Sign in to follow this  
Followers 0
J A W

Lasten vs vanhempien tarpeet

135 posts in this topic

Kiintymysvanhemmuus on kyllä huono termi. Ehkä vaistovanhemmuus olisi parempi, tai joku paleovanhemmuus ;D en tiedä, miksi kiva ry pitää siitä termistä kiinni. Mutta kukaan, ei kukaan mun kiintymysvanhemmaksi itsensä lukevista kavereista/nettitutuista ajattele, että "ne muut" eivät rakasta lapsiaan!!! Kyse ei todellakaan ole siitä! Ikävää, jos joku niin asian kokee.

 

Ei kaikki, mikä tuntuu luontevalta/hyvältä ole luontaista/lajityypillistä, eikä kaikki, mikä on lajityypillistä tunnu välttämättä kaikista luontevalta. (Eikä kaikki lajityypillinenkään ole aina hyvästä...) Mä itse kuitenkin ajattelen monen muun tavoin, että pikkuvauvan keskeisimmät tarpeet eivät ole pelkästään saada ruokaa ja lämpöä, ja että miettimällä/tutkimalla millä tavoin vauvoja on hoidettu ihmiskunnan alkuaikoina, voidaan lapsen tarpeisiin vastata parhaiten. Ei vauva tiedä, mille vuosituhannelle se on syntynyt, geenit ja vaistot muuttuvat hitaasti.

 

Lisäksi mua ärsyttää lastenruoka- ja tarviketeollisuus. Annetaan sellanen viesti, että ollakseen hyvä vanhempi, pitää ostaa purkkiruokaa, korvikkeita, pinnasänkyja ja vaunuja tuhansilla euroilla. Kun ihan oikeasti pikkuvauva ei tarvi muuta kuin kantoliinan ja pari räsyä vaipaksi :)

 

 

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lajityypillinen ominaisuus on myös se, että keksii ratkaisuja arjen pieniin ja isompiinkin pulmiin. Esimerkiksi kantoliinaa kätevämmäksi on meillä osoittautunut vaunut, kantoliinaa ei meillä kukaan tarvitse. Vaunut sen sijaan auttavat arjessa huomattavasti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minusta on ns primitiivisiäkulttuureja halventavaa ajatella, että vain koska heillä ei ole pesukonetta, keskuslämmitystä tai lakisääteistä työaikaa, he olisivat jotenkin vähemmän ihmisiä siinä mielessä, että tekisivät asiat alkukantaisten vaistojen ohjaamina, kykenemättöminä hyvässä tai pahassa luomaan kulttuuria, jossa asioita tehdään tietyllä lailla vain koska "on ollut tapana". Jos jokin on ihmiselle lajityypillistä, niin se. On harhaa, että olisi olemassa joku yhtenäinen kivikautinen kulttuuri. On keräilytaloudessa eläviä kulttuureja, joissa on ihan normaalia jättää vauva liinassa puun nokkaan tunniksi, kun isä ja äiti menevät hommiin - vahdiksi jätetään korkeintaan nelivuotias isosisko. Toisissa uskotaan vakaasti, että lapsi pitää viimeistään kolmevuotiaana erottaa vanhemmistaan ja lähettää viikoiksi asumaan toiseen kylään sukulaisiin, itsenäistymisen nimissä. Jne.

 

Kiintymyssuhdeteoria ei sano mitään "luonnollisuuteen" tai "ikiaikaisiin tapoihin" pyrkimisestä. Siinä on kyse isommista asioista kuin siitä miten lasta kuljetetaan tai mihin se pissaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Tietäisitkö sinä (tai joku muu) jotain hyvää perusopusta / - lähdettä kiintymyssuhdeteorialle? Siinä saisi mielellään olla myös kriittistä pohdintaa ja tuoretta tietoa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse olen joskus muinoin yliopistolla tenttinyt mm. seuraavia kirjoja aiheesta:

 

Sinkkonen J, Kalland M (toim.) Varhaiset ihmissuhteet ja niiden häiriintyminen. Tässä kirjassa on kiintymyssuhdeteoriaan liittyviä artikkeleita mm. Hautamäki A. Kiintymyssuhdeteoria – teoria yksilön kiin(nit)tymisestä tärkeisiin toisiin ihmisiin, kiintymyssuhteen katkoksista ja merkityksestä kehitykselle,

Niemelä, Siltala & Tamminen (toim.): Äidin ja vauvan varhainen vuorovaikutus.

