Guest HelmiQ

Supistelu

225 posts in this topic

Mua kiinnostaisi, onko lääkärit edes ehdotelleet jonkin bakteerin mahdollisuutta teille, joilla supisteluherkkyyttä on?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Multa ainakin otettiin B-streptokokkinäyte kun ekan kerran otin supistukset puheeksi. Näyte oli kuitenkin puhdas.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Multa määritettiin terkkarissa pitkä liuta kaikkea mahdollista, hiivat, clue-solut, virtsatietulehdukset. Nää clue-solut olikin positiiviset, eli oli ilmeisesti joku epäspesifinen tulehdus mielestään. Itse olen sitä mieltä, että tulos johtui vain ja ainoastaan edellispäivän mökkireissusta ja uimisesta. Siihen tuli joku antibioottigeeli. Mutta ei siis vaikuttanut mihinkään, supistelut jatkui edelleen. Ja yks gyne sanoi sitten, että koko antibiootit oli ihan turhat, kuulema vaan sillä streptokokilla on väliä. Ja vasta se määräsi streptokokkitestin.

 

Tuli muuten mieleen vielä sellainen juttu, että kokeilin niitä apteekissa myytäviä maitohappobakteereja sisältäviä emätinkapseleita (Gyno caps vai mikä se nyt olikaan) ja ne meinasi ihan oikeasti käynnistää synnytyksen joskus viikolla 34! Silloin supistelua kesti puoli päivää ihan muutaman minuutin välein ja olin seuraavan päivänkin vielä aivan rampa. Ja seksi on toinen, mikä ei tullut enää kyseeseen.

 

Kyllä se vaan taitaa olla niin, että jos kohtu on supistusherkkä, se reagoi jo tosi pienelle oksitosiinimäärälle. Joillainhan tulee vähän maitoakin odotusaikana, eli oksitosiinia on kyllä verenkierrossa. Mulla esim. supisteli kohtu oikeasti monta viikkoa synnytyksen jälkeenkin imettäessä. Ja nyt itse asiassa on käyny pari kertaa mielessä, että voisko jo näin rv 5:lla olla jo supistelua. Pistelyä on ainakin kovasti. Nythän kohtu on vielä niin pieni, ettei mahan päältä varmaan tuntisi kovettumista. Ja onhan tähän jäänyt vähän eri tavalla löysääkin eteen..

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mulla vauvan liikkuminen tuntuu joskus samalta kuin supistelu.. Luulen että supistaa mutta kohtu onkin ihan pehmeä toiselta puolelta ja vauva siellä vain puskee itseään.. Supistuksessa kohtu onkin sitten semmoinen kireä pallo.. Tuntuukohan se vauvalle jotenkin?? Onneksi ei vielä ole kivuliaita mutta pistää miettimään miltä tuntuu sitten synnytyksessä kireä ja kipeä mahapallo :unsure:

 

Vois olla suoraan mun näppikseltä :) Joskus pitää ihan kokeilla mahaa, että pänkääkö vauva vaan itteään mahanahkaa vasten vai onko koko kohtu kireä. Mä en ensin edes tajunnut, että mua supistaa, joten en osaa sanoa miltä viikolta ne alkoi. Useampi viikko siitä kuitenkin jo on. Sitten kun opin tunnistamaan tunteen niin suppareita on kyllä tullut koko ajan, ei ehkä ihan joka päivä mutta joinain päivinä useitakin. Toissapäivänä supisteli varmaan eniten ikinä, kun ajoin autoa yhteensä reilun neljä tuntia. Ajon aikana kiristeli useammin ja vielä tosi myöhään illalla tuli viimeiset supistukset vaikka olin ollut jo monta tuntia kotona. Lyhyempiä matkoja ajaessa en oo huomannut vastaavaa (viimeks tänään oon ollut auton ratissa). Kivuttomia ovat vielä olleet vaikkakin epämiellyttävän tuntuisia.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mua kiinnostaisi, onko lääkärit edes ehdotelleet jonkin bakteerin mahdollisuutta teille, joilla supisteluherkkyyttä on?

 

Ne perinteiset, streptokokki, pissatulehdus ja klamydia testit otettiin. Muita ei oo ainakaan vielä.

 

Tää aamu taas menny sitä rataa, että tunnin sisään parikymmentä supistusta. Osa kipeähköjä, osa "tavallisia harjotussuppareita".

