Auringonsäde

Muita keskenmenon kokeneita ?

232 posts in this topic

Moi! Aloimme odottamaan pikkukakkosta viime syksynä ja pikkuinen kuoli kohtuun rv 12. :(

Nyt pelottaa raskaus ja odotus hirveesti, jos menisi taas kesken. Silti olemme taas antaneet seuraavalle pienelle mahdollisuuden taas lähteä alulle ja pelottaa jo haaveillakin raskautumisesta, jospa ei tämä onnistuisikaan... Pelottaa siis raskautuminen ja se ettei raskaudu! Tosi ristiriitaisia tunteita.. Suru ja pettymys oli niin suuri, kun menetimme vauvamme. Onko muita km kokeneita uudesta tulokkaasta haaveilevia... tai sellaisia jotka ei edes uskalla haaveilla...?

 

- Auringonsäde -

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hei.

Mää sain keskenmenon aika vasta. Olin raskausviikolla 7+0, kun se tapahtui. Keskenmeno oli alkanu jo edellisenä päivänä ja sitten seuraavana yönä se kunnolla tapahtui. :(

Ja yritys aloitetaan luultavasti pian!

Ihan luottavaisin mielin toivon taas vauvaa ja yritän uskoa, että raskaudun pian. Ja seuraavan vaavin saan toivottavasti syliin asti!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Koin keskenmenon tammikuun alussa. Meillä oli toinen lapsi toiveissa, mutta alkuraskauden ultrassa 8. raskausviikolla todettiin keskeytynyt keskenmeno. Kävi vielä niin kurjasti, että kävin ultrassa perjantaina ja minun piti odotella viikonlopun yli, että pääsin maanantaina sairaalaan naistenpolille, jossa toinen lääkäri vielä varmisti asian ja aloitettiin lääkkeellinen keskeytys. Elämää oli kuitenkin ajatellut jo eteenpäin sen mukaan, että elokuussa meillä on sitten kaksi lasta, pitää ostaa kaksostenrattaat jne... Onneksi on tuo esikoinen, muuten olisi varmasti ollut vielä rankempaa.

 

Kovasti toivomme, että pian alkaisi uusi raskaus.... Mutta taustalla on kyllä pieni pelko, varsinkin kun esikoisen ja keskenmenneen raskauden alkuvaiheet olivat ihan samanlaiset oireiltaan ym, että niistäkään ei voi mitään päätellä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lokakuussa 07 viikolla 6 tuli km. Alkoi kovilla mahakivuilla ja muutaman päivän päästä tuli tuhrua ja taas muutaman päivän päästä vuoto. Kaikki tuli pois itsekseen ja hyvä kun tuli niin aikaisessa vaiheessa. Ei ehtinyt sydän sykkimään edes. Nyt uusi pieni kyydissä ja viikkoja 14. Jokaista ultraa oon pelännyt, mutta onneksi kaikki on ollut hyvin tähän asti. Mutta ei se pelko ole vieläkään kokonaan hävinnyt.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tammikuussa -06 koettu keskenmeno. Toisen la sattui samalle päivälle, jona ensimmäinen meni kesken, joten sinällään tuli mukavat muistot myös tuolle tammikuun lopulle :) (vaikka Teemu syntyikin sitten 10 päivää aiemmin :P)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä todettiin viime lokakuussa np-ultrassa raskaus tuulimunaksi. Pettymys oli valtava, koska oltiin jo ehditty iloita vauvasta ja miettiä tulevaisuutta sen kanssa yms. Siihen mennessä vatsa oli vähän pyöristynyt ja mistään ei voinut päätellä että jotain olisi pielessä. Pudotus oli rankka :(

 

Onneksi uusi raskaus alkoi melko pian sen jälkeen kun saatiin taas lupa yrittää. Tätä raskautta kyllä varjostaa jatkuva pelko, en vaan voi luottaa että kaikki sujuisi hyvin. Nyt on sydänäänet jo kuuluneet pariin kertaan ja np-ultrassa oli kaikki hyvin mutta silti vaan pelko vaivaa mieltä. Ehkä sitten alan uskoa kun tunnen vauvan liikkeet... tai sitten vasta synnytyksen jälkeen :unsure:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Keskenmeno takana 10/06, alkoi 6+2 verenvuodolla joka yltyi niin että 6+5 pystyi toteamaan että kyllä se meni siinä...