 

Kiintymyssuhdeteoria ei sano mitään "luonnollisuuteen" tai "ikiaikaisiin tapoihin" pyrkimisestä. Siinä on kyse isommista asioista kuin siitä miten lasta kuljetetaan tai mihin se pissaa.

Todellakin!

Edited by Eva Luna

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minusta on ns primitiivisiäkulttuureja halventavaa ajatella, että vain koska heillä ei ole pesukonetta, keskuslämmitystä tai lakisääteistä työaikaa, he olisivat jotenkin vähemmän ihmisiä siinä mielessä, että tekisivät asiat alkukantaisten vaistojen ohjaamina, kykenemättöminä hyvässä tai pahassa luomaan kulttuuria, jossa asioita tehdään tietyllä lailla vain koska "on ollut tapana". Jos jokin on ihmiselle lajityypillistä, niin se. On harhaa, että olisi olemassa joku yhtenäinen kivikautinen kulttuuri.

 

Nyt oot ymmärtänt mut ihan väärin :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toki jos ihan perusperusjutuilla mennään niin silloinhan vauvalle ei tartte muutakun rättejä vaipoiksi ja kangasta kantoliinaksi eikä valmiita soseitakaan tarvita. Muakin ärsyttää että lastentarvike yms. teollisuus antaa ymmärtää että kaikenlainen krääsä on MUST eikä ilman pärjää. Mutta silti, on tapoja monia eikä kaikille ole kätevintä se että on rättejä vaippoina ja kantoliina, nykyajan härpäkevalikoimista voi poimia ne vain itselleen hyvät, elämää helpottavat asiat, ei ole pakko mennä toiseen ääripäähän ja hommata ihan kaikkea mitä tavaramaailmasta löytyy.

 

Meilläkään kantoliinat ei oo koskaan onnistuneet, mä hikoilen liikaa ja on kuuma. Eivät oo sitten muksutkaan viihtyneet. Vaunut on olleet hyvät, tärkeät ja kovassa käytössä. Kestojakin on kokeiltu mutta muksupaljoudessa ne on vähin erin jääneet...

 

Mitä useempi muksu, sitä helpoimmalla haluan päästä eli kaikki turhat ja ylimääräiset tarvikkeet on kyllä karsiutuneet. (esim lapset syö ihan normaaleilta astioilta (teemaa ja pari lasten keraamista lautasta) ja juo tavallisesta lasista, koska niin on helpointa, ne peseytyy nopeaan tiskikoneessa ja ne pysyy paremmin pystyssä syödessä kun eivät ole kevyitä niinkuin muovihärpäkkeet. Ja vieraissa paikoissa ei oo ongelmaa koska lapset osaa käyttää normaaliastioita. Aterimet tosin on lastenmallia mut tukevia ja eivät muovia nekään)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Rautalanka, minusta paleo-evoluutio-elämäntapa-ajattelussa, koski se sitten avojaloin kävelyä, ruokavaliota tai lastenhoitoa on taustalla usein nimenomaan se, että joskus ihmiskunnan aamuhämärissä oli olemassa tietty "kivikautinen kultuuri", jonka vaistonvaraisesti ohjautuneisiin tapoihin me sitten ollaan geneettisesti sopeuduttu. Mikä musta on sekä kulttuurihistorian että evoluution väärin käsittämistä. Jos olen käsittänyt väärin, osaat varmaan kertoa millä lailla, sen sijaan että vain sanot, että olen väärässä?

 

Minusta ei muuten ole mitenkään "totta kai" sekään, että lapsen tarve menee aina aikuisen tarpeen yli. Lasta ei toki saa laiminlyödä, mutta kaikkea ei tarvitse hoitaa täydellisesti, vaan riittävän hyvä riittää. Jos lapsella on normaali turvallinen suhde lähiaikuisiinsa, se kestää kyllä sen, että aina ei kaikki tapahdu heti kun tarve iskee. Meillä esimerkiksi yksivuotias syö ruoka-aikoina, ja se siitä. Ylimääräisiä välipaloja saa jos on joku erityinen tilanne. En ole lapsen käytävissä ruoan tarjoilijana 24/7.

