SweetCinnamon

Suunniteltu sektio / Gallup-kysely

41 posts in this topic

Minua kiinnostaisi kuulla kokemuksianne suunnitellusta sektiosta. Meillä suunniteltu sektio voi olla edessä lapsen ison koon vuoksi - tämä tulee olemaan myös oma ehdoton vaatimukseni, jos lapsi kasvaa jatkossakin +2SD -käyrällä. Olen itse ollut iso vastasyntynyt (5,2 kg ja 54 cm), samoin muut sukuni vauvat ovat olleet isokokoisia. Vauva on lisäksi nyt ollut perätilassa nyt useissa ultrissa ja mikäli hän jatkaa itsepintaisesti istumista kohdussa perätilassa, suunniteltu sektio tulee kyseeseen myös silloin (toki hän ehtisi vaihtaa asentoaan vielä useasti, jos haluaa :) ).

 

 

1) Mistä syystä johtuen synnytit suunnitellulla sektiolla? Oliko sinun helppoa saada suunniteltu sektio?

 

2) Miten synnytys sujui: mitkä fiilikset jäi synnytyksestä, mahdolliset komplikaatiot, lapsen terveys sektion jälkeen (hengitysvaikeudet ym.)?

 

3) Kuinka pian leikkaushaava parani? Oliko paranemisen kanssa ongelmia?

 

4) Kuinka mones lapsi suunnitellulla sektiolla syntynyt oli? Onko sinulla tämän jälkeen syntyneitä lapsia - jos on, ovatko he syntyneet myös sektiolla? Onko raskauksissa ollut ongelmia (istukan sijainti, leikkausarven kestävyys uudessa raskaudessa) suunnitellun sekton jälkeen?

 

5) Kuinka imetys lähti käyntiin suunnitellun sektion jälkeen? Onko sektiolla syntynyt lapsesi allerginen? (Ongelmat imetyksessä ja lapsen tavallista suurempi allergiariski liitetään aina sektiokeskusteluun, siksi tämä kysymys)

 

6) Kannattiko suunniteltu sektio?

 

Kiitän ihan hurjan paljon kokemuksistanne! :)

Edited by SweetCinnamon

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vastailenpa kysymyksiisi:

1. Ensimmäinen synnytys päättyi sektioon koska synnytys ei edennyt,toisen kanssa kävi samoin.Kolmannella kerralla tehtiin suunniteltu sektio.

2. Jokaisella kolmella kerralla kaikki on mennyt hyvin.Lapsien terveyksissä ei ole ollut mitään epänormaalia,ja leikkaukset on menneet niin kuin pititkin.Mieli on siis ollut hyvä vaikka kiireellisissä ei ole niihin ehtinyt valmistautumaan samalla tavalla kuin suunnitelluissa.

3. Ensimmäisellä kerralla haava parani normaalisti,särkylääkkeitä söin muistaakseni pariviikkoa.Liikkeelle lähdin n.7h leikkauksesta.Toisella kerralla haava ei parantunut niin helposti ja hoito oli aika pitkä,lopulta kuitenkin parani eikä siitä hirveesti jäänyt traumoja.Kolmannella kerralla haava parani ennätysnopeasti,en tiedä johtuiko mutta laittoivatkin tikit sisäpuolelle,eli ne oli itsestään sulavat (jokin uusi juttu).

4.Raskauksissa ei ole ollut mitään mikä olisi johtunut sektioista, haava kipuili nyt kolmannella kerralla vähän mutta ei niin paljoa että se oli haitannut.Leikkaava lääkäri antoi luvan neljännellekkin,tosin tällä kertaa pitää olla vähintään vuosi väliä,edellisten leikkausten jälkeen ei ole tarvinnut vuotta odottaa.

5.Imetys on joka kerralla lähtenyt samantien käyntiin kun olen vauvan syliini saanut.Allergioita meillä ei ole.

6. Kyllä tuo suunniteltu sektio oli miellyttävämpi kuin kiireelliset. Sai rauhassa valmistautua,sain pitää rauhassa vauvaa vieressä jo leikkaussalissa.

Ja ainakin itselle on kuitenkin jäänyt niin positiivinen mieli leikkauksista että ehkä vielä joskus...

Share this post


Link to post
Share on other sites

1) Mistä syystä johtuen synnytit suunnitellulla sektiolla? Oliko sinun helppoa saada suunniteltu sektio?

Synnytyspelko eli horror partus oli diag. Mielestäni ei ollut helppoa saada. Aluksi yritettiin käännyttää alatiesynnytykseen, vasta kun vakuutin ymmärtäväni miten miltei tapan itseni ja tulevan lapseni toiveellani, sain leikkauspäivämäärän. Sitä ennen oli kolme turhaa keskustelua.

 

2) Miten synnytys sujui: mitkä fiilikset jäi synnytyksestä, mahdolliset komplikaatiot, lapsen terveys sektion jälkeen (hengitysvaikeudet ym.)?

Sujui kuten suunniteltu rv. 39+1, kaikki hienosti, todella hyvä tunne. Minun tapani synnyttää. Ei komplikaatioita, lapsi 9 pistettä (väristä -, niinkuin sektiolapset yleensä), ei hengitysvaikeuksia.

 

 

3) Kuinka pian leikkaushaava parani? Oliko paranemisen kanssa ongelmia?

Olin nopeasti jalkeilla ja paraneminen lähti muutenkin hyvin käyntiin.

Leikkaushaava oli kokoajan pitkä ja tolkuttoman korkealla, mutta siisti. Parani mielestäni nopeasti. Eikä kipuillut. Minulle ei onneksi muodostu arpikudosta helposti. Nykyisin on jo visuaalisesti lyhyempikin, kun molemmista päistä on vaalentunut huomaamattomaksi.

Jos haluaisin peittää arven kokonaan, en voisi enää käyttää entisiä bikinejäni. Ulkomaisilla ystävilläni on todella paljon lyhyemmät (n. 5cm) ja vielä huomaamattomammat arvet. Samoin viilto on tehty todella matalalle, siis oikeasti bikinirajan alle. Suomalaisilla ystävilläni on taas samanlaiset kuin minulla 2-4cm korkeammalla olevat ja monella todella pitkät arvet. Harmittaa meidän suomalaisten naisten puolesta. Ehkä täällä ei osata? tai sitten lääkäreitä ei kiinnosta.

 

4) Kuinka mones lapsi suunnitellulla sektiolla syntynyt oli? Onko sinulla tämän jälkeen syntyneitä lapsia - jos on, ovatko he syntyneet myös sektiolla? Onko raskauksissa ollut ongelmia (istukan sijainti, leikkausarven kestävyys uudessa raskaudessa) suunnitellun sekton jälkeen?

Ensimmäinen. Toinen (ja viimeinen) syntyy puolen vuoden päästä, ehdottomasti myös sektiolla. Toisatiseksi ei ole ollut ongelmia.

