Sign in to follow this  
Followers 0
Guest pikkaraiset

HS: Näin nykyvanhemmat piinaavat kasvatusalan ammattilaisia

142 posts in this topic

http://www.hs.fi/elama/N%C3%A4in+nykyvanhemmat+piinaavat+kasvatusalan+ammattilaisia/a1344134766136

 

Mitäs mieltä olette Hesarin artikkelista? Tässä jutusta vielä tarkemmin

 

Puu­du­tus jo en­nen kuin syn­ny­tys on käyn­nis­sä

"­Vau­vaa odot­ta­vil­la pa­reil­la ei ole rea­lis­tis­ta kä­si­tys­tä sii­tä, mil­lais­ta syn­nyt­tä­mi­nen oi­keas­ti on. Mie­li­ku­vat pe­rus­tu­vat elo­ku­vien ja sar­jo­jen epä­to­del­li­siin ja jo­pa nau­ret­ta­viin ku­vauk­siin.

Nai­set ovat täy­sin val­mis­tau­tu­mat­to­mia vas­taan­ot­ta­maan syn­ny­tys­ki­pua ja sel­viy­ty­mään sii­tä. Ki­pua pi­de­tään asia­na, jo­ka tu­lee hoi­taa pois he­ti kun mah­dol­lis­ta, vaik­ka se on tär­keä osa syn­ny­tys­tä. Puu­du­tuk­sia ha­lu­taan, vaik­ka syn­ny­tys ei oli­si vie­lä edes käyn­nis­sä, kos­ka ki­vun in­ten­sii­vi­syys tu­lee yl­lä­tyk­se­nä.

Rei­pas ja ter­ve vas­ta­syn­ty­nyt ha­luaa imeä rin­taa. Vau­van kuu­luu elä­män­sä en­sim­mäi­sen vii­kon ai­ka­na viet­tää enem­män ai­kaa rin­nal­la kuin pois sii­tä. Äi­dik­si en­si ker­taa tu­le­vat nai­set ovat täs­tä usein täy­sin tie­tä­mät­tö­miä. Niin­pä he tus­kas­tu­vat rin­nal­la viih­ty­vään vau­vaan no­peas­ti.

Jo muu­ta­man päi­vän ikäis­ten vau­vo­jen äi­dit voi­vat ha­lu­ta omaa ai­kaa ja tar­joa­vat vau­vaa vuo­de­osas­ton hoi­ta­jien hoi­det­ta­vak­si. Al­le kak­si päi­vää van­han vau­van van­hem­mat jät­ti­vät vau­van osas­ton kans­liaan ja läh­ti­vät kant­tii­niin, kos­ka omien sa­no­jen­sa mu­kaan he tar­vit­si­vat kah­den­kes­kis­tä ai­kaa.

Äi­tiys­po­li­kli­ni­kal­la syn­nyt­tä­jät vaa­ti­vat jos­kus syn­ny­tyk­sen käyn­nis­tä­mis­tä, kos­ka ovat vä­sy­nei­tä ras­kau­teen­sa. He ve­toa­vat sii­hen, et­tei­vät saa nu­kut­tua öi­tään ja olo on tu­ka­la. Ihan var­mas­ti yön­sä saa nu­kut­tua pa­rem­min vau­va vat­sas­sa kuin vau­va vie­rel­lä.

Osa nai­sis­ta jat­kaa tu­pa­koin­tia ras­kau­den ai­ka­na. Tu­pak­kaa pol­te­taan reh­vak­kaas­ti kau­pun­gil­la ison vat­san kans­sa. Ylei­ses­ti asen­ne tu­pa­koin­tiin on, et­tei se vai­ku­ta mi­hin­kään.

Tu­pa­koi­vien nais­ten vau­vat kui­ten­kin kär­si­vät vie­roi­tus­oi­reis­ta syn­nyt­tyään, kun ni­ko­tii­nin saan­ti lop­puu. Vau­vat ovat ki­rei­tä, jäyk­kiä, äkäi­siä ja huu­ta­vai­sia. Äi­dit taas ovat ko­vin ih­meis­sään, kun heil­le ker­too, mik­si vau­va on sel­lai­nen."

 

Neuvolassa tivataan terveydenhoitajan lapsilukua

6.8.2012 | 0 |

HELSINGIN SANOMAT

"­Per­heet ar­vos­ta­vat ter­vey­den­hoi­ta­jas­sa am­mat­ti­tai­toa ja eri­tyi­ses­ti ko­ke­mus­ta. Neu­vo­las­sa on ti­vat­tu ter­vey­den­hoi­ta­jal­ta: 'Näy­tät nuo­rel­ta, min­kä ikäi­nen olet? Mil­loin olet val­mis­tu­nut? On­ko si­nul­la omia lap­sia? Kuin­ka kauan olet työs­ken­nel­lyt?'

Per­heet ei­vät ajat­te­le, et­tä kon­ka­ri­kin oli ker­ran no­vii­si ja et­tä no­vii­si kar­tut­taa pa­ras­tai­kaa ko­ke­muk­siaan.

Ikä voi ol­la myös hait­ta. 'Liian van­ha hoi­ta­ja' ei enää muis­ta, mil­lais­ta oli ol­la pien­ten las­ten kans­sa ja lie­nee jo pu­don­nut uu­den tie­don läh­teil­tä.

Toi­saal­ta, jos tar­kis­taa jo­ta­kin asiaa saa­ta­vil­la ole­vis­ta tie­to­kan­nois­ta, vai­kut­taa epä­var­mal­ta: 'Se kat­te­li nii­tä jut­tu­ja jos­tain siel­tä ko­neel­ta.'

Eri­tyi­sen hen­ki­lö­koh­tai­sek­si me­nee, kun ko­ke­mus­ta ar­vioi­daan sil­lä, on­ko ter­vey­den­hoi­ta­jal­la omia lap­sia. Ter­vey­den­hoi­ta­ja voi ol­la sink­ku iäs­tä riip­pu­mat­ta se­kä lap­se­ton tah­dos­taan tai tah­to­mat­taan.

Eri­tyi­sen su­rul­lis­ta on, jos hoi­ta­jan omaan per­hee­seen ei las­ta saa­da ja asiak­kaat sil­ti yh­dis­tä­vät lap­set­to­muu­den ko­ke­mat­to­muu­teen."

Share this post


Link to post
Share on other sites

Päiväkoti hoitaa kaiken

6.8.2012 | 1 |

HELSINGIN SANOMAT

"­Päi­vä­ko­ti­las­ten van­hem­pien ylei­sin toi­ve on, et­tä lap­si ei nuk­kui­si päi­väu­nia. Van­hem­mat voi­vat eh­dot­taa, et­tä le­po­het­ken ajan lap­si lu­ki­si kir­jaa sän­gys­sä. No tie­tää­hän sen, mi­tä sii­tä tu­lee, jos 20 te­na­vaa lu­kee le­po­het­kel­lä kir­jaa!

