Kannattaako isovanhempien kasvatusmetodeista keskustella etukäteen? (kurituksesta ym.)

[Guest Äidiksi]

Mieheni vanhemmat ja isovanhemmat ovat käyttäneet aikanaan mieheeni sekä hänen sisaruksilleen fyysistä kuritusta rangaistuskeinona. Piiskaa miehelleni ovat antaneet molemmat vanhemmat sekä kaikki isovanhemmat.

 

Miehelleni ei ole jäänyt tästä mitään traumoja, mutta olemme molemmat kuitenkin ehdottoman samaa mieltä siitä, että meidän lastemme ei tarvitse koskaan kokea fyysistä kuritusta. Sehän on paitsi laitonta, myös mielestäni joka kantilta katsottuna epäeettistä.

 

Pitäisikö meidän siis etukäteen ottaa asia esille mieheni vanhemmille? Vauva on vielä pieni, mutta pianhan hän alkaa jo liikkua ja näyttää omaa tahtoaan... Pitäisikö kertoa ja pyytää, ettei meidän lapsiamme saa kurittaa samalla tavalla kuin he ja heidän vanhempansa ovat tehneet? Vai odottaa, tuleeko sellainen tilanne joskus eteen? Mieheni uskoo, että hänen vanhempansa pitävät ruumiillista kuritusta niin luonnollisena ja hyväksyttävänä, että voisivat hyvinkin sellaista tehdä. Minä en missään tapauksessa suostu omia lapsiani kasvatettavan sillä tavalla. Toisaalta en haluaisi aliarvioida heitä tai aiheuttaa mielipahaa, jos he ovat vaikka päättäneet katkaista fyysisen rangaistuksen perinnön...

[Lillinkäinen]

Kyllä kasvatusmetodeista kannattaa isovanhempien kanssa keskustella! Meillä näitä keskusteluja käydään melko tiuhaan, ei tosin kurituksesta, mutta kaikesta muusta.

Pienemmällä pahalla mielellä pääset jos otat puheeksi ennen kuin isovanhemmat toimivat epätoivotulla tavalla.

[Nadda]

Kyllä asioista aina kannattaa keskustella. Usein kuitenkin on niin, että isovanhempien ja lastenlasten välillä on ns. sukupolvien kuilu, joka estää käyttäytymästä lapsenlasta kohtaan samalla tavalla kuin omaa lasta. Vaikka minuakin on tukistettu lapsena, en ikimaailmassa uskoisi vanhempieni tukistavan minun lapsiani. Muutenkin vanhempani (ja miehen vanhemmat myös) suhtautuvat kunnioittavasti meidän kasvatustapoihimme eivätkä päsmäröi tai yritä kasvattaa omin keinoin siinä sivussa tai ylitse meidän. Paljon on varmasti kiinni siitäkin, miten tiiviisti olette tekemisissä isovanhempien kanssa. Toisaalta kannattaa ottaa huomioon sekin, jos miehen suvussa on isovanhemmillakin ollut tapana osallistua aktiivisesti lastenkasvatukseen ja -kuritukseen, niin kuin miehesi kohdalla on ollut.

[Guest Ravenna]

Keskustelu kannattaa aina, tosin onkin sitten eri asia, suostuvatko isovanhemmat kuitenkaan toimimaan kuten vanhemmat haluavat. Meillä tämä ei ainakaan toimi. Selkeää syytä eivät isovanhemmat osaa sanoa mutta toteavat kuin yhdestä suusta jokainen tahoiltaan, että ok, teillä tehdään noin, mutta meillä ollessa tehdään näin ja piste. Ainakaan tähän mennessä juuri mikään mainitsemamme kasvatukseen liittyvä asia ei toteudu isovanhempien taholta kuten me vanhemmat haluaisimme.

 

Tällä kasvatuskeskustelulla ei meidän tapauksessamme ole tekemistä fyysisen kurittamisen kanssa, siihen isovanhemmat eivät ole onneksi tottuneet omina kasvatusaikoinaan.