Sohvalta ylös nouseminen aiheuttaa supistuksia, vesilasin nosto, hampaiden harjaus.. Argh.

 

Viikko sit viikonloppuna supistelukivut yltyi samalle tasolle kuin esikoisen synnytyksen alkupuolella ja niitä tuli jatkuvasti. Myös levossa...

Share this post


Link to post
Share on other sites
Kyllä se vaan taitaa olla niin, että jos kohtu on supistusherkkä, se reagoi jo tosi pienelle oksitosiinimäärälle. Joillainhan tulee vähän maitoakin odotusaikana, eli oksitosiinia on kyllä verenkierrossa. Mulla esim. supisteli kohtu oikeasti monta viikkoa synnytyksen jälkeenkin imettäessä.

 

Mulla tuli maitoa kyllä jo raskausaikana ennen rv 20. Ja mullakin supisteli kohtu kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen imettäessä. Lääkärit puhuu myös paljon supistusherkkyydestä, ja että se vaihtelee jokaisella odottajalla. Mutta mulla oli myös streptokokki b.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Jepjep, sen siitä saa kun tottuu samanlaisiin kuukautiskipuihin teini-iästä.. :rolleyes:

Joka tapauksessa, tajusin vasta tästä ketjusta että ehkäpä kannattaa ottaa asia puheeksi neuvolassa. :D

 

;):P

 

Samanlaisten teini-iän kuukautiskipujen takia en tajunnut esikoisen syntyessä viikoilla 36+6 että on jo tosi kyseessä ennen kuin tosiaan olo rupesi olemaan tukala ja tasaisin väliajoin, tihenevässä tahdissa. Hitunen verta valkovuodossa sai mut soittamaan sairaalaan jossa antoivat ohjeeksi tulla vasta sitten kun ei enää millään kestä olla kotona.

No, odotin muutaman tunnin vielä kotona ja lähdettiin kun ei enää kestänyt olla. Sittenkin uskoin että lähettävät takaisin kotiin kun ei mitään ole tapahtunut ja oon vaan kipuherkkä...

Lopputulos: päästiin sairaalaan aamulla klo 6.00. Esikoinen syntyi klo 7.20.

Olin 9 cm auki kun tekivät ekan sisätutkimuksen... Että niin hyvin sitä oli tottunut rentoutumaan kipeiden kuukautiskipujen kanssa... :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Tätä mäkin olen miettinyt kun tosiaan kauheita kipuja olen aina tuntenut. Toisaalta ihan hyvä vaan, tietää vähän mitä on tulossa.

 

Mulla harjoitussupistuksia on tullut varmaan rv20 alkaen, en vain tiennyt niiden olevan niitä. Luulin että vauva möyrii ja siksi vatsa kovettuu. Ja vielä kun neuvolalääkärikin sanoi että harjoitussupistukset ovat aina kivuliaita. Nyt, rv36:lla (aikaisemminkin) olen ymmärtänyt että "möyrimisen" olevan jotain ihan muuta :P Mutta kivuliaita eivät ole vielä olleet.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Multakin otettiin strepto, klamydia ja virtsatestit. Virtsatestien perässä ollankin juostu melkein koko raskaus, kun joka kerta on epäilty tulehdusta kun on ollut supistuksia. Yhtään kertaa ei ole vaan ollut mitään tulehdusta.

 

Rinnoista, mulla eka raskausoire taisi olla rintojen vuotaminen. Ja sitä on sitten ollut koko raskauden, välillä tipoittain, välillä on täytynyt pitää suojaa.

 

Supistelut vaan jatkuvat. Toivottavasti nämä alkaisivat kohta ennakoida synnytystä, sillä kipeitäkin supistuksia on ollut nyt enemmin.

Äitini kohdalla kovat supistukset olivat jotenkin vaikuttaneet huonosti kohdunsuun tilanteeseen ja synnytystä ei saatu käynnistymään. Hänelle jouduttiin tekemään myöhemmin sektio, kun olin 2,5 viikkoa yliaikainen ja kärsin hapenpuutteesta. Toivotaan että mun kohdalla ei käy noin.

