Sign in to follow this  
Followers 0
J A W

Lasten vs vanhempien tarpeet

135 posts in this topic

Mä luin tuon selaillen taapero tissillä, eikä se mua vakuuttanut. Samat riskit siinä mainittiin, kuin aina ennenkin, eli kuumuus, liiat peitot, tupakointi, lääkkeet, yliväsymys, liian pehmeä sänky/vesisänky yms. Ei oikeastaan mitään Uutta Syytä, miksi perhepeti pitäisi kieltää, silloin kun se on turvallinen = ei liikaa peittoja, äiti vauvan vieressa ja toinen puoliso äidin selän takana, imetys, ei tupakkaa/lääkkeitä/alkoholia, ei ikinä sohvalla vaan tukevalla sängyllä jne. .

Jenkit on ylivarovaisia oikeusjuttujen pelossa, se on mun valistunut arvaus mitä tämän politiikkalinjauksen takana on.

 

Siis tämänkö perusteella Tays ei suosittele perhepetiä?? Aika ohut perustelu. Vaiko onko uusi linjaus vain tuo kaksosjuttu?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sairaala ei itsessään anna mitään linjausta perhepedistä, koska se ei sinällään sairaalalle edes kuulu. Kaksosten nukuttaminen taas kuuluu sairaalassaoloajalta, joten siihen ovat lastenlääkärit puuttuneet ja tuon ohjeistuksen antaneet.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ainakaan sellaista näyttöä ei ole, että perhepeti suojaisi kätkytkuolemalta, paitsi tietysti noilla luomufoorumeilla niin usein väitetään. Kun googlettaa SIDS, löytää kyllä englanniksi linkkejä tutkimuksiin, joiden mukaan perhepedissä nukkuminen korreloi tilastollisesti kätkytkuolemien kanssa. Tosin niissä muistutetaan, että alkoholi, huumeet ym. voivat vaikuttaa tuloksiin.

 

http://www.medpageto...ediatrics/16428

Share this post


Link to post
Share on other sites

Siis nimenomaan on. Lukase nuo linkit edeltä.

Tässä omassasi sanotaan samaa kuin aina ennenkin on sanottu: perhepedissä on riskinsä, mutta ne liittyy riskitekijöihin, kuten lääkkeisiin.

 

"The major influences on risk ... are amenable to change and specific advice needs to be given, particularly on use of alcohol or drugs before co-sleeping and co-sleeping on a sofa," the researchers said.

 

But rather than advising against co-sleeping outright, they said "a better approach may be to warn parents of the specific circumstances that put infants at risk. Parents need to be advised never to put themselves in a situation where they might fall asleep with a young infant on a sofa."

 

Aikamoinen lapsus olisi luontoäidiltä käynyt, jos äidin kanssa nukkuminen olisi kategorisesti vaarallista :D

Sen sijaan riskeistä on ihan hyvä olla tietoinen.

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Multa varmaan meni jotain ohi, mutta missä noista linkeistä kerrotaan, että perhepeti vähentäisi kätkytkuolemia?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Just kävin läpi noi linkit mutta ei niissä sellaisia tutkimustuloksia ollut.

 

Edit: siis sellaista tulosta, että perhepeti nimenomaan vähentäisi kätkytkuolemia. Eteläafrikkalainen tutkimus ei liittynyt lainkaan kätkytkuolemaan. Muuten pintapuolinen tutkimusgoogletus tuo tuloksia, että kätkytkuolemat ovat perhepedissä yleisempiä kuin jos vauva nukkuu omassa sängyssä vanhempien kanssa samassa huoneessa. Myös omassa huoneessa nukkuminen näyttää olevan toisissa tutkimuksissa haitallista vauvalle, siis tilastollisesti.

Edited by Josephine

Share this post


Link to post
Share on other sites

Samaa mieltä muiden kanssa. Sorry Rautis. :)

 

edit. poistin yhden pätkän. Mun lukutaito parani pahoinvoinnin vähennyttyä.

 

Totisesti toivon, että tupakoitsijat tietää tän! Jos perhepetiä mainostavat ei sulje tupakoitsijoita pois samalla tavalla kuin humaltuneita, niin sit se on must vastuutonta.

