Sign in to follow this  
Followers 0
Guest pikkaraiset

HS: Näin nykyvanhemmat piinaavat kasvatusalan ammattilaisia

142 posts in this topic

Ja tämä on minun työpaikallani siis mahdollista ilman, että kenenkään viskarin olisi nukuttava 2h päiväunet. Nukkariamme tulee valvomaan toisen ryhmän aikuinen, ja hän yhtälailla herättää lapsia sitä mukaa kun on sovittu.

Tietysti ihanne olisi varmaan joka paikassa, että kaikki pääsisivät paikalle palavereihin, mutta ensisijaisesti töissä ollaan kuitenkin lapsia, potilaita ja asiakkaita varten (vaikka tietysti palaveritkin ovat heidän hyväksi). Tarkoitin siis sitä, että jos vaihtoentona on se, että henkilökunta pitää tiimipalaverin ja isompienkin lasten on pakko nukkua tämän takia, niin silloin ollaan mun mielestä hakoteillä. Ainakaan lapsen etu ei ole silloin etusijalla, jos lapsille ja perheille on päiväunista enemmän haittaa kuin hyötyä. Mutta teidän päiväkodin järjestely kuulostaa tosi järkevältä :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Schnappi, luulen, että sinä olet juuri sellainen kasvatuskumppani, jota täällä peräänkuulutetaan. Ongelmana lienee se, että kaikilla sellaisia ei päiväkodeissa ole, vaan henkilökunta jopa ylenkatsoo vanhempien toiveita ja korostaa, ettei päivähoito muka olisi palvelua, johon "asiakas" eli vanhemmilla olisi mahdollisuus esittää omia toiveitaan esimerkiksi lepohetken pituuden suhteen. Tästä lisää ketjun alussa.

 

Toin tuon esimerkin tauoista sen vuoksi, että toisinaan tuntuu, että julkisilla puolilla kuvitellaan, että kohtuuton kiire on vain siellä. Kova kiire taitaa olla arkipäivää ihan joka alalla ja siksi erilaiset tesin mukaiset tauot jäävät pitämättä :( kiireen keskellä on vaan pakko luovia.

 

Minun lapsilleni on ihana päiväkoti ja ihania hoitajia. Olemme pystyneet sopimaan kaikesta ja uskon, että juurikin schnappin mainitsemillani järjestelyillä homma pelaisi päiväkodeissa mainiosti. Joskus varmaan iältään vanhempi henkilökunta on tottunut kokonaan erilaiseen ajatteluun, eivätkä edes ymmärrä koko kasvatuskumppanuutta käsitteenä.

 

Meillä 4-vuotias ottaa toisinaan viikonloppunakin torkut ja kyllä se unen tulo illalla kestää silloin. Itse koen, että hyväntuulinen ilta voittaa lyhyemmän kiukkuillan, mutta työpäivät olisivat eri juttu. Onneksi torkut päiväkodissa eivät vielä venytä iltaa juurikaan, touhua on sen verran enemmän. Unentarve vaihtelee tosi paljon, kuten mamaliciouskin totesi.

Edited by Mamabarba

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jotenkin se liittyy kasvuhormooniin ja unilajeihin. Tutkimuksia varmaan löytyy googlella. Muistaisin, että kaikki tunnin ennen klo 23 (karkeasti) olisi bonusta :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lueskelin uudestaan ketjun alkupään viestejä, ja vaikka kuvittelinkin seuranneeni ketjua alusta asti, on näköjään paljon jäänyt välistäkin. Tuollahan mamalicious sanoi aikaisemminkin, ettei heidän päiväkodissaan herätellä lapsia. Pahoitteluni, jos tuli toistoa!

 

Ja tuo Hesarin artikkeli on muuten ihan kammottava. Miten tuon tasoiseen sanomalehteen on voitu painaa tuollaista tekstiä? Minun kokemukseni mukaan päivähoitohenkilöstö ei ajattele noin jyrkästi asioista, mutta enhän toki ole ollut kuin kourallisessa päiväkoteja töissä. Täällä oli muitakin varhaiskasvatuksessa työskenteleviä, miten te koette kasvatuskumppanuuden onnistumisen omassa talossanne?

