meg_white

Vauva ja sisarus 3v

18 posts in this topic

Meidän Pieni ei enää marraskuussa olekaan Pienin. Ikäeroa lapsille tulee reilut kolme vuotta.

Kaipailisin KANNUSTUSTA ja hyviä vinkkejä siitä, miten arki on lähtenyt rullaamaan kahden lapsen kanssa. Tuntuu, että viime aikoina olen kuullut vain niitä kauhutarinoita, joten nyt niitä positiivisempia tarinoita, kiitos.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä lasten ikäero on 1v3kk, eli en tuosta kolmivuotiaan reaktiosta osaa sanoa kokemuksia.

Meillä tyttö reagoi suhteellisen hyvin pikkuveljen syntymään. Toki meillä oli niitä huonojakin hetkiä; esimerkiksi se surun tunne, joka tulee kun ei voikaan huomioida lasta silloin kun haluaa, omatoimisuuden väheneminen ja lievä mustasukkaisuus. Näitä huonoja reaktioita kesti kuitenkin vain n.3 kk. Mutta niiden huonojen hetkien joukkoon mahtuu myös ihania juttuja, joita oli enemmän kuin huonoja: tytön hellyydenosoitukset veljeä kohtaan, yhteiset leikit, äidin matkiminen oman nuken kanssa, se ylpeyden tunne, jota tyttö selvästi kokee veljestään jne jne. :)

Ja raskaista hetkistä huolimatta(joita varmasti tulee kaikille), päälimmäisenä muistona pojan pikkuvauva-ajasta ei ole itkut vaan ne ilon ja onnen hetket :)

 

Toivottavasti epämääräisistä selityksistäni oli apua :)

Edited by Bonnie1

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niin ja niistä arjen vinkeistä:

Asenne on ehkä tärkein. Kun on asennoitunut siihen, että alku tulee olemaan rankempaa (kuten aina pikkuvauva-aikana), niin kaikesta selviää paremmin. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Muakin tämä aihe kiinnostaa. Jos tämä raskaus menee hyvin loppuun asti niin meilläkin tulee olemaan 3 vuotta ikäero. Vielä en ole kauheasti miettinyt,mutta mielelläni kuulisin kokemuksia.

 

Tässä vaiheessa mua on mietityttänyt se, että tarviiko 3 vuotias enää rattaita eli pitääkö tuplarattaat olla vai pärjäiskö jo ilman?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua vähän huolettaa, kun tää ketju on näin hiljainen...

 

Mutta vastaan Keijikselle oman pohdinnan tuloksia vaunuista. Meille ei tule tuplia. Esikoinen ei enää oikein jaksa istua rattaissa eikä nuku päiväunia. Aateltiin, että hommataan semmoinen seisomalauta. Talvella vedän tarvittaessa esikoista pulkassa ja kesällä voi pyöräillä rattaiden vieressä. HUOM! Siis näin olen AJATELLUT, mutta katsotaan nyt, kuinka käy...

 

Kaksi sellaista äitiä, joilla lapsilla on 2 vuoden ikäero, on kannustaneet tosi paljon: kuulemma eka viikko on ainakin heillä ollut varsinaista härdelliä, mutta sitten on alkanut helpottaa. Meillä onneksi mies on sellaisessa työssä, että töitä ei ole koskaan iltaisin ja viikonloppuisin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on esikoisen ja keskimmäisen ikäero 2v10kk ja meillä meni keskimmäisen vauva-aika tosi hyvin! :) Esikoinen ei ollut oikeastaan yhtään mustasukkainen, reippaana oli auttamassa vauvan hoidossa alusta lähtien, halusi pitää sylissä ja leikittää. Esikoinen oli 2 kertaa viikossa 2 tuntia seurakunnan kerhossa ja muuten kotona. Vauva kulki hyvin mukana arjessa, esim. ulkoilut aamupäivisin sujui, kun vauva nukkui silloin.

 

Meillä oli tuplarattaat, sellaiset gracon vanhat, jotkat ilmaiseksi sukulaiselta saatiin. Pari kertaa käytettiin, mutta pääasiassa kuljettiin niin, että esikoinen pyöräili ja vauva oli vaunuissa (vauva syntyi heinäkuussa) ja sitten syksyn ja talven tullen oli seisomalauta ja pulkka käytössä.

