Miksi takaisin töihin?

[Drusilla]

Haavis: ooteko kuitenkin hakenu paikkaa? Kun kyllä se sieltä tulee, jos ootte hakenut paikkaa ja ilmoittaneet, että hoidon tarve alkaa tällöin. Tosin voi olla, et se tulee vasta aika lähellä ajankohtaa. Me saatiin ilmotus jo melkein paria kuukautta ennen, mut ei niin kai aina käy.

[Haavis]

Juu haettu on jo viime maaliskuussa. Ja pari kertaa sieltä on soitettu mulle ja yselty, että vieläkö on tarvetta. JA pyytelivät heti ilmoittamaan, jos tarve menee ohi, koska ruuhkaa paljon.

[fleur]

Miksi takaisin töihin?

 

Ensisijaisesti siksi että rahat riittäisi. Jos olisi ollut mahdollista olisin ollut kotona siihen asti että poika on 2v, nyt menen töihin kun hän on 1v4kk. Ajoittaisista huonoista päivistä huolimatta olisin viihtynyt kotona pojan kanssa pidempään kuin pystyn.

 

Toissijaisesti siksi että sain tosi kiinnostavan työpaikan ja lähden innolla kokeilemaan uudenlaista työtä. Mutta jos taloudellinen tilanne olisi ollut eri ja olisin voinut jäädä kotiin, olisin tuskin tätä työtä tullut hakeneeksikaan, siksi se on kuitenkin toissijainen syy.

[Strutsi]

Menin takaisin töihin pääosin taloudellisista syistä.

Kotona olisin ehkä viihtynyt vielä pari kuukautta, mutta tuskin kuitenkaan sen pidempään ennen kuin olis alkanut kaivata oikeasti aikuista seuraa.

 

Töihin paluuseen vaikutti myös töistä tarjoutuneet mielenkiintoset tehtävät. Mullahan siis oli vakipaikka, josta äippälomalle jäin, mutta ovela pomo sai mut pikapikaa takasin töihin, kun soitteli vähän väliä ja lupaili vaihtaa mun tehtävät paljo mielenkiintosemmiksi .

 

Koska haluaisin vielä joskus lapsia - ja jopa kohtuu pian - koin, että mun on järkevää käydä töissä vähän palauttelemassa mieliin työjuttuja niin, ettei ammatillinen osaaminen täysin unohdu. Niin... ja saapahan sitten tosiaan mahdollisella toisella äippälomalla paremmin rahaa kelasta.

 

Töihin menin, kun Vilpsu oli reilu 10 kk, Miäs jäi viettämään isäkuukautta. Hoitoon meidän kaverille Vilpsu meni 11 kk iässä, kokonaan vieraalle tyttö menee keväällä täytettyään vuoden.

[Untu]

Tyttö on 1v3kk kun JOUDUN palaamaan töihin. Mielelläni olisin kotona sen 3 vuotta, mutta asuntolainaa ei makseta jos olen kotona. Eli ihan vain taloudellisen tilanteen perusteella menen töihin. Onneksi meillä on se tilanne, että mies pystyy työnsä takia hoitamaan lasta 4 päivänä viikossa, joten hoitopäiviä tulee vain yksi viikossa.

[Tiainen]

Palasin töihin heti äitiysloman + loman jälkeen. Mies piti hoitovapaata kuukauden. Poikanen oli siis reilu 10 kk aloittaessaan päiväkodissa.

Miksi? No siitä syystä miksi nyt yleensä töitä teen, rahan ja jonkinlaisen itsensä toteuttamisen. Eikä tosiaan ollut vakipaikkaa minne palata, vaan määräaikaiseen oli tartuttava.

Yhtään en kadu, mutta jos toinen lapsi joskus on, toivoisin että pari kuukautta vanhempi voisi lapsi olla päivähoidon aloittaessa.