 

Meidän tapauksessamme isovanhempien kanssa ollaan myös paljon tekemisissä, eli sekään ei asiaan vaikuta.

Edited July 16, 2012 by Ravenna

[Kasma]

Mitä tuo fyysinen kuritus on? Suomessa on mm. tukistaminen kielletty lailla.

 

Monille tuleekin yllätyksenä että lapsen fyysinen kurittaminen ei ole koskaan perheen sisäinen asia. Alle 15-vuotiaaseen lapseen kohdistunut pahoinpitely on nimittäin aina virallisen syytteen alainen rikos. Rangaistuksen vaatiminen ei siis ole asianomistajan eli uhrin tehtävä, vaan viranomaisilla on aina velvollisuus tutkia tapahtunut ja vaatia asianmukaista, lakiin perustuvaa rangaistusta lapsen kurittajalle. Yksilön fyysinen koskemattomuus on lailla turvattu, eikä sitä muuta uhrin ja tekijän keskinäinen suhde.

http://www.alalyolas...maan_lapsuuteen

 

Ruumiillinen kuritus lisää lapsen aggressiivisuutta

 

Piiskaaminen ja muu ruumiillinen kuritus on monin tavoin haitaksi lapsille. Se myös lisää lasten aggressiivisuutta, Pediatrics-lehdessä julkaistu yhdysvaltalaistutkimus osoittaa.

 

http://www.hs.fi/ulk...a/1135256662907

 

Itse en anna lasta hoitoon ihmiselle, jonka tiedän läimäyttelevän koiraansa. Se, että ne läimäykset osuvat enemmän hänen omaan jalkaansa kuin koiraan (koira ei edes vinkaise), estää mua ilmoittamasta asiasta eläinsuojeluun.

Edited July 31, 2012 by Kasma

[Jenny-Maria]

Ihmisiä tuntematta, minun on kuitenkin vaikea uskoa, että isovanhemmat käyttäisivät samoja metodeja lapsenlapsiinsa kuin omiin lapsiinsa. Henkilökohtaisella tasolla olen huolestuneempi isovanhempien tavasta jyrätä vanhempien omien kasvatusmetodien yli "positiivisessa mielessä", ts. sallitaan kaikki, mitä lapsi vain keksii, mutta tämä vain oma pohdintani.

 

(Muokataan: tuon ed. mainitun olen havainnut ainakin miehen vanhempien kohdalla, asioista jotain tajuavien lastenlasten kouraan ilmestyy mm. karkkia aina, kun osaavat sitä mankua ja osaavathan ne)

 

Ruumiillinen kuritus on ollut laittomuudestaan huolimatta tietynlainen maan tapa, olen keskustellut tästä ajoittain tuttavieni kanssa ja en ole heistä kohdannut vielä yhtäkään nykyajan aikuista, joka ei olisi esim. saanut tukkapöllyä.

Edited August 6, 2012 by Jenny-Maria

[Neferty]

Henkilökohtaisella tasolla olen huolestuneempi isovanhempien tavasta jyrätä vanhempien omien kasvatusmetodien yli "positiivisessa mielessä", ts. sallitaan kaikki, mitä lapsi vain keksii, mutta tämä vain oma pohdintani.

 

Tämä on minulla suurin huolenaiheeni.

Oma äitini jo ilmoitti, että mummolassa saa sitten tehdä kaikenlaista mitä kotona ei saa. Ja tämän olen jo todistanutkin siskoni lapsien kohdalla. Miehen vanhemmat ovat ihan samanlaisia, ja sitä miehen pojat käyttävätkin hyväkseen ihan kympillä.

Olen kyllä valmis joustamaan joistakin asioista, mutta varmasti tulee tilanteita, että isovanhemmat opettavat lapselle käyttäytymismalleja, joita itse en voi missään tapauksessa hyväksyä. Ärsyttää jo valmiiksi...