 

5) Kuinka imetys lähti käyntiin suunnitellun sektion jälkeen? Onko sektiolla syntynyt lapsesi allerginen? (Ongelmat imetyksessä ja lapsen tavallista suurempi allergiariski liitetään aina sektiokeskusteluun, siksi tämä kysymys)

Maito nousi huimaa vauhtia, lapsella oli todella kova tarve imeä jo heti synnyttyään. Ainoa ongelma imetyksessä oli maidon määrä, jota oli ihan liikaa, vielä pitkään. Täysimetin 6kk ja kaiken kaikkiaan 20kk.

Lapsi on allerginen, mutta uskon sen olevan enemmänkin sukurasite kuin synnytystavasta johtuva.

 

6) Kannattiko suunniteltu sektio? Kyllä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos jenni81 ja Suzy hurjasti vastauksistanne! :lipsrsealed:

 

Kysyisin vielä, että kuinka kauan teillä on ollut raskauksien välissä aikaa?

 

Suzy: Minullekin on tullut nyt varsin selväksi, että terveydenhoitohenkilöstön mielestä minun tulisi synnyttää alateitse, vaikka lapsi olisikin isokoinen ja vaikka kuinka pelkäisin alatiesynnytystä (ja isokoisen lapsen vammautumista siinä). Siis siitäkin huolimatta, että vauvamme tulee olemaan tutkimusten mukaan reilusti +4 kg, olen ottanut selvää sektion riskeistä (ja haluan silti synnyttää suunnitellulla sektiolla) sekä olen itse syntynyt aikoinani hätäsektiolla - äitini yritti aluksi synnyttää minut alateitse ja lopulta hengen lähtö ei ollut kaukana kummaltakaan. Suunniteltua sektiota tuntuu olevan vaikea saada, ellei lapsi ole sitten perätilassa (tai aikaisimmissa raskauksissa/ synnytyksen käynnistymisessä pulmia) - vaikka näin vammaisalalla työskentelevänä tiedän, että isokokoisen lapsen alatiesynnytykseen liittyy kasvaneet riskit lapsen vammautumiseen ja tämä on mielestäni perusteltu lääketieteellinen syy (jonka perusteella suunniteltu sektio tulisi saada). Taisteluni jatkuu. En aio missään tapauksessa suostua alatiesynnytykseen, mikäli lapsen koko menee loppuraskaudenkin ajan yläkäyrien yäpuolella. Kokemuksesi antaa minulle voimaa - minäkin aion pitää kiinni kannastani pelkopolin keskusteluissa. Kiitos! :lipsrsealed:

Edited by SweetCinnamon

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen tullut raskaaksi joka kerta vauvan 1v synttäreiden aikoihin,kroppa on näköjään silloin ollut taas valmis uuteen raskauteen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

1) Mistä syystä johtuen synnytit suunnitellulla sektiolla? Oliko sinun helppoa saada suunniteltu sektio?

Sain pelkosektion. Useita ihmisiä piti tavata ennen kuin sektiolupa oli hanskassa. Tuttavani, joka sai minua myöhemmin pelkosektion samassa sairaalassa, tunsi joutuvansa taisteleen tosissaan eli eroavaisuuksia on.

 

2) Miten synnytys sujui: mitkä fiilikset jäi synnytyksestä, mahdolliset komplikaatiot, lapsen terveys sektion jälkeen (hengitysvaikeudet ym.)?

Kaikki meni loistavasti. Synnytin rv 40+1. Poika voi hyvin heti. Olisin kyllä halunnut nähdä häntä kauemmin ennen mittauksiin vientiä. Seuraavalla kerralla tiedän vaatia.

 

3) Kuinka pian leikkaushaava parani? Oliko paranemisen kanssa ongelmia?

Haava parani hyvin vaikka oli "mätäkuu". Suihkuttelin toki suositusten mukaan ja annoin ilmakylpyjä. Viimeisen särkylääkkeen otin 5.aamuna synnytyksen jälkeen, sitten vain unohdin eli en enää siis tarvinnut. Mun arpeni on ihan kivan alhaalla ja kaikkein pienimmätkin bikinit sen peittää. Ja on myös aika lyhyt, olen ihmetellyt kuinka vauvan pää on siitä mahtunut :D Ei mua kyllä sinänsä haittaisi vaikka se näkyisikin, sillä olen ihan ylpeä kun olen sektiolla synnyttänyt. Samalla tavalla kuinka jotkut on ylpeitä alatiesynnytyksestään.

 

4) Kuinka mones lapsi suunnitellulla sektiolla syntynyt oli? Onko sinulla tämän jälkeen syntyneitä lapsia - jos on, ovatko he syntyneet myös sektiolla? Onko raskauksissa ollut ongelmia (istukan sijainti, leikkausarven kestävyys uudessa raskaudessa) suunnitellun sekton jälkeen?

Ensimmäinen lapsi syntyi ja toista vasta yritetään. Sektiolla synnytän myös hänet.

 

5) Kuinka imetys lähti käyntiin suunnitellun sektion jälkeen? Onko sektiolla syntynyt lapsesi allerginen? (Ongelmat imetyksessä ja lapsen tavallista suurempi allergiariski liitetään aina sektiokeskusteluun, siksi tämä kysymys)

Imetys lähti hyvin käyntiin niin kuin epäilinkin. Maito nousi sairaalassa ja poika olisi halunnut imeä koko ajan :) Täysimetystä oli 3.5kk ja lopetin omasta halustani 7kk iässä. Allergioita ei nyt 3v iässä ole. Tuossa 1vuotiaana oli ilmeisesti hiukan keliakiaa, mutta sitä ei tutkittu (lähete kyllä saatiin, mutta ei haluttu turhaan ottaa verikoetta) ja sekin meni ohi muistaakseni 6kk aikana. Saattoi kyllä johtua myös tavalliseen (mitä siis muut kuin vauvat syö) ruokavalioon siirtymisestä.

 

6) Kannattiko suunniteltu sektio?

Kyllä. Mun synnytystapani.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos oikeasti haluaa sektion, pitää se myös napakasti ilmaista. Itse olin varmaan aluksi liian hyvä kuuntelemaan (olisi pitänyt huutaa, itkeä ja panikoida) ja kuvittelin, että voidaan edetä asiallisella, molempia kunnioittavalla keskustelulla. Tästä syystä lähete synnytystapa-arvioon, ensimmäisen pelkopoli käynnin jälkeen, oli käännetty takaisin. Onneksi ihana terveydenhoitajani uusi sen. Lääkäreitä ja kätilöitäkin on niin erilaisia, erilaisilla asenteilla. Valitettavasti ihan tuurista kiinni millainen henkilö omalle kohdalle sattuu. Melkoinen prosessi tämä kuitenkin Suomessa on.

 

Raskauksien välissä on vähän vajaa 2 vuotta. Ikäeroa lapsille tulee 2v7kk.