 

Nyt vanhemmat sorron yöstä nouskaa ja keskustelkaa asioista - muuallakin kuin täällä netissä. :) Muistuttakaa oman lapsenne päiväkotia kasvatuskumppanuudesta ja yksilöllisestä varhaiskasvatussuunnitelmasta. Tiettyihin rutiineihin on niin helppo pinttyä, ettei näe enää mitään muuta tapaa toimia, joten ulkopuolelta tuleva herättely voi tehdä ihan hyvää ja saada "vanhat konkaritkin" ajattelemaan asioita eri näkökulmista! Onhan elämä ja perheiden arki muuttunut esim. 80-luvulta, ei nykymaailmassa voi tehdä enää niin kuin ennen vanhaan. Ammatillisuutta on kehittyminen ja uuden hyväksyminen. Jos tuntuu, ettei keskusteluyhteyttä synny omien kasvattajien kanssa, voi aina ottaa puhelun suoraan pk:n johtajalle. Myös esim. vanhempainillat ovat oiva tilaisuus nostaa kissa pöydällä, jos rohkeutta piisaa. :)

Ja niin, keskustelua ei välttämättä kannata aloittaa toteamalla, että mihin te niitä taukoja oikeastaan edes tarvitsette... ;) Kärjistettyä, mutta vaikka tämä asia herättää voimakkaita tunteita, olisi hedelmällisintä jos saisi pidettyä päänsä kylmänä eikä lähtisi keskustelussa tuolle linjalle. :)

 

Itselläni on 6v eskarilainen ja olen hänen päiväkodissaan pariinkin kertaan ollut "vaikeana äitinä" ja vasukeskusteluissa vaatimalla vaatinut henkilökohtaista kasvatusotetta. Kun nyt vain äitinä tiedän, mikä meidän jätkällä toimii ja mikä ei, joten turhaan ne pk:ssa hakkaavat päitään seinään väärillä metodeilla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niin ja olisi mielenkiintoista tietää, miten näissä päiväkodeissa, joissa lapsia ei herätellä / pidetä hereillä resurssipulan vuoksi, menetellään alle 3-vuotiaiden ryhmässä? Pienetkään eivät automaattisesti nuku 2,5 h putkeen, osa heräilee tunnin, osa puolentoista, osa jopa vain puolen tunnin torkkujen jälkeen. Ja alle 3-vuotiasta ei varmasti saa heränneenä pysymään sängyssään - ainakaan hiljaa - klo 14 saakka... Pakkohan pienten puolella on joka tapauksessa nostella heränneitä muihin tiloihin leikkimään. Miksei tämä toimi sitten isojen puolella?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on moni kaveri valitellut viime aikoina, kun lapsia ei suostuta herättämään päiväkodissa. Yhden 5-vuotias lapsi joutuu makaamaan pimeässä huoneessa 1,5 tuntia, kun henkilökunta haluaa kahvitella. Eli sieltä ei pääse pois 30 minsan tai edes tunnin päästä. Mun mielestä se on jo aika kamalaa ja tää lapsi ei millään haluaisi päiväkotiin, kun nää "lepohetket" ahdistaa häntä niin paljon...

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

Lomamatkojen takia tukiopetukseen

 

6.8.2012 | 0 |

HELSINGIN SANOMAT

 

"­Kou­lu­jen lo­ma-ai­kaan ul­ko­maan­mat­kat ovat kal­lii­ta. Sik­si van­hem­mat mat­kus­te­le­vat kou­lu­ai­kaan ja ot­ta­vat tie­tys­ti lap­sen­sa mu­kaan. Jak­so­te­tus­sa opis­ke­lus­sa op­pi­las jää il­man ope­tus­ta pa­him­mil­laan nel­jäs­osan kurs­sis­ta. Mi­tä te­kee ra­kas­ta­va huol­ta­ja? Hän vaa­tii kou­lu­lais­sa ole­vaa tu­ki­ope­tus­ta mus­su­kal­leen, ja saa si­tä.