Myös he­rät­te­ly kes­ken unien on kur­jaa. Ryh­mäs­sä saat­taa useam­mal­la lap­sel­la ol­la van­hem­pien mää­rit­te­le­mä ai­ka sil­le, kuin­ka kauan he sai­si­vat nuk­kua. En­sin pi­tää kir­ja­ta, mo­nel­ta­ko ku­kin on nu­kah­ta­nut, ja sit­ten tar­kis­taa, mo­nel­ta­ko he­rä­te­tään. Usein lap­si kes­ken unien he­rät­tyään it­kes­ke­lee vä­sy­mys­tä ja ikä­vää, jol­loin mui­den­kin unet häi­riin­ty­vät."

Nai­nen, 33, las­ten­tar­han­opet­ta­ja kun­nal­li­ses­sa päi­vä­ko­dis­sa pää­kau­pun­ki­seu­dul­la

Päi­vä­ko­tiin ki­peä­nä tai yö­vai­pois­sa

"­Lap­sia tuo­daan päi­vä­ko­tiin ai­ka ajoin puo­li­kun­toi­se­na, jo­pa sai­raa­na. Sai­rau­det jyl­lää­vät lap­si­ryh­mis­sä ta­sai­seen tah­tiin, kun tau­te­ja ei hoi­de­ta ajois­sa ja kun­nol­la, vaan tul­laan sai­ras­tut­ta­maan toi­sia lap­sia ja hen­ki­lö­kun­taa.

Lap­sia tuo­daan päi­vä­ko­tiin myös yö­vai­pois­sa ja yö­vaat­teis­sa, kun ko­to­na ei eh­di­tä, viit­si­tä tai us­kal­le­ta vaih­taa vaip­paa tai yö­pu­kua, jos lap­si vaik­ka suut­tuu. Jos­kus ta­paa van­hem­pia, jot­ka paik­kaa­vat osaa­mat­to­muut­taan sil­lä, et­tä kyl­lä­hän ne päi­vä­ko­din tä­dit te­ke­vät asiat van­hem­pien puo­les­ta, kun ovat sii­hen kou­lu­tet­tu­ja.

Päi­vä­ko­tei­hin tuo­daan myös var­sin pie­niä lap­sia ko­ko­päi­vä­hoi­toon, vaik­ka toi­nen van­hem­mis­ta oli­si pie­nen vau­van kans­sa ko­to­na. Van­hem­mil­la tun­tuu ole­van suu­ret odo­tuk­set sii­tä, et­tä päi­vä­hoi­to tar­joai­si eri­tyi­sen hie­noa ja vi­rik­keel­lis­tä toi­min­taa, jo­ta lap­si ei jos­tain syys­tä ko­to­na sai­si. To­si­asia on kui­ten­kin se, et­tä päi­vä­ko­ti­ryh­mät pul­lis­te­le­vat mo­nen­lai­sis­ta ja mo­nis­ta lap­sis­ta. Vi­rik­keit­ten tar­joa­mi­nen yh­del­le lap­sel­le jää ison ryh­män lii­kut­ta­mi­sen var­joon."

 

Lomamatkojen takia tukiopetukseen

6.8.2012 | 0 |

HELSINGIN SANOMAT

"­Kou­lu­jen lo­ma-ai­kaan ul­ko­maan­mat­kat ovat kal­lii­ta. Sik­si van­hem­mat mat­kus­te­le­vat kou­lu­ai­kaan ja ot­ta­vat tie­tys­ti lap­sen­sa mu­kaan. Jak­so­te­tus­sa opis­ke­lus­sa op­pi­las jää il­man ope­tus­ta pa­him­mil­laan nel­jäs­osan kurs­sis­ta. Mi­tä te­kee ra­kas­ta­va huol­ta­ja? Hän vaa­tii kou­lu­lais­sa ole­vaa tu­ki­ope­tus­ta mus­su­kal­leen, ja saa si­tä.

Ku­ka kär­sii? Se op­pi­las, jol­la on op­pi­mis­vai­keuk­sia ja tar­ve tu­ki­ope­tuk­sel­le ei­kä eh­kä niin tie­dos­ta­vat van­hem­mat. Kou­lun re­surs­sit ovat ra­jal­li­set, en­kä mi­nä­kään tä­tä hom­maa ihan py­häl­lä hen­gel­lä tee.

Jo­kai­sel­la van­hem­mal­la on jo­kin ko­ke­mus tai muis­to kou­lus­ta, jo­ten he ko­ke­vat ole­van­sa asian­tun­ti­joi­ta mis­sä ta­han­sa kou­lua tai ope­tus­ta kos­ke­vas­sa asias­sa, kos­ka ovat it­se­kin si­tä käy­neet.

Jo­kai­nen van­hem­pi ha­luaa us­koa sii­hen, et­tä hä­nen lap­sen­sa osaa ja op­pii kai­ken. Ja mi­kä­li näin ei käy, on syy­nä pas­ka maik­ka, jo­ka ei ym­mär­rä tai osaa opet­taa juu­ri tä­tä las­ta hä­nen vaa­ti­mal­laan ta­val­la. Tai sit­ten vi­ka on yh­teis­kun­nas­sa."

Mies, 43, ylä­as­teen luo­kan­val­vo­ja pää­kau­pun­ki­seu­dul­la

Share this post


Link to post
Share on other sites

Myönnän, että olemme kysyneet terkkareiden lapsilukua :girl_sigh: Ei sinänsä etteikö lapseton olisi hyvä terkkari. Ensimmäinen oli sellainen ja ihan tyytyväinen olin häneen. Jotenkin vain on mukavaa, kun nykyisellä on neljä lasta. Kyllähän noita muitakin vaatimuksia on. Ei ehkä ihan noin vahvoja kuin artikkelissa :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse opetusalalla työskentelevänä hieman vanhempien kanssa työskentelevänä tunnistan trendin, valitettavasti. Vanhemmat vaativat yhä enemmän, ja yhä järjettömämpiä asioita, ja olettavat ilman muuta, että pyyntöihin suostutaan. Itselläni työaikaa kuluu runsaasti näiden "ylimääräisten" töiden parissa, joista ei myöskään kiitosta, saatikka rahapalkkaa heru. Vanhemmat olettavat, että jään koulun jälkeen opettamaan heidän lastaan, joka on lomareissun takia jäänyt jälkeen, tai pidän oman työaikani ulkopuolella ilmaista tukiopetusta, järjestän kokeita, tai teen ylimääräisiä tehtäviä lomareissulle lähtevälle. Mitään vastuuta loman aikana ei oteta lapselle annetuista tehtävistä, Kätevän emännän kouluaiheiset sketsit ovat suoraan koulumaailmasta.