 

Mullakin on siis arpi todella siisti, mutta kun vertaan ulkomailla tehtyjen sektioiden arpia, niin on kyllä suuri ero! Ne on kuin plastiikkakirurgin suturoimia, uskomattomia taidonnäytteitä. Edelleen ottaisin tuon arven vaikka keskelle otsaani (vaikka ilman puudutusta), jos homma sen vaatisi. En siis siinä mielessä häpeä sitä.

 

Meille povattiin max. 3,5kg vauvaa, eli nykymitoilla pienehköä. Pieni hän sitten olikin. Mulle alatiesynnytys ei vaan ollut missään vaiheessa vaihtoehto. Kirjoitinkin tuohon "synnytys ei kestä edes ajatella"-topiciin aiheesta. Käy sekin lukemassa. Samassa oli myös linkki blogiin, jossa kirjoittaja on kerännyt paljon tietoa aiheesta. http://sektio.blogspot.fi/

Edited by Suzy

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä myös yksi, joka tulee synnyttämään suunnitellulla sektiolla. Prosessi sektion saamiseksi on jo alkanut, vaikka viikkoja vasta 14+3. Olen kuitenkin jo napakasti, mutta ystävällisesti ilmaissut toiveeni suunnitellusta sektiosta kätilölle neuvolassa sekä neurologilleni (sairastan epilepsiaa). Pelkopolikäynnit on edessä sekä lukuisat keskustelut lääkärin, kätilön ja psykologin kanssa. Tulen vastaamaan kysymyksiin kun se on ajankohtaista, mutta hyvä silti löytää muita, joilla myös sama tie joko tulossa tai jo läpikäytynä. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onko sellaisia sektiomammoja, joilla olisi ensimmäinen ollut alatiesynnytys ja toiseen menty suunnitellusti ensimmäisen synnytyksen perusteella?

 

Tässä on taustalla lähinnä se, että vaikka joojoo toinen synnytys voi olla ihan toisenlainen ja lyhyempi, helpompi, jne., menen mielummin hirteen kuin synnytän toisen pelkällä ilokaasulla (muu lääkkeellinen kivunlievitys ei toiminut, ml. 3 x epiduraali). En oikeastaan ole kovin kiinnostunut edes kokeilemaan, kuinka pitkälle kärsimystä pitkitettäisiin ennen sektiopäätöstä.

 

(1. synnytyksen jälkeen kätilö muisteli, etten ollut pyytänyt sektiota synnytyksen tiimellyksessä. En tiennyt, että sitä pitäisi "osata" tai edes saisi pyytää, jotenkin oletin, että sitä olisi tarjottu)

Edited by Jenny-Maria

Share this post


Link to post
Share on other sites

1) Mistä syystä johtuen synnytit suunnitellulla sektiolla? Oliko sinun helppoa saada suunniteltu sektio?

Lapsi oli perätilassa, oikeastaan enemmänkin poikkitilassa. Alatiesynnytystä sivuttiin yhdellä lauseella ja kun sanoin, että ajatuskin ahdistaa, niin sektiopäivä päätettiin saman tien.

 

2) Miten synnytys sujui: mitkä fiilikset jäi synnytyksestä, mahdolliset komplikaatiot, lapsen terveys sektion jälkeen (hengitysvaikeudet ym.)?

Kaikki sujui loistavasti, vaikka suunniteltu sektiopäivä vaihtuikin, kun lapsivedet menivät 4 päivää aiemmin. Mikään kiire ei ollut. Hyvä mieli jäi, leikkaussalissa oli vallan hervoton tunnelma hetkittäin. :P Vauva oli heti kovaääninen ja virkeä.

 

3) Kuinka pian leikkaushaava parani? Oliko paranemisen kanssa ongelmia?

Haava parani nopeasti, ei mitään ongelmia. Särkylääkkeitä söin kuuriluontoisesti ja kellon mukaan, muuten en olisi muistanut ottaa niitä. Vatsaa särki jonkin aikaa aina yön jälkeen.

 

4) Kuinka mones lapsi suunnitellulla sektiolla syntynyt oli? Onko sinulla tämän jälkeen syntyneitä lapsia - jos on, ovatko he syntyneet myös sektiolla? Onko raskauksissa ollut ongelmia (istukan sijainti, leikkausarven kestävyys uudessa raskaudessa) suunnitellun sekton jälkeen?

Esikoinen.

 

5) Kuinka imetys lähti käyntiin suunnitellun sektion jälkeen? Onko sektiolla syntynyt lapsesi allerginen? (Ongelmat imetyksessä ja lapsen tavallista suurempi allergiariski liitetään aina sektiokeskusteluun, siksi tämä kysymys)

Imetys lähti käyntiin huonosti ja lopetin imetyksen kokonaan ensimmäisen kuukauden aikana. Sektiolla ei kuitenkaan ollut asian kanssa mitään tekemistä, siihen johtivat ihan muut syyt.

 

6) Kannattiko suunniteltu sektio?

Ehdottomasti. Yhtään ei jäänyt harmittamaan, etten synnyttänyt alateitse, päinvastoin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos Maisie rohkaisevasta vastauksestasi! :)

 

Meidän muksu on tutkimusten mukaan isokokoinen (noin 4,5kg on syntymähetken kokoarvio tällä hetkellä), mutta meidän sairaalassa isokokoisuuden vuoksi tehtävän sektion raja on kuulemma 5 kg. Menen nyt loppuviikosta juttelemaan sektiosta synnytyslääkärin ja kätilön kanssa, ja aion todellakin vaatia elektiivisen sektion tuon kokoarvion perusteella, vaikkei se heidän rajaansa aivan täytäkään. Mitään riskejä lapsen turvallisuuden suhteen en aio ottaa, koska isokokoisen lapsen alatiesynnytykseen liittyy aina suuremmat riskit kuin sektiolla synnyttämiseen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

1) Mistä syystä johtuen synnytit suunnitellulla sektiolla? Oliko sinun helppoa saada suunniteltu sektio?

 

Synnytin suunnitellulla sektiolla synnytyspelon vuoksi "horror partus" -diagnoosilla. Olen pelännyt synnytystä niin kauan kuin olen tiennyt mistä on kyse ja pohtinut uskallanko lainkaan toivoa meille lapsia. Prosessi alkoi ensimmäisessä raskaudessa hyvin aikaisessa vaiheessa, kun lapsettomuuslääkärimme laittoi lähetteen pelkopolille. Sitä odottaessa olin kuitenkin niin ahdistunut, että päädyimme mieheni kanssa etsimään tietoa ja apua myös yksityiseltä puolelta, tuolloin oli vielä erikoismaksuluokka voimassa. Kävimmekin Kätilöopiston ylilääkärin luona juttelemassa, tai minä lähinnä itkin, ja lopputulos oli se, että hän lupasi minun saavan halutessani sektion ja yritti näin rauhoitella minua loppuodotuksen suhteen. Me halusimme miehen kanssa kuitenkin käydä pelkopoliprosessin lävitse ihan siltä varalta, että toivoisimme aikanaan lisää lapsia. Ajattelimme, että jo kerran pelkosektion saaneena olisi helpompi saada se toisen kerran.

