Sign in to follow this  
Followers 0
Guest pikkaraiset

HS: Näin nykyvanhemmat piinaavat kasvatusalan ammattilaisia

142 posts in this topic

^Toki voi valmistautua mutta silti synnytys on sellainen tapahtuma johon loppujen lopuksi aika vähän voi vaikuttaa pelkällä mielenrauhalla ja kontrollissa pysymisellä, kuten annetaan ymmärtää. Oli minullakin 2 sivullista toiveita ja pyyntöjä ensimmäisessä synnytyssuunnitelmassani mutta ne eivät sisältäneet tuota virhetarjontaa ja synnytyksen tyssäystä. Siinä vaiheessa olisin synnytyssuunnitelman mukaan hymissyt hiljaa keinutellen suihkussa mutta reidet kramppasivat niin etten pysynyt jaloillani.

 

Ja tuo kipukin on suhteellista. Pahimmat kivut joita olen kokenut tulivat niinä parina supistuksena ennen kuin kuopus lensi ulos mutta niitä taas ei voi mitenkään verrata siihen mitä oli esikoisen synnytyksessä kun sattui aivan s**tanasti ja mitään edistystä ei tapahtunut. Eli jos pelkkää kipua ajattelee niin kuopuksen synnytys sattui enemmän mutta meni niinkuin pitikin ja se on taas ihan eri juttu kuin esikoisen synnytys. Lähinnä sitä ajoin takaa tuolla ettei siihen voi mitenkään valmistautua. Kyllä minä tiesin molemmissa synnytyksissä että se kipu tulee siitä että kohdunsuu avautuu mutta ihan eri tavalla sen kesti kun kuopuksen synnytyksessä sen edistymisen tunsi, esikoisen synnytyksessä taas koko ajan tunsi vain että joku ei ollut niinkuin piti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toki kaikissa lääkkeissä on sivuvaikutuksensa/haittavaikutuksensa. Nykypäivänä voi saada sellaisen tehokkaan kivunlievityksen joka kuitenkaan ei aiheuta mitään pysyvää vahinkoa lapselle joka siis on ns. turvallinen (jos se ei olis niin tuskin sitä edes tarjottais). Ennenvanhaa äidit todennäköisesti ovat vetäneet hyvät kännit rentoutumista auttaen tai nakertaneet jotain juurta jolla on turruttava vaikutus. En jaksa uskoa että ennen naiset on vetäneet synnytykset läpi pyhällä hengellä vaan aina sitä kipua on jotenkin lievitetty (varsinkin jos on ollut pitkä ja vaikea synnytys) ja oon aika varma että epiduraali on vähemmän haitallinen vauvalle kun perskännien vetäminen tai juurien nakertaminen. Joku korjatkoon minua jos ihan hakuteillä olen.

 

En pitänyt artikkeleista koska ne on minusta hyvin mauttomasti kirjoitettu. Tottakai joka alalla törmää "vaikeisiin asiakkaisiin" jotka ei ymmärrä asioita vaikka niille rautalangalla vääntäis. Mun oma kokemus on kuitenkin se että suurin osa ihmisistä pyrkivät tekemään asiat oikein, valittamaan ainoastaan syystä ja hyväksymään säännöt sääntöinä. Tuollaiset artikkelit jossa vaan valitetaan nykyvanhemmista ikävään sävyyn vielä anonyyminä on minusta pelkkää ammattilaisten hurskastelua (johon valitettavasti myös törmää paljon alalla kuin alalla).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuosta synnytykseen valmistautumisesta tuli vain mieleeni, ettei se valmistautuminen välttämättä onnistu vielä toisen tai kolmannenkaan lapsen kohdalla, synnytys kun saattaa edetä tai olla etenemättä täysin yllättävällä tavalla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Tuo on kyllä niin totta. Kaikki synnytykset kun eivät todellakaan mene samalla kaavalla aina.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Saamani selostus lääkkeiden vaikutuksista vauvaan oli muistaakseni anestesialääkäreiden kirjoittama, kuten laura!kin kertoi. Olisin maininnut, jos olisi ollut muuta kuin sairaalan materiaalia. :)

 

