Sign in to follow this  
Followers 0
Guest pikkaraiset

HS: Näin nykyvanhemmat piinaavat kasvatusalan ammattilaisia

142 posts in this topic

Joo, tosta aiheesta olisi helposti saanut ihan asiallisenkin jutun, jos olisi viitsinyt tehdä vähän toimittajan työtä eikä vaan kerätä asiattomia kommentteja "asiakkaista" nimettömiltä kertojilta...

 

Aivan samaa mieltä! Oudointa jutussa oli, että siinä oli vain yksi kommentti per aihe. Luulis noita katkeria valittajia löytyvän useampiakin, jos tarkoitus oli muutakin kuin provota.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä kuvittelisin, että imetys on rankkaa nimenomaan tokan tai myöhemmän lapsen äidille. Kyllähän sitä ekaa roikottaakin tissillä 24/7, kun puolet vuorokaudesta voi olla sängyssä nukkuvinaan ja toisen puolen maata sohvalla ja olla katsovinaan elokuvia, mutta mitäs kun vieressä on puolitoistavuotias, joka pitäisi syöttää, nukuttaa, pestä ja leikittää? :)

 

Monissa asioissa on musta menty viime vuosikymmeninä vähän liikaa äärimmäisyydestä toiseen. "Neljän tunnin välein syöttö, pesu, leikitys, nukutus" ei varmasti ollut hyvä meininki, mutta ei siitä seuraa, että toinenkaan ääripää olisi. 70-luvulla äitini kertoman mukaan sitä neljän tunnin suositusta ei noudattanut juuri kukaan, koska hullukaan ei kuuntele lapsen itkua noin vaan vaikka kuka sanoisi, että se on hyväksi sen keuhkoille. Veikkaan, että toisaalta nykyään aika harva oikeasti noudattaa sitä suositusta, jossa lasta kytätään herkeämättä "siltä varalta, että sille tulee joku tarve" (niin kuin eräs kolumnisti asian ilmaisi) ja ruokitaan täysin lapsentahtisesti, vaan oikeasti useimmat pyrkii konstruoimaan jotain rytmiä aika pian. Samoin tosiaan vierihoito sairaalassa lähtökohtana on kiva asia, mutta välillä tuntuu että siinä on menty niin pitkälle, että äidin toipumisen tarve sairaaloissa unohtuu sekä äidiltä että henkilökunnalta.

 

Onneksi tokat lapset yleensä tajuavat syödä nopeasti ja rinnatkin osaavat käynnistää maidontuotannon heti ja täydellä höngällä ;)

 

Lisäänpäs vielä, että kyllähän se ensimmäisen vauvan saaminen on aina suurin shokki, hyvässä ja pahassa. Ei siihen samaa tilaan pääse toisen tai myöhempien lasten kanssa. Muutos entiseen on aivan valtavat. Kaikki useamman lapsen äidit suunnilleen hanskaavat hommat ja osaavat monesti heti tunnistaa, itketäänkö nyt nälkää, väsyä vai mahanpuruja. Itse ainakin olin ekan synnytyksen jälkeen ihan puhki ja iso osa sitä väsymystä oli uuden ihmettelyä. Toisella kerralla taisin porskuttaa hormoneilla 2 kuukautta minimiyöunilla ;) (ja senkin jälkeen joo, mutta siitä jäi sitten se porskutus pois...)

Edited by Mamabarba

Share this post


Link to post
Share on other sites

Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa, joten vähän kieltämättä kuohahdin tuosta lapsen jättämisestä kansliaan. Voisin ihan hyvin olla tuo jutussa mainittu äiti, tosin kanttiiniin mentiin kolmestaan miehen ja äitini kanssa. Ei myöskään oltu vailla aikaa ilman vauvaa, vaan haluttiin vaan käydä kahvilla eikä se ollut vauvan kanssa mahdollista, kun ei sitä saanut viedä osastolta. Oli kieltämättä myös ihanaa hengittää hetki vapaammin ja nähdä vähän päivänvaloa. Synnytysvuodeosastolla ei ollut käytävillä eikä auloissa ikkunoita ja huoneessa olin oven puolella, väliverho koko ajan kiinni. Vähemmästäkin ahistaa. Päälle vielä hionekaveri, johon ei saanut minkäänlaista kontaktia (se hänelle suotakoon). Hirveästi ei huvita jutella miehen kanssa mitään kovin intiimiä, kun verhon toisella puolella on hiirenhiljaista silloinkin, kun siellä oli isä käymässä.

