Pienet päivähoidossa

[onion]

Tsemppiä maija.m hoidon aloitukseen! Joillakin lapsilla se on hankalampaa kuin toisilla. Itsekin oon ollu päiväkodissa töissä, ja tosiaan aika monella itku jäi siihen lähdönhetkeen, sitten taas toisilla saattoi olla jopa useita viikkoja tosi itkuisia päiviä.

 

Onko lapsella mukana joku tuttu unikaveri/lelu kotoa? Joku äidintuoksuinen riepukin voisi tuoda turvaa. Monessa päiväkodissa on tapana viedä kuva perheestä, lapsi voi sitä katsella hoitajien kanssa, ja aina kerrataan että vanhemmat ovat töissä mutta tulevat sinut hakemaan taas iltapäivällä.

 

Mä olen omalle lapselle ajatellut tehdä sellaisen kuvakirjan, jossa näkyisi päivärytmi. (Syynä tosin se, että meillä siirtymävaiheet esim. ulos ottaa välillä koville, ja siitä vois ehkä olla apua että vois 'kalenterista' näyttää mitä seuraavaksi tapahtuu.. Meidän muksu siis jo 2,5 vuotias.) Mutta pienemmällä tuo voisi toimia niin, että ois kuva hänestä aamupuuhissa, sitten päiväkodissa leikkimässä (tietty kiva jos onnistuis saamaan itkuttoman kuvan) ja sitten tietty kuva siitä kun vanhemmat tulevat hakemaan ja miten päivä jatkuu kotona. Valokuvat muovitaskuihin vaan ja kirjaksi, niin voi itse sitä katsella ja hoidossa voivat näyttää, että nyt leikitään täällä ja katso, kohta vanhemmat tulevat hakemaan..

 

Ja muistakaa positiivinen juttelu hoitopaikasta, en muista oliko se tässä ketjussa mainittu, mutta sanavalinnat tyyliin 'kivaa, pääset leikkimään' eikä 'joudut nyt hoitoon kun äiti menee töihin'.

 

Kyllä se siitä lähtee sujumaan!

[maija.m]

Kiitos viesteistä!

Mä oon tosi yllättynyt että tämä on alkanut näin vaikeasti kun poika on muuten tosi reipas ja tulee nopeasti juttuun uusien ihmisten kanssa eikä hirveesti ujostele.

Pojalla on mukana tutti ja yks pehmolelu mutta sillä ei oo koskaan ollu mitään ylitse muiden lelua eikä unikaveriakaan oo sänkyynsä huolinu. Voisin kyllä jonku rievun sinne vielä viedä josko se tuoksuis kodilta!

Kokoajan poika on syönyt siellä tosi hyvin ja usein ottanut lisääkin, myös ulkona viihtyy pääasiassa itkemättä eli positiivisiakin juttuja kyllä on mutta silti meille jää aina päällimmäiseksi se että on itkuinen päivä kun se sanotaan aina ensin.

[Felicidad]

ehkä apua kirjoitti 24 April 2010 - 18:39

Vaikeaa se pienen päiväkodin aloitus aina on

 

No ei tämä kyllä pidä paikkaansa. Meillä ei ainakaan ollut vaikeaa, viikon-kaksi poika alkoi itkemään minun lähtiessäni, mutta itku loppui kuulemma melkein heti ja loppupäivän poika oli iloinen ja innoissaan uusista asioista ja kavereista. Riippuu lapsesta; turhan negatiivista on väittää, että aina olisi vaikeaa.

 

Pahoittelen jo etukäteen suhtautumistani, mutta tämä "vieras ehkä apua" voisi mennä saarnaamaan muualle näitä ehdottomia kommenttejaan pienten päivähoidosta. Kuten jo tästä ketjustakin voi lukea, lapset ovat erilaisia ja ketään vanhempaa ei todellakaan auta kommentit, että päivähoidon aloitus on aina vaikeaa, vahingoittaa äiti-lapsi-suhdetta jne. Olisi mukavampaa jos tämä foorumi pysyisi enemmän vertaistukipalstana.

 

maija.m Onpa kurja, jos päiväkodissa on suhtauduttu noin. Mun työkaveri, joka on ollut kauan päiväkodissa töissä sanoi, että on ihan normaalia, että lapsi itkee aluksi ja voi olla jopa kokonaan syömättäkin. Tsemppiä hoidon aloitukseen!

[Guest ehkä apua]

Kiitos viesteistä!

Mä oon tosi yllättynyt että tämä on alkanut näin vaikeasti kun poika on muuten tosi reipas ja tulee nopeasti juttuun uusien ihmisten kanssa eikä hirveesti ujostele.

Pojalla on mukana tutti ja yks pehmolelu mutta sillä ei oo koskaan ollu mitään ylitse muiden lelua eikä unikaveriakaan oo sänkyynsä huolinu. Voisin kyllä jonku rievun sinne vielä viedä josko se tuoksuis kodilta!

Kokoajan poika on syönyt siellä tosi hyvin ja usein ottanut lisääkin, myös ulkona viihtyy pääasiassa itkemättä eli positiivisiakin juttuja kyllä on mutta silti meille jää aina päällimmäiseksi se että on itkuinen päivä kun se sanotaan aina ensin.