[Glenda]

Menin töihin, koska mies halusi olla kotona hoitamassa lapsia. Toisaalta halusin palata töihin, mutta hieman surullinen fiilis, kun näkee tyttöjä päivisin aivan liian vähän

Minäkin palasin (eilen) töihin kun mies halusi jäädä hoitovapaalle. Itse viihdyin hyvin kotona (1v2kk) mutta olen iloinen että myös mies saa olla lapsen kanssa pidemmän aikaa.

[onion]

Raha oli suurin syy, jollain on elettävä ja lainat maksettava. Mulla oli työpaikka olemassa mutta hain töitä lähempää ja kun sain niin 'pakko' oli ottaa työ vastaan ja oon kyllä tykännyt.

 

Kotona olisin viihtynyt kyllä (lapsi oli 1v3kk mennessään hoitoon), nähtiin samassa elämäntilanteessa olevia kavereita päivisin, käytiin vauvakerhoissa ja puuhattiin kaikkea kivaa. Mutta moneen kivaan ois tarvittu sitä rahaakin joten..

[Rippe]

Työpaikalta tarjottiin pidempiaikaista sijaisuutta, jota en uskaltanut olla ottamatta. Menin siis töihin kun poitsu oli 11 kk. Mies piti vielä isäkuukauden ennen kuin päivähoito alkoi. Nyt sain hiljattain vakipaikan, jota tuskin olisin saanut jollen olisi palannut töihin silloin keväällä! Eli uskon että tein oikean ratkaisun, vaikka paluu töihin olikin aiemmin mitä alunperin suunnittelin. Jos toinen lapsi saadaan, voin hyvällä mielellä olla ainakin jonkun verran pidempään kotona.

[AnneJ.]

Mun piti mennä joulukuussa 2007 vain jouluapulaiseksi, jotta sain rahaa Kreikkaa varten. No, sillä tiellä edelleen olen Meidän tapauksessa systeemi ei ole ihan se perinteinen, vaan mä olen vielä 2 kk hoitovapaalla ja samalla iltatöissä. Puoli vuotta olin ensin joka ilta, mutta sen jälkeen olen ollut neljänä iltana viikossa. Esikoinen käy kerhossa kolme kertaa viikossa, muuten lapset ovat kotihoidossa. Mun piti olla kotiäiti siihen asti, kun esikoinen menee kouluun, mutta.. Satuinkin pääsemään työpaikkaan, jossa todella viihdyn ja työhön, josta todella pidän. En halua siitä luopua, vaikka en tiedäkään kuinka kauan siellä voin olla, kun pätkätyöstä on kyse. Kuopus oli siis 1,5-vuotias, kun aloitin työt. Esikoinen täyttää toukokuussa 5 ja kuopus kesäkuun alussa 3. Silloin loppuu mun hoitovapaa, mutta iltatyö toivon mukaan jatkuu. Olen ajatellut vähentää vielä yhden illan pois, mutta saapa nähdä miten käy. Tarkoitus on, että kumpikin poika pääsisi samaan kerhoon ensi vuodeksi (elokuu-toukokuu). Sen jälkeen esikoinen menee esikouluun ja kuopus mahdollisesti päivähoitoon. Mä olin kotona viisi vuotta ennen kuin aloitin nykyisen työn, joten se viisi vuotta riitti tällä kertaa mulle. Ah, sitä lepoa, jota saan töissä, vaikka työ onkin fyysistä!

 

Lyhyesti vielä ne syyt miksi olen töissä: pääosin Kreikka ja se, etten halua luopua tosta työstä, koska se on elämäni eka työ, jossa oikeesti viihdyn! Lisäksi se on kivaa lepoa verrattuna kotiäidin työhön.