Ku­ka kär­sii? Se op­pi­las, jol­la on op­pi­mis­vai­keuk­sia ja tar­ve tu­ki­ope­tuk­sel­le ei­kä eh­kä niin tie­dos­ta­vat van­hem­mat. Kou­lun re­surs­sit ovat ra­jal­li­set, en­kä mi­nä­kään tä­tä hom­maa ihan py­häl­lä hen­gel­lä tee.

Jo­kai­sel­la van­hem­mal­la on jo­kin ko­ke­mus tai muis­to kou­lus­ta, jo­ten he ko­ke­vat ole­van­sa asian­tun­ti­joi­ta mis­sä ta­han­sa kou­lua tai ope­tus­ta kos­ke­vas­sa asias­sa, kos­ka ovat it­se­kin si­tä käy­neet.

Jo­kai­nen van­hem­pi ha­luaa us­koa sii­hen, et­tä hä­nen lap­sen­sa osaa ja op­pii kai­ken. Ja mi­kä­li näin ei käy, on syy­nä pas­ka maik­ka, jo­ka ei ym­mär­rä tai osaa opet­taa juu­ri tä­tä las­ta hä­nen vaa­ti­mal­laan ta­val­la. Tai sit­ten vi­ka on yh­teis­kun­nas­sa."

Mies, 43, ylä­as­teen luo­kan­val­vo­ja pää­kau­pun­ki­seu­dul­la

 

Niin valitettavaa kuin se onkin niin näinhän se asia koulussa on. Itse kohtaa opettajana monta kertaa vuodessa sen kun oppilas marssii luokseni oppitunnin jälkeen ja tiedustelee minulta mitä hänen pitäisi tehdä kotona kun hän on lähdössä parin viikon ulkomaan reissulle. Kun annan oppilaalle tehtävät annan hänelle myös määräpäivän milloin ne täytyy olla tehtynä. Myös anomuslapussa jolla lomaa haetaan lukee selkeästi että koulu ei järjestä tukiopetusta oppilaalle joka ei osallistu opetukseen ulkomaan matkan takia. Tällöin vastuu lapsen opiskelusta matkan ajaksi siirtyy huoltajalle. Hänen kuuluisi pitää huolta siitä että se lapsi tekee ne opettajien antamat tehtävät ennen määräpäivää. Kuitenkaan näin ei yleensä tapahdu. Varsinkin ylä-astelaiset tekevät usein sen että käyvät kaksi viikkoa lomalla ja palaavat lomalta ilman että yhtäkään annettua tehtävää on tehty. Tilanne on ikävä tällöin sekä oppilaalle että myös opettajalle. Muut ovat opiskelleet kahden viikon verran asioita eteenpäin ja yksi on muita kaksi viikkoa jäljessä. Voin sanoa että monta kertaa käy niin että ne tehtävät mitä oppilaan on pitänyt tehdä loman aikana on jääneet täysin tekemättä ja opiskelematta. Se sitten kostautuu kokeessa. Ja silloin sitten ne vanhemmat syyttävät opettajaa siitä kun hänen omaa pikku kullannuppusta ei ole opetettu...

Share this post


Link to post
Share on other sites
Ja silloin sitten ne vanhemmat syyttävät opettajaa siitä kun hänen omaa pikku kullannuppusta ei ole opetettu...

 

Opettajaperheessä kasvaneena olen päässyt näkemään tätä koulujen arkea opettajien näkökulmasta, ja edellä kuvatun kaltaista vaikuttaa esiintyvän valitettavan usein. Se tuki- tai lisäopetus on opettajalle ylimääräistä työtä, josta maksetaan vain, jos koulun resurssit niin sallivat. Eli perheiden (koulujen loma-aikojen ulkopuolella) tekemien lomamatkojen "piilokustannukset" lankeavat koulun (= julkisen sektorin) tai pahimmassa tapauksessa opettajan maksettavaksi (mahdollinen palkaton ylityö). Korjatkaa, mikäli olen väärässä (tietoni ovat n. 10-15 v takaa).

