Sign in to follow this  
Followers 0
J A W

Lasten vs vanhempien tarpeet

135 posts in this topic

Minä en osaa sanoa mennäänkö meillä lasten vai vanhempien tarpeiden mukaan, kun en oikein ole ollenkaan varma, että tietäisin mitä kukin milloinkin tarvitsee :rolleyes: Pyrin täyttämään ymmärtämäni lapsen tarpeet, mutta aika monessa asiassa ei voi välttämättä tietää, mikä olisi lapselle parasta, tai eri vaihtoehdoissa ei ole juurikaan eroa sen suhteen, jolloin voin hyvin valita vain oman mieleni mukaan. Lähinnä pyrin siis vain olemaan aiheuttamatta suurempaa haittaa lapselle. Ei meillä ole kauheasti käytetty kantoliinaa ja perhepetiä, vaikka uskon että se olisi vauvalle ihan hyväksi, mutta kun toisaalta ei se itke vaunuissakaan, niin tuskinpa siitäkään sille haittaa on. Eli jos se molemmissa vaikuttaa ihan tyytyväiseltä, niin voin sitten ihan oman mieleni mukaan valita miten tehdään.

 

Lapsentahtisuudesta en osaa sanoa sen kummemmin, tietty imetän pikkuvauvaa silloin kun se rääkyy nälkäänsä, ei siihen oikein muutakaan ratkaisua ole, ja sellainen vauva myös nukkuu kun nukkuu, eikä siihen voi paljon vaikuttaa. Sitten mitä isommaksi lapsi kasvaa, niin ei se olekaan enää niin yksinkertaista, itku ei välttämättä tarkoitakaan nälkää ja lapsi ei vain yhtäkkiä nukahda vaan täytyy laittaa nukkumaan ja minun pitäisi sitten tulkita milloin se on parasta. Ja kun ei ne lapset itsekään ymmärrä omaa parastaan, ihan väsynyt lapsikin voi väittää, ettei halua nukkumaan, joten lapsen tarpeet täytyy minun itse päätellä eikä kysyä lapselta. Enkä tietenkään voi antaa lapsen itse päättää mitä se syö ja milloin, siitähän se oppisi vain napostelemaan herkkuja pitkin päivää :girl_sigh:

 

En kyllä tiedä sitten omista tarpeistanikaan, en taida niitäkään niin kauheasti ajatella... Tehdään tietty yleensä jotain jonka ajattelen olevan kivaa, mutta en toisaalta laita lapsia hoitoon tehdäkseni mitä huvittaa. Eikä siihen ole syynä se, ettäkö ajattelisin, että siitä olisi jotain haittaa lapsille, vaan ihan vain se, että ajattelen että minun kuuluu niitä hoitaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo, sekin kyllä on ihan pienen vauvan kanssa, että jos joku väittää aina tietävänsä, että mitä toinen nyt itkee, niin en usko. :D

 

Mä luulen myös, että aika monessa perheessä käy (nyky-Suomessa, jossa kaikenlaisia järjestelyjä kuitenkin suvaitaan ja niistä kuulee) nukkumisjärjestelyjen suhteen just niin kuin Rautalanka kuvasi, että oikeasti päätöksen tekee lapsi. Mulla oli ajatus, että lapsi nukkuisi vieressä samassa sängyssä, mutta heti alusta kävi aika selväksi, että sillä lailla ei nuku kukaan. Lapsi kitisi ja heräili ja niin tein minäkin, mutta "sivuvaunussa" nukkui useamman tunnin putkeen. Samoin myöhemmin nukkuin paremmin ja heräsi iloisena kun pääsi omaan huoneeseen (jossa toki edelleen käydään jos herää yöllä itkemään). En viitsinyt alkaa silloin pidentämään perhepetiaikaa vain siksi, että mun päässä oli ollut ajatus, että pitäis.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meilläkin lapset on tehneet nuo perhepetialoitteet :D

 

Esikoinen huusi tasan niin kauan että vanhempi poistui huoneesta, sitten hiljeni heti ja nukahti itsekseen. Teki tämän saman myös exopille kun yritti väkisin nukuttaa esikoista, huusi tasan niin kauan että sai mummon ulos huoneesta ja kun poistui, hiljeni heti nukkumaan. Ei siis perhepetiä sille tytölle.

