Sign in to follow this  
Followers 0
J A W

Lasten vs vanhempien tarpeet

135 posts in this topic

onkohan toi sama kirja kuin se, minkä perusteella alkuvuodesta JAW aloitti keskustelun täällä vaukkareissa? En muista otsikkoa, nyt siinä oli vertailtu jenkkivanhempia ja ranskalaisia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Paljon mahdollista. HS:ssa on tainnut olla köyhä uutiskesä.

 

Mua kiinnostais vertailu siitä miten esim. suomessa, tanskassa, englannissa ja vaikkapa italiassa kasvatetaan lapsia. Noiden maiden pitäisi kuulua eri tyyliryhmiin. Jos joku on törmännyt jossain aiheeseen, niin vinkatkaa mulle hyvä kirja. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo, ilmeisesti sama kirja. Se oli hauska kyllä, vähempi opas ja enemmän kertomus jenkkivanhemman kulttuurishokista Ranskassa kuin mitä lehdistä saa kuvan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tosi hyvä keskustelu, luin suurella mielenkiinnolla koko ketjun.

Näittekö ehkä viikko takaperin tms. Hesarissa elämä-sivuilla jutun siitä, mitä lapsiperheitten kanssa tekemisissä olevat (opettajat jne) näkee työssään? Synnytysosaston hoitajilta oli kommentti, että jotkut vanhemmat jättää vauvan hoitajille koska tarvitsevat omaa aikaa ja menevät kahdestaan sairaalan kahvioon. Jos näitte jutun, niin mitä ajatuksia se teissä herätti? Onko omaa aikaa oikeus haluta jo synnytysosastolla?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Musta omaa aikaa saa haluta vaikka synnytyssalissa. :grin: Eri asia sitten se, että pitää toki ottaa huomioon se, mikä on hoitajien työtilanne. Jos on selvästi osastolla ruuhkaa, musta ei ole asiallista pyytää apua vain siksi, että pääsee kahville, vaan säästää ne hoitajien voimat ja aika niille, jotka ns. "oikeasti" tarvitsee. Jos taas hoitajatkin kerkeää istua kahvihuoneessa ja juoruta, niin mikä ettei päästäisi vanhempiakin kahville välillä? :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua risoo tossa kahville-sairaalassa -keskutelussa se, ettei oteta huomioon miksi vanhemmat haluavat päästä kahville (avioerokeskustelut vs "iih, oli ihana synnytys"), onko osastolla tarjolla kahvia ja rauhallista nurkkausta ja saako vauvan ottaa mukaan kanttiiniin. Heti vaan oletetaan, että vanhemmat ovat itsekkäitä paskoja, jotka viis veisaa muista ihmisistä. Mulla oli sikälli ihana sairaala, että kahvia oli vapaasti tarjolla ja siellä oli oma huone keskusteluja yms varten, jonne sai ottaa vauvan mukaan.

 

Siinä ranskalaiskirjassa on brittiarvostelijan mukaan kovin strereotyyppiset ja kapeat käsitykset sekä ranskalaisista, että briteistä.

Edited by Kasma

Share this post


Link to post
Share on other sites

Se kirja on enemmän yhden amerikkalaisen äidin kokemuksista yhdessä ranskalaisessa piirissä, kuin sellainen yleinen vertailu, minusta. Kyllähän siinä yleistetään, mutta vähän silleen kieli poskessa. Käsitykset on siksi kapeita tosiaan, mutta minusta vaikutti siltä, että niitä ei oltu tarkoitettukaan kattavaksi katsaukseksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hmm. Vaikea kysymys. Itse ajattelen, että me oltaisiin lapsentahtisia. Tämä sen takia, että minä olen vähän niinkuin "hylännyt" omat ura-ambitioni lapsen tultua ja mieskin joustanut aivan hirveästi alalla, jolla se ei tee hyvää. Tietenkin kotiäitinä ollessa arki on aika lapsikeskeistä ja lapsen ehdoilla menemistä. Ollaan puistossa, kirjastossa, uimassa, avoimella päiväkodilla päivät pitkät. Sitten jos ei ajatella ollenkaan tätä valintaa jäädä kotiäidiksi, niin emme ole niin lapsen ehdoilla meneviä ts. lapsi ei pyöritä elämäämme vaan lapsi pyörii tiiisti elämässämme mukana.

 

Me teemme reissuja, jotka eivät ole suunniteltu siitä lähtökohdasta, että meillä on lapsi, vaan siitä lähtökohdasta mitä haluamme yhdessä tehdä. Viimeksi se oli reilausmatka Japanissa 1,5 vuotiaan kanssa. Ei todellakaan mikään Bamse-klubi matka, mutta tietenkin huomioimme taaperonkin tarpeet matkalla mitä niissä puitteissa pystyi.

 

Imetin lapsentahtisesti varsin pitkään ja lapsi saa nukkua meidän huoneessamme niin kauan kuin haluaa. Nämä ovat olleet yksinkertaisesti valintoja, jotka ovat meille sopineet. Päivähoitoon emme lasta halua laittaa arvosyistä. Me olemme kotona kasvaneita, kiireettömiä ihmisiä :) Tämäkin on enimmäkseen siis persoonakysymys meidän vanhempien puolelta.

 

Me ehdottomasti juomme viiniä lapsen mentyä nukkumaan ;) Joskus jopa lapsen ollessa hereillä, jos meillä on illallisvieraita! Huu. Mutta ei sillä suomalaisella alkoholinkulutustyylillä, vaan ranskalaisella.

 

Meillä on tarkat rytmit arjessa, mutta niistä voi aina joustaa jos vaikka on jotain kyläilyä tiedossa. Lapset voivat nukkua ja syödä suurinpiirtein oikeisiin aikoihin kylässä, matkalla etc. Se, mitä en enää tee lapsen takia, on kaupoissa norkoileminen. Niin turha tapa tappaa aikaa, teen sitä sitten ilman lasta ja lykkään pennun puolisolle ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0