloa, mutta todellisuus ei kuitenkaan ole aina niin ruusuista Eikä ainakaan tyttäremme ole mitenkään kärsinyt päiväkodissa. Päinvastoin, kaverit ovat hyvinkin tärkeitä

[liivia]

Mielenkiinnolla lueskelin ketjun läpi. Meillä päiväkotiasia tulee ajankohtaiseksi kesällä, tarkemmin elokuussa. Pelkkä ajatus typyn (tuolloin 9,5kk) hoitoon jättämisestä kuristaa kurkkua ja saa vedet silmiin Mielelläni olisin ollut pidempään kotona, mutta.. Onneksi elokuussa hoitopäiviä -tai meidän tapauksessa öitä- tulee olemaan vain 4-6 ja seuraavaksi hoitoa tarvitaankin vasta lokakuussa 2-3pv/vko.

 

Täällä ei ollut juurikaan kokemuksia vuoropäiväkodista (Neiti.Aurinko muistaakseni ainut), mutta pitäisiköhän tyttöä "opettaa" yökyläilemään ennen tarhaan menoa? Ja mielelläni lukisin muitakin kokemuksia/vinkkejä vuoropäivähoidosta

Edited April 3, 2010 by iikku

[Rarity]

Täällä yksi vuoropäiväkodissa työskentelevä lastenhoitaja hei...

 

Kysy vaan jos on jotain kysymyksiä! Suosittelen kyllä tuota yökyläilyn harjoittelua. Toisaalta ei noin pieni vielä paljoa ymmärrä, mutta saattaisi silti olla parempi ettei ensimmäinen yö erossa vanhemmista toteudu päiväkodissa, täysin vieraassa paikassa. Esim. mummolla vietetty yö toisi hieman pehmeämmän laskun, ei sitten tulisi liikaa uusia asioita siihen päivähoidon aloituksen yhteyteen.

Teillä on aika vähäinen hoidon tarve, joten en usko että hoitopäivät (ja/tai yöt) muodostuvat liian raskaiksi pikkuisellenne. Hitaasti on hyvä aloittaa. Toisaalta, siihenkin on hyvä varautua että lokakuussa lapsenne ei välttämättä muista elokuisista hoitopäivistä mitään, joten voi olla että joudutte niin pitkän tauon jälkeen aloittamaan tavallaan alusta hoitoon tutustumisen.

[maija.m]

Meillä poika meni hoitoon huhtikuun alussa.(1,5v)

Ekana päivänä ei jääny huutamaan ja päivä oli kuulemma menny ekaksi päiväksi tosi hyvin!

Sitten olikin melkein 2 viikkoa pois hoidosta sairastelun ja lakkoilun seurauksena.Tällä viikolla on ollu hoidossa joka päivä ja itkenyt

ihan kokoajan!!

Itkee jo kun ajetaan päiväkodin pihaan. Mies on pääasiassa poikaa vienyt ja hakenut ja eilen sanoi että tuntuu että hoitajat on jo ihan kypsiä itkuun!

Ikäväänsä itkee ja hokee äitiä ja iskää ja hoitajia "ärsyttää" kun itku tarttuu muihinkin kun on sellaiseta "mulla on niin paha mieli" itkua!Kotona ei ole tarvittu tuttia moneen kuukauteen muutaku nukkumaan mennessä ja hoidossa on kokopäivän tutti suussa.

Tästä ollaan kyllä mainittu että yrittäis olla antamatta sitä.

Toki hoitopäiviä on ollu vasta 7 mutta ihmetyttää tosi paljon hoitajien käytös!!Tulee sellanen olo et on tosi epänormaalia et lapsi itkee siellä aluksi!!

Mä oon hakenu pojan 4 kertaa ja aina hoitajat on todennu että itkunen päivä ja mä sitten "puolustelen" että eiks se aina näin alkuun oo ja siihen on vastattu jotain epämäärästä mutinaa..

[Coordinator]

Itkee jo kun ajetaan päiväkodin pihaan. Mies on pääasiassa poikaa vienyt ja hakenut ja eilen sanoi että tuntuu että hoitajat on jo ihan kypsiä itkuun!

Ikäväänsä itkee ja hokee äitiä ja iskää ja hoitajia "ärsyttää" kun itku tarttuu muihinkin kun on sellaiseta "mulla on niin paha mieli" itkua! - -

Toki hoitopäiviä on ollu vasta 7 mutta ihmetyttää tosi paljon hoitajien käytös!!Tulee sellanen olo et on tosi epänormaalia et lapsi itkee siellä aluksi!!

Mä oon hakenu pojan 4 kertaa ja aina hoitajat on todennu että itkunen päivä ja mä sitten "puolustelen" että eiks se aina näin alkuun oo ja siihen on vastattu jotain epämäärästä mutinaa..

Tuli paha mieli sun pojan ja teidän puolesta Jos päiviä on takana vasta seitsemän, niin itkeskely on ihan normaalia! Ikävää, että hoitajat suhtautuvat siihen noin, koska se on teille varmasti muutenkin vaikeaa. Ikävää saada kuulla päivän päätteeksi, että "itkuinen päivä"! Kertovatko he mitään positiivista (esim. että lapsi on ilahtunut jostakin tai leikkinyt toisten kanssa)? Argh, en osaa edes kirjoittaa enempää, kun vaan harmittaa niin paljon, että vanhempia ikävoivään, vasta hoitoa aloittelevaan pikkuiseen suhtaudutaan tuolla tavalla!

[Coordinator]

Vaikeaa se pienen päiväkodin aloitus aina on

No ei tämä kyllä pidä paikkaansa. Meillä ei ainakaan ollut vaikeaa, viikon-kaksi poika alkoi itkemään minun lähtiessäni, mutta itku loppui kuulemma melkein heti ja loppupäivän poika oli iloinen ja innoissaan uusista asioista ja kavereista. Riippuu lapsesta; turhan negatiivista on väittää, että aina olisi vaikeaa.