Share this post


Link to post
Share on other sites
;):P

 

Samanlaisten teini-iän kuukautiskipujen takia en tajunnut esikoisen syntyessä viikoilla 36+6 että on jo tosi kyseessä ennen kuin tosiaan olo rupesi olemaan tukala ja tasaisin väliajoin, tihenevässä tahdissa. Hitunen verta valkovuodossa sai mut soittamaan sairaalaan jossa antoivat ohjeeksi tulla vasta sitten kun ei enää millään kestä olla kotona.

No, odotin muutaman tunnin vielä kotona ja lähdettiin kun ei enää kestänyt olla. Sittenkin uskoin että lähettävät takaisin kotiin kun ei mitään ole tapahtunut ja oon vaan kipuherkkä...

Lopputulos: päästiin sairaalaan aamulla klo 6.00. Esikoinen syntyi klo 7.20.

Olin 9 cm auki kun tekivät ekan sisätutkimuksen... Että niin hyvin sitä oli tottunut rentoutumaan kipeiden kuukautiskipujen kanssa... :rolleyes:

:o:lol: Apua.. Siinä on varmaan ollut pikkasen pöllämystynyt olo kun on saanut vauvan syliin.

Toivottavasti mulle ei ihan noin hurjasti käy sitten joskus :P

Share this post


Link to post
Share on other sites
^Tätä mäkin olen miettinyt kun tosiaan kauheita kipuja olen aina tuntenut. Toisaalta ihan hyvä vaan, tietää vähän mitä on tulossa.

 

Vähän asiasta ja asian vierestä...

 

Mulla oli kauhean kivuliaat menkat aikoinaan. (Synnytyksen jälkeen menkkakivut helpoittui.) Särkylääkkeet ei menkkakipuihin auttanu ja ne päivät meni kiemurrellessa sängyssä/lattialla. Luulin, että synnytyskivut ei olis yllätys, mutta kyllä ne menkkakivut oli ihan pientä verrattuna synnytyssupistuksiin. (Tosin synnytys käynnistettiin.) Sama juttu oli mun äidillä mua synnyttäessä.. Kivut oli kuulema ihan eri maailmasta kuin menkkakivut. Mun veljeä synnyttäessään äidillä supistukset oli helpommat kuin menkkakivut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

N. viikolta 20 lähtien huomasin supistelua tai mahan kovettumista. Supistuksia tulee varsinkin noustessa kyykyltä tai punnertaessa ylös liian matalalta istuimelta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

MrsDificil ja Tiitiäinen, oh noh... nyt mäkin huolestuin. Viimeyönä oli taas lukuisia oopperasooloja meidän makuualkovissa kun mulla oli tuskaisia "venymiskipuja" tai siis niiksi minä olen niitä luullut, mutta toisaalta kohtukin on ihan kivikova niiden aikana ja vielä niiden jälkeenkin. Aamullakin vielä kolotti vatsaa + se on ollut jokseenkin kosketusarka jo monta päivää. Nyt oon vihdoin alkanut harkita josko sit menisin neuvolaan valittamaan asiasta. Oon miettinyt sitä että jos mulla ois joku tulehdus vaikka, mut en mä edes ajatellut että nää ois kivuliaita supistuksia. Mut miksikäs ei, enhän mä tiedä miltä niiden pitää tuntua. Mä vaan luulin ettei supistus olis noin terävä. Kivuttomia suppareita mulla siis on myös ollut mut ne taas on jotenkin ihan eri juttu. Viimeyönä mä luulin että kuolen siihen kipuun kun en ollut koskaan kokenut mitään vastaavaa, huusin pää punaisena kullalle että "AUTA" ja se vaan huusi mulle takaisin että "MITEN MUKA?"! Great... hyvät synnytykset tulossa meille kun nyt jo huudetaan täyttä kurkkua toisillemme :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Taisin tunnistaa kivuttomat supparit vasta viikolla 23 tms. Ennen sitä olin vain ihmetellyt outoa kireää oloa alamahalla silloin tällöin. Nyt suppareita on melkein joka päivä, joskus rasituksessa, joskus ilman. Yleensä ovat kivuttomia, sellaista tyypillistä alamahan jännitystä, kireyttä ja painon tunnetta, mutta pari kertaa on käynyt kipeääkin (tosin vain hyvin lievästi). Onneksi ylihuomenna on neuvolalääkäri, että pääsee tarkistamaan kohdunsuun tilanteen. Tosin en oleta että siellä olisi mitään kyllä tapahtunut vielä tässä vaiheessa ja näillä tuntemuksilla. Jostain syystä supistuksen aikana mulla ei yleensä koko maha kovetu, vain selkeästi navasta alaspäin oleva osa.