 

En myöskään sulata tuota, että päiväkodissa pakotetaan viisivuotias päiväunille. Miten se pitäisi saada illalla ajoissa nukkumaan, jos päiväkodissa on nukuttu puolitoista tuntia iltapäivällä, vaikkei lapsen luontaiseen rytmiin enää kuulu päiväunia? Omista lapsista ei siis ole vielä tällaista kokemusta, kun tuo on alle vuoden, vaan muistelen omia päiväkotiaikojani ja muiden kokemuksia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Mä olisin kanssa halunnut viedä 4 pv vanhan kanttiiniin, mutta eivät antaneet. (5 pv vanhan vein kauppakeskukseen. Siitäs saivat. ;))

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Niin no, eivät varmaan kuitenkaan saaneet niitä mahdollisia pöpöjä sieltä kauppakeskuksesta. ;) Vain ja ainoastaan siihenhän tuo vauvojen poisvieminen osastolta perustuu, ettei ko. vauva itse saisi tartuntaa ja ettei toisi pöpöjä mukanaan osastolle. Ei kai sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, että vanhemmat yritetään pitää osastolla sillä varjolla, ettei vauvaakaan saa viedä pois.

 

Itsellä tosin meni hermo ainakin viimeisimmällä sairaalareissulla niihin aikuisiinkin osastolta pois ramppaajiin, kun lapsi jätettiin huutamaan huoneeseen ja takaisin tultiin tupakanhajuisina niin, että huoneessa oli pitkään tympeä olla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

AIka pitkälti on totuutta kyllä tuossa jutussa. Kivunlievitysjutun voisin viedä jopa pidemmälle, koska itse en kivunlievityksittäni ole meinannut saada olla vaan lähes pakotettu ottamaan piikkiä ja tippaa. Pitkät suostuttelut ja keskustelut piti käydä supistusten kanssa että sain olla ilman. Tuosta lapsen hoidattamisesta synnärillä on taas päinvastainen kokemus, koska minulta lähes väkisin vietiin esikoinen pois yöksi koska huonekaveri oli todella väsynyt ja halusi nukkua. Esikoisen äitinä en osannut olla lujempana, mutta jälkeenpäin asiaa (vrk ikäisestä vauvasta erossa oloa) olen kyllä itkenyt, tyhmää tai ei.

 

Myöskään minkäänlaista kokemusta ei ole tuollaisesta tissitakiaisesta vaikka 2 lasta olen täysimettänyt kiinteiden aloitukseen ja osittaisimettänyt siitä eteenpäin. Kyllä meillä ihan synnäriltä saakka ovat syöneet mahan täyteen ja sitten lopettaneet, ei tietoakaan mistään maratonimetyksistä.

 

Olenko muuten ainoa, joka enemmän kuin mielellään haluaa että päiväkodin työntekijät saavat pitää vaikka sitten venähtänyttä kahvipaussia juoruilun kesken koska minusta se on yksi (tosin vain yksi) keino parantaa työilmapiiriä, joka on kuitenkin se kaikista tärkein lapsiin vaikuttava tekijä. Ja en ole itse hoitoalalla ja oma lapsi lopetti päiväunet 1,5-vuotiaana. SIlti kannatan pakollista lepohetkeä. Sen tuoma lisäaika tulee kuitenkin vain lasten hyväksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

"­Vau­vaa odot­ta­vil­la pa­reil­la ei ole rea­lis­tis­ta kä­si­tys­tä sii­tä, mil­lais­ta syn­nyt­tä­mi­nen oi­keas­ti on"