[Guest Xanor]

Usein kuitenkin on niin, että isovanhempien ja lastenlasten välillä on ns. sukupolvien kuilu, joka estää käyttäytymästä lapsenlasta kohtaan samalla tavalla kuin omaa lasta. Vaikka minuakin on tukistettu lapsena, en ikimaailmassa uskoisi vanhempieni tukistavan minun lapsiani.

 

Mulla ihan sama. Äitini on tukistanut minua ja veljeäni, olemme saaneet molemmat myös piiskaa. Isäni ei koskaan ole mitään tälläistä tehnyt. En usko että äitini ikinä tekisi mitään tuollaista tyttärelleni, huoletta uskallan jättää lapseni hänen hoitoonsa. Oikeastaan en parempaa ja luotettavampaa hoitajaa voisi toivoa, tyttäreni on hänelle kaikki kaikessa. Ajat muuttuvat, myös ihmiset ja en ole katkera siitä miten minua on kohdeltu vaikka kyllähän se oli väärin. Kaikki muu äiti-tytär-suhteessamme on aina ollut niin hyvin, että en kanna kaunaa. Ehkä se oli omilta vanhemmilta opittu kasvatuskeino tai ainakin monet ikäiseni ovat saaneet samanlaista kohtelua ainakin joskus...

 

Aloittajalle sanoisin siis, että meillä ei ruumiillisesta kurittamisesta ole äitini kanssa edes puhuttu, koska se ei oikeasti ole edes tullut mieleeni. Jos teillä on kuitenkin oikeasti huolta, että sellaista saattaisi miehesi vanhempien taholta tapahtua, kannattaa kyllä ottaa asia puheeksi ja pyytää kunnioittamaan teidän toiveitanne vanhempina.

[Ella F]

^Hmm. Minusta on outoa, että pitäisi pyytää isovanhempia olemaan lyömättä lasta. Jos omalla kohdallani olisi tuo tilanne lapsen isovanhempien suhteen, niin antaisin vain "valvottuihin tapaamisiin" ja muutenkin esittäisin asian vähän tiukemmin, jopa voisin muistuttaa, että jos lastani lyö, niin rikosilmoitus on edessä. Kyseessä tosiaan on pahoinpitely = virallisen syytteen alainen rikos, joka selkeästi vahingoittaa lasta, ei mikään kasvatustapa, joka olisi jotenkin makuasia tai mielipidekysyms.

[Kasma]

^Hmm. Minusta on outoa, että pitäisi pyytää isovanhempia olemaan lyömättä lasta.

 

Olen yllättynyt siitä, kuinka moni on kokenut pahoinpitelyä lapsena. Itse en tunne ketään, jota olisi lyöty tai tukistettu!

[Hibi]

Itse voisin taas sanoa etten tunne ketään 60-70-luvulla syntynyttä ketä ei olisi tukistettu. Toisaalta en tunne ketään jota olisi hakattu. Kyllähän tukistaminen oli ihan hyväksytty kasvatustapa aikoinaan.

 

Silti itsestäni tuntuu tosi oudolle että joutuis edes sekunnin miettimään tukistaisko isovanhemmat lasta. Jos ei päivää tai paria pärjää lapsen kanssa sovittelemalla ja ilman rangaistuksia niin sitten menee aika huonosti. Itse en hyväksy kyllä isovanhempien tai muiden hoitajien osalta mitään rangaistusmenetelmiä. Jos ei muuten suju (mitä ei kyllä ole koskaan tapahtunut) niin kotiinlähtö on se fiksuin rangaistus.

[Simpuka]

Mä en myöskään taida tietää ketään kaveripiiristäni (70-luvun lopulla/80-luvun alkupuolella syntyneistä) ketä ei olisi ikinä tukistettu. Minua on tukistettu, mutta tuskin kovin kovaa, koska en niitä edes muista

Me ei olla vanhempiemme kanssa puhuneet komentamisesta, pidän itsestään selvänä, että meidän lasta ei fyysisesti kuriteta/satuteta ja oletan, että vanhempamme sen tajuavat. Mutta jos asian suhteen olisi pienikin epäilys, ottaisin sen puheeksi sopivassa välissä.