Bed-sharing with a smoking mother was 18 times the risk of not bed-sharing with a non-smoking mother.
ja
The bed-sharing death risk was 14 times greater for those with smoking mothers.
Edited by Kasma

Share this post


Link to post
Share on other sites
Epidemiologic studies have not found bed-sharing to be protective against SIDS and accidental suffocation for any subgroups of the population. It is acknowledged that there are some cultures for which bed-sharing is the norm and SIDS rates are low, but there are other cultures for which bed-sharing is the norm and SIDS rates are high. In general, the bed-sharing practiced in cultures with low SIDS rates is often different from that in the United States and other Western countries (eg, with firm mats on the floor, separate mat for the infant, and/or absence of soft bedding). It is statistically much more difficult to demonstrate safety (ie, no risk) in small subgroups. Breastfeeding mothers who do not smoke and have not consumed alcohol or arousal-altering medications or drugs are 1 such subgroup. Furthermore, not all risks associated with bed-sharing (eg, parental fatigue) can be controlled. The task force, therefore, believes that there is insufficient evidence to recommend any bed-sharing situation in the hospital or at home as safe. In addition, there is no evidence that devices marketed to make bed-sharing “safe” (eg, in-bed cosleepers) reduce the risk of SIDS or suffocation or are safe. Such devices, therefore, are not recommended.

 

Eli tuon THE AMERICAN ACADEMY OF PEDIATRICS tekemän tutkimuksen SIDS and Other Sleep-Related Infant Deaths: Expansion of Recommendations for a Safe Infant Sleeping Environment mukaan perhepeti ei ehkäise kätkytkuolemaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ollaksemme ihan täsmällisiä, sitaatin mukaan ei ole saatu todisteita siitä, että perhepeti ehkäisisi kätkytkuolemia. Absence of evidence is not evidence of absence. Mutta sen verran asiaa kai on tutkittu, että ihan selvää voimakasta yhteyttä joka ei riippuisi muista tekijöistä ei varmasti ole (toisin kuin perhepeti-intoilijat usein väittävät).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua henk.koht kiinnostaa vain se, että perhepeti ei aiheutais kätkytkuolemaa. Tiedän jo nyt, että mä nukahdan yöllä imettäessä ja sitten vauva on loppuyön vieressä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nukkumisesta ja kätkytkuolemasta tuli mieleen, että olin tosi yllättynyt kun kuulin, että Yhdysvalloissa ei suositella vauvan sänkyyn laitettavaksi mitään ylimääräistä. Ei tyynyä, peittoa, reunapehmustetta, pehmoleluja jne. Tämä taisi olla sikäläisen lastenlääkäriliiton suositus (näin tämän Lääkärit-ohjelmasta, joten muuta virallista lähdetietoa mulla ei ole ;) ) Lähinnä sen takia ihmettelin ohjetta, kun itselle asia ei ole tullut vastaan esim. neuvolassa.

Edited by Eva Luna

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Tuolla tutkimustiivistelmissä oli lueteltu vauvojen kuolemien syitä ja prosenttiosuuksia. Syylistoissa oli erikseen mainittu, jos oli nukuttu aikuisen kanssa sohvassa, oli tukehtunut vanhempien peittoon, jäänyt vanhemman alle tai jos vauvalla oli ollut kehdossa vaikkapa tyyny.

 

Itse en saanut neuvolasta ohjeita mihinkään käytännölliseen. Ne katsoi vaan lääketieteellistä puolta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sekä Yhdysvalloissa että Kanadassa on tosiaan vahvat suositukset siitä ettei vauvan sänkyyn laiteta mitää muuta kuin patja ja senkään ei tule olla liiaan pehmeä. Ja tätä painotettiin ainakin meille toistuvasti eri paikoissa.