 

Pitääkö supistuksen aikana tehdä jotain / olla tekemättä? Mulla ei ole mitään erityistä tarvetta esim. lopettaa kävelemistä supistuksen aikana, mutta voiko lisärasituksesta olla jotain vaaraa?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen luullut että olen ainoa joka ei erota supparia vauvan pönkeilystä. En siis olekaan! Mulla ollut vasta kaksi kertaa todella kivuliaita suppareita, molemmat viime viikolla. Muutoin en tiedä (kuten täällä muitakin oli) onko kyseessä suppari vai vauva, joka yrittää tunkea läpi vatsasta. Lenkkeilen piskein kanssa reilun tunnin päivässä ja vasta viime viikkoina olen joutunut pysähtymään, jos mahaa kovistaa. Aiemmin pelkkä kävelyn hidastaminen on riittänyt.

 

Mulla kroonisia vatsavaivoja vuosien ajalta, joten määrätynlaiseen kipuun olen tottunut. Täytyy toivoa että erotan supparin, ettei käy kuten viime yön unessa.... synnytyn vauvan meidän makuuhuoneessa :blink:

 

MarsiM: Meillä hiukan samaa rataa. Minä huudan, että sattuu, mies koittaa koskettaa ja kysyä miten voi auttaa, minä huudan takaisin että turpa kiinni, äläkä koske muhun. Mies parka, mitä lie joutuu kärsimään synnytyksessä :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites
Pitääkö supistuksen aikana tehdä jotain / olla tekemättä? Mulla ei ole mitään erityistä tarvetta esim. lopettaa kävelemistä supistuksen aikana, mutta voiko lisärasituksesta olla jotain vaaraa?

 

En mä tiedä tartteeko varsinaisesti olla tekemättä mitään. Ei mulle koskaan kukaan oo niin sanonut.. Mutta sillon kun oikein tuju supistus iskee (kuten taas tänä aamuna useampaan otteeseen) ei voi kuvitellakkaan tekevänsä mitään.

Sit jos on semmoisia kivuttomia supistuksia, oon kyllä jatkanut hommia jos ei mistään älyttömästä rehkimisestä oo ollut kyse.

 

Pickane En halua pelotella. :) Huomasitko siinä viimeisessä osassa tekstiä kohdan, jossa mainitsin että mun veljen synnytys on on ollut helpompi kuin menkkakivut mun äidillä yleensä? :) Ja en tiiä onko tosiaan ne käynnistetyt synnytykset ollu syynä siihen, että supistukset tuntui niin rajuina.

Vaikka se synnytys sattuu, niin kyllä siitä selviää ja voi olla jopa niin hullu, että haluaa vielä joskus synnyttämään uudestaan. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

MarsiM, ei todellakaan ole tarkoitus huolestuttaa ketään. Ja ihan samassa tilanteessa itsekin olen, ei mulla ole mitään varmaa tietoa, mitä ne kipukohtaukset on olleet. Mutta kun ekan kerran heräsin kaksi kertaa samana yönä tosi tuskaiseen oloon alamahalla, kipuun, joka tosiaan veti kaksinkerroin, niin ajattelin kysäistä asiaa synnytyspäivystyksestä kun päivä valkenee.

 

Kaikki tuntee varmasti kivun eri tavalla ja supistus on täysin subjektiivinen kokemus. Mulla luki vieläkin viimeisimmässä sairaalan epikriisissä esitietojen kohdalla, että "Ei kipeitä supistuksia." :blink: Vaikka olen kyllä niistä sielläkin käynneillä maininnut... Voihan ne tuntemukset olla jotain muutakin. Mutta kun kyseessä ei ole vain oma hyvinvointi, ei kannata nostaa liian korkealle rimaa ennenkuin uskaltautuu asiasta kysymään joltain ammatti-ihmiseltä. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Eiku hyvä kun huolestutit, aiemmin oon vain ajatellut että ne on venymiskipuja eli ei tarvii tehdä mitään.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Vaikka se synnytys sattuu, niin kyllä siitä selviää ja voi olla jopa niin hullu, että haluaa vielä joskus synnyttämään uudestaan. :)

 

Erittäin hyvin sanottu ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites
:o:lol: Apua.. Siinä on varmaan ollut pikkasen pöllämystynyt olo kun on saanut vauvan syliin.