Edited by Marjasin

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minun lapsuudessa me matkustettiin jonkin verran myös kouluaikoina. Minun vanhemmat pitivät aina huolta että koulu asiat menevät kaiken muun edelle ja kun tehtävät yms. oli hoidettu saatiin viettää lomaa ja kivaa aikaa. Myös minulle vaikeiden aineiden kanssa minun vanhemmat huolehtivat siitä että en jäänyt jälkeen ja ymmärsin asiat ja pysyin muiden kyydissä. Näin aijon itsekkin menetellä omien lasten kanssa. Kyllä koulun on tarkoitus opettaa mutta vanhempien on myös tarkoitus tukea lastaan aineissa joissa on vaikeuksia sekä pitää huoli siitä että alaikäinen (oppivelvollinen) lapsi hoitaa koulutehtävänsä.

 

Pk.ssa olen itse ollut nuorempana töissä ja meillä ei kyllä (kummassakaan pk.ssa) yhtäkään lasta pakoitettu nukkumaan. Eskarilaisilta poistettiin lepohetki kokonaan koska se tukee kouluunmenoa ja alle eskari ikäiset "joutuivat" lepäämään sen puoli tuntia jonka jälkeen saivat poistua lepohuoneesta leikkimään. Myös vanhempien toiveista pidettiin huolta herättämisistä yms. Meillä hoiti, sekä isossa pk.ssa (lapsiryhmiä 5 kpl.) että pienemmässä (lapsiryhmiä 2 kpl.) aina toisen ryhmän aikuiset lastenhoidon niinä päivinä kun palaveri piti pitää. Vanhempien on silti hyvä muistaa että kaikkien vanhempien yksilöllisiä toiveita ei voida isoissa lapsiryhmissä ottaa erikseen huomioon vaan tietyt säännöt koskevat kaikkia lapsia ja jos nämä säännöt eivät vanhempia miellytä voivat he hoitaa lastenhoidon jollain muulla tapaa. Realistinen täytyy olla eikä voi olettaa että yhden lapsen takia ryhdytään tekemään juuri sille lapselle räätälöityä suunnitelmaa (silloin kaikki vanhemmat haluavat erikoiskohtelua omalle lapselleen ja pk lakkaa toimimasta). Tuota päiväunille pakottamista en silti käsitä koska se on harvemmin vaan yhden lapsen/perheen ongelma ja lapsilla tosiaan saattaa samassa iässä olla hurjan isoja eroja unentarpeessa. Meillä oli useampikin 5 v joita vanhemmat ei halunneet lastaan päiväunille tai lapset eivät muuten vaan nukkuneet ja ihan turha heitä olisi ollut piinata useita tunteja sängyssä. Pikainen lepo sadun muodossa ja sen jälkeen leikkimään jos ei uni maistu.

 

Ja mitä kivunlievitykseen synnytyksess tulee oli tuo artikkeli minusta aivan asiaton. Jotku ihmiset selviävät kivusta paremmin kun toiset eikä minusta kenenkään kuulu olla varautunut synnytyskipuun, eihän siihen voi olla varautunut ennen kun sen on kokenut. Kyllä minä tiesin että se tulee sattumaan enemmän kun mikään muu koskaan kokemani tuska mutta silti se tuli yllätyksenä. Minä selvisin pitkälle pelkällä ilokaasulla mutta omaan myös korkean kipukynnyksen ja pitkän kroonisen kivun kanssa eläneenä myös hyvän filtterin kivulle, en todellakaan odota että kenenkään kuuluisi vetää synnytystä luomuna. Kuitenkin kivunlievitystä nykypäivänä on tarjolla joka on turvallista sekä synnyttävälle äidille että vauvalle, miksi sitä kuvataan huonona?