[Kasma]

Olen yllättynyt siitä, kuinka moni on kokenut pahoinpitelyä lapsena. Itse en tunne ketään, jota olisi lyöty tai tukistettu!

 

Ja mä olen kanssa syntynyt 70-luvulla. Pieni korjaus: tiedän lapsen, joka vietiin vanhemmiltaan lyönnin takia lastenkotiin. Pääsi myöhemmin takaisin.

Edited August 30, 2012 by Kasma

[Ella F]

Mun kommenttini ymmärrettiin hieman väärin, koska en hoksannut korostaa sanaa pyytää. Eli mun mielestäni outoa on se, että täällä puhutaan pyytämisestä, kun on kyse siitä, että lasta ei pahoinpideltäisi. Menisikö keskustelu siis isovanhempien kanssa jotenkin näin:

 

Äiti ja isä: "Olkaa kilttejä älkääkä sitten lyökö lastamme"

Isovanhemmat: "Ja höpönhöpön, kyllä lapsen täytyy saada aina välillä piiskaa, jos se on tarpeen, ei siitä muuten kasva kunnon ihmistä."

Äiti ja isä: "Aijaa, no hyvä on sitten, lyökää vain, jos kerran haluatte."

 

Onko jonkun muunkin mielestä tässä jotakin mätää? En mä ainakaan pyydä keneltäkään, että tämä armollisesti jättäisi lapseni pahoinpitelemättä tai tappamatta tai vaikka varastamatta meiltä, tai tekemästä muitakaan rikoksia. Jos on aihetta epäillä, että joku saattaisi lyödä lastani, antaisin tällaisen henkilön tavata lastani vain siten, että joko minä tai mieheni olemme itsekin paikalla. Jos epäily olisi vain lievä, eli että uskaltaisin lapsen jättää ko. ihmisen hoitoon, (kuten vaikka em. kaltainen isovanhempi joka on käyttänyt omille lapsilleen piiskaa), tekisin selväksi, että jos lastani lyö, on siitä seurauksena rikosilmoitus. En ala tällaisesta asiasta kenenkään kanssa neuvottelemaan.

Edited August 31, 2012 by Ella F

[Kasma]

^ Itse en ymmärtänyt sua väärin. Musta myös pyytäminen olisi outoa ja edelleen on musta outoa miten monen vanhemmat (nyt isovanhemmat) ovat harrastaneet mm. tukistamista. Se tuntuu tämän ketjun perusteella olleen joskus maan tapa. Näitä joudutaan siis varmaan pohtimaan monissakin perheissä?

 

Luulen, että ongelmana on väkivallan määrittely. Joillekin tukistaminen, pienet läimäytykset yms ovat harmaata maastoa. Tekisitkö rikosilmoituksen myös tukistamisesta vaikka se tulehduttaisi välit ja sekoittaisi koko suvun? Entä jos sitä tapahtuu hyvin harvoin ja isovanhempia tarvitaan arjen pyörittämiseen. Ei ne ole kaikille niin mustavalkoisia asioita.

Edited August 31, 2012 by Kasma

[Ella F]

^Totta on, etteivät tuollaiset tilanteet varmasti helppoja ole. Toisaalta lähtisin joka tapauksessa siitä liikkeelle, että en keskustelisi tai pyytelisi isovanhempia olemaan esim. tukistamatta tai läimäyttelemättä lastani, vaan kyllä asianmukainen kohtelu joka tapauksessa olisi ehdoton edellytys, vaikka isovanhempia kuinka tarvittaisiin arjessa. Tuskin kukaan lapsiperhe on niin riippuvainen isovanhemmista, ettei mitenkään selviäisi ilman näitä ja että sen vuoksi olisi siedettävä näiltä millaista kohtelua tahansa. Varsinkaan kun kyse on lapsesta, joka ei voi puolustaa itseään. Kyllä sille väkivallalle sen tekijä aina syitä keksii ja lieventäviä asianhaaroja, jopa noinkin törkeässä tapauksessa kuin tuo Eerikan tapaus, jossa äitipuoli pokkana selostaa pitäneensä lapselle vain kuria tms. (lähde: laatulehti Iltalehti tai -sanomat tms) ja asettaneensa rajoja. Läimäytysten ja tukistamisen sekä raa'an väkivallan välillä on kuitenkin vain aste-ero ja kaikenlainen väkivalta vahingoittaa lasta.