 

Pakko myös huomauttaa, että arvatkaa kuka niitä kantoliinoja ja kestovaippoja sitten enimmäkseen myy? No lastentarviketeollisuus. Sama ilmiö kuin että vastustetaan muka lääketeollisuutta ostamalla niiden purkittama "luonnollinen" vitamiini tai elintarviketeollisuutta ostamalla niiltä kolme kertaa tavallista kalliimpi kurkku. ;-) (Meillä siis on kantoliina ja -reppu ja ostan mielelläni luomua. En vaan kuvittele, että niiden KULUTUSvalintojen ansiosta olisin jotenkin vähemmän kulutuskulttuurin osa. Käytettynä hankituista rattaista saa sillä saralla enemmän pisteitä.)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ja siis perustelen tuota ruoka-aikoina syömistä sillä, että mua ei nappaa ruokkia kävelevää lasta lapsentahtisesti ja meidän perheessä on tapana näin, en millään ajatuksella siitä, että lapsi erityisesti hyötyisi. Toki meidän tänhetkiset ruoka-ajat on myös muuttuneet niin, että lapsi syö yhden välipalan enemmän, koska lounaan ja päivällisen väli on muuten liian pitkä, joten ei tässäkään ehdottoman aikuislähtöisiä olla. Toiset tässä vaiheessa vielä taaperoimettää, ja siitä vaan jos huvittaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä esimerkiksi yksivuotias syö ruoka-aikoina, ja se siitä. Ylimääräisiä välipaloja saa jos on joku erityinen tilanne. En ole lapsen käytävissä ruoan tarjoilijana 24/7.

 

Ah, tää unohtuikin mulla mainita omassa tekstissä. Meillä siis myös 9kk syö ruoka-aikoina, ei muulloin. Yhden välipalan syö enemmän kuin minä, muuten samaan aikaan. Lapsentahtisesti meillä ei olla syöty oikeastaan 2,5 kuukauden jälkeen lainkaan, koska yritettiin hillitä pulauttelua kontrolloimalla ruoka-aikoja. Siinä onnistuttiinkin aika hyvin.

 

Myös imetyksen oon jättänyt puhtaasti itsekkäistä syistä tytön ollessa 7kk. Samoin kiinteät aloitettiin vain mun takia. Eikä kaduta. Kuten J A W sanoi, ei se ole mikään "tottakai" että lapsen tarpeet menee edelle. Jos olisin jatkanut imetystä, pääkoppa olisi sanonut jossain vaiheessa itsensä irti, koska neiti ei huolinut pulloa missään vaiheessa joten mun poistuminen yli kolmeksi tunniksi oli täysin mahdotonta. Kyllä se neljän kuukauden kotona pesiminen riitti mulle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

J A W tiivisti sen, mitä itsekin kritisoin näissä luonnollisen lapsuuden ajatusmalleissa. Olen joskus lukenut aiheesta ja kuullut näitä vaistovanhemmuutta koskevia esitelmiä. Näissä vaistovanhemmuus, luonnollinen vanhemmuus ym. kannattajapiireissä tunnutaan ajattelevan, että esim. jotkut intiaaniheimot sademetsissä edustavat sitä alkuperäistä vanhemmuutta, josta länsimaiset ihmiset ovat vieraantuneet. Ja tietysti nämä intiaanien tavat hoitaa lapsia ovat uskomuksen mukaan lapselle parempia ja lähempänä ihmiskunnan alkuperäisiä tapoja kuin muiden.

 

Jos olen väärässä, toki saa korjata.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jaw: mun ymmärtääkseni paleotouhuissa on kyse biologiasta, ei kulttuurista.

Esimerkiksi antropologit ovat verranneet ihmisen maitoa muiden nisäkkäiden maitoon, ja todenneet että ihminen ei eläimenä jätä pentujaan pesään vaan kuljettaa niitä mukanaan. Ihmisen maito on nopeasti sulavaa ja ihmislapsi syö usein ja pieniä määriä vs. pesäänjättäjä (esim susi) jonka maito sulaa hitaasti ja pentu syö kerralla paljon. Ihmispennun selkäranka ja lonkat on sellaiset, että hän kaipaa kantamista, ja asettuu automaattisesti edulliseen asentoon. Näitä esimerkkejä on monia. Eli kyse on lajityypillisestä käyttäytymisestä, ei kulttuurista.