 

Myöskin arvostelu aiheuttaa närää, ja milloin vaaditaan selvitystä omasta pätevyydestä, milloin tuntusuunnitelmia nähtäväksi. Ja jos jotain sattuu, ja koulusta pitää olla kotiin yhteydessä niin vikahan ei ikinä ole siinä omassa lapsessa- siis ikinä. "semmoinen se on kotonakin ja mitäs me sille voidaan" toteamus on tullut valitettavan tututksi, ja välillä tekisi mielis sanoa, että johan on perkele, jos ette saa lastanne kuriin, niin mitäs kuvittelette, että me sille täällä voidaan. Tälläistä se on näiden tulevaisuuden toivojen parissa, pahimpia on "kaverivanhemmat", jotka mielummin ovat lapsen kavereita, kun vanhempia, jotka sanelevat säännöt, ja luovat turvallisen pohjan elämiselle yhteiskunnassa, jossa sääntöjä kuitenkin on.

Edited by Päivikki

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla nousi karvat pystyyn kun luin tämän jutun Hesarista. Uskon kyllä, että tuolalisiaKIN asiakkaista kyseisten ammattiryhmien edustajilla on, mutta kyllä mun mielestä ainakin joisain tapauksissa työntekijän pitäisi katsoa vähän peiliin.

 

Itse olen törmännyt mm. synntyksessä siihen, että epiduraalia tarjotaan herkemmin kuin "luomukeinoja" kivun helpottamiseen. Jo itse synnytysvalmennus on pitkälti kipulääkkeiden läpikäymistä eikä vanhempia valmennuksessa informoida (minun mielestäni) tarpeeksi siitä miten synnytyksestä voisi selvitä ilman lääkkeitä.

 

Vastasyntynyttä vauvaani en olisi mistään nimestä halunut luovuttaa hoitajien hoiviin, vaan minusta oli ihana katsella pientä ihmettä vierelläni. Toisaalta eihän kaukana ole käytäntö, että lapset aina vietiin kansliaan hoitoon, joten ei kai tämä käytännön muutos ole nytkään kaikille synnyttäjille itsestäänselvä. Ja jos hoitajatkin ajattelivat vielä parikymmentä vuotta sitten, että ainoa oikea vaihtoehtoon laittaa vauvat kansliaan ja äidit yksin lepäämään niin miksi se nyt on niin tavatonta jos joku harva äiti tänäkin päivänä ajattelee tuolla tavalla?

 

Olen työskennellyt päiväkodissa ja rehellisesti voin sanoa että ainakin silloin halusimme ryhmämme työntekijöiden kanssa pitää yhdessä tauoa, koska se oli mukava työstä irrottautumishetki päivässä. Päiväuniaikoja ei käytetty suunnitteluun vaan kahvipöydässä höpöttelyyn. Emme suostuneet vanhempien toiveeseen, että lasten ei olisi tarvinnut nukkua päiväunia, koska muuten joku meistä työntekijöistä olisi joutunut jäämään pois kahvihuoneesta valvomaan leikkivää lasta.

 

Minulla ei ole mitään väliä kuinka monta lasta neuvolan terveydenhoitajalla on, kunhan hoitaja on asiantunteva ja empaattinen. Olen saanut paljon parempaa kohtelua vastavalmistuneelta lapsettomalta terveydenhoitajalta kuin neuvolan kokeneelta vastaavalta terveydenhoitajalta, jolla oli kaksi lasta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Samoin me ollaan saatu siltä lapsettomalta (melko uudelta) terkkarilta parempia neuvoja kuin vanhemmalta terkkarilta.

 

Mä en ihan täysin pidä huonona, että vanhemmat vaativat lapsilleen tiettyjä asioita. Ei minusta tarvitsekaan tyytyä vain siihen mitä ammattilaiset sanovat. Miten ikinä mikään kehittyisi? Siis nyt en tarkoita noita tukiopetuksia loman takia tai sitä ettei lasten tarvitsisi nukkua ollenkaan/jokaisen vanhemman omien toiveiden mukaan. Esimerkiksi synnytyksessä on onneksi päästy 60-70-luvun pelkästään selällään synnyttämisestä kun muistakin vaihtoehdoista on puhuttu. Tosin eri asia, millaista opastusta vanhemmat saavat. Itse en ainakaan olisi osannut "vaatia" muita keinoja jollen olisi käynyt kätilön järjestämässä äitiysjoogassa. Ei saisi iästä puhua (kun kerta äitiysjoogankin kätilö oli yli 50 v) mutta kätilöksi sattunut vanhempi nainen ei olisi kyllä mulle mitään vaihtoehtoista keinoa esitellyt. Aamulla tuli nuori kätilö ja että oli hyvä! Itselläni tuli tunne, että hyvän kätilön saaminen oli ihan tuuria. Onneksi osasin itse pitää puoleni ensimmäisen kanssa!

 

Osa syy, miksi musta on tullut vaativa on huono alku esikoisen kanssa. Esikoisella oli refluksia eikä monta kymmentä vuotta töitä tehnyt terkkari sitä tunnistanut. Eikä ottanut todesta. Olisi ollut paljon helpompi vauva-arki, jos oltaisiin saatu kunnon lääkkeet paljon aikaisemmin. Nyt on tosiaankin onneksi hyvä terkkari. Mutta jos jostain syystä joudun terkkaria vaihtamaan, niin katsoisin että on minusta pätevä :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla nousi karvat pystyyn kun luin tämän jutun Hesarista. Uskon kyllä, että tuolalisiaKIN asiakkaista kyseisten ammattiryhmien edustajilla on, mutta kyllä mun mielestä ainakin joisain tapauksissa työntekijän pitäisi katsoa vähän peiliin.