 

No ei olekaan. Esikoista kun odotin, paras synnytysvalmentajani oli Youtube, josta (valikoiden, toki) sai paremman käsityksen synnytyksestä kuin siitä videosta, minkä neuvolasta mukaansa sai. Synnytysvalmennuksessa keskityttiin kalvosulkeisiin jossa aihe oli - yllätys yllätys - kivunlievitys synnytyksessä. Muut aiheet oli vauvanhoito ja vanhemmuus. Ei niillä tiedoilla lähdetty synnyttämään viisaina ja tietoisina siitä, mitä kaikkea voi tapahtua.

 

Nai­set ovat täy­sin val­mis­tau­tu­mat­to­mia vas­taan­ot­ta­maan syn­ny­tys­ki­pua ja sel­viy­ty­mään sii­tä. Ki­pua pi­de­tään asia­na, jo­ka tu­lee hoi­taa pois he­ti kun mah­dol­lis­ta, vaik­ka se on tär­keä osa syn­ny­tys­tä. Puu­du­tuk­sia ha­lu­taan, vaik­ka syn­ny­tys ei oli­si vie­lä edes käyn­nis­sä, kos­ka ki­vun in­ten­sii­vi­syys tu­lee yl­lä­tyk­se­nä.

 

Miksi sitten se neuvolan järjestämä synnytysperhevalmennus keskittyi kertomaan niistä? Miten voi etukäteen tietää, miten paljon tulee sattumaan? Miksi siitä kivun intensiivisyydestä puhutaan vain keskustelupalstoilla eikä siellä neuvolassa? (Miksi oma neuvolantätini oli lähinnä kauhuissaan, kun kuuli että synnytin kuopuksen täysin ilman mitään kivunlievitystä?)

 

Lopputeksti on kyllä aikamoista diipadaapaa, ja pettymys Helsingin sanomiin tuli jälleen kerran. Mikä artikkelin tarkoitus oli? Kertoa, kuinka ammattilaista ottaa kupoliin? Olla vähän kuin Iltasanomat, vai onko tuohon tulossa jatkoa jotenkin? Piti kirjoittaa tähän vielä paljon muuta mutta luettuani artikkelin toisen kerran, pääni tyhjeni. Se varmaan oli artikkelin tarkoituskin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olenko muuten ainoa, joka enemmän kuin mielellään haluaa että päiväkodin työntekijät saavat pitää vaikka sitten venähtänyttä kahvipaussia juoruilun kesken koska minusta se on yksi (tosin vain yksi) keino parantaa työilmapiiriä, joka on kuitenkin se kaikista tärkein lapsiin vaikuttava tekijä. Ja en ole itse hoitoalalla ja oma lapsi lopetti päiväunet 1,5-vuotiaana. SIlti kannatan pakollista lepohetkeä. Sen tuoma lisäaika tulee kuitenkin vain lasten hyväksi.

 

Samaa mieltä noista päiväkodin toimista. Minä ajattelen, että tuo päivälepohetki on ihan hyväksi niin aikuisille kuin lapsillekin. Hektisessä maailmassa on hyvä osata ihan vaan ollakin.

 

Itse olen parissakin päiväkodissa aikoinaan ollut töissä, eikä siellä kyllä pakotettu lapsia nukkumaan päiväunia, mutta lepohetken aikana rauhoituttiin ja oltiin hissuksiin. Ne, joille ei uni maittanut, saivat tietyn ajan päästä hipsiä lepohuoneesta pois vaikka leikkimään. Yhdessä päiväkotiryhmässä oli saman perheen kaksi 4- ja 5- vuotiasta, todella vilkasta poikaa, joilta vanhemmat kielsivät lepohetketkin. Perusteena oli se, että pojilla oli kotona nukkumaanmenoaika jo kuuden maissa. Tarhasta lapset haettiin viiden aikaan ja tuotiin aamulla ensimmäisten joukossa. Oli riipaisevaa katsoa väsymyksestä kiukkuisia poikia, joita ei olisi saanut päästä edes lepäilemään vain siksi, etteivät vanhemmat ilmeisesti jaksaneet olla lastensa kanssa juurikaan arkisin...