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pois, kirjoitan pitemmin kun mulla on parempi näppis.

Edited by J A W

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on mentiin ensiksi esikoisen kanssa lapsentahtisesti, kunnes väsyttiin. Imetin neuvolan oppien mukaan aina kun lapsi halusi. Ongelma oli vaan se, että se mitä lapsi halusi ei ollut hyväksi tytölle. Parhain neuvo oli mun äitini vanhanaikainen "syötä 3h välein". Tyttö olisi halunnut olla ihan koko ajan rinnalla, josta seurasi hirveitä mahavaivoja kun suolisto ei ehtinyt yhtään levätä. Äiti oli meillä sitten kylässä ja katsoi sitä showta hetken ja otti vauvan multa pois ja käski nukkumaan. Aluksi olin aivan hajalla ja ajattelin hylänneeni vauvan. Päätin kuitenkin noudattaa mutsin neuvoa, tosin pitämällä ruokailuvälin minimissään tunnissa. Johan alkoivat mahavaivat helpottaa :huh:

Monessa muussakin asiassa olen huomannut, että ns. lapsentahtisuus ei ole aina lapselle hyväksi. Meidän tyttö on alusta asti tarvinnut vanhempien kontrollin toimiinsa. Jos en olisi noudattanut tarkkoja aikatauluja nukkumaanmenoissa ja syömisissä, oltaisi oltu siinä tilanteessa että lapsi olisi syönyt 24/7 eikä olisi halunnut nukkua ollenkaan. Päiväunillekin nukutin hirveän huudon kera 2-3 krt päivässä, koska tiesin että päikkäreiden jälkeen vauva söisi paremmin ja menisi yöunille paremmin.

Toisaalta nyt meillä mennään todella lapsentahtisesti, tosin sen tahdin ollaan me vanhemmat luotu vauvaiässä. :girl_sigh:

Näin asiat sujuu hyvin ja tyttö on tyytyväinen kun tietää mitä tapahtuu milloinkin. Ja meidän junnu joutuu opettelemaan saman rytmin.

 

Mulla myös vähän tökkii tuo kiintymysvanhemmuustermi. Vaikkei ehkä vaistovanhemmat (yhtä hirveä termi myös imho) ajattele että muut olisi huonompia vanhempia niin mun mielestä tuo termi kyllä sisältää sellaisen vihjauksen...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihmisen maito on nopeasti sulavaa ja ihmislapsi syö usein ja pieniä määriä

 

Usein syöminen ei vielä tarkoita, että pitäisi syödä lapsentahtisesti. Se tapa miten syöminen toteutetaan on nimenomaan kulttuuria.

 

Saisko pyytää lähdeviitettä? Olen lukenut ton saman esimerkin jostain, mutta siinä oli suden tilalla kani.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuosta ihmisen lajityypillisestä käyttäytymisestä vielä niitä lähteitä ;)

 

Jos on esim yliopiston kirjaston tunnukset, voi käydä Google scholarista etsimässä hakusanoilla carry cache breast milk.

Mä en saa artikkeleja auki ilman tunnuksia, mutta artikkelien otsikoiden ja abstraktien silmäilykin kertoo paljon.

 

Esim tässä blogissa on aiheesta juttua: http://breastfeeding.blog.motherwear.com/2009/07/what-kind-of-mammal-are-we.html

 

Searsit kirjoittavat (ilman viitteitä) kiintymusvanhemmuuden kirjassa (2008, 68) lyhennettynä näin.