 

Jos mietit asiaa taaperosi näkökulmasta voit varmasati ymmärtää miksi erossaolo vieraassa paikassa, ilman turvallista aikuista on vaikea asia. Taapero-ikäiset ovat vielä täysin riippuvaisia läheisen aikuisen jatkuvasta tuesta ja avusta. Taaperosi on oppinut luottamaan apuusi silloin kun sitä tarvitaan (ja sitä todella tarvitaan joka käänteessä).Taapero ikä on vaihe jossa lapsi askelaskeleelta aikuisen avulla ja tuella oppii huolehtimaan asioista ja kestämään tilanteita paremmin omillaan mutta tavallisesti aloittaessaan pkssa on hän vasta tämän kehitysvaiheen kynnyksellä. Kukaan taapero ei pysty hyppäämään yli tämän kehitysvaiheen ja olla jo "sosiaalinen" ja "pärjäävä". Kun taaperot tekevät asioita yhdessä äidin kanssa ovat he tavallisesti innokkaita ja meneviä, joka asiasta kiinnostuneita mutta kun äiti ei ole läsnä,kun turvallinen satama puuttuu,kuihtuu taaperon into. Äidit eivät useinkaan tiedä miten lapsen käyttäytyminen muuttuu kun ilman vanhempaa päiväkotiryhmässä.Se että taapero lopettaa itkun ei merkitse sitä etteikö lapsella olisi vaikeata, vaan tavallisesti kertoo taaperon mielen kehittymättömyydestä, ja puuttuvasta kyvystä edes ilmaista tunteitaa ilman äitiä tai turvallisen aikuisen läsnäoloa.Vie aikaa ennen kuin aikuiset päiväkodissa alkavat tuntua tutuilta ja turvallisilta,siksi alku on aina vaikea.Kun taaperon vaikeus olla erossa äidistä ymmärretään ja hyväksytään, vaikka se tuskallista onkin,vasta silloin vanhemmat ja hoitaja pystyvät oikeasti auttamaan lasta eroon liittyvien tunteiden kanssa.

[Rarity]

Tsemppiä päivähoidon aloitukseen, maija.m!

 

Suosittelen, että juttelisitte lapsenne hoitajien kanssa tuntemuksistanne. Missään nimessä teille ei pitäisi tulla syyllinen olo poikanne itkusta! Jos hoitotätien asenne ei muutu keskustelun myötä, suosittelisin ottamaan yhteyttä päiväkodin johtajaan ja tarpeen vaatiessa myös kuntanne päivähoidon johtajaan. Hoitopaikan vaihtamisen harkintakin voisi olla paikallaan, mikäli ette ole tyytyväisiä ko. päiväkodin toimintaan ettekä saa keskusteluyhteyttä henkilökuntaan. Kyllä pitäisi päivähoidon ammattilaisten ymmärtää, että toisille lapsille hoidon aloittaminen on rankempaa kuin toisille, vaikka päiväkodin arjen kannalta ihanteellista olisikin, että kaikki lapset tulisivat hoitoon aurinkoisina. Eihän se nyt vain mene niin ja henkilökunta saisi pitää omat tunteet asiasta ihan omana tietonaan.

 

Toisaalta mielestäni on ihan asiallista, että vanhemmille kerrotaan rehellisesti jos päivä on oikeasti ollut todella itkuinen. Kysymys onkin nyt siitä, miten se ilmaistaan. Asian voi kertoa myös positiivisella tavalla, esim: "onhan poju ollut itkuinen, mutta syönyt kuitenkin reippaasti ja ottanut tänään jo vähän kontaktiakin hoitokaverihin! Takana on vasta viisi hoitopäivää, eiköhän se siitä lähde sujumaan. "

[maija.m]

Kiitos viesteistä!! :lipsrsealed:

Eilen vein pojan ja huutamaan se taas jäi "kotiin"!!!

Meinasin soittaa sinne päivällä ja kysellä tarkemmin kaikkee kun ei siinä pysty jäädä jutteleen kun iteltäkin tulee itku kun toinen ei haluisi jäädä mutta tälläviikolla molemmat päivät on sujuneetkin tosi hyvin!!

Ei oo itkeny juuri ollenkaan,sitä lukuunottamatta kun viedään se..

En tiedä onko vaikutusta että sieltä on nyt tosi paljon lapsia kipeenä ja huomiota saa enemmän,eilenkin oli lapsia vain kolme!

Päikkäritkin on pidentyneet 45minuutista puoleentoista tuntiin!

Eiköhän tää nyt tästä kun poika huomaa että aina se haetaan sieltä takaisin kotiinkin!

[Mymmeli]

Kiva kuulla maija.m että päivät ei hoidossa ole ollut pelkkää itkua.

 

Meidän poika aloitti hoidon 1v täytettyään. Teemme vuorohoitoa, joten poika on vuorohoitoryhmässä. Nyt vielä mennään 12 hoitopäivää/kk, se on minimi minkä meidän kunnassa voi ottaa. Hoito alkoi todella hyvin!! Itkenyt eikä kiukunnut ollut laisinkaan, söi vähän huonosti, mutta oli jo kotonakin hyvän aikaa huonommilla syönneillä ollut. Nukkuikin ihan yhtälailla kuin kotonakin, välillä tunnin, toisinaan pidempään. Viimeviikolla sitten jäi itkemään molempina kertoina kun vein hoitoon (ekan päivän oli ollut kitkunen), toisella kerralla katsoin perään ikkunasta ja siellä oli jo ihan tyytyväinen poika. Tänään oli ensimmäinen aikainen aamu pojalla ja voi miten ihana oli kun ei jäänyt itkemään, heräsi ennen kuutta (normisti herää n. puol ysi) ja kitisteli tietysti. Hymyssä suin meni hoitajan luo. Piti ihan iskällekkin soittaa, joka sattui pyöräilemään juuri meitä vastaan kun kotoa lähdettiin.

 

Hirmuisesti tsemppiä pienille hoitolaisille ja äideille! Kyllä se hoito alkaa sitten sujumaan. Itse ajattelin että minulle hoidon aloitus on varmasti kovempi paikka kun pojalle, mutta yllättävän hyvin oon pärjännyt. Ja varmasti juuri siksi, että pojallakin on mennyt niin hyvin.