 

Keskimmäinen huusi aina ja joka paikassa, puolivuotiaasta yli vuoden verran nukkui lähes pääsääntöisesti meidän sängyssä ja nukkui paremmin (minä taas en koska mua potkittiin koko ajan, tosin alkuyö oli ihanaa koska unenlämpöinen pikkutyttö sai minutkin nukahtamaan nopeasti). Oppi lopulta nukkumaan lastensängyssä, pinnasänky jäi vajaalle käytölle.

 

Kuopus ei viihtynyt koskaan vieressä, nukkui paremmin kun sai nukkua omassa sängyssä. Ei siis perhepetiä pikkuherralle :) Nukkui yönsä hyvin jo aika nuoresta, vain 4 kk - 8 kk väli oli heräilyä koska oli kriisiaika ja herättelivät siskonsa kanssa toisiaan.

 

Tuleva kuopus onkin taas sitten kysymysmerkki... :lol:

Edited by Sleeping Sun

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuo perhepetihomma alkaa olla taas tapetilla. TAYSissa ei lastenlääkäreiden ohjeiden mukaisesti saa edes kaksosia nukuttaa samassa sängyssä kohonneen kätkytkuoleman riskin vuoksi. Sen tutkimuksen mukaisesti samassa huoneessa nukkuminen on hyväksi, mutta samassa pedissä nukkuminen ei. Jos jotakuta ko. artikkeli enemmän kiinnostaa voin sen työsähköpostista koittaa kaivaa esiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen lukenut myös samaa, eli perhepeti nostaa kätkytkuolemariskiä. En jaksa etsiä linkkejä, mutta tästä on ainakin Englannissa ja Yhdysvalloissa tehty tutkimuksia ja siksipä alan asiantuntijat eivät suosittele nukkumaan vauvan kanssa samassa sängyssä.

 

Eräs lukemani brittitutkimus (sori, ei edelleenkään linkkiä) kertoi, että kätkytkuolemariski perhepedissä on moninkertainen verrattuna siihen, että vauva nukkuu omassa sängyssä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Muakin ilman muuta kiinnostaa viitteet, vaikka en aina kerkeä lukea kaikkia samantien.

 

Ketjun aiheeseen liittyen, on helppo ymmärtää, että kätkytkuoleman riskin minimointi on sellainen tarve jonka vauva ja aikuinen jakaa ja siinä kohtaa on sinänsä aika selvää, että kun vaan saadaan selville miten se tehdään, useimmat haluaa varmaan toimia niin ihan vaan itsekkäistä syistäkin.

 

Mutta entä semmoset lievemmät jutut? Täysimetyksellä saa tilastollisesti tyyliin muutaman sairastamispäivän vähemmän ja ala-asteen matikan kokeesta pari pistettä enemmän. Se on siinä mielessä selvästi lapsen etu, mutta länsimaissa ei oikeasti ole henki kyseessä. Miten suhtaudutte äitiin jota ei vaan kerta kaikkiaan nappaa sellainen todennäköisyyksien optimointi?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miten suhtaudutte äitiin jota ei vaan kerta kaikkiaan nappaa sellainen todennäköisyyksien optimointi?

 

Ihan normaalisti. HS:n mukaan koulutustaso nostaa suositusten noudattamista ja osittain selittää terveyseroja. Mun nykyisistä tuttavista osa suhtautuu suosituksiin jopa pilkallisesti. Ei puhettakaan mistään todennäköisyyksien optimoinnista. Olen ihan ok, niin kauan kun ei puhuta mun lapsestani.

 

edit. en tunne livenä yhtään optimoivaa äitiä.