Jotkut eläinvanhemmat jättävät vanhemmat pitkiksi ajoiksi käydessään metsästämässä. Näiden nisäkkäiden naisissa on runsaasti rasvaa ja energiaa, joten pentujen tarvitsee syödä vain pari kertaa vuorokaudessa. Ihmismaito onsuhteellisen värärasvaista ja vähäenergistä, joka viittaa siihen, etttä ihmislapset on suunniteltu syömään usein. Antropologit käyttävät näistä eri vanhemmuuden tyypeistä termejä cache (pennut jätetään yksin) ja carry, pentuja kannetaan mukana ja ne syövät usein.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meilla (hurjalla 3,5 kk kokemuksella :grin: ) mennaan aikuisten tahtiin mutta lapsen tarpeet tietenkin huomioonottaen. Koska Tirppis syntyi keskosena ja asui elamansa ensimmaiset kolme viikkoa sairalaassa se tottui syomaan kolmen tunnin valein ja kun kotiin paastyaan lapsi sai itse paattaa milloin syo, rytmi pysyi aika lailla samana. Pikkuhiljaa tahti on harventunut noin neljaan tuntiin paivasaikaan ja oisin vauva on nukkunut heraamatta sellaisia 8-10 tunnin patkia nyt pari viikkoa.

 

Vauva kulkee mukana kaikkialla, kahvilat, kauppakeskukset, ravintolat ja pubit ovat jo ihan tuttua kauraa, rutiineista pidetaan kiinni sen verran etta vauva saa syoda ja nukkua paivaunensa suht samaan aikaan joka paiva oltiinpa sitten kotona tai kylassa ja jos me ollaan oltu esimerkiksi illalla ulkona syomassa poika on nukkunut vaunuissaan ja sielta siirretty heraamatta omaan sankyynsa kunhan ollaan kotiin paasty, eika vauvan rytmi siita ole hairiintynyt.

 

Pyrin myos sumplimaan meidan aktiviteetit vauvan luontaisen rytmin mukaan ja aamut onkin yleensa rauhoitettu pesimiselle ja laheisyyden tankkaamislle ja liikkelle lahdetaan vasta lounaan jalkeen jolloin vauva on virkeimillaan.

 

Sylissa poikaa pidetaan todella paljon, mutta perhepetia ei edes harkittu koska ollaan miehen kanssa molemmat levottomia nukkujia, meidan sangyssa on paljon tyynyja ja peittonakin jattimainen untuvapeite joten se ei tosiaan ole vauvalle se turvallisin nukkumapaikka, vauvan pinnis on kuitenkin ihan meidan sangyn vieressa joten siita on helppo silitella vauva takaisin unten maille jos se sattuu yolla heraamaan.

 

Ma naen punaista jos joku tulee mulle kertomaan miten meidan pitaisi vauvan kanssa toimia, ylipaataan ma en voi ymmartaa mika tarve naisilla on aina arvostella toistensa valintoja kaikkeen aitiyteen liittyvassa. Ma uskon siihen etta niin kauan kuin vauva saa osakseen rutkasti rakkautta ja hellyytta ja sen perustarpeista pidetaan huolta niin ei voi menna pahasti vikaan, nukkui lapsi sitten omassa huoneessaan tai aidin kainalossa, soi korviketta tai tissia, kaytti kertiksia tai hengailee vaipatta. Musta on upeaa etta tana paivana meilla on mahdollisuus valita ja jokainen perhe voi poimia ne itselleen sopivimmat teoriat tai kehittaa vaikka ihan omat.

 

Ma epailen etta meidan elama muuttuu enemman lapsen ehdoilla elettavaksi sitten kun Tirppiainen ei ole enaa tuollainen kompakti ja helposti mukaan otettava, joka nukkuu mukavasti sylissa jos ei sankya ole tarjolla. Mutta tarkoitus on silti totuttaa lapsi alusta asti elamaan johon kuuluu niin kahvilakeikat, ulkomaanmatkat kaupunkikohteisiin kuin kylareissut ei aina niin lapsiystavallisiin paikkoihinkin ja sitten vastavuoroisesti valilla tehdaan juttuja taysin lapsen ehdoilla. Musta on tarkeaa etta lapsi oppii pienesta pitaen ettei ole perheen pomo vaan perheessa kuten kaikissa muissakin ryhmissa on tehtavat kompromisseja ja odotettava vuoroaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Rautalanka: Googlailin. Löysin tietysti tuon ajatuksen, että kädelliset pitävät lasta mukana, reagoivat itkuun heti, ja ruokkivat usein, ja että näin on tapana myös useimmissa metsästäjä-keräilijä-kulttuureissa. Se ei varsinaisesti ole piilossa. Itse en kuitenkaan oikein hahmottanut, miten näistä seuraa se, että lapsentahtinen ruokinta, lapsen pitäminen kantoliinassa tai perhepeti olisivat parempia kuin riittävän tiheä ruokinta aikuisen aloitteesta, lapsen pitäminen muuten vaan lähellä ja sylissä tai co-sleeping samassa huoneessa (kaikki suomalaisia normaaleja tapoja ja myös sellaisia jotka esiintyvät metsästäjä-keräilijäkulttuureissa tiheästi). En löytänyt oikein mitään, joka sanoisi, että "pitemmälle menosta" on jotain erityistä iloa?