 

Hesarin juttu nyt sinänsä oli kärkäs, mutta minusta ihan kiinnostava. Omasta tuttavapiiristäni löytyvillä terveydenhoidon ja kasvatuksen ammattilaisillakin on samankaltaisia äärikokemuksia, mutta onneksi ne ovat harvinaisia poikkeuksia. Valtaosa vanhemmista on kuulemma ihan fiksua porukkaa :) .

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

 

Myöskään minkäänlaista kokemusta ei ole tuollaisesta tissitakiaisesta vaikka 2 lasta olen täysimettänyt kiinteiden aloitukseen ja osittaisimettänyt siitä eteenpäin. Kyllä meillä ihan synnäriltä saakka ovat syöneet mahan täyteen ja sitten lopettaneet, ei tietoakaan mistään maratonimetyksistä.

 

 

 

Kaikki vauvat ovat erilaisia, mutta tissitakiaisia on todellakin olemassa. Toiset vauvat haluavat etenkin alkuun roikkua rinnalla ja minkäs sitten teet muuta kuin annat roikkua. En oikein ymmärtänyt tätä kommenttia tai siis lähinnä, että mikä se pointti on? Tekeekö tissitakiaisen äiti mielestäsi jotenkin väärin?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Musta on muuten ihan käsittämätön vaatimus, että pitäisi pystyä olemaan varautunut siihen, miltä synnyttäminen tuntuu, ennen kuin on synnyttänyt. Miten se on mahdollista? Itselleni ei ole koskaan edes tapahtunut mitään vakavampaa, murtunut luita tms ja migreenikohtauksenikin on katsottu lieviksi, eli todella kovasta kivusta ei ole ylipäätään mitään kokemusta. Mistä hitosta mä sen kokemuksen sinne synnytyssaliin olisin kerännyt? Olisiko pitänyt hakata itseään vasaralla harjoitusmielessä tai jotain? ;)

 

Ylipäätään minua ärsytti jo "vaatimus" siitä, että olisi pitänyt pystyä esittämään jotain synnytystoivelistaa. Ymmärrän, että jos jostain syystä on esimerkiksi hyvin lääkevastainen, tai jos pelkää kipua kovasti, niin haluaa varmistaa suuntaan tai toiseen asioita. Mutta jos on ihan normaali ensisynnyttäjä, niin mistä ihmeestä voi tietää esimerkiksi missä asennossa haluaa olla tms? Koin ahdistavana sen, että olisi pitänyt osata vastata kysymyksiin tilanteesta jossa ei todellakaan ole ollut. Onneksi kätilöt ei enää synnärillä olettaneet sellaista, vaan hyväksyivät toiveeni, että katotaan nyt miten tää menee ja käykää aina välillä ehdottelemassa jotain.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Myöskään minkäänlaista kokemusta ei ole tuollaisesta tissitakiaisesta vaikka 2 lasta olen täysimettänyt kiinteiden aloitukseen ja osittaisimettänyt siitä eteenpäin. Kyllä meillä ihan synnäriltä saakka ovat syöneet mahan täyteen ja sitten lopettaneet, ei tietoakaan mistään maratonimetyksistä.

 

 

 

Kaikki vauvat ovat erilaisia, mutta tissitakiaisia on todellakin olemassa. Toiset vauvat haluavat etenkin alkuun roikkua rinnalla ja minkäs sitten teet muuta kuin annat roikkua. En oikein ymmärtänyt tätä kommenttia tai siis lähinnä, että mikä se pointti on? Tekeekö tissitakiaisen äiti mielestäsi jotenkin väärin?