 

Keskimmäisen ja kuopuksen ikäero on 2v. ja kyllä minusta tuo 3v. ikäero on paljon helpompi, kun 3-vuotias on kuitenkin jo omatoimisempi ja hänen kanssaan on myös helpompi keskustella vauvan syntymän tuomista tunteista, ja pahin uhmaikäkin on ainakin meillä ajoittunut enemmän siihen 2v. synttäreiden tienoille. Ihan hyvin meillä kyllä siis sujui keskimmäisen kanssa kuopuksen syntyessä, eikä mustasukkaisuutta juurikaan ollut, mutta kun on vertailukohtaa, niin helpompi minusta on tuo 3v. ikäero. Ja tällä ikäerolla hankittiin myös tuplarattaat, jotka on olleet hyvät.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän lasten ikäero on myös muutamaa kuukautta vajaa kolme vuotta. Alku oli aikamoista tunneryöpytystä, esikoiselle osui paha uhmavaihe just siihen, ja reagoi aika voimakkaasti erityisasemansa menetykseen kyllä. Mutta lyhyt se vaihe lopulta oli, ja nyt kun vauva täyttää pian vuoden, lapset ovat toisilleen tosi tärkeitä. Kuivaksioppiminen ajoittui esikoisella sen verran myöhäiseen vaiheeseen, että mulla oli aluksi kaksi vaippaikäistä, mutta kolmevuotiaan kanssa varmaan harvemmin on sitä tilannetta. Ai niin, kannustustahan täällä pyydettiin. :) Vauvahan rakastaa ja ihailee isoveljeään enemmän kuin mitään muuta. Veljestä on sille oikeasti seuraa, eikä se välttämättä ole sitten niin kovasti mun perääni, jos käyn esim. vessassa tms. Lasten keskinäinen suhde on tosi ihanaa seurattavaa, ja se aiheuttaa päivittäin paljon hyväntuulisuutta ja naurua meidän perheessämme. Mustasukkaisuudesta, rajustakin, huolimatta esikoinen ei ole kauheasti vauvaa tylyttänyt, tai ei olla jouduttu pelkäämään väkivaltaisuutta tai sellaista, vaan hetkeksi ne voi jättää keskenäänkin ilman mitään hätää. Mutta ennen kaikkea tosiaan, tosi nopeasti sitä ei sitten enää muistakaan mitään muuta asiaintilaa, vaan tästä tulee se normaalitila. Ja toisen lapsen kanssa sitä myös tajuaa sen, miten lyhyitä on kaikki vaiheet kuitenkin, ja saattaa ottaa aika rennosti.

 

Meillä itse asiassa oli tuplarattaat, jotka oli hankittu aiemmin hoitolasta varten, mutta ei ole kertaakaan niitä käytetty. Mä ajattelin kyllä, että käytettäisiin, eniten siksi, että esikoinen on luonteeltaan tosi vilkas ja ehtiväinen, ja pelkäsin ihan turvallisuusjuttuja. Mutta seisomalauta onkin toiminut tosi hyvin, ja sillä esikoinen matkustaa pidempiä matkoja, muuten siis ihan käveleekin, mikä on vähän vain hitaampaa, mutta toimii sekin ihan ok. Kolmevuotiaan esikoisen kanssa en ehkä tällä kokemuksella hankkisi ainakaan uusia ja kalliita tuplia etukäteen, vaan ehkä sitten vasta, jos tuntuu että niitä tarvitaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä kakkosen ja kolmosen ikäeroksi tuli 2v8kk ja helpolla me on päästy! Kakkonen on jo kuitenkin jonkinverran omatoiminen, ei tarvi olla joka hetki auttamassa. Mielellään auttaa vauvan hoidossa ja esim. viihdyttää vauvaa sen aikaa kun laitan ruoan tms. Tiedän että voin luottaa siihen ettei kakkonen käy lyömässä vuvaa tms. Ymmärtää jo jonkinverran asioitakin. Kakkonen ei ole juurikaan ollut mustasukkainen. Ollaan annettu miehen kanssa aina jokaiselle lapselle myös "yksityistä" huomiota, ehkä se on auttanut. Toisaalta mietin että vaikuttaisiko sekin kun esikoinen ja kakkonen ovat niin tiivis pari, paita ja peppu, että jos kakkonen ei sitten sen vuoksikaan ole kokenut jäävänsä huomiotta.. No, kuitenkin mulla ei ole mitään pahaa sanottavaa tästä ikäerosta :)