 

Pelkopolikäynti tuli aikanaan ja olin sielläkin niin ahdistunut joutuessamme istumaan synnytyshuoneessa, että päädyimme vain käymään sektiota toimenpiteenä lävitse. Mitään uusia aikoja ei varattu, ainoastaan synnytystapa-arvio sitten viikolla 37, jolloin päätettäisiin päivä. Tuossa synnytystapa-arviossa minulta kysyttiin yksi kysymys, eli "mikä siinä synnytyksessä niin pelottaa" ja kun olin saanut kaiken kerrottua todettiin, että minä olen ilmeisesti ottanut asioista selvää ja tiedän mihin olen ryhtymässä. Päivä päätettiin ja esikoisemme syntyi rv. 39+3.

 

Kuopuksen odotuksessa käynnistettiin prosessi jälleen lähetteellä, kävin kerran pelkopolilla juttelemassa ja sen jälkeen jälleen synnytystapa-arviossa päivän päättämisen merkeissä. Kuopus syntyi sitten rv. 39+0.

 

Olen käynyt prosessit läpi sekä Naistenklinikalla että Kätilöopistolla ja minulla on vain hyvää sanottavaa molempien pelkopoleista. Olen saanut kunnioittavaa kohtelua, pelkoani ei ole vähätelty ja yksi käynti on riittänyt ennen päätöksen tekoon tarkoitettua käyntiä. Voisin jopa sanoa prosessi tältä olisin helpoksi, mutta todellisuudessa se oli kaikkea muuta. On järjettömän rankkaa pelätä lähes neljäkymmentä viikkoa ja olla ahdistunut aiheesta.

 

2) Miten synnytys sujui: mitkä fiilikset jäi synnytyksestä, mahdolliset komplikaatiot, lapsen terveys sektion jälkeen (hengitysvaikeudet ym.)?

 

Synnytykset sujuivat erittäin hyvin. Pieniä "asiaankuuluvia" juttuja oli, kuten verenpaineen lasku sektion aikana (nostettiin lääkkeellä uudelleen), puudutuksen nousu vähän liian ylös ja käsien tuntuminen puutuneilta jne. Molemmat lapset huusivat kovaa heti vatsasta päästyään, olivat täysin terveitä ja saivat 10 pistettä. Mies sai käydä symbolisesti leikkaamassa napanuoran ja minä sain esikoisen heti rintani päälle ihasteltavaksi. Kuopusta en tuosta käsien puutuneisuudesta johtuen uskaltanut pidellä, joten mies piti häntä lähelläni. Myös kohtua piti vähän avittaa supistumaan ensimmäisellä kerralla, toisella kertaa ei ollut ongelmia asian suhteen.

 

Ilmeisen yksilöllistä on puudutteen vaikutusaika, minulla epiduraali-spinaali ja toisessa sektiossa spinaali on kulunut nopeasti pois, myös puutuminen alkoi välittömästi. Esikoisen sektiossa puudutetta lisättiin ja kuopuksen leikkaus loppui juuri, kun olin sitä pyytämässä. Toinen jalka nousikin koukkuun jo päästessäni heräämöön.

 

3) Kuinka pian leikkaushaava parani? Oliko paranemisen kanssa ongelmia?

 

Sektiosta olen parantunut nopeasti. Ensimmäisellä kerralla nousin ylös vajaa vuorokausi sektiosta, toisella kerralla ei mennyt edes puolta vuorokautta. Siitä lähtien kävin vessassa, söin ruokalassa ja hoidin vauvaa ihan normaalisti. Ensimmäinen ylösnousu on ollut kamala, kipua ja huimausta, mutta siitä se helpotti kerta kerralta nopeasti. Rauhalliset liikkeet, kyljen kautta sänkyyn meneminen ja sieltä nouseminen sekä riittävä kipulääkitys olivat avainasemassa. Lisäksi suihkuttelin ensimmäisen kuukauden haavoja kahdesti päivässä ja otin ilmakylpyjä. Paranivat tosiaan nopsaan ja kuukauden kuluttua leikkauksista olen tuntenut olleeni ihan ennallani.

 

Sektioarvet on tehty päällekäin ja ovat hyvin alhaalla. Arpi on jo vaalentunut selvästi toisesta kerrasta ja on oikein siisti.

 

4) Kuinka mones lapsi suunnitellulla sektiolla syntynyt oli? Onko sinulla tämän jälkeen syntyneitä lapsia - jos on, ovatko he syntyneet myös sektiolla? Onko raskauksissa ollut ongelmia (istukan sijainti, leikkausarven kestävyys uudessa raskaudessa) suunnitellun sekton jälkeen?

 

Meillä on siis kaksi lasta, jotka ovat molemmat syntyneet suunnitellulla sektiolla. Toisessa raskaudessa ei ollut ongelmia, ainoastaan jotain kiinnikkeitä saattoi olla tai sitten raskaus oli raskaampi jo senkin vuoksi, että oli yksi lapsi hoidettavana. Vatsa kipuili välillä kovastikin. Tämä ei kuitenkin johtunut suoranaisesti ensimmäisestä leikkauksesta, kun siitä oli jo yli kaksi vuotta aikaa. Istukka oli molemmilla kerroilla etuseinässä.

 

5) Kuinka imetys lähti käyntiin suunnitellun sektion jälkeen? Onko sektiolla syntynyt lapsesi allerginen? (Ongelmat imetyksessä ja lapsen tavallista suurempi allergiariski liitetään aina sektiokeskusteluun, siksi tämä kysymys)

 

Esikoisen kanssa imetys ei lähtenyt koskaan kunnolla käyntiin ja kuopusta en imettänyt lainkaan. Molemmat pojat ovat maitoallergisia, mutta heidän perimänsä on myös superallerginen. Oletan tuon allergian olevan lähinnä sukurasitteen seurausta.

 

6) Kannattiko suunniteltu sektio?

 

Aivan ehdottomasti. Sektio on iso leikkaus eikä todellakaan mikään oikotie onneen, mutta joskus se ehdottomasti parempi vaihtoehto. Minulla oli näin ja olen hyvin tyytyväinen.

Edited by Lara

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lara: Olisitko halunnut imettää lapsia vai oliko imettämättömyys oma valintasi? :) Vai eikö imetys yksinkertaisesti vain onnistunut?

Monesti olen kuullut, etteivät imetysvaikeudet johtuisi varsinaisesti sektiosta, mutta vähän epävarma mun olo tämän suhteen on.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän muksu on tutkimusten mukaan isokokoinen (noin 4,5kg on syntymähetken kokoarvio tällä hetkellä), mutta meidän sairaalassa isokokoisuuden vuoksi tehtävän sektion raja on kuulemma 5 kg.