Edited by Kasma

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua ei suoraan sanottuna nappaa aina optimointi. Esimerkiksi meillä nukutaan vauvan kanssa perhepedissä, vaikka se saattaa lisätä kätkytkuolemariskiä. Pidän riskiä silti pienenä, sillä kätkytkuolemat ovat Suomessa äärimmäisen harvinaisia, lisäksi meillä ei tupakoida, nukuteta vauvaa mahallaan ym. jotka kasvattaisivat riskiä.

 

Ihmisen käyttäytymiseen vaikuttavat niin monet asiat, että tuskin kukaan yrittää noudattaa kaikkia suosituksia, jotka vieläpä tapaavat muuttua ajan saatossa. Esimerkiksi koulutetut äidit saattavat hyvinkin imettää muita useammin, mutta siirtävät lasten hankintaa usein myöhäisemmälle iälle, vaikka tutkitusti iäkkäillä synnyttäjillä on moninkertainen riski ties mihin. Noh, sentään lasten hankintaiästä ei taida olla olemassa mitään virallista suositusta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen ymmärtänyt, että kätkytkuolemariskiä lisää perhepedissä vanhempien tupakointi ja lääkkeiden ja alkoholin käyttö. Jos ei polta tai käytä, niin riski ei ole isompi. Päin vastoin, olen lukenut tutkimuksista, joissa kätkytkuolemariski on perhepedissä pienempi kuin yksinnukkuessa, kun äidin ja lapsen hengitystaajuudet synkronoituu yms. Etsin lähdettä paraikaa. Mutta Laura, laita ihmeessä lähde tuolle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Searsin kirja? Olen lukenut ton saman hengitysrytmien synkronoitumisesta. Tosin jokin muu lähde olis parempi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä yritän huomenna ehtiä töissä kaivelemaan sen linkin sähköpostistani. En tutkimusta silloinkaan lukenut erittäin tarkasti läpi, lähinnä pomppien pääkohdat läpi kun ei tuo tieteellinen englanti niin kovin naposta. Siinä kuitenkin tuli esille samassa pedissä nukkumisesta liika lämpö joka nostaisi kätkytkuoleman riskiä, näistä perinteisistä tupakointi, mahallaan nukutus, ym. ei tainnut olla mitään. Ja tämä siis tosiaan johti siihen, ettei kaksosiakaan saa sairaalassa enää yhteiseen petiin laittaa. Hengityksen synkronoitumisesta oli käsittääkseni sanottu, että jo samassa huoneessa nukkuminen muistuttaa lasta hengittämisestä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täysimetyksellä saa tilastollisesti tyyliin muutaman sairastamispäivän vähemmän ja ala-asteen matikan kokeesta pari pistettä enemmän.

 

Ihan normaalisti. HS:n mukaan koulutustaso nostaa suositusten noudattamista ja osittain selittää terveyseroja.

 

Oon lukennut jostain tästä imetystutkimuksesta, jossa havaittiin, että imetys nostaa lapsen älykkyyttä. Menisikö kuitenkin kehäpäätelmä näin: Koulutetut äidit pyrkivät imettämään todennäköisemmin kuin huonosti/huonommin koulutetut -> fiksumpien äitien lapsista tulee keskiverrosti fiksumpia -> lapsilla on myös varmaan huonosti/huonommin koulutettuja isiä fiksumpi isä (naiset haluaa lapselleen isäksi itseään fiksumpia miehiä evoluutioteorian mukaan) -> todennäköisyys saada fiksumpi lapsi kasvaa :D

 

Tokihan se voi olla ihan imetyskin, mutta hmmm....

 

EDIT: laitetaan sitten pari linkkiä:

 

http://www.tiede.fi/blog/2012/04/27/miksi-koulutettujen-aitien-lapset-ovat-terveempia/

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=uut02649&p_teos=uut&p_osio=108&p_selaus=

 

JA sitten imperiumin vastaisku http://www.terve.fi/vauvaika/imetyksella-ei-ole-vaikutusta-lapsen-alykkyyteen

Edited by ingenjoor

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Eli mä voisin vaan löhötä pehvallani, koska mun lapsesta tulee tosi fiksu. Onhan sillä ihan huiput vanhemmat. :jere:

 

Olen tavannut Jesper Jool:in Dit Kompetente Barn-kirjaa suomeksi. Musta kompetentti tarkoittaa pätevää tai taitavaa, mutta suomeksi tuo on "viisas lapsesi". Kirja on muutenkin huonosti (tai halvalla) suomennettu ja siksi raskas lukea. Asiaan: siinä painotetaan tapaa jolla lapselle puhutaan. Aikuinen ei sais loukata lapsen integriteettiä (=kokoava käsite fyysiselle ja psyykkiselle olemassaololle), sillä jatkuvasti toistuessaan se vahingoittaa lapsen itseluottamusta ja aiheuttaa syyllisyyttä. Yhdessä esimerkissä mainitaan lapsen fyysiseen integriteettiin kuuluvan mahdollisuus saada ravintoa silloin kun on tarve ja olla ilman kun ei ole tarvetta. Kuullostaa ihan lapsen tahtiselta imetykseltä ja sormiruokailulta. ;)

 

Olen ihmetellyt "hörhöpiirien" tapaa painottaa tekemistä: perhepetiä, lapsentahtisuutta, kantoliinaa jne. Missään ei ole ollut kymmentä käskyä siitä, että lasta ei saa haukkua, kehua pelkkää suoritusta, vertailla, tukistaa jne. Mitä hyötyä on kantoliinasta ja perhepedistä, jos samalla kodin hengessä on jotain hienosäädettävää? Kirjan esimerkki: lapsi on odottanut äitiä tulevan töistä kotiin ja siinä samalla piirtänyt väriliiduilla. Äidin tultua lapsi juoksee ovelle vastaan ja näyttää piirustustaan "äiti tein tän sulle". Äiti kehuu piirustusta ja lapsi pettyy. Tunteeseen ei vastattu. Jool:in mukaan äidin olisi pitänyt kiittää kuvasta ja kertoa, että hänelläkin on ollut lasta ikävä. Nyt lapsen innokkuuteen ja iloon vastattiin arvostelulla.

 

Lasten pitäisi kuulemma saada mahdollisuus ottaa henkilökohtainen vastuu itsestään. Se tarkoittaa, että aikuinen ei sanele mitä lapsi aistii, tuntee ja mitä tarpeita hänellä on. (Se on sitten eri juttu, että pitääkö pahan makuista ruokaa syödä vai ei. ;)) Mutta lapsella on oikeus itse päättää, että ruoka x on pahaa/hyvää. Tai onko hän väsynyt, janoinen, surullinen jne.

 

Myös aikuisten pitäisi puhua subjektiivista kieltä ja kertoa miltä asiat heistä tuntuvat. Ei näin: "mitä haluat syödä tänään illalliseksi" vaan "Minun tekisi mieli lihapullia. Mitä mieltä sinä olet?" Isommalle lapselle voisi myös kertoa, että äiti on väsynyt/kaipaa omaa aikaa ja kysyä suostuisiko lapsi menemään paria tuntia aikaisemmin nukkumaan.

 

Tähän liittyy myös se, että perheissä pitäisi olla "tasa-arvoisempaa". Lapsen tehtävänä ei ole vain totella aikuisia. Mut ei siitä nyt enempää.

 

Miltä kuullostaa? Mulla on sellainen kutina, että tuosta kirjasta voisi löytyä vastausta eri tarpeiden yhteen sovittamiseen.

Edited by Kasma

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sääli jos käännös on huono, kuulostaa kiinnostavalta kirjalta. Ja joo, minuakin usein häiritsee tuo hoivaamisen ulkoisiin merkkeihin keskittyminen, ikään kuin ne jotenkin takaisivat hyvän tunneympäristön.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Englannin ja ruotsin kieliset versiot ovat kuulemma ok. :)

Edited by Kasma

Share this post


Link to post
Share on other sites
Kirjan esimerkki: lapsi on odottanut äitiä tulevan töistä kotiin ja siinä samalla piirtänyt väriliiduilla. Äidin tultua lapsi juoksee ovelle vastaan ja näyttää piirustustaan "äiti tein tän sulle". Äiti kehuu piirustusta ja lapsi pettyy. Tunteeseen ei vastattu. Jool:in mukaan äidin olisi pitänyt kiittää kuvasta ja kertoa, että hänelläkin on ollut lasta ikävä. Nyt lapsen innokkuuteen ja iloon vastattiin arvostelulla.