 

Esikoisen ja kakkosen ikäero sitten onkin 1v5kk ja se oli kyllä rankkaa! Uhmaikää, mustasukkaisuutta, lyömistä, vauvan tallomista..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä vauva vasta vajaa 3-viikkoinen, joten mulla vasta vähän kokemusta. Esikoinen täyttää vajaan viikon päästä 3v. Ihan alkuun esikoisen uhma paheni ihan hirveäksi. Ei totellut mitään, ei syönyt, kiukkusi vaan meille vanhemmille. Me vanhemmat oltiin ihan ihmeissämme ja epätoivoisia. Mies oli isyyslomalla ja antoi kaiken huomionsa esikoiselle ja yritettiin vaan selvitä kiukkuilusta ym. itse rauhallisesti käyttäytymällä. Viikon pari kesti pahin vaihe ja nyt jo esikoinen on kuin uusi lapsi. Itse vaan pitää yrittää pysyä tyynenä ja huomaamattomasti taivutella esikoista hankalissa tilanteissa ;) Tässä kolmen viikon aikana esikoisen omatoimisuus on myös lisääntynyt ihan hurjasti. Oikeastaan mitään ei saa tehdä enää hänen puolestaan tai syttyy sota. Vauvan hoidossa haluaa auttaa koko ajan ja hänestä onkin siinä ihan oikeasti suuri apu :girl_smile: Vauvaa kohtaan esikoinen oli alusta alkaen kiltti. On tykännyt pikkusiskoaan silitellä ja pussailla. Kovasti myös lauleskelee vauvalle :wub: Toivotaan vaan, että tilanne ei lähtisi uudelleen pahenemaan...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä lasten ikäeroksi tuli 2,5 vuotta. Veikkaisin että niitä kauhutarinoita kuulee eniten niiltä, joilla ikäero on alle 2 vuotta. 3 vuotta on jo ihan eri asia. Ainakin meillä helpotti huomattavasti se, että oli vain yksi vaipatettava ja syötettävä ja yöheräilijä, kun isompi hoiti omat tarpeensa jo suht itsenäisesti ja nukkui yönsä hyvin.

 

Isosiskon uhma paheni kun vauva oli n. 2kk, mutta huomasin että se oli vain ja ainoastaan sitä, että hän kaipasi huomiota ja vakuutusta siitä, että hänkin on tärkeä. Kun tähän kiinnitti huomiota, uhmakin yhtäkkiä helpotti. Välillä piti vauva laskea sylistä ja ottaa isompi tilalle, kun kaipasi lohduttajaa. Vauvalle esikoinen ei ikinä tehnyt mitään, vaan oli ainoastaa hellä ja huomaavainen - uhma kohdistui meihin vanhempiin, niin kuin pitikin.

 

Parin ekan kuukauden ajan arki oli aika täyttä ja varsinkin uloslähtemiset tuntui välillä kaoottisilta, mutta aika nopeasti se helpotti. Nyt kun vauva on 11kk, elämä on hyvinkin normaaleilla raiteillaan. Tokan lapsen kohdalla on helppoa se, että sen kanssa ei juurikaan tarvitse leikkiä tai keksiä ohjelmaa. Ainakin meillä pienempi viihtyy jo omissa touhuissaan ja seuratessaan esikoisen touhuja, kunhan minä olen näköpiirissä. Voin jopa käydä suihkussa ja jättää lapset leikkimään keskenään (okei, nuo on aika rauhallisia eikä kiipeile minnekään)

 

Tässä muutamia meidän perheen selviytymiskeinoja:

- anna esikoiselle se huomio mitä hän kaipaa. Valjasta hänen energiansa auttamiseen: voi hakea vaippaa, viihdyttää vauvaa jne.