Huh, aika hurjalta kuulostaa. Kait silläkin pitäisi olla merkitystä, minkä kokoinen synnyttäjä ja hänen lantionsa on.

Vaikka olenkin sektion kannattaja ja mun mielestä kaikilla haluavilla pitäisi olla siihen oikeus (oma valinta omasta kehosta, terveydestä ja lapsen hyvinvoinnista), ilman kummempia ruikutuksia. Enkä halua sua mitenkään pelotella, tms. Silti sanon, jos sun mielestä tuo 4,5kg on iso ja sua pelottaa, niin vaadi sektio pelon vuoksi. Tai ainakin, että pääset magneettikuvaan, sillä pienempiäkin lapsia on jäänyt lantioon kiinni.

Järkyn kuuloista on myös tuo Jenny-Marian kertomus siitä, miten kätilö oli sanonut, että synnytyksen aikana pitäisi muka osata sektiota pyytää.

 

Monesti olen kuullut, etteivät imetysvaikeudet johtuisi varsinaisesti sektiosta, mutta vähän epävarma mun olo tämän suhteen on.

Maidonnousun käynnistää hormonit istukan irrottua. Irtoaahan se istukka sektiossakin. Enemmänkin tässä on ihmisten kohdalla yksilöllisiä eroja synnytystavasta riippumatta. Eri asia on sitten esim. kohtutulehdus tai muu tulehdus, joka saattaa vaikuttaa tähän prosessiin tai ei lääkityksen takia edes saa imettää. Tulehduksen voi valitettavasti saada myös alatiesynnytyksen jälkeen.

Ärsyttää, että ihmisille ei kerrota faktoja vaan kauhistellaan tai kaunistellaan.

Miksei missään kerrota selvästi, että esim. kohdun- ja peräsuolenlaskeumat ja pidätysongelmat ovat lähes yksinomaan alatiesynnytyksestä johtuvia komplikaatioita? Ne eivät ole mitään tyypillisiä keski-iän ylittäneiden naistenvaivoja, vaan synnyttäneiden naistenvaivoja.

Edited by Suzy

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoista yritin kovasti imettää, mutta maito ei kunnolla noussut, johtunee varmaan esikoisen kireästä kielijänteestä. Vauva ei sen nipsaisun jälkeenkään saanut kunnollista imuotetta ja hiljalleen liu'uttiin yhä enemmän pullon ja korvikkeen käyttöön ennen kuin maitoallergiadiagnoosi muutaman kuukauden iässä sai meidät siirtymään täysin apteekin valmisteeseen. Kuopusta en imettänyt oman lääkitykseni vuoksi, tosin hänelle tuli diagnoosi maitoallergiasta samassa iässä kuin esikoiselle ja erityisvalmiste käyttöön. Tiedä sitten mikä oli sektion osuus tuohon esikoisen imetyksen epäonnistumiseen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

1) Mistä syystä johtuen synnytit suunnitellulla sektiolla? Oliko sinun helppoa saada suunniteltu sektio?

 

1. sektio tehtiin perätilan vuoksi suunniteltuna. Kävin lantion interventiomagneettikuvauksessa ja ulkokäännösyrityksessä, josta seurasi vain passitus sektioon. Yritin itse ensin toivoa perätilasynnytystä, mutta lääkäri ylipuhui minut sektioon.

 

2. sektio tehtiin kiireisenä sektiona kohdun revettyä entisestä sektioarvesta rv 38+0. Sektio oli suunniteltu rv 38+5 tilanteeseen, koska kaksosista ns. a-vauva oli perätilassa, eli sektio olisi tullut siltikin kyseeseen, nyt vain muutama päivä aikaistettuna b-vauvan päätöksen vuoksi (potkaisi jalat vatsaontelon puolelle lapsivesien kera). Sektiotieto oli selviö raskauden puolivälistä jo, a-vauvan käännyttyä perätilaan ja jumitettua lantionaukeamaan peppu edellä kasvamaan. Sektion yhteydessä lääkäri kommentoi lantion sisäaukeaman olevan minulla sen mallinen, että se suosii perätilaa, samoin kohdun rakennevirhe ohjaa tähän väärään asentoon.

 

2) Miten synnytys sujui: mitkä fiilikset jäi synnytyksestä, mahdolliset komplikaatiot, lapsen terveys sektion jälkeen (hengitysvaikeudet ym.)?

 

1. sektio oli päätös todella stressaavalle raskaudelle. Pahin komplikaatio taisi olla jalkoihin jäänyt harha-aistimus ns sammakkoasennosta, eli jalkani nostettiin koukkuun ylös ennen kun puutuminen oli tapahtunut kokonaan. Tämä sen vuoksi, että piti laittaa katetri. Katetrin laittoa en tuntenut, mutta jalkojen virheasentoaistimus oli todell akivulias, helpotti kun sain epiduraalitilaan kipulääkettä. Asentoharha kyllä säilyi. Synnytys itsessään piti sisällään mm 15 ihmisen läsnäolon salissa, oli paljon opiskelijoita pällistelemässä, jokaisella salissa olleella työntekijällä tuntui olevan opiskelija matkassa mukana. Lapsi syntyi 9 pisteen lapsena, väristä menetti yhden pisteen. Opiskelijat myös tungeksivat niin vastasyntynyttä katsomassa, että sai kätilö ärähtää aika ilkeästi että saimme itse lapsemme myös nähdä. Heräämössä sain lapsen viereeni köllöttelemään pitkäksi aikaa ja sain imettää häntä rauhassa, siinä miehen ja vauvan kanssa kolmistaan ihmeteltiin vastasyntynyttä perhettä..

 

2. sektio oli pelottava kipukokemuksen vuoksi. Kohtu repesi kotona ja ambulanssimatka sairaalaan oli tuskaa, samalla kun oli suuri henkinen hätä lasten hyvinvoinnista. Salissa hieman helpotti todella ihana ja ammattitaitoinen anestesialääkäri, joka mielummin puudutti kuin nukutti (sain siis olla hereillä kaksosten syntyessä enkä nukahtanut pelkoon/hätään) ja piti minua kädestä kiinni kun aviomieheni ei päässyt saliin mukaan (anestesiapäätöksen vuoksi). Puudutus toimi hyvin vieden kivun mennessään, mutta tuntoaisti säilyi osin. Salissa oli 6 ihmistä minun ja kaksosten lisäksi, syntyivät nimittäin päivystysaikana eikä suunnitellusti virka-aikana, eli ihanan hiljaista ja rauhallista. Molemmat kaksoset saivat 9 pistettä syntyessään, toinen huusi kun oli vasta puoliksi minusta ulkona. Toinen oli harmaa lapsenkinasta, mutta ah niin kiukkuinen!

 

3) Kuinka pian leikkaushaava parani? Oliko paranemisen kanssa ongelmia?