 

:huh:

 

En tiedä, kuinka tunneköyhä olen, mutta en ns. aikuisten oikeasti ymmärrä tuota. Miten kehuminen on arvostelua? Nyt tuntuu, että olen aivan kuin suomalainen mies eli en tajua, ellei rautalangasta väännetä jotain, mutta pitäisikö tuossa automaattisesti osata reagoida myös lapsen mahdolliseen ikävään sen päivän aikana? Mitä tässä meni itseltäni (taas) ohi?

Share this post


Link to post
Share on other sites

^mä varmaan kirjoitin sen huonosti. Olisi pitänyt istua alas ajan kanssa, eikä vaan äkkiä raapasta jotain kasaan. Esimerkkinä tuo ei ole paras, mutta lyhyin. ;)

 

Kehuminen on positiivista arvostelua. Olisiko arvostelun idea helpompi hahmottaa, jos äiti olisi haukkunut piirustuksen? "Matti, sä hyvin tiedät miten piirretään siististi rajoja ylittämättä". Lapselle ei välttämättä ollut tullut mieleen, että hänen kuvansa olisi hyvä tai huono. Hän halusi vain jakaa sen mitä oli just silloin tekemässä. Jos hän olisi katsonut tv:tä, niin hän olisi kertonut siitä äidilleen. Arvostelu oli tavallaan ylimääräistä, olkoonkin, että se oli kehuvaa arvostelua. Ehkä olennaisempaa onkin huomata lapsen ikävä ja vastata siihen?

Edited by Kasma

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

Olen ihmetellyt "hörhöpiirien" tapaa painottaa tekemistä: perhepetiä, lapsentahtisuutta, kantoliinaa jne. Missään ei ole ollut kymmentä käskyä siitä, että lasta ei saa haukkua, kehua pelkkää suoritusta, vertailla, tukistaa jne. Mitä hyötyä on kantoliinasta ja perhepedistä, jos samalla kodin hengessä on jotain hienosäädettävää?

 

Mä olen ihan samaa mieltä. Nuo tavat yleensä liittyy ihan ekoihin kuukausiin, jolloin vauvanhoito enimmäkseen on ihan perushoivaa. Siksi kai vauvafoorumeilla ne näyttäytyy ekana. Hörhöfoorumeilla kyllä keskustellaan siitä, miten kehua oikein (siis siten, että lapsi ei ryhdy kehukerjäläiseksi vaan siten, että kehut ja huomiot oikeasti tukevat lapsen kehitystä) ja siitä, miten tahtoikäisen kanssa pärjää ilman, että elämä pelkistyy valtataisteluksi. "Koska minä sanon" on maailman huonoin perustelu tahtoikäiselle, eikä opeta lasta pärjäämään oman tahtonsa kanssa eikä tuomaan omaa tahtoa rakentavasti esille.

 

Kirjan esimerkki: lapsi on odottanut äitiä tulevan töistä kotiin ja siinä samalla piirtänyt väriliiduilla. Äidin tultua lapsi juoksee ovelle vastaan ja näyttää piirustustaan "äiti tein tän sulle". Äiti kehuu piirustusta ja lapsi pettyy. Tunteeseen ei vastattu. Jool:in mukaan äidin olisi pitänyt kiittää kuvasta ja kertoa, että hänelläkin on ollut lasta ikävä. Nyt lapsen innokkuuteen ja iloon vastattiin arvostelulla.

 

Lasten pitäisi kuulemma saada mahdollisuus ottaa henkilökohtainen vastuu itsestään. Se tarkoittaa, että aikuinen ei sanele mitä lapsi aistii, tuntee ja mitä tarpeita hänellä on. (Se on sitten eri juttu, että pitääkö pahan makuista ruokaa syödä vai ei. ;)) Mutta lapsella on oikeus itse päättää, että ruoka x on pahaa/hyvää. Tai onko hän väsynyt, janoinen, surullinen jne.