 

Krhm. Esimerkiksi koulussa tai koululla ei ole asiakkaita. Myöskään koulu ei ole mikään palvelu, jota tarjotaan, vaan instituutio, johon kouluikäisillä on velvollisuus osallistua. Niin kauan kuin koulut ovat kunnallisia tai valtakunnallisia, vanhemmat eivät voi sanella miten toimitaan tai vaatia palvelua. Sama koskee mielestäni jossain määrin muitakin kunnallisia järjestelmiä, joskin niitä voidaan palveluiksi kutsua. Kuitenkin jos maksat niistä ainostaan verorahoina, ei minusta asiakas voi edelleenkään sanella, kuinka juuri hänen kohdallaan tulisi toimia. Ja juu, on eri asia kertoa, miten haluaisi toimittavan, mutta sellainen "annapas minä kerron, mitä minä haluan" -asenne nostaa kyllä karvat pystyyn. Kun esimerkiksi terveydenhoitoalalla kohdataan kymmeniä potilaita päivässä, satoja vuodessa, niin ei jokaisen kohdalla voida ruveta toteuttamaan täysin yksilöllistä hoitosuunnitelmaa, jos se perustuu ainoastaan sille, että "muttakumäähaluan!". Samoin päiväkodissa ei voida räätälöidä joka lapselle omaa päivärytmiä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en kyllä ole kokenut, etteikö lääkkeettömistäkin vaihtoehdoista olisi saanut informaatiota. Suuresti hämmästyn, jos oikeasti joku on onnistunut käymään synnytysvalmemmukset läpi ja lukemaan neuvolasta saadut informaatiolaput eikä sen jälkeen ole tietoinen lääkettömistä kivunlievityskeinoista. Ehkä meillä vaan kävi tuuri.

 

Myös olin varsin tyytyväinen siihen, että omalla synnyttäneiden osastolla ei tarvinnut vaatia sitä, että hoitajat olisivat välillä pitäneet vauvoja kansliassa, jotta äidit sai levätä ja toipua - vaan hoitajat ihan oma-aloitteisesti jopa tarjosivat sitä, jos äiti vaikutti väsyneeltä. Eivät mun nähdäkseni painostaneet siihen (mulla oli mies sairaalassa, joten itselle ei tarjottukaan ;)), mutta tarjosivat. Jotkut äidit otti tarjouksen vastaan ja jotkut ei.

 

Mutta Päivikille sanoisin, että muista pitää rajaa siinä, mihin ylimääräisiin hommiin suostut. Sinun tehtävä ei ole "palvella" lasten vanhempia, vaan järjestää opetusta niille lapsille, ja vanhempien tehtävä on joko järjestää niin, että lapsi on paikalla, tai järjestää opetus muuten. Eri juttu toki jos poissaolo johtuu sairastumisesta tms, mutta jos siis on kyse matkoista. Kannatan toki joustavuutta, mutta vain siinä määrin kun se on mahdollista perustehtäviä laiminlyömättä. Liian kiltti ei saa olla.

Edited by J A W

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Omat kokemukseni synnytysvalmennuksesta olivat kyllä aikalailla kaikkeen muuhun kuin synnytyksen kivunlievityskeinoihin ja imetykseen liittyviä. Valmennuksesta kun ei ymmärtääkseni ole mitään kansallisia standardeja, ja toteutus on joka paikassa vähän omanlaistaan. Meillä valmennuksessa käytiin läpi ravitsemusasioita, psykologi puhui perheen kasvamisesta, suuhygienisti kertoi kasvavan perheen syyhygienian toteuttamisesta, fysioterapeutti kertoi lantiopohjan lihasten treenaamisesta ennen ja jälkeen synnytyksestä, ja terkkarin kanssa katsottiin keskussairaalan synnytysvideo, joka toimi samalla sairaalan esittelynä (tällä seudulla ei pääse tutustumaan hennkoht). Sitten jaettiin netistäkin luettavissa/tulostettavissa oleva sairaalan ohjeistus, joissa oli selostettuna normisynnytys, käynnistetty synnytys, sektio, puudutukset ja ohimennen sivuttiin muita kivunlievitysmenetelmiä. Läpi noista ei käyty mitään valmennuksen aikana, vaan niistä kehoitettiin tutustumisen jälkeen keskustelemaan synnyttämään mennessä. Oli kyllä mahdollisuus osallistua äiti-vauvaryhmään vauvan synnyttyä ja mennä keskustelemaan asioista jälkikäteen, kuten myös imetysasioista oli mielestäni oma ryhmänsä.

 

Mitä lapsivuodeosastoon tulee, ko. sairaalassa jossa itse synnytin, ei kyllä ainakaan fyysisesti hyväkuntoiselle, mutta yliväsyneelle äidille tarjottu mitään mahdollisuuksia vauvan ottamiseen kansliaan nukkumaan edes yhdeksi syöttöväliksi yöaikaan (tai siis syöttöyrityksen väliksi, maito ei ollut omalla kohdalla vielä noussutkaan), jotta olisi saanut nukkua edes hetken, ellei asiaa esittänyt itse useita kertoja hyvin tiukasti. Kaikilla juuri synnyttäneillä toki voi olla vaikeuksia nukkua hormonien/vieraan paikan/tms. takia, mutta luulisi nyt edes hieman äidin hyvinvoinninkin jotakuta kiinnostavan.

Edited by Ravenna

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lähipiirissä on opettajia ja entisiä opettajia ja ketuttaa niiden puolesta noi parin viikon Thaimaan-lomat ja se, että rehtorit eivät uskalla laittaa niille stoppia. Niihin lomiinhan tarvitaan koulun suostumus, mutta rehtorit eivät ole niitä myöntämättä vaikka syytä olisi. Koulu on lapsen työ eikä sieltä pitäisi voida "lintsata" viikkoa paria aina halutessaan, vaan sen vuoksi, että halutaan rantsuun.

 

Tota kivunlievitysjuttua en kyllä täysin ymmärrä, koska jos niitä menetelmiä on kerran olemassa, niin miksi niitä ei sitten saisi pyytää. Tietenkin pyytämisellä ja inttämisellä ja huutamisella ja sillä että luottaa henkilökunnan tietävän ajankohdan paremmin on varmaan eronsa :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Argh. Kun meidän päiväkoti laittoi 5-vuotiaan nukkumaan 1h45min päivällä niin arvaatte varmaan mikä ralli meillä oli illalla? Ja kun ralli jatkui illalla myöhään, niin tokihan ne päiväunet maistuivat myös seuraavana päivänä sielä päikyssä :girl_prepare_fish: :girl_prepare_fish: Mitä tapahtui sille, että iltauni on tärkeintä unta?

 

Mulle selitettiin, että heillä ei ole resursseja antaa isompien valvoa. Heillä on usein palaverit yms lasten uniaikaan. Varmaan niin kyllä, mutta oon vahvasti sitä mieltä, että ovat päiväkodissa lapsia varten - eivät palavereja varten. Kyllä ne palaverit johonkin muuhunkin ajankohtaan saa jos oikeasti tahtoo.

 

edit. Niin ja en näe pahana sitä, jos synnytystä vähän avitetaan käynnistymään jos äiti on aivan poikki. Loppuraskauden vaivat voivat todellakin olla kamalia.