 

Ei toki tee, sinne päinkään. Pointti oli se, että jutussa annettiin ymmärtää että äidiksi tulevan pitää olla tietoinen että vauvat aina syö tissiä 24h. Tämä kuulosti minusta hassulta, koska "en ole tietoinen" asiasta edes kahden lapsen jälkeen ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiinnostava keskustelu. Itsellä ei nyt irtoa sen syvällisempää, kuin että ei tulisi mieleenkään kysyä minua tai lastani hoitavalta henkilöltä (ei neuvolassa eikä muuallakaan), onko tällä lapsia. Ei kuulu mulle.

 

Näitä lapsiahan mulla ei vielä ole, mutta..

Tämä jotenkin laittoi itseni miettimään. Voisin kuvitella, tai siis kuvittelin tähän asti, että tuommoista asiaa voisi kysyä ihan hyvin. Nyt tuli vasta tässä keskustelussa esille se, mikä mulle ei tullut mieleenkään aikaisemmin, että kysymys voidaan käsittää myös negatiivisesti/arvosteluna. Itselleni tuollainen kysymys olisi vain luontevaa keskustelua, eikä arvostelua tai päätelmien tekemistä sen perusteella onko lapsia vai ei->pätevyys määrittyisi sen mukaan. Samoin kuin koiraharrastusten parissa kysyn onko minua opettavalla henkilöllä koiria itsellään, eläinlääkäriltä voin kysyä onko hänellä itsellään eläimiä jne, ilman että se vaikuttaisi omaan asenteeseeni kyseistä ihmistä kohtaan, koska kysymys olisi vain keskustelua esillä olevasta aiheesta. Ja samalla tavalla voisin kysyä neuvolatädiltä onko hänellä lapsia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En kysyisi :( lapsettomalle ihmiselle lapsettomuus voi olla niin kipeä asia, että hyvässäkin hengessä esitetyt kysymykset koetaan loukkauksiksi. Varsinkin kun sen oman "huonommuutensa" kanssa kamppailee jatkuvasti muutenkin..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olenko muuten ainoa, joka enemmän kuin mielellään haluaa että päiväkodin työntekijät saavat pitää vaikka sitten venähtänyttä kahvipaussia juoruilun kesken koska minusta se on yksi (tosin vain yksi) keino parantaa työilmapiiriä, joka on kuitenkin se kaikista tärkein lapsiin vaikuttava tekijä. Ja en ole itse hoitoalalla ja oma lapsi lopetti päiväunet 1,5-vuotiaana. SIlti kannatan pakollista lepohetkeä. Sen tuoma lisäaika tulee kuitenkin vain lasten hyväksi.

 

Musta ihan hullu ajatus.

 

Täytyyhän päiväkodin henkilökunnalle turvata riittävät tauot ilman, että lapset kärsivät siitä tai se mitenkään liittyy edes lapsiin ja niiden tekemisiin taI tekemättä jättämisiin. Tauot ne pitää olla eskarin tädeilläkin, sielä lapset eivät edes lepää (ja ovat siis joissain eskareissa kuitenkin paikalla klo 7-17 kun päivähoito on samoissa tiloissa).

 

Lepohetki onkin ok, mutta tässähän on kyse siitä, että moni päiväkoti ei tahdo pysty sitä järjestämään (kaikkien pitäisi nukkua nukkarissa). Nukkariin kun tarvitaan valvoja JA lepohetkeen tarvitaan valvoja.

Edited by Mamalicious

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiinnostava keskustelu. Itsellä ei nyt irtoa sen syvällisempää, kuin että ei tulisi mieleenkään kysyä minua tai lastani hoitavalta henkilöltä (ei neuvolassa eikä muuallakaan), onko tällä lapsia. Ei kuulu mulle.

 

Näitä lapsiahan mulla ei vielä ole, mutta..