 

Kummallakin kertaa on haavat parantuneet hyvin, isompia kipuja ja ongelmia ei ole ollut, paitsi kaksosten syntymän jälkeen alkaneet vuoden kestäneet infernaaliset liitoskivut... joskushan nekin pitää kokea, minulla tulivat synnytyksen jälkeen vasta. Kipupumppu on poistettu kummallakin kertaa vuorokauden sisään sektiosta ja jalkeilla olen ollut jo tuota ennen, osallistunut lasten hoitoon parhaani mukaan. Suun kautta otetuilla lääkkeillä mentiin eka viikko, kaksosten syntymän jälkeen aina liitoskipujen yltyessä piti lääkitä enemmän. Tikit poistettiin molemmilla kerroilla viikko synnytyksen jälkeen, haavaa ilmakylvetin usein imettäessä ja suihkuttelin. Nyt kohta 3v kaksosten syntymän jälkeen tuo arpi on yhä näkyvä (joskin todella vaalea), mutta eipä tuo tuolla bikinirajassa häiritse, jää kätevästi tuon tuplamahasta muistoksi jääneen löysän nahkan alle :girl_crazy:

 

4) Kuinka mones lapsi suunnitellulla sektiolla syntynyt oli? Onko sinulla tämän jälkeen syntyneitä lapsia - jos on, ovatko he syntyneet myös sektiolla? Onko raskauksissa ollut ongelmia (istukan sijainti, leikkausarven kestävyys uudessa raskaudessa) suunnitellun sekton jälkeen?

 

Kaikki elävät lapsemme ovat syntyneet sektiolla. Istukka oli ensimmäisellä kertaa kohdun yläosassa, toisella kertaa etu- ja takaseinässä (kaksosilla omat istukat). Leikkausarpi ei tosiaan kestänyt kaksosraskautta, tosin lääkärin mielestä aikoinaan minulla olisi pitänyt olla ongelmia saada edes yksi lapsi täysiaikaiseksi ja kaksi lasta ihan mahdotonta kantaa eloon jäämiseen riittäville viikoille kohdun rakennevirheen vuoksi. Syntyneet kaksoset olivat molemmat yli 3kg painoltaan, siihen päälle istukat... kohtu ei meinannut supistua tuon jälkeen vaan on runnottu kasaan ja kokoon aika voimalla. Ikäeroa lapsilla on viikkoa vajaa 2v.

 

5) Kuinka imetys lähti käyntiin suunnitellun sektion jälkeen? Onko sektiolla syntynyt lapsesi allerginen? (Ongelmat imetyksessä ja lapsen tavallista suurempi allergiariski liitetään aina sektiokeskusteluun, siksi tämä kysymys)

 

Imetys lähti esikoisen kanssa hieman takkuillen liikkeelle kun oli kaksi ensikertalaista kyseessä. Lopulta imetin sitten reilut 6kk täysimetyksellä. Ensi-imetys oli tosiaan jo heräämössä. Allergioita ei ole, eikä muutenkaan ole tupannut sairastelemaan. Yksi korvatulehdus 5v ikään mennessä takana. Kaksosten kanssa imetys alkoi osastolle päästyäni, toinen kaksosista oli hereillä ja kävi yön aikana pariin kerraan rinnalla, toisen kanssa sitten aamulla aloitimme harjoittelut, noin 12h synnytyksestä. Kaksosia täysimetin hitusen vajaat 6kk.

 

6) Kannattiko suunniteltu sektio?

 

Kyllä, vaikka aluksi olin sitä vastaan.

Edited by Tiikeri-äittä

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tiikeri-äittä: Onkohan tuo sektioarven repeäminen kuinka yleistä?

Mullakin on yhdeltä tuttavalta revennyt kohtu sektioarven kohdalta toisessa raskaudessa. Se jäi tosin epäselväksi, että repesikö arpi ponnistusten voimasta (yritti synnyttää toista lastaan alateitse, ensimmäinen syntyi perätilan vuoksi suunnitellulla sektiolla) vai eikö kohtu kestänyt uutta raskautta muutenkaan. Arpi repesi kuitenkin siis alatiesynnytyksen aikana ja siitä lähdettiin hätäsektioon.

 

Suzy: Mun päätös on kyllä muotoutunut nyt melkoisen varmaksi ja haluan siis suunnitellun sektion. Pelottaa liikaa ne riskit, mitä isokokoisen lapsen alatiesynnytyksessä voi tapahtua. Toisaalta mua pelottaa/ jännittää/ stressaa myös pelkopolin keskustelu nyt parin päivän päästä - mun voimat alkavat olla pelon ja ahdistuksen vuoksi aika vähissä ja siten pitäisi vielä jaksaa taistella sektion puolesta. Kiitos tiedoista imetyksen onnistumisen suhteen, tiedot huojensivat kovasti mieltäni. :lipsrsealed:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tehdäänkö suunnteltua sektiota veritulppariskiryhmään kuuluville? Veritulppahan on leikkauksissa riskinä muutenkin, joten voiko esim. apc-resistenssi olla este suunnitellulle sektiolle?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sain tänään lääkäriltä lupauksen elektiivistä sektiosta. Mikäli en ole ennen lokakuuta muuttanut mieltäni, lokakuussa päätetään sektiopäivä. Olo on todella huojentunut!! :)

 

Suzy: Pelottiko sua suunniteltuun sektioon meno ollenkaan? Mua pelottaa sekin nimittäin, mutta ei ollenkaan niin paljon kuin alatiesynnytys. Olisiko jotakin vinkkiä mulle vielä sektiota varten, koska mikäli mieleni ei jotenkin kummasti tässä 2 kuukauden aikana muutu, meidän tyttö tulee syntymään elektiivisellä sektiolla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onnittelut sektiopäätöksestä SweetCinnamon!!! :) Saanko kysyä mitä argumentteja käytit saadaksesi sektion?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niu: Mun ei oikeastaan tarvinnut sanoa siellä lääkärin luona enää mitään erityisempää. Olen tässä raskauden aikana nimittäin puhunut useampaan kertaan (alatie)synnytyspelostani neuvolassa ja sitten olin kirjoittanut siihen Synnytyspelko -lomakkeeseen, joka piti täyttää tuonne lääkärikäynnille, pelostani aika yksityiskohtaisesti. Olin siihen lomakkeeseen eritellyt, että mua pelottaa: 1) pelottaa lapsen vammautuminen tai kuolema 2) pelottaa oma vammautumiseni tai kuolema. Perusteeksi olin laittanut, että meidän lapsi on selvästi keskivertoa isompikokoinen (kuten nytkin todettiin, että lapsi on todennäköisesti 4+ kg syntyessään) ja olen itse syntynyt sektiolla ison koon vuoksi. Lisäksi olin kirjoittanut siihen lomakkeeseen, että tiedän sektion riskit, mutta alatiesynnytykseen liittyy enemmän riskejä isokokoisen lapsen kanssa kuin suunnitellussa sektiossa, enkä halua ottaa riskejä lapsen terveyden suhteen.