- hanki kantoliina tai kantoreppu, niin vauva viihtyy kyydissä samalla kun pelaat esikoisen kanssa jalkapalloa

- itse en ole 'vaatinut' esikoiselta vauvan ihastelua (esim.en ole kysynyt, onko vauva kiva) vaan olen antanut esikoisen rauhassa tutustua vauvaan ja tehdä itse omat johtopäätöksensä. Sen sijaan olen itse jutellut vauvalle ihan normaaliin tapaan, jotta esikoinen näkee mallin, miten hänkin voisi vauvaan suhtautua. (ok tää on vähän sekavaa selostusta, mutta olen usealta taholta kuullut että he höpöttelevät vauvoille vessassa esikoiselta salaa, ettei toinen tulisi mustasukkaiseksi- eikä lopputulos välttämättä ole ollut paras mahdollinen)

- käykää ihmisten ilmoilla, jossa on esikoiselle leikkiseuraa ja saat itse hengähtää

- käytä pikkukakkosta lapsenvahtina, kun haluat itse levätä äläkä tunne siitä syyllisyyttä. Keksi esikoiselle aktiviteetteja imetyshetkien ajaksi: askartelua, piirtämistä, maalausta, muovailuvahoja, värityskirjoja jne.

- jos aamulla täytyy lähteä jonnekin, pakkaa tavarat valmiiksi edellisenä iltana, muuten mistään ei tule mitään :D

Edited by tigru

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä tuli lapsille ikäeroa 3v2kk ja pakko sanoa että kaikki on mennyt tosi hyvin. Olen itsekin itse asiassa yllättynyt siitä miten hyvin. :) Esikoinen (tyttö) on ottanut pienen vastaan tosi hyvin, auttaa vauvan viihdyttämisessä ja muutenkin. 3v on kuitenkin jo niin vanha että ymmärtää kun sille selittää asioita ja osaa jo odottaakin tarvittaesssa omaa vuoroaan. Aiemmin halusin lapsille pienemmän ikäeron mutta nyt tämä tuntuu juuri oikealta. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos kannustuksesta ja vinkeistä!

 

Parista käytännön asiasta vielä kysyisin: kuinka pian olette saaneet lapset samaan ryhtmiin? Onko esikoisen päivärytmi ollut se, johon vauva on sopeutettu vai miten olette toimineet?

 

ja tuosta kolmen vuoden ikäerosta: alkaako lapset jossain vaiheessa touhuilla keskenään vai onko tuo ikäero ollut "niin iso" ettei lapsista ole kaveriksi toisillen?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän tytöillä on ikäeroa muutama päivä vajaa 3 vuotta. Nyt esikoinen on 4 ja kuopus 1.

 

Ei tarvittu tuplia, seisomalaudan hommasin. Se on ollut kovassa käytössä.

 

Esikoinen jäi kotihoitoon kun pikkusisko syntyi. Mitään järkyttäviä mustiskohtauksia ei ole ollut tai muutakaan säännönmukaista toimintaa, joskus toisinaan aina jotain pientä. Kuopuksen ollessa ihan pikkuvauva isosisko hoiti apuna, oli tosi kiinnostunut, keksi spontaanisti vauvalle kaikenlaisia lempinimiä (esim. miisu, maasu, viuvvi :-)) No pitkään oli sitä, että kun imetin vauvaa, niin isommalle tuli aina kakkahätä ja siitä sitten piti irrota pyyhkimään...!

Meidän esikoinen ei enää 3-vuotiaana nukkunut päiväunia. Päivärytmi meillä on aika säännöllinen ja vauva solahti siihen pikkuhiljaa. Ihan ensimmäiseksi taisin alkaa laittaa vauvan samaan aikaan "yöunille" kuin isosiskonkin. Ihanaa oli ja on päästä aina huokaisemaan kun muksut menee nukkumaan klo 20.

 

Kyllä nuo nytkin jo vähän puuhailee yhdessä, mutta isommalla on aina vähän rajumpaa ja helposti sitten sattuu.

Olen kyllä ihan varma, että kunhan kuopus on jotain 3 niin varmasti leikkiivät yhdessä ja ovat kuin paita ja peppu. Siihen pyritään :-)

Minusta ei ois kyllä ollu repeemään tuota pienempään ikäeroon, oon sen verran mukavuudenhaluinen...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ikäeroa on 3v3viikkoa. Isosisko on hienosti ottanut pienen vastaan ja mitään mustasukkaisuutta ei ole näiden 3kk aikana ollut. Vanhempi käy kerhossa 2x3h viikossa ja saa siellä puuhastella isojen juttuja. Kotona taas pyrin leikkimään isomman kanssa aina välillä ja vauva otetaan sitten pötköttelemään lattialle viereen. Aluksi myös imetin lattialla samalla kun leikin poneilla yms.