[teaz]

Mä menen töihin ihan yksinkertaisesti rahallisista syistä. Meillä on lainoja n. 1400 euroa/kk, joten miehen palkalla ei juuri eletä. Mun palkka on meistä vielä se muutaman satasen isompi. Mielelläni olisin kotonakin ollut, mutta realiteetit ovat nämä. Työkavereita on kyllä jo hiukan ikävä ja kovasti suunnittelen hakeutuvani hiukan ylempiin tehtäviin, kun töihin palaan. Jopa hiukan harmitti, kun työkaveri, jonka tehtäviä koordinoin, sai manageri-paikan mun äitiysloman aikana. Tuli väkisinkin mieleen, että olisinkohan minä saanut sen paikan muuten...

[anemone83]

Syy siihen että lähdin töihin pojan ollessa 11kk oli ihan se että sain töitä. Olin juuri valmistunut ja hain alan töitä ja kun niitä kerran onnistuin saamaan (vaikkakin vain sijaisuuden), niin todellakin otin. Tällä hetkellä työkokemuksen kartuttaminen on itselleni tärkeää. Tietenkin menin´/hain töitä myös rahallisen tilanteen takia, koska mieskin vielä opiskelee. Jotenkin oltas tultu toimeen ilmankin kun ei noita lainoja ole tullut, mutta helpompi näin. Meillä mies onneksi jäi pojan kanssa kesäksi kotiin, joten poika aloittaa ens kuun alussa vasta hoidon kun ikää on jo yli 15kk.

[Lara]

Suurin syy on se, että tänä aikana onnistuin saamaan täysin omaa alaa ja kiinnostusta vastaavan vakituisen työpaikan. Olin jo päättänyt aikaisemmin, että lapsi menee syksystä lähtien päiväkotiin ja itse menen yliopistolle tekemään opiskelut loppuun. Sinällään mikään ei siis muutu, hoito olisi aloitettu joka tapauksessa ja nyt vaan tentit jäävät todennäköisesti hieman taka-alalle. Musta myös tuntuu, että sekä poika että minä tarvitsemme vähän uusia virikkeitä arkipäiväämme. Olemme olleet nyt tiiviisti kotona näin pitkään ja lapsi tuntuu valmiilta päiväkotiin. Hän saa kavereita, leikkejä, ulkoilua ja aktiviteetteja ja minä tehdä tykkäämääni työtä ja aikuisten ihmisten seuraa. Hoitopäivät voimme kuitenkin pitää vapaiden työaikojeni ansiosta inhimillisen mittaisina, joten näen meillä olevan aikalailla win-win -tilanne käsillä.

[Guest MiiraM]

Palasin töihin kun lapsi oli 1 v 5 kk. Suurin syys oli se, että kotielämä ei kertakaikkiaan minulle sopinut, kotona ahdisti kun "hieman" aktiivista lasta piti viihdyttää IHAN jatkuvasti. En siis hetkeäkään voinut tehdä kotihommia, edes ruokaa, vaan lapsen piti olla mukana kaikessa ja sylissä kokoajan. Lapsi ei suostunut olemaan puolta minuuttia yksikseen lattialla tm ja kaipasi säpinää ympärilleen (kävimme kerhoissa, siellä tämän huomasi). Tuollaisen päivän aikana ei ehdi hetkeäkään lepäämään vaan oleminen on 100% läsnäoloa.

 

Jessus että oli ihana palata töihin jossa sai olla paikoillaan ihan hiljaa jos siltä tuntui ja mennä vessaan silloin kun haluaa ja syödä rauhassa juuri silloin kun haluaa! Nyt jaksan olla iloisempi äiti lapselle

 

Taloudellisilla syillä ei ollut mitään vaikutusta tähän päätökseen...

[Nuski]

Mä palaan töihin loppu vuodesta. Palaan monestakin syystä: täytyy alkaa tienaa rahaa, koska ollaan ostamassa isoa asuntoa; alan tehdä unelmien duunia enkä jaksa enää odottaa, et pääsen hommiin; olen sosiaalinen ja menevä ja kotona vähän erakoituu; tyttö viihtyy tosi tosi hyvin muiden lasten seurasssa ja uskon, että viihtyy päivät paremmin hoidossa kuin kotona mun kanssa jossa aktiviteetteja ei ihan niin paljoa ole Olen ollut koska 1.5 vuotta kotona ja nyt on aika jonkun muun!