 

Sitten kerroin tuolla lääkärissä, että olen ollut tosi ahdistunut koko tämän synnytystavan suhteen ja mua on kaiken lisäksi stressannut sekin, että se pelkään, että lääkärit painostavat mua alatiesynnytykseen. Lääkäri sitten totesi, että ei mua aleta mihinkään käännyttämään ja saan suunnitellun sektion, jos sen haluan. Ja että jos en muuta mieltäni ennen lokakuuta, asia on tällä selvä. Olin siellä lääkärin luona 10 minuuttia.

 

Olo on kyllä huojentunut ja vapautunut ihan eri tavalla kuin kertaakaan menneinä viikkoina. :) Toivottavasti vauvakin aistii vatsassani, että äiti on iloinen. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jee! Onnittelut! :)

 

Tosi hieno juttu SweetCinnamon. Tuo varmasti rauhottaa mieltä loppuraskautta ajatelllen. Ei tarvitse nostaa verenpaineita taistelun takia (mulla pompsahti paineet korkealle lopussa ennen kuin sain päätöksen ja terkka epäili stressiä syyksi, kun muuta selitystä ei löytynyt).

 

Mua ei varsinaisesti pelottanut. En jotenkin osannut pelätä sektiota samalla tavalla kuin alatiesynnytystä. Tuo sektio oli neljäs kirurginenoperaatio mulla, erinäisten urheiluvammojen jälkeen. Jotenkin ajattelin, että kyllä kaikki hyvin menee kun mennään suunnitelman mukaan, ihan kuten kaikissa aiemmissakin operaatioissa. Suunnitelluissa sektioissa tulee todella harvoin mitään yllättävää. Lisäksi meillä on suvussa ja lähipiirissä sektiot menneet täysin oppikirjan mukaan, toisin kuin alatiesynnytykset, joten sekin rauhoitti mieltä.

 

Oma alani sivuaa lääketiedettä ja olen aina ollut kiinnostunut kaikesta siihen liittyvästä, varsinkin kirurgiasta ja tietenkin menin sitten netistä katsomaan kaikki mahdolliset sektiovideot. Kyllähän ne hieman ällötti :D ja ajatus, että tuosta vaan vatsa viilletään auki oli aluksi aika hurja. Tätä en kyllä välttämättä suosittele tekemään. Mutta toisaalta mulle sopii paremmin, että olen tilanteen tasalla, tiedän tarkalleen ja ymmärrän, mitä siellä verhon takana tapahtuu, kuin että säntään vaan tuntemattomaan.

 

Voidaan vaihtaa ajatuksia myös yksityisviestein, jos haluat vertaistukea tms. loppuraskauteen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos Suzy viestistäsi! :) Se rauhoitti kyllä taas lisää mieltäni. Itsekin olen sellainen, että mitä enemmän asioista tiedän, sitä tyynempi pystyn olemaan ja sitä paremmin pystyn valmistautumaan tilanteeseen henkisesti. Eli kaikki tieto sektiosta on tervetullutta. :)

 

Minulla on muuten ihan sama juttu, että omassa lähipiirissäni sektiot ovat sujuneet hyvin (jopa ne kiireelliset sektiot alatiesynnytyskokeiluiden jälkeen), mutta alatiesynnytyksissä on ollut ongelmia. Ja vaakakupissa painaa vahvana se, että ystäväni lapsi kuoli alatiesynnytykseen pari vuotta sitten. Toki osa alatiesynnytyksistäkin on sujunut lähipiirissäni oppikirjan mukaan, ei sillä, mutta enemmän niissä on ollut ongelmia kuin sektioissa.

 

Oloni on nyt huojentunut, mutta ihan lopullisen huojennuksen koen varmasti vasta sitten, kun saan sektiopäivän tietooni. Sitten se on varmaa, eikä kukaan voi enää syyllistää, painostaa tai yrittää muuttaa mieltäni sektion suhteen.

 

Kirjoitan sinulle yksityisviestiä nyt vielä viikonloppuna, olisi kyllä tosi mukavaa olisi jos jaksat vastailla! :) Kovasti helpottaa, kun saan puhua suunnitellusta sektiosta sellaisen ihmisen kanssa, joka on suunnitellun sektion kokenut ja on muutenkin samalla aaltopituudella näiden sektioajatusten kanssa. :)

Edited by SweetCinnamon

Share this post


Link to post
Share on other sites

1) Mistä syystä johtuen synnytit suunnitellulla sektiolla? Oliko sinun helppoa saada suunniteltu sektio?

 

Sektion taustalla oli synnytyspelko. Pelko juontaa juurensa lähipiirissäni tapahtuneesta vammautumisesta synnytyksessä, samoin itse olen syntynyt suunnitellulla sektiolla kun se komplikaatioiden vuoksi katsottiin turvallisemmaksi synnytystavaksi. Pelkäsin alatiesynnytystä ihan kokonaisuudessaan ja erityisesti vauvan mahdollista hapenpuutetta/vammautumista. Sektio oli mielestäni ”helppo” saada. Olin itse pohtinut koko asian niin moneen kertaan läpi että siinä vaiheessa kun raskaudelle annettiin mahdollisuus, ei asiaan liittynyt enää suuria tunnekuohuja. Gynekologit olivat riittävän moneen kertaan vakuuttaneet että suomessa ketään ei pakoteta alatiesynnytykseen vasten tahtoaan ja luotin tähän ja raskausaika sujuikin levollisin mielin vaikka leikkauspäätös tehdäänkin vasta raskauden lopulla.

 

Keskustelut pelkopolilla sujuivat ihan hyvässä hengessä, en tiedä kuinka paljon omat perustelut/syyt sektiohalukkuuteen vaikuttavat tähän. Itse en kokenut niitä millään tavoin painostaviksi. Ensimmäisellä käynnillä kätilön kanssa käytiin sektion ja alatiesynnytyksen kulku läpi. Toisella kerralla juteltiin lääkärin kanssa sekä samoin kolmannella, jolloin myös ultrattiin ja sovittiin leikkauspäivä. Mitään varsinaista ”käännytystä” kukaan ei yrittänyt tehdä, ainoastaan viimeisellä käynnillä lääkäri innostui päivittelemään että ”on se sääli leikata, kun on näin hyvin edennyt raskaus” ja ”muista että voit vielä harkita, vielä vaikka leikkauspäivänäkin”. Luulen että tilanteeseen vaikutti enemmänkin se että vastaanotolla oli mukana kandi jolle lääkäri halusi olla hyvänä esimerkkinä ja siksi innostui niin pontevasti tuomaan esille tuota vaihtoehtoa.

 

2) Miten synnytys sujui: mitkä fiilikset jäi synnytyksestä, mahdolliset komplikaatiot, lapsen terveys sektion jälkeen (hengitysvaikeudet ym.)?