 

Sen jälkeen yritystä liki vuosi, lapsettomuustutkimuksiin, molemmissa rutkasti vikaa, tuomio: tuskin luomuna lapsia saatte kovin helposti. Jonotus julkiselle jotta päästäisiin koeputkijonoon HUSiin, lisää testejä...

 

2 päivää ennen tokaa käyntiä jossa meidät olisi pistetty koeputkijonoon tuli puun takaa PLUSSA?! Takana liki puoli vuotta Metforemia, purkki Clomifenia ja Terolutia...

Ja juuri oltiin saatu tietää että siittiöt oli edelleen huonoja, mulla tuuba tukossa ja toinen munasarja edelleenkin voimakkaasti PCO-tyyppinen. Tosin puhkeamaisillaan oleva munasolu kyllä siinä ultrassa näkyi, joka sitten hedelmöittyi joskus sen viikon aikana...

 

Nyt on viikkoja 13+4 ja takana on 3 ultraa joissa on todettu että sikiö elää ja kasvaa eikä mitään ihmeellistä tai poikkeavaa ole löytynyt. Koputan puuta... helpotuksesta en ole vielä huokaissut, mutta pahin hätä on onneksi väistynyt.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Keskenmeno 07/07, meni kaavintaan kun epäiltiin kohdunulkoista raskautta. Odoteltiin yhdet normaalit kuukautiset ja seuraavasta kierrosta tärppäsi. Ajatukset vaelsivat huolestuneina, nyt oikeastaan viimeisen 10 raskausviikon aikana (rv23->)olen uskaltanut hiukan nauttia raskaudesta. Siihen asti piiloittelin raskautta pelossa, että jos jotain tapahtuu, niin ei tarvitsisi kaikille selitellä asiaa..

 

Voimia kaikille, keillä km:sta on vasta vähän aikaa!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Keskenmeno toukouussa -07 rv 11+5, joka paljastui kolmen sairaalassolopäivän jälkeen kohdunulkoiseksi. Toipuminen oli onneksi nopeaa, ja nyt odotellaan esikoista saapuvaksi äitienpäivän tienoilla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Plussattiin lokakuun alussa 2007. Raskaus meni hyvin, olin oudon oireeton ja hyvinvoiva, ja se minua vaivasikin. Ekassa ultrassa rv 12 ei sitten sykettä löytynytkään, raskaus oli mennyt kesken hieman aiemmin. Ultrassa tuli myös epäily Molasta, joten varattiin aika kaavintaan. Kaavinta tehtiin rv 13. Diagnoosi keskeytynyt keskenmeno, ei onneksi rypäleraskautta. Jälkivuotoa kaavinnasta hurjat 10 päivää ja kuukautiset alkoivat 32 päivää kaavinnasta. Nyt vaan kroppaa parannellaan ja yritetään uudestaan. Yhä tulee surkutuskohtauksia ja asia on kipeä, mutta elämä jatkuu. Tuntuu, että ei tätä paranna mikään muu kuin uusi raskaus... :) Positiivisin mielin siis eteenpäin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ensimmäinen raskaus todettiin np-ultrassa 12+0 keskeytyneeksi marraskuussa ´06. Sikiö (tai alkio) vastasi viikkoja 8+6. Lääkkeellistä tyhjennystä yritettiin huonolla menestyksellä ja lopulta pääsin kaavintaan. Siinä tilanteessa se oli helpotus.

 

Toinen raskaus lähti alkuun n. puoli vuotta km:n jälkeen. Pientä vuotoa oli alusta saakka, joten olin kyllä huolissani. Ultrassa kaikki näytti muuten hyvältä, mutta sikiö oli pari viikkoa pienempi kuin menkoista laskettuna ja testipäivästä oltiin päätelty. Sillä kertaa vuoto yltyi ja raskaus keskeytyi kesäkuussa ´07 joskus viikon 7 tai 8 kieppeillä. Vuoto ja kivut kestivät pitkään.