 

Myös aikuisten pitäisi puhua subjektiivista kieltä ja kertoa miltä asiat heistä tuntuvat. Ei näin: "mitä haluat syödä tänään illalliseksi" vaan "Minun tekisi mieli lihapullia. Mitä mieltä sinä olet?" Isommalle lapselle voisi myös kertoa, että äiti on väsynyt/kaipaa omaa aikaa ja kysyä suostuisiko lapsi menemään paria tuntia aikaisemmin nukkumaan.

 

Tähän liittyy myös se, että perheissä pitäisi olla "tasa-arvoisempaa". Lapsen tehtävänä ei ole vain totella aikuisia. Mut ei siitä nyt enempää.

 

Miltä kuullostaa? Mulla on sellainen kutina, että tuosta kirjasta voisi löytyä vastausta eri tarpeiden yhteen sovittamiseen.

 

 

 

Kuulostaa ihan kiintymysvanhemmuudelta :D

Kiva ry:n nettisivuilta:

 

Punainen lanka, joka yhdistää kaikkia näitä (kiintymysvanhemmuuden) vauvanhoitotapoja, on vauvan tarpeiden tunnistaminen ja niihin vastaaminen. Kulttuurissamme puhutaan kyllä paljon varhaisesta vuorovaikutuksesta ja vauvanlukutaidosta, mutta viime vuosikymmenien aikana perinteemme on etääntynyt yhä kauemmas vauvojen todellisten tarpeiden tunnistamisesta. Vuorovaikutus ja vauvan viestit jäävät auttamatta vajaiksi, jos lapsen olennaisia tarpeita ei tunnisteta: kulttuurissamme on lähes unohdettu lasten lajityypilliset tarpeet käydä rinnalla luonnolliseen vieroittumiseen saakka, nukkua toisen ihmisen seurassa, saada jatkuvasti suoraa ihokosketusta ja liikeaistilleen stimulaatiota kannettuna sekä tarvettaan ilmaista vessahätäänsä ja tulla sen kanssa avustetuksi.

 

Lapsen kasvaessa yhä tärkeämmäksi nousee kunnioittava puhe ja käyttäytyminen. Lapset ansaitsevat tulla kohdelluiksi yhtä huomioon ottavaisesti kuin kaikki muutkin ihmiset. Lapsen tunteiden kunnioittaminen ei kuitenkaan ole kulttuurissamme niin yleistä kuin pitäisi, koska vuosikymmenten ja -satojen ajan lasten on ajateltu olevan peruspahoja, kurittomia, pilalle lellittyjä jne. Jatkuvasti kuulee julkisilla paikoilla vanhempien puhuvan lapsilleen tavoilla, joilla he eivät koskaan puhuisi toisille aikuisille. Tuskin kukaan vanhempi tietoisesti kohtelee lastaan huonosti, kyse on vain lankeamisesta kasvatusansaan, jossa korostetaan rangaistuksia, palkitsemista, komentelua ja jatkuvaa kontrollia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Löysin sähköpostista viitteen: SIDS and Other Sleep-Related Infant Deaths: Expansion of Recommendations for a Safe Infant Sleeping Environment

 

Task Force on Sudden Infant Death Syndrome. Pediatrics 2011;128:; e1341-1367

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuulostaa ihan kiintymysvanhemmuudelta :D

Kiva ry:n nettisivuilta:

 

Hei, ei kaikki missä lasta ei hakata seinään voi olla kiintymysvanhemmuutta. :grin:

 

Ja pahoittelut hörhö-termin käytöstä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kasma, no ei niin, olet oikeassa. Ja hörhö kuvaa mua ihan hyvin ;D

 

Laura, voiko ton lukea jostain tällanen maalikko, jolla ei ole mitään hienoja tunnuksia mihinkään tietokantoihin... Tai ehditkö referoida?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0