 

Sektio sujui kohdallani kaikin puolin hyvin, paljon paremmin kuin uskalsin odottaakaan. Ei minkäänlaisia komplikaatioita. Lapsi oli terve kymmenen pisteen poika. Ja kun hapenpuutetta pelkäsin, niin pojan hapettumisarvot olivat niin hyvät että kaikki jaksoivat niitä hämmästellä.

 

3) Kuinka pian leikkaushaava parani? Oliko paranemisen kanssa ongelmia?

 

Haava parani hyvin & nopeasti, en tiedä vaikuttiko asiaan itsestään sulavat tikit. Liikkeelle lähdin leikkausta seuraavana päivänä. Noin viikko leikkauksesta olo oli jo niin ”normaali” että piti muistutella itseään varomaan nostamista yms.

 

4) Kuinka mones lapsi suunnitellulla sektiolla syntynyt oli? Onko sinulla tämän jälkeen syntyneitä lapsia - jos on, ovatko he syntyneet myös sektiolla? Onko raskauksissa ollut ongelmia (istukan sijainti, leikkausarven kestävyys uudessa raskaudessa) suunnitellun sekton jälkeen?

 

Ensimmäinen lapsi.

 

5) Kuinka imetys lähti käyntiin suunnitellun sektion jälkeen? Onko sektiolla syntynyt lapsesi allerginen? (Ongelmat imetyksessä ja lapsen tavallista suurempi allergiariski liitetään aina sektiokeskusteluun, siksi tämä kysymys)

 

Imetys lähti käyntiin aluksi hyvin. Kotona annettiin muutamien viikkojen ajan pientä korvikelisää imetyksen päälle, kun pojan paino ei heti lähtenyt nousemaan tarpeeksi hyvin eli ilmeisesti maidontulossa oli alkuun jotain pientä hidastelua. Oman terveydenhoitajan hyvillä neuvoilla imetys saatiin kunnolla käyntiin ja tämän jälkeen päästiin täysimetykselle, jota jatkettiin puolenvuoden ikään asti ja siitä edelleen imetin reilun vuoden ikään saakka. Allergioita ei ole ollut.

 

6) Kannattiko suunniteltu sektio?

 

Omalla kohdallani ehdottomasti! Kaikin puolin positiivinen kokemus.
Edited by Zoe

Share this post


Link to post
Share on other sites

1) Mistä syystä johtuen synnytit suunnitellulla sektiolla? Oliko sinun helppoa saada suunniteltu sektio?

 

2) Miten synnytys sujui: mitkä fiilikset jäi synnytyksestä, mahdolliset komplikaatiot, lapsen terveys sektion jälkeen (hengitysvaikeudet ym.)?

 

3) Kuinka pian leikkaushaava parani? Oliko paranemisen kanssa ongelmia?

 

4) Kuinka mones lapsi suunnitellulla sektiolla syntynyt oli? Onko sinulla tämän jälkeen syntyneitä lapsia - jos on, ovatko he syntyneet myös sektiolla? Onko raskauksissa ollut ongelmia (istukan sijainti, leikkausarven kestävyys uudessa raskaudessa) suunnitellun sekton jälkeen?

 

5) Kuinka imetys lähti käyntiin suunnitellun sektion jälkeen? Onko sektiolla syntynyt lapsesi allerginen? (Ongelmat imetyksessä ja lapsen tavallista suurempi allergiariski liitetään aina sektiokeskusteluun, siksi tämä kysymys)

 

6) Kannattiko suunniteltu sektio?

 

 

1. Esikoinen oli sitkeässä perätilassa ja kääntöyrityksestä huolimatta ei liikahtanutkaan. Kysymyksessä oli ensisynnytys ja vauvan painoarvio oli yli 4kg, joka viimeistään ainakin TYKSissä tuolloin täytti kriteerit sektioon.

 

2. Leikkaus operaationa itsessään sujui tosi hyvin. Vauva vietiin happikaappiin korjailemaan saturaatioarvoa, joka 1h55min ajan roikkui 89-92 paikkeilla. 2h oli raja tehohoidolle, mutta ymmärsipä ne keuhkot sitten alkaa pelittämään kunnolla just 5min ennen! Fiilis oli kurja, kunnei saanut vauvaa nähdä kuin vilaukselta heti syntymän jälkeen ja sitten saada syliin vasta parin tunnin jälkeen. Muutenkin jäi paha maku suuhun koko puuhasta, koska en kokoenut ansainneeni vauvaa millään tapaa "kärsimällä". Vauva vaan tuotiin mulle ja sitten se piti seuraavaksi viedä kotiin. :huh: Mulla oli tosi haastavaa kiintyä vauvaan ja siinä meni puoli vuotta aikaa ennen kun kiintymyssuhde syntyi mun puolelta. :( Yksinään en synnytystavan helppoutta siitä syytä, mutta kieltämättä pää ja mieli yhdistää sen suoraan siihen, koska kuopusta kohtaan tunsin valtavaa rakkautta kun hänet sain pungettua pihalle ja rinnoilleni. Tiedä sitten.

 

3. Leikkaushaava parani ihan nätisti, kipeä se oli ja liikkuminen yhtä tuskaa. Mulla vielä paljon pläskiä tuossa, jonka höllymistä ei paljon lihaksilla tjms estetä. Inhaa oli!! Parissa kuukaudessa olin sitten jo ihan ok-kunnossa.

 

4. Sektio oli siis esikoisen synnytystapa ja toinen lapsi syntyi alakautta. Sektio ei ole aiheuttanut MITÄÄN ongelmaa enää näin jatkossa, sen puolen vuoden ison henkisen ongelman jälkeen.

 

5. Maito nousi viidentenä päivänä tavalliseen tapaa, imetys itsessään sujui ihan reisilleen, mutta siitä en synnytystapaa syytä. :) Esikoinen ei ole millekään allerginen, yhtäkään korvatulehdusta tai oksennustautia sairastanut ja muutenkin keskimääräistä terveempi lapsi, noin kerta vuoteen flunssassa. Nyt 5,5v. Meidän kohdalla siis ainakaan vastustuskyky ei kärsinyt synnytystavasta. :)

 

6. Ehkä ei, ehkä kyllä.. Henkinen taakka oli kyllä ainakin liian iso ja vauva vain 4,1kg, pelvimetrian mukaan olisi mahtunut tulemaan. Harmittaa, että itse peloissani sektion valitsin. Toisaalta luultavasti lopulta siihen oltaisiin kuitenkin päädytty, koska tuolloin ainakin perätilaraskautta ei päästetty yli 40 viikon ja leikkauskin tehtiin viikolla 39+4.. Ajatuksena kuitenkin tuolloin oli, että jos vauva lähtee syntymään ennen suunniteltua päivää, niin yritän alakautta, mutta eipä lähtenyt. Nyt kolmatta odottaessani olen päättänyt, että synnytän kyllä tämän lapsen vaikka poikittain jos tarvis. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Please sign in to comment

You will be able to leave a comment after signing in



Sign In Now