 

Mietinkin tuossa jo aiemmin tätä ketjua selatessa, että kummankohan tarpeita ne pehmolelut ja tyynyt siellä sängyssä tyydyttää. Vauvan vaiko joskus ainakin sisustuksesta huolehtivan äidin, jonka mielestä pinnis on niin nätimpi ;)

(pakko tosiaan loppuun mainita että meidän poika ei pitkään halunnut nukkua siellä sängyssään. Tiedä sitten oisko nukkunut jos olisi ollut enempi joku pesä)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Siis ymmärsinkö oikein:

- toisessa huoneessa nukkuminen nostaa riskiä

- samassa huoneessa nukkuminen laskee riskiä

- perhepeti verrattuna sivuvaunuun ei laske riskiä

- perhepeti voi nostaa riskiä tietyissä olosuhteissa (tupakka yms)

 

Mä luulen, että olisi tosi vaikea tutkia perpepetien/sivuvaunusysteemien variaatioita, kun se kuinka lähellä ja millasella patjalla nukutaan, vaihtelee niin paljon. Niin kuin se tuossa sitaatissakin todettiin. Toisaalta perhepeti helpottaa imetystä, joka taas on yksi tärkein suojaava tekijä kätkytkuolemalta.

 

Mä luulen, että ei me tän lähemmäs totuutta päästä, kun tutkijatkin on keskenään niin eri mieltä. Olisi aika suuruudenhullua, jos me vaukkarit yhtäkkiä keksittäis lopullinen totuus tästä :D

 

 

 

 

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse en osaa pitää perhepetiä vaarallisena juurikin siksi, että riski näyttää liittyvän vahvasti tupakkaan, huumeisiin ja alkoholiin. Sen sijaan välillä tulee mieleen, että aikuisten sänky on helposti vauvalle turhankin pehmeä, vauvalle parempi voisi olla kovempi patja.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Noin mäkin sitä olen lukevinani, Rautalanka. Tuskin tässä tosiaan päästään kovin syvälliseen totuuteen edes tutkijoiden toimesta kovin helposti, koska luvut on niin pieniä eikä semmosta kokeellista ole helppo tehdä, missä osaa vanhemmista käskettäisiin toimimaan tietyllä tavalla ja osaa toisella ja sitten vertailtaisiin. Ehkä joku semmoseenkin vielä vapaaehtoiset kerää... mutta se vie kyllä aikaa ja vaivaa ja tarvitsee ison otoksen, esimerkiksi just siks, että ihmiset kuitenkin tekee eri tavalla kuin ovat suunnitelleet. ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos mä olisin vauva niin tulisin kyllä mieluummin lämpimään äidin (ja tissin) viereen kuin yksin kovalle patjalle sänkyyn jossa ei ole mitään, ei edes peittoa! Ei ihme jos ei oikein nukkuminen vauvaparkaa kiinnosta. :grin:

 

Palatakseni tähän alkuperäiseen kysymykseen lasten vs. aikuisten tarpeet. Minusta on sangen outoa että nämä kiintymysvanhemmuusihmiset ovat omineet itselleen ne oikeat tavat kuunnella lastaan, ja jostain syystä se kaikkien lasten osalta tarkoittaa sitä VVV:tä, jatkuvaa tissittelyä, kantamista, perhepetiä jne. Minusta nämä kaikki ovat ihan kelpotapoja hoitaa lastaan, mutta mitä ihmeen lapsen kuuntelemista se on, jos olettaa automaattisesti että hän nukkuu mieluiten vieressä, kulkee iholla joka paikkaan vaunujen sijaan jne?

 

Minusta Naddan mainitsema Meidän Perheessä haastateltu kiintymysvanhemmuusäiti tuntui jotenkin suorittavan lukemiaan teorioita siitä, että tämä ja tämä on lajityypillistä ihmisvauvalle, siispä pakko taaperoimettää ja kantaa ja pissattaa vaikka hampaat irvessä.

 

Itse ajattelisin lasten tarpeiden huomioimisen olevan sitä että kuuntelen nimenomaan tätä lasta ja etsin keinoja toimia niin että hän voisi mahdollisimman hyvin. Tietenkään vanhemman tarpeita unohtamatta. Kenenkään etu ei voi olla se että äiti imettää taaperoa yöt silmät ristissä ja sitten tiuskii väsyneenä päivällä lapsilleen.

