Matkustaminen ilman vauvaa, toinen vanhempi hoitaa poissaolon ajan?

[Jenny-Maria]

En ollut löytävinäni (?) tästä keskustelua, joten aloitetaan uusi.

 

Tämä ei oikein mene tuonne matkailu vauvan kanssa -osioon, koska on vähän päinvastainen tilanne.

 

Kaipailisin kokemuksia matkustamisesta ilman vauvaa siten, että toinen vanhemmista/huoltajista hoitaa vauvaa toisen vanhemman, tässä tapauksessa äidin poissaolon ajan. Rajaisin matkustamisen käsitettä siten, että matkustaminen = ainakin yön yli, kenties jopa useita öitä.

 

Oletko matkustanut ilman vauvaa siten, että toinen hoiti lasta kotona? Kuinka pitkä matkasi oli? Miten kotona pärjättiin, miten vauva suhtautui? + kuinka vanha lapsi oli matka-aikana?

 

Kaipaan siis kokemuksia, en mielipiteitä asiasta. Kohdallani tilanne on se, että imetystä ei ole enää, joten lapsi on korvike+pullo -ruokinnalla.

Edited July 23, 2012 by Jenny-Maria

[Antsa]

Mä olin ekalla pidemmällä matkalla, töihin liittyvällä kurssilla, silloin kun lapsi oli 1 v 4 kk. Imetin vielä ihan täysillä ja olin kaksi yötä poissa. Ihan hyvin se aika oli mennyt ilman tissejäkin. Minä pumppailin muutaman kerran kyläpaikassa lavuaariin ja mies oli tarjonnut ihan tavallista ruokaa lapselle, kun oli kutenkin jo ihan oikeaakin ruokaa syönyt... Ei meillä mitään maitoja ollut pakkasessa jemmassa, mutta noin isolle nyt pystyi jo tavallista ruokaa antamaan. Imetys jatkui sen jälkeen ihan normaalisti, enkä muista, että siinä yhteydessä olisi ollut mitään riippuvaisuutta yhtään enempää kuin normaalisti. Mies oli tuohon aikaan vielä hoitovapaalla lapsen kanssa, joten ei ollut miehellekään mikään tosi vaikea nakki olla kotona ilman minua kun oli oppinut jo pärjäämään lapsen kanssa päivät.

 

Toinen pidempi reissu oli silloin kun lapsi alkoi olla liki 2 v. Mies lähti silloin pidemmälle matkalle ja minä olin lapsen kanssa kaksin. Tietty silloin oli hankalampaa kun piti hoitoaikojen puitteissa yrittää lapsi hakea hoitopaikasta ja yksin hoitaa koko talous reilun viikon ajan, mutta ei se minusta mitenkään ongelmallinen ollut. Lapsen kanssa puhuttiin isistä ja alkoi huomaamaan, että kaipasi isiä etenkin iltaisin. Kun mies sitten palasi kotiin, lapsi vähän aikaa vierasti, mutta nopeasti kyllä sitten taas palattiin normaaliin arkeen. Aika kivuttomasti meni siis nämä meidän matkat. Hiukan tätä ennen minä olin reilun viikon työmatkalla ulkomailla ja kussilla yhteen pötköön ja mies hoiti talouden ja hoidosta haut. Ei sekään ollut ongelma, taidettiin selvitä siitäkin matkasta ihan ilman mitään ongelmia. Nukutushommat sujui meiltä molemmilta ja suurin ongelma oli tosiaan pitkien työmatkojen ja työpäivien yhdistäminen sovittuihin hoitoaikoihin... Onneksi molempien työajoissa oli jouston mahdollisuutta ja pystyttiin sumplimaan haut ja viennit...

 

Eli meillä matkat on tehty silloin kun lapsi on ollut aika iso, että imetys on jatkunut itseasiassa kaikkien matkojen jälkeen ihan normaalisti. Tällä vikalla minun reissulla en edes pumpannut mitään, taisivat rinnat olla jo tottuneet pidempiin väleihin. Silti imetys jatkui ihan siitä mihin se oli jäänytkin kun palasin kotiin.

 

Jos siis olet imetyksestä huolissasi, niin muutaman päivän ero nyt ei vielä hallaa tee, jos sitten itse on motivoitunut palaamaan tavalliseen arkeen ja rytmiin. Se ehkä vaatii vähän enempi kysyntää ja tarjontaa matkan jälkeen, mutta minä en ainakaan muista, että olisin jotenkin ollut enempi kiinni vauvassa matkojen jälkeen tms...