Maustekahvin kanssa olen samaa mieltä siitä, että myös ensisynnyttäjä voi valmistautua synnytykseen. Moni kokee olevansa valmistautunut, kun "tietää, että tulee kokemaan kamalaa kipua". Mun mielestä se on vähän sama, kuin jos joku urheilija valmistautusi kisaan ajattelemalla, että "toiset tulee menemään tosi kovaa siellä". Varmaankin parempaan tulokseen pääsee sillä, että on valmistautunut omaan suoritukseen ja tietää pääsevänsä itse kovaa. Oman kehon tunteminen ja itseluottamus auttavat pitkälle. Synnytyksen kohdalla arvelen, että jooga, synnytyslaulu ym. rentoutumiskeinoihin tutustuminen ja itselleen sopivan tavan löytäminen auttaa eniten. Kuten moni on kirjoittanut, epiduraali on auttanut rentoutumaan ja avautuminen on sujunut nopeasti. Uskon kuitenkin, että hyvä valmennus auttaisi montaa synnyttäjää rentoutumaan yhtä hyvin ilman lääkkeitä, mutta tällaista valmennusta ei ole vakiona saatavilla, vaan asia jää jokaisen synnyttäjän omalle vastuulle.

 

Mutta kuten sanottu, on tilanteita, joissa lääkkeet ovat aivan paikallaan. Hyvä valmistautuminen auttaa vain, jos synnytys on jotakuinkin ongelmaton.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos synnyttäjät saa anestesialääkärien materiaalista käsityksen, että puudutteita kannattaa välttää, koska ne ei ole turvallisia, materiaalia kannattaa ehkä hioa vielä vähän. ;-)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä uskon että suurin osa synnyttäjistä on varmasti valmistautunut synnytykseen, kipuihin yms. parhaansa mukaan. Kivun kokeminen on kuitenkin hyvin yksilöllinen asia eikä kenelläkään ole oikeutta sanoa "ei se nyt niin kipeetä voi tehdä kun minäkin siitä selvisin" tai muuta yhtä älytöntä. Se että joku on sitä mieltä että synnytyksestä selviää lääkkeittä ei tarkota sitä että joku toinen kokee kivun niin (paremman sanan puutteessa) "mietona" että vois rentoutua niissä kivuissa. Ihan siis normaalisynnytyksessä voi synnyttäjä kokea niin kauheat tuskat että pelkää henkensä puolesta vaikka joku toinen samassa tilanteessa onkin synnyttänyt lääkkeettömänä ja hallittavissa olevien synnytyskipujen kanssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oman kehon tunteminen ja itseluottamus auttavat pitkälle. Synnytyksen kohdalla arvelen, että jooga, synnytyslaulu ym. rentoutumiskeinoihin tutustuminen ja itselleen sopivan tavan löytäminen auttaa eniten. Kuten moni on kirjoittanut, epiduraali on auttanut rentoutumaan ja avautuminen on sujunut nopeasti. Uskon kuitenkin, että hyvä valmennus auttaisi montaa synnyttäjää rentoutumaan yhtä hyvin ilman lääkkeitä, mutta tällaista valmennusta ei ole vakiona saatavilla, vaan asia jää jokaisen synnyttäjän omalle vastuulle.

 