 

Puolen vuoden päästä saatiin taas plussa testiin. Mieliala on ollut alusta asti toiveikas ja jotenkin rauhallisempi. Toki pelko on välillä nostanut päätään, mutta se on vaan täytynyt painaa taka-alalle, koska asioihin ei mitenkään pysty itse vaikuttamaan. Varhaisultrassa saatiin tietää odottavamme kaksosia. :wub: Samat ongelmat eivät tällä kertaa ole matkaa hankaloittaneet, nyt ollaan pidemmällä kuin koskaan ennen. :)

 

Antakaa aikaa itsellenne, henkinen toipuminen ei aina käy hetkessä. :mellow: Voimia!!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Määkin vähän ihmettelin kun voin niin hyvin raskaana ollessani. Ei ollut kuin pientä kuvotusta ja pikkasen muitakin aika vähäisiä oireita.

Seuraavaa mahollista raskautta tulee varmaan hermoiltua enemmän! Ja varmaan pelkään mahollista keskenmenoa!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itellä on takana 2 keskenmenoa...rankkoja kokemuksia :unsure:

Eka oli aika tarkalleen pian vuosi sitten. Itsekseen alko vuotelemaan ja viikkoja oli muistaakseni tuolloin 5+6. Toinen keskenmeno alkoi 7+6. Samana päivänä kävin ekassa neuvolassa :mellow: Osottautui ultratessa tuulimunaksi. Ajatuksia olisi taasen raskaudesta mutta pelottaa niin vietävästi...mutta täytyy vaan ajatella että kolmas kerta toden sanoo... :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Keskenmeno rv 16. Kyseessä oli keskeytynyt keskenmeno. Sydänäänet ei kuuluneet neuvolassa ja ultrassa sitten paljastui että pienokainen on kuollut. Vuoto alkoi ultrasta seuraavana päivänä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä kanssa keskenmeno, mutta oli ihan alkuvaiheessa. Viikolla 4 tai 5. Alkoi verenvuodolla seksin yhteydessä. Onneksi meni tuossa vaiheessa kesken, ettei mennyt pidemmillä viikoilla. Mieli oli maassa jonkun aikaa. Kyllä se aina mieleen tulee, et jos tulee uudestaan raskaaksi niin miten käy. Mutta olen ajatellut, että en sitä mieti. Mulla tyhjennettiin lääkkeillä ja oli aika kovat kivut, mutta kipulääkkeet auttoi. Menkat alkoi siitä noin 4 viikon päästä ja kierrot tuli ihan normaalisti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Moi!

 

Mulla oli 06 kesällä kohdun ulkoinen raskaus.. rv 8 mulle tuli ihan JÄRKYTTÄVÄN kipeäksi maha ja sairaalassa sitten ultrassa todettiin että meille olis kaksoset tullut, mutta toinen oli jäänyt matkan varrelle ja munajohdin oli revennyt ja veri vuoti vatsaonteloon. -> kaavintaan ja tähystyksellä munanjohdin katkaistiin.. vuoto ei loppunut joten toisessa leikkauksessa poistettiin johdin kokonaan.

 

Sitten syksyllä 07 mulla todettiin pco tyyppiset munasarjat ja hoidot aloitettiin heti.. plussa tuli 10.10.07. Rv 11+4 tuli pientä ruskeaa vuotoa ja lähdin terveyskeskukseen jossa lääkäri ultras ja kertoi vauvan liikkuvan, mutta ei näe sydänääniä joten laittoi lähetteen ä.polille. Siellä lääkäri sitten kertoi ettei mitään ole enää tehtävissä. Maanataina sitten tehtiin lääkkeellinen tyhjennys.

 

Nyt hoidot jatkuu ja kovasti jo toivotaan uutta plussaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla oli keskenmeno 09/07 rv9+, ensimmäinen lapsi oli tulossa ja olihan se aikamoinen shokki, vaikka noin alkuvaiheessa tapahtuikin. Toivuin kuitenkin asiasta aika hyvin, enkä jäänyt asiaa pahemmin murehtimaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Ensimmäinen raskaus todettiin np-ultrassa 12+0 keskeytyneeksi marraskuussa ´06. Sikiö (tai alkio) vastasi viikkoja 8+6. Lääkkeellistä tyhjennystä yritettiin huonolla menestyksellä ja lopulta pääsin kaavintaan. Siinä tilanteessa se oli helpotus.