[Ida-Mari]

Hyvä aihe. Mulla on syksyllä tiedossa koulua, mikä tarkoittaa 500km päässä olemista 3-6 viikon ajan muutaman päivän kerrallaan. Tällainen tulee siis pari kertaa syksyn aikana ja keväällä kerran ja ahistaa jo valmiiksi. Meillä lapsi tuon aikaan noin 1v ja keväällä sen puoli vuotta tietty päälle. Imettänyt en ole pariin kuukauteen joten se ei huoleta.

[Jenny-Maria]

Kiitos Selvensin hieman vielä aloitusviestiäni, imetystä ei enää ole, mutta juuri tuo lapsen "pään kestäminen" kiinnostaa ja kokemuksia siitä. Jonkin tutkimuksen mukaan vastasyntynyt muistaa vanhempansa kolmen päivän ajan, miten lapset ovat suhtautuneet kotiinpalaavaan vanhempaan, jos ikää ei kovin vielä mittarissa ole?

 

Lapsi olisi poissaoloni aikana n. 6kk ja olisin kolme yötä pois.

Edited July 23, 2012 by Jenny-Maria

[Antsa]

Meillä oli tosiaan se tilanne, että ensimmäiset tämmöiset mun yksinäiset työkeikat tuli sen jälkeen kun lapsi oli jo reilun 1 v. Siinä samassa yhteydessä kun minä aloitin työt, oli mies hoitovapaalla jonkun aikaa, joten mies oli lapsen hoidon suhteen täysin tasavertainen (ellei jopa nohevampi) ja oli tottunut olemaan päivät lapsen kanssa kahdestaan. Eli mullakin oli sellainen olo, että kyllä ne pojat pärjää kun pärjäävät kerta mun työpäivänkin, niin siihen nyt kaksi yötä päälle ei oo enää paha nakki. Näistä mun kokemuksista nyt ei liene paljon apua, kun en enää mitään muistakkaan... Sellainen olo kuitenkin jäi, että ei nämä matkat olleet lapselle kovinkaan vaikeita kestää. Tietty lapsi oli jo kaikkien matkojen aikaan reilun 1 v, en tiedä miten pienemmät olisi suhtautuneet...

[N_D]

Mä olin polttareiden vuoksi vuorokauden pois vauvan luota, poitsu tuolloin 3 -kuinen ja täysimetyksellä. Ihan hyvin oli pärjänny iskän kanssa kotona, muutaman huutokonsertin oli poitsu esittäny. Mä pumppailin tuona aikana n. 4 tunnin välein tissit tyhjiksi. Pojat tuli hakemaan mut kotiin aamulla klo 9, poitsu oli just ennen lähtöä saanu maksimaaliset raivarit ja huutanu autossa puolen matkaa. Kaukalostaan väläytti mulle hymyn ja otin heti syliin ja keinuttelin. Menin heti imettämään ja poitsu nukahti sen jälkeen tyytyväisenä. En usko, että jäi traumoja - edes iskälle.

[Tirppom]

Tämä ei nyt ihan vastaa siihen mitä suoranaisesti kysyit, mutta ajattelin kuitenkin kertoa miten meillä meni....

 

Meillä oli viime vuonna sellainen tilanne jossa tyttömme oli 9 kk ja olimme molemmat, mieheni ja minä, poissa 5 yötä. Typykkä oli mummun hoidossa koko ajan. Olin lopettanut imettämisen 1 kk aiemmin ja tyttö joi pullosta hyvin.

 

Hienosti oli mennyt koko aika, tyttö oli syönyt ja nukkunut hyvin. Viimeisenä päivänä oli ollut pientä kiukkuilua, mutta oli mennyt ohi rauhoittelemalla.