 

Meillä lapsentahtisuus on tarkoittanut eri lasten kohdalla eri asioita: esimerkiksi esikoinen oli kunnon kainalokäpy (vaikka nukkuikin ekat 6kk kehdossa kun pelkäsin juurikin sitä kätkytkuolemaa), mutta siitä eteenpäin 2,5-vuotiaaksi vieressä ja me kaikki nukuimme parhaiten näin. Kuopus on taas huippulevoton nukkuja, ja lopputulos vieressä nukuttamisesta oli se että sekä minä että hän olimme aamulla väsyneitä ja kiukkuisia. Oma sänky lastenhuoneessa rauhoitti öitä paljon, päivärytmi alkoi löytyä ja sekä hän että minä aloimme voida paremmin. Jos olisin pitänyt kiinni jostain lajityypillisyydestä niin olisin varmaan joutunut suljetulle osastolle, niin väsynyt olin jo siinä puolen vuoden hujakoissa kun siirsimme hänet omaan sänkyyn.

 

Olen vaatimattomalla kahden lapseni kokemuksellani todennut kerta toisensa jälkeen että mikä on hyvä yhdelle lapselle ei automaattisesti ole hyvä toiselle. En kuvittelekaan kasvattavani kahta lastani samalla tavalla. Minusta parasta mahdollista vanhemmuutta on kuunnella jokaisen lapsen omia tarpeita.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Mua huvitti aikanaan esikoista ruokkiessa suuresti se, miten lapsentahtisuus ja vauvan toiveiden kuuntelu lakkasi monen mielestä kuin seinään siinä vaiheessa kun vauva mielellään olisi halunnut lisämaitoa ja pullosta. Että kyllä vauva tietää mitä se tarvitsee, otat rennosti vaan ja meet lapsentahtisesti. Paitsi jos se tulee tyytyväiseksi saatuaan korviketta pullosta, silloin se on väärässä. ;)

 

Muoks: en siis tajunnut ennen tuota kirjoitusta yhdistää sitä huvittuneisuutta tän ketjun asioihin, mutta fleur on ihan oikeassa. :)

Edited by J A W

Share this post


Link to post
Share on other sites

Erittäin viisaita sanoja Fleurilta! :lipsrsealed:

 

Mulla oli kerran tilaisuus kysyä neuvolan psykologilta lastenkasvatuksesta ja hän korosti just tuota vauvan havainnointia ja vauvan asemaan eläytymistä. Lisäksi hän suositteli sitä Jesper Juulsin kirjaa.

 

Pahimmillaan se yöt taaperoa imettävä ja päivällä tiuskiva äiti vielä korottaa itsensa marttyyriasemaan kun hän näin uhrautuu lapsensa eteen.

 

edit. Yksi harvoista käytännön asioista, joita neuvola opetti, oli että korviketta saava vauva voi juoda itsensä ähkyyn. Kuinkahan monelle muulle on sanottu samaa? (en muuten vieläkään tiedä mitä pahaa siinä ähkyssä sitten olisi ollut. Jostain tuli vaan fiilis, että jos lehmät voi kuolla siihen, niin tuskin se vauvallekaan hyvää tekee. :D)

Edited by Kasma

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä olen se paskamutsi, jonka mielestä lapsen tärkeimpiä perustarpeita on vanhempien mielenterveys.

 

Meidän tapauksessamme se tarkoitti vauvan nukkumista omassa kehdossaan. Perhepedissä olisin joutunut jatkuvasti varomaan lasta enkä olisi saanut nukuttua. Minun fysiikallani pitkälle imettäminenkin oli kamalaa ja siirryinkin jo ensimmäisen viikon sisällä istua-asentoon. Jos olisin nukuttanut vauvaa viereen kyljelläni tissi suussa, olisin ollut aamulla niin jumissa, ettei pää olisi kääntynyt.