 

Tossa Searsien sitaatissakin puhutaan ruokkimisesta pari kertaa vuorokaudessa vs tiheämmin. Enpä oikein tiedä ketään, joka oikeasti ajattelisi, että riittää, kun vauvalle antaa ruokaa aamuisin ja iltaisin. :grin: Siitä pahamaineisesta "ei missään tapauksessa useammin kuin neljän tunnin välein"-meiningistäkin (josta onneksi on luovuttu) seuraa kuusi ateriaa vuorokauteen, eikä sitäkään todellakaan enää suositella.

 

Saa valaista edelleen, jos missasin jotain.

 

(Oli kyllä tosi kiinnostavaa lukea noista eri kansojen tavoista. Musta oli erityisen kiinnostavaa se, että metsästäjä-keräilijäkulttuureissa lapset itsenäistyy todella aikaisin, 2-4-vuotiaana viettävät jo yli puolet ajasta erossa äidistä. Samoin oli "hauska" se tieto, että monissa paikoin maailmaa ternimaitoa pidetään lapselle haitallisena. Onneksi siinä oli maininta, että useimmissa niissä kulttuureissa lasta ruokkii ekat päivät joku muu imettävä nainen, muuten olisi alkanut hirvittää. Yllättävää musta oli se, ettei tällä havaittu sinänsä mitään yhteyttä imetyksen kestoon. Suomessahan yleisesti uskotaan, että jos imetys ei ala about HETI, se menee varmasti pieleen.)

 

Kasma: saitkin jo viitteitä. Kasvatusoppaista musta lisäksi Daniel Hughesin Kiintymyskeskeinen vanhemmuus on varsin hyvä, joskaan en ole lukenut siitä ihan joka sivua. Siinä tosin käsitellään vasta puhuvan lapsen kasvattamista. Sanoma on suunnilleen se, että lapselle on turvallista, kun aikuinen osoittaa ymmärtävänsä lapsen tunteet (ikävätkin) ja eläytyvänsä niihin, mutta silti pitää kiinni aikuisjohtoisesta toiminnasta. Käännös on paikoin vähän tönkkö (kukaan ei puhu niin kuin ne esimerkki-ihmiset), mutta muuten ok.

Edited by J A W

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ma uskon siihen etta niin kauan kuin vauva saa osakseen rutkasti rakkautta ja hellyytta ja sen perustarpeista pidetaan huolta niin ei voi menna pahasti vikaan, nukkui lapsi sitten omassa huoneessaan tai aidin kainalossa, soi korviketta tai tissia, kaytti kertiksia tai hengailee vaipatta.

 

Mä uskon, että Fifi osui tällä lauseella kultasuoneen. :lipsrsealed: Onneksi meidän kaikkien vauvoilla on näin hyvä tilanne ja tämä meidän keskustelumme on lähinnä hifistelyä, hienosäätöä ja makuasioita. Kertoo paljon vauva.infon tunnelmasta, että näin tunneherkästä aiheesta on saatu asiallista keskustelua. Sisarpalstalla joku olisi jo voinut irtisanoa jäsenyytensä tai syyttänyt toista trollaamisesta. :D

 

edit. Kiitos Rautis lähteestä. Vaihtuukohan niillä se eläin eri painoksissa? :)

edit. Ja kiitokset myös JAW:lle. Pakko päästä huomenna kirjastoon tsekkaan noi.