 

Meille tyttö osoittikin sitten mieltä hetken päästä kun tulimme hakemaan häntä ja vielä muutama päivä sen jälkeenkin. Ensitapaaminen oli kuitenkin iloinen, hän käveli meitä vastaan iloisena ja onnellisena. Mielenosoittaminen oli sellaista ärinää ja ärhentelyä, mutta kyllä hän sylissä viihtyi ja halaili. Päivärytmiin meidän poissaolo ei vaikuttanut mitenkään ja muutenkin kaikenkaikkiaan tyttö vaikutti viihtyneen eikä mitään traumoja tullut

Edited July 23, 2012 by Tirppom

[Mischa]

Minä kävin kavereitteni kanssa risteilyllä kun tyttömme oli 6kk. Oltiin aloitettu kiinteiden maistelu pari viikkoa aikaisemmin, joten melkein täysimetyksellä oltiin vielä. Pakastin oli täynnä pumpattua maitoa, jota mies syötti vauvalle. Kotona kaikki meni hienosti. Neiti ei protestoinut poissaoloani mitenkään, saihan kuitenkin olla tutun isän seurassa ja ruokaa tuli vaikkakin tissin sijasta pullosta. Isoimmat ongelmat olikin minulla kun tissit täyttyivät maidosta enkä saanut niitä pumpattua samalla tavalla tyhjilksi kuin mitä vauva pystyi imemään.

[Martsu]

Meillä lapsi oli ekan kerran isovanhempien luona yökylässä reilun 5kk:n iässä, kun me oltiin kaverien häissä. Sillon jo juotiin pullomaitoa, joten imetyksen kanssa ei ollut ongelma.

 

Kun Vompatti oli 14 kk, olimme torstaista sunnuntaihin kahdenkeskisellä lomareissulla miehen kanssa ja Vompatti oli taas isovanhemmilla. Lapsen puolesta se meni hyvin, äiti oli sunnuntaina jo aivan ikävästä kipeä.

 

Suurin erossaolo aika osui viime syksyyn ja talveen, kun olin viikot Tukholmassa töissä ja Vompatti oli kotona isän kanssa (ja päivät päiväkodissa). Silloinkin 'ongelmia' tuli oikeastaan vain viikonloppuisin, kun Vompatti "kosti" äidin poissaolot ja ton työkomennuksen jälkeen meni varmaan n. kuukausi, ennen kuin voisin lähteä edes kauppaan ilman että Vompatti alko huutamaan kuin syötävä, kun pelkäsi että äiti lähtee taas Tukholmaan. Olihan tuo tosi rankkaa aikaa niin äidille, isälle kuin lapsellekin, ja voin vaan olla ikuisesti kiitollinen että mulla on niin ihana aviomies, että tuollainen järjestely onnistui.

[Natalie]

Olin yhden yön (yhteensä vähän yli 1½ vrk) poissa nyt kun vauva oli just 10 kk. Vauva oli siis kotona isänsä ja isoveljensä kanssa. Alunperin reissua suunnitellessani ajattelin, että noin iso vauva syö jo reippaasti kiinteitä jne. No toisin kävi, ja tyttönen on ollut tosi huono syömään, joten varauduttiin isolla pakastevarannolla rintamaitoa. Onneksi pullosta syöttäminen onnistuu ihan hyvin. Mulla oli pumppu mukana ja muutaman kerran vähän helpotin omaa tukaluuttani, varsinkin aamulla herättyäni oli aika pinkeä olo. Perheellä meni kivasti ja enimmäkseen hyväntuulisesti. Hankalin kohta oli ollut yöllä joskus aamuyöstä, jolloin vauva on tottunut pääsemään meidän viereen ja rinnalle. Itku talttui kuitenkin pullomaidolla, ja tyttö nukkui sitten aamun isän kainalossa ihan tyytyväisenä. Imetykseen tämä pyrähdys ei vaikuttanut millään tavalla, vaan homma jatkui yhtä mukavasti kuin siihenkin asti.

 

Mulla oli reissussa jonkin verran hankala ja levoton olo, ehkä vähän syyllinenkin, mutta aika turhaan luulisin. Tähän kohtaan osui vielä aikamoinen eroahdistus, niin että vauva haluaisi mun läsnäollessani olla vain mun sylissä... Mutta kun olin poissa, kaikki meni hienosti. Perheen ulkopuoliseen hoitoon en olisi vielä ollut valmis jättämään vauvaa, mutta taidan olla aika herkkis näissä asioissa. Mies menee omalle pyrähdykselleen parin viikon päästä ja on kaksi yötä poissa. Imetyksen takia miehen poissaolo on kuitenkin tässä vaiheessa pienempi juttu kuin mun, miehen poissaolosta on rasitetta lähinnä mulle. Vauva on varmaankin tyytyväinen kun saa olla äidin kanssa ja saada rintamaitoa, vaikka toki hyvin läheiset välit hänellä on miehenkin kanssa.