Tämä jotenkin laittoi itseni miettimään. Voisin kuvitella, tai siis kuvittelin tähän asti, että tuommoista asiaa voisi kysyä ihan hyvin. Nyt tuli vasta tässä keskustelussa esille se, mikä mulle ei tullut mieleenkään aikaisemmin, että kysymys voidaan käsittää myös negatiivisesti/arvosteluna. Itselleni tuollainen kysymys olisi vain luontevaa keskustelua, eikä arvostelua tai päätelmien tekemistä sen perusteella onko lapsia vai ei->pätevyys määrittyisi sen mukaan. Samoin kuin koiraharrastusten parissa kysyn onko minua opettavalla henkilöllä koiria itsellään, eläinlääkäriltä voin kysyä onko hänellä itsellään eläimiä jne, ilman että se vaikuttaisi omaan asenteeseeni kyseistä ihmistä kohtaan, koska kysymys olisi vain keskustelua esillä olevasta aiheesta. Ja samalla tavalla voisin kysyä neuvolatädiltä onko hänellä lapsia.

 

Ymmärrän pointtisi, mutta itse ajattelen tästä niin, että työntekijä on tuollaisessa kohtaamistilanteessa ammattinsa edustaja ja jakaa omasta yksityiselämästään juuri sen verran kuin ITSE haluaa. Itse olen opettaja ja pitäisin kyllä erikoisena, jos oppilaan vanhempi kysyisi, että onko mulla teini-ikäistä kotona. Sen sijaan saatan vaikkapa oppilaille joskus heittää jonkin asian yksityiselämästäni, mutta sen jakaminen on aina omassa harkinnassani.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei mullakaan käynyt edes mielessä kysyä omalta neuvolaterkalta hänen lapsitilanteestaan, juurikin siksi että hän on siinä kohtaamisessa ennen kaikkea ammattinsa edustaja. En myöskään usko että sillä, onko terveydenhoitajalla omia lapsia, olisi mitään tekemistä hänen ammattitaitonsa kanssa - eiväthän raskaudet ja synnytykset saati vauvat ole edes identtisiä, joten omakohtainen kokemus ei välttämättä mitenkään täydentäisi osaamista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Äi­tiys­po­li­kli­ni­kal­la syn­nyt­tä­jät vaa­ti­vat jos­kus syn­ny­tyk­sen käyn­nis­tä­mis­tä, kos­ka ovat vä­sy­nei­tä ras­kau­teen­sa. He ve­toa­vat sii­hen, et­tei­vät saa nu­kut­tua öi­tään ja olo on tu­ka­la. Ihan var­mas­ti yön­sä saa nu­kut­tua pa­rem­min vau­va vat­sas­sa kuin vau­va vie­rel­lä.

 

Tämä kolahti aika kovasti. Minä olin se äiti, joka itki lääkärille äitiyspolilla että tehkää jotakin, mä en kestä enää sekuntiakaan. Ei tehneet, koska leimasivat mut juuri näin kuin jutussakin; säälittävä valittaja, joka ei ole ihan tajunnut mihin ryhtyy ja joka ei myöskään tajua että vauvakin valvottaa. Itsehän siis valvoin yli viikon putkeen n. 1-3h yöunilla heräillen jatkuvasti supistuksiin ja liitoskipuihin ja päivät koomasin, itkin ja olin aivan todella kipeä koko ajan. Mutta koska olin esikoisen odottaja (ja nuori, ties jos silläkin oli vielä vaikutusta), niin mua ei otettu vakavasti vaan passitettiin "kotiin nukkumaan" ja sanoipa lääkäri vielä että "sun pitää laittaa nyt jäitä hattuun, ei me tehdä mitään kun ei ole mitään syytä". No menin kotiin, en nukkunut, yllättäen.

Lisäys: synnytys käynnistettiin lopulta kuitenkin, kun tyttö ei ollut kasvanut viimeisen 10pv aikana lainkaan ja lapsivettä oli olemattoman vähän. Painoasiaa ei olis voinut huomata tuolloin itkukäynnillä, lapsiveden kyllä jos olisi viitsinyt ultrata.