 

Toivottavasti tekstini ei ollut kovin epäselvä. Uniaika ja väsyttää joten teksti ei ehkä ole sitä kirkkainta tänä yönä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllähän se niin on että tuki- ja lisäopetusta varten on ne tietyt määrärahat ja ne eivät ole järin suuret. Itse opetan sellaisia aineita joihin ei tukiopetusta oikeastaan tarvitse.Monet opettajat tuskailevat sen kanssa kun tarvetta tukiopetukseen olisi, mutta ei ole resursseja antaa sitä. Lisäksi tilannetta ei yhtään helpota kokoajan kasvavat luokka koot. Jos luokalla on oppilaita 25-32 niin ei opettaja vain pysty keskittymään kaikkiin niihin jotka tarvitsisivat sitä ns. erityistukea. Lisäksi kun tuohon määrään kun sisällytetään muutama oppilas jotka häiritsevät opetusta niin ei siinä ihmeitä tehdä.

 

Ja tosiaan loma-anomuspaperissa ihan lukee se että kun lapsi lähtee lomalle niin on vastuu tehtävien teosta ja opiskelusta vanhemmilla. Silti ylipuolet tapauksista päättyy siihen että kun lomalta on palattu ja tehtävät on tekemättä niin opettaja laittaa huoltajalle viestiä asiasta niin vastaus huoltajalta on hyvinkin usein se että opiskelija ei ole osannut tehdä tehtäviä ja huoltaja ei ole häntä osannut auttaa. Nämä ovat sitten niitä tilanteita missä opettaja on hiukan ristiriitaisessa asemassa, koska opettaja ei voi tietää onko asia niin että onko niitä tehtäviä edes katsottu vai onko asia todella siten että huoltaja ei ole osannut auttaa. Näissä tilanteissa se vaan on niin että ainut joka niistä tekemättömistä kärsii niin se on se opiskelija...

Share this post


Link to post
Share on other sites

En tiedä, onko tämä vähän OT, mutta tuohon päiväuniasiaan liittyen tuli mieleeni.

 

Minulla on erittäin selvä muistikuva siitä, kun meidät (n. eskari-ikäiset) pakotettiin lepohetkelle, ja koska itse olin levoton ja en osannut rauhoittua lepäämään, leikin kädelläni hapsiaisia sängyssä makoillessani. Tästä rangaistuksena jouduin "lepäämään" puoli tuntia pidempään kuin muut, kun muut pääsivät leikkimään samassa huoneessa. Minun piti siis maata hiljaa paikallani kunnes sain nousta. Tästä on jäänyt minulle selvä muisto, ja muistan tunteen siitä, kuinka ahdistavaa se oli.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuitenkin kivunlievitystä nykypäivänä on tarjolla joka on turvallista sekä synnyttävälle äidille että vauvalle, miksi sitä kuvataan huonona?

 

Lääkkeellinen kivunlievitys ei ole turvallista vauvalle. Lääkeaineet siirtyvät istukan läpi lapseen. Ymmärrän kätilöiden kommentit, kun samat äidit, jotka panikoivat maksamakkarapalasta tai yhdestä buranasta odotusaikana, haluavat synnytyksessä kaikki mahdolliset lääkkeet. Tosin mielestäni syytä on siinäkin, ettei sairaaloissa järjestetä synnytysvalmennuksia ja neuvolan perhevalmennus keskittyy ihan muihin asioihin kuin synnytykseen. Synnytykseen valmistautuminen on odottajan omasta aktiivisuudesta ja asenteesta kiinni.

Share this post


Link to post
Share on other sites

neuvolan perhevalmennus keskittyy ihan muihin asioihin kuin synnytykseen.

 

Meidän valmennus oli lähinnä eri kivunlievitysten läpi käyntiä. Sanallakaan ei puhuttu mitään vauvalle aiheutuvasta vaarasta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mitähän vaaraa vauvalle aiheutuu kivunlievityksestä? En ole ainakaan itse huomannut, vaikka lapseni ovat syntyneet kun olen ollut vaikka minkä aineiden vaikutuksen alaisena.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nykyaikainen lääkkeellinen kivunlievitys todellakin on turvallista sekä synnyttäjälle että syntyvälle (ref: synnytys- ja lapsikuolleisuusluvut Suomessa) ja itse ainakin todella toivoisin että tällä foorumilla ei heiteltäisi tuollaisia ihan turhia pelottelukommentteja aiheesta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Komppailen edellistä. Lääkkeellinen kivunlievitys ei automaattisesti tarkoita myöskään sitä väsynyttä ja velttoa vastasyntynyttä, jolla aina pelotellaan. Itse sain lopulta vajaan 30 tunnin urakkaani kaiken mahdollisen dopingin avuksi ja synnytin todella virkeän tytön ihan papereidenkin mukaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tarkoituksenani ei ole pelotella ketään. Ainakin kättärin synnytysvalmennuksessa (siellä sellainen vielä on/oli) jaettiin kaikille A4, jossa kerrottiin epiduraalin ja muiden puudutteiden mahdollisista/todennäköisistä (negatiivisista) vaikutuksista äitiin, lapseen ja synnytyksen kulkuun.