Toivottavasti mulle ei ihan noin hurjasti käy sitten joskus :P

 

Oli vähän huijattu olo... :rolleyes: Kun-eihän-sen-nyt-vielä-pitänyt-syntyä?!?

 

Toisaalta tajusi että jotain tässä nyt on, kun niin tasaisin väliajoin supisteli mutta kun vedet eivät menneet niin kivut pysyivät kohtuullisina. Ja kun oli tottunut rentoutumaan menkkakipujen kanssa niin ei jännännyt silloinkaan vastaan... Että ajattelihan sitä että kait se nyt on sitten alkanut muttei silti oikeen uskonut sitä, ennen kuin kertoivat että on sen 9 cm auki ja mennääs samantien synnytyssaliin.

 

 

Pitääkö supistuksen aikana tehdä jotain / olla tekemättä? Mulla ei ole mitään erityistä tarvetta esim. lopettaa kävelemistä supistuksen aikana, mutta voiko lisärasituksesta olla jotain vaaraa?

 

Mä ainakin vaan rentouduin ja kävelin jos siltä tuntui, käveleminen tuntui ainakin mulla lievittävän oloa. Kuulema pystyasento ja liikkuminen saattaa jopa edistää avautumista...

 

 

Vaikka se synnytys sattuu, niin kyllä siitä selviää ja voi olla jopa niin hullu, että haluaa vielä joskus synnyttämään uudestaan. :)

 

Ja jopa niin hullu että haluaa uudestaan synnyttämään ja kokemaan taas uudestaan koko pikkulapsi-iän vaikka on jo päässyt "pahimman" yli esikoisen (n. 11-vuotiaan) kanssa... ;) ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mä ainakin vaan rentouduin ja kävelin jos siltä tuntui, käveleminen tuntui ainakin mulla lievittävän oloa. Kuulema pystyasento ja liikkuminen saattaa jopa edistää avautumista...

 

Näin siis siinä vaiheessa, kun sinne synnyttämään ollaan jo menossa. Kovin varhaisilla viikoilla en kehottaisi ainakaan lisäämään rasitusta, jos/kun supistuksia ilmenee. Itselläni mahan kovottelu monesti helpottaa, kun pysähtyy ja näin olen toiminut aina siihen saakka, kunnes synnytys tuli ajankohtaiseksi ja silloin paikat saivatkin aueta. Myös sairaalassa olin lähestulkoon liikuntakiellossa aikaisien supistusten takia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^mä törmäsin kans eilen tuohon ongelmaan että kävelenkö vai pysähdynkö jos supistaa. Supistus oli kylläkin sellainen kivuton, mutta jotenkin teki mieli pysähtyä, mutta sit kun se vaan jatkui ja jatkui niin enhän mä siinä metroaukiollakaan voinu loputtomiin juoppojen seurana seisoskella. Lähdin siis kävelemään.

 

Kivut kävin tänään tutkituttamassa lääkärillä ja en tiiä vieläkään voisko ne olla suppareita, mutta lääkäri epäili paksusuolta. Mut jos ne oliskin supistukia, ainakin mun kohdunsuu on vielä hyvin kiinni. :) Enää ei siis kivut oikeastaan haittaa, kyllähän ne sentään kestää kun tietää että jokatapauksessa vauva voi hyvin ja kohtu jaksaa pitää pintansa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Totta juu, loppuvaiheessa supistuksia vaan joutuu kestämään, aikaisemmassa vaiheessahan se ois suotavaa ettei supistaisi liikaa... :)

 

Ajatukset kateissa. :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sanoin neuvolassa asiasta ja terkka oli melko ihmeissään ja sanoi ettei ole kuullut tuollaisesta :blink: Sain kuitenkin lähetteet labraan ja siellä ei mitään tulehduksia ainakaan löytynyt. Viimeksi kouristeli lauantaiaamuna, kesti puolisen tuntia ja sitten loppui. Vatsa ei tosin tuntunut kovalta. Mä alan kallistua sen puoleen, että ne oli vaan tuskasen kivuliaita ilmavaivoja :D Ei vaan, en tiedä. Terkka sanoi että jos tulee vielä niin voi soittaa lääkärille jos tuntuu siltä. Noloa tosin soittaa jos kyseessä on vaan iso pieru. :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now