[J A W]

Voi olla Kasma ettet tiedä ketään vain koska ei ole tullut puheeksi. Mua on tukistettu lapsena, enkä ole varmaan koskaan sitä kellekään kaverille maininnut. En koe "tulleeni lapsena pahoinpidellyksi" tms. Se oli silloin tapana, vanhempani tarkoittivat hyvää, ja varsinainen kasvatustapa oli keskustelu ja kehuminen kuitenkin. Omaa lastani en suunnittele tukistavani tosiaankaan :-D enkä oikein usko vanhempienikaan enää moista harrastavan kun ajat ovat toiset. Otan asian puheeksi ehkä kun lapsi kasvaa, mutta tosiaankaan en missään "ette sitten pahoinpitele mun lasta niin kuin mua"-sävyssä heti kärkeen.

[Kasma]

^Ja mä en ole asunut kokoaikaa Suomessa. Pitää varovasti ottaa asia puheeksi jossain äitien illanistujaisissa.

[Hibi]

^ Itse en ymmärtänyt sua väärin. Musta myös pyytäminen olisi outoa ja edelleen on musta outoa miten monen vanhemmat (nyt isovanhemmat) ovat harrastaneet mm. tukistamista. Se tuntuu tämän ketjun perusteella olleen joskus maan tapa. Näitä joudutaan siis varmaan pohtimaan monissakin perheissä?

 

Luulen, että ongelmana on väkivallan määrittely. Joillekin tukistaminen, pienet läimäytykset yms ovat harmaata maastoa. Tekisitkö rikosilmoituksen myös tukistamisesta vaikka se tulehduttaisi välit ja sekoittaisi koko suvun? Entä jos sitä tapahtuu hyvin harvoin ja isovanhempia tarvitaan arjen pyörittämiseen. Ei ne ole kaikille niin mustavalkoisia asioita.

 

On se tosiaan ollut ihan normaali tapa ja minusta on aika turhaa hirveästi kauhistella sitä jälkikäteen. IHan sama juttu kuin että homous oli joskus sairaus. Asiat menevät eteenpäin ja kehittyvät, hyvä niin, turha niitä on jälkikäteen niin kamalasti vatvoa. Siltikään en usko että monikaan näistä esim. 70-luvulla lapsiaan tukistaneista ajattelee tänä päivänä tekevänsä niin lapsenlapsilleen. Kyllä mua on lapsena tukistettu, samoin vanhempiani ja heille on taidettu antaa jopa selkäsaunakin. Ei minunkaan isovanhemmat ole silti minua koskaan millään tavoin (edes henkisesti) rankaisseet vaikka kaikki lomat siellä vietin ja aika tuhmakin osasin olla. EN siis tosiaankaan usko että näitä asioita oikeasti monessakaan perheessä siltikään pohditaan tai edes puheeksi otetaan. Kyllä ne tämän hetken isovanhemmatkin sen verta lehtiä lukee että tietävät ettei nykyaikana fyysinen väkivalta ole mikään rangaistus. Sitä paitsi kyllä isovanhemmat yleensä muutoinkin osaa ottaa hieman erilaisen roolin kuin varsinaisen kasvattajan roolin.

[_NcV_]

Keskustelu kannattaa aina, tosin onkin sitten eri asia, suostuvatko isovanhemmat kuitenkaan toimimaan kuten vanhemmat haluavat. Meillä tämä ei ainakaan toimi. Selkeää syytä eivät isovanhemmat osaa sanoa mutta toteavat kuin yhdestä suusta jokainen tahoiltaan, että ok, teillä tehdään noin, mutta meillä ollessa tehdään näin ja piste. Ainakaan tähän mennessä juuri mikään mainitsemamme kasvatukseen liittyvä asia ei toteudu isovanhempien taholta kuten me vanhemmat haluaisimme.