 

Minä olen myös äiti joka itki lääkäriä tekemään jotain kun kärsin raskausmyrkytyksestä, kokonaisvaltaisesta pahoinvoinnista ja jäätävästä päänsärystä 24/7 johon ei auttanut mitkään lääkkeet. Kotiin mutkin laitettiin vahvan verenpainelääkityksen kera ja toivoteltiin jaksamista päänsäryn kanssa. Lopulta poika syntyi 38+4 kiireellisellä sektiolla. Sanomattakin selvää että vähän nousi käry korvista kun luin tuon kohdan artikkelista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä niin toivoisin että tuon synnytys jutun kirjoittanut kokisi saman kuin mä. Kuinka kivunlievitystä ei enää annettu vaikka ponnistusvaihe pitkittyi yli 2 tuntiin ja sain valtavat repeämät. Kuinka ylimielinen lääkäri melkein aiheutti mun ja syntyvän lapsen kuoleman asenteellaan "sen kun ponnistat sen ulos" vaikka lapsi ei mahtunut väärässä asennossa tulemaan. Kuinka lapsi ei ensimmäisiin kuukausiin tehnyt muuta kuin itkenyt ja, kuinka itse synnytyksen jälkeen valtavan rajun infektion kourissa ja 40 asteen kuumeessa yritin imettää yötä päivää kun lapsi oli hiljaa vain tissi suussa.

 

Jep, enpä taida kirjoittaa enempää siitä. Mutta tekisi mieli saattaa tiettyjen mieli piteiden levittelijät saunan taa omien kokemusteni jälkeen...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun on kanssa pakko sanoa tohon käynnistysasiaan, että mä olen nukkunut vauvan synnyttyä paljon paremmin kuin viimeisinä raskauspäivinä. Silloin heräsin supistuksiin n. 15 minuutin välein useampana yönä, ts. en juurikaan nukkunut, nyt saan sentään nukkua 2-4 tuntia kerralla.

 

Toinen asia, jota en ymmärrä, on toi synnytyskipujen pyhyys. Miksi niistä pitäisi kärsiä, jos kivunlievitystä on olemassa? Miksi juuri synnytyskipu on se kipu, joka kuuluu asiaan, vaikka kukaan ei oleta, että ihmiset selviytyisivät vaikka päänsärystä ilman kipulääkkeitä keinutellen vähän jumppapallon päällä ja ajatellen kauniita ajatuksia?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mietin vielä tuota asiakas - palveluntuottaja -suhdetta. Jos päiväkoti on sellainen, jonka kaupunki on ulkoistanut jollekin palveluntuottajalle, suurin osa varmasti kokee olevansa asiakkaita ja voivat vaikkapa "uhkailla" valittavansa esim. huonosta ruoasta tai töykeästä otteesta kaupungille. Miten tilanne eroaa siitä, että kaupunki tuottaa palvelun itse? Tiedän yhden epäonnistuneen kokeilun, jossa yhteiskunta tuotti kaikki palvelut, päätti millaista palvelua kansalaiset tarvitsevat ja kukaan ei ollut asiakas.... kaikki varmasti tietävät, miten hyvin siinä kävi. Tuli vaan mieleen, kun katsoin eilisiltana dokumenttia Itä-Euroopan kommunistimaista. Kaikki toiminta vaatii asiakaspalautteen kuuntelua ja tervettä halua kehittää toimintaa. Jos henkilökunta (missä vaan) kokee, että heillä on oikeus sanella palvelut & "asiakkaan" pitää vain olla kiitollinen saamastaan "palvelusta" tämä johtaa ennen pitkää laadun heikkenemiseen.

 

On sitten asia erikseen, mitä asiakkaana on oikeus vaatia. HS-jutussa monet vanhemmat menevät aivan liian pitkälle. Henkilökohtaisuuksiin ei varmasti saa mennä & oma vastuunsa kaikissa tilanteissa pitää ymmärtää. On kohtuullisen karmaisevat tilanne, että iso osa suomalaisista kokee vanhusten ja LASTEN olevan yhteiskunnan vastuulla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