[milkkis]

Palasin töihin heti äitiysloman jälkeen, koska kaipasin sinne. Ja taloudellisista syistä tottakai.

[Mytty]

Meidän lapset on menneet päivähoitoon n. 1,5-vuotiaina monesta syystä. Raha ei ole se päällimmäinen, elämäntyylimme ei vaadi suuria tuloja. Mulla ei vaan pää ole kestänyt pidempään. En mennyt töihin ilomielin ja varsinkin toisen lapsen luulin hoitavani pidempään kotona. Meillä ei miehellä ole todellista mahdollisuutta jäädä töistä pois (on yrittäjä). Mutta kummallakin kerralla asiat on menneet tosi hyvin ja itse olen voinut paremmin töihin mentyäni mikä on kyllä heijastanut koko perheen hyvinvointiin vaikka edelleen olen sitä mieltä että ideaalitilanteessa olisi parempi olla kotona lasten kanssa hieman pidempään. Mutta ei ole kovin paha näinkään.

[puolukka]

Takaisin töihin: suurin syy oli, etten enään itse jaksanut kotona... Tarvitsin aikuista tekemistä, aikuisten oikeesti ;-)

[fragolina]

Mä olen onnistunut tekemään töitä, vaikka poika oli kotihoidossa 2v. asti. Meillä on ravintola, mies tekee keittiössä ympäripyöreitä päiviä, eikä se olisi todellakaan pystynyt jäämään kotiin edes isyyslomaksi saatika pidemmäksi aikaa. Mä olen salissa, ja olen ihan ekojen kuukausien jälkeen ollut töissä iltaisin (poitsu nukahti pienempänä sopivasti kasin aikoihin) ja mahdollisuuksien mukaan pojan päikkäriaikoina. Tietty yövalvomiset on rankkoja, kun itse pääsee petiin puolen yön jälkeen, jolloin poika pienempänä heräs jo ekalle yösyötölle, mutta elämä on... Meidän asunto sijaitsee samassa rakennuksessa ravintolan kanssa, joten asennettiin itkuhälytin ravntolan keittiöön, jolloin pojan herätessä ehtii sitä rauhoittelemaan.

 

Mun töihin paluulla ei siis käytännössä ole yhteyttä pojan hoitojärjestelyyn, kun työajat on "omituiset". Palasin töihin heti kun pystyin puhtaasti taloudellisista syistä. Ravintolassa tarvittiin apukäsiä, eikä ole varaa palkata sijaista. Meidän perheen tulot ei kasvanut, koska yrityksen tuotto on sama, olen mä siellä tai en. Tiedän vaan, että muut joutuu paiskimaan hommia kaksin verroin, jos mä en ole paikalla. Ekoja työkeikkoja kakkoshommassa turistioppaana olen ottanut vasta nyt, kun poika on puolipäivätarhassa. Vaikka työkeikoilla olenkin pois aamuvarhaisesta myöhään iltaan, niin ne on kuitenkin vain muutaman päivän putkia. Mun pää ei olis myöskään kesänyt olla kotona ilman aikuiskontakteja kovin pitkään, kun mieskään ei ole ikinä paikalla.

[Citronella]

Hain puolitosissani mielenkiintoista työpaikkaa ja sainkin sen. En voinut jättää loistavaa tuilaisuutta käyttämättä vaikka olinkin ajatellut olla kotona ensi syksyyn asti. Aloitin työt nyt tammikuussa. Lapset olivat 3v 2kk ja 1v 10kk.

[jurmat]

Töihin meno edessä joulukuussa. Siinä vaiheessa tyttö täyttää 2-vuotta. Vakituiseen työhön palaan takaisin, mutta en mitenkään hyvillä mielin.