Edited by Mamalicious

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kasvatuksellisesta puolesta ei ole kokemusta, tiedän vain tuttavaopettajan kertomana, että vanhemmat tulevat nykyään entistä herkemmin linjaa pitkin aatoksella "ei meidän lapsi ole voinut tehdä mitään pahaa, kun ei se kotonakaan", osittain veikkaisin johtuvan kohonneesta koulutustasosta (=minä olen DI/KTM/tms, joten olen myös samalla ammattikasvattaja), mutta myös jonkinlaisesta opettajaa kohtaan osoitettavan kunnioituksen hiipumisesta.

 

Mitä tuohon synnytysosaan tulee, joo. Synnytys pitäisi kärsiä siihen pisteeseen, että toivoo itselleen eutanasiaa. Kipua täytyy kärsiä, koska sen kautta saa täyttymyksen. Lasta ei saa kansliaan, vaan pitää imettää ja itkeä silmät ristissä (been there, done that, kunnes tuli kiva yökkö ja vei Tirpan kansliaan).

 

Näillä nurkilla ei kivunlievityksestä hiiskuttu ja TAYS:in tutustumiskierrokselle lähettämääni kysymykseen vastaus oli "ne on niin kauheen yksilöllisiä, kannattaa katsoa meidän nettisivuilta ja Googlesta". Voi morjes.

Edited by Jenny-Maria

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oho, Ravenna! Meillä taisi sitten tosiaan käydä tuuri. Noi muut aiheet kuulostaa tutuilta, mutta meillä oli jollain kerralla myös tosiaan kivun hallinnasta ja siinä oli paitsi keinoja niin ihan psyykkistä puolta myös, esim miten pelko lisää kivun tunnetta ja että se on ihan normaalia ja on ok sillon herkemmin pyytää apua jotta pystyy rentoutumaan, koska liika jännittäminen voi sitten taas pidentää synnytystä. Jne.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hesarin kirjoitus on hieman kärjistetty, vaikkakin totta. Äitejä (ja isiä) on joka lähtöön eli varmasti niitä tupakoivia, itsekeskeisiä ja joka asiasta natkuttavia löytyy, mutta on ihan turhaa yleistää. Sitä en tosin ihmettele yhtään, että nykyäidit hämmästelevät ja tuskailevat vauvan 24h rinnalla roikkumista, sillä tässä individualismia korostavassa yhteiskunnassa ollaan totuttu siihen, että jokainen (aikuinen ainakin) saa tehdä mitä itse haluaa ja milloin haluaa. Ei ole nykynaisten (tai miesten) vika, että kulttuuri korostaa itsenäisyyttä ja eräänlaista epäsosiaalisuutta (esim. perheet eivät ole enää tiiviitä, suvuista puhumattakaan). Työelämässäkin vaaditaan niin suurta panosta, että kenellä nyt jäisi aikaa miettiä muuta kuin omaa uraa (näin kärjistetysti)...

 

Valitettavasti tällä individualismin korostamisella on muitakin haittapuolia, kuten nämä "Meidän perhe tekee mitä haluaa ja lähtee nyt piiiiiitkälle lomalle!" tai "Meidän tittaliisan/nikopetterin täytyy saada toteuttaa itseään!" jne. Kaikki vanhemmat eivät kuitenkaan ole tällaisia, vaikka trendi on varmaankin kasvusuunnassa?! Siinä ei kuitenkaan ole mielestäni mitään pahaa, että vanhemmat haluavat tietää missä mennään niin päiväkodissa kuin koulussakin tai kysyvät kohteliaasti terveydenhoitajalta hieman tämän taustoista. Kaikenlaisten erivapauksien ja ylimääräisten toimenpiteiden vaatiminen on kuitenkin typerää, sillä mitä siitä tulisi, jos koko systeemi yrittäisi joustaa jokaisen kohdalla erikseen?!!

 

Kohtuuttomia vaatimuksia esittävät ja lapsilleen kavereita leikkivät vanhemmat pitäisi laittaa katsomaan peiliin. Jos päiväkotien, koulujen tai neuvoloiden henkilökunta ei uskalla sanoa asioita niin kuin ne ovat, niin kuka sitten? Muutenhan kasvatus- ja hoitohenkilökuntakin leikkii vain kavereita näille vanhemmille...

 

PS. Tulevaisuudessa olisi varmasti hyvä, jos tulisi yksityisiä neuvoloita, päiväkoteja ja kouluja niille, jotka ovat niistä valmiita maksamaan. Siellä eräät vanhemmat saisivat sitten vaatia, nalkuttaa ja arvostella rauhassa... :rolleyes:

 

PPS. En ottanut yllä olevassa mielipiteessäni kantaa synnyttämiseen, joka on mielestäni sen verran kivulias kokemus, että jos lievityskeinoja on, niin totta helvetissä niitä pitää saada pyytää ja käyttää! (Tosin hoitohenkilökuntaakin on hyvä kuunnella, sillä he osaavat asiansa.)

Edited by Adelita

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onpa mielenkiintoinen aihe! Minusta osui naulan kantaan tuo kun joku käytti asiakas-termiä. Nämä ongelmatjohtuvat nähdäkseni just siitä että nykyaikana toitotetaan että kaikki ovat ASIAKKAITA, asiakas on AINA OIKEASSA ja PALVELUA pitää vaatia. Just. En nyt näe hyvänä sitäkään entistä mallia että esim opettaja on niin iso auktoriteetti ettei mitään uskalla kyseenlaistaa, mutta pitäis muistaa tuo että kaikissa ammateissa tarvitaan se työrauha ja työntekijän oma näkemys työn hoidosta.

 

Synnytysjutuista olen sinällään kans erimieltä, että valmennuksissa harvemmin puhutaan muusta kuin kivunlievityksistä. Sitä tietoa pitää osata ja viitsiä itse hakea,ja kaikilta synnyttäjiltä se ei ilmeisesti onnistu. Minusta nykyisentasoiset neuvolan valmennukset synnytyksen ja vauvan suhteen ovat ainakin pk-seudulla riittämättömiä, eikä neuvolassa muutenkaan kauheasti siitä syntymästä jutella. Tuohon toivoisin muutosta. Itellä on ollut onneksi omaa kiinnostusta ja lisäksi tuurilla sellaisia ystäviä jotka on ottaneet erinäisiä asioita esille mitä ite en olis tajunnut edes ajatella.