 

Kantoliinaa kokeiltiin pari kertaa. Olihan siinä tosi helppoa olla vastasyntyneen kanssa. Kädet vapaana ja vauva tyytyväisenä. Mutta se trikooliinan virittely tuntui kaikkea muuta kuin helpolta ja nopealta. Lisäksi lapsiparka oli jo pienenä niin kuumaverinen, että liinailu päättyi aina siihen, että tyttö huusi vaatteet likomärkinä hiestä. Päällä oli vain ohut unihaalari. Manduca toimi paremmin ilmavampana ja helppokäyttöisempänä, ja sitä käytettiinkin jonkin verran.

 

Lapsentahtinen imetys oli ekat puoli vuotta aika itsestään selvää. Tyttö oli siinä suhteessa helppo, koska söi alusta asti nopeasti ja tehokkaasti ja nukkui yöt hyvin. Lisämaitoa annettiin kuitenkin, kun oma ei aina riittänyt. Ekat viikot määrä palloili jatkuvasti joka toisen viikon liian vähässä ja joka toisen ylitarjonnassa. Alkuun myös annettiin eka yöstöttö pullosta, koska se helpotti minun yöuniani ja sitä kautta koko olemistani todella paljon.

 

Lapsentahtisesti mentiin siinäkin, että viisikuisesta annettiin perunaa, koska lapsella oli selvä herkkyyskausi menossa syömisen kanssa. En ihan ymmärrä, mikä niissä soseissa on niin kamalaa. Ihan niitä perinteisiä perunoita ja porkkanoita alkuun sileinä ja sittemmin karkeina mössöinä tälle on annettu eikä siitä mitään sihtikurkkua ole tullut. Tuntuu ennemmin tykkäävän kaikesta mahdollisimman voimakkaan makuisesta - mausteista, vatuista, lakoista, tomaatista, piimästä. Voi lusikallakin syöttää lapsentahtisesti, enkä itse asiassa ymmärrä, miten muutenkaan, koska kun tyttö on kylläinen, se suu ei enää aukea millään.

 

Mitä taaperoimettämiseen tulee, totta kai sitä on suosittu ihmiskunnan historiassa. Se on ollut ainoa ehkäisykeino. Samalla tavalla perinteinen tapa rajoittaa yhteisön kokoa tarvittaessa on ollut löydä vastasyntynyttä kivellä päähän. Imetys vain on ollut parempi vaihtoehto, koska raskaana oleva nainen on ollut yhteisölle rasite ja synnytys riski.

 

Tämä maitobaari sulkeutuu kuukauden kuluttua, kun tyttö täyttää vuoden. Olen lukenut ihan tarpeeksi kauhutarinoita siitä, millaisia sirkustemppuja taaperon vierottaminen pahimmillaan vaatii. Yöimetysten lopettaminen toukokuussa sujui todella kivuttomasti ja paransi meidän kaikkien yöunta. On vaikeaa uskoa, että se voisi olla haitallista. Ainakin minulla hormonitoiminta piti huolen siitä, että olin alkuun ihan toimintakykyinen yöherätyksistä huolimatta. Joskus seitsemän kuukauden kohdalla imetys oli kuitenkin siinä määrin vähentynyt, ettei hormonitoiminta enää tukenut katkonaisia öitä, vaan aloin siirtyä zombiosastolle.

 

Lyhyesti: Tietenkin lapsen tarpeita täytyy kuunnella ja niihin tulee vastata. Lajityypillisyyden miettiminen on ilman muuta yksi ihan hyvä lähestymistapa, mutta siinä tuppaa helposti unohtumaan yksilöllisyys eli juuri se lapsentahtisuus. Jos biologiasta voisi päätellä lapsen tarpeet ja parhaat tavat vastata niihin, ei sitä lapsenlukutaitoa tarvittaisi mihinkään.

 

Meillä lapsen lukeminen on tarkoittanut esimerkiksi sen huomaamista, että tyttö on lämminverinen ja hikoilee itsensä märäksi, jos peitto kääritään tiukasti ympärille. Samoin imetystuki ry saa sanoa ihan mitä tahtoo imetysten maksimiväleistä, tämä lapsi nukkui jo sairaalassa yhtenäisen viiden tunnin pätkän ilman lisämaitoa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että lapsi nukkuu rauhallisimmin itsekseen, joten piakkoin kokeillaan omaa huonetta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0