Edited by Kasma

Share this post


Link to post
Share on other sites

Rautalanka: Googlailin. Löysin tietysti tuon ajatuksen, että kädelliset pitävät lasta mukana, reagoivat itkuun heti, ja ruokkivat usein, ja että näin on tapana myös useimmissa metsästäjä-keräilijä-kulttuureissa. Se ei varsinaisesti ole piilossa. Itse en kuitenkaan oikein hahmottanut, miten näistä seuraa se, että lapsentahtinen ruokinta, lapsen pitäminen kantoliinassa tai perhepeti olisivat parempia kuin riittävän tiheä ruokinta aikuisen aloitteesta, lapsen pitäminen muuten vaan lähellä ja sylissä tai co-sleeping samassa huoneessa (kaikki suomalaisia normaaleja tapoja ja myös sellaisia jotka esiintyvät metsästäjä-keräilijäkulttuureissa tiheästi). En löytänyt oikein mitään, joka sanoisi, että "pitemmälle menosta" on jotain erityistä iloa?

 

Jostain syystä tuo lainaus näyttää ihan oudolta. Edit. Ei näytä enää.

Lapsentahtinen ruokinta edistää sitä, että lapsi osaa isonakin lopettaa kiinteiden syömisen (näin yleisesti blw-skenessä ajatellaan) kun on kylläinen ja lapsentahtinen imetys pitää kysynnän ja tarjonnan lain mukaan maidontuotannon yllä.

 

Kantoliinoista esim täällä tietoa lähdeviitteineen, sivulta 4 eteenpäin http://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/2496/lapsikai.pdf?sequence=1

 

Perhepedistä: sen lisäksi että yöimetykset perhepedissä ovat mielettömän helppoja, ihokkain nukkuminen vähentää kätkytkuoleman riskiä ja laskee vauvan stressihormonitasoja. Populaarilähde: http://www.hs.fi/ulkomaat/Tutkimus+Äidin+ja+vauvan+sydämet+lyövät+samaan+tahtiin/a1305551603340

 

Mm. Näistä syistä meillä näitä asioita harrastetaan. Ja onhan se nukkuva taapero kantoliinassa mielettömän söpö! ;)

 

Mutta, jos joku ei halua kantaa tai nukkua ihokkain niin ei ole multa pois, eli siitä vain. ;)

 

Edit, Kasma ehti väliin. Peesi Kasmalle. Ja Fifi, samaa mieltä!

Edited by Rautalanka

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mielenkiintoista keskustelua!

 

Kyllä meilläkin esimerkiksi ollaan nukuttu perhepedissä mutta en oikein osaa sanoa onko siinä kyse lapsen vai aikuisen tarpeista sillä syy miksi niin nukutaan on yksinkertaisesti se, että niin maksimoidaan kaikkien hyvät yöunet. Meillä siis molemmat lapset ovat vauvoina nukkuneet hyvin ainoastaan minun vieressäni ja lisäksi olen kokenut sen itselleni ehdottomasti helpoimpana vaihtoehtona että voin vain tyrkätä vauvalle rinnan suuhun ja jatkaa itsekin uniani. Ja samasta syystä en ole yösyöttöjä edes yrittänyt aktiivisesti lopettaa.

 

Myöskin olen molempia lapsia imettänyt aika pitkään ihan siitä syystä että heille se on tuntunut olevan tärkeää mutta myös itse olen kokenut sen mukavana asiana enkä ole jaksanut aloittaa minkäänlaista aktiivista vieroitusta vaan lapset ovat itse lopettaneet sen pikkuhiljaa. Tai itse ja itse, lähinnä siinä 1,5 vuoden tienoilla olen itse lopettanut sen aktiivisen tarjoamisen ja pikkuhiljaa se on sitten jäänyt.

 

Lapset ovat kohta 3- ja 5- vuotiaita ja olen edelleen heidän kanssaan pääsääntöisesti kotona, muutamia osa-aikaisia työrupeamia lukuunottamatta. Olen halunnut tarjota lapsille kiireettömän lapsuuden kotona mutta todentotta mukana on roima annos omaakin mukavuuden haluani sillä olen itse halunnut jäädä kotiin kokemaan tämän kaiken. Tosin helpolla tässä ei pääse mutta sepäs ei olekaan pääasia. ;)

 

