Guest vieras

Pitääkö kummeja olla ylipäänsä?

24 posts in this topic

Hei, kysyisin kummiasiaa vähän toisesta näkökulmasta. Eli pitääkö lapsella olla kummeja? Mihin se perustuu? Jos ystäväpiiri on laaja ja sosiaalisia suhteita perheellä paljon, niin mihin itse kummia tarvitaan? Siis nämä kysymykset ihan rakentavassa hengessä ja monipuolista keskustelua odottaen aiheesta. :)

 

Meillä on suku ei niin läheinen ja ei haluttaisi asettaa ns. vaatimuksia/velvoitteita läheisille ystävillemme. Tapaavathan ne tulevaa lastamme kaikesta huolimatta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos lapsi kastetaan kirkkoon, kirkko vaatii kummit. Yleensä kai vieläkin kaksi, vaikka nykysääntö mahdollistaa myös vain yhden kummin valinnan. Periaatteessahan kummien ei tarvitse olla perhepiiristä, vaan voivat löytyä myös kirkon työntekijöistä. Sitä en sitten tiedä miten tuo käytännössä toimii.

 

Jos ei kasteta, osa valitsee kummit, osa ei. Tuolta nimiosiosta löytyykin yksi keskustelu aiheesta, Nimiäiset/"kummit". Me vähän suunniteltiin valitsevamme lapsellemme kummit lähinnä tavan vuoksi. Se on musta ihan kiva perinne, toimiessaan. Ei sitten kuitenkaan saatu päätettyä ketä valittaisiin, juurikin samankaltaisen pohdinnan vuoksi kuin teillä. Meillä suku on läheinen, mutta tädit ovat tätejä jo kummiudesta huolimatta eikä haluttu näin päättää kuka täti olisi kellekin lapsellemme "läheisin", ja kavereista ei sitten oikein osattu päättää viitsisikö "rasittaa" kummiudella. Varsinkin, kun ne, jotka mieluiten olisimme pyytäneet, tulivat sukulaislastensa kummeiksi juuri samaan aikaan. Kummeja ei sitten lopulta pyydetty ollenkaan. En ole ratkaisua katunut.

Edited by Kärpänen

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ahaa, siis se on kirkon vaatimus. Hyvä tietää. Haluamme kastaa lapsemme ehdottomasti kirkkoon. Tässä on onneksi vielä aikaa miettiä. Voihan sitä sitten kummien kanssa käydä keskustelun aiheesta, mitä kummilta odotetaan. Ja kun meillä ei varsinaisia odotuksia kummeilta ole, kun siis ystävyyden säilyminen on oikeastaan se ainut sisäinen toiveemme. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ev.lut.kirkossa vaaditaan joo. :)Tässä linkki kirkon sivulle, jossa sanotaan lyhennettynä näin: "Pääsääntöisesti kastettavalla tulee olla ainakin kaksi kummia --- Poikkeustapauksessa kummeja voi olla vain yksi. Päätöksen yhdestä kummista tekee sen seurakunnan kirkkoherra"

Edited by Kärpänen

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän lapsella oli nimiäiset ja me valittiin 2 siviilikummia, vaikka mietin kyllä pitkään että ei kyllä oikeastaan tarvittaisi ollenkaan. Kaipa sitten perinteen vuoksi tuli kuitenkin kummit pyydettyä ja lisäksi mietin sitä, miten paljon iloa elämään mun omat kummit on tuoneet vaikka ollaan suht harvakseltaan vain nähtykin. Ajattelin että mälsää jos ei oma lapsi pääse sitä kokemaan, vaikka ei sitä tietenkään voi tietää millainen suhde juuri heidän välilleen sitten kehittyy. Toisen kummin osalta tiedän, että todennäköisesti tulee tosi lämmin ja hyvä suhde :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun ymmärtääkseni myös aika monessa muussa kirkkokunnassa kuin ev-luteilla kummit pitää olla. Ainakin ortodoksisessa kirkossa pitää niin ikään olla kummit.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla ja miehellä on molemmilla lähisuvusta yksi kummipariskunta ja samaa linjaa ollaan noudatettu lapsillamme. Tiedän, että monet tykkäävät kutsua kaikki läheisemmät kaverit kummeiksi, mutta meistä olisi vähän outoa laittaa lähes uskontokielteiset kaverit (vaikkakin kirkkoon luuluvat), lupaamaan kasteen yhteydessä, että tulevat jatkossa rukoilemaan lapsen puolesta ja tukevat vanhempia lapsen kristillisessä kasvatuskessa. Niinpä ollaan päädytty valitsemaan lapsillemme yksi kummipariskunta omien sisarustemme joukosta - eli molemmilla lapsilla on täti + puoliso kummeina. Yhteyttä pidettäisiin muutenkin, mutta silti tuo kyseinen täti saa sitten olla se erityinen täti kyseiselle lapselle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minun lastani ei kasteta, joten "pakollisia" kummeja ei tarvitse olla.