 

Seisomalauta on täälläkin kovassa käytössä ja pikkuisen rytmi on muokkaantunut isomman rytmiin. Päiväunia isompi ei enää nuku vaan käy lepäämässä 20-30min. Yleensä menee lepäämään kun pienempi nukahtaa niin saan hetken omaa aikaa. Meillä myös isompi katsoo 2-3h telkkaria päivässä (toki pätkissä) ja saan näin omaa aikaa tai puuhasteltua jotoin missä isompi ei voi olla mukana (olemme tyttöjen kanssa 10-12h päivässä kolmistaan).

Aamupäivällä ulkolemme vauvan unien aikan ja toisen kerran lähdemme yleensä ulos jossain vaiheessa iltapäivää taas vauvan uniaikaan.

Mies hoitaa isomman yöheräilyt ja minä pienemmän, onneksi tuo on kyllä hyvä nukkuja muutenkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Hei ihanan tutun kuuloista touhua tuo, että ulkoilette vauvan uniaikoihin :-D Samaten tuo, että äiti hoitaa pienemmän yöheräilyt ja isä isomman... :-D

Meillä nyt on jo arki erilaista kun pienempi on isompi, mutta tuollaista se juuri oli, päivästä toiseen! Nyt ulkoillaan niin, että pienempikin on hereillä ja pienemmän uniaikoihin vietetään laatuaikaa kahdestaan :-)

 

Meillä esikoisen oli tarkoitus mennä 2 x viikossa kerhoon kun pienempi oli syntynyt, mutta toiseen kerhoon lähteminen oli jatkuvasti takkuista, toiseen meni mielellään. Jätettiin se takkuisempi sitten hiljalleen pois. Tänä syksynä kun tietysti on jo 4 ja lapsiseura tosi tärkeää, lähtee kerhoon mielellään eli käy kahtena päivänä viikossa kerhossa yhteensä 5 h/vko.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on ikäeroa 3,5 vuotta ja kaikki mennyt paremmin kuin odotin. Esikoinen ei ole kertaakaan sanonut tai mitenkään osoittanut, etteikö vauva ole kiva. Odotin, että jotenkin kapinoisi edes sitä, että joutuu välillä odottamaan, että imetys tms on ohi. Olen kyllä viettänyt paljon kahdenkeskistä aikaa esikoisen kanssa.

 

Vauva on nyt 9kk ja heillä on jo paljon yhteisiä juttuja, mille kikattelevat yhdessä. Uskon, että luonteet vaikuttavat eniten, miten tulevat leikkimään yhdessä. Jos kemiat kohtaavat, niin iällä ei ole niin suurta vaikutusta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hyviä vinkkejä ja rohkaisevia kokemuksia täällä :)

 

Meillä ikäeroa on aika tasan 3 vuotta (molemmat syntyneet huhtikuussa) ja vauva on nyt kohta puolivuotias. Meillä on ollut jonkin verran mustasukkaisuutta, mutta se on lähinnä sellaista huomion hakemista: esikoinen esim. tulee kiipeilemään selkään, jos joku juttelee lattialla vauvalle jne. Vauvaan ei ole juurikaan kohdistunut mitään pahaa tarkoittavaa. Kovin paljon en uskalla silti sisaruksia kahdestaan jättää, esikoinen keksii joskus varsinaisia kuningasideoita yhteisiksi leikeiksi. Mutta kolmevuotias on myös loistava vauvan viihdyttäjä ja avuksikin vauvan hoidossa! Ja tuo omatoimisuus ja itsenäisyys on tosiaan ihanaa, mä olen jopa laittanut esikoisen välillä pihalle (meillä on rivarissa suojaisa leikkipaikka ihan meidän ikkunoiden alla) itsekseen purkamaan energiaa!

