heko

Miksi takaisin töihin?

84 posts in this topic

Mä valmistuin samoihin aikoihin kun poika syntyi, ja ennen valmistumista oli plakkarissa vaan parin kuukauden sijaisuus raskausajalta, niin ajattelin, että työkokemuksen hankkimisen kannalta on järkevää mennä töihin ennen seuraavaa lasta, jos vaan töitä saan. Mitään taloudellista pakkoa ei olisi ollut, koska meillä ei ole ikinä ollut kahden ihmisen tuloja käytössä, eikä niitä siksi osannut kaivata. Ajattelin, että menen aikaisintaan kun poika on 1v3kk, jos löydän töitä järkevän työmatkan päästä. No, mulle tarjottiin paikkaa ihan vierestä syksyksi ja aloitin työt kun poika oli sen 1v3kk. Työkokemuksen kannalta ihan kiva juttu, mutta toisaalta toivon, että en olisi vielä mennyt. Kyseinen työ tuntuu mulle tähän elämäntilanteeseen liian vaativalta, enkä jaksa panostaa siihen niin paljon kuin koen että olisi tarpeellista. Osa-aikatyö olisi jees, mutta kokopäivätyö ja pieni lapsi on musta vaan liikaa. Toivon, että keväälle löytäisin kevyemmän työn, ja toivottavasti joskus tulevan seuraavan lapsen jälkeen aion kyllä olla kotona pidempään jos vaan mitenkään mahdollista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Osa-aika työ on minullekin ehdottomasti hyvä kun lapsi on vasta 2v 4kk ja vaatii vielä paljon perushoivaakin. Lisäksi kun molemmat teemme vuorotyötä; mies 2 vuoro ja vkl vapaat, minä epäsäännöllistä kolmivuorotyötä olisi arki kyllä turhan raskasta kaikille.

 

Menin siis töihin lapsen ollessa 1v 6kk. Nyt ajateltuna olisi pitänyt olla kotona vielä tähän syksyyn.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Palaan töihin lapsen ollessa 1v11kk. Tälle hetkällä tuntuu hyvältä ratkaisulta, mutta aika näyttää miten sujuu käytännössä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoinen on 4v ja kuopus täyttää 2v niihin aikoihin kun työt alkaa. Tuntuu että on itse jo ihan kypsä kotona olemiseen, mieli halajaa jo takaisin työelämään. Lapset jo sen ikäisiä että päiväkodin aloitus sujunee hyvin ja kaipaavat selvästi jo kavereita. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aloitin opiskelut, kun lapsi oli noin 1,5-vuotias. Musta vaan tuntui, että se oli ihan hyvä aika, kotona olo alkoi tuntua puuduttavalta. Olisin voinut siirtää opintojen aloitusta vuodella hoitovapaan takia, mutta en olisi jaksanut olla enää vuotta kotona. Hyvillä mielin lähden opiskelemaan, kaikki on mennyt mukavasti.

 

(Jos olisin palannut työpaikkaani takaisin, lapsi olisi ollut n. 2-vuotias, mutta ajatus sinne takaisin menosta ahdisti vielä enemmän kuin kotona olo).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olin lasten kanssa kotona 5,5v ja olin jo aivan kypsä kotoiluun. Ihana oli palata takaisin tekemään uraa ja tuntuu, että jaksan paremmin itse, kun elämässä on muutakin kuin arjen pyörittäminen lasten kanssa. :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mielenkiintoista, että joskus kysytään näinkin päin!

Palasin töihin heti päivärahakauden loputtua, kun lapsi oli noin 9 kk. Mies jäi kotiin vielä puoleksi vuodeksi. Taloudellisesti päätöksessä ei ollut mitään järkeä, koska miehen palkka on parempi kuin minun. Viihdyin myös kotona ihan hyvin, ja äitiysloma todellakin tuntui lomalta työntekoon verrattuna. Olinkin tosi väsynyt varsinkin heti töiden alettua, kun piti yrittää saada voimat riittämään sekä työssä että illalla kotona.

Mutta ne syyt. Työni on sellaista, että jos on on kovin kauan poissa, ei ole työpaikkaa, johon palata. Tein jonkinverran töitä äitiyslomallakin, jotta tuntuma säilyy ja nimi pysyy mielessä. Tuntuisi myös tyhmältä, jos parhaassa työiässä olevana koulutettuna ja ammattitaitoisena ihmisenä en käyttäisi kykyjäni ja voimiani myös isänmaan ja ihmiskunnan vaan ainoastaan perheen hyväksi. Toisaalta äidin pitkästä kotonaolemisesta ei ole osoitettu olevan mitään hyötyä lapselle, vaan sekä kotona että muualla hoidetut lapset voivat yhtä hyvin, jos kotona on muuten kaikki kunnossa. Oma äitinikin on uraäiti, joten lähipiiri kannusti hoitovapaiden jakamiseen ja pikaiseen töihinpaluuseen. On myös tärkeää sekä lapsen että isän kannalta, että he saavat viettää aikaa ihan kahdestaan.

Toisen lapsen kanssa ajattelin kyllä olla kotona vuoden ikään asti. Nyt ei ole niin kriittinen vaihe uralla, ja osan töistä voi varmasti tehdä samalla tavalla kuin nytkin eli illalla, kun lapset ovat menneet nukkumaan. Olettaen siis, että vielä syntymätön kakkonenkin osaa nukkua yöllä. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä poika aloitti päivähoidon ollessaan 2 v 2 kk. En ikimaailmassa olisi jaksanut yksin hoitaa lasta kotona niin kauan, tuntuu että pää hajoaa jo yhdessä päivässä jos en saa tehdä mitään luovaa tai älyllistä ponnistelua vaativaa. Mulle on kuitenkin ollut tärkeä arvo, ettei lapsi joudu menemään päiväkotiin ennen kuin hän tuntuu sen ikäiseltä, että hyötyy hoidosta eikä joudu vain sopeutumaan vaikka koti olisi vielä paras paikka. Kotona pitäminen oli mahdollista, koska saatoimme jakaa hoitovastuuta vanhempien ja isovanhempien kesken, ja koska työtilanne on ollut keikkaa, pätkää ja silppua. Taloudellisesti olemme olleet niukilla, mutta se on tuttua ja olemme tottuneet tulemaan vähällä toimeen. Itse olin jonkin aikaa kokopäiväisesti töissä kun poika oli 1,5 v ja se oli aika kamalaa vaikka rahaa olikin enemmän. Oli vaan niin ikävä poikaa enkä oikein sopeutunut tilanteeseen. Oli helpotus, kun työ loppui, ja nyt jälkikäteen tuntuu siltä, että aika kotona oli arvokkaampaa kuin se työ olisi jatkuessaan ollut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now