Olen kuitenkin pohtinut tuota "siviilikummiutta" ja tullut siihen tulokseen, että en niitäkään kysele. Tämä johtuu siitä, että sekä minun että mieheni suvuissa kummien tehtävä on ollut toimia vain lahja- ja raha-automaattina, jos sitäkään ovat viitsineet. Kummiuden varsinaista tehtävää ei kukaan taida edes tietää.

En halua velvoittaa ketään pakkolahjontaan omalle lapselleni, vaan että lapseni elämässä ovat mukana aidosti he jotka sitä oikeasti haluavat.

Edited by Neferty

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mut on lapsena kastettu ev.lut. kirkkoon ja sain kummejakin vissiin neljä, mutta eivät vissiin hoitaneet tehtäväänsä kristillisten oppien kasvatuksessa, kun erosin kirkosta jo ajat sit ;-) Lahja-automaatin tehtävän he hoitivat kyllä suurempina merkkipäivinä, mutta yo-juhlien jälkeen yhteys on kyllä katkennut kokonaan. Sama juttu miehellä omien kummiensa kanssa. Eli oman kokemukseni perusteella kummi-instituutio on kyllä aika turha (paitsi tietysti oli kiva saada niitä lahjoja itselleni loppujen lopuksi aika tuntemattomiksi jääneiltä kummeilta).

 

Omaa lasta ei ole kastettu enkä missään tapauksessa olisi halunnutkaan häntä kastaa, pidän sitä niin henk.koht. ratkaisuna että päättäköön lapsi itse sitten isompana näistä asioista. Musta tuntuisi jotenkin oudolta kuulua tiettyyn kirkkokuntaan ihan vain kulttuurisista syistä, kun siinä pitäisi kai perimmiltään olla kyse jostain uskonasiasta. Ja koska kummiuden koko ajatus ja idea, toteutuksesta puhumattakaan, on jäänyt sekä mulle että miehelle kovin vieraaksi, ei mitään epäuskonnollisiakaan kummeja ole lapselle pyydetty.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän poitsua ei kastettu. Kummeja ei haluttu juurikin siksi, että ne on "oikeesti" niitä "kirkon oppien opettajia". Ja lisäks mekään ei haluta ketään pakottaa tähän nykyään valitettavan materialistiseen tehtävään.

 

MUOKS: Kirotushärö.

Edited by NeNNNi

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä kyllä sanottiin suoraan kaikille kolmelle kummille, ettei todellakaan haluta heistä lahja-automaatteja ja kerrottiin, että toivotaan kummien vaan olevan läsnä ja ymmärtävän silloin kun me ei tytön mielestä tajuta yhtään mitään. Kerrottiin että toivotaan vain yhteistä aikaa ja kestävää suhdetta. Sitä ollaan saatukin ja pyritään myös ite pitämään yhteyttä ja lähettään tytön kuvia. Tytöllä on kolme kummia, meidän kavereita kaikki.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos kummit tulevat kirkon kautta niin millainen rooli heillä on lapsen myöhemmässä elämässä? Vai onko kummius vain eräänlainen työtehtävä heille?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kirkon puolesta ei oikein mitään tehtävää ole. Usein (aina? ainakin meillä) joku kummi käy siunaamassa kummilapsen konfirmaatiossa, mutta sekin on vain yksi kummi niistä monista tai tarvittaessa vaikka vanhempi. Ei muuta. Muuten menee niinkuin perheen ja kummien kesken sovitaan ja sujuu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Harvoinpa kummit kirkon puolesta ns. "tulevat". (Ev.-lut. kirkolla ei ole mitään kummireserviä tms. mitään vapaaehtoisten henkilöiden listaa, josta sitten näille kummien tarvitsijoille kummit otettaisiin). Kyllä ne kummit vielä nykyäänkin pyritään löytämään lapsen omasta lähipiiristä, vaikkakin sitten kauempaakin. Joskus on tapauksia, joissa esim. rippikoulun jälkeen kastettavan nuoren kummiksi tulee ns. "kirkon puolesta" esim. hänen isosensa, jos kertakaikkiaan ketään ei lähipiiristä löydy. Samoissa merkeissä voisin kuvitella joskus työntekijän joutuvan kummin rooliin, mutta harvassa varmaan nämä tapaukset ovat, ja lapsen kohdalla vielä harvinaisempaa kuin aikuista / nuorta kastettaessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Meillä rippikoulussa kastettiin yksi nuori. Toinen hänen kummeistaan taisi olla lähipiiristä mutta toinen oli yksi leirin työntekijöistä, joku nuorisotyöntekijä tai joku. Kertaakaan muuten mä en ole kuullut tuollaista tapahtuneen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itseasiassa ev.lut kummipankkia ollaan luomassa ja se on musta tosi hyvä juttu! Tämä siis Tampereen suunnalla.