 

Laajemmin tää synnytyskipu ja sen sieto-keskustelu liittyy minusta myös tähän nykyiseen kulttuuriin missä kehoon liittyviä asioita on totuttu tarkastelemaan lähinnä hyvin ulkokohtaisesti. Siis että pienestä asti ei opita sitä miltä TUNTUU ja kuinka hommat toimii vaan tärkeintä on se miltä kroppa ulospäin näyttää. Ei siis ihme että kun ehtii jakaantumisikään niiin pelottaa kaikki fyysinen ja hallitsematon. Siis vaikka nyt se että ekoista kuukautisista lähtien tyttjä rohkaistaan valitsemaan tuoksullisia ja HUOMAAMATTOMIA suojia ja irvaillaan kuukautisten harmillisuudesta ja kuitataan kaikki suklaansyöntiin liittyväksi, pahimmillaan puututaan koko kiertoon pillereillä, eikä pysähdytä miettiin sitä miten tärkeä terveyden kannalta ylipäätään olis keskittyä tutustumaan omaan sykliin ja oman kehon tuntemuksiin siihen liittyen vaikka se olis pitkällä tähtäimellä järkevää. Tästä aiheesta olis paljonkin ajatuksia mut jääköön nyt tähän.

 

Tuo päivähoitonukutus taas... Se tuntuu herättävän hurjasti keskustelua ainakin kaikilla vauvapalstoilla. Tavallaan ymmärrän sen että vanhempia rasittaa se jos koko perheen rytmi pyörii yliväsyneen lapsen kiukuttelun ympärillä, mutta toisaalta luulisi että kaikki tajuaa miten paljon lapsia ja työtä päiväkodissa on. Ei osata ajatella taas sitä että juuri sen meidän mussukan unirytmin valvominen ei voi olla koko päiväkodin pääasia. Kuitenkin lasten päivähoidon voi järkätä myös toisin kuin laittamalla lapsen päiväkotiin, tai sitten hyväksyy ne käytännöt mitkä siinä mukana tulevat. Kaikkea kun ei voi saada. Mutta ymmärrän hyvin sen että vitutustahan se herättää jos lapsella on univaikeuksia ja on mukava jos sen saa päiväkodin "syyksi". Oon itse työskennellyt lasten päivähoidossa enkä pidä pakkonukutusta tai -herättelyä inhimillisenä kenenkään kohdalla. Yhtä epäinhimillisenä pidän siis sitäkin että vanhempien on pakko lähteä sinne töihin aamulla sellaisiin aikoihin että koko perheen pitää herätä kesken unien. Mutta me nyt pyöritetään tällaista yhteiskuntaa ja ehkä joskus on toisin , tuolle ei oikeen voi mitään. Toki toivoisin että erityisesti pienten lasten vanhemmat miettisi tarkkaan, onko työssäkäynti ylipäänsä niin tärkeä asia silloin kun lapset on pieniä, sellaisen viiden vuoden köyhäilyjakson voi vetää läpi ihan kuka tahansa jos motivaatiota on, mutta Suomessa on muotia esim rakentaa se ihana omakotitalo tai ostaa oma asunto juuri silloin kun lapsetkin tarvitsee vanhempiaan eniten ja siksi pidetään järkevämpänä sitä että molemmat vanhemmat raataa työssä päivänsä sen sijaan että oltais niiden omien lasten kanssa. Ei tuotakaan voi kenenkään puolesta ratkaista, se pitää tajuta itse.

 

 

Monitahoisia juttuja siis, mutta ite oon taipuvainen ajattelemaan että kaikki on vähän tän valtakulttuurin uhreja ja altistuu sen konventioille vaikkei haluiskaan. Ja siitä seuraa sit näitä lieveilmiöitä joille on vaikea tehdä mitään jos kaikki ympärillä pysyy samana.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mulle selitettiin, että heillä ei ole resursseja antaa isompien valvoa. Heillä on usein palaverit yms lasten uniaikaan. Varmaan niin kyllä, mutta oon vahvasti sitä mieltä, että ovat päiväkodissa lapsia varten - eivät palavereja varten. Kyllä ne palaverit johonkin muuhunkin ajankohtaan saa jos oikeasti tahtoo.

 

Mihin ajankohtaan? Kun työaika on määritetty, niin ei kukaan jää työpäivänsä jälkeen lasten lähdettyä ns. huvin vuoksi mitään palavereja pitämään. Päiväuniaika on päiväkodeissa käytännössä ainoa mahdollinen aika, jolloin voidaan taata se, että mahdollisimman moni työntekijä pääsee paikalle työaikanaan. Jonkunhan pitää joka tapauksessa jäädä nukkariin valvomaan lapsia ja aamulla/illalla taas kaikki eivät ole vielä/enää töissä.

 

Kuitenkin lasten päivähoidon voi järkätä myös toisin kuin laittamalla lapsen päiväkotiin, tai sitten hyväksyy ne käytännöt mitkä siinä mukana tulevat. Kaikkea kun ei voi saada.

 

Naulankantaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toki toivoisin että erityisesti pienten lasten vanhemmat miettisi tarkkaan, onko työssäkäynti ylipäänsä niin tärkeä asia silloin kun lapset on pieniä, sellaisen viiden vuoden köyhäilyjakson voi vetää läpi ihan kuka tahansa jos motivaatiota on, mutta Suomessa on muotia esim rakentaa se ihana omakotitalo tai ostaa oma asunto juuri silloin kun lapsetkin tarvitsee vanhempiaan eniten ja siksi pidetään järkevämpänä sitä että molemmat vanhemmat raataa työssä päivänsä sen sijaan että oltais niiden omien lasten kanssa. Ei tuotakaan voi kenenkään puolesta ratkaista, se pitää tajuta itse.

 

Ö-höm. No ei nyt ehkä ihan näin kategorisesti kuitenkaan. En tiedä missä asut, mutta pääkaupunkiseudun asumisen hinnoilla ei vaan ole kotona varaa olla vuosikausia jollei toisella puolisolla ole tosi hyvät tulot tai jostain muusta lähteestä rahaa pulppua. Vaikka asuisi ihan vain vaatimattomassa kerrostaloasunnossa ja vaikka asuisi vuokralla. En myöskään usko että pitkään kotona oleminen tekisi lapsia, vanhempia tai perhettä sinänsä autuaaksi, onnelliseksi tai jotenkin paremmaksi. Joillekin se sopii, toisille sopii paremmin toisenlaiset ratkaisut. Kaikissa ratkaisuissa on varmasti hyviä ja huonoja puolia ja saa niistä huonoista puolista joskus valittaakin, vaikka olisi itse valintansa tehnyt.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Juu, itse en voisi kuvitellakaan olevani 5 vuotta kotona jo ihan siksi, että tarkoituksena on työllistyä äitiysloman jälkeen ja mitä pitempi tauko työelämästä on, sitä vaikeampaa alallani on saada töitä.

 

Kyse ei ole mistään hienoista autoista tai omakotitalon ostamisesta, moisista en voi edes unelmoida näillä pk-seudun hinnoilla ja meidän perheen tuloilla. Ihan tilastollisestikin pitkät hoitovapaat kasvattavat riskiä jäädä työttömäksi, etenkin jos ei ole työpaikkaa johon palata.