No, jokaisella on kokemuksia kivunlievityksen saamisesta/saamattomuudesta ja synnytyksen käynnistämisestä, mutta tosiasia on, että kyllä niitä äitejä on AIDOSTI, jotka haluavat kyllästymisen, pienen epämukavuuden, jonkun tietyn päivämäärän yms. takia käynnistyksen. Tässä artikkelissa ei varmastikaan viitattu äiteihin, joilla on raskausmyrkytys, valtavat kivut tms. Myös kivunlievitystä penätään liian varhaisessa vaiheessa oikeasti, ja jos synnytys ei ole käynnissä niin koko homma pysähtyy. Siksi äideille, joilla ei ole synnytys käynnissä ei voi antaa epiduraalia, vaikka kuinka haluaisivat :) Ammattitaitoinen heti sen hankkii, kun peli on selväst käynnissä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tässä artikkelissa ei varmastikaan viitattu äiteihin, joilla on raskausmyrkytys, valtavat kivut tms.

 

"Artikkelissa" ei rajattu näitä äitejä pois. Siinä annettiin ymmärtää, että nykymeno on tällaista ja juuri siksi se oli niin kuohuttavaa.

 

Jutun voisi muuten lukea myös toimintaohjeena "näin piinaat ammattilaisia". :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

No, jokaisella on kokemuksia kivunlievityksen saamisesta/saamattomuudesta ja synnytyksen käynnistämisestä, mutta tosiasia on, että kyllä niitä äitejä on AIDOSTI, jotka haluavat kyllästymisen, pienen epämukavuuden, jonkun tietyn päivämäärän yms. takia käynnistyksen. Tässä artikkelissa ei varmastikaan viitattu äiteihin, joilla on raskausmyrkytys, valtavat kivut tms.

 

Näitä äitejä (meitä) ei rajattu tosiaan pois, vaan kärjistettiin ja vielä sanottiin että kyllä varmasti yöt nukkuu vauva mahassa kuin vieressä. Ja näin juuri mullekin sanottiin äitipolilla, tosin vielä ilkeämmin. Tää yleistäminen on se mikä mulla hiertää; heti kun (nuori) ensisynnyttäjä oikeasti itkee kipuja niin sitten vaan kuitataan että no kaikilla sattuu ja et oo tainnu ihan tajuta mihin ryhdyit, oisit miettiny ennenku panit paljaalla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle selitettiin, että heillä ei ole resursseja antaa isompien valvoa. Heillä on usein palaverit yms lasten uniaikaan. Varmaan niin kyllä, mutta oon vahvasti sitä mieltä, että ovat päiväkodissa lapsia varten - eivät palavereja varten. Kyllä ne palaverit johonkin muuhunkin ajankohtaan saa jos oikeasti tahtoo.

 

.

 

Ymmärrän toisaalta sun pointin jos 5v nukkuu melkein 2h ja se oikeesti haittaa ilta/yöunia, mutta sitä en tiedä mihin muuhun kohtaan päivästä ne palaverit vois sijottaa?!?! Itse olen työskennellyt sellaisessa pk:ssa, jossa kahvitkin juotiin ryhmässä eli taukoja ei käytännössä ollut.Päiväuniaika on ainoa sellainen aika, jolloin voidaan pitää palavereja ja useimmiten ne palaverit koskevat lasten asioita (=ollaan töissä lapsia varten)! Usein myös lto:n suunitteluaika on laitettu lastenpäiväuniaikaan.Jos palaverit pidetään esim illalla, on se taas pois lapsilta, kun hlökunta ottaa ylityötunteja pois.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en sen enempää lähde tähän, mutta ei ole 5-vuotiaan etu nukkua päiväunia. Ei ole ydinfysiikkaa järjestää kuviota päiväkodissa niin, että isoimmat vain huilaavat. Kymmenet ja taas kymmenet päiväkodit pystyvät tähän ;)

 

 

Jos 5-vuotias nukahtaa päiväunille, niin todennäköistä on että jonkinlainen tarve päiväunille vielä on..... Päiväkoteja on tosiaan erilaisia, mutta esim pienet pk:t ovat hyvin haavoittuvaisia ja käytännön järjestelyt vaativat välillä kovaakin mietintää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0