 

Lainaan aika kaukaa, mutta meillä (onneksi miehellä on sama linja), jos isovanhemmat eivät tee niinkuin tahdomme (siis kasvatuksellisissa asioissa ja linjauksissa), niin sitten ei tavata lasta. Mm. alkoholi on meinannut muodotua tällaiseksi, mutta kun ilmoitimme, että poika ei tule kylään ei yksin eikä yhdessä meidän kanssa jos käytös ei muutu, niin johan muuttui.

 

En tahdo lapselta viedä isovanhempia ja onhan heistä todella suuri apu hoidossa. Mutta jos näkemykset menevät ristiin, niin mielestäni lapselle paras on se minkä vanhemmat näkevät parhaana. Esim. jos ruumiillista kuritusta harrastaisivat (jota eivät onneksi tosin tee), niin siihen jäisi vierailut ja saattaisin jossain tapauksesa tehdä jopa ilmoituksen asiasta. Riippuen tilanteen laadusta tietysti, mutta lapsi on vanhempien eikä isovanhempien. He ovat aikanaan tehneet omat valintansa, nyt on meidän aika tehdä omamme.

[Kasma]

On se tosiaan ollut ihan normaali tapa ja minusta on aika turhaa hirveästi kauhistella sitä jälkikäteen. IHan sama juttu kuin että homous oli joskus sairaus. Asiat menevät eteenpäin ja kehittyvät, hyvä niin, turha niitä on jälkikäteen niin kamalasti vatvoa.

 

Suomessa ei ole samantekevää, että onko homo vai ei. Se ei ole enää sairaus, mutta ei myöskään täysin normaalitila (vrt. avioliitto ja adoptio). Jos asia vaikuttaa edelleen nykyhetkeen, niin silloin siitä pitää voida puhua ilman, että leimataan kauhisteluksi tai peräti sosiaalipornoksi. Vatvominen voi myös tuoda esiin asioita, jotka muuten kätkeytyisivät. Äkkiä tulee mieleen, että omat lapsuuden kokemukset voivat vaikuttaa niihin asenteisiin joilla vanhemmuuttaan toteuttaa ja siten heijastua nykyhetkeen. Isommassa mittakaavassa siitä voisi muodostua sitä henkistä ilmapiiriä, jossa lapset Suomessa kasvavat.

Asiat muuttuvat, mutta ne eivät automaattisesti kehity hyvään suuntaan. Vatvominen voi estää kehityksen ei-haluttuun suuntaan. Tästäkin ketjusta näkee useamman erilaisen tavan suhtautua ongelmalliseen tilanteeseen. Ketjun aloittaja halusi sitä ja siitä voivat hyötyä muutkin vanhemmat.

Edited September 8, 2012 by Kasma

[Guest Ruusupapu]

Minä olen alkuperäiseen ongelmaan liittyen sitä mieltä, että jos kerran ruumiillinen kuritus on ollut noin tavallista miehen perheessä, siitä olisi hyvä puhua. Voi olla että joidenkuiden mielestä suoraan puhuminen on kauheaa, mutta minä olen aina ollut tabujen rikkomisen kannalla. Asiasta ei tarvitse tehdä tökerösti numeroa eikä moittia ketään, mutta "ihan vaan varmuuden vuoksi haluamme kertoa" -periaatteella siitä voi mainita. En ottaisi sitä riskiä, että jos lapsi onkin mummolassa känkkäränkkätuulella, vanhat toimintamallit aktivoituvat jostain selkäytimestä.

 

Muissa asioissa ymmärrän sen, että isovanhempien kotona voi olla erilaisia sääntöjä kuin omassa kodissa, mutta ei se minusta vielä vaikuta lapsen kasvattamiseen. Itse en missään tapauksessa rupea niin läheisiin suhteisiin isovanhempien kanssa, että heillä tulisi olemaan varsinaisesti kasvattajan roolia. Se tuntuu olevan aika tavallista nykyään, mutta minä en siihen suostu. Kylässä käydään puolin ja toisin ja yhteyttä pidetään, mutta isovanhemmat eivät lastani säännöllisesti hoida. Omat vanhempani eivät edes halua sitoa itseään sellaiseen, mikä on minusta täysin ymmärrettävää.