Aivan samoin mulla toinen raskaus -03, lääkkeellinen tyhjennys ei onnistunut ja kaavintaan lopulta päädyttiin. rankka kokemus vielä kun koko prosessi venyi lopulta usean kuukauden mittaiseksi tuon lääkkeellisen tyhjennyksen epäonnistuttua.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla valitettavasti takana kaksi keskenmenoa, molemmat tuulimunia, 09/07 ja 02/08. Onneksi myös yksi onnistunut raskaus ja siitä pieni ihanainen 2v poika. Nyt ei meinaa uskallus riittää yrittämään jälleen... :blink:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Keskeytynyt keskenmeno 12/07. En osannut yhtään arvata, havaittiin 11+0 ja sikiö oli viikon ollut kuolleena. Oltiin nähty ultrassa syke viikoilla 6+ ja neuvolassa kuultiin dopplerillakin syke 9+0, raskausoireet oli vahvat joten oli kyllä niin järkytys kuin olla ja voi, en yhtään osannut aavistaa mitään. Ihan kamalaa. :( Pari päivää kannoin kuollutta vauvaa vielä masussa ennenkuin pääsin sairaalaan, sattui pyhät juuri siihen väliin. Mä koin kuitenkin ehkä positiivisena asiana sen pari päivää, sai rauhassa totutella ajatukseen ja hyvästellä vauvan. Hirveätä oli se, että jouduin lääkkeellisessä tyhjennyksessä synnyttämään vauvan vessanpönttöön ja vetämään sen alas. Siitä en toivu ikinä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on takana keskenmeno helmikuussa -06. Tapahtui viikolla 19+4 ihan yllättäen. Kaikki oli ihan kunnossa np-ultrassa ja sydänäänet kuuluivat neuvolassa koko ajan. Seuraavana päivänä piti olla rakenneultra, mutta aamulla alkaneet supistukset työnsivät vauvan ulos puolessa tunnissa. Oli kyylä kuolleena jo tuossa vaiheessa eli jotain oli tapahtunut.

Mitään syytä ei ikinä löytynyt.

 

Vieläkin tuntuu tuo km vuosipäivä pahalta ja mietin usein meidän pientä enkeliä.

Onneksi saatiin seuraavan raskauden myötä kaksi ihanaa ja tervettä lasta. Paniikissa olin kyllä koko sen raskauden.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä myös olen kokenut keskenmenon, heinäkuussa -06, rv 8+. Yritystä meillä oli sitä ennen jo takana 1,5 vuotta ja juuri oltiin lähdössä tutkimuksiin, joten plussa oli todella kaivattu, mutta raskaus päättyikin sitten tosi nopeasti. Sikäli km kaihertaa mieltä tosi paljon, että uutta plussaa ei ole kuulunut, vaikka km:n jälkeenkin on jo toiset 1,5v yritetty ja hoidoissakin jo käyty. Kärsitään siis myös lapsettomuudesta :( Uutta plussaa voi alkaa toivoa seuraavan kerran vasta syksyllä, kun päästään IVF:ään. Ja tietysti sittenkin pelottaa, että vaikka hoito onnistuisikin, niin käykö taas samalla lailla. En tiedä miten sen sitten kestäisi :unsure:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä koin keskenmenon viime syksynä noin rv 6+2. Sinä oli jo muutaman päivän ehtinyt iloita ja suunnitella tulevaa, joten kurjalta tuntui, kun "suunnitelmat muuttuivat". Olin tosin kokoajan epäillyt jonkin olevan pielessä, kun kaikkien muiden oireiden lisäksi pahoinvointi puuttui ja esikoista odottaessa oli pahoinvoiva jo ennen plussausta. Ehkä tuo epävarmuus auttoi hieman siihen, ettei tullut ihan niin suuri pettymys.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tasan vuosi sitten tein plussan ja onnea ehdittiin iloita viikko kunnes km tuli viikolla 5. Pian raskauduin uudelleen ja nyt poika tuhisee vieressä :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now