 

Päivähoidon ongelmista voi mielestäni keskustella silti ilman, että leimaantuu päiväkodissa hankalaksi vanhemmaksi. Esimerkiksi meillä päin on mahdollista, että osa lapsista nukkuu tavallista lyhyemmät unet, ja ne jotka eivät nukahda, saavat nousta ylös tietyn ajan kuluttua. Ei voi olla järkevää, että vaikkapa viisivuotiaat nukkuvat aina yhtä kauan kuin kaksivuotiaat, johan sen pitäisi sanoa maalaisjärkikin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

(Meilläkin on maatilan ja sen päärakennuksen asumiskuntoon remontoimisen takia velkaa erinäisiä satoja tuhansia, joten ei ole suoraan sanoen varaa notkua vuositolkulla kotona, pankki ei anna koko "köyhäilyjaksolle" lyhennysvapaata ja miehellä ei ole kahden palkansaajan tuloja)

 

 

OT, kenties, mutta koulumaailman kasvatuksesta on puhuttu paljon ja varsinkin siitä, kuinka vanhemmat saattavat nykyään olettaa koulun hoitavan koko kasvatusvastuun, eli kouluun tulee erinäisiä pikkukultia, joilla ei ole alkeellisintakaan käytöstapapohjaa. Monissa kodeissa ei myöskään edes yritetä opettaa sitä, miten esim. kengännauhat solmitaan, vaan mielletään automaattisesti opettajien solmivan kullannuppujen nauhat vuositolkulla.

Edited by Jenny-Maria

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yhtä epäinhimillisenä pidän siis sitäkin että vanhempien on pakko lähteä sinne töihin aamulla sellaisiin aikoihin että koko perheen pitää herätä kesken unien. Mutta me nyt pyöritetään tällaista yhteiskuntaa ja ehkä joskus on toisin , tuolle ei oikeen voi mitään. Toki toivoisin että erityisesti pienten lasten vanhemmat miettisi tarkkaan, onko työssäkäynti ylipäänsä niin tärkeä asia silloin kun lapset on pieniä, sellaisen viiden vuoden köyhäilyjakson voi vetää läpi ihan kuka tahansa jos motivaatiota on, mutta Suomessa on muotia esim rakentaa se ihana omakotitalo tai ostaa oma asunto juuri silloin kun lapsetkin tarvitsee vanhempiaan eniten ja siksi pidetään järkevämpänä sitä että molemmat vanhemmat raataa työssä päivänsä sen sijaan että oltais niiden omien lasten kanssa. Ei tuotakaan voi kenenkään puolesta ratkaista, se pitää tajuta itse.

 

Mä kyllä allekirjoitan tämän täysin. Tosin se vaatii usein nyky-yhteiskunnassa ihan kohtuuttomia panostuksia, esim. me ollaan ihan suossa raha-asioiden kanssa ja muutettiin pois pääkaupunkuseudultakin tämän takia. Eli en yhtään ihmettele ettei tähän monikaan pysty tai lähde. Sen sijaan toivoisin sitä kohtuullistamista ihan isommassa kaavassa. Siis niin isossa ettei se ole mitenkään realistista. Kohtuutta työelämään, lisää osa-aikaisen työn mahdollisuuksia, hemmetisti pienempiä asumiskustannuksia myös Kehä III:n sisäpuolelle ja niin edelleen. Ei noita asioita voi sysätä yksittäisten perheiden harteille ja ihmetellä sitten että on se kumma kun ei onnistu.

 

Mitä noihin päiväkotiasioihin tulee niin olen siinäkin nauris12:n kanssa samaa mieltä, kun sinne päivähoitoon ne lapset laitetaan niin sitten on pakko hyväksyä ne sen mukana tulevat rutiinit. Mutta juuri tuonkin takia se olisi kauhean hienoa jos perheillä olisi vähän enemmän liikkumisvaraa noiden aikataulujen suhteen eikä lasten tarvitsisi olla siellä päiväkodissa joka päivä sen 7-17.

 

Koulumaailma taas on vielä vähän vieras kun lapset ovat sen verran pieniä mutta jotenkin en usko että tämä nyt on taas ihan uusi ongelma vaikka niin annetaan ymmärtää. Esimerkiksi kun muistelen omia yläastevuosiani 90-luvun puolessa välissä yhdessä Helsingin "huonomaineisimmassa" koulussa niin olihan se meno ihan posketonta. Eli jos ongelmat ovat noita Thaimaan matkoja ja kaverivahnempia niin minun korvaani se kuulostaa siltä että ainakin jollain tasolla on päästy ongelmissa myös eteenpäin. Meillä sai hyvän numeron siitä ettei heittänyt opettajia erinäisillä esineillä, tuli selvinpäin kouluun ja pystyi istumaan luokassa tunnin loppuun asti... :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kohtuutta työelämään, lisää osa-aikaisen työn mahdollisuuksia, hemmetisti pienempiä asumiskustannuksia myös Kehä III:n sisäpuolelle ja niin edelleen. Ei noita asioita voi sysätä yksittäisten perheiden harteille ja ihmetellä sitten että on se kumma kun ei onnistu.

Olen täysin samaa mieltä! Me oltiin esimerkiksi alunperin ajateltu, että molemmat vanhemmat pitäisimme osittaista hoitovapaata ja lapsille tulisi vain 3 hoitopäivää viikossa. No miehen työnantaja (iso kansainvälinen firma) tyrmäsi sen heti :girl_cry2: Tämänhetkisen lainsäädännön mukaan siis työnantaja päättää viime kädessä myöntääkö työntekijälle osittaista hoitovapaata.

 

Täällä meilläpäin myös neuvolakäyntejä on vähennetty ja tullaan ilmeisesti vähentämään entisestään eikä synnärille järjestetä enää tutustumista. On kohtuutonta syyttää pelkästään synnyttäjää, jos tarjolla ei ole tarpeeksi tietoa vaikka juuri kivunlievityksestä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

aika tiukkaa tekstiä monelta. Olen kyllä monen kanssa varsin eri mieltä siitä, oikeuttaako verorahoilla maksaminen "asiakkuuteen". Suomalainen yhteiskunta on rakennettu siten, että minun on pakko maksaa veroja - en valitettavasti monessa osin voi valita ostavani vastaavia palveluja veronmaksun sijaan itse. Kun vien lapseni yksityiselle lääkäriasemalle, olen asiakas. Vastaavasti en koe, että julkisella puolella lääkärillä olisi jotenkin suurempi oikeus esimerkiksi päättää lapseni hoitotoimista vastoin omaa tahtoani tai minua konsultoimatta vain siksi, että se toimii verorahoilla. Tämä sama esimerkki pätee mielestäni yhtä lailla kouluun kuin päiväkotiinkin.