Mä olin ihan tosissani miettinyt synnytyslaulua ja jyväpussia ja ties mitä ja jopa vähän ajatellut salaa, että synnyttäisin luomuna. Tämä siinä välissä, kun puolivälin jälkeen aloin uskoa että selviän synnytyksestä enkä ollut vielä kipeä. Sitten kun oli rv31-> ollut kipeä yötä päivää, maannut kaheksan viikkoa sohvalla ja lopultakin päässyt synnytyssaliin, olin paitsi henkisesti ja fyysisesti aivan loppu, myös valmis lyömään jokaista joka olis ehottanutkaan synnytyslaulua tai keinuttelemaan persettä. Mua niin kiehuttaa kun toi lääkkeetön synnytys arvotetaan paremmaksi tai onnistuneemmaksi, tai sitten vedotaan tolleen vauvan hyvinvointiin. On se nyt sojdfaokådp kun jo synnytyksestä alkaa kilpajuoksu, kuka kärsii eniten ja on siten paras äiti kaikista. Argh.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Täysin samaa mieltä. Ja siinä ei paljon synnytyslaulut tai jooga auta, kun lääkäri komentaa hätäsektioon vauvan sydänäänien hiipumisen takia. Vaikka minäkin akateemisena ihmisenä olin tarkkaan lukenut synnyttämisen teoriaa, niin ei se siinä tilanteessa auttanut tippaakaan. Jos jollain on synnytys mennyt hyvin ja just niin kuin suunnitteli, niin hieno homma. Onneksi olkoon! Sen pohjalta on kuitenkin ikävä vetää yleistyksiä kaikkiin muihin ihmisiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä kävin synnytysjoogat, tutustuin omaan kroppaani ja etsin itselleni hyviä asentoja (ja varmaan osittain tuon vuoksi olin tosi hyvinvoiva loppuraskaudestakin), mutta eipä siitä mitään iloa ollut kun lopulta synnytys jouduttiin käynnistämään ja mikään ei mennyt putkeen. Oman kokemukseni pohjalta sanoisinkin, että asioita on hyvä pohtia, mutta pitää ymmärtää että luultavasti joku ainakin menee toisin kuin mitä itse olisi toivonut. Mulla jälkikäteen oli tosi paska fiilis mun synnytyksestä ja koin, että olin epäonnistunut synnyttäjänä kun kroppa ei toiminutkaan kuten mieli sanoo. Mulle synnytys oli ensimmäistä kertaa sellainen kokemus, että oli pakko myöntää, että mulla ei ole mitään kontrollia siihen miten tämä homma etenee vaan tässä nyt mennään ihan jollain muulla tahdilla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Muiden viesteihin sen kummemmin kommentoimatta itse olisin halunnut synnyttää ilma lääkkeellistä kivunlievitystä. Minulla synnytyksessä kävi niin, että synnytys alkoi lapsivesien menolla eikä supistukset alkaneet heti. Jouduin sitten synnyttämättömien osastolle tämän takia. Osastolla ei suostuttu tutkimaan kohdun suun tilannetta, vaikka mulla supistukset olivatkin jo alkaneet. Perustelivat sillä, että liian suuri infektioriski. Kärvistelin supistusten kanssa neljän hengen huoneessa miehen kanssa. Toiveet synnytystavasta olin kyllä ilmaissut. Siksi minusta oli ihme, että kun kysyin, että millon pääsen saliin, niin vastaus oli, että sitten kun et pärjää osastolla eli kun tarttet vahvempaa kipulääkettä. En oikein ymmärtänyt tätä, että jos suunnitelmissa on synnyttää ilman lääkkeellistä kivunlievitystä, niin saliin ei pääsekään niin helposti. Ei ollut kovin kivaa kärvistellä kovissa kivuissa neljän hengen huoneessa, jonne ei jumppapallokaan mahtunut. Jossain vaiheessa olin jo sen verran tuskainen, että en jaksanut enää. Pyysin päästä saliin ja tahdoin kipulääkettä. Silloin suostuivat tutkimaan kohdun suun tilanteen ja olinkin jo 6 cm auki. Salissa sain sitten spinaalin, joka vei kivun reiluksi tunniksi. Siinä vaiheessa olinkin sitten auki jo 9 cm. Pointtini on se, että mielestäni olisin pärjännyt ilman spinaalia, jos olisin päässyt saliin aiemmin. Tuntui kohtuuttomalta olla neljän hengen huoneessa ja kärvistellä kivuissa. Siinä mielessä tuo Hesarin kätilön kommentti nostattaa karvat pystyyn, että jos itse haluaa synnyttää ilman lääkkeitä, niin miksi sitä ei sitten kunnioiteta ja tehdä töitä sen eteen vaan jätetään oman onnen nojaan ja tehdään synnytyksestä epäinhimillistä. Ärsyttää kovasti, mutta tiedänpä ensi kerralla vaatia vähän muuta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en saanut ilokaasua kummempaa kivunlievitystä missään vaiheessa synnytystäni ja muutenkin monta asiaa meni aika vaihdilla päin pöpelikköä. Mulle oli kova paikka saada samalla kehuja siitä, miten mä olin ollut niin hyvä synnyttäjä, kun samalla koin epäonnistuneeni siinä hommassa täysin ja yleisin olettama, kun toimenpiteestä mainitsin oli, että mä olin jotenkin väsähtänyt ja mua piti auttaa. Tämä ei tietenkään ollut se toimenpidesynnytyksen syy, mutta mä koin sen tosi pahana ja sitä on monet itkut itketty, etten edes synnyttää osannut. Imetyskin kun vielä meni päin helvettiä niin siinäpä sitä sitten oltiin käsittelemässä sitä omaa epäonnistumista äitinä heti ensi metreille, kun kaikki tietous toitotti, miten tämän kaiken voi ottaa haltuun ja miten homma hoituu luonnollisesti ja oikein.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä uskon että suurin osa synnyttäjistä on varmasti valmistautunut synnytykseen, kipuihin yms. parhaansa mukaan. Kivun kokeminen on kuitenkin hyvin yksilöllinen asia eikä kenelläkään ole oikeutta sanoa "ei se nyt niin kipeetä voi tehdä kun minäkin siitä selvisin" tai muuta yhtä älytöntä. Se että joku on sitä mieltä että synnytyksestä selviää lääkkeittä ei tarkota sitä että joku toinen kokee kivun niin (paremman sanan puutteessa) "mietona" että vois rentoutua niissä kivuissa. Ihan siis normaalisynnytyksessä voi synnyttäjä kokea niin kauheat tuskat että pelkää henkensä puolesta vaikka joku toinen samassa tilanteessa onkin synnyttänyt lääkkeettömänä ja hallittavissa olevien synnytyskipujen kanssa.