Eli siis monessa asiassa meillä mennään vähän niinkuin lasten ehdoilla mutta ihan myös aikuisten omasta mukavuuden halusta. Toki kun jotain perhepetiäkin alkaa oikein teoreettisesti pohtimaan niin uskon että vaistojen varassa olevalla vauvalla on turvallisempi olo nukkua lähellä äitiä mutta itselleni nämä teoriat ovat aina olleet aika toissijaisia sen käytännön toimivuuden rinnalla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä luin eilen yhden review:n tosta kätkytkuolema-asiastakin. Siinä todettiin, että on selvä näyttö ekojen kuukausien *samassa tilassa* nukkumisen (co-sleeping) puolesta, mutta ei selvää näyttöä perhepedin (bedsharing) lisähyödystä, sillä juuri missään tutkimuksessa ei ole luotettavasti päästy vertaamaan näitä kahta vaan on verrattu niitä eri huoneessa nukkumiseen, ja kuolemien määrä on kuitenkin jo niin alhainen ja mahdollisiin järjestelyihin vaikuttaa jo paljon kulttuuri, perhe jne, että luotettava arviointi menee vaikeaksi.

 

Skenessä voidaan ajatella mitä vaan, ei kiinnostaa ilman todisteita ;-). Järkeillä voisi myös niin päin, että kun lapsi tottuu siihen, että nälän tunne ei ole katastrofi vaan ruokaa tulee säännöllisesti ja tarpeeksi, ei tarvii myöhemmin olla koko ajan napostelemassa. Järki ei aina tällaisissa kerro totuutta, antaa vain vihjeitä siitä mitä kantsis tutkia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihan totta Jaw! Toistaiseksi on vaikea tutkia blw:n seurauksia aikuisena, kun vanhimmat Suomessa täys-blw:tä harjoittaneet lapset lienee ehkä just ja just 10v. Ehkä jonkin vuoden päästä jotakin voidaan sanoa siis.

 

Perhepedin valitsi meilläkin lapsi. Paha laittaa nukkumaan raskausaikana hankituun kehtoon, jos se siellä vain huutaa. Oli jo synnärillä sellainen, että yksin ei suostunut nukkuun. Ja mikäs siinä, fiksustihan se lapsi valitsi ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mielenkiintoista lukea teidän keskustelua.

 

Meillä mennään kyllä tuossa välimaastossa, mikä kuulostaa olevan tosi monella arkea. Meillä käytetään sekä liinaa, että vaunuja, mikä on missäkin helpompaa ja vauvalle myös mukavampaa. Meillä kun esim mies ei oikein voi kantaa liinassa ja itsekkään en kovin pitkiä pätkiä jaksa niin ei se aina toimi. Kotona taas ihanan helppoa ottaa toinen liinaan syliin ja tehdä yhdessä juttuja.

 

Meillä ei kaikessa mennä vain lapsen ehdoilla vaan lapsi joutuu menemään myös paikkoihin jotka ovat vanhemmille tärkeitä mutta kuten monet ovat sanoneet, että niihinkin mennään lapsi huomioiden ja uskon, että lapsetkin oppivat käyttäytymään eri tilanteissa kun joutuvat sitä pienestä pitäen jo harjoittamaan. Jos kaikkien paikkojen pitäisi vain olla lapsiystävällisiä niin miten voidaan olettaa lasten vanhempinakaan osaavan toimia oikein.

 

Nopeasti pääsee lähtemään lapsen kanssa myös, vain tavarat kasaan ja menoksi, mutta siinä pitää miettiä kauanko reissussa menee, missä lapsi nukkuu ja syö.

 

Meiltä on siunattu rauhallisella lapsella joka yleensä osaa käyttäytyä joten hänen kanssaan on helppo mennä ja lapsikin viihtyy ja tykkää kun saa olla vanhempien kanssa turvallisesti. Toisaaltaan meidän lapsi varmasti osaltaan osaa käyttäytyä koska on pienen elämänsä joutunut käymään paljon erilaisissa paikoissa joissa on sitä pitänyt harjoitella ja se tulee luonnostaan.

 

Uskoisin, että monelle sopii välimuoto noista eri termeistä ja ehdottomuus liikaa ei sovi kaikille ja tuo ehkä helpommin rentoutta siihen lapsen kanssa olemiseen jos maailma ei mene kiertoradaltaan jos joskus käytetäänkin kertiksiä tai syödään purkista, näin vahvasti kärjistettynä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0