 

" Pian tamperelaisilla on toinenkin vaihtoehto, sillä seurakunta käynnistelee uudenlaista kummipankkia. Toimintaan odotetaan vapaaehtoisia, jotka kokevat kristilliseen kasvatukseen osallistumisen omakseen ja jotka tarvittaessa ovat käytettävissä."

 

http://www.tampereenseurakunnat.fi/kirkko_tampereella/uutiset_ja_media/artikkelit/artikkeligalleria/montako_kummia/

 

 

Jos kirkon työntekijä lupautuu kummiksi niin kyllä miellän sen niin, että se on vapaaehtoista ja ei ole työtehtävä. miksi siis ei pyytäisi mukavaa perhepappia tms. kummiksi, jos siltä tuntuu,

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Tuo juttu oli kirjoitettu viime vuonna. mutta koitin pikaisesti googlettaa että onko se jo tullut toimintaan mutta en kyllä päässyt puusta pitkälle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kummien pyytäminen (sitten joskus tulevaisuudessa) tuntuu itsestään selvältä. Kummiuden kautta lapsi saa muutaman spesiaalin ihmisen elämäänsä - eri tavalla spesiaalin verrattuna perheeseen tai sukulaisiin. Mietin myös niitä keskusteluja, jolloin kummittomaksi jäänyt lapsi juttelee kavereiden kanssa kummeista, ja ihmettelee miksei hänellä ole kummeja.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kummeja ei mielestäni ole pakko olla, toki jos lapsi kastetaan, ne ilmeisesti oltava (?). Mielestäni kummin tehtävänä on olla lapselle luotettava aikuinen, ei lahja-automaatti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ev.lut. kasteessa on oltava kaksi kummia. (Kirkon mukaan "pääsääntöisesti", eli kai tässä sitten on joustamisen varaa?) Jos lasta ei kasteta, ei mielestäni lapsella ole mikään pakko olla kummeja.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kaksi kummia pääsääntöisesti, erityisestä anomuksesta kirkkoherralle riittää yksi. Mutta aina pitää olla kummi jos kastetaan :)

Share this post


Link to post
Share on other sites
On 18.8.2012 at 11:39 PM, Neferty said:

Minun lastani ei kasteta, joten "pakollisia" kummeja ei tarvitse olla.

Olen kuitenkin pohtinut tuota "siviilikummiutta" ja tullut siihen tulokseen, että en niitäkään kysele. Tämä johtuu siitä, että sekä minun että mieheni suvuissa kummien tehtävä on ollut toimia vain lahja- ja raha-automaattina, jos sitäkään ovat viitsineet. Kummiuden varsinaista tehtävää ei kukaan taida edes tietää.

En halua velvoittaa ketään pakkolahjontaan omalle lapselleni, vaan että lapseni elämässä ovat mukana aidosti he jotka sitä oikeasti haluavat.

Vanha teksti, mutta tässä on hienosti kirjoitettu se mitä itse tällä hetkellä ajattelen. Asia ei ole omalla kohdalla (vielä) ajankohtainen, mutta ajattelen että voisin päätyä samanlaiseen ratkaisuun kuin Neferty. Omasta kokemuksesta tiedän ettei ole kivaa olla velvollisuudesta toimiva lahja-automaatti, niin en haluaisi luoda sellaista velvollisuutta kenellekään. Toivoisin, että lapsen elämässä silti riittäisi hänestä välittäviä aikuisia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now