 

Näinpä. Ja väitän myös, että ei siihen kipuun pysty valmistautumaan. Se kipu on läsnä vain siinä hetkessä. Ei sitä pysty etukäteen kuvittelemaan tai edes jälkeenpäin muistamaan, miten intensiivistä se olikaan. Ainoastaan sillä tavalla pystyy itseään auttamaan, että järkeilee, että kivusta selviää kyllä ja se menee ohi. Mutta siinä hetkessä kun tuntuu, ettei mikään auta, niin kipu hallitsee sinua etkä sinä kipua. En tiedä, miten monta synnytystä minunkin pitäisi kokea, että pystyisin suhtautumaan kipuun rauhallisesti, kun vielä kolmannessakin synnytyksessä toivoin sitä, että se kipu menisi nopeasti ohi. Hieman paremmin osasin jo silloin kuunnella itseäni ja ottaa kivun vastaan, mutta en minä mitään kipua hallinnut. Olen kaikissa synnytyksissä halunnut puudutuksen, mikäli se ei ole ollut vaaraksi vauvalle tai hidastanut synnytystä. Toisessa synnytyksessä en puudutusta ehtinyt saada, mutta en koe sitä synnytystä sen onnistuneempana kuin kahta muutakaan, joissa toisessa sain epiduraalin ja toisessa spinaalin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Joo, mä olen ihan samaa mieltä että on ihan turha kuvitella että niin intensiivistä kipua voi hallita tai valmistautua siihen etukäteen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo, älkää ymmärtäkö väärin. En missään nimessä tarkoittanut synnytykseen valmustautumisella, että etukäteen voisi suunnitella synnytyksen. Ennemmin kannattaa ehkä miettiä, miten toivoisi synnytyksen etenevän ja käydä läpi, mitä sen toteutumiseksi voi tehdä (= aika vähän). Toisaalta kannattaa miettiä, mikä on oma kauhukuva synnytyksestä ja mitä sen ehkäisemiseksi voi tehdä (= mahdollisesti vähän enemmän). Sitten kannattaa miettiä, mille ei yksinkertaisesti voi mitään. Esimerkiksi se, että synnytti tavalla tai toisella, se sattuu. Kannattaa miettiä omia keinoja selviytyä kivusta ja selvittää, mitkä jutut jollain toisella ovat auttaneet. Itse esimerkiksi ajattelin etunojaa ja muita vastaavia asentoja, mutta lopulta supistukset oli helpointa ottaa vastaan suorassa seisten tai ihan sängyn reunalla istuen.

 

Sillekään ei voi mitään, että joskus, vaikka synnyttäjä tekisi kaiken "oikein", voidaan joutua sektioon. Vauvan sydänäänet voivat romahtaa tai tarjonta voi olla pielessä. Siihenkin kannattaa varustautua henkisesti.

 

Tätä siis tarkoitan valmistautumisella.

 

Ja minä en ole lainkaan vakuuttunut siitä, että rentoutusharjoitukset tai jooga olisivat korvanneet epiduraalin. Olin väsynyt ja flunssainen, valvonut yhden yön kokonaan ja nukkunut kaksi edellistä huonosti. En tiedä muusta, mutta minä koen kivun aina kovempana, kun olen väsynyt. Se tunne on hyvin erilainen kuin terveenä ja virkeänä. Synnytyksessä se veti ilmeisesti kropan perusteellisesti lukkoon ja hidasti avautuminen olemattomaksi. En oikein jaksa uskoa, että siinä olisi puronsolinat tehneet olennaista eroa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0