Tyttö on hirmuisen ujo, arka ja vierastaa kaikkia aikuisia, joten kauhulla odotan sitä kun joudun hoitoon viemään. Ollaan nyt jo pidempään tehty töitä sen eteen että vierastamista saataisiin lieventymään, joten toivotaan että ihan kamalaa siitä ei tulisi.

Ja se ainainen syy miksi on pakko töihin mennä, raha. Se muutamakin satanen mitä saa enemmän kuukaudessa jos on töissä, alkaa pikkuhiljaa olla ratkaiseva summa. Ja syy miksi vasta nyt on pakko mennä töihin, eikä silloin kun tyttö oli vuoden. Kuntalisä. Kuntalisää maksetaan vain siihen saakka kun lapsi on 2-vuotias, joten kun se loppuu, niin kotihoidontuki ei vain riitä..

[penguin]

Palasin töihin, kun tyttö oli 7 kk. Isukki hoiti tyttöä n. 5 kk. Nyt typykkä on mummolla hoidossa 2-3 pvää viikossa, jolloin minä teen työtä (voin tehdä työni oman aikatauluni puitteissa). Hoitopäivinä harmittaa, kun ehdin nähdä tyttöä aivan liian vähän Palasin töihin, koska sain uuden, ison toimeksiantajan (olen freelancer/yrittäjä). Oli pakko tarttua tilaisuuteen.

[Biiba]

Miksi töihin?

 

1. Laskut pitää maksaa ja syödäkin pitäisi,pankilta loppui ymmärrys siinä vaiheessa kun äitiysloma loppui.

2. Viihdyin kotona kaikki oli paljon helpompaa,me käytiin kerhoissa 2-3 kertaa viikossa ja oli helppo käydä harrastuksissa mutta minulla oli todella vähän aikuiskontakteja,kaikki ystäväni olivat töissä ja välillä oli vähän tylsistynyt olo,mies tekee vuorotyötä.

3.Mä pidän työstäni ja se on kellonajoiltaan joustava eli minulla ei ole viikkotyöaikaa vaan vuosityöaika,viikot voivat olla erilaisia ja lasten hoitopäivät ovat usein max.6 tuntia.Olen piristynyt kyllä joka kerta kun olen töihin palannut.

 

Meillä kaikki on menneet hoitoon n. vuoden ikäisenä

[Maria-74]

Yksinkertaisesti ei pää kestänyt olla kauempaa kotona. Likka oli 1v3 kk, kun menin töihin, ja hienosti on mennyt koko ajan. En tee täyttä viikkoa vielä, mutta näin saamme kaikki uusia kontakteja, lapsi kavereita päiväkodista ja minä aikuisten kontakteja töistä. Meistä tämä on ollut hyvä vaihtoehto. Ja oli rahallakin osansa tässä.

[annaa]

Kiva lukea, että monet ovat palanneet töihin aikuisten kontaktien puutteessa! Itse en saanut kaikilta kovin hyvää vastaanottoa sanoessani, että palaan töihin heti äitiysloman jälkeen, koska pidän työstäni ja kaipaan aikuista seuraa ja jutella myös muista asioista kuin lapsista. Stressitaso on hieman ehkä noussut, mutta olen silti paljon energisempi! Saan nykyään aivan yhtä paljon aikaan kuin ollessani täysipäiväisesti kotona. Aivan äitiysloman lopussa osallistuin jo muutamiin seminaareihin, jotta pääsin taas kärryille, mutta tuolloin mies oli lasten kanssa kotona. Minulla on mahdollisuus silloin tällöin tehdä kotoa töitä, kuten miehellänikin ja päiväkotipäiviä kertyy näin melko vähän ja ne on melko lyhyitä päiviä. Olisin varmaan ollut kuuakauden pari enemmän kotona, jos mahdollisuutta tähän kotityöskentelyyn ei olisi minulla eikä miehellänikään.