 

Toinen asia on tietysti se, että mitä kaikkea verorahoilla palvelunsa rahoittavan asiakkaan on kohtuullista vaatia. Esimerkiksi lisätukiopetus sen vuoksi, että perhe on ottanut omaa lomaa ei todellakaan kuulu sellaisiin. Mutta kyllä mielestäni on oikeus vaatia keskustelua siitä, kuinka lapsen omat lahjat tai lahjattomuudet ;) voidaan huomioida opetuksessa kuitenkin niin, että muut eivät kärsi.

 

Kun luin jutun HS:sta jäin itse miettimään tuota kohta, jossa vanhemmat yllättyvät vastasyntyneen halusta roikkua rinnalla. Kaikki perhevalmennukset jne. valistivat minua etukäteen, että vauva syö ja nukkuu sitten pitkiä pätkiä. Kun oma vauvani syntyi (olin hyvin motivoitunut imetykseen) ja vauva roikkuikin rinnalla tyylii 24 h non-stop, luulin, että se johtuu siitä, että maitoa ei tule. Olin oppinut, että "normivauva" söisi kolmen tunnin välein. En todellakaan ollut itsekäs tai halunnut vauvaa pois luotani. Ja kätilöt suunnilleen veivät vauvan minulta kansliaan pariksi tunniksi nukkumaan, että nukkuisin itse, kun olin kaksi vuorokautta valvonut putkeen. En meinannut suostua. Minusta se oli outo kirjoitus. Kyllä varmaan meitä äitejä on joka lähtöön, mutta niin on muuten hoitajia, lastentarhanopettajia ja lääkäreita. Let's face it: ihan kuka tahansa tietää, että toiset ovat työssään pätevämpiä ja parempia kuin toiset. On inhottavaa kyseenalaistaa toisen osaaminen, mutta on myös joskus paikallaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei lääkärillä olekaan oikeutta päättää sinun lapsesi hoidosta vastoin tahtoasi, ellei kyse ole oikeasti henkeäsäästävästä tai elinikäisen vammautumisen estävästä toimenpiteestä (jolloin asiaan tulee mukaan myös lastensuojelu). Mutta lääkärillä - yksityisellä tai julkisella - ei myöskään ole mitään velvollisuutta toteuttaa jotain hoitoa vain siksi, että sinä haluat, jos hän ei pidä sitä oikeana hoitona. (Päinvastoin, jos yksityinen lääkäri antaa jonkun hoidon, joka ei ole lääketieteellisesti perusteltu, vain siksi, että asiakas vaatii ja maksaa, hän itse asiassa rikkoo lakia.)

 

Sama pätee kouluihin. Eivät he saa tehdä mitä tahansa asioita lapsellesi ilman suostumustasi, mutta siitä ei seuraa, että heidän on pakko tehdä kaikki mitä keksit pyytää, tai että lapsesi ei tarvitse noudattaa koulun sääntöjä. Takuulla ei yksityinenkään koulu hyppää kaikkien vanhempien toiveiden mukaan, vaan ilmoittaa, että meidän koulussa on tällaiset tavat ja jos ei kelpaa, sopii hakeutua johonkin toiseen kouluun. Juurihan taisi olla lehdissä kohujuttu siitä, miten joku lapsi oli lentänyt yksityisestä lastentarhasta ulos, koska vanhemmat olivat heittäytyneet liian "hankaliksi" nostamalla jupakan siitä, miten hoitajat vaihtuivat liikaa tms. Julkisella puolella näin ei voisi käydä...

 

Lisäksi verorahoilla me emme kustanna palveluita vain itsellemme, eli kyse ei ole siinä mielessäkään "asiakkuudesta". Verorahoilla on tarkoitus varmistaa, että kaikilla on tarvitsemansa palvelut. Se on hiukan eri asia, vaikka toki käytännössä jokainen omallakin kohdallaan maksetuista veroista hyötyy, kun vaikka ei käyttäisi ns. palveluja niin yleisillä teillä tulee sillä bemarilla ajeltua kuitenkin ja vaikkapa korkeakouluja käytyä. ;)

Edited by J A W

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä meilläpäin myös neuvolakäyntejä on vähennetty ja tullaan ilmeisesti vähentämään entisestään eikä synnärille järjestetä enää tutustumista. On kohtuutonta syyttää pelkästään synnyttäjää, jos tarjolla ei ole tarpeeksi tietoa vaikka juuri kivunlievityksestä.

 

Munkaan mielestä kaikki ei ole osittain meidän synnyttäjien vika. Mulla jäi muutenkin melko vähäinen synnytysvalmennus esikoisen kanssa kesken, kun esikoinen yritti syntyä liian aikaisin. Toisen kanssa ei sitten järjestetty senkään vertaa valmennusta. Meillä on todella vähän ohjausta. Synnärille ei täälläkään pääse. En mä tajunnut että äitiysjoogassa saa synnytysvalmennusta. Olin siitä tosi tyytyväinen. Ilman sitä en olisi saanut alakautta synnytykseen ollenkaan valmennusta. Uskon siis että ne jotka eivät saa kunnon ohjausta eivätkä ole joutuneet oman kehonsa kanssa tekemisiin (migreeni, liikuntaharrastus tms) niin eivät ihan oikeasti vain tiedä mikä on normaalia synnytyskipua. Muutenkin ainakin täällä lääkärit määräävät todella helposti lääkkeitä, niin miksei tuollaisille tule ensimmäisenä mieleen kivunlievitys lääkkeillä. Niitähän telkkarisarjoissakin tarjotaan :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kun esimerkiksi terveydenhoitoalalla kohdataan kymmeniä potilaita päivässä, satoja vuodessa, niin ei jokaisen kohdalla voida ruveta toteuttamaan täysin yksilöllistä hoitosuunnitelmaa, jos se perustuu ainoastaan sille, että "muttakumäähaluan!".

 

Ymmärrän sun pointin, mutta pelkopotilaana tota oli kamala lukea. Jos vähän kärjistää, niin musta tuntuu siltä, että kun sairaalan yms. ovesta sisään kävelet, niin se oli viimeinen itse tehty valinta. Sen jälkeen sitä on toiminnan kohde, ei toimija. Synnytyksessäkin mieslääkäri käveli ovesta sisään ja mulle mitään sanomatta tunki kätensä sisääni ja satutti. Ei todellakaan ollut mun valinta.

 

Musta Hesarin artikkeli oli tehty vain sivuntäytteeksi. Mitään uutta uutistahan siinä ei ollut.

 

edit. Pakko lisätä, että itse en ole rähjääjä.

Edited by Kasma

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0