 

Ymmärrän, että on tilanteita, joissa lääkeet ovat enemmän kuin paikallaan. En kuitenkaan usko, että kätilöt jatkuvasti toisivat julkisuuteen huolensa synnyttäjien epärealistisista odotuksista ja liiasta lääkkeiden käytöstä synnytysten yhteydessä, jos tällaisia ilmiöitä ei oikeasti olisi olemassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ja kenen tekemä se lappu oli? Oliko se sairaalan nimissä (ja tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa) vai jaettiinko siellä jonkun vaihtoehtoisen järjestön mainosta, jossa oli asiasta juttua? Tämä on musta sen verran tärkeä asia, että "joku jaettu lappu" ei riitä lähdeviitteeksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuitenkin kivunlievitystä nykypäivänä on tarjolla joka on turvallista sekä synnyttävälle äidille että vauvalle, miksi sitä kuvataan huonona?

 

Lääkkeellinen kivunlievitys ei ole turvallista vauvalle. Lääkeaineet siirtyvät istukan läpi lapseen.

 

Tästä tuli mieleen, että mulle valkeni synnytyksessä oivallinen asia kivunlievityksen käytöstä ja sen mahdollisuuksista, ja varmistu entisestään se ettei synnytystä kannata ite etukäteen suunnitella tyyliin "otan kaikki lääkkeet". Synnytyksessä mies (muistaakseni, vai olinko se minä :D) kysy kätilöltä, että mitä kipulääkkeitä voi vielä antaa ja kuinka paljon. Kätilön vastaus oli, että se riippuu vauvasta. Eli että ensisijaisesti seurataan vauvan vointia ja tilannetta, ja sen ollessa hyvä voidaan lääkitä ja "turruttaa" mua. Ainakaan ite en ollut tullut etukäteen ajatelleeks tota, tottakai tiesin että kaikki vaikuttaa myös vauvaan, mutta olin ehkä kuitenkin ajatellut että lääkkeitten tarve ym katsotaan enemmän mua silmälläpitäen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

TAYSissa on anestesialääkäreiden tekemä yhteenveto eri kivunlievitysmenetelmistä. käsittäen myös riskit. Enemmänhän riskiä on synnytyksen hidastumiseen ja sitä kautta sikiön huonoon vointiin silloin kun puudutus annetaan aivan alkumetreillä kuin että lääkeaineet aiheuttaisivat suoranaisesti sikiölle haittavaikutuksia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tottakai lääkkeillä on aina (siis aina, ihan kirjaimellisesti) myös sivuvaikutuksensa ja on tilanteita joissa esimerkiksi puudutteita ei voida sen takia käyttää lainkaan. Se on kuitenkin eri asia kuin että lääkkeiden käyttö valvotuissa olosuhteissa ei olisi turvallista. Joskus myös on turvallisempaa käyttää lääkettä kuin olla käyttämättä.