[Marjasin]

Minun isäni (syntynyt 50-luvulla) on aikanaan saanut omalta isältään "Koivuniemen herrasta", oman käsitykseni mukaan ei kuitenkaan kovin usein, vaan ns. "ääritapauksessa". Itse en kuitenkaan ikinä saanut minkäänlaista tukkapöllyä isovanhemmiltani (vanhemmilta sain kerran läimäyksen takapuolelle, mutta muuten ei minua ikinä kuritettu ruumiillisesti). Uskaltaisin siis väittää, että isovanhemmat ovat todennäköisesti "hellempiä" lapsenlapsia kohtaan, kuin mitä omia lapsiaan kohtaan aikanaan. Näin ainakin toivon, sillä tiedän myös mieheni saaneen "remmistä" omalta isältään, ja jos tietäisin että omaa lastani voisi kohdata sama käsittely isovanhempien hoidossa, en ikinä uskaltaisi jättää lasta heille hoitoon... Miehen kanssa olemme puhuneet asiasta, ja olemme yhtä mieltä siitä, että meidän lastamme ei kuriteta fyysisin keinoin.

[milfred]

itse olen saanut pienenä sisarusteni kanssa kunnolla piiskaa..minkäänlaisia traumoja ei ole jäänyt vaan ainoastaan mielipide siitä että kuri on oltava...fyysistä kuritusta meillä ei kumpikaan kannata mutta muuten pitää olla tiukat säännöt..se miten meitä olisi pienenä kuritettu jollei piiskaamalla on jäänyt epäselväksi enkä tiedä mitä olisin itse äitinä ja isänä tehnyt niissä tilanteissa..meillä veljeni kanssa on 1v 3kk ikäeroa, ja tappelimme pienenä todella rajusti..mm yritimme tappaa toisemme,jep,uhkasin veljeäni saksilla,äiti yllätti ja selkään tuli,jos äiti ei olisi tullut väliin,mitä olisi käynyt..(tämä riita sen takia että veljeni hajotti barbintaloni,olimme 6 ja 7v), kerran veljeni oli kuristaa minut hengiltä koska hajotin hänen legorakennelmansa,tämä silloin kun olimme 8 ja 9v...vielä teini iässä tappelumme olivat todella rajuja,mutta se muuttui niihin aikoihin kun aloitin ammattikoulun josta asti olemme olleet tappelematta...lapsiaikanakin vaikka tappelimme rajusti,olimme myös erottamattomat ja leikimme aina yhdessä,nykyään olemme ylimmät ystävät niinkuin aina,mutta ilman tappeluita...mutta sitä mietin,että kun luunapit jne on lapsen pahoinpitelyä niin miten itse toimisin,tai miten muut vanhemmat olisivat toimineet tilanteessa jossa toinen lapsi yrittää tappaa toisen?kaippa se on jäähypenkkiin istutettava ja selitettävä miksi väkivalta on kiellettyä jne ja asettaa herranpelko sillä että sitten pappa piiskaa ja pelotella lapset entisaikojen piiskaus tarinoilla..onneks on vielä hetki aikaa lukea kasvatusoppeja..

[Kasma]

^ Onkohan sillä joku yhteys, että jos lasta lyödään, niin hänkin lyö helpommin? Jos teitä ei olisi piiskattu, niin olisitteko itse olleet yhtä väkivaltaisia? Logiikkana se, että lapsi oppii vanhemmiltaan miten kuuluu käyttäytyä. Jos aikuinen ei tiedä miten muuten toimia kuin lyödä, niin miten lapsi sen voi tietää? Joo, tämä on pahasti ohi otsikon. Kunhan rupesin miettimään...