 

Ekat 2-3 kk tuntui rankalta, kun vauva roikkui koko ajan kiinni mussa eikä mitään rytmiä ollut, mutta siitäkin selvittiin (isä ja isovanhemmat hoiti tosi paljon esikoista). Toki arjessa edelleen kahden kanssa on haasteensa ja pienihän kolmevuotiaskin vielä on, mutta kaiken kaikkiaan arki on rullannut varsin mukavasti suunnilleen siitä asti, kun vauva täytti 3 kk. Rytmit olen saanut pienellä fiksauksella yksiin, esikoisen huiliaikaa myöhäistettiin vähän niin, että nyt molemmat muksut nukkuvat (tai esikoinen ei aina nuku, mutta lepää kuitenkin) iltapäivällä yhtä aikaa. Ja se on kyllä sitten mun omaa aikaa, silloin en yleensä edes mieti kotitöitä!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän lasten ikäero on 2 v. 10 kk. Nyt heillä siis ikää kohta 7 kk ja vähän vajaat 3,5 v.

 

Lähtökohdat oli meillä ihan positiiviset kun pikkusisaren laskettu aika alkoi lähestyä. Esikoinen oli ollut jo useita kuukausia päiväkuiva ja osasi itse käydä vessassa, syödä ilman suurempaa apua, pukeakin jos vain halusi. Yöt nukkui ihan hyvin, välillä heräilyä mutta ei edes joka yö. Mitään pahaa uhmaikää ei siihen mennessä ollut ollut, sellaista nokittelua ja tottelemattomuutta mutta ei mitään karjumisraivareita. Vauvan synnyttyä meni alkuun tunnepuolella ihan ok, mutta aika pian pojalle taisi valjeta ettei vauva lähdekään minnekään vaan on tullut jäädäkseen. Silloin meille vanhemmille uhmaaminen lisääntyi aika paljon. Välillä oli tasaisempaa mutta nyt viime aikoina on taas ollut melkoinen homma käsitellä isoveljen mustasukkaisuuskohtauksia. Ja sepä tässä onkin kun ei oikein tiedä, mikä johtuu mustasukkaisuudesta ja mikä menee enemmän 3 v.-uhman piikkiin. Molemmat toki vaikuttaa osaltaan. Mä kyllä oon joutunut toteamaan että mulle tuli yllätyksenä tää et se pahin mustasukkaisuus ei olekaan heti vauvan tultua vaan kun vauva on 7 kk niin edelleen esikoinen on niin arvaamaton ettei lapsia voi jättää keskenään edes pieneksi aikaa.

 

Käytännön asiat sit on olleet musta aika iisejä, pikkusisko on omaksunut meidän perheen rytmit. Aamulla molemmat lapset herää about klo 06-07 välillä ja menevät illalla n. klo 20 nukkumaan. Poika ei oo päiväunia nukkunut pitkään aikaan ja tytön unet on tosi lyhyitä päiväsaikaan, yleensä max. 30 minsan pätkiä. Mitään omaa aikaa tai taukoa päivän aikana ei siis oo ja sen oon kokenut välillä vähän raskaaksi. Illalla toki lapset menee ajoissa nukkumaan mut oon sit ite niin puhki etten jaksa oikein mitään järkevää tehdä. Esikoinen kävi nyt kevään kerhossa 2 krt/vko, 3 h kerrallaan ja muuten kotihoidossa. Nyt on valitettavasti kerho loppunut tältä keväältä.

 

Meidän päivät on menneet mukavimmin kun ei jäädä neljän seinän sisälle. Klo 9 lähdetään aina ulkoilemaan ja iltapäivisinkin joko ulkoillaan, käydään kirjastossa, joskus kyläilemässä tai kaupoilla/kahvilassakin. Perhekahviloissa ja -kerhoissa on myös ollut ihana käydä, esikoiselle leikkiseuraa ja ittelle aikuista juttuseuraa.

 

Alkuun varsinkin lähtemiset oli melkoinen show mutta pian olin luonut omat rutiinit ja saatoin suoriutua uloslähdöstä yksin kahden lapsen kanssa jopa nopeammin kuin yhdessä miehen kanssa.

 

Ja loppuun kliseisesti todettakoon että kaikissa ikäeroista on omat etunsa ja haasteensa. Sitä ei oikein pysty ennustamaan, iskeekö lapselle pahin uhmakausi 2-vuotiaana, 3-vuotiaana vai ei ollenkaan. Jos nyt saisin tehdä päätöksen tämänhetkisillä tiedoilla niin EHKÄ olisin yrittänyt saada kuopuksen jo vähän aiemmin niin ei olisi niin vaikeaa tämän uhmailun kanssa (kai) mutta sitten tietysti painittaisiin toisenlaisten juttujen kanssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now