 

Epiduraalin synnytystä hidastavasta vaikutuksesta kuulee puhuttavan paljon. Toisaalta on meitäkin, joilla synnytys lähtee kipulääkityksen myötä etenemään. Itselläni on molemmissa synnytyksissä junnattu neljässä sentissä, kunnes epiduraalin avulla olen rentoutunut ja loppu on avautunut nopeasti. Hoitaneiden kätilöjen mukaan tämäkin on ihan tavallinen puudutteiden vaikutus, ja hyvä sellainen, koska silloin synnyttäjä ja vauva ovat molemmat hyvissä voimissa ponnistuksen alkaessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Minullakin meni spinaalin kanssa niin että synnytys, joka oli toista tuntia junnannut paikoillaan 8 sentissä vauvan virhetarjonnan takia, lähti spinaalin jälkeen etenemään kunnolla. Tosin vauvan sydänäänetkin hidastuivat hetkeksi heti spinaalin annon jälkeen mikä kuulema on varsin yleistä.

 

Minua vähän ärsyttää tuollaiset "synnytykseen valmistautuminen on synnyttäjän omasta aktiivisuudesta kiinni" - jutut kun varsinkin ensisynnyttäjän on aika mahdotonta valmistautua siihen mitenkään. Ainakin itselleni se kipu, tuska ja turhautuneisuus mikä tuli tuossa synnytyksen junnatessa paikoillaan tulivat täysin puun takaa enkä edes tiedä miten siinä olisi käynyt ilman sitä spinaalia. Toisaalta taas toinen synnytys meni niin helposti ja nopeasti että ainoa mitä pystyin tekemään oli yrittää pysyä tolpillani, kroppa hoiti homman hirveällä tahdilla ihan itsestään. Nyt kolmanteen synnytykseen menenkin ilman mitään ennakko-odotuksia kun kuitenkin omat vaikutusmahdollisuudet synnytyksen etenemiseen ovat aika rajalliset.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua ärsyttää vähän enemmänkin se epämääräinen vaatimus, että synnytykseen pitää valmistautua ja vielä siinä merkityksessä, että kipua tulee paljon, koita kestää! Ei ihmiset valmistaudu mihinkään muuhunkaan ikävään. Ei tupakoitsijat valmistaudu siihen, että voivat joutua syöpähoitoihin tai karkin syöjät hampaan poraukseen. Nyt toi "valmistaudu kipuun" on lähinnä ihmisten pelottelua. Ja jos ihan oikeasti halutaan valmistautuneita synnyttäjiä, niin pitäisi kertoa, että miten valmistaudutaan: pitäisikö tehdä täsmävenyttelyitä vai olla syömättä vai mitä.

 

Ne synnyttäjät, jotka varovat kivunlievitystä, niin varovatko he myös kaikkea muuta mahdollisesti haitallista? Toivottavasti syötte sen 0,5 kg kasviksia ja 2 dl marjoja päivässä sekä olette absolutisteja. :D

 

Hoitamattomasta kivusta voi olla myös haittaa. Muistan viittauksen, että vaikean synnytyksen kokenut äiti voi olla pidäyttyvämpi suhteessaan lapseen. Vanha hokema, että kaikki kivut unohtuvat kun saa lapsen syliinsä, ei pidä kaikilla ihmisillä paikkaansa.

Edited by Kasma

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä synnytykseen voi valmistautua ensisynnyttäjänäkin. Ainakin minä valmistauduin. Eihän sitä kipua voi kokeilla etukäteen ja arvailu on aika turhaa, mutta teorian tasolla voi kyllä perehtyä kivunlievitysmahdollisuuksiin - lääkkeellisiin ja lääkkeettömiin - synnytysasentoihin, synnytyksen etenemiseen ym. Itse sain kätilöiltä kiitosta myös kirjoittamastani toivelistasta.

 

Kipu ei minua yllättänyt, mutta se voi johtua infernaalisista kuukautiskivuista, joista kärsin 12-vuotiaasta raskauteen saakka. Kivun määrä ei hyydyttänyt, vaan ainoastaan kesto. Pääsin saliin, kun synnytys oli ollut käynnissä 12 tuntia ja vedet menneet neljä tuntia sitten. Olin auki muistaakseni kolme senttiä.

 

Minullekin kävi niin, että lopulta synnytys eteni vasta epiduraalin kanssa. Aukesin viimeiset neljä senttiä kahdessa tunnissa, kun avautumisvaiheen kokonaiskesto oli 28